Huomenna meidän tytär kastetaan, ja samalla hänen nimensä paljastetaan viimein kaikille muillekin ihmisille. Viimeistä päivää nimetön on ehkä harhaanjohtava, onhan tuolla ihanalla minillä ollut nimi jo monta kuukautta, se on vaan pysynyt visusti salassa. Ei olla lipsautettu kenellekään, ainoat joilla nimi on tiedossa ovat kastepappi, sekä leipuri joka tekee kakun. Leipurikin tietää vain etunimen. Salailu ei ole ollut hankalaa, kyllä siihen on näin kolmannella kerralla jo tottunut että päivisin meidän vauva on nimenomaan ”vauva”, ja illalla kahdestaan nukkuvaa tuhisijaa ihastellessa hän on sitten *nimi*.

Moni teistä on samanlaisia nimi-intoilijoita kuin minäkin. Tykkäätte pohdiskella erilaisia nimiä ja lukea harvinaisista nimistä. Moni teistä on jopa kertonut löytäneensä tänne blogiin meidän tyttöjen harvinaisten nimien ansiosta. Musta se on ihanaa, nimet ovat ihan hurjan mielenkiintoisia! Nimimakuja on paljon erilaisia, ja musta se on mahtavaa että Suomessa lapsen saa nimetä ihan oman maun mukaan, tietenkin asiallisuuden rajoissa. Meille nimen etsiminen ja keksiminen on aina ollut tärkeä prosessi, ja ollaan valittu jokainen nimi pitkän harkinnan ja mietinnän tuloksena. Tätäkin nimeä ollaan makusteltu lokakuusta asti ja se tuntuu tismalleen oikealta.

Tärkeintä on ollut löytää jokaiselle lapselle sellainen nimi joka sopii juuri heille, joka kuulostaa kauniilta meidän omaan korvaan ja jolla on jokin meille rakas tai tärkeä merkitys. Niin myös näin kolmannella kerralla. Me ollaan löydetty vauvalle kolme ihanaa nimeä jotka kuvaavat häntä ja liittävät hänet meidän perheeseen ja hänen sisaruksiinsa. Joka kerta kun kutsun vauvaa hänen nimellään, mua hymyilyttää. Se on ihana!

Ensimmäisellä kerralla nimeä paljastaessa mua jännitti paljon enemmän kuin nyt. Nyt mulla on jo pian kuuden vuoden kokemus harvinaisen nimen omaavien lasten äitinä. Tiedän että harvinaiset nimet ovat nykyään todella yleisiä ja tiedän että lasten päiväkoti- ja harrastuskavereilla on toinen toistaan jännittävämpiä ja erikoisempia nimiä joista osaa en ole koskaan aiemmin kuullut. Ihanaa että erilaiset nimet saavat kaikki kukkia ja tulla kuulluksi, olivat ne sitten perinteisempiä tai harvinaisempia.

Mä tiedän että nimi tulee varmasti jakamaan mielipiteitä, niinkuin nimet yleensäkin. Se on ihan ok, on mullakin nimiä joista pidän enemmän ja jotka eivät niin ole minun makuuni. Toivon silti asiallista kommentointia, sillä en tule julkaisemaan yhtäkään asiatonta kommenttia. Jos ei mielipidettään osaa ilmaista toisia ihmisiä kunnioittavasti, se ei ansaitse tulla kuulluksi tai luetuksi. Tämä vain näin etukäteen pienenä muistutuksena, koska tiedän että teidän kaikkien melkein sadan tuhannen ihanan joukossa on myös muutama sellainen jotka eivät tätä aina muista. Pysytään siis asiallisena, eikö!

Multa pyydettiin että saisitte arvailla nimeä vielä kerran ennen kuin sen paljastan. Nyt saatte siis arvata vielä nimeä, tai saatte kertoa minkä nimen TE antaisitte meidän kolmannelle neidille nyt kun olette nähneet hänet. Musta on tosi hauskaa aina lukea ehdotuksia ja arvailuja esim. äitiryhmistä kun äidit lisäävät kuvia vauvoista ja kysyvät että minkä nimen toiset äidit antaisivat kun he itse eivät meinaa keksiä nimeä. Vaikka me ollaankin nimi päätetty jo aikaa sitten, on hauska lukea myös toisenlaisia näkökulmia.

Sen verran paljastan nimestä, että nimiä tulee kolme ja nimi sopii isosiskojen nimien kanssa yhteen. <3

Eipä tässä muuta kuin nyt vaan jatkan leipomista ja valmistaudun huomiseen upeaan päivään, mahtavaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Kun synnytys jo pikkuhiljaa lähestyy, ajattelin kirjoittaa vähän meidän ajatuksista tulevan vauvan nimen suhteen. Meillä on etunimi ja kolmas nimi päätettynä, ja etunimeä ollaan kahdenkesken Oton kanssa käytetty siitä asti kun sen päätimme. Toki jos vauva tyttölupauksesta huolimatta sattuisikin olemaan poika, niin sitten menisi kyllä nimivalintakin uusiksi. Olisi varmaan aika hassua jos on rakenneultrasta asti ajatellut odottavansa tyttöä ja sitten syntyisikin poika, tosin tähänkin ollaan onneksi varauduttu ja 90% hankinnoista on tai tulee olemaan neutraalin värisiä, varsinkin kaikki isommat jutut sopivat kyllä kummalle vain.

Meille oli tärkeää että tytön nimi on meidän perheen näköinen, ja omalta osaltaan sopii myös Tiaran ja Zeldan nimeen, vaikka niissä ei sinällään mitään kovin yhteistä olekaan muuta kuin se että eivät löydy nimipäiväkalenterista. Jos olisin jo Zeldaa odottaessa osannut aavistaa että meille tulee joskus kolmas tyttölapsi, olisin varmaan säästänyt nimen Alva hänelle, sillä niin kovasti mä siitä nimestä tykkään ja olisin halunnut antaa sen ihan kutsumanimeksi. Mutta se oli jo käytetty Zeldan toisena nimenä, niin sitten me lähdettiin miettimään nimeä ihan puhtaalta pöydältä, ajatukset tyhjinä.

Mä aloitin nimen etsinnän netin nimisivustoilta. Vaikka niissä on tuhansia, ellei satojakin tuhansia nimiä, niin jotenkin sieltä aina sitten tulee poimittua niitä omia suosikkeja. Hakuehtoja on paljon, ja nimiä voi etsiä vaikka alkukirjainten, tavujen, loppukirjainten tai vaikka aihepiirin perusteella. Parhaita nimisivuja ovat meidän nimeämistottumuksia ajatellen ulkomaiset nimisivustot, sillä yhdenkään meidän lapsen nimet eivät ole alkuperältään suomalaisia.

Mä tykkään kyllä tosi paljon suomalaisistakin nimistä, ja monet perinteiset nimet kuten Aino, Oiva ja Selma on tosi tosi kauniita. Jotenkin ne ei vaan ole kuitenkaan sitten valikoituneet omille lapsille. Ja nyt tässä vaiheessa kun on jo kaksi erikoisen nimen omaavaa muksua, ei tuntuisi luontevalta enää valita kolmannelle perinnenimeä. Kolmannenkin kanssa kuitenkin noudatamme samaa periaatetta kuin kahden aiemman, keskimmäinen nimi tulee olemaan sellainen sopivan tavallinen ja turvallinen, että jos muksu itse ei tykkää erikoisesta etunimestään yhtään, hän on aivan vapaa käyttämään halutessaan toista nimeään tai vaikka kolmatta nimeään, ihan mikä itselle kolahtaa.

Keskimmäistä nimeä ei tosiaan olla päätetty vielä, enkä tiedä miten saadaan se päätettyä. Tähän asti mikään ei ole tuntunut juuri oikealta, vaikka pian kaksi kuukautta ollaan nimeä pähkäilty. Kolme nimeä halutaan kuitenkin ehdottomasti koska muillakin on, ja koska kaksi muuta nimeä toimivat parhaiten siten että siinä välissä on jotain siihen sopivaa. Välillä innostun miettimään nimiä koko illan ja välillä asia unohtuu kokonaan, kun on niin tottunut käyttämään sitä etunimeä että ei edes ajattele että nimi ei vielä ole ”valmis”.

Kuvat: ruutukaappauksia mun Kastejuhla -pinterestboardista

Tällä kolmannella kerralla nimen salaaminen menee jo ihan rutiinilla, vaikka siitä jatkuvasti uteluita tuleekin niin äidiltä kuin kavereiltakin. Ei ole ollut kertaakaan hankalaa muistaa olla sanomatta nimeä ääneen. Myöskään tytöt eivät nimeä tiedä, ja hekin saavat kuulla sen sitten kastejuhlan yhteydessä kun nimi viimein paljastuu. Toistaiseksi toinen tytöistä on sitä mieltä että vauvan nimeksi pitäisi tulla Mia, ja toinen ehdottelee kaikkien kavereidensa nimiä vuorotellen. Se on aika hauskaa, mua jännittää jotenkin ihan hirveästi että mitä meidän lapset sitten tykkäävät siskon nimestä kun saavat kuulla sen. Viimeksi kun nimettiin Zeldaa niin Tiaralla ei kauheasti siinä kypsässä 1,5v iässä ollut nimestä mielipidettä. Ensi keväänä tytöt ovat kuitenkin sen verran isoja että heillä varmasti joku mielipide tulee olemaan.

Saa nähdä! Nyt ajattelin kuitenkin kääntyä teidän puoleen, sillä olen huomannut että moni teistä lukijoista jakaa mun innostuksen lasten nimiä kohtaan. Kertokaa siis ihmeessä halutessanne teidän mielestä kauneimpia nimiä, ehkä sielä löytyisi meidän kuopukselle upea ja ihana keskimmäinen nimi, tai nimi joka auttaisi löytämään sen meidän suosikin kaikkien ihanien nimien joukosta. Ja jos teillä on jotain ihania tarinoita nimien takaa, niin niitäkin saa jakaa!

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3