Saatiin eilen vieraita Turusta, ja parhaillaan kun tätä kirjoitan niin mukulat leikkivät yhdessä pihalla ja me aikuiset hörpitään aamukahvia. Nova vetelee sikeitä, ensimmäiset aamupäikkärit hänellä jo menossa. Me vietettiin eilen grilli-iltaa ja tehtiin ihan mieletön satsi herkullista grilliruokaa. Onneksi säätkin paranivat ainakin hetkeksi ja pihalla tarkeni sortseissa ja kesämekoissa ihan vallan mainiosti. Kun hengailee porukalla omalla pihalla, grillistä leijailee ihana ruuan tuoksu, ja lapset nauravat ja juoksevat onnessaan, niin siinä on kyllä kesäfiilistä parhaimmillaan.

Muutama viikko sitten me oltiin Turussa, ja nyt turkulaiset meillä. Niin kivaa kun voi vierailla puolin ja toisin. Meidän lapset on ihan parhaita ystäviä keskenään ja heillä on niin hauskaa yhdessä, ja meillä aikuisilla tietysti myös. Parasta että on löytynyt ystäväperhe jossa on samanikäiset lapset ja meillä kaikilla natsaa hyvin yhteen. On myös mahtavaa kun meillä on muutenkin samanlainen elämäntilanne: molemmissa perheissä äiti on ammatiltaan bloggaaja. Kaikki meistä tietävät mitä se bloggaaminen esimerkiksi vaatii, eikä kukaan ihmettele jos aamulla raapustaa postausta ”vaikka on vieraita”.

Katsottiin eilen leffaa aikuisten kesken, tai no Otto ja Emilia katsoivat, sillä mä nukahdin ensimmäisten viiden minuutin aikana sohvalle ja Topiaskin jo ennen puoliväliä lattialle. Mutta tänä aamuna me oltiinkin Topiaksen kanssa ekana hereillä, ja nuo kaksi kukkujaa nukkuivat pidempään. Mä olen tehnyt töitä tässä samalla kun lapset ovat katselleet aamupiirrettyjä, ja olen saanut paljon hommia tehtyä. Tarkoitus on tehdä mahdollisimman paljon töitä ennen kuin ensi viikolla lähdetään Ouluun hengailemaan, jotta siellä ehdin itsekin lomailla muutaman päivän ennen kuin tartun takaisin sorvin ääreen.

Mulla on tällä viikolla vielä kaksi blogiin liittyvää koulutusta joista olen aivan innoissani. Ensimmäinen on tänään illalla, ja huomenna toinen. Olen menossa kumpaankin koulutukseen kahdeksi tunniksi ihan yksin ja jännittää vähän koska en ole ollut niin pitkään Novasta erossa vielä kertaakaan. Tiedän kyllä että Novalla sujuu hienosti ja hän saattaa vaikka nukkua koko sen ajan kun olen poissa, mutta olen varmaan itse ihan hukassa kun ei ole sitä pikkupötköä kainalossa vaan olenkin yksin. No, onneksi on tosi mielenkiintoista tekemistä ja ihan huikeaa päästä oppimaan uutta alan huipuilta.

Tällä viikolla on tulossa vielä vaikka mitä kivaa blogin puolelle, ja teiltä on tullut myös aika kivoja postaustoiveita viimeaikoina. Mä pyrin toteuttamaan niitä mahdollisimman pian, ja tällä ja ensi viikolla onkin tulossa jo ensimmäiset. Muistutuksena vaan että aina saa toivoa postauksia jos joku asia kiinnostaa, mä tykkään toteuttaa teidän toiveita, koska usein tulee silloin mieleen sellaisia aiheita mitkä olisi muuten saattaneet jäädä kokonaan miettimättä. Eli toivokaa rohkeasti vaan!

Ihanaa päivää kaikille <3

Eilen aamupäivällä mä suuntasin keskustaan pitkästä aikaa, kun olin saanut kutsun lastenvaatteiden lanseeraustilaisuuteen ja ajattelin että käyn vielä ennen joulua moikkaamassa tuttuja ja ihastelemassa jouluista Helsingin keskustaa. Kun mä astuin Polhemin ovista sisään, siellä ei odottanutkaan pressitilaisuus – vaan joukko mun ihania ystäviä jotka olivat järjestäneet mulle maailman upeimmat baby showerit.

Mä häkellyin ihan täysin ja menin ihan sanattomaksi koska en yhtään osannut odottaa niitä, niin hyvin mua oli huijattu! Siis en tiennyt enkä ollut osannut epäillä mitään, kertakaikkiaan täydellisesti onnistunut yllätys. Juuri tällaisesta mä olen aina haaveillut ja nyt sitten sain nämä yllätysbileet. Ei voi muuta sanoa kuin että olen maailman onnekkain kun mulla on tuollaisia ystäviä jotka haluavat järjestää mulle ihania asioita elämään.

Ekaksi me syötiin kaikkia ihania herkkuja mitä kaverit olivat tuoneet paikalle, ja sitten pelattiin erilaisia hauskoja pelejä. Ekana oli vähän kuin ”aasinhäntää” mutta siinä aasina oli vaan raskaana oleva nainen ja häntänä sikiö, eli siis silmät kiinni piti kiinnittää vauveli oikeaan kohtaan. Tuli aika mielenkiintoisia sijainteja sikiöille, voin kertoa. Mun kiinnittämä oli tulossa ulos selkärangasta, nami.

Sen jälkeen muistaakseni piirrettiin vauvan kuvia niin että paperi oli kasvojen edessä ja piti olla silmät kiinni, sitten muovailtiin muovailuvahavauvoja, ja mä sain tuomaroida kilpailuita. Enhän mä osannut päättää voittajaa kun kaikkien vauvat oli niin hienoja, niin mentiin sitten entten-tentten -tyylillä. Meillä oli myös hedelmäsoseiden tunnistuskilpailu, ja melkein kaikki vastattiin oikein. Lisäksi oli vielä kuolahuivien koristelutuokio ja sitten arvailtiin myös vauvan painoa, pituutta, syntymäaikaa ja tulevaa nimeä.

Mulla oli niin hauskaa kaikkien näiden pelien aikana ja siis aivan ihanaa miten täysillä kaikki heittäytyivät mukaan. Oli ihan parasta nähdä pitkästä aikaa montaa ystävää ja oikeasti se miten antaumuksella kaikki muovailivat vauvojaan ja tekivät kaikkia muita hassuja tehtäviä oli musta niin liikuttavaa. En voi uskoa oikeasti että olen niin onnekas että nämä kaikki tyypit on mun ympärillä ja välittää musta ja meidän perheestä, ja haluaa jakaa tällaisia upeita hetkiä mun kanssa.

Vauva ja minä saimme myös maailman ihanimpia lahjoja kaikilta, nyt on vauvalla niin paljon vaatetta ihan joka koossa että ei tosiaan tarvitse pelätä että loppuu kesken. Saatiin vauvalle myös sama vauvakirja kuin meidän tytöiltäkin löytyy, ihan niinkuin olin itsekin päättänyt ostaa, ja lisäksi tyypillä on nyt parikin ihanaa ekaa omaa pehmolelua, kaikki luomu-hajusteettomat pesu- ja hoitoaineet ostettuna ja ainakin kolme paketillista vaippoja joita saatiin mielettömän upeasta Emilian tekemästä vaippakakusta. Mäkin sain kosmetiikkaa ja koruja ja karkkia ja vaikka mitä. Uskomaton panostus kyllä kaikilta.

Mä haluan kiittää jokaista joka oli mukana mun juhlissa, Emiliaa joka organisoi kaiken, Pilviä, Juliaa, Kaislaa ja Oonaa jotka kaikki omalta osaltaan tekivät mun päivästä ihan mahtavan, ja joiden kanssa on aina yhtä ihanaa nähdä ja vaihtaa kuulumisia ja viettää aikaa. Oli sitten arki tai juhla. Ihanien ystävien kanssa voi jakaa kaiken, niin hyvät kuin huonotkin hetket, ja on huojentavaa ja ihanaa tietää että siellä he ovat meidän tukena, myös silloin kun ei aina ehditä näkemään. Toivon vaan että voin ja osaan itse olla yhtä hyvä ystävä heille mitä he ovat mulle.

Lisäksi haluan kiittää tietenkin Polhemia joka tarjosi meille tilan ihanille juhlille, ja Polhemin ihania naisia jotka ovat vuosien saatossa tulleet töiden kautta mulle myös ihaniksi ystäviksi jotka aina ottavat avosylin vastaan ja kysyvät kuulumisia ja tsemppaavat ja tukevat ja myötäelävät myös meidän elämän käänteissä.

Kiitos vielä hurjasti kaikille<3 Täällä on yksi Iina joka ei ehkä valuttanut häkellykseltään onnenkyyneleitä eilen juhliin astuessaan, mutta joka on pyyhkinyt kyyneleitä useaan kertaan eilistä muistellessaan ja kuvia selatessaan.