Alkuviikko on kulunut meillä jouluostoksia tehden, ja hulinaa on riittänyt. Meillä on viikonloppuna menoa, ja ollaan haluttu hoitaa jonkinverran jouluruoka- ja lahjaostoksia pois alta vielä ennenkuin alkaa tulla hoppu. Kinkku vielä puuttuu mutta laatikkoainekset on jo aika hyvin kasassa, ja ruokalista alkaa hahmottua. Lahjoista on ostettu nyt suurin osa, varsinkin lapsille, mutta aikuisten lahjoja pitää vielä ostaa muutama.

Me saatiin eilen vähän ikäviä uutisia, ei nyt mitään maailmaa kaatavia, mutta sellaisia kuitenkin että vaativat taas jälleen kerran sitä kuuluisaa organisointia. Ne meidän hakemat päiväkotipaikat kevääksi nimittäin, no ei natsaa. Vaikka en nirsoillut ollenkaan, vaan laitoin hakemukseen kaikki mahdolliset lähi- ja vähän kauemmankin alueen päiväkodit, ei paikkoja ole molemmille missään 1.3. alkaen (tein hakemuksen siis jo reilusti yli kuukausi sitten).

Vaihtoehtona olisi kuljettaa lapsia julkisilla jonnekin Helsingin sisällä ihan missä tahansa olevaan päiväkotiin pitkiä matkoja, mikä taas ei suinkaan helpottaisi elämää, vaan mutkistaisi aikatauluttamista entisestään. Siinä ei ole mitään järkeä että ottaisi päiväkotipaikan vastaan täysin eri puolelta Helsinkiä kuin missä asutaan, mikä tarkoittaisi että matkoihin menisi jo yli tunti per suunta. Se vielä onnistuisi ehkä että päiväkoti olisi jossain Oton työmatkan varrella ja/tai keskustan suunnalla, mutta siitäkään ei ole mitään takeita että paikka löytyisi juuri sieltä.

Näin ollen meillä siirtyy nyt luultavammin päiväkodin aloitus syksyyn, ja jokin ratkaisu pitäisi sitten keksiä kevääksi, miten sen ajan saa riittämään kaikkeen. Isompi tietenkin jatkaa kerhossa kaksi kertaa 2,5h viikossa, mutta alle kaksivuotias ei vielä pääse edes kerhoilemaan, ja jokin hoitoratkaisu me tarvittaisiin osa-aikaisesti. On kyllä ikävää, kun päiväkodit ovat niin täynnä, ja vaikka luulee tekevänsä kaiken oikein ja hakevansa paikkaa ajoissa, ei sitä kuitenkaan sitten löydy! Toivotaan että syksyllä on sitten parempi onni, kuten päiväkodinjohtaja mulle onneksi lohduttavasti ennusti, syksyllä kun eskarilaiset siirtyvät ekalle ja paikkoja vapautuu sitten sen ansiosta.

Kyllä mä tiedän että me selvitään keväästä, onhan sitä pärjätty tähänkin asti. Pitää vaan miettiä, mistä sitä aikaa sitten nipistää kaikille blogihommille, ja mitä tekee silloin kun on päivällä tapahtumia ja tilaisuuksia joihin lapset eivät voi tulla mukaan. Kuten sanottua, me selvitään. Järjestelyä se vaatii, kuten tähänkin asti, mutta ei se haittaa. Ollaan totuttu, hah!

Onneksi ihan pian on kuitenkin joululoma, kaksi viikkoa rentoutumista yhdessä perheen kanssa, ilman organisointia ja pakollisia menoja. Siitä tulee niin parasta ja se tekee meille niin hyvää! Keväällä on sitten aikaa miettiä näitä juttuja, joululoman loppuun asti mä aion olla uhraamatta niille asioille ajatustakaan. Tänään vietettiin rentoa päivää joulushoppaillen ja kahvitellen tyttöjen ja Kaislan kanssa keskustassa, ja pyörähdettiin myös Kampin Narinkkatorilla talvitivolissa tyttöjen kanssa! Siellä on nyt jokapäivälle kaikkea kivaa ohjelmaa lapsille, ja meidän neidit olivat ainakin ihan haltioissaan karusellista!

Miten te muut olette onnistuneet löytämään päiväkotipaikan? Onko meillä nyt jotenkin erityisen huono tuuri vaan vai miksi musta tuntuu että moni mun tuttu tai kaveri on löytänyt päikkypaikan ihan helposti ja läheltä!

…kuvina. Tänään oli sellainen sopiva päivä että muistin kuvata melkein kaiken mitä tehtiin, joten ajattelin toteuttaa pitkästä aikaa päivä kuvina -postauksen. Me herättiin aamulla puoli tuntia ennen kerhon alkua, koska olin unissani onnistunut sammuttamaan herätyskellon ja lapset heräsivät vasta puoli yhdeksältä. Aamutoimet suoritettiin siis aikamoisessa kiireessä, mutta ehdittiin kuin ehdittiinkin kerhoon ajoissa. Tuosta ensimmäisestä puolituntisesta ei liiemmin ole kuvia, mutta loppupäivästä onneksi on!

9.15 Oltiin Zeldan kanssa kahdestaan kotona, siivottiin, leikittiin leipomista ja höpötettiin muuten vain. Valmistelin myös päivällä julkaisemaani postausta samalla un Zelda leikki duploilla. Ihanan rento aamupäivä!

11.30 haettiin esikoinen kerhosta, leikittiin vielä hetki ulkona ja ihmeteltiin pientä lumikasaa, minkä jälkeen tultiin kotiin lounastelemaan eilisen jämiä.

13.00 Zelda meni päiväunille, ja sillä aikaa mä hoidin muutaman työpuhelun ja sähköpostin, ja Tiara leikki Barbien pikkutavaroilla. Juteltiin myös kerhopäivästä ja leikeistä ja soiteltiin yhdessä Tiaran kummitädille Netalle.

14.30 Zelda heräsi päiväunilta ilmeisesti vähän kesken kun oli vielä niin uninen ja harmissaan herätessään, mutta ei enää halunnut nukkua uudelleen. Päikkäriajan jälkeen mulla tulikin jo vähän hoppu kun piti valmistautua illan menoon, mutta sain onneksi kaiken valmiiksi. Tytöt leikkivät ja söivät välipalaa siinä, ja pian Ottokin tuli jo töistä kotiin. (tässä välissä ilmeisesti unohdin kameran olemassaolon).

16.30 lähdin kohti Itäkeskusta ja Itiksen Ur&Penn -myymälää, jossa oli tänään blogi-ilta. Tapasin siellä paljon tuttuja ja tutustuin ihaniin koruihin ja kelloihin. Mukaan lähti tapahtumasta saadulla lahjakortilla muutamia ihanuuksia, ja yksi aivan hömppäjuttu, joka oli vaan pakko ottaa, nimittäin selfie-stick. Voin kertoa että myöhemmin illalla Otto hihitteli mulle, kun en tajunnut kääntää tikun päässä olevaa puhelinta niin että kuvan saisi oikeasti otettua kauempaa, vaan yritin ottaa kuvaa samalla tavalla kuin pelkällä puhelimella. Okei, vaikea selittää. Todettakoon vaan että herra sai hyvät naurut mun blondiuden kustannuksella.

18.30 Otto ja lapset tulivat mua vastaan, ja mentiin yhdessä ostamaan vähän täydennystä jääkaappiin kun maito ja leivänpäälliset olivat loppu. Ostin myös itselleni iltapalaksi pakastepizzaa pitkästä aikaa, en nimittäin kerennyt syömään ennenkuin lähdin ja Otto oli syönyt lasten kanssa sillä aikaa kun en ollut kotona. Lapset tutkivat korupussukkaa ja olivat haltioissaan uusista pompuloista, ihanat. Mä tuunasin pizzan kasviksilla ja Otto pyöräytti mulle superhyvän salaatinkastikkeen! Otto on meidän kastikemestari, se vaan osaa sekoittaa ihan täydellisellä suhteella punaviinietikan, öljyn, hunajan, sinapin ja mausteet.

19.30 Pian olikin jo lasten iltapala-aika, ja ihastelin ylpeänä kuinka Zelda on viimein oppinut syömään lusikalla niin että lusikka pysyy oikein päin melkein kokoajan. Pitkään ollaan harjoiteltu ja nyt se alkaa sujua. Iltapalan jälkeen neidit kävivät iltapesulla, sitten Otto luki iltasaduksi Minttu Karkaa -kirjaa, minkä jälkeen tytöt antoivat toisilleen ja meille hyvänyön halit ja pusut, ja alkoivat koisimaan. Fb-tykkääjät lukivatkin jo, että Zelda ei ihan heti nukahtanut kun sängyssä laulatti, mutta nyt ovat molemmat tuhisseet jo pitkän tovin.

Nyt mä kömmin Oton kainaloon täältä sohvan toisesta nurkasta johon oon jumahtanut, ja voisin juoda vielä kupillisen kaakaota, kun alkoi tekemään mieli pitkästä aikaa! Edit: Otto kömpikin mun kainaloon tuolta ennenkuin ehdin julkaista, hahaa ihana!

Hyvää yötä ihanat, ja mieletöntä huomenna alkavaa viikonloppua!<3

Aiemmin blogissa on esitelty jo lasten perus välikausivaatteet, mutta loppusyksyn pelastajat ovat vielä esittelemättä! Mä ostin Tiaralle silloin kerhokengiksi Vikingin Gore-texit, ja ne olivat kuivilla keleillä oikein hyvät. Varpaita ei palellut, ja ne pitivät sukat kuivana vaikka vähän märkää olisi ollutkin. Viimeiset viikot on kuitenkin ollut todella märkää, ja myös välillä aika kylmää, enkä kokenut enää gore-texejä riittäviksi. Oikeastaan muillakin kerholaisilla tuntui olevan suurimmaksi osaksi aina kumpparit jalassa, ja tulin itsekin siihen tulokseen että ne ovat paras valinta.

Saimme Nokian Jalkineilta lapsille Moomin Kids Winter -kumpparit, ja ne ovat olleet ihan loistavat! Kertaakaan ei ole tarvinnut miettiä näiden viikkojen aikana, pysyvätkö sukat kuivana tai varpaat lämpimänä. Muumifanien unelmasaappaissa on teddyvuori, ja irtohuopapohjallinen, jotka pitävät varpaat lämpimänä. Näin syyskeleillä ollaan vielä pärjätty ilman villasukkia, mutta tänään laitoin kumppareihin villasukatkin kun on oikein kylmää ja märkää.

Zeldan asu / Takki Kappahl / Pipo Åhlens / Housut Zara / Huivi Polarn O. Pyret* / Tumput Jonathan / Kumpparit Nokian Jalkineet* / *saatu  blogin kautta.

Mä en ole itseasiassa vielä suonut ajatustakaan kunnon talvikengille, kun ollaan pärjätty näillä ja syksyn citynilkkureilla niin hyvin. Ehkä niitä talvikenkiäkin pitäisi alkaa miettimään, mutta kerhoiluun nämä on silti ihan ehdottomat. Niin helppo puhdistaa vaan suihkuttelemalla heti ulkoilun jälkeen, ja lapset tykkäävät. Itse en yleensä ole piiroshahmoprinttien ystävä, mutta näiden saappaiden pikkumyyt on hauskasti ja tyylikkäästi hopealla värillä toteutettu.

Tiaran asu / Takki Zara / Pipo Reima / Huivi Pieces (mun) / Farkut Primark / Lapaset Mummon kutomat / Kengät Nokian Jalkineet* / *saatu blogin kautta.

Saappaat eivät ole kevyimmästä päästä, mutta hyvin niillä ovat molemmat pallerot päässeet juoksemaan. Saappaat pysyvät hyvin pienemmälläkin jalassa, kun niissä on kätevästi tilaa jalkalenksuille. Niissä on tukevat pohjat, jotka eivät luista liukkaallakaan, ja hyvät heijastimet jotta pikkujalat näkyvät pimeässäkin. Jos meidän lapset saisivat päättää, ei jalassa pidettäisi edes muita kenkiä, ymmärtäähän sen, koska muumit!

Yhteistyössä Nokian Jalkineet.

Millaisia kumppareita teillä on käytössä? Oletteko tykästyneet talvikumppareihin? Millaisia kenkiä teidän lapset käyttävät kerho-/päiväkotiulkoilussa näillä keleillä?

Tänään on ollut ihan mahtavan hyvä päivä! Aamu alkoi sillä että veimme Zeldan kanssa Tiaran kerhoon, minkä jälkeen käytiin Zeldan kanssa keinumassa ja kävelemässä ulkona. Tiaran kerhon ajan Zelda leikki tyytyväisenä nukeilla ja mä sain kirjoiteltua vähän postausta. Käytiin hakemassa isompi neiti kerhosta, ja rupateltiin siinä toisten kerholasten vanhempien kanssa hyvä tovi. Tiara on saanut kerhosta jo monta kaveria, ja joka kerta yhtä innoissaan kertoo mitä he ovat kavereiden kanssa kerhossa touhunneet. Tänään oli kuulemma kaverin kanssa keskusteltu erilaisista välipaloista, kerätty käpyjä ja keppejä, ja leikitty vaikka mitä ulkoleikkejä.

Kun on itse ollut tarhassa yksivuotiaasta asti, tuntuu hassulta että Tiara-kohta-kolmevee ei vieläkään ole ollut tarhassa. Ei se tietenkään haittaa mitään, se on vain erilaista siitä miten oma lapsuuteni meni. Zeldan syntymä, blogityö ja työ Kideblogeissa ovat määrittäneet kuviot niin, että toistaiseksi paras vaihtoehto on ollut mulle tehdä töitä kotona, lasten kanssa.

Syksy tulee olemaan rankka, sillä tekemistä on enemmän kuin koskaan ennen, mutta mä uskon että me selvitään ihan hyvin silti. Kevääksi kuitenkin vaaka alkaa kallistua siihen suuntaan, että tytöt aloittaisivat ainakin osapäivähoidon, sillä tämänhetken yhtälö alkaa olla ajankäytöllisesti jo hiuskarvaa vaille mahdoton. Mitään ei kuitenkaan ole lyöty lukkoon, ensisijaisesti täytyy ajatella sitä, onko Zelda keväällä vielä valmis päivähoitoon. Jos tuntuu siltä että ei ole, niin mä olen kyllä valmis tinkimään omasta ajastani vielä, ja kehittämään sitten jonkin muun ratkaisun.

Tänään on pyörineet mielessä jo alle kuukauden päässä siintävät Tiaran 3v-synttärit, ja mun omat 23v-synttärit. Mitään varsinaista teemaa ei Tiaran synttäreille vielä ainakaan ole tulossa, mutta pari kivaa ideaa on kuitenkin mielessä. Me mennään ainakin toistaiseksi tosi rennolla meiningillä edelleen synttäreiden kanssa, se sopii meidän tyyliin. Kutsut laitetaan Facebookissa, ja tarjoilut on meidän tyylisiä, vähän sinne päin siis. Pääasia että päivänsankarilla on hauskaa!

Nähtiin eilen ja tänään myös ihania pikkuisia nelikuisia vauveleita, ja siitä Zeldan tämänpäiväinen nukkeinnostuskin taisi johtua. Hän on hirveän kiinnostunut pienistä, niin kyllä Tipakin, ja kovasti tykkäävät viihdyttää ja naurattaa vauvoja, esitellä leluja ja antaa haleja. Tuntuu niin hassulta miettiä, että vuosi sitten Zeldakin oli samanlainen nelikuinen pallero. Tää synttärien suunnittelu saa mun aivot pehmenemään, ja perinteisesti kiinnittämään huomiota siihen miten järjettömän nopeasti aika kuluu.

Juoksin tänään pisimmän juoksulenkkini ikinä, kuusi kilometriä. Se ei varmasti monen korvaan kuulosta paljolta, mutta mulle se on tosi pitkä matka juosten. Tai oli ainakin ennen, tänään se tuntui hyvältä, ihan mahtavalta! On jotenkin niin huikea fiilis kun sen vaan tuntee kuinka voimat ja jaksaminen kasvavat. Enää ei tunnu naistenkymppi-haave ollenkaan mahdottomuudelta ensi kevääksi!

Nyt mä alan syömään iltapalaa ja valmistaudun yöunille, niin jaksaa hyvin vielä viimeisen päivän ennen viikonloppua. Ihanaa huomista perjantaipäivää kaikille<3

Tänään oli sitten se koko kesän odotettu ensimmäinen kerhopäivä. Hoidettiin aamulla aamutoimet yhdessä, ennenkuin Otto kävi viemässä innostuneen neidin kerhoon, ja minä lähdin työasioille. Aamulla vielä kerrattiin yhdessä, mitä kerhossa tapahtuu, ja neiti lähti oikein hyvillä mielin matkaan. Koko aamun tarkkailin jännittyneenä puhelinta, josko sieltä soitettaisiin ja käskettäisiin tulla hakemaan etukäteen tai jotain muuta. Ei siksi ettenkö olisi uskonut että Tipa pärjää, mutta tiedätte varmaan, että ensimmäinen päivä jännittää aina. Olin innokkaana hakemassa neitiä jo varttia ennen kerhon loppumista, siinä seisoskelin yksinäni pitkän tovin, ennenkuin muut vanhemmat, ja lopulta myös pienet kerholaiset tulivat viimein retkeltään.

Retkeltä palasi hurjan iloinen, innostunut ja mutainen esikoinen, juuri niinkuin pitikin. Maassa oli möyritty, uusia kavereita saatu, joidenkin nimet olivat jo jääneet mieleen, ja käpyjä oli kerätty ainakin sata. Kerhonohjaajat olivat ihania, molemmat kertoivat pyytämättä kattavasti miten päivä oli kenenkin osalta sujunut, ja jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Päivä oli kuulemma sujunut oikein kivasti, erittäin puheliaasti kuten yleensä, ja ei ollut kertaakaan tullut paha mieli mistään. Omien sanojensa mukaan hän odottaa jo innolla seuraavaa kerhopäivää, joka tosin on vasta ensi viikolla.

Kerhoon lähdettiin vaatteet oikeinpäin, takaisin tullessa oli housut takin päällä, haha. Toimii se noinkin!

Mua itseä jännitti varmaan enemmän kuin Tiaraa, pitäisi ottaa hänestä mallia. Kun muut vanhemmat tulivat hakupaikalle odottelemaan, he kerääntyivät rinkiin parin metrin päähän musta ja juttelivat keskenään. Mä seisoin sivummalla itsekseni, mikä tuntui aika hölmöltä. Olin juuri ollut aamun pressissä, jossa juttelin ummet ja lammet varmaan kymmenen ihmisen kanssa, joita en ollut tavannut koskaan ennen, eikä mua silloin jännittänyt tippaakaan. Vanhempien kesken tilanne on kuitenkin vähän toinen, silloin mä olen ensisijaisesti äiti. Ja nuorena äitinä en sovi ehkä heti mukaan joukkoon, kun en edusta yleisesti hyväksyttyä 30v +/-2v äitiä.

En tiedä, voin vain arvailla syitä miksi päädyin seisomaan yksin ja vain hymyilemään kohteliaasti toisten jutuille kaukaa. Ehkä muut tunsivat jo entuudestaan, tai ehkä näytin pelottavalta tai pöntöltä, ei voi tietää. Toivottavasti syksyn edetessä mäkin saan edes moikkaustuttuja toisista vanhemmista, se olisi kivaa! Tärkeintä on kuitenkin että Tipalla on kavereita, hänhän se siellä kerhossa käy enkä minä. 😀

Pikkuinen kuumepotilas voi tänään jo vähän paremmin kuin eilen, mutta aika itkuista ja väsynyttä on meininki ollut tänäänkin. Toivottavasti helpottaa viikonloppua kohden, niin päästäisiin edes piipahtamaan Zeldan kummisedän läksiäisjuhlissa tyttöjen kanssa, ennenkuin tämä lähtee vaihto-oppilaaksi toiseen maahan pitkäksi aikaa. Huominen päivä levätään ihan kotosalla, ettei olo mene pahemmaksi. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Miten muilla on sujunut kerhon tai päiväkodin aloitukset tänä vuonna? Jännittikö teitä muitakin vanhempia kovasti? Oletteko nuoret äidit koskaan kokeneet jotenkin erilaista kohtelua siksi, että olette nuorempia äitejä kuin muut?