Keltainen juhlamekko kesän juhlissa & kevätjuhlakuulumiset

01.06.2019

Meillä on jo kahdet tämän kesän suuret juhlat takana ja tämän ilmestyessä ollaan kolmansissa. Aika mahtavaa, että ollaan saatu juhlia näin paljon rakkautta ja hienoja saavutuksia jo ennen kuin kesä on edes ehtinyt kunnolla alkaa. Ja aivan ihanaa, että meidän ystäviä menee naimisiin ja saavuttaa hienoja asioita. Ihanaa oli myös juhlia omien lasten kevätjuhlia tänäkin keväänä, joista viimeisimpänä tänään esikoisen koulun ensimmäinen kevätjuhla.

Kevätjuhla oli niin ihana tilaisuus ja tosi hienoja esityksiä kaikilla luokilla! Mä tykkään niin paljon (ainakin meidän) koulun nykymeiningistä, kun lapset pääsevät kunnolla toteuttamaan itseään esityksissä ja ne ovat oikeasti tosi viihdyttäviä ja mietittyjä. Eniten tunteita nousi kuitenkin pintaan siinä lopussa, kun koko koulu lauloi yhdessä Den blomstertid nu kommer, eli suvivirren ruotsiksi. Omasta lapsuudesta tuttu melodia sai kylmät väreet aikaan ja kyyneleet silmäkulmaan. Kaikki ekaluokkalaiset saivat todistukset, eikä ekaluokkalaisille jaettu stipendejä vaan kaikki saivat kesäksi Lassemajas Detektivbyrå Sommarlovsbok-kirjat, josta meidän tyyppi oli aivan fiiliksissä. Siitä oli hyvä lähteä lomalle.

Kesällä mä rakastan pukeutua vaaleisiin tai kirkkaisiin väreihin ja niitä on nähty mun päällä myös juhlissa. Tämä kuvan keltainen mekko on ollut mulla päällä ystävien häissä, joissa olin kaasona ja joihin sen alunperin hankin. Sama mekko oli päällä myös eilen toisen ystävän valmistujaisissa ja MM-mitalikahveilla, sekä tänään esikoisen kevätjuhlassa. Siellä tosin tuli niin hiki, että illaksi oli pakko vaihtaa toinen asu jo. Mutta kolmet juhlatkin on jo tosi hyvä!

Mä rakastan sitä kirkkaiden värien ja rusketuksen yhdistelmää. Mun rusketus tulee purkista, mutta kuitenkin. Ja mieluummin purkista kuin auringosta, se on turvallisempaa. Rusketus innostaa käyttämään vieläkin enemmän kirkkaita värejä, kun ne sointuvat niin kivasti yhteen sen kanssa.

Tämä keltainen juhlamekko on Bubbleroom by Mariannan -mallistoa, eli suomalaisen blogikollegan sunnittelema. Tykkään sen mallista tosi paljon, kun se on niin ajattoman kaunis. Keltainen sävy on tosi raikas eikä yhtään tunkkainen. Tykkään kovasti myös sen V-kaula-aukosta, joka on mun kaikkein suurin lemppari.

Yhdistin mekon jälleen kerran mun musta-kultaisiin sandaletteihin, tosin molemmissa juhlissa vaihdoin jossain vaiheessa iltaa Vanseihin. Vansit on aina hyvä valinta, etenkin häiden jatkoilla ne olivat peliveto, niin jaksoi tampata. Hah!  Laukkuna toimi sama Guccin GG Marmont kuin aina, ei varmaan yllättänyt ketään. Se on ajaton ja juuri sopivan kokoinen, ettei ole ihan liian iso juhliin eikä liian pieni arkeen. En oikeasti muita laukkuja tarvitsekaan, paitsi kesällä olkikassin olalle ja talvella kangaskassin, joihin saa tungettua vesipullon ja muut isommat jutut.

En voisi olla enemmän fiiliksissä siitä, että lasten kesäloma alkoi tänään. Nyt on niin hyvä just näin! Heippa aikataulut ja tervetuloa 10 viikon vapaus ja spontaanius. Tänään juhlitaan vielä Oton siskon ylioppilasjuhlia ja sitten on juhlat ainakin hetkeksi juhlittu.

Toivotan valtavasti onnea kaikille tämän kevään valmistuneille ja koulunsa päättäneille! 


Pieni eskarilainen

31.05.2017

”Hejdåååå, dagis hejdå, adjöss och goodbye, hejdå!” lauloi meidän esikoinen tänään ystäviensä kanssa päiväkodin kevätjuhlassa. Tuon laulun olen kuullut jo aiemmissakin kevätjuhlissa ja miettinyt että kyllä mulla itkuhanat aukeaa kun meidän neiti laulaa samaa viimeisenä päiväkotikeväänään. Vaan tänään en yllättäen vuodattanut kyyneltäkään, vaikka hetki kovin tunteikas olikin. Mä vaan katsoin silkkaa iloa täynnä meidän esikoista joka lauloi tuota laulua kavereidensa kanssa niin onnellisen ja ylpeän näköisenä.

Ensi syksynä hän aloittaa eskarin, joka sijaitsee hänen tulevan koulunsa yhteydessä, eikä jatka enää samassa päiväkodissa. Mä en kestä, miten tähän on tultu! Siis miten, miten se pieni kolmevuotias joka aloitti päiväkodin on yhtäkkiä iso eskarilainen joka lauloi tänään heipat päiväkodille? Miten äidin pienestä esikoisvauvasta on voinut muka kasvaa jo pian kuusi vuotta täyttävä esikoululainen. Silti hän on vielä niin pieni, vaikka kieltäytyykin ehdottomasti tulemasta kutsutuksi ”äidin vauvaksi”.

Hänellä on ihan omat juttunsa, kaksi parasta kaveria jotka tulevat samaan eskariryhmään hänen kanssaan, ja vissi käsitys siitä mitä eskarissa tulee tapahtumaan ja mitä pitää osata kun sinne menee. Ollaan juteltu eskarista ummet ja lammet, ja hän odottaa eskarissa alkavia juttuja ihan hirveän paljon. Tutustumiskäynnin jälkeen ei hetkeen muusta puhuttukaan kuin eskarista, ryhmästä, opettajista ja siitä mitä kaikkea siistiä eskarissa tehdään. En epäile sekuntiakaan etteikö hänellä menisi hienosti siellä.

Olen ihan hurjan ylpeä meidän esikoisesta. Kuusi vuotta sitten ei kovin moni kaverikaan uskonut että me tässä onnistuttaisiin, tässä ”pikku” jutussa nimeltä vanhemmuus. Mutta niin vaan me ollaan kasvatettu tämä neiti esikoinen viittä vaille koulutielle – eskariin asti, ja kun mä katson tuota tyttöä niin tiedän että me ihan tasan ollaan vedetty aivan napakymppi suoritus. Hän on toiset huomioon ottava, empaattinen, hauska, rakastava ja niin fiksu että lyö meidät vanhemmat ällikällä joka päivä. Hän on tehnyt vanhemmuudesta helppoa ihan vain olemalla oma ihana itsensä. Tiaran syntymä kasvatti meitä vanhempia varmasti enemmän kuin me ollaan kasvatettu häntä vielä tähänkään päivään mennessä.

Meillä on vielä kokonainen yhteinen pitkä kesä edessä ennen kuin eskari edes alkaa, ja voi olla että ollaan tulisilla hiilillä muutama viikko ennen sitä, kun hän alkaa laskea öitä. Musta on ihanaa että hän odottaa sitä niin kovasti, enkä voi estää laskemastakaan kun hän osaa kuukaudet, päivämäärät ja viikonpäivät ihan omasta takaa. Sitä ennen kuitenkin nautitaan kesästä ihan täysillä, uidaan niin paljon kuin sielu sietää ja matkustetaan ja ammutaan vesipyssyillä ja syödään superisti jäätelöä.

Onnea meidän ihanalle esikoiselle päiväkotiuran loppuun saattamisesta <3

Ja ihanaa iltaa kaikille!