Belfien kestävät farkut

05.07.2014

En uskonut koskaan käyttäväni blogissani sanaa belfie, en ikinä. Sille on monta syytä, päällimmäisenä niistä se, että mun pylly ei ole mikään belfiepylly, se on olematon, heikko kohtani, pieni lättänä, ei mikään kehuskelun arvoinen pyöreä paketti. Nuorempana harrastaessani vielä aktiivisesti tanssia, haaveilin aina saavani pyöreän tanssijapyllyn, mutta haaveeksi jäi sadoista tanssiin upotetuista tunneista huolimatta. Ei auttanut 3krt/vko salillakäyminen, tai kyykyt. Mun pyllyyn pätee #eikipuueihyötyy, ja tuloksia on turha odottaa tavallisella liikunnalla, se on varmasti se kroppani viimeinen osa-alue jossa liikunnan tulokset näkyvät.

Olenpa saanut pyllystäni muutamaan otteeseen kuulla täällä blogissakin, että ”tee tuolle lättätakamuksellesi jotain kun on niin ruman näkönen”, mutta en ole antanut sen haitata. Mä oon hyväksynyt pyllyni jo ajat sitten, se on osa mua, ja musta on maailman parasta kiusata Ottoa istumalla mun luisevalla pyllyllä sen syliin, kun raukka valittaa että tulee reikiä jalkoihin mun häntäluusta. Silti olen joskus luonut kaihoisia katseita fitnesspyllyihin, ja miettinyt, että joskus vielä mullakin on haaveideni pylly, repäisen vaikka kuusikymppisenä ja treenaan itseni hulluun tikkiin.

Joko riittää pyllystä, pitäisikö päästä asiaan? Syy miksi kirjoitan pyllystä, on tekemäni maailman paras ostos. Olin jo aiemmin tehdyn yhteistyön tiimoilta saanut lahjakortin Fashionstoreen, mutta en ollut osannut päättää mitä sillä ostaisin. Jahkailin ja jahkailin valikoiman kanssa viimeiseen voimassaolopäivään asti, kunnes kavereideni kehotuksesta tilasin Liu Jo Bottom up -farkut. En uskonut sekuntiakaan, että ne saisivat pyllylleni mitään aikaiseksi, mutta ajattelin etten häviä mitään kokeilemalla. Skeptisyyteni johtui siitä, että vielä tähän mennessä en koskaan ollut kokeillut yhtäkään vaatetta, joka muuttaisi kropan muotoa niinkuin lupaa.

IMG_8255xHämmennys oli suuri, kun iskin farkut jalkaan ja katsahdin peiliin. ”Ei hitto, mistä toi oikein tuli???”.  Viimeiset kaksi päivää mä oon käynyt vähän turhan usein peilin edessä tuijottelemassa mun pyllyä, ihmettelemässä vieläkin, voiko olla mahdollista että yhdet housut muuttavat sen niin erinäköiseksi. Olen hehkuttanut ostopäätöksessä auttaneille kavereilleni, ja miettinyt puolitosissani laittavani belfien instagramiin. BELFIEN?! Mikä mua oikein vaivaa, miten voi innostua omasta pyllystä näin paljon, haha!

En ole kertaakaan raskauksien jälkeen ostanut oikeita, kunnon farkkuja, vaan ainoastaan Dr. Denimejä ja muita superstretch -jeggingssejä, ja kieltämättä tuntui ehkä vähän tukalalta kiskaista farkut jalkaan pitkästä aikaa. Mutta fiilis, minkä täydellisesti istuvat farkut tällaisella ekstraefektillä näköjään saavat aikaan, on ihan mieletön. Musta tuntuu taas naiselliselta, ja ensimmäistä kertaa elämässä musta tuntuu, että takamus näyttää siltä niinkuin pitääkin.

IMG_8256x IMG_8237xOnhan tämä huijausta, farkut eivät sisällä samaa terveysvaikutusta kuin oikean fitnesspyllyn tavoittelu, mutta tällaiselle toivonsa menettäneelle satunnaisurheilijalle nämä ovat erittäin tervetullut ratkaisu. Mitä olette mieltä, näyttääkö pylly eriltä?

bottomup normivsbottomupMä en haluaisi enää ikinä laittaa jalkaani muita housuja, kuin näitä Bottom upeja, mutta senverran kukkaroa keventäviä ne ovat, että varmaan joudun välillä esittelemään lättäpyllyäkin. Onko teillä kokemusta Liu Jo bottom upeista, tai tiedättekö muita ihmeitä takamukselle tekeviä farkkumerkkejä?


Minullako kuiva iho?

12.03.2014

Koin tuossa taannoisella Tanskan reissulla herätyksen oman ihotyyppini suhteen: ai mä en olekaan enää se teini jonka naama on kauttaaltaan näppyläinen ja kiiltää melkein heti pesun jälkeen. Mulla onkin nykyään kuiva iho, joistain kohdista jopa erittäin kuiva kosmetologin mukaan. Reissun jälkeen muhun otettiin yhteyttä A-dermalta, ja kysyttiin haluaisinko testata heidän kuivalle, erittäin kuivalle ja atooppiselle iholle tarkoitettua Exomega cleansing oil -puhdistusöljyään, ja Exomega cream DEFI -hoitovoidettaan.

Aiemmin olisin hihitellyt, että mulla ei kyllä sellaisille ole tarvetta, mutta nyt päätin rohkeasti muuttaa jo vuosia samana pysyneitä sekaihon hoitorutiinejani ja kokeilla olisiko siitä apua punoitukseen ja kiristävään tunteeseen iholla. Aloitin kolmen viikon intensiivisen testijakson helmikuun loppupuolella. Puhdistusöljy tuntui taivaallisen kosteuttavalta, ja se onkin ollut mulla päivittäisessä käytössä sekä suihkussa, että meikkien puhdistuksessa. Hoitovoide jäi pysyvään käyttöön etenkin vartalolle.

IMG_6726xExomega cleansing oil sisältää Rhealba -kauranversouutetta, sekä omega-6 rasvahappoja, jotka kosteuttavat ja jälleenrakentavat ihon luontaista suojaa. Myös hoitovoiteen vaikuttavana aineena on Rhealba-kaura. Tuotteet eivät sisällä alkoholia, eteerisiä öljyjä tai väriaineita ja jos mahdollista eivät myöskään parabeeneja tai hajusteita.  Ensimmäisen testiviikon aikana huomasin kasvojeni iholla jo huomattavan muutoksen. Kuivat, nenästä ja otsasta aiemmin jopa hilseilleet kohdat olivat hävinneet kokonaan. Myös vartalon ihoni voi hyvin, siitä huolimatta että talvisin etenkin jalkani ovat aiemmin olleet erittäin kuivat.

Hoitovoiteen koen olleen ehkä turhan rasvainen kasvoilleni, sillä kuivista läikistä huolimatta mulla on edelleen ollut myös epäpuhtauksia etenkin kasvojen T-alueella. Sekaiho on hankala hoidettava, kun se toisiin kohtiin kaipaisi sitä todella rasvaista ja hoitavaa tuotetta ja toisiin vain kevyttä kosteutusta. Kasvoilleni mulla on siis edelleen etsinnässä se täydellinen tuote kosteutukseen, mutta puhdistukseen aion ehdottomasti käyttää Exomega cleansing oilia jatkossakin. Siinä on kevyt, miellyttävä tuoksu josta pidän, ja se toimii todella hyvin myös suihkussa. Hoitovoide taas on täysin tuoksuton, sillä se sisältää vain välttämättömät aineet vähentämään kuivuutta ja rauhoittamaan ihoa.

Mulla on kainaloissa tosi herkkä iho, ja usein sheivatessa se ärtyy, mutta kun olen käyttänyt sheivauksessa geelin sijaan apuna öljyä, ei iho ole ärtynyt kertaakaan. Tässä siis mun loistovinkki tulevaan sortsikauteen, suosittelen ehdottomasti öljyä kaikille jotka sheiveriä käyttävät (vai olenko ainoa joka on niin kivikaudella, että vielä käyttää vanhaa kunnon sheiveriä kun tarjolla on kaikenmaailman sokerointeja ja vahaliuskoja?).

IMG_6824x IMG_6830xTestikokemuksesta jäi positiivinen fiilis, ja seuraavaksi aionkin testata voiteen ja öljyn meidän kuivaihoisella Zeldalla. Zeldalla on ihan pienestä asti ollut tosi kuiva iho, jota saa usein rasvailla. Atooppista ihoa meillä ei onneksi ole ollut kenelläkään, mutta kyllä kuiva ihokin kaipaa sitä hoitamista aivan eri tavalla kuin normaali kostea iho.  Mä olen iloinen että lähdin testiin mukaan, ja opin käsittelemään ihoani viimeinkin sen vaatimalla tavalla!

1176152_10201742037730886_548105345_nPostaus toteutettu yhteistyössä A-derman kanssa.


Perjantain parhaat palat

15.02.2013

Postauksessa luvassa ainakin megapläjäys kuvia ja kuulumisia! Eilinen ystävänpäivä piti sisällään herkkuaterian, leffahetken Oton kanssa kahdestaan illalla ja paljon pusuja. Täytyy myöntää että tuli mullakin vähän tippa linssiin kun Oton tekstiä luin, varsinkin näillä hormoniheittelyillä. Kuten joku teistä kommentoikin niin kyllä saan olla onnellinen siitä että olen noin ihanan miehen itselleni löytänyt, ja onnellinen mä olenkin! Jos mä oon kerran lihamureke niin mikähän lempinimi me Otolle keksitään, ideoita, anyone?

Tänään Otto on viettämässä kaverinsa läksiäisiä ja me ollaan oltu tyttöjen kesken koko päivä ja ollaan vielä iltakin. Ollaan vähän herkuteltu äidin kanssa epäterveellisellä ruualla sillä aikaa kun Tipa oli päikkäreillä ja nyt iltasella olisi vielä tarkoitus leipaista vähän mokkapaloja. (Tähän perjantaihinko se mun tähän asti niin terveellisen ja hyvännäköinen ruokapäiväkirjani sitten kaatui?) Huomenna kirjaan vielä päivän ruuat ylös niin ei tule lopetuspäivälle näin kauheita valintoja kuin tänään, mutta sunnuntaina luvassa postausta viimein! Tässä muutama kuva eiliseltä meidän ihanasta Tipa-neidistä joka suostui poseeraamaan hetkisen kameralle ystävänpäivä-teemaan sopivan nallukan kanssa:

IMG_4685 IMG_4689 IMG_4690 IMG_4695

Mä testasin tänään viime kesänä ostamiani Cubuksen supertiukkoja 24″ pillifarkkuja ja iloiseksi yllätyksekseni ne mahtuivat vielä jalkaan! Nappi ja vetoketju ei tietenkään menneet kiinni koska masu on ”hieman” jo kookkaan puoleinen näillä viikoilla, mutta sen sijaan tuo ainakin kilometrin verran levinneeksi kuvittelemani takalisto sulloutui vielä suhteellisen kivuttomasti housujen sisälle ja sain ne jopa itse pois jalasta ilman ongelmia. Ehkäpä olen tällä kertaa onnistunut kerryttämään niitä kiloja lähinnä tuohon etupuolelle ja rintavarustukseen. Vaikka onhan tässä toki vielä hienosti viikkoja aikaa levitä ihan joka suuntaan, sitä en kiellä!

Kuvia napsiessani huomasin, että vaikka mun maha onkin todella kookas, ei sitä näe ollenkaan edestä jos on musta paita päällä! Tänään on siis viikkoja 28+5 mutta vielä onnistuin vahingossa mustalla paidalla piilottamaan sen kuvaa varten, livenä ei taitaisi mennä enää läpi. Mutta eipä ole tarvettakaan piilotella, masu on iso ja ihana.

IMG_4855x IMG_4872x mahapiilossaTiara on tällä viikolla ottanut aimo harppauksen kohti adjektiivien ihmeellistä maailmaa, kaikki on ollut ”mukkavaa”, ”inanaa”, ”kivaaa”, ”isoa”, ”pieeentä”, ”kuumaa” tai ”kymmää”. Ompa neiti kertonut mummulle että hänelle tuli ”haami” (=harmi) kun ilkeä äiti kielsi räpeltämästä tietokonettaan. Eilen Tiara oppi myös sanomaan ”ystävä” ihan selkeästi ja kaikki kirjaimet oikein ja tämän päivän tunnuslauluna on ollut ”Heiheiii! Moikka! Heippa! Baibai! Heissan!”. Tiara siis hokee noita peräjälkeen jatkuvasti, ja tuon ”byebye”:n se on oppinut itse englanninkielisestä lastenohjelmasta ilmeisesti, koska kukaan meistä ei ole sitä opettanut mutta tyttö selvästi tietää mitä se tarkoittaa.

Ruotsinkieli myös tuntuu vahvistuvan kokoajan, vaikkakin nyt Tiara on alkanut välillä myös käyttämään molempia kieliä sekaisin. Esimerkiksi ruuminosia luetellessaan Tiara sanoo yleensä ”Tukka, simmä, näsa, mun, kaula, masu” eli osan ruotsiksi ja osan suomeksi. Mutta jos kysyn että missä nenä ja missä suu niin kyllä se ne edelleen osaa osoittaa eli ei ole suomenkielentaitokaan kadonnut mihinkään! Tiara myös kiittää melkein aina ruotsiksi eikä suomeksi.

Aamulla nappasin muutaman kuvan kun Tiara pesi nasun kanssa hampaita. Tiara ei koskaan luovu hammasharjasta helpolla kun hampaidenpesu on niin kivaa. Aina kun mä oon pessyt Tiaran hampaat niin se juoksee vielä kymmenen minuuttia ympäri kämppää pesemässä itse niitä lisää, ei vissiin luota äidin pesutaitoihin. Mun äiti myös otti musta ja Tiarasta pari kuvaa kun istuskeltiin neidin mammut-jakkaroilla.

IMG_4715x IMG_4717x IMG_4720x IMG_4729 IMG_4750 IMG_4790 IMG_4900x IMG_4906xTällä viikolla saapui viimeinkin myös se Polarn O. Pyretin paketti jonka sisällön sain viimein kuvattua ja lisäksi muistin että mulla oli myös yksi Benettonin löytö esittelemättä joten kuvasin sen samaan syssyyn. Ihanan värikkäältä näyttää pikkutyypin vaatevalikoima, juuri niinkuin toivoinkin!

IMG_4915 IMG_4925 IMG_4934xRaidallinen mekko, body ja shortsit siis Popin valikoimista ja turkoosi ihana paita Benettonilta. Tuo paita on oikeasti paljon räikeämmän turkoosi mutta vaikka yritin mitä kuvausasetuksia ynnä muita muuttaa niin en saanut oikeaa ihanaa väriä tallentumaan kameran ruudulle. Mutta aika söpöltä se näyttää noinkin vai mitä!

Ihanaa kun on viikonloppu! Huomenna mä aion mennä Oton ja Tiaran kanssa ainakin kotipihalle, istun sitten vaikka keinussa jos en jaksa seisoa mutta mun on kyllä ihan pakko päästä vähän ulos noiden ihanuuksien kanssa. Tänään oon myös googletellut erilaisia sisäleikkipuistoja Helsingissä, ihan mielenkiinnosta vain. Kannattaako niihin edes mennä vielä Tiaran ikäisen muksun kanssa vai saisiko  niistä enemmän irti vähän myöhemmin? Millaisia viikonloppusuunnitelmia teillä on?

Ihanaa viikonloppua kaikille<3


Minäminäminä

31.05.2012
Mä ajattelin tehdä kokonaan nyt tämmösen meitsiaiheisen postauksen kun tullut napattua muutamat päivänasukuvat tällä viikolla ja lisäksi ajattelin pyytää teidän apuanne siihen mitä mä oikein laitan lauantaina päälle neidin kummitädin ylioppilasjuhliin! Ja lopussa vielä juttua palautumisesta raskauden jälkeen. Enpä muista milloin oisin viimeksi tehnyt postauksen täysin ja pelkästään itseeni liittyen ellei jotain toivepostauksia lasketa, mutta vaihtelu virkistää! Mä voisin ensin länttäistä (on se sana!) tähän vaikka niitä asukuvia vähän tältä viikolta:

Maanantain asu

Toppi ja bleiseri – H&M
Farkut ja ballerinat – ZARA
Tiistain asu

Liukuvärjätty toppi – H&M
No ne samat farkut ja ballerinat ZARAsta
Tän päivän asu
Kivasti mun naama vääristyy ku toi peilin raja menee tossa 😀

Toppi – Seppälä
Leopardivyö – H&M
Chinot ja ballerinat – ZARA
Voisin vielä heittäytyä hurjaksi ja laittaa mukaan tän päivän naaman puoliksi peitettynä aurinkolaseilla tietysti!
Mutta nyt tosiaan sitä asuasiaa, pahoittelen jo valmiiksi huonolaatuisia aamulla meikittä nappaamiani kuvia, mutta en millään jaksanut odotella iltaan asti että Otto tulis kotiin ja meillä ei vieläkään ole sitä kamerajalustaa! Toivottavasti näistä nyt saa jonkinlaisen käsityksen sentään! 
Vaihtoehto 1. H&M Kiiltävä musta leopardikuvioinen mekko

Mä tykkään ihan hirveän kauhean kamalan paljon tästä mustasta mekosta, erityisesti siksi että en oo käyttänyt sitä 1,5 vuoteen koska raskausaikana se ei tietenkään mahtunut mulle, eikä heti raskauden jälkeenkään tietenkään. Ja nyt mulla ei ole kyllä ollut mitään syytä edes pukeutua siihen, paitsi nyt sitten nämä ylppärit! Mutta koska tää mekko on aika sellainen bilemekko niin siksi ajattelin ottaa ihan toisenlaisen vaihtoehdon sille kaveriksi, eli :

Vaihtoehto 2: Gina Tricotin kukkakuvioinen maximekko

MASUikävä :(<3
Tää Ginan sifonkinen maximekko oli mun suurin suosikki raskausaikana kuten osa lukijoistakin varmaan muistaa, mutta täähän on ihan normaali Ginan mekko kokoa XS että voi tuota käyttää vaikkei raskaana olisikaan. Jotenkin mulla ehkä oli vähän orpo olo siinä silti ilman sitä isoa masua, mutta mitä mieltä te olette? Jotenkin tuntuu että toi on ihan isokin kun just ei oo sitä masua, mut ehkä korkkarit auttais? Asusteethan noissa molemmissa mekoissa on avainsana koska väärillä asusteilla toi musta mekko voi olla ihan liian halpa/baarimekko mutta jos asustaa oikein niin siitä saa ihan siistin ja tyylikkään juhlamekonkin. Tuosta maximekosta taas saa varmasti oikein hyvän näköisen jos jalkaan lyö kunnon korot ja kaulaan statement -kaulakorun.
Mulla on myös tosi ärsyttävä ongelma, joka mua on vaivannut oikeastaan koko mun iän. Se liittyy hiuksiin ja se on ihan pyllystä! Vertaistuen toivossa mä laitan kuvan mun hiuksista totaalisen luonnontilassa, katsokaa ja kauhistukaa!

Toi töyhtö! Se raivostuttaa mua ihan suunnattoman paljon, miksi mun muuten ihan kivoissa hiuksissa pitää olla tollanen rasittava töyhtö. Miksi noi vauvahiukset kasvaa ylöspäin aina eikä voi roikkua alaspäin niinkun kaikki muutkin? Miksi, oi miksi? Ja siis en ole noita leikannut, tollasiksi enkä koskaan ole edestä leikannut noin lyhyeksi, noi on vaan uutta hiusta joka kasvaa mutta voi hitto että ottaa päähän. Olenko mä ainoa otsatöyhdön omistava vai onko mulla kenties kohtalontovereita? Joka aamu saa tuon taltuttamiseen kulumaan kyllä monta minuuttia, jos se onnistuu silloinkaan. Näytänpäs muuten sopivan masentuneelta noissa kuvissa (:D)! Ei tää nyt tietenkään niin kauhean vakava asia ole, mutta ois kiva kun noille ois joku keino millä ne sais yhtä suoraksi kuin kaikki muutkin hiukset!
Mä tänään noita mekko
ja sovittaessani aloin taas miettimään mun  kroppaa ja sitä mitä sille on tapahtunut raskauden aikana ja sen jälkeen. Mutta enää ei mun mielestä ole oikeastaan huomattavissa mitään merkkejä, raskausarvetkin on vaalentuneet näkymättömiksi vaikken tehnyt niille mitään ja kaikki omat vaatteet menee eikä mahassakaan ole löllönahkaa enää. Ainoa merkki minkä itse vielä huomaan on pieni arpi napakorun reiässä, mutta en usko että sitä kovin moni muu huomaa. Mä oikeesti räjähdin nauruun kun aloin kattelemaan noita mun vanhoja masukuvia jotka on otettu synnytyksen jälkeen, mä muistan kun aattelin sillon että oon ihan pieni, että oon tyyliin samankokonen kun ennen raskautta koska olin vaan niin hämmentyny ilman sitä mahaa! Mut nyt ku kattoo niin on mulla tosiaan ollu ”vähän” turvotusta ja kaikkea ylimäärästä muutenkin!
Toi ”NYT” kuva on otettu vissiinkin 3 viikkoa synnytyksestä jos en nyt ihan väärin muista!
Mä en tiedä paljonko painoin ton ekan kuvan ottohetkellä mut tokan kuvan ottamisen aikoihin raskauskiloja oli jäljellä vielä seitsemän, painoa oli 53kg
Nää kuvat on tammikuulta, paino oli silloin n. 50kg
Ja tammikuussa ku katoin näitä kuvia nii aattelin että ei hitsit oon palautunut hyvin! Mutta nyt kun katson niin en mä kyllä noissakaan kuvissa ole täysin palautunut vielä.
 Seuraava kuva on sitten bikineissä otettu, ihan vain sen takia että sillä tavalla muutos näkyy parhaiten. Mä oon nähnyt aika monessakin vauvablogissa viimeaikoina bikineissä/alusvaatteissa otettuja ennen-jälkeen -kuvia ja ajattelin sitten repäistä itsekin. Mä aion kyllä laittaa bikinikuvia sittenkin kun mennään Tiaran ja Oton kanssa rannalle ilmojen taas lämmettyä niin en koe että tää eroaisi siitä millään tavalla (paitsi että oon sisällä ja kuvat on huonolaatuisia). Jos se jotakin häiritsee, niin en suosittele katsomaan.

Tänään: Painoa 47kg
Olis mukavaa olla kiinteämpi, mutta se ei onnistu ilman kovaa työskentelyä joten toistaiseksi tyydyn tähän koska mä oon laiska, mulla ei oo aikaa + kaikki muut mahdolliset tekosyyt liikunnan välttämiseksi, eiku! Mä teen 4-6km rivakoita vaunulenkkejä n. 5 kertaa viikossa ja riehun ja leikin Tiaran kanssa monta tuntia joka päivä ja se riittää toistaiseksi. Kyllä tollasen 10 -kilosen mukulan nostelussa ja leikittämisessä saa jo ihan mukavan hien pintaan. 
Olipas mulla taas miljoona toisiinsa liittymätöntä asiaa, toivottavasti tästä sentään sai jotain tolkkua! Mutta siis, kertokaa ihmeessä mielipiteenne että kumman mekon laitan lauantaina! Ja jos teillä on vinkkejä mun töyhtöhyyppä -ongelmaan niin saa kertoa! Kiitos ja kuittaus sekä ihanaa loppuviikkoa kaikille teille<3 
PS: Muistakaa käydä vilkasemassa aiemminkin tänään tehty postaus jos ette ole huomanneet!

Puolivuotias Tirriäinen

20.03.2012
Niiiii-i! Voitteko uskoa että toi ihana palleroinen on jo puolivuotias? Kuusi kuukautta, kuusi maailman ihaninta kuukautta on takanapäin ja toivottavasti ainakin miljoona yhtä ihanaa kuukautta edessä. Mä voisin veikata että toi neitikin on ihan tyytyväinen elämänsä kuuteen ensimmäiseen kuukauteen, ainakin ilmeistä päätellen. Tänään ollaan oltu nimittäin niin yhtä hymyä että! Puin Tiaralle hienon mekon päälle ja neiti on saanut syödäkseen tänään vain lemppariruokiaan koko päivän; hedelmäpuuroa, aprikoosisosetta ja ruuaksi Piltin spagettia & jauhelihakastiketta. Kyytipoikana tietenkin maito, se suurin suosikki edelleen. Koko illan Tirriskä on viettänyt lempiasussaan; vaipassa, ja ollut iloinen pieni päivänpaiste.
                  Näihin kuuteen kuukauteen on kyllä mahtunut niin paljon kaikkea ihanaa että ei sitä voi edes käsittää. Ja se kasvun ja kehityksen määrä tuolla tytöllä, niin henkisesti kuin fyysisestikin on aivan mieletön mitä tässä ajassa on kerennyt tapahtumaan. Meidän pientäkin pienemmästä, seiniä tuijottelevasta 46- senttisestä rääpäleestä on kasvanut ihana 20cm pidempi pallero joka kovasti pyrkii joka puolelle tutkimaan ympäristöään. Juttua riittää meidän pienellä papupadalla vaikka muille jakaa ja tuetta istuminen häämöttää jo ihan nurkan takana. Seisomaankin olis niin kauhean kova hinku ja askeliakin Tiara ottaa jo oikein mallikkaasti, välillä jopa varvistamattakin.
                 Juuri tänään Tiara ensimmäistä kertaa liikkui itse jo vähän pidemmän matkan sillä aikaa kun kävin vessassa. Jätin neidin tapani mukaan selälleen keskelle karvapeittoa olkkarin lattialle ja kun tulin takaisin Tiara ähisi masulleen yli metrin päässä peitosta, kirjahyllyn edessä ja nuoli lattiaa. Eli hyvä että siivoan nykyään useammin! Mua vaan hämmentää se että Tiara liikkuu aina pisimmät matkat silloin kun mä en nää, joten mulla ei vieläkään oikeestaan oo käsitystä siitä millä tekniikalla se liikuskelee.. Mutta olettaisin että kierimällä vuorotellen selälleen/masulleen ja sit se vissiin osaa jo käsillä vähän vetää itseään sinne suuntaan minne haluaa. Jalatkin sätkii hulluna mut ei kauheesti auta siinä ryömimisessä kun käsien ja jalkojen yhteistyökyky ei vielä oikein pelitä. Mutta ei tässä kiire oo, nytkin toi neiti on jo liian nopee mun hitaille aivoille, tarviin vielä vähän totutteluaikaa ennen kun Tiarasta tulee ikiliikkuja! Toivottavasti siis tässä kestää vielä hetki.
Mutta nyt kuvia meidän päivänsankarista (ja vähän äidistäkin joka ei voinut olla käyttämättä mekkoonpukeutumistilaisuutta hyväkseen):

Äidin rakas<3

Liian jännä keittiö, ei voinu kattoo kameraan? 😀

”Höööö!”

Maailman sulosin kulta nappisilmä<3

”JEEE!”

”Mä ooon jo niiiiin iso tyttö!”

”HEHE!” Tiara oikeesti päästää tommosii hehe -äänteit, se oikeen huutaa ne silleen isosti :DD Mut eikai vauvat osaa tekonauraa? 😀
Tiaran puolivuotispäivän hehkuttaamisen lisäksi oon tänään saanut itteni raahattua jopa Meilahteen asti johonkin Spirometria -puhallustestijuttuun jonne sain lähetteen silloin tammikuussa kun kävin sillä hyvin mielenkiintoisella lääkärillä flunssan takia, jos joku muistaa. Mä siirsin ja siirsin tota aikaa kun en millään olis jaksanu sinne asti raahautua enkä koe et mulla ois mitään hengitysvaikeuksia, mut yks hyvä puoli noissa testeissä oli! Mun oli pakko käydä vaa’alla koska ne tartti mun paino- ja pituustiedot niitä kokeita varten ja ihan oikeesti mun leuka meinas tippua lattiaan kun näin sen vaa’an lukeman!
               En ollut käynyt vaa’alla sitten jälkitarkastuksen joka oli marraskuussa, ja silloin vaaka aiheutti lähinnä lohduttoman itkukohtauksen seitsemällä ylimääräisellä kilollaan, mutta tänään kun kävin niin lukema oli 48kg! Eli enää kaksi kiloa lähtöpainoon ennen raskautta, mutta toisaalta oon kyllä joskus ennen raskauttakin painanut välillä 48kg ja ollut ihan tyytyväinen. Mulla vaan on vaihtelevainen paino. Mutta siis totta se on mitä monet muut äidit mulle silloin raskausaikana vakuutteli, että se riittää että ihan normaalisti vaan on ja leikkii vauvan kanssa. Siinä on jo ihan tarpeeksi liikuntaa palauttamaan keho takaisin raskautta edeltäneeseen.
Tänään on ollut ihana päivä! Nyt mä lähden kylvettämään tuon ihanan pikkuneidin joka varmasti kastelee mut ja Oton ihan urakalla näin synttäreiden kunniaksi. Kylvetyksen jälkeen käyn kaikkien kommenttien kimppuun, osaan jos vastailinkin aiemmin. Kiitoksia ihan mielettömän paljon kaikille kommentoineille, ihan tosi kiva vähän lukea että millaisia ihmisiä siellä näyttöjen ja älypuhelimien äärellä meidän elämää seurailee. Ja mukavia ne kommentit muutenkin on että saa kommentoida! Aivan mahtavaa viikkoa kaikille <3