Ihan kreisiä että meidän reissuun lähdöstä on kohta jo kuukausi! Sitä odotti niin kovasti, ja sitten se olikin jo silmänräpäyksessä ohi. Onneksi mukavaa matkaa voi muistella kuvista ja videoista, ja uusiakin reissuja varmasti tulee. Nyt  on aika päästää lapset ääneen, ja antaa heidän kertoa, mitä meidän Mallorcan reissulla tapahtui. He saivat aika ajoin matkan aikana tarttua itse kameraan, ja tämä postaus onkin kuvitetty täysin lasten ottamilla kuvilla, toki minun editoimana. Kymmenen kysymystä reissusta lapsille!

1. Millaista oli lentää lentokoneella?

Z: Että meni korvat tukkoon. Ja oli kivaa piirtää piirustuslaudalla ja kattoo kaupas M&M’sejä.

T: Kivaa! Mä sain kirjoittaa mun uutta omaa päiväkirjaa joka on Frozen. Liimasin sinne tarroja ja kirjoitin salaisuuksia.

2. Mitä kaikkea me tehtiin Mallorcalla?

Z: Käytiin pomppulinnassa ja leikkipuistossa. Ja käytiin ravintolassa ja siellä minidiscossa ja isossa discossa missä oli popcornikone.

T: Noooooo käytin uimassa, ja liukupompussa ja nii ja sit isi opetti mua uimaan ja mä melkeen osasin. Ja sit käytiin ravintoloissa syömässä ja juna-ajelulla ja mä ratsastin ponilla monta kertaa! Katottiin hotellissa elokuvaa, käytiin rannalla ja ajettiin taksilla sinne toiseen paikkaan.

3. Mitä me syötiin Mallorcalla?

Z: Kanapihviranuja. Ja kanaämpäriä, se oli hirveän iso! Ja sain aina tikkaria ravintolassa, mut kotona ei saa koska tulee reikiä hampaisiin.

T: Gluteenitonta ja maidotonta pizzaa, ja paistettua kalaa ja kanaa ja ranskalaisia. Ja riisikakkuja ja pähkinöitä ja vesimelonijäätelöä ja tikkaria.

4. Mikä oli hauskinta reissussa?

Z: Et me päästiin sinne pikku junaan ajelulle. Ja syödä jälkiruokaa, ja se et mentiin ainakin seitsemän kertaa uimaan!

T: No ekaksi parasta oli uiminen isin ja äidin ja Zeldan ans. Ja tokaksi parasta oli leikkipuisto. Ja sit  kolmanneksi parasta oli lastenkerho ja kaverit. Ja neljänneksi parasta oli mennä kalakumiveneellä siel rannassa.

5. Millaista oli käydä rannalla?

Z: Me kerättiin simpukoita sellaisia pieniä.

T: Oli kivaa kun me kirjoitettiin omat nimet hiekkaan ja etsittiin yhdessä pikkusimpukoita.

6. Mikä oli paras ostos Mallorcalta?

Z: Masha ja minun liskomagneetti. Ja joku vaate se minun mekko, ja kalavene! Ja mun minions-kellukkeet, vaik ne meni rikki.

T: Mun kaksipiippunen vesipyssy jolla ammuin vettä isin ja äidin päälle ja ne kiljui. Ja mun Rarity- My Little Pony pehmolelu.

7. Mikä on sinun kaikkein paras muisto Mallorcan reissusta?

Z: Kiipeily siellä tunnelissa ja se kun mä pääsin siihen isoon liukumäkeen!

T: Et mä sain tarran, ja se ku isi opetti mua uimaan!

8: Mitä haluaisit vielä kertoa reissusta?

Z: Et mä tykkään mun Mashasta jaa se on mun lempipehmolelu ja nukun sen kanssa.

T: Mä haluisin viel kertoo yhden jutun, et mä söin kalaa, ja sit mä leikin hyrrällä ja että Zelda dippasi sitruunaa ketsuppiin ja söi sitä ja se oli kuulemma hyvää!

Mihin haluaisit lähteä seuraavaksi?

Z: Marsiin, mut siel ei oo kuuma kuin Mallorcalla mut kyllä siellä voi marssia.

T: Vaikka Espanjaan mut johonkin toiselle saarelle. Kato niinku samaan maahan mut eri paikkaan mis mä en oo viel käyny.

Lähtisitkö uudestaan Mallorcalle?

Z: Joo tänään mä lähtisin! Voidaaks me äiti?

T: Joo lähtisin kyllä kun siellä oli niin kivaa. Oli siistii mennä niin kauas!

Meillä oli tänään viimeinkin esikoisen lääkäriaika, jossa juteltiin mahdollisesta maitoallergiasta, laktoosi-intoleranssista ja keliakiasta, ja jonka jälkeen otettiin keliakia- ja laktoosi-intoleranssikokeet. Lääkäri oli maailman mukavin ja kuunteli meitä ja otti tosissaan kyllä kaiken, mutta pakko kai lääkäreiden on aina kyseenalaistaa myös vanhempia. Se tuntuu vaan niin hassulta, että vaikka itse tasan tietää että kyse ei ole ollut noroviruksesta tai muusta vatsapöpöstä kun oireet olivat niin erilaiset (+ meillä oli juuri ollut vatsapöpö viikkoa aiemmin), niin lääkäreille saa sanoa sitä monta monta kertaa ennen kuin he siirtyvät miettimään että mikähän se sitten olisi voinut olla. Mutta tosiaan kun tämä vatsatautipohdiskelu oli käyty läpi, niin päästiin juttelemaan ihan oikeasti näistä jutuista ja lisäksi lääkäri tutki neidin perusteellisesti ja totesi että tällä hetkellä vointi on aivan loistava, hän kasvaa todella hyvin omalla käyrällään ja vatsa oli täysin normaali.

Eli selkeästi tämä ruokavalio on auttanut. Nyt saatiin ohjeeksi palauttaa laktoosittomat tuotteet ruokavalioon kunhan ollaan seurattu vielä viikko ilman gluteenia ja kaikkia maitotuotteita. Sitten seurataan niitä viikko-pari tuleeko oireita, ja jos ei, niin toki voidaan jatkaa niiden laktoosittomien tuotteiden käyttöä. Sen jälkeen palautetaan gluteeni hiljalleen, ja seurataan tuleeko siitä oireita. Toki jos testeissä näkyy selkeästi keliakia, tai laktoosi-intoleranssin mahdollisuus (siitä ei voi saada 100% varmistusta), niin silloin mietitään uudelleen. Maitoallergiaa ei lääkärin mukaan voi testata millään yksittäisellä kokeella, vaan tämä altistaminen on ainoa luotettava tapa sitä testata.

Se ajatuskin siitä että raukka voisi saada uudelleen ne kauheat oireet on ihan hirveä, ja tuntuu kyllä hullulta että vielä 2010-luvulla ei ole löydetty tapaa testata allergiaa muuten kuin pakottamalla pieni lapsi kärsimään kivuista ja pahoinvoinnista. Toki mä nyt olen vain tällainen tavallinen perheenäiti että en varmasti ymmärrä mitään siitä miten hankalaa se allergian löytäminen jostain testinäytteestä olisi, mutta tuntuu vaan kauhealta ettei ole mitään muuta keinoa. Onneksi saadaan vielä viikko mennä näin, ja sitten todella varovasti kokeillaan laktoosittomia juttuja.

*Haalari saatu Polarn O. Pyretiltä.

Tottakai mä toivon että se olisikin ollut vaikka sitä vatsatautia, eikä olisikaan mitään allergiaa millekään, mutta epätodennäköiseltä se tuntuu. Muutos entiseen on niin selkeä tällä nykyruokavaliolla. Toivotaan parasta kuitenkin, ja katsotaan miten tämä tästä etenee. Onneksi Tipa on niin reipas ja ottanut tämän oikein hienosti, ja tänäänkin oli lääkärissä niin reipas ja höpötteli lääkärille vaikka mitä, eikä säikähtänyt edes verikoetta kun mä näytin samalla hassuja kuvia puhelimesta. Hienon nallepuh-tarrankin sai palkkioksi ja se pääsi kunniapaikalle hänen päiväkirjaansa.

Mitäs muuta meille kuuluu kuin päivitystä allergiatilanteeseen? Mä olin tosiaan siellä Startup-tapahtumassa Kaapelitehtaalla sekä eilen että tänään lääkärin jälkeen. Ollaan nautittu helteestä aina iltaisin sen minkä ollaan keretty, mutta mereen ei olla vielä uskaltauduttu uimaan. Mielessä kummittelee Stadikka, sinne on pakko päästä heti kun seuraava lämpöaalto tulee. Ja kyllä me vielä mereenkin mennään heti kun vesi vielä vähän lämpenee, niinkuin ollaan menty joka kesä.

Huomenna me kurvataan jo aamusta aikaisin Lahteen, sillä sain kutsun tulla tutustumaan Lahden kaupunkiin sekä tsekkaamaan YlexPop -konsertin. Otto ja tytöt tulevat mukaan ja meille tulee varmasti oikein mahtava päivä! Mä en ole koskaan käynyt Lahdessa muuten kuin ajanut läpi vaan, joten tosi kiva päästä tsekkaamaan ihan uusi kaupunki. Eikä ollenkaan haittaa nähdä Antti Tuiskua, Eveliinaa ja muita huippuartisteja esiintymässä siinä samalla. Jos olette YlexPoppiin tulossa niin tulkaa nykäisemään hihasta jos näette meitä siellä! Musta on aina niin mahtavaa päästä juttelemaan teidän lukijoiden kanssa ihan livenä, eikä tarvii pelätä että ois outoa sanoa moi, koska mä olen sellainen höpöttelijä ja tykkään siitä kun ihmiset moikkailee! Toivottavasti törmäillään!

Ja ihanaa viikonloppua kaikille <3

Työviikko on pulkassa muuten kuin blogin osalta, ja humpsahti ohi sellaista vauhtia etten edes huomannut. Miten loma-aika aina tuntuukin paljon pidemmältä kuin työviikko? Töissä ollessa viikot vaan vyöryvät eteenpäin hurjaa vauhtia ja itse jotenkin yrittää pysyä perässä. No mutta, nyt kun työviikko on takanapäin, on aika kääntää katse takaisin kohti Mallorcaa ja kurkistaa meidän lomareissun keskipisteeseen eli hotelliin, missä me vietettiin suurin osa ajasta.

Me ei tällä kertaa tosiaan lähdetty millekään kulttuurimatkalle tai etsimään mitään once in a lifetime -kokemuksia, vaan ihan puhtaasti rentoutumaan ja lataamaan akkuja. Olemaan yhdessä ja olemaan tekemättä mitään sen kummempaa. Haluttiin mennä lasten ehdoilla, eikä suorittaa lomalla ollenkaan. Hotelliksi valittiin sellainen, joka näytti mahdollisimman mukavalta lapsille, ja hotelli määräsi koko lomakohteen. Oltaisiin siis hyvin voitu lähteä vaikka Portugaliin tai Kreikkaan, me ei katsottu hotelleja mistään tietystä matkakohteesta vaan ainoastaan vertailtiin kaikkien mahdollisten hotellien lapsiperheystävällisyyttä toisiinsa. Tämä joka me valittiin, Viva Can’n Picafort, vei voiton kaikista muista, ja viikon siellä vietettyäni voin sanoa että kannatti todellakin valita se.

Hotellista löytyi ulkoa kolme 100-150cm syvää ”kunnon” uima-allasta, joista yhdessä oli sellainen liukupomppumäki joka on kuvissakin vilahtanut. Lisäksi oli jättimäinen 40cm syvä lastenallas, jossa oli kymmenen erilaista liukumäkeä ja vesiputouksia ja merirosvolaiva, sekä vauvojen allas joka oli kokonaan katettu ja ihan pikkuinen. Sitten oli vieläpä iso vesiliuku josta laskettiin isoilla kumirenkailla joko yksin tai kaksin. Hotellin jokaiselle huoneistorakennukselle oli myös vielä oma allas, joihin oli saatavilla niitä ”omalta terassilta suoraan uimaan” -huoneistoja. Sisätiloissa oli myös lämmitetty syvä uima-allas sekä poreamme ja saunoja, sekä sellainen K18-SPA.

 

Auringonottopaikkoja oli oikein runsaasti kaikkien altaiden ympärillä, ja muualta löytyi tosi hyvin paikkoja pitkin päivää mutta lastenaltaan ympäriltä sai varata paikan jo heti aikaisin aamulla että pääsi sinne. Kuvissa alueet näyttävät tyhjiltä koska en viitsinyt kuvata silloin kun ne olivat täynnä bikineissä tai uikkareissa hengaavia ihmisiä, kuvasin mieluummin aikaisin aamulla tai myöhään illalla kun altaat oli suljettu.

Uimisen ja vesileikkien lisäksi hotellilla oli trampoliinipuisto, iso leikkipuisto lapsille jossa oli pomppulinna ja trampoliini myös, minigolfrata, pelialue ilmakiekkoineen ja arcadepeleineen, kuntosali ja spinningpyöriä ja kaksi lasten kerhoa, joista toinen kansainvälinen ja toinen suomenkielinen. Kansainvälinen lastenkerho järjesti joka ilta lapsille discon, ja sen jälkeen oli vielä joka ilta joku show aina yhdeksältä koko perheelle.

Hotellissa oli saatavilla All Inclusive, mutta me ei otettu sitä ja olen siitä tosi tyytyväinen varsinkin Tiaran allergiaepäilyjen jälkeen. Oli kivempaa itse tutkia ja ostaa kaupasta, sekä testata eri ravintoloita aina lounas- ja päivällisaikaan. Hotellin ulkopuolisista ravintoloista kerron myöhemmin lisää kunhan pääsen sinne asti! Mutta tämän hotellin ravintoloista me testattiin vain allasbaaria ja siellä oli tosi keskivertoa ruokaa ainakin omaan makuuni. Ehkä buffassa olisi ollut parempaa, mutta sitä me ei koskaan testattu.

Hotellin sisällä olevasta supermarketista sai kätevästi ostettua jäätelöt ja aamiais- ja iltapalatarvikkeet. Jätskiä oli saatavilla jopa gluteenittomana. Siellä oli myynnissä myös vesileluja ja kaikkea muuta kivaa, sekä matkamuistoja. Hotellilta ei ollut pitkä matka lähimpään isoon Supermercado-supermarkettiinkaan, ehkä n. 500 metriä, ja siellä me käytiin melkein joka päivä.

Lapset tykkäsivät hotellista ihan hulluna, voin kertoa että kun me astuttiin eka kertaa hotellin allasalueelle he kiljuivat riemusta ja kasvoilla loisti ehkä maailman suurin hymy. Hotellissa ihan kaikki oli lapsiystävällistä, allasalueelta pääsi nopeasti vessoihin ja kaikessa huomioitiin lapset niin kivasti. Kaikki erilaiset altaat ja leikkipuisto tekivät hotellista lapsille kuin viikon kestäneen huvipuistoretken, ja olen aika varma että he tulevat muistamaan sen pitkään.

He kävivät myös parina aamuna kaksi tuntia suomenkielisessä lastenkerhossa, josta he saivat uuden kivan kaverin joka tulikin useampana päivänä meidän kanssa allasalueelle leikkimään. Lastenkerho oli kiva, koska se oli aamulla klo 10-12 ja me saatiin Oton kanssa makoilla edes pari kertaa altaalla kahdestaan sen aikaa ihan rauhassa, kun muuten kokoajan touhuttiin lasten kanssa ja laskettiin liukumäestä. Lastenkerhossa he askartelivat ja tekivät temppuratoja ja maalasivat ja he odottivatkin sitä tosi innolla. Monella muulla perheellä näytti olevan isovanhemmat mukana, jotka välillä lähtivät lasten kanssa altaalle ja vanhemmat suuntasivat rentoutumaan, mutta musta tämä kerho oli myös kiva ratkaisu.

Huh! Mä voisin kyllä lähteä tuonne koska tahansa uudelleen, ja meidän lapset lähtisivät varmana samantien jos vaan kysyisin. Ehkä me vielä suunnataankin uudellen Ca’n Picafortiin, oli se ihanan rentouttava paikka. Mä kirjoitan vielä toisen postauksen jossa kerron yleisesti kohteesta enkä pelkästä hotellista, niin saatte käsitystä siitäkin että millainen paikka oli kyseessä hotellin ulkopuolelta. Hotellihuoneistoista vielä sen verran, että ainakin meillä oli tosi tilava kaksio joka oli melkein yhtä iso kuin meidän koti mutta toki ilman sitä toista makuuhuonetta. Keittiö oli hyvin varusteltu ja kylppäristä löytyi sekä suihku että iso kylpyamme. Hotellissa oli myös ilmainen wi-fi joka toimi koko hotellialueella, myös altailla, mutta se ei ollut mikään maailman nopein ja esimerkiksi snapchatin käyttö onnistui vain vaihtelevalla menestyksellä. Insta ja Fb toimivat kuitenkin ihan suht hyvin.

Nyt mä alan katsomaan Oton kanssa vähän Daredevilia Netflixistä (ollaan ihan koukussa!) ja sitten nukkumaan. Huomenna kotipäivä tyttöjen kanssa, jes <3

Hyvää yötä ihanat!