Aiemmin päivällä näkemäni auringonpilkistys pilven lomasta jäi toistaiseksi alkuviikon ainoaksi, mutta kerrankin voin sanoa ihan puhtaalla omallatunnolla että ei paljoa harmaat sadepilvet tai viileä tuuli haittaa. Tämä viikko on saanut kirjaimellisesti lentävän lähdön ja fiilikset on korkealla. Maanantain ensimmäinen työpäivä meidän toimistolla sujui leppoisasti, ja pieni alkujännitys osoittautui ihan turhaksi. Eilen herätys oli aamulla kello 4.15 ja lähdettiin aikaisella aamulennolla koko porukka Ouluun workshopiin, ja palattiin eilen kotiin niin myöhään että meidän tytöt olivat jo nukkumassa. Kieltämättä iski jo ikävä tyttöjä pitkän päivän aikana, mutta onneksi tiesin että he olivat täällä isänsä hellässä huomassa eikä ollut mitään hätää.

Tytöt ovat tosiaan viettäneet tämän alkuviikon Oton kanssa kotona, eivätkä päiväkodissa, koska he onnistuivat nappaamaan ensimmäisen nuhakuumeen päiväkodista jo tutustumisen aikana. Itse olen onneksi voinut paremmin siitä asti kun sain viime viikolla uudet antibiootit ja yskänlääkkeet, ja tämä viikko onkin ollut jo paljon helpompi kuin edellinen, vaikka puuhaa onkin riittänyt. Mulla ei siis toistaiseksi ole vielä kerrottavaksi että kuinka päiväkodin aloitus on sujunut, mutta toivon mukaan ensi viikolla päästään aloittamaan kunnolla. Ollaan menossa nyt loppuviikosta tyttöjen kanssa vielä tutustumaan uudelleen että heille muistuu mieleen että mikäs se päiväkoti olikaan, kun siellä ei ole melkein viikkoon käyty.

Mä olen jotenkin ihan täynnä energiaa, enkä malta odottaa seuraavia työpäiviä ensi viikolla. Toisaalta on tietenkin ihana olla tyttöjen kanssa kotona nyt ja leikkiä ja höpöttää. Ainakin toistaiseksi tämä uusi arki tuntuu juuri niin ihanalta kuin kuvittelinkin. Duuniporukka on ihan mahtava, aikaansaava ja rento ja sellainen että ei tosiaankaan tarvitse jännittää tai mitään. Vaikka ollaan tunnettu vasta hetki, tuntuu tavallaan niinkun saisi tehdä kavereiden kanssa duunia, aika mahtavaa siis. Mä en tiedä kuinka paljon teitä kiinnostaa lukea näistä mun työkuvioista, mutta itse olen vielä niin ”alkuhuumassa” että nämä asiat pyörii paljon mielessä ja on helppo kirjoittaa.

Päivän asu / Huivi New Yorker* / Takki Sheinside* / College New Yorker* / Farkut Gina Tricot / Kengät Topshop / Laukku Coach / Kello Guess* / Kaulakoru EYE Jewelry, duunista saatu.

Mutta jos teitä kiinnostaa, kerron mielelläni enemmänkin työkuvioista tässä kevään aikana, etenkin aina kun jotain siistiä tapahtuu. Instagramissa varsinkin tulee varmasti näkymään näitä juttuja jonkin verran, varsinkin kun se on niin helppo kanava päivittää ihan missä tahansa.

Mä kävin eilen Oulussa lounastauolla syömässä mun äidin ja isovanhempien kanssa kiinalaisessa, ja oli niin ihana nähdä varsinkin mummua ja pappaa pitkästä aikaa! Nyt tämä Oulun visiitti oli tietenkin ihan superlyhyt mutta kesällä sitten viimeistään pitää mennä sinne ja nähdä kaikkia ihan kunnolla. Olisi ollut niin kiva nähdä kaikkia kavereitakin ja sukulaisia myös, mutta tunnin tauolla ei ihan kaikkea ehtinyt. Onneksi on whatsappit ja muut, niin ei välimatka tunnu niin pitkältä kuitenkaan.

Huomenna tosiaan suunnataan taas päiväkodille kun tytöt voivat jo paljon paremmin eikä kuumettakaan enää ole ollut. Viikonloppuna meillä on tulossa kiva reissu Talman Werneri Parkiin, mutta muuten loppuviikko on tarkoitus ottaa rennosti. Ehkä se aurinkokin sieltä vielä pilkistää joku päivä!

Ihanaa huomista torstaipäivää kaikille <3

Eilen otettiin rennosti kotona ennen mun ensimmäistä työpäivää. Ostin lauantaina itselleni iPad Airin, mun ekan oman apple-laitteen ja onhan se kyllä aika kiva! Vaikka olen aina ollut enemmän android-tyyppi, niin yllättävän paljon mä tykkään iPadistakin. Mä tarvitsen sitä työjuttujen puolesta, mutta sillä on mukava myös selata nettiä kotona, katsoa netflixiä ja lapsetkin voivat pelata sillä duplo-pelejä. Vielä pitäisi hommata siihen sellainen erillinen näppis jolloin en tarvitsisi läppäriä ollenkaan niin usein kuin nykyään, vaan postauksetkin olisi helppo näpytellä sillä.

Sunnuntai on viikon rennoin päivä jolloin on kiva vaan öllöttää kotona, pukea mahdollisimman mukavat vaatteet päälle ja pitää päiväohjelma minimissään. Mä vetäisin päälleni jo jonkin aikaa sitten Sheinsidelta saamani jättimäisen pastellisinisen neuleen. Se on ihanan lämmin ja mukava, ja pituudeltaan enemmän neulemekko kuin neulepaita. En ole jotenkin osannut stailata sitä ulos lähtiessä päälleni niin että olisin ollut tyytyväinen, mutta tälläiseen himahengailuun se on kyllä ihan täydellinen vaate. Muhkea ja pehmeä, eikä kiristä tai purista mistään.

IPadin mä ostin kullanvärisenä ja ai että mä tykkään! Se on jotenkin niin ihana se sävy, ja valkoinen sen kaverina tosi raikas. Mulla on monen vuoden tauon jälkeen tällä hetkellä musta puhelin, ja mä en tiedä olenko mä jotenkin dille mutta edelleenkin mulla on hankaluuksia löytää sitä jos olen jättänyt sen esimerkiksi sohvalle, haha! Valkoinen puhelin oli paljon helpompi kun se näkyi aina joka paikasta, nykyään mulla on puhelin aina ”hukassa”. Mutta iPadin kanssa ei liene sitä ongelmaa. Mä en ole vielä ehtinyt juurikaan tutustumaan mihinkään kivoihin sovelluksiin, mutta jos teillä on jotain vinkkejä sovelluksista mitkä olisi hauskoja/käteviä iPadille niin saa vinkata.

Neule Sheinside* / Sukat Lindex

Leikkasin eilen mun hiukset kun latvat olivat jo niin epätasaiset ja nyt on paljon freesimpi olo. Halusin vähän skarpimman tukan, kun aloitan työt enkä aio hengata enää jokapäivä pipo päässä. Hiukset on nyt helpompi saada näyttämään siistiltä ja ne tuntuvat paljon tuuheammilta vaikka tiedän kyllä että hiusten leikkaus ei oikeasti hiusten tuuheuteen vaikuta. Sen sijaan muutama viikko sitten aloittamani biotiini-kuuri toivottavasti alkaa pian osoittaa vaikutuksiaan. Mitään meganopeaa kasvuvauhtia mä en oleta, mutta jos se kasvava hius kasvaisi edes vähän vahvempana kuin tähän asti eikä katkeaisi niin helposti, niin olisin ikionnellinen.

Tänään onkin sitten mun eka työpäivä, jännää! Mä uskon että tästä tulee ihan huippu maanantai! Ihanaa päivää kaikille <3

Näin uuden arjen kynnyksellä tuntuu siltä kuin pitäisi kirjoittaa jonkinlainen tilinpäätös kotona äitinä vietetyistä vuosista. Mitä äitiys on antanut mulle? Mitä on äitiys? Ja millaista mun äitiys on tulevaisuudessa?

Meidän lapset ovat opettaneet mulle niin paljon, niin uskomattoman paljon ettei sitä voi sanoin kuvailla. He ovat opettaneet mulle, miltä tuntuu rakastaa jotain niin paljon että pelkkä ajatuskin sen menettämisestä viiltää koko kropan halki. He ovat opettaneet mitä on epätoivo aamuneljältä, kun ei ole nukkunut kolmeen vuorokauteen ja edelleen joku vaan itkee ja on sitä mieltä että et saa hei nukkua vieläkään. He ovat opettaneet mitä on vanhemman ylpeys. He ovat opettaneet miten voi iloita ihan yhtä paljon siitä että tyyppi onnistuu ensimmäisen kerran osumaan lusikalla suuhunsa, vaikka jugurtit menisivätkin vielä pitkin seiniä, kuin siitä että saisi kymppitonnin ässäarvasta.

Näiden kolmen ja puolen vuoden aikana mä olen kokenut ylitsepääsemättömän onnellisia hetkiä enemmän kuin koskaan ennen mun elämässä, enkä varmasti ikinä ole ollut niin seesteinen ja jatkuvasti onnellinen kuin näinä vuosina. Joskus on ollut surua ja murhetta, väsymystä enemmän kuin laki sallii ja viikkoja jolloin on vaan halunnut että olisi jo seuraava viikko tai edes seuraava päivä. Me ollaan vietetty päiviä joina ollaan naurettu mahat kippurassa aamusta iltaan lasten kanssa halien ja pusien, ja päiviä jolloin ollaan laskettu minuutteja siihen että Otto tulee töistä. Huomattavasti enemmän kuitenkin niitä iloisia päiviä.

Äitiys on antanut kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyttä opettaa päivästä toiseen samoja asioita, vaikka joskus on pirun vaikea ymmärtää että jollekin ei vielä ole olemassa sellaista käsitettä kuin itsestäänselvyys. Kun toistaa päivän kymmenettä kertaa että ”toiselta ei saa ottaa kädestä” tuntee itsensä joskus voimattomaksi. Mutta se onnistumisen tunne, kun joskus huomaa että on sanonut ja perustellut nuo sanat viisi kertaa harvemmin kuin edellisenä päivänä, se on jotain sanoinkuvailematonta.

Äitiys on antanut tilannetajua ja nopeaa reagointikykyä. Kun huomaa että kaupassa alkaa lapsella alahuuli väpättää, oli syy mikä hyvänsä, on oppinut reagoimaan nopeasti ja keksimään jotain mistä lapsi saattaisi ilahtua itkun sijaan, koska minä ainakaan henkilökohtaisesti en nauti siitä että lapsi kiljuu kaupassa. Tällä en tarkoita mitään ”ostetaanko sulle karkkia, piristäiskö se sua?” -ratkaisuja, vaan sitä että spottaa kaupasta äkkiä jotain jolla lapsen mielenkiinnon voi kääntää kyllästymisestä tai harmista muualle, kuten vaikka vessapaperipaketin jonka lapsi voi itse hakea ja nostaa ostoskoriin.

Äitiys on opettanut sanoittamaan tunteita, ja asettumaan lapsen tasolle. Ymmärtämään toisen harmitusta ja lohduttamaan, samalla hillitsemään omia tunteitaan. Miettikää kuinka monta tunnetilaa me äiditkin käymme läpi yhden päivän aikana silloin kun lapsilla on uhmaikä meneillään? Toki me äidit osataan käsitellä tunteemme itse, mutta silti. Taaperon kasvatus on joskus aikamoista tunteiden vuoristorataa myös äidille.

Äitiys on opettanut kyvyn tehdä montaa asiaa yhtäaikaa, koska joskus on pakko. Tilanteen vaatiessa on oppinut että kaksi mahtuu ihan hyvin yhteen syliin ja samalla voi vielä työntää rattaita, ainakin hetken.

Äitiys on opettanut, että itselle helpoin ratkaisu ei aina todellisuudessa olekaan se helpoin ratkaisu. Voi yrittää tehdä ruokaa nopeasti yksin väsyneiden ja nälkäisten lasten pomppiessa jaloissa, samalla kun itse panikoi jatkuvasti että lentääkö paistinpannulta rasvaroiskeita naperon päälle tai avaavatko ne kohta kattilakaapin ja heittelevät kaiken lattialle. Tai sitten voi ottaa lapset mukaan ja antaa heidän vaikka kuoria valkosipulin kynsiä tai sekoittaa jauhoja tyytyväisenä, jolloin he luultavasti pysyvät yhdessä paikassa ja keskittyvät puuhaan. Sotkua tulee varmasti molemmista, mutta kummasta tulee parempi mieli kaikille?

Äitiys on opettanut priorisoimaan ja keskittymään olennaiseen. Laittamaan lapset kaiken muun edelle, ja luopumaan omastaan. Äitiys on antanut syyn olla parempi ihminen, ja halun tarjota lapsilleen vain parasta.

Joskus äitiys on tavarat vaipassa ja toisella pissahätä siinä vaiheessa kun ulkovaatteita on puettu päälle vartti ja vihdoinkin olisi voinut lähteä ovesta ulos. Toisinaan äitiys on puristus sormesta ja intensiivinen luottavainen tuijotus suoraan silmiin keskellä yötä kun vauva syö maitoa. Äitiys on räjähtävää naurua muumirypäleille ja onnenkyynel silmäkulmassa kun toinen sanoo ensimmäistä kertaa että rakastaa. Äitiys on märkiä pusuja, lohdutusta ja uuden oppimista.

Huomisesta alkaen mä en ole enää kotiäiti, mutta yhtään vähemmän äitiä töihin meno ei musta tai kenestäkään muusta tee. Tulevaisuudessa äitiys vaatii entistä enemmän suunnitelmallisuutta, periksiantamattomuutta ja varmasti kykyä tehdä joskus vielä useampaa asiaa yhtäaikaa. Läsnäolosta, kiireettömyydestä tai periaatteistani äitinä en silti aio luopua. Mä aion järjestää lapsille hauskoja tapahtumia, rentoja hitaita aamuja satukirjoja lukien ja yhteisiä ruuanlaittohetkiä jatkossakin. Vaikka meidän arki muuttuu, se arki on silti meidän tyttöjen lapsuus. Ja mä haluan että se lapsuus on parasta mahdollista aikaa mitä heille voi tarjota.

Tässä postauksessa kirjoitan omasta näkökulmastani äitinä, yhtään väheksymättä isien roolia lasten elämässä. Ja täytyy sanoa että mä olen ihan mahdottoman ylpeä siitä, miten Otto on ollut mukana tässä kaikessa alusta asti tasavertaisena vanhempana, käynyt läpi samoja tunteita, tilanteita ja opetuksia isänä, kuin minä äitinä. Ja käynyt samaan aikaan töissä. Mä luulen että jos vain otan Otosta mallia siihen miten händlään arjen huomisesta eteenpäin, kaikki menee paremmin kuin hyvin.

Ja meidän lapsia mä haluan kiittää kaikesta hyvästä mitä meillä elämässä tällä hetkellä on. <3

Moikka! Tämä viikko on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa, ja jatkuvaa menoa ja meininkiä. En voi väittää etteikö tiistai-aamun jäätävä sähellys, yskän takia huonosti nukutut yöt ja niistä seurannut ylenpalttinen uupumus olisi saaneet mua aluksi paniikkiin. Väsyneenä sitä tulee ajateltua kaikenlaista, ja sekoittaa asioita keskenään. Tekee kärpäsistä härkäsiä, niinkuin maailman loogisin sananparsi kuuluu. Tuli ajateltua keskellä yötä, vielä kolmen aikaan yskiessäni vailla yhtään nukuttua sekuntia, että ei tästä tule kyllä yhtään mitään, että jos vaan voisi vetää peiton korville ja nukkua vaikka muutaman vuoden ja katsoa miltä elämä näyttää sitten. Että ei musta ole mihinkään jatkuvaan toimintaan ja en mä kykene enkä pysty.

Väsyneenä mä sekoitin tämän viikon uuden arjen kanssa. En ymmärtänyt sitä, että jatkossa lapset ihan oikeasti ovat siellä päiväkodissa hoidossa, ja mä voin sillä aikaa tehdä ne työt ja blogijutut, joita olen säheltänyt tällä viikolla sen lisäksi että olen viettänyt varmaan n. kymmenen tuntia päiväkodilla lasten kanssa tutustumassa. Pehmeä lasku on ollut äärimmäisen tärkeää, ja musta on ollut enemmän kuin hienoa päästä näkemään päiväkodin arkea ja sitä miten meidän lapset toimivat missäkin tilanteessa. Mutta mulla kesti neljä päivää ymmärtää se, että tosiaan ne päiväkotitunnit mä olen tällä viikolla ollut toimettomana, enkä ole niinä aikoina voinut hoitaa edes niitä juttuja mitä yleensä teen.

Väsyneenä mä sekoitin myös terveenä olemisen ja tämän sairastelun keskenään. Enhän mä normaalissa arjessa valvo aamuyöhön asti yskien epätoivoisena, vaan mä menen ajoissa nukkumaan ja jaksan paremmin. Kävin eilen uudestaan lääkärissä, koska eihän se ole okei että on näin kauan kipeänä. Sain uudet antibiootit ja tehokkaat yskänlääkkeet ynnä muut tropit, ja tämä päivä sujuikin jo sitten ihan erilaisissa fiiliksissä kuin eilinen, koska viime yönä mä nukahdin jo kymmenen jälkeen ja sain kahdeksan tunnin yöunet. Eilen mä en olisi saanut tätä postausta kirjoitettua, koska eilen mä velloin epätoivossa. Tänään mä jaksan taas innostua.

Meillä on ollut ihan pirun rankka viikko, päiväkodilta ollaan joka päivä lähdetty vielä käymään hoitamassa asioita ympäri kaupunkia, ja lisäksi mulla on ollut tässä jo monta viikkoa päällä yksi projekti josta kerron lisää vielä tämän viikon aikana. Se projekti on vienyt myös paljon mun aikaa, vaikka ihan huikea juttu onkin, mutta sillä projektilla on huomenna deadline joten huomisen jälkeen on yksi rasti listaan lisää täynnä. Vaikka tämä viikko on ollut rankka ja olen tirauttanut pitkästä aikaa useammatkin kyyneleet ihan vaan väsymyksestä, nyt on hyvä fiilis. Jos me selvittiin tästä, me selvitään kyllä siitä ihan tavallisestakin arjesta.

Tiara sai tällä viikolla uuden Puky-potkupyörän* Polkupedilta, mä esittelen teille pyörän kunhan ollaan päästy rullailemaan sillä ihan ulos asti. Mutta aika ihanan pirteä tuo keltainen väri, eikö? Vielä kun löydettäisiin siihen sopiva kypärä jostain!

Päiväkodissa on sujunut hurjan hyvin joka päivä, lapset tykkäävät olla siellä ja mustakin on kiva kun kaikki hoitajat ja lastentarhanopettajat ovat tulleet tutuksi, ja lapset myös. Muistan jo melkein kaikkien nimet, mikä ei tarkoita kyllä sitä että mulla olisi ihan uskomaton muisti, vaan sitä että päiväkoti on kotoisa ja sopivan pieni, ei ole vaikea edes oppia muistamaan niitä nimiä. Päiväkodin suhteen on oikein hyvät fiilikset meillä kaikilla.

Tämä ilta me käytettiin kokoamalla tyttöjen kerrossänkyä joka ostettiin viikonloppuna, ja nyt molemmat nukkuvat siellä rauhassa eikä nukahtaminen kestänyt kummallakaan tavallista kauempaa, vaikka Zelda muutti tässä samalla eka kertaa pinnasängystä isompien sänkyyn. Kieltämättä ei ollut mikään paras mahdollinen ajankohta tälle muutokselle kun on muutenkin kaikkea meneillään, mutta tämä meidän perse edellä puuhun -tyyli on aina toiminut meillä parhaiten. Mitä sitä turhia tekemään puoliksi eli suunnittelemaan, kun kokonaan tehty on kokonaan tehty, eiku. No mutta tässä tapauksessa meni ainakin tänään kivasti, ja on tässä vielä hyvin viikonloppu aikaa totutella muutokseen jos se totuttelua vaatii, ennen kuin uusi arki maanantaina alkaa.

Mulla on monta postausideaa, esittelen teille lastenhuoneen kunhan ollaan saatu siellä kaikki muutkin tavarat uusille paikoilleen ja kaikki valmiiksi. Lisäksi kerron tästä mun mysteeriprojektista, ja tulossa on myös pitkästä aikaa päivän asuja sekä lastenvaatejuttuja. Huomenna käydään vielä päiväkodilla tutustumassa, ja sitten siirrytään viikonlopun viettoon. Viikonlopuksi ei onneksi ole mitään ohjelmaa, joten saan vähän vielä levätä tätä flunssanjämää pois ennen ensi viikkoa.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Moikka! Vointi ei vieläkään ole täällä juuri kohentunut näiden päivien aikana, mulla on kuumetta tälläkin hetkellä. Voin vain kiittää onnea siitä että kukaan muu ei ole kipeänä mun lisäksi, ja äiti on ollut meillä, kun hän tuli Helsinkiin alunperin moikkaamaan kaveria (ja tietenkin meitä) pariksi päiväksi. Ensi viikolla meillä alkaa päivähoitoon tutustuminen joten syytä olisi saada itseni kuntoon tässä viikonlopun aikana, koska sitä ei voi kertakaikkiaan jättää välistä eikä siirtää.

Olen joutunut perumaan tältä viikolta kaikki tapaamiset, ja Tampereen bloggaajareissun jolle mun piti huomenna lähteä yhdessä ihanien ja upeiden bloggaajakollegoiden kanssa. Harmittaa ihan hirveästi, koska tuota reissua olin odottanut ja suunnitellut jo pitkän aikaa. Nyt on kuitenkin pakko laittaa terveys edelle ja koettaa parantua lepäämällä. Onneksi äiti on tosiaan ollut täällä, niin lapset ovat päässeet ulos joka päivä ja mä olen saanut nukkua ja kyhjöttää sohvan nurkassa. Harmittaa silti että meidän viimeinen ihan oikea kotiviikko ennen päivähoitoon tutustumista ja sen virallista alkua kului sitten näin, sairastellen.

En ole kertaakaan Tiaran odotusajan jälkeen ollut näin kipeänä, ja kieltämättä ottaa koville vaan olla tekemättä mitään, vaikka mitään ei jaksaisikaan tehdä. Tälläinen paikallaan makoilu tuntuu sikatylsältä kun on tottunut touhuamaan vähän kaikkea vähän kokoajan. Mutta ihan selkeästi tälläinen lepo on nyt tarpeen, koska tämä tauti ei vieläkään ole ohitse. Ihanat lapset on mua kuitenkin piristäneet joka päivä, lukeneet satuja, piirtäneet hienoja kuvia, peitelleet mut peittojen ja lelujen alle ja kokanneet omassa leikkikeittiössään kanakeittoa. ”Minua niin harmittaa sinun puolesta että sinulla on kova yskä, sinä olet minun rakas äiti” sai kyyneleet silmiin, empaattinen pieni kolmevuotias on ihana kun huolehtii äidistä.

Mulla on ollut ihan liikaa aikaa ajatella ja pää pursuaa ideoita, mutta en lähde niitä nyt kuitenkaan vielä kipeänä toteuttamaan, että postauksista saa vähän muutakin irti kuin kuumehourailua. Mutta lupaan palata sorvin ääreen täydellä teholla heti kun vointi kohenee. Kiitos teille kaikille ihanille ymmärryksestä. Aina kun on meinannut iskeä masennus siitä miten huonosti olen tällä viikolla voinut tehdä blogia (tai mitään muutakaan), on joku teistä käynyt toivottamassa pikaisia paranemisia ja käskenyt olemaan miettimättä blogia. Kiitos, että olette niin ihania ja kannustavia <3

Mukavaa viikonloppua kaikille, toivottavasti teistä ei kukaan ole kipeänä!<3

PS: Ai mistä tietää että oon kipeä? Meillä on kotona ollut nyt reilun viikon ajan kolme suklaapatukkaa, suklaalevy ja vaikka mitä karkkeja, enkä ole koskenut yhteenkään niistä, koska ei tee yhtään mieli. Tää taitaa nyt olla joku vähän hc:mpi flunssa kun ei tee mieli edes suklaata.