Teimme sen tänä vuonna aiemmin kuin koskaan ennen. Koristelimme joulukuusen. Ei vaan enää maltettu odottaa ja haettiin meidän Etolan lumihuurre joulukuusi varastosta ja pystytettiin se olohuoneeseen. Joulukuusen paikka on jotain, mitä oltiin mietitty jo varmaan keväällä tänne muutettaessa. Mihin me laitetaan joulukuusi? Kesällä järjestyksen ollessa erilainen, olin ajatellut, että kuusi näyttää sitten upealta meidän isojen ikkunoiden edessä, omassa nurkassaan, jossa sille oli täydellinen paikka. Vaihdettiin kuitenkin järjestystä arjessa toimivampaan ja kuusen paikka meni siinä.

Uuden järjestyksen kanssa kuuselle oli oikeastaan vain yksi mahdollinen paikka: portaikon alla. Siinä kuusi ei ole tiellä lainkaan ja sille on oma tyhjä soppi. Meidän lumihuurre joulukuusi on aika korkea, 230cm, mutta onneksi niin on portaikkokin. Kuusi mahtui hyvin portaiden alle tähden kanssa ja vielä jäi tilaakin. Portaikon alla on kuuselle mainio paikka, sillä siinä kohdassa meillä on muutenkin yleensä tyhjää ja samalla kuusi peittää keittiöstä katsottuna Oton työpisteen, mikä on  ihan kiva – heh.

Päätimme tänä vuonna joulukuusen teemaväreiksi kullan, hopean, valkoisen, beigen, vaaleanpunaisen ja vihreän. Aika samoja sävyjä, joita meiltä löytyy sisustuksesta muutenkin. Vaaleaa, mutta myös väriä. Toki kuusesta löytyvät myös kaikki lasten vuosien aikana valitsemat ja keräämät joulukoristeet, olivat ne minkä värisiä tahansa. Hauskaa ajatella, että tähän mennessä heille on kertynyt jo yhteensä 22 joulukoristetta. Vuosien saatossa niitä tulee melkein kuusikymmentä. Niillä saisi jo yksinään koristeltua kuusen, ainakin pienen. Jonkin verran teimme myös itse uusia koristeita tänä vuonna ja niistä tuleekin juttua myöhemmin blogijoulukalenteriin.

Olen edelleen todella tyytyväinen meidän lumihuurrettuun joulukuuseen. Joulukuusi on yksinäänkin ihan uskomattoman kaunis, ilman yhtäkään koristetta. Mutta toki täytettynä rakkailla, merkityksellisillä koristeilla siitä tulee vieläkin kauniimpi (omasta mielestäni). Se on aivan meidän näköinen, täynnä hassuja eläimiä, kultaa ja vaaleanpunaista, pehmeitä pompomeja, leivoksia ja glitteriä. Ihania asioita, joista me tykätään. Siitä löytyy niin mun lapsuudessa itse tekemiä koristeita, äidin vanhoja koristeita, lasten askarteluja, uusia itsetehtyjä koristeita kuin sitten rakkaudella kaupasta valittuja palloja, niitä ekoja, joita sai itse aikuisena ostaa omaan kotiin. Meidän kuusen valot on myös ostettu viime vuonna ja ne toimivat verkkovirralla, mutta niissä taitaa olla jonkinlainen kosketushäiriö, sillä valot värisevät usein ja välillä jopa hieman vilkkuvat. En tiedä kuinka kauan ne pelittävät, mutta täytyy seurata tilannetta.

Joulukuusen myötä koristeltiin muutenkin joulua jo kotiin, mutta ei täällä vielä missään nimessä valmista ole. Pitää tehdä sitten uusi postaus joulukodista, kun joulu on tuotu osaksi muitakin huoneita.

Sain muutaman viestin instassa, missä jaoin videon koristelusta, että miksi ihmeessä koristelimme kuusen näin aikaisin. Ja täytyy sanoa, että miksi EI? Mulle on henkilökohtaisesti ihan sama milloin kukainenkin haluaa oman kuusensa koristella tai koristeleeko ollenkaan. Ei ole mun asia millään tavalla.

Mutta minä halusin koristella kuusen jo nyt siksi, että me ei vietetä tänä vuonna joulua kotona. Haluan ehtiä nauttia kuusesta ja joulutunnelmasta kotona mahdollisimman pitkään. Lisäksi tämä vuosi on muutenkin ollut poikkeuksellisen kotipainotteinen – ollaan aika paljon tuijoteltu kotia sellaisena kuin se on. Miksi en siis piristäisi sitä jollain uudella, kuten joulukuusella? Kaipasin iloa ja valoa pimeään marraskuuhun  ja vuoden harmaimpana päivänä oli meidän perheelle täydellinen hetki koristella kuusi. Minä rakastan joulua, enkä toistaiseksi vielä ikinä ole ”kyllästynyt katselemaan joulukuusta”, kuten joku pelkäsi. Sitten kun en sitä enää jaksa katsella, eli jouluaaton jälkeen, voin sen kerätä pois. Yksinkertaista. Tuntuu oudolta, että niinkin ihanasta asiasta kuin jonkun toisen joulukuusen koristelusta voi löytää kritisoitavaa.

Valmistaudutaan jokainen jouluun juuri siten kuin itse halutaan (tai ollaan valmistautumatta). Minulle joulu on se henkireikä joka siivittää vuoden pimeimpien viikkojen ohi ja pitää kaamosmasennuksen kaukana poissa. Olen huomannut, että oma hyvä fiilikseni ja jaksamiseni tähän vuodenaikaan korreloi oikeasti aika hyvin sen kanssa, miten aikaisin aloitan jouluun valmistautumisen (oli se sitten pienillä jutuilla tai kuusen koristelulla). Joulussa riittää niin haluaville valmistautumista vaikka kesäkuusta asti. Tänä vuonna en ole tuntenut yhtään ahdistusta aikaisin tulevasta pimeydestä tai kylmyydestä. Päin vastoin. Imen itseeni ihanaa joulufiilistä, maistelen piparkakkuja, katson hyvän mielen jouluelokuvia ja keitän glögiä ja nautin ihanasta tunnelmavalaistuksesta kotona. Ja ennen kaikkea olen joulumielellä. Se tekee hyvää!

Joulukuusesta vielä muutama sananen. Sain runsaasti kyselyitä siitä, mistä meidän joulukuusi on ostettu. Tämä 230cm lumihuurre joulukuusi on siis ostettu ihan Etolan kivijalkamyymälästä viime vuonna. Se on mielestäni kestänyt hyvin käyttöä ja koristelua. Toki lumihuurretta irtoaa aina jonkin verran kuusta kasatessa/koristellessa, mutta suurin osa on pysynyt ihan hyvin paikallaan. Yritettiin tänä vuonna ostaa Etolasta kuusen jalan peittävää koria, mutta heillä ei omassa valikoimassaan ollut ollenkaan niin isoja, jotka olisivat mahtuneet heidän omien isoimpien kuusien jalan ympärille. Rustasta sen sijaan löytyi tämä juuttikankainen ”kori”, jonka halkaisija on 68cm ja joka riittää juuri hyvin isonkin kuusen jalan ympärille. Se on kaunis ja yksinkertainen ja peittää jalan juuri hyvin.

Tervetuloa blogi-joulukalenterin 2019 pariin! Tästä eteenpäin täällä on joka aamu klo 05.00 uusi luukku odottamassa. Joka aamu jotain uutta ja jouluista ajateltavaa, katseltavaa, askarreltavaa, syötävää tai ihmeteltävää. Ihanaa tehdä tätä jo seitsemännen kerran.  Ensimmäisessä luukussa esittelyssä meidän lumihuurre joulukuusi vuosimallia 2019!

Koristeltiin tänä vuonna joulukuusi aiemmin kuin yleensä, jo marraskuun toisiksi viimeisellä viikolla. Olen itse asiassa miettinyt jo  muutaman joulun sitä, että ihan turhaan me aina odotellaan niin pitkään koristelun kanssa. Jouluhullulle koristelu itsenäisyyspäivänä oli fine silloin, kun kaikki muut koristelivat vasta aatonaattona. Nykyisin niin moni koristelee jo marraskuun puolivälissä, että en voi enää hyvällä omallatunnolla laskea itseäni joulu-intoilijaksi, jos odottelen niin myöhään. No okei, voin mä, mutta en halua. On tullut itsellekin se fiilis, että haluaa koristella kuusen jo paljon aiemmin. Se tuo niin ihanasti iloa ja valoa pimeään marraskuuhun, että miksi ihmeessä odottelisin niin pitkään?

Meillä on ollut monta vuotta jo valkoinen joulukuusi, joka ei enää viimeiseen pariin vuoteen ole oikein vastannut omaa tyyliä ja makua. Se on ihan hyväkuntoinen edelleen ja me todellakin säästettiin se, koska mistäs sitä tietää jos se tyyli ja maku muuttuu taas valkoiseen suuntaan jonakin jouluna. Nyt kuitenkin päätettiin ostaa uusi joulukuusi, meidän haaveiden lumihuurre joulukuusi.

Koska me halutaan laittaa joulukuusi jo niin aikaisin, tekokuusi on meille ainoa vaihtoehto. Panostettiin laadukkaaseen ja kestävään kuuseen, joka onkin näyttänyt olevan hitti blogimaailmassa viimeaikoina (ainakin Mona Visurilla, Char and the Citylla ja Loving White Stylen Marjutilla olen nähnyt saman kuusen). Mekin ostettiin meidän lumihuurre blogijoulukuusi Etolasta ja se on kokoa 230cm. Se on juuri se kuusi, jollaisesta olen lapsesta asti haaveillut. Se on myös sellainen kuusi, joka toivottavasti näyttää tulevassa (isommassa) kodissa tosi hyvältä, kun se on iso ja näyttävä.

Uusia koristeita me ei sen sijaan ostettu yhtään (paitsi lasten valitsemat kolme koristetta, yksi jokaiselle). Tuo lumihuurrettu joulukuusi on niin mielettömän runsas ja kaunis jo ihan itsessään, että vaikka se on meidän vanhaa 180cm kuusta paljon suurempi, siihen ei tarvitse yhtään enempää koristeita. Lumihuurre joulukuuseen saatiin kaikki meidän vanhat jo olemassaolevat koristeet  (mustia lukuunottamatta) yhtäaikaa esille ja ne silti näyttävät mielestäni kauniilta. Mustia ei laitettu tällä kertaa.

Vaaleanvihreä pohjaväri jotenkin tasoittaa eri värisiä koristeita paljon paremmin, kuin vitivalkoinen kuusi, jossa piti olla aina joku väriteema koristeille. Tähän kuuseen saan vihdoinkin hyvin esille ihan kaiken, myös ne kaikki eripariset koristeet, jotka eivät sovi yhteen minkään tyylisääntöjen mukaan. Nyt kuusi on juuri sellainen kuin toivon: siellä on sulassa sovussa mun äidin vanhoja koristeita, mun itse tekemiä koristeita alakoulusta, lasten keräilemiä koristeita, lasten tekemiä koristeita sekä mun eri vuosina itse ostamia koristeita, jotka on kaikki ostettu aikanaan johonkin eri väriteemaan. Siellä on äidin vanhat kellot ja sydämet, sekä kirkasväriset kiiltävät kävyt. Mun savesta askartelema kirkkaan pinkki possu ja taaperon valitsema punainen lentokone. Sieltä löytyy eläimiä, autoja ja karkkeja. Tässä kuusessa kaikki erilaiset koristeet sopivat yhteen.

Mä rakastan meidän rönsyilevän runsasta ja värikästä kuusta, jossa on kaikki rakkaat koristeet esillä. Tähän kuuseen mun ei tarvitse ostaa uusia koristeita enää, vaan nyt se saa runsastua niillä lasten kolmella koristeella joka vuosi ja muuten vain levitetään kaikki siihen, mitä meillä jo on. Mä oikeasti melkein tirautin kyyneleen kun katsoin tätä joulukuusta valmiina.  Se oli niin kaunis. Koristeltiin se yhdessä kaikkien lasten kanssa. En ohjannut lapsia yhtään, vaan he asettelivat koristeet juuri niinkuin itse halusivat ja siitä tuli tosi hieno. Lapsetkin vaan seisoivat ja tuijottivat sitä valmiina, kuulemma se on meidän paras kuusi koskaan. Tätä kelpaa nyt katsella loppiaiseen asti ja olohuoneessa on ihana tunnelma, kun kuusen kauniit valot valaisevat. Tämä on juuri sellainen kuusi, josta aina lapsena haaveilin ja nyt meillä on se.

Vielä kerran ihanaa joulukuun ensimmäistä kaikille ja tervetuloa joulukalenterin pariin! 

Millainen joulukuusi on teidän mieleen? Lumihuurre joulukuusi vai perinteinen vihreä? Aito vai tekokuusi? Tykkäättekö runsaasta vai minimalistisemmasta tyylistä?