Kirje rakkaalle 7-vuotiaalle

14.04.2020

Tänään sinä täytät seitsemän vuotta. En kestä, että jälleen juuri sinun synttäreillä oli huonoa tuuria, kun sattui tämä koronavirus-pandemia – viime vuonna sinulla oli synttäreilläsi käsi murtunut. Vaikka onkin ollut nyt huonoa synttärituuria, et ole antanut sen haitata tai hidastaa synttärimeininkiä ollenkaan. Positiiviselle luonteellesi tyypillisesti keksit heti ratkaisun. Pidettiin tänään synttärisankari päättää -päivä kotona. Ja se päivä oli upea ja sinun näköinen ja vähintään yhtä hauska kuin synttärijuhlat. Vaikka rock-teemaiset synttärisi siirtyivät tulevaisuuteen, ollaan juhlittu sinua oikein olan takaa perheen kesken. Vaikka tämä tilanne kestäisi 8-vuotissynttäreihisi asti (mitä kukaan ei todellakaan toivo), me pidetään myös 7-vuotissynttärit, minä lupaan sen.

Sinä et vauvavuotesi jälkeen ole koskaan ollut vaativimmasta päästä. Olet joustava ja sopeudut tilanteeseen kuin tilanteeseen helposti. Minulle on aina ollut äärimmäisen tärkeää, että tunnet olosi tärkeäksi tässä perheessä. Että sinun äänesi tulee kuulluksi siinä missä muidenkin, vaikka et aina muista pitää itsestäsi meteliä. Että me tehdään yhdessä asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja että sinä saat tavoitella omia unelmiasi ja kertoa mielipiteesi. Teen parhaani, jotta se aina toteutuisi.

Muista aina, että sinulla saa olla huono päivä. Sinulla saa olla suru tai paha mieli ja me lohdutetaan ja tuetaan. Vaikka olet meidän iso pieni aurinko, sinäkin saat suuttua, murehtia ja harmistua. Sinulla on lupa erehtyä, kokeilla, vaihtaa mielipidettä ja tehdä virheitä. Meillä kaikilla on. Eikä sinun koskaan tarvitse miellyttää ketään. Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet ja me ollaan sinusta ylpeitä. 

Toivoit syntymäpäivälahjaksi kirjaa, joka kertoisi sinulle kaiken rock-musiikista, sen historiasta, erilaisista rock-bändeistä ja artisteista. Etsimme sellaista kissojen ja koirien kanssa netistä ja lopulta löysimme yhden ainoan lapsille tehdyn kirjan rock-musiikista. Se löytyi ruotsin kielellä. Mikä onni, että te lapset olette kaksikielisiä, muuten emme olisi voineet toteuttaa ainoaa toivettasi. Joululahjaksi toivoit koko perheen yhteistä lautapeliä ja nyt syntymäpäivälahjaksi tätä kirjaa. Molempia toiveita mietit pitkään ja hartaasti. Et koskaan pyydä mitään, mitä et oikeasti tarvitse ja minä arvostan sitä ihan älyttömän paljon. Eniten sinä arvostat perheen yhteistä aikaa, mikä on maailman ihaninta.

Rakastan tiedonjanoasi ja haluan kertoa sinulle kaiken. Olet ihan älyttömän fiksu ja hämmästytät meitä usein tietämällä monia sellaisia asioita, joita emme edes tienneet sinun vielä tietävän. Et ehkä ole aina se perheen äänekkäin keskusteluihin osallistuja, mutta aina kun osallistut, sinulla on jotain järkevää sanottavaa. Olet empaattinen ja puhut kauniisti muista ihmisistä. Huomaat paljon sellaista, mitä moni muu ei. Olet ihana tytär, sisko ja ystävä. Rakastat ilahduttaa toisia ja teetkin sitä niin usein kuin mahdollista. Rakastan pieniä yllätyksiäsi, kauneushoitolassasi istumista ja niitä suuria ja lämpimiä haleja, joita annat.

Näen sinussa paljon samaa, kuin itsessäni samassa iässä, vaikka rakkauden rockia kohtaan olet kyllä perinyt isältäsi. Rakastat huomata yhtäläisyyksiä sinussa ja minussa ja se on minulle suurin kohteliaisuus ikinä. Olen ylpeä siitä, että sinä olet ylpeä niistä piirteistä ja kiinnostuksen kohteista, joita olet  meiltä saanut.

Tuntuu uskomattomalta, että olemme saaneet seurata sinun kasvuasi jo seitsemän vuotta ja sinä olet jo ensi syksyn koululainen. Vaikka tämä eskarin kevät sai hieman odottamattoman käänteen ja käyt mitä luultavimmin eskarin loppuun kotona, olet kyllä niin valmis kouluun kun voi lapsi vain olla. Tiedän, kuinka suurella innolla sinä odotat koulun alkua. Lupaan olla sinun tukenasi koulussa. Lupaan, että meiltä voit aina kysyä apua, ja meille voit aina kertoa jos jokin asia askarruttaa, ilahduttaa tai huolestuttaa. Me autetaan aina. Ja jos me ei tiedetä vastausta kaikkiin sun kysymyksiin, selvitetään yhdessä. Lupaan, että me ei koskaan jätetä sinua yksin kysymysten, huolien tai murheiden kanssa. Lupaan, etten koskaan sano sinulle turhaan ei vain oman mukavuuteni tähden. 

Muistathan aina olla sellainen kiva kaveri ja kiva sisko kuin nyt olet. Muistathan aina olla oikeudenmukainen ja pitää huolen, että kaikki pääsevät mukaan. Muistathan auttaa toisia, jos he pyytävät apua. Muistathan auttaa silloinkin jos huomaat jonkun tarvitsevan apua, vaikka tämä ei itse uskaltaisi sitä pyytää. Kerrothan meille, jos joskus tarvitset itse aikuisen apua asioiden selvittämisessä. Älä koskaan murehdi yksin. Ja vaikka joku joskus sanoisi, että äidille ja isille ei saa kertoa, niin älä usko. Ei ole olemassa sellaista asiaa mitä ei meille saisi kertoa. Mikään, mitä ikinä sanot tai teet, ei voisi vähentää sen rakkauden määrää, joka meillä on sinua kohtaan. Me rakastetaan sua A I N A, vaikka mitä tapahtuisi.

On maailman suurin kunnia saada olla sinun ja siskojesi äiti. Te kolme ja teidän omat ja yhteiset jutut tekevät meidät niin onnelliseksi ihan joka päivä. Kiitos, kun olet juuri sinä. Kiitos, kun me saadaan olla sun vanhemmat. Kiitos, kun innostut aina kaikesta niin helposti. Kiitos, kun muistat kehua aina kun näet jotain kaunista. Kiitos, kun kerrot meille sun ajatuksista ja haaveista. Kiitos, kun luet pikkusiskollesi satuja ja eläydyt niihin. Kiitos, kun kysyt niin mahtavia kysymyksiä. Kiitos, kun keksit aina hauskaa tekemistä koko perheelle. Kiitos kun teet mulle kampauksia, rakastan sitä kun joku laittaa mun tukkaa. Kiitos kun naurat niin paljon. Kiitos kun katat aina pöydän ja tyhjennät tiskikoneenkin pyytämättä. Kiitos, kun otat aina kainaloon, jos joku kaipaa läheisyyttä ja tulet itsekin usein kainaloon. Kiitos, kun olet juuri sinä. Olet ihana, rakas ja maailman siistein 7-vuotias <3 Vielä kerran paljon onnea äidin ja isin rakkaalle 7-vuotiaalle! 


Arkeen paluu hiihtoloman jälkeen

25.02.2020

Tultiin takaisin kotiin Oulusta ja meillä oli kyllä siellä niin kivaa! Lasten hiihtoloma kului kuin siivillä, kun Oulussa oli niin paljon kivaa tekemistä ja rakkaita ihmisiä. Meidän hiihtolomalle ei tällä kertaa kuulunut varsinaista hiihtämistä (no okei, ei ole kuulunut vielä ikinä), mutta ulkoilua senkin edestä. Oulussa oli jo valmiiksi lunta ja viikonloppuna sitä satoi vielä reippaasti lisää. Kun me lähdettiin sieltä, Oulu oli vihdoinkin se ihana ja kaunis talven ihmemaa, jollaisesta ollaan haaveiltu koko alkuvuosi.

Hiihtoakin on kuitenkin luvassa, sillä lähdetään ensi viikolla vielä Oton perheen kanssa mökkeilemään ja laskettelemaan! Vanha alppihiihtovirtuoosi Otto palaa rinteeseen yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ja saa samalla opettaa meidän lapsetkin laskettelemaan (ja mut). Mä olen itse lasketellut kaksi kertaa koko elämäni aikana ja meidän esikoinen on ollut kaksi kertaa laskettelemassa, mutta nuorimmat pääsevät ensi viikolla rinteeseen ekaa kertaa. Onneksi Oton perheessä on monta taitavaa laskettelijaa, niin opettajia riittää meille kaikille noviiseille. Siitä tulee varmasti hauskaa ja jännittävää!

Jotenkin hassua, että ei olla aikaisemmin lähdetty porukalla laskettelemaan, kun joskus alppihiihto on ollut puolet Oton elämästä. Mutta hei, kerta se on ensimmäinenkin. Meillä on ollut niin paljon kaikkea muuta hauskaa, että laskettelu ei ole käynyt edes mielessä. Mutta voi olla, että tämän jälkeen laskettelukärpänen puraisee pahemman kerran ja ollaan rinteessä jatkossa joka talvi enemmänkin. Ei voi tietää jos ei kokeile.

Viikonloppuna juhlittiin Oulussa mun tädin nelikymppisiä. Päivällä kahviteltiin ja lapsetkin olivat mukana, mutta illaksi he lähtivät yökylään mummulaan. Enpä ole aikoihin ollut yhtä vauhdikkaissa kotibileissä kuin nämä! Vanhat kunnon kotibileet olivat kyllä niin hauskat ja tanssittiin ja tampattiin ihan hulluna kasari-ysärisoittolistan ja Antti Tuiskun tahtiin. Jos mun nelikymppiset sitten tulevaisuudessa on edes puoliksi näin vauhdikkaat niin olen kyllä onnistunut, hah. Oli ihana juhlia mun tätiä, joka yleensä järjestää kaikille muille juhlia. Kerrankin hän oli illan tähtenä ja mä sain auttaa seremoniamestarina. Vedin mm. tietokilpailua ja pallonheittokisaa, joista jälkimmäisessä olin itsekin mukana ja sain muuten vieläpä eniten palloja koriin! Yllätyin kovasti tästä menestyksestä.

Käytiin Oulussa lasten kanssa leffassa katsomassa uusi Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen -leffa joka oli kyllä hauska. Se oli ehkä mun mielestä hauskin Heinähattu & Vilttitossu-leffa tähän asti, jonka myös meidän 3-vuotias jaksoi hyvin katsoa. Leffassa tapahtui koko ajan, eikä se ollut mitenkään liian pitkä vaan juuri sopiva. Leffassa on sympaattisten ja hauskojen juttujen lisäksi kyllä myös yllättävän paljon lällättelyä ja nimittelyä, mikä mua vähän häiritsee.

Jotenkin tuntuu vaan oudolta, että miksi sellaista pitää ylipäätään näyttää tai opettaa vielä lapsille?  Sellainen toive tulevaisuuden Heinähattu & Vilttitossu -leffoille, että voisiko sitä lällättelypuolta edes aavistuksen vähentää? Olen varma, että hauskan ja viihdyttävän lasten elokuvan saa tehtyä ilman nimittelyä ja lällättelyäkin. Vai mitä olette muut vanhemmat mieltä? Toki Vilttitossun ilkikurisuus ja pikkusiskon kujeilu on nimenomaan se juttukin, mutta olen varma, että sitäkin voi toteuttaa muuten kuin esim. nimittelemällä.

Sellainen spontaani avautuminen, heh. No, ei onneksi ole niin vakavista asioista kysymys ja kyllä siis tykkään sekä kirjoista että leffoista tosi paljon, varsinkin, koska tulee myös oma lapsuus mieleen tutuista hahmoista. Mutta tällaisetkin jutut välillä vanhempana mietityttää, kun meidän kotona muiden haukkuminen tai tahallinen härnääminen ei vaan ole ok. Leffoissa tuo ehkä nimenomaan mietityttää enemmän, koska niissä siihen kiinnittää enemmän huomiota, kun on kuva ja ääni.

Nyt takaisin kiinni arkeen ja kotihommiin, meillä on ainakin viisi koneellista pyykkiä pestävänä, isot ruokaostokset tehtävänä ja paljon töitä ja koulua tälle viikolle. Ihanaa hiihtolomaa, jos lomailette tällä viikolla ja muille mukavaa arkiviikkoa!

PS: Meidän uusi Yhdessä -podcast-jakso ilmestyi eilen ja sen aiheena on ne kolme maagista sanaa, Minä rakastan sinua. Kuinka monelle Otto on sanonut ne ennen mua? Entäs mä ennen Ottoa? Milloin sanottiin toisillemme ekan kerran? Kuinka nopeasti ne voi sanoa? Miten osoitamme rakkautta arjessa ja mitä opetamme rakkaudesta lapsille? Sanommeko omille vanhemmillemme edelleen usein minä rakastan sinua? Mm. näihin kysymyksiin vastaus uusimmassa jaksossa, joka löytyy tuttuun tapaan Spotifysta, Soundcloudista ja Apple Podcasteista.