Me päästiin viime viikolla viimeinkin lopputulokseen vauvan nimen kanssa. Etunimi on ollut selvillä jo sieltä ylimääräisestä 16. viikon ultrasta lähtien kun saatiin kuulla vauvan oletettu sukupuoli. Toinen ja kolmas nimi sen sijaan ovat olleet hakusessa aina tänne asti. Vaihtoehtoja on ollut todella monta erilaista ja ollaan pyöritelty nimiä vaikka ja miten päin. Nyt kuitenkin vihdoin tuntuu, että meillä on juuri se yhdistelmä, joka halutaan vauvalle antaa.

Näin kun kyseessä on neljäs lapsi ja neljäs lapsi samaa (oletettua) sukupuolta, niin ensin tuntui, että nimen keksiminen on haastavaa, koska ollaanhan me käytetty jo yhdeksän kaunista tytön nimeä aiempien lastemme nimissä. Mutta pikkuhiljaa niitä kauniita nimiä alkoi tupsahdella mieleen ja sieltä nousi esiin juuri se yksi etunimi, joka tuntui vaan niin oikealta. Tiedettiin mitä haluttiin toisilta nimiltä, mutta niitä upeita nimiä oli niin monia, että lopullista valintaa oli vaikea tehdä. Mutta lopulta se oikea yhdistelmä valikoitui.

Meille on aina ollut tärkeää, että nimellä on joku merkitys ja tarina. Se on ollut tärkein tekijä nimeämisessä meille, että nimellä on meille vanhemmille joku syvempi merkitys kuin  se, että se on kaunis nimi. Tälläkin kertaa me löydettiin merkityksellisten nimien yhdistelmä, joka tuntuu tismalleen meiltä ja tismalleen siltä, mitä tästä vauvasta ajatellaan.

Moni sanoo esimerkiksi, että vauvan pitää olla nimensä näköinen, tai että lopullinen nimi on päätetty vasta sitten kun on nähnyt vauvan, jotta tietää, että nimi sopii juuri sille vauvalle. Tai että nimeä on vaihdettu vauvan synnyttyä, koska vauva ei näyttänytkään siltä nimeltä, jota olivat miettineet. Itse taas en oikein osaa samaistua siihen, koska meidän nimet on aina vähän sellaisia, että en minä tiedä miltä sen nimen kantaja näyttää, hah. Koska en tunne ketään sen nimisiä kuin meidän lapset. Joten on siis helppoa ajatella, että lapsi on nimensä näköinen, kun en tiedä ketään muutakaan sen nimistä. Siksi ollaan rohkeasti uskallettu lyödä nimet lukkoon jo raskausaikana. En osaa kuvitella, että nimi EI sopisikaan lapselle. Se aivan varmasti sopii.

Meillä ei ole koskaan ollut mitään sellaista tytön nimien listaa, josta oltaisiin valikoitu aina seuraavalle joku edelliseltä yli jääneistä. Ollaan aloitettu nimen miettiminen aina ihan ”nollasta”, sen hetkisten mieltymysten ja ajatusten perusteella. Ja se on toiminut hyvin. Nyt tältä neljänneltä meiltä kuitenkin jäi valtavasti erilaisia toisia ja kolmansia nimiä jäljelle, joita ei nyt käytettykään. Se on ihan hyvä, jos joskus vielä pääsee nimeämishommiin, että niitä on pitkä lista valmiina, hah.

Olen edelleen ihan valtavan onnellinen meidän lasten nimistä, ja koen, että jokaisella on juuri se hänelle sopiva nimi. Ainakin toistaiseksi kaikki ovat olleet myös erittäin tyytyväisiä omaan nimeensä, mistä olen kiitollinen ja onnellinen. Itse kuitenkin ajattelen, että siitä huolimatta, että ollaan vanhempina valittu itsellemme merkitykselliset nimet, tärkeintä on se, että lapsi tykkää nimestään.

Jos joku meidän lapsista haluaisi joskus vaihtaa nimensä, tukisin sitä ihan 100% enkä todellakaan loukkaantuisi. Jokainen tietää itse parhaiten mikä nimi itselle sopii, eikä siihen ole vanhemmillakaan mitään nokan koputtamista. En koskaan haluaisi, että lapsi pitäisi itsellään nimen, jota ei koe omakseen, vain siksi ettei halua pahoittaa vanhempansa mieltä. Jokaisella on oikeus tuntea olo juuri omaksi itsekseen. Ja jos lapsi vaihtaisi nimensä, alkaisin heti kutsumaan lasta sillä hänen valitsemallaan nimellä, enkä jäisi roikkumaan meidän valitsemaan nimeen.

Tällä hetkellä olen ihan super fiiliksissä tästä nimestä, joka meillä on mielessä, enkä malta odottaa että päästään käyttämään sitä ihan oikeasti! Ekaa kertaa lapset olivat myös mukana ideoimassa nimeä ja tietävät vauvan nimen jo valmiiksi. Ollaan uskallettu luottaa siihen, että he pitävät nimen vielä salaisuutena. Lapsetkin puhuvat pikkusiskosta nimellä ja makustelevat nimeä jo valmiiksi. Se tuntuu meistä kaikista hyvältä ja siltä, että se sopii tähän porukkaan täydellisesti.

Mulle iskee aina nimen keksimisen jälkeen pieni haikeus! Se on niin iso merkkipaalu, joka on sitten ohi, eikä koskaan tiedä pääseekö sitä kokemaan enää uudelleen. Nimien miettiminen on ollut mulle lapsesta asti jotenkin tosi ihana ”harrastus”. Lainasin joskus kouluikäisenä jo kirjastosta harvinaisten nimien kirjoja ja rakastin lukea lehdestä kasteilmoituksia ja harvinaisia vanhoja nimiä hautakivistä. Olin tehnyt varmasti satoja nimilistoja jo ennen kuin täytin 15. On ollut mieletöntä päästä nimeämään niin monta ihanaa pikkutyyppiä <3

Kyselin alkukeväästä Instagramin puolella teidän nimi-ideoita ja niitä kertyi ihan valtava määrä. Mun profiilissa @iinalaura storykohokohdissa on sellainen kohta kuin ”vauvan nimet” ja sieltä löytyy todella paljon kauniita ja hieman harvinaisempia nimi-ideoita tytön nimistä, pojan nimistä ja unisex-nimistä aakkosjärjestyksessä, jos joku kaipailee ideoita! Lisäksi löytyy listattuna seuraajien eniten ehdottamat nimet.

Kun synnytys jo pikkuhiljaa lähestyy, ajattelin kirjoittaa vähän meidän ajatuksista tulevan vauvan nimen suhteen. Meillä on etunimi ja kolmas nimi päätettynä, ja etunimeä ollaan kahdenkesken Oton kanssa käytetty siitä asti kun sen päätimme. Toki jos vauva tyttölupauksesta huolimatta sattuisikin olemaan poika, niin sitten menisi kyllä nimivalintakin uusiksi. Olisi varmaan aika hassua jos on rakenneultrasta asti ajatellut odottavansa tyttöä ja sitten syntyisikin poika, tosin tähänkin ollaan onneksi varauduttu ja 90% hankinnoista on tai tulee olemaan neutraalin värisiä, varsinkin kaikki isommat jutut sopivat kyllä kummalle vain.

Meille oli tärkeää että tytön nimi on meidän perheen näköinen, ja omalta osaltaan sopii myös Tiaran ja Zeldan nimeen, vaikka niissä ei sinällään mitään kovin yhteistä olekaan muuta kuin se että eivät löydy nimipäiväkalenterista. Jos olisin jo Zeldaa odottaessa osannut aavistaa että meille tulee joskus kolmas tyttölapsi, olisin varmaan säästänyt nimen Alva hänelle, sillä niin kovasti mä siitä nimestä tykkään ja olisin halunnut antaa sen ihan kutsumanimeksi. Mutta se oli jo käytetty Zeldan toisena nimenä, niin sitten me lähdettiin miettimään nimeä ihan puhtaalta pöydältä, ajatukset tyhjinä.

Mä aloitin nimen etsinnän netin nimisivustoilta. Vaikka niissä on tuhansia, ellei satojakin tuhansia nimiä, niin jotenkin sieltä aina sitten tulee poimittua niitä omia suosikkeja. Hakuehtoja on paljon, ja nimiä voi etsiä vaikka alkukirjainten, tavujen, loppukirjainten tai vaikka aihepiirin perusteella. Parhaita nimisivuja ovat meidän nimeämistottumuksia ajatellen ulkomaiset nimisivustot, sillä yhdenkään meidän lapsen nimet eivät ole alkuperältään suomalaisia.

Mä tykkään kyllä tosi paljon suomalaisistakin nimistä, ja monet perinteiset nimet kuten Aino, Oiva ja Selma on tosi tosi kauniita. Jotenkin ne ei vaan ole kuitenkaan sitten valikoituneet omille lapsille. Ja nyt tässä vaiheessa kun on jo kaksi erikoisen nimen omaavaa muksua, ei tuntuisi luontevalta enää valita kolmannelle perinnenimeä. Kolmannenkin kanssa kuitenkin noudatamme samaa periaatetta kuin kahden aiemman, keskimmäinen nimi tulee olemaan sellainen sopivan tavallinen ja turvallinen, että jos muksu itse ei tykkää erikoisesta etunimestään yhtään, hän on aivan vapaa käyttämään halutessaan toista nimeään tai vaikka kolmatta nimeään, ihan mikä itselle kolahtaa.

Keskimmäistä nimeä ei tosiaan olla päätetty vielä, enkä tiedä miten saadaan se päätettyä. Tähän asti mikään ei ole tuntunut juuri oikealta, vaikka pian kaksi kuukautta ollaan nimeä pähkäilty. Kolme nimeä halutaan kuitenkin ehdottomasti koska muillakin on, ja koska kaksi muuta nimeä toimivat parhaiten siten että siinä välissä on jotain siihen sopivaa. Välillä innostun miettimään nimiä koko illan ja välillä asia unohtuu kokonaan, kun on niin tottunut käyttämään sitä etunimeä että ei edes ajattele että nimi ei vielä ole ”valmis”.

Kuvat: ruutukaappauksia mun Kastejuhla -pinterestboardista

Tällä kolmannella kerralla nimen salaaminen menee jo ihan rutiinilla, vaikka siitä jatkuvasti uteluita tuleekin niin äidiltä kuin kavereiltakin. Ei ole ollut kertaakaan hankalaa muistaa olla sanomatta nimeä ääneen. Myöskään tytöt eivät nimeä tiedä, ja hekin saavat kuulla sen sitten kastejuhlan yhteydessä kun nimi viimein paljastuu. Toistaiseksi toinen tytöistä on sitä mieltä että vauvan nimeksi pitäisi tulla Mia, ja toinen ehdottelee kaikkien kavereidensa nimiä vuorotellen. Se on aika hauskaa, mua jännittää jotenkin ihan hirveästi että mitä meidän lapset sitten tykkäävät siskon nimestä kun saavat kuulla sen. Viimeksi kun nimettiin Zeldaa niin Tiaralla ei kauheasti siinä kypsässä 1,5v iässä ollut nimestä mielipidettä. Ensi keväänä tytöt ovat kuitenkin sen verran isoja että heillä varmasti joku mielipide tulee olemaan.

Saa nähdä! Nyt ajattelin kuitenkin kääntyä teidän puoleen, sillä olen huomannut että moni teistä lukijoista jakaa mun innostuksen lasten nimiä kohtaan. Kertokaa siis ihmeessä halutessanne teidän mielestä kauneimpia nimiä, ehkä sielä löytyisi meidän kuopukselle upea ja ihana keskimmäinen nimi, tai nimi joka auttaisi löytämään sen meidän suosikin kaikkien ihanien nimien joukosta. Ja jos teillä on jotain ihania tarinoita nimien takaa, niin niitäkin saa jakaa!

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3