Alle kolme viikkoa jouluun, sopiiko toivoa että jos nyt ollaan taas vuorotellen kipeänä kaikki, niin parannuttaisiin edes jouluksi? Esikoisella on elämänsä ensimmäinen korvatulehdus, silmätulehdus ja edelleen se penteleen keuhkoputkentulehdus. Meillä muilla ei toistaiseksi mitään mutta eiköhän me ainakin silmätulehduskierros saada aikaiseksi kun se on niin helposti tarttuvaa. Tänä syksynä on todella oppinut arvostamaan sitä päätöstä, että otettiin lapsille ne vauvavakuutukset, vaikka aiemmin tuntui että maksaa turhasta kun tytöt ei koskaan olleet kipeänä.

Ollaan päästy aina helposti jonottelematta lääkäriin, ja vielä sellaiseen lääkäriin missä molemmat lapset tykkäävät käydä. En voi kuin suositella Itiksen Pikkujättiä, vaikkakin vähän liian tutuksi on tullut tänä syksynä se paikka. Ilman vakuutusta meillä olisi mennyt lääkkeisiin ja lääkärikäynteihin ihan hulluna rahaa tänä syksynä, mutta onneksi on vakuutus, huh. Että ei ole ainakaan meillä ollut turha päätös ottaa niitä, jos joku on kahden vaiheilla niin suosittelen ehdottomasti ottamaan, sitä kun ei ikinä tiedä!

Me ei olla juuri nukuttu kolmeen yöhön esikoisen yskän takia, ja olo on sen mukainen. Ajatus ei kulje ja kahvia kuluu puolikas kapselipaketti päivässä. Sentään Zelda on saanut nukutuksi, kun me ollaan otettu Tiara meidän viereen, on edes yksi pirteä mukula. Mä todella olen nyt täällä sormet ristissä, että saataisiin tämä flunssakierros päätökseen ennen joulua, se olisi ihan parasta. Ihan tätä en kyllä silti tarkoittanut kun alkusyksystä puhalsin irronnutta ripseä ja toivoin ettei oltaisi jouluna kipeänä, haha!

Ei tässä oikeasti voi kun nauraa, muu ei auta. Ja saa olla tyytyväinen kuitenkin siitä että kyse on vain pikkujutuista, jotka paranevat kyllä ainakin jossain vaiheessa! Onneksi Tipa on ottanut niin lunkisti tämän sairastelun, vaikka olo on varmasti tosi tosi ikävä. Me möllötellään loppuviikko sisätiloissa, taidetaan jatkaa viime viikonlopun pyjamabileitä seuraavat kolme päivää ainakin.

Päivän asu / Takki Sheinside / Huivi Cubus* / Paita Gina Tricot / Housut Dr. Denim / Kengät Skopunkten / Laukku Coach / Kahvimuki Joco* / *saatu blogin kautta

Postauksen kuvat on otettu aiemmin tällä viikolla, tämä päivä on kulunut isommalla neidillä sohvan pohjalla lääkärireissua lukuunottamatta. Blogin puolella onneksi on joulukalenteri, joka jatkuu joka päivä! Ja kivaa, lauantaina on itsenäisyyspäivä, ja silloin piristystä lasten ja meidän viikkoon tuo tärkeä ja rakas joulukuusenkoristeluperinne, sekä tietenkin linnanjuhlat ja pukujen tsiigailu!

Lopuksi kuitenkin vielä vähän iloisempaa asiaa, nimittäin Honor6 -puhelimen voittaja! Kilpailussa oli ihan järjetön määrä osallistujia, ja valinta oli aivan älyttömän hankala. Olisi tehnyt mieli antaa puhelin jokaiselle, mutta yksi kommentti piti valita, ja mä valitsin nyt sitten tämän:

Eli onnea sinulle Jassu, tai sinun pikkuveljelle uudesta puhelimesta! Kommenttisi sulatti mun sydämen ja mä toivotan ihanaa joulun aikaa sinulle ja parempaa ensi kevättä koulussa sinun pikkuveljellesi! Laitoin sulle Jassu sähköpostia myös voitosta! Kiitos hurjasti kaikille kilpailuun osallistuneille!

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille! Huomenna joulukalenterissa taas vähän erilaista asiaa tuttuun tapaan aamulla ysin jälkeen. Hyvää yötä<3

Huh. Viimeiset neljä viikkoa ovat olleet äärimmäisen kiireisiä ja voimat ovat lopussa. Kiire sinällään vielä menee, etenkin kun kyseessä on sellainen mukava ja positiivinen kiire, pääsee tekemään hauskoja asioita ja tapaamaan mahtavia tyyppejä. Mutta kiireen lisäksi meillä on ollut kuukausi täynnä vastoinkäymisiä, ja välillä on tehnyt mieli vaan luovuttaa. En mä mikään luovuttajatyyppi ole, en tosiaankaan, mutta etenkin tällä viikolla kaikki on tuntunut olevan niin liikaa.

Tänä syksynä ollaan koko perhe sairasteltu jatkuvasti, enemmän kuin koskaan ennen, ja tuntuu että tämä loputon sairastelukierre vaan jatkuu ja jatkuu. Aina kun yksi parantuu, on seuraavalla jo kurkku kipeänä. Viime viikolla molemmat neidit saivat vuorotellen keuhkoputkentulehdusdiagnoosin, josta onneksi selvittiin jo muuten, mutta yskä on jäänyt lääkkeistä huolimatta, ja yöt tuppaavat edelleen olemaan katkonaisia kun raukat eivät saa nukuttua yskän takia. Sairastelu on raskasta ja väsyttävää, tottakai olen onnellinen että meidän sairasteluista ollaan selvitty vain antibiooteilla, mutta olisi ihanaa kun olisi tässä välissä edes yksi viikko kun kukaan ei tarvitse kertaakaan kuumelääkettä tai lämmintä juotavaa siksi että kurkkuun sattuu.

Työjuttujen kanssa mulla on ollut hurja kiire ja stressi, niin paljon tapahtuu kokoajan. Se on hassua, miten vähän näistä kiireistä sinne ruudun toiselle puolelle välittyy. Omaa instagramia selatessa siellä näkyy kivaa pientä brunssia, ystävien tapaamista, lasten leikkejä ja hienoja tilaisuuksia. Ruudun tällä puolella arkea ovat kuitenkin loputtomat tietokoneen ääressä vietetyt myöhäiset tunnit, puhelut, stressi ja alati kasvava to do -lista. Laivareissu kahdenkesken Oton kanssa rentoutti ja repäisi hetkeksi irti arjesta, mutta ei se kyllä valitettavasti nostanut energiatasoja pysyvästi taivaisiin, nuutuneita tässä ollaan edelleen.

Ollaan nähty kavereitakin aina kun on ehditty, mutta siinä kohtaa tietää olevansa liian väsynyt, kun treffien jälkeen murehtii muistiko edes sanoa heippa lähtiessä. Muistin kuulemma sanoa. Mutta kokoajan on sellainen fiilis että jotain hurjan tärkeää on unohtunut, ja takaraivossa raksuttaa jatkuvasti mitä pitäisi olla tehtynä jo toissapäivänä ja mitä menoja on edessä. Kun on kiire, tuntuu tekevän jatkuvasti yhtäaikaa montaa asiaa, ja silti tuntuu että mitään ei saa valmiiksi.

Tämän viikon kruunasivat ensin ikävät uutiset lähipiiristä, ja sitten isovanhemman joutuminen sairaalaan. Onneksi jälkimmäinen osoittautui helposti hoidettavaksi ja vaarattomaksi jutuksi, mutta pahempi vaihtoehto oli lääkäreiden mukaan olemassa, ja sen murehtiminen meinasi viedä järjen. Onneksi saimme huokaista edes tässä asiassa helpotuksesta. Tänään on kuitenkin hyvä päivä, sillä tänään on edessä vielä koko viikonloppu, perheen kesken, k-o-t-o-n-a. Me ei mennä mihinkään, kauppareissukin hoidettiin jo tänään, jotta huomenna ja sunnuntaina voidaan vain olla, ja käydä lasten kanssa pihalla tai lähimetsässä pyörimässä.

Eiköhän tämä stressi ja kiirekin tästä helpota pikkuhiljaa, viimeistään jouluna rauhoitutaan oikein urakalla kun Otolla on kahden viikon joululoma. Sinne asti pitäisi jaksaa puurtaa, ja kyllä me vielä jaksetaan. Kunnon yöunet, menojen karsiminen minimiin ja pipon löysääminen vaikka sitten pakolla auttavat varmasti edes vähän. Nyt mä lähden ainakin saunaan, laitan kasvonaamion naamaan ja juon ison lasillisen jäävettä, mikäs sen parempaa!

OOTD / Takki Sheinside* / Paita Zara / Neule Zara / Housut Dr. Denim / Huivi Monki* / Kengät H&M / Laukku Coach / *saatu blogin kautta.

Mä arastelen kirjoittaa blogiin väsymyksestä tai kiireestä, koska haluan ehdottomasti pitää tämän positiivisena paikkana! Nyt kuitenkin tuntui vaan siltä, että tämä kirjoitus on ainoa mitä voin juuri nyt kirjoittaa, kaikki muu olisi tuntunut väärältä. Ihan positiivisena mä edelleen täällä olen, välillä on vaan hyvä purkaa tunteita ylös, silloin niistä on helpompi päästää irti ja edes yrittää rentoutua.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille<3

En uskalla kyllä nyt enää nuolaista ennen kuin tipahtaa, eilen nimittäin illalla olin jo ihan sitä mieltä että nyt on hyvä fiilis. Aamullakin olo oli suhteellisen okei, mutta eiköhän sitten Zeldan päiväuniaikaan mulle iskenyt vielä migreeni. Jokohan tää nyt riittäisi tältä erää? Migreeni ja oksetusolo menivät onneksi ohi kun sain nukuttua päiväunet, ja heräsin parempivointisena. Ruuan jälkeen me lähdettiin käymään lähikaupassa ja pienellä kävelyllä, ja lapset olivat niin onnessaan kun pääsivät yhdessä ulos edes hetkeksi ekaa kertaa viikkoon. Onhan Tiara toki ollut kerhossa, mutta kyllä noi naperot vaan tykkäävät kaikkein eniten kun saavat yhdessä tutkia ja höpöttää ulkona.

Zeldastakin on kuoriutunut jo oikea pikakävelijä, hän on oikeastaan isosiskoaan nopeampi, kun tavoitteena on ainakin toistaiseksi vain päästä mahdollisimman nopeasti eteenpäin, eikä pysähtyä kolmen sentin välein tutkimaan. Ainoan poikkeuksen tekevät kaivonkannet, jotka ovat aivan äärettömän jännittäviä, ja niiden kohdalla pitää aina pysähtyä ja kiljaista ”Katoooo! Äiti! Katooo!”.

Välihuomautus: kirjoittaminen keskeytyi äsken kun mulla alkoi ekaa kertaa varmaan neljään vuoteen vuotamaan verta nenästä! Siis ymmärrän kyllä, 1,5v allerginen nuha viereisen rakennustyömään takia, ja flunssa siihen päälle varmaan kuivattavat nenän limakalvoja, mutta miks just nyt?! Onko tänään joku perjantai 13. päivä ja mä en ole vaan huomannut, haha! Yritin vielä oikein vältellä kirjoittamasta että ”nyt voin hyvin” tai ”nyt olen parantunut” ettei vaan tulisi uudelleen huono olo, mutta ei auttanut. No ehkä se tästä…

Takaisin asiaan, eli ulkoiluun. Kauniissa, kosteassa syysillassa alkoi niiiin tehdä mieli lähteä jo lenkille, mutta päätin odottaa vielä tämän päivän, ja katsoa huomenna sitten fiiliksiä. En missään nimessä halua sairastuttaa itseäni uudelleen siksi että lähden liikkeelle liian aikaisin, mutta kaipuu liikuntaa kohtaan on kova. Toivottavasti tämä vajaan viikon tauko ei aiheuta mitään hirveää takapakkia! Pari hyppyä hyppelin Tiaran kanssa, kun hän innostui pomppimaan, kuulemma tulee hienoja kuvia jos hyppii!

Loppuviikoksi on luvassa vaikka mitä kivaa tekemistä, ja huippujuttuja myös blogin puolella, joita tänään jo vähän suunnittelinkin. Eihän flunssa nyt maata kaada, saadaan olla iloisia että selvittiin pelkillä flunssilla eikä tarvittu antibiootteja, mutta kyllä kieltämättä on välillä ollut vähän lannistunut fiilis, mikä on valitettavasti täälläkin sitten näkynyt. Mutta miksikään valitusblogiksi tässä ei olla muuttumassa, älkää pelätkö! Mä kaivan nyt mun positiivisen asenteen takaisin tuolta jostain sängyn pohjalta, ja aion olla huomenna hyvävointinen! Ja yksikään flunssa ei ole enää meille tervetullut tänä syksynä, prkl!

Hyvää yötä ja mukavaa huomista päivää kaikille<3

Mun piti tänään kirjoitella ajatuksia Tiaran huomenna alkavasta kerhosta, mutta menikin suunnitelmat uusiksi kun Zeldan eilen alkanut kuume nousi tänään tosi korkeaksi, ja raukka oli päiväunien jälkeen niin itkuinen ja hätäinen että en epäröinyt hetkeäkään ettenkö lähtisi samantien lääkäriin. Visiitti Pikkujätissä paljasti että kyseessä on onneksi vain nielutulehdus, vaikka toinen onkin ollut tosi huonossa kunnossa. Seitsemän tuntia päiväunia on jotain mitä meidän kuopus ei ole tehnyt sitten elämänsä ensimmäisten elinviikkojen, joten olon on täytynyt tänään olla raukalla tosi huono. Yleensä hän nimittäin nukkuu sen tunnin tai puolitoista, jos hyvä tuuri käy, ja näin on ollut jo vuoden alusta asti.

Täytyy sanoa että mulla on takki ihan tyhjänä tämän päivän jälkeen, eikä hirveästi irtoa fiksuja kerhoajatuksia, mutta ehkäpä siitä onkin sitten parempi kirjoittaa huomenna, kun ensimmäinen kerhopäivä on jo takana. Kerhoreppu on pakattuna, vaatteet katsottuna, vain kerhoeväät odottavat vielä tekemistään, ennenkuin munkin on aika kaatua sänkyyn. Tiaran kerhon ajan mulla on omia työjuttuja, mutta onneksi Otto hoitaa pientä kuumepotilasta kotona, ja on ihan kerhon lähellä, jos ensimmäisen päivän jännitys käy liian kovaksi. Muakin jännittää kyllä ihan hirveästi, vaikka tällä viikolla ollut kerhoinfo ja tutustuminen kyllä toi vastauksia moniin mieltä askarruttaneisiin asioihin. Mutta silti, mun pikkuinen menee ihan itse kerhoon, apua!

Ihanaa huomista torstaipäivää kaikille, mä palaan huomenna vähän kattavamman postauksen kanssa! Ja kiitos kaikille aivan uskomattoman koskettavista  synnytyskertomuksista ja kokemuksista, joita kommentoitte edelliseen postaukseen! Lueskelin niitä tänään oikein ajan kanssa kun Zelda nukkui mun päällä (kaksi tuntia). Hyvää yötä ihanat<3

Moikka! Pienen blogitauon sain vahingossa aikaiseksi sairastumalla keskellä kesähelteitä oikein perinteiseen flunssaan kuumeineen ja miljoonine aivastuksineen. Lähdettiin eilen päivällä mun äidin ja tyttöjen kanssa perheystävien mökille, ja otin koneenkin mukaan että bloggaan illalla vaikka mökkilaiturilta kaikessa rauhassa, kun tytöt nukahtavat touhukkaan päivän jälkeen. Mutta vielä mitä, jo puusaunaan mennessä kurkku oli kuin strepsils-mainoksesta, täynnä kaktuksen piikkejä ihan selkeästi. Saunan jälkeen alkoi nousta kuume, ja tyttöjen nukahdettua nukahdin itsekin sohvalle ennen kun sain edes konetta auki.

Tänään olo on ollut ihan hirveä koko päivän, aamullakin nukuin pikkunokoset kun kuume oli niin korkea, mutta onneksi tytöillä riitti puuhaa ja seuraa mökillä. Jos ei aiemmin ollut kesämökkikuumetta, niin nyt kyllä ainakin on. Sellainen on ehdottomasti lisättävä tulevaisuuden haavelistalle. Se ilo ja onni lasten silmissä, kun nämä saavat juosta ja touhuta ilman kenkiä järjettömän kokoisella pihalla, vailla minkäänlaista kiirettä, on vaan jotain niin täydellistä.

Ostettiin mökille mukaan lasten uima-allas, sillä järvi oli harmillisesti juuri asetettu uintikieltoon sinilevän takia. Onneksi meidän tytöt olivat enemmän kuin tyytyväisiä vettä suihkuttavaan kilpikonna-altaaseensa, eivätkä kertaakaan edes yrittäneet järviveteen uimaan. Mökillä syötiin muurinpohjalettuja, uskomattoman hyvää savusiikaa, poroa ja graavilohta ja vaikka mitä muitakin tuoreena hallista ostettuja herkkuja.  Tytötkin tykkäsivät siiasta kovasti, sitä pitää ehdottomasti tehdä kotonakin. Mä oon aina ollut kalaruokien ystävä, mutta en itse ole pelkurina kokeillut kokata vielä juuri muita kuin lohiruokia. Mutta eihän sitä opi jos ei yritä!

Mökillä vietin aikaa myös kahdestaan molempien neitien kanssa, mikä oli ihanaa! Eilen illalla Tiaran kanssa, joka jaksoi valvoa myöhempään kuin pikkusiskonsa, ja Zeldan kanssa taas tänään raikkaassa aamuilmassa jo ennen seitsemää. Parasta oli kun heti herättyä saattoi vain avata oven ja päästää toisen juoksemaan nurmikolle onnesta soikeana, vaikka en kyllä halua yhtään vähätellä iltaista laiturikävelyä esikoisen kanssa, ihanaa oli sekin.

Mökin rauhassa oli mahtavaa piipahtaa, sai vielä hetkeksi sellaisen illuusion kesälomasta, joka siis oikeasti loppui jo reilu viikko sitten. Kunhan tämä flunssa paranee, eikä toivottavasti tartu muille perheenjäsenille, on ihana aloittaa syksy kunnolla. Viileässä mökki-illassa eilen oli jo havaittavissa pientä syksyn tuntua, ihanaa! Mä odotan niin paljon jo hämäriä iltoja, kynttilöitä, muumiteen juomista viltin alla ja kirpeää tuoksua lähimetsässä. Eniten odotan kyllä varmaan sitä, että pääsen näkemään kun tytöt pomppivat yhdessä lehtikasoissa.

Mutta nyt nautitaan kesästä niin kauan kuin sitä kestää, vaikka välillä helle uuvuttaa, erityisesti sisällä ilman tuuletinta, niin talvella sitä lämpöä kaipaa kuitenkin ihan hulluna. Mä aion antaa flunssalle kenkää viimeistään huomenna, että päästään vielä rantsuun nauttimaan auringosta, merestä ja uimaleluista. Ja eipä se flunssa kai kovin paljon pahemmaksi voi ulkoillessa mennä, kun lämpötila on sama jokapaikassa. Tietenkään ei saisi rehkiä liikaa huonokuntoisena, mutta rannalla makoilu ei kai ole kiellettyä 😉

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille<3