Joskus on kiva pukeutua vähän rennompaan asuun, sellaiseen jonka ei ole tarkoitus istua kuin hansikas tai näyttää asialliselta. Etenkin näin syksyn tullen mä siirrän pääpainon lämpimyyteen ja mukavuuteen mitä arkipäiviin tulee. Toki joskus tekee mieli panostaa arkenakin, yhtenä päivänä laitoin korkkarit jo työmatkalle lenkkareiden sijaan, ja kirosin koko matkan hidasta etenemistäni. Kyllä ne lenkkarit vaan on parhaat silloin kun on tiedossa paljon kävelyä, niinkuin mulla aina arkisin on.

Sain Junkyardin Sweet SKTBS -merkkisen ihanan ruutupaidan* itselleni tässä jokin aika sitten, ja se on ehdottomasti näiden mukavuuspäivien lemppari. Pitkä flanellipaita on lämmin ja mukava, ja näyttää mun mielestä kivalta. Ainakin se tuo vähän väriä tähän syksyn harmauteen, ja mun muuten niin neutraalin väriseen vaatekaappiin. Ehkä suurin syy siihen miksi mä halusin edes kokeilla pidennyksiä taas,  oli se että rakastan puolinutturoita. Ja pidennysten kanssa mä saan tehtyä ison puolinutturan, sellaisen joka näyttääkin joltain. Omalla pituudella ja tuuheudella (tai siis lyhyydellä ja ohuudella) mun puolinutturat on aika lame, mutta näiden kanssa näyttää sellaiselta kuin haluankin. Rennon sekaiselta.

Takki Sheinside* / Ruutupaita Sweet SKTBS* (Junkyard) / Leggingssit Monki / Kengät Nike / Laukku Marc by Marc Jacobs / Korvakorut Ur & Penn / *saatu blogin kautta.

Tänään mulla ei ole pidennyksiä päässä, päällä on harmaata ja meikkiä ihan minimimäärä. On se olo mukava ja kotoisa näinkin kyllä. Olen tästä ennenkin kirjoittanut, että mun on vaikea pysyä yhdessä tyylissä, kun yhtenä päivänä tekee mieli kauluspaitaa, suoria housuja ja polkkatukkaa ja toisena sotkunutturaa, flanellia ja reikäisiä farkkuja. Mun tyyli on se että mulla ei ole tyyliä vaan menen fiilispohjalta, ja se on ihan hyvä.

Tiaran asu / Takki Zara / Paita Dedicated (T-Shirt Store) / Legginssit Lindex / Kengät Zara

Zeldan asu / Takki Cubus / Hame Zara / Sukkahousut Kappahl / Kengät Nike / Pipo Zara

Meillä on yllättäen käynyt niin että kuopus ei suostu pukemaan enää ylleen muuta kuin hameita tai mekkoja. Paras on jos on hame ja mekko yhtäaikaa päällä, kuten hänellä aina kotona on, mutta ainakin jompikumpi on oltava. Mitä enemmän pinkkiä, tylliä ja kimallusta, sen parempi. Mutta kunhan edes helma liehuu niin sentään kelpaa. Tämä tuntuu hassulta, kun tähän asti hän on ollut se jolle ei ole mitään väliä minkälaiset vaatteet valitsee. Mutta kai se on se tahtoikä, hän on herännyt siihen että vaatteiden valitseminen on kivaa, ja sen voi tehdä itse (järkevyyden rajoissa).

Hassua että tänään on jo keskiviikko, aika on kulunut ihan hullua tahtia taas. Tänään meillä on esikoisen tanssitunti jota vanhemmat saavat seurata koko tunnin ajan, tätä on odotettu. Ihana päästä näkemään ihan kaikki, ja veikkaan että kuopus intoutuu tanssimaan mukana kun saa olla salissa myös kerrankin.

Iskevätkö ruudut teihin vai onko ihan no-no?

Mukavaa päivää kaikille <3

Tänään oli tyttöjen kovasti odottamat ystävän synttärijuhlat My Little Pony -teemalla, joka oli siis tämä mystinen MLP mistä eilen puhuin. Aina sitä ei muista kun kirjoittaa, että kaikille ei välttämättä ole Fluttershyt ja Apple Jackit arkipäivää, eikä kaikkien tarvitse muistaa millainen söpöysmerkki on Twilight Sparklella. Juhlissa oli kyllä niin My Little Ponya kaikki että, ja itse päivänsankari oli upea Rainbow Dash. Meidän tytöt valitsivat itse asunsa, toinen halusi olla Fluttershy eli vaaleankelta-vaaleanpunainen poni, ja toinen halusi olla Pinkie Pie eli yllättäen pinkki poni.

Näillä mentiin, ja juhlissa neidit saivat vielä omat söpöysmerkit poskeen ja olivat niin onnellisia niistä. Me nautittiin huikeista herkuista ja ihasteltiin mielettömiä ponikeksejä ja kakkua. Oli kyllä hauskat juhlat. Pääsin pitämään ihanaa minivauvaakin sylissä kun Ollie & Co. -blogin Salla perheineen oli samoissa juhlissa. Mä olin kyllä ihan hukassa että miten sitä pientä vauvaa pidetään sylissä, kun en ole niin pitkään aikaan pitänyt. Tuli siinä vaan semmonen olo että miten ihmeessä mä olen onnistunut kaksi vastasyntynyttä kasvattamaan jo tähän ikään asti kun olin ihan paniikissa että vauva menee suunnilleen rikki jos hengitän. Mutta vauva oli oikein chilli tapaus ja hymyili vaan nätisti, ei säikähtänyt tämmöistä paniikkipirkkoakaan.

Mä laitoin eilen hiustenpidennykset päähän ekaa kertaa puoleen vuoteen, kun tuli vaan sellainen totaalikyllästyminen tähän long bobiin. Kirjoitan tukasta ihan omat juttunsa kun moni siitä kyseli jo somekanavissa, nyt tyydyn vaan toteamaan että en yhtään tiedä mitä teen mun hiusten kanssa, olen niiden kanssa ihan yhtä hukassa kuin vauvojenkin kanssa.

Mutta siis, ihana rentouttava viikonloppu takana kyllä. Tänään mä sain nukkua puoli kymmeneen ja olen ollut kuin uusi ihminen koko päivän, miten ihmeessä mulla riitti edes unta niin pitkään! Huomenna töihin ja päiväkotiin, arki jatkuu taas. Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille ja mukavaa alkavaa viikkoa myös!

Ja vielä rakkaat onnittelut mun äidille jolla on tänään myös synttärit <3 TÄSSÄ postaus mun äidistä, jonka kirjoitin viime vuonna äidin syntymäpäivänä, käykää lukemassa jos ette ole käyneet lukemassa. Mun äiti on maailman vahvin nainen.

Tänään mä täytän 24 vuotta. Tuntuu hassulta että täytän vasta 24, sillä kaikki muu meillä on niinkuin suomalaisten keskivertovanhempien oppikirjasta, paitsi ikä. On avioliitto, vakituiset työpaikat molemmilla, kaksi lasta, asunto kivalla alueella ja autokin nykyään. Ei sitä ikää tule koskaan ajateltua muulloin kuin syntymäpäivänä. Joka vuosi hämmästyn että täytänkin vasta 23 tai vasta 24, etenkin kun Otto täyttää aina pari kuukautta aikaisemmin mua vuoden enemmän.

En tunne itseäni mitenkään kovin aikuiseksi, samanlainen nuori aikuinen mä olen kuin muutkin ikäiseni. Mun elämäntilanne vaan on vähän erilainen kuin suurimmalla osalla ikäisistäni. Toisaalta taas huomaan myös tulleeni siihen ikään, että nekin kaverit joihin olen tutustunut nuorempana, enkä äitiyden myötä, alkavat hiljalleen saamaan lapsia. Joka kuukausi tulee uusia vauvanodotus-uutisia Facebookiin, ja se tuntuu hassulta ja ihanalta! Monen kaverin kanssa vuodet, elämäntilanteet ja asuinkaupungit ovat tulleet väliin eikä olla juteltu aikoihin enempää kuin fb-tykkäysten verran puolin ja toisin. Mutta osan kanssa taas äitiys on yhdistänyt uudelleen.

24-vuotiaana mä olen itsestäni ylpeä, olen saavuttanut tähänastisen elämäni aikana enemmän kuin ikinä kehtaisin edes toivoa. En ole saavuttanut niitä asioita yksin, en todellakaan. Iso kiitos kuuluu niille ihanille ihmisille, joiden kanssa saan jakaa arjen ja juhlan. Mä en tiedä onko mulla kakkua tänään, mutta puhallan nyt ainakin virtuaaliset kynttilät ja toivon, että saan jakaa mun elämän näiden huipputyyppien kanssa seuraavatkin 24 vuotta, mieluummin toki loppuelämän.

Sain Otolta syntymäpäivälahjaksi selviytymispakkauksen, ja lahjakortin meidän tulevalle Lontoon matkalle. Kun hän antoi sen mulle niin mulla meinasi tulla itku. Tyyppi oli ostanut jokaista mun lempparisuklaata, lemppari kivennäisvettä, lemppari energiajuomaa, lempparisiideriöä, sisupastilleja, kukan ja britti-Glamourin, mun lempparilehden.

Kyllä tuo vaan tietää tasan mistä mä tykkään, ja mä sanoinkin Otolle että musta tuntuu niin oudolta, että joku voi oikeasti välittää musta niin paljon, että muistaa kaiken tuon ja haluaa käyttää aikaa ja vaivaa ja tehdä mulle noin ihanan lahjan. Tottakai mä tiedän että Otto välittää musta ja rakastaa mua ja tuntee mut paremmin kuin minä itse, mutta silti, ei sitä vaan voi vieläkään käsittää että on saanut elämäänsä jotain noin ihanaa. Miljoona pusua Otolle, ainiin ja tänään on myös neljä vuotta siitä kun Otto kosi mua.

Takki Sheinside* / Paita Gina Tricot / Hame Gina Tricot / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Aion viettää hauskan ja rennon syntymäpäivän ihanien ihmisten kanssa, mielenilmauksista ja uhkaavasta Henri-myrskystä huolimatta. Synttäri-illallinen kavereiden kanssa, synttäribileet, mahdolliset jatkot ja yö luksushotellissa kahdestaan Oton kanssa ei kuulosta ollenkaan hullummalta.

Hei muuten, jos kuvat näyttää teidänkin silmään venyneeltä, niin mä testasin uutta saamaani laajakulmaobjektiivia. Tai siis ainakin musta nuo pystykuvat näyttää siltä että mun pää on kilometrin pituinen vaikka ei oikeasti ole, haha!

Aivan ihanaa perjantaita kaikille <3

.. Ja nyt en puhu huomioliiveistä enkä panssaroiduista kengistä. Vaan asusta, jonka valitsen päälleni, kun tuntuu että mikään ei ole hyvä. Tämä asu tuntuu musta aina hyvältä, se on sopivan rento, mutta kuitenkin siisti ja ehkä tyylikäskin. Mustat farkut ja harmaa neule, mikä voi mennä pieleen? Tästä asusta saa rennon kun pukee seuraksi Niken Air Force Onet tai tyylikkäämmän kun yhdistää sen korkkareihin. Trenssi tai nahkatakki päälle, ja good to go. Mä huomaan nyt että olen kovasti tarvinnut turva-asua, sen pelkkä olemassaolo nimittäin vähentää vaatekriisejä huomattavasti.

Kun tiedän aamulla, että jos en keksi yhtään mitään muuta, on silti saatavilla harmaa neule mustien farkkujen kanssa, mä keksin paljon helpommin kaikkia muitakin asuja. Tämä asu on ollut mulla niin töissä kuin Indiedaysin virkistyspäivässäkin, ja aina se on tuntunut toimivalta. En tiedä miksei mulla ennen ole ollut tällaista harmaata perusneuletta, kun kaikenlaisia kuvioneuleita ja erikoisemman muotoisia kuitenkin löytyy. Kai sitä ei vaan ole aiemmin osannut arvostaa perusvaatteiden käytännöllisyyttä, kun on aina pitänyt tavoitella jotain spesiaalimpaa. Fakta on kuitenkin se että niitä spesiaalivaatteita ei vaan aina saa yhdistettyä, jos luottokumppani onkin pesukorissa. Siksi mä olen ehdottomasti ymmärtänyt perusvaatteiden tärkeyden.

Tämä neule on H&M:ltä ostettu ja se on 50% puuvillaa ja 50% akryylia. Hyvin on kestänyt pesun 40 asteessa, vaikka pesukertoja on takana jo useampi.

Takki Sheinside* / Neule H&M / Farkut Dr. Denim / Kengät Zara / Laukku Coach / Kaulakoru H&M / *saatu blogin kautta

Mä olen iloinen että minä ja neule löydettiin toisemme vahingossa joskus kuukausi takaperin, meistä tuli hyvät kaverit. Onko teillä turva-asuja tai luottoasuja, sellaisia jotka eivät petä koskaan?

Harmaa neule ja farkut hot or not?

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Syksy on todellakin täällä, ainakin viimepäivien alakuloisesta säästä päätellen. Pukeutumisen kannalta se on kuitenkin kiva että ilmat ovat viilenneet, kun on paljon enemmän vaihtelua asuissa ja voi tuoda erilaista ilmettä eri takeilla ja asusteilla. Viininpunainen on yksi mun lempiväreistä vaatteissa, mutta mä en osaa käyttää sitä muulloin kuin syksyllä ja alkutalvella. En tiedä miksi musta on tullut niin tarkka tässä, mutta en yleensä käytä viininpunaista enää joulun jälkeen. Kai se värinä assosioituu mulla niin vahvasti syksyyn ja talveen, että sitten kun joulun jälkeen olen jo ihan kevätfiiliksissä niin käytän mieluummin keväisiä värejä vaikka vettä sataisi edelleen tai pakkasta olisi 30 astetta.

Nyt on kuitenkin viininpunaisen kulta-aika meneillään, ja multa löytyy sitä niin yläosista kuin housuistakin. Viikonloppuna kun piipahdettiin kavereiden luona, mä valitsin rennon asun, jossa yhdistin farkkua ja viininpunaista. Olen ollut jotenkin arka yhdistelemään muita värejä viininpunaiseen, mutta loistava asuinspiraation lähde Pinterest esitteli mulle tällaista farkkupaidan ja viininunaisten farkkujen yhdistelmää, ja se näytti todella hyvältä, joten päätin kokeilla itsekin.

Takki Sheinside* / Farkkupaita H&M / Housut Cubus / Kaulakoru H&M / Kello Marc by Marc Jacobs* / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kengät Nike / *saatu blogin kautta.

Kaivoin (teko)nahkatakin kuukausien tauon jälkeen käyttöön, ja se tuntui kyllä niin multa. Ostin ensimmäisen nahkatakkini vuonna 2006 ja siitä asti sellainen on kuulunut aina vaatekaapin perusvalikoimaan. Nahkatakki voi olla rento tai juhlava, ja se antaa särmää koko asulle. Olihan mulla hääpäivänäkin nahkatakki päällä, kun asteltiin kirkosta ulos, joten kai se jonkinlaisen lempivaatteen virkaa voisi pitää itsellään.

Mitä värejä te yhdistelette viininpunaiseen? Asu hot or not?