Löysin Lontoosta sen mitä olen etsinyt koko syksyn, täydellisen villahatun. Mua on epäilyttänyt laittaa paria tai useampaa kymppiä hattuun, kun en ole ollut varma että tuleeko sille sitten kuitenkaan niin paljoa käyttöä. Primarkista löytyi mukavaan 8£ hintaan 100% villaa oleva beige lierihattu joka oli juuri sellainen kuin toivoinkin. Ja onhan sille ollut käyttöä näinä ihanan kirpsakoina syyspäivinä jo useampaan otteeseen. En koskaan ajatellut olevani hattuihmisiä, mutta kesällä ihastuin mustaan hattuuni kovasti ja sen löytymisen jälkeen hatut ovat tuntuneet enemmän omalta.

Shoppailin Lontoossa aika paljon juuri Primarkissa, ja sen lisäksi Bershkassa, New Lookissa, Gapissa ja Bootsissa. Kierrettiin toki kaikki muutkin kaupat, mutta noista löytyi kivoja juttuja. Zaraan päädyttiin myös, sitä ei vaan voi ohittaa vaikka kuinka aina päättää että ulkomailla käy vaan niissä kaupoissa mitä ei Suomesta löydy.

Bershkasta löysin vaikka mitä kivaa, kuten tämän asun vaaleat tekomokkahousut ja armeijanvihreän paidan jossa on sivuilla isot halkiot ja pidempi helma. Noita trikoisia halkiopaitoja näkyi Lontoossa paljon, ja yritin etsiä sellaista ribbikankaista, harmaata tai mustaa versiota mutta mistään ei löytynyt. Tuo armeijanvihreä on kuitenkin tosi kiva myös ja ihanan pehmeä.

Tykkään kovasti siroista ja kerrostetuista kultakoruista, ja ostin myös uuden sellaisen Primarkista. Ohutketjuiset ja pieniriipuksiset kultakorut ovat ihanan simppeleitä ja sopivat kivasti sekä arkeen että juhlaan.

Takki Sheinside* / Hattu Primark / Paita Bershka / Housut Bershka / Kengät Primark / Koru Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Iskeekö teihin villahattu ja vaalea tekomokka? Hot or not?

Maa-nan-tai. Muuta ei voi sanoa kun miettii kuluneen päivän surkuhupaisia tapahtumia. Aamupäivällä ei vielä ollut paha, sellainen aika perus maanantai. Juoksin jokaiseen bussiin ja metroon henkihieverissä kassien ja rattaiden kanssa ja kerkesin sentään, joten oikeastaan mullahan oli aivan loistavaa tuuria, maanantaiksi. Ruokatunnilla sitten alkoi tapahtua, mua tönäisi nimittäin auto kun olin ylittämässä tietä. Selvittiin säikähdyksellä, kyynärpää vain vähän kolahti mutta ei sattunut mitään sen enempää. Oltiin työkaverini kanssa ylittämässä tietä. Suojatien vieressä oli peräkkäin kaksi autoa, joista toinen ilmeisesti oli ajanut oman määränpäänsä ohi, ja päätti siinä sitten ihan yhtäkkiä katsomatta taakseen peruuttaa varmaan neljääkymppiä, jolloin takana (meitä lähimpänä) ollut auto joutui reagoimaan ja peruuttamaan myös ettei edessäoleva auto törmäisi häneen, ja töytäisi samalla sitten mua kyynärpäähän.

Tämä etummainen törttöilijä kurvasi pikavauhtia vain sinne minne olikin matkalla eikä osoittanut mitään kiinnostusta tilannetta kohtaan. Taaempi, muhun osuneen auton kuski sentään pysähtyi ja pahoitteli ja varmisti monta kertaa että onhan kaikki kunnossa, ja mä tietenkin sanoin että joo ei tässä mitään, kun ei mua edes pahasti sattunut ja eihän se hänen vikansa ollut. Onneksi selvittiin säikähdyksellä, mutta oli kyllä hirveä tilanne taas ajatella että mitä olisi voinut sattua. Onneksi oltiin Kalliossa ja vauhti ei ollut kuin normaalia kaupunkiajoa. Tässä taas yksi syy sille miksi mä en halua ajaa autoa, kun se ei riitä että itse tekee kaiken sääntöjen mukaan kun kuka tahansa idiootti saattaa sattua lähelle ja tehdä typeryyksiä.

Me lähdettiin vielä hakemaan kahvipakettia lähikaupasta ruokatunnin jälkeen, ja huomattiin sitten että unohdettiin avaimet sisään, molemmat. Jouduin sitten vielä soittamaan työkaverille että jos hän tulisi toiselta puolelta helsinkiä päästämään meitä sisälle. Reilu puoli tuntia me ehdittiin siinä odotella mutta onneksi ihana työkaveri sitten tuli ja pelasti meidät. Kenelle oikeasti käy niin että osuu autoon ja unohtaa avaimet samana päivänä, ihan uskomatonta. Onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin, ja mua on siis vaan naurattanut tämä huono tuuri koko päivän kun ei mitään vakavaa onneksi ole käynyt. Ehkä tiistai on parempi, pakkohan sen on olla!

Kuvituksena postauksessa mun uusi lemppari Lontoosta, poolokauluksinen neulemekko. Mekko on ollut mulla päällä jo monta kertaa ja ennustan sen olevan yksi syksyn ja talven eniten käytetyistä vaatteista. Siihen sopii kivasti niin saappaat kuin nilkkuritkin, ja kun pukee lämpimät neulesukkahousut alle niin tarkenee viileämmälläkin säällä. Se on ehkä mun vaatekaapin mukavin ja lämpimin ja kivoin vaate.

Samaan aikaan mekko kuitenkin on aika armoton, sitä ei kauheasti viitsi käyttää jos on menossa kolmen ruokalajin illalliselle, haha. Kangas on venyvää ja paljastaa ihan pienenkin pömpötyksen samantien, mutta ei se ole niin justiinsa. Ja samasta syystä se on tosiaan niin mukava, ei purista mistään.

Näissä kuvissa ostetut ihanat nyöritettävät korkkarit ovat muuten myös Primarkista. Arvatkaa mikä on vähemmän ihanaa? Se että huomasin kuvien ottamisen jälkeen, kun ihmettelin miksi toinen kenkä tuntuu niin hassulta, että se on kokoa 38. Ja siis ostin parin kokoa 36, mielestäni.

Takki Sheinside* / Mekko Primark / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Toinen kenkä on siis kokoa 36 ja kokeilin vain sitä kaupassa, koska kengät olivat tiukasti kiinni toisissaan ja kävely niillä olisi ollut hankalaa. Tämä oli niitä ensimmäisen Lontoopäivän ostoksia, että varmaan sillä väsymykselläkin oli jotain tekemistä sen kanssa etten huomannut toisen kengän olevan kaksi kokoa liian iso. Myyjäkään ei huomannut mitään kassalla, mutta heillä on aina kiire ja eihän se heidän tehtävä olekaan huomata. Tottakai myyjä olettaa että asiakas on itse katsonut tarkkaan mitä on kassalle raahannut, toisin kuin minä. Naurattaa oma hömelyys, ei sitä oikein täältä voi enää lähteä palauttelemaan tai vaihtamaan niitä primarkiin. Onneksi eivät olleet kalliit, ja ainakin muistan jatkossa aina tarkistaa että kengät ovat samaa kokoa (vaikka ovatkin kiinni toisissaan).

Vähän ehkä huonoa tuuria joo, mutta hyviä nauruja. Kokemuksia hei nämäkin eikö vaan! Toivottavasti teidän maanantai ei ole ollut ihan näin huonotuurinen 😀

Parempaa tiistaita ja hyvää yötä kaikille <3

Ostin Lontoosta jonkin verran vaatteita, kolmet kengät ja meikkejä, ja tietenkin lapsille kaikkea, mutta laukkua en löytänyt. Kierrettiin kaikki tavaratalot ja pienempiäkin liikkeitä, mutta ei vaan tullut vastaan sitä unelmalaukkua jonka olisin halunnut. Päätin sitten että ostan sen Suomesta, tai netistä, sitten kun täydellinen yksilö tulee vastaan. Tässä postauksessa esittelen asun, joka kuvattiin jo Lontoossa. Lontoo oli muuten täydellinen lokaatio asukuvaamiseen, tasaisen valoisaa (pilvipouta sää kokoajan), ja jokapuolella mielenkiintoista ympäristöä, kauniita rakennuksia, punaisia busseja ja ihania puistoja. Lontoo on vähän niinkuin asukuvanottajan unelmakaupunki, upeiden kuvausmiljöiden lisäksi tietenkin kaikki maailman kaupat mitä kuvitella saattaa.

Mä päädyin ostamaan Primarkista juuri sen mekon minkä laitoin ostoslistakollaasiinkin, yksinkertaisen viininpunaisen A-linjaisen mekon poolokauluksella. Se on vaan niin ihana, tyylikäs mutta rento. Ja viininpunainen, ei voi hehkuttaa tarpeeksi. Jätin tämän kuitenkin ainoaksi viininpunaiseksi ostokseksi reissulla, koska fakta on se että viininpunaiset vaatteet lähtevät talven jälkeen kevät-kesätauolle kaapistani, kun en osaa sitä väriä käyttää muulloin kuin syksyllä ja talvella.

Löysin aivan mielettömän ihanat hapsusaappaat, myös Primarkista. Ne ovat tekomokkaa, ja yllättävän hyvät jalassa, olin niillä eilen myös päivän töissä ja kävelin muutaman kilometrin ihan ilman ongelmaa. Hapsut ovat hauska yksityiskohta, ja tykkään niistä muutenkin kun multa löytyy hapsuviittaa ja hapsumekkoa ja hapsutiesmitä. Saappaissa on tasaiset ja liukkaat pohjat, joten pakkaskeleille ne eivät sovi, mutta näille keleille ne ovat juuri täydelliset.

Hapsuviitta River Island / Mekko Primark / Sukkahousut H&M / Kengät Primark / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Mitäs tykkäätte mun rennosta London lookista? Hot or not?

Kukkuluuruu! Eilen meitä suosi ihana auringonpaiste ja lähdettiinkin iltapäiväksi vähän kauemmaksi puistoon. Matkalla bongattiin graffitein peitetty seinä, joka oli täynnä pikkuruisia etanoita ja pysähdyttiin siihen sekä ottamaan kuvia että laskemaan niitä etanoita. Niitä oli siis kymmeniä, lapset olivat aivan haltioissaan. Lopulta löydettiin vielä aivan megaiso hämähäkki, sellainen parin sentin kokoinen. Siitäkin lapset ja Otto innostuivat, tämä äiti ei niinkään. Mulla on nimittäin kerran murtunut jopa jalka hämähäkin takia, kun mökillä säikähdin niskassani ollutta hämähäkkiä niin että lähdin juoksemaan korkeat ja kapeat portaat alas äidin luo ja tipahdinkin sitten. Tällöin olin siis ala-asteiässä, olisinkohan ollut kahdeksanvuotias. Enää en ehkä säikähdä niitä ihan yhtä paljon, mutta joo, hauska opetustarina kerrottavaksi lapsille ainakin, että ei kannata hätiköidä ja mennä paniikkiin.

Oltiin puistossa koko iltapäivä ja leikittiin lasten kanssa piilosta ja kiipeiltiin. Pyörittiin A-keinussa ja tehtiin vaikka mitä hauskaa. Löydettiin myös oravia ja vaikka mitä. Ihanan rentoa ja kivaa, ja lapsetkin nauttivat. Puiston jälkeen käytiin vielä kaupassa ja tehtiin ruuaksi pitkästä aikaa avokadopastaa. En muistanut enää koko herkun olemassaoloa, mutta Otto sitten kysyi että tehtäisiinkö sitä ja olihan se taas hyvää. Aika ihanaa syödä kaikkea pehmeää ja kermaista (vaikka siinä ei kermaa olekaan, avokadon koostumus vain on sellainen) nyt kun on viileämmät ilmat.

Mun asu: Takki Sheinside* / Sweatshirt Sweet SKBTS* / Farkut Cubus / Kengät Nike / Paita Zara / Laukku Marc by Marc Jacobs

Oton asu: Takki H&M / Ruutupaita Sweet SKBTS* / T-paita H&M / Farkut Topman / Kengät Björn Borg* / Lippis Sweet SKBTS*

Tiaran asu: Pipo Sweet SKBTS* / Takki Villervalla / Paita Gugguu / Farkut Zara / Kengät Zara

Zeldan asu: Pipo Asos / Haalari Mini Rodini / Kengät Zara / *saatu blogin kautta.

Mä olen käyttänyt aikaa Lontoon reittien ja kohteiden miettimiseen ja teidän vinkeistä olen saanut hyvän pohjan meidän suunnitelmille. Alkavalla viikolla kirjoittelen siis vielä Lontoon shoppailuista ja ravintoloista ennenkuin sitten lähdetään. Matkakuume on kova ja ei tässä meinaa pysyä enää housuissaan kun olen niin innoissani. Käytin jopa sanaa intsinä kun puhuin Otolle reissusta, se tarkoittaa että tässä on kyllä todellinen innostus meneillään, apua. Ehkä on noloa näin bloggaajana hehkuttaa tavallista parin päivän kaupunkireissua näin, kun monelle sellaiset ovat ihan arkipäivää ja no big deal, mutta mulle tämä on ainakin iso juttu ja en aio sitä peitellä.

Mennään tänään tyttöjen kanssa moikkaamaan tyttöjen pikkupikkuserkkua ja vietetään rento sunnuntai. Lapset ovat leikkineet pukuleikkiä koko aamun ja koti on vähän sen näköinen. Mutta ehtii sitä siivoilla illallakin, ei jaksa kuumottaa kun tärkeintä on että on hauskaa.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3

Eilen juhlittiin ensimmäistä kertaa The Blog Awards Finland -gaalaa, ja oli kyllä huiput juhlat! Mulle iski asukriisi hieman viimetingassa, eilen aamulla. Olin jotenkin sivuuttanut tämän asuaspektin kokonaan ja ajattelin että kyllä sieltä omasta kaapista löytyy jo pitkiä kauniita pukuja joista jonkun voisin valita. No löytyyhän sieltä, mutta ei sopivia. Viimeksi olen nimittäin käyttänyt jotain näistä pitkistä puvuistani silloin kun Zelda oli vielä vauva ja imetin, toisinsanoen kroppani oli aivan erilainen.

Sovitin pukuja ja kaikki pussittivat edestä niin pahasti, että ei niitä mitenkään voinut pelastaa. Niinpä suuntasin vielä viime hetken paniikissa Polhemille ja lainasin Zalandon valikoimista BCBG Max Azrian upean puvun, joka oli kuin yhdistetty haalari ja mekko. Kuulostaa hassulta, mutta näytti mun mielestä ihan upealta! Puku on musta ja liehuva ja ihana, varmaan ihanin puku jota olen koskaan pukenut ylleni jos ei hääpukua lasketa.

Puvun kanssa sopi mielestäni parhaiten hiukset kiinni, ja teinkin itselleni sellaisen sykerön niskaan, helpon ja nopean mutta kuitenkin ihan tarpeeksi näyttävän. Koska puku itsessään oli niin näyttävä, laitoin todella pelkistetyt asusteet. Kultaiset napit korviin, siron rannekorun käteen ja yksinkertaiset sandaletit jalkaan ja valitsin myös simppelin pikkulaukun.

Mekko BCBG Max Azria (Zalandolta lainattu) / Laukku Michael Michael Kors / Rannekoru Tommy Hilfiger* / Korvakorut Marc by Marc Jacobs / Kengät Zara / *saatu blogin kautta.

Haalari puvun alla oli kiva, koska ei tarvinnut miettiä vilkkuuko jotain korkealle nousevan halkion takia. Liehuva helma pelotti vähän väkijoukossa, kun ihmisiä oli niin paljon että mekko olisi helposti voinut jäädä jonkun jalkoihin. Onneksi selvittiin kuitenkin ihan hyvin. Gaala oli upea, tarjolla oli hyvää ruokaa ja juomaa ja tietysti oli ihana myös nähdä kaikkia ihmisiä keitä ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Oli myös upeaa että blogikollegani Emilia voitti Vuoden Perheblogi -palkinnon, maailman isoimmat onnittelut hänelle vielä täälläkin! Instagramissa ja Snapchatissa on gaalatunnelmia eiliseltä, molemmissa mut löytää nimellä iinalaura.

Mä lähdin gaalasta jo yhdeksän aikoihin kotiin, koska kotihousut ja Netflix houkuttelivat niin kovasti, ja oli kyllä kiva olla ajoissa kotona. Tänään on pirteä fiilis ja lähdetään varmaan pian ulos nauttimaan auringosta.

Gaala-asu hot or not?

Huippua viikonloppua kaikille! <3