Aurinko laskee joka päivä aiemmin ja aiemmin, ja jos haluaa ottaa asukuvia pitää suunnilleen juosta töiden jälkeen kuvaamaan. Onneksi valoa sentään riittää vielä hetken aikaa, pian täytyy siirtyä siihen että kuvaa monta asua samana päivänä aina viikonloppuisin, jos haluaa asukuvia saada. Luonto on ihan uskomattoman kaunista just nyt, ja tuntuu että syksyn värit ovat tänä vuonna loistaneet jotenkin tavallista pidempään. Puut ovat vielä täynnä lehtiä ja osa ei ole vielä edes kadottanut vihreyttään, eli kaunista syksyn loistoa on odotettavissa vielä ainakin jonkin aikaa. Ihanaa!

Mä olen iloinen kun olen saanut kaivaa tämän vaalean suosikkitakin jälleen käyttöön, se on niin lämmin ja pehmeä ja rento. Muistan tämän olleen joidenkin lukijoideni inhokkitakki viime talvena, kaikessa rönttöisyydessään. Tai ehkä vaan käytin sitä liikaa? Käytän sitä varmasti liikaa tänäkin talvena, koska se on niin monikäyttöinen. En ole oikeastaan edes miettinyt uuden takin ostoa, kun takkivalikoima tuntuu olevan hyvä juuri nyt. Kaikkia takkeja en ole vielä edes ottanut esillle.

Takki Sheinside* / Neule New Yorker* / Housut Monki / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Tähän asuun kaivoin kaapista esiin toisen vaatteen jota en ole käyttänyt pitkään aikaan, vuosi sitten New Yorkerilta saamani neuleen sifonkihelmalla. Yhdistin sen mustiin nahkalegginsseihin ja tolppakorkoisiin nilkkureihin. Kampaukseksi valitsin ihanan helpon ja rennon ponnarin, ja meikin jätin ihan minimiin. Ponnari on kivan freesi kampaus, pitäisi käyttää sitä useamminkin, vai mitä olette mieltä?

Talvella mä usein lisään meikin määrää, ja kesällä taas vähennän. En oikein tiedä miksi talvella tuntuu tarpeelliselta laittaa hirveä pakkelikerros kun vähemmälläkin pärjää, haha. Kai sitä talvella tuntee itsensä niin harmaaksi ja nuutuneeksi että kokee tarvitsevansa rajauksia ja räikeitä huulipunia.

Vaalean talvinen asu, hot or not?

Joskus on kiva pukeutua vähän rennompaan asuun, sellaiseen jonka ei ole tarkoitus istua kuin hansikas tai näyttää asialliselta. Etenkin näin syksyn tullen mä siirrän pääpainon lämpimyyteen ja mukavuuteen mitä arkipäiviin tulee. Toki joskus tekee mieli panostaa arkenakin, yhtenä päivänä laitoin korkkarit jo työmatkalle lenkkareiden sijaan, ja kirosin koko matkan hidasta etenemistäni. Kyllä ne lenkkarit vaan on parhaat silloin kun on tiedossa paljon kävelyä, niinkuin mulla aina arkisin on.

Sain Junkyardin Sweet SKTBS -merkkisen ihanan ruutupaidan* itselleni tässä jokin aika sitten, ja se on ehdottomasti näiden mukavuuspäivien lemppari. Pitkä flanellipaita on lämmin ja mukava, ja näyttää mun mielestä kivalta. Ainakin se tuo vähän väriä tähän syksyn harmauteen, ja mun muuten niin neutraalin väriseen vaatekaappiin. Ehkä suurin syy siihen miksi mä halusin edes kokeilla pidennyksiä taas,  oli se että rakastan puolinutturoita. Ja pidennysten kanssa mä saan tehtyä ison puolinutturan, sellaisen joka näyttääkin joltain. Omalla pituudella ja tuuheudella (tai siis lyhyydellä ja ohuudella) mun puolinutturat on aika lame, mutta näiden kanssa näyttää sellaiselta kuin haluankin. Rennon sekaiselta.

Takki Sheinside* / Ruutupaita Sweet SKTBS* (Junkyard) / Leggingssit Monki / Kengät Nike / Laukku Marc by Marc Jacobs / Korvakorut Ur & Penn / *saatu blogin kautta.

Tänään mulla ei ole pidennyksiä päässä, päällä on harmaata ja meikkiä ihan minimimäärä. On se olo mukava ja kotoisa näinkin kyllä. Olen tästä ennenkin kirjoittanut, että mun on vaikea pysyä yhdessä tyylissä, kun yhtenä päivänä tekee mieli kauluspaitaa, suoria housuja ja polkkatukkaa ja toisena sotkunutturaa, flanellia ja reikäisiä farkkuja. Mun tyyli on se että mulla ei ole tyyliä vaan menen fiilispohjalta, ja se on ihan hyvä.

Tiaran asu / Takki Zara / Paita Dedicated (T-Shirt Store) / Legginssit Lindex / Kengät Zara

Zeldan asu / Takki Cubus / Hame Zara / Sukkahousut Kappahl / Kengät Nike / Pipo Zara

Meillä on yllättäen käynyt niin että kuopus ei suostu pukemaan enää ylleen muuta kuin hameita tai mekkoja. Paras on jos on hame ja mekko yhtäaikaa päällä, kuten hänellä aina kotona on, mutta ainakin jompikumpi on oltava. Mitä enemmän pinkkiä, tylliä ja kimallusta, sen parempi. Mutta kunhan edes helma liehuu niin sentään kelpaa. Tämä tuntuu hassulta, kun tähän asti hän on ollut se jolle ei ole mitään väliä minkälaiset vaatteet valitsee. Mutta kai se on se tahtoikä, hän on herännyt siihen että vaatteiden valitseminen on kivaa, ja sen voi tehdä itse (järkevyyden rajoissa).

Hassua että tänään on jo keskiviikko, aika on kulunut ihan hullua tahtia taas. Tänään meillä on esikoisen tanssitunti jota vanhemmat saavat seurata koko tunnin ajan, tätä on odotettu. Ihana päästä näkemään ihan kaikki, ja veikkaan että kuopus intoutuu tanssimaan mukana kun saa olla salissa myös kerrankin.

Iskevätkö ruudut teihin vai onko ihan no-no?

Mukavaa päivää kaikille <3

Vuodenvaihde lähestyy ja ainakin mulla alkaa jo jostain tuolta selkäytimestä iskeä se ”uusi vuosi – uudet kujeet” -ajatus. Toisinsanoen ulkonäköön pitäisi saada nyt äkkiä jotain sutinaa, tai ei nyt äkkiä, mutta tammikuussa varmasti viimeistään. Mä tykkään kotona pysyvyydestä, rakennan hitaasti mutta varmasti sellaista unelmien kotia, enkä vaihda verhoja usein tai ostele jatkuvasti uusia koristetyynynpäällisiä. Oman tyylin kanssa mä olen kuitenkin aina ollut sellaista nopeasti kyllästyvää sorttia, ja saatan pukeutua saman päivänkin aikana kahteen täysin eri ääripäistä olevaan asuun.

Vaatekaapin sisältöön koen olevani nyt paljon tyytyväisempi kuin vuosi sitten samaan aikaan, siellä ei ole juuri mitään turhaa koska olen tyhjentänyt sitä ahkerasti, mutta kuitenkaan ei tule hirveän usein sitä fiilistä ettei olisi mitään päällepantavaa. Multa löytyy nykyään ”luottovaatteita”, jotka ennen olivat täysin vieras käsite mulle. Mulla on villakangastakki joka päällä olo on aina tyylikäs, laukku jota käytän melkein aina koska se vaan on täydellinen mun tarpeisiin, ja farkkumalli joka imartelee juuri mun muotoa.

Yläosat on kuitenkin edelleen se mun kompastuskivi, ne on niin hankalia, tunteeko kukaan samoin? Aina olis farkut jotka istuu kuin hanska, kivat kengät, takki ja tukkakin asettuu, mutta ai hitto vie minkä paidan sitä laittaisi? Kaikki kivat on aina pesussa, tai sitten ne eivät ole vielä pesussa vaikka pitäisi, tai sitten ne on kuivumassa, tai sitten ne ei olekaan kivoja. Mulla on paitoja eniten kaikista vaatteista, ja silti tuntuu että mulla ei koskaan ole sellaista paitaa jonka juuri sillä hetkellä haluaisin! Jos jollain on tähän ongelmaan ratkaisu: ”kymmenen täydellistä paitaa, et tarvitse enää koskaan mitään muita yläosia” niin kertokaa ihmeessä!

Hiukset, hiukset, hiukset. Tänä vuonna lähdettiin very long bobista. Malli oli kiva, mutta tuuhennos jota käytin oli huonolaatuinen, ja väliaikaisratkaisuksi se oli vain tarkoitettukin. Ennen helmikuisia häitämme mä ostin uudet hiustenpidennykset, että sain kauniin hääkampauksen, ja niihin olinkin pitkään tyytyväinen. Platinablondit vaihtuivat alkukesästä hetkeksi pastellipinkkiin äkillisen uudistumisentarpeen kourissa. Viikon mä niitä taisin pitää, sitten superhinkkasin kaiken pinkin irti päästä yhdessä päivässä, ja mietin että mitä seuraavaksi.

Heinäkuussa kokeilin ensikertaa Long Bobia, ja laitoin vaalean ruskeita raitoja päähän. Luovuin pidennyksistä ja viihdyin kevyessä kesätukassa, vähän aikuisemmassa lookissa kuin ennen. Raidat lähtivät nopeasti pois kun olivat vain sävytettyjä, ja vaalea pitkä polkka oli mulla aina lokakuun loppuun asti, jolloin laitettiin tyveen tummaa, ja pituuksiin vaaleanruskeaa raitaa. Tämän kampaajakäynnin jälkimainingeissa ollaan edelleen, ja nyt on kova pohdinta päällä, että mitä seuraavaksi.

Toisinaan on ihan järjetön ikävä sitä platinablondia, se oli niiiiin helppo ja olinhan mä blondina pitkään, melkein puolitoista vuotta. On hassua olla brunette nyt. Kaipaan myös hurjasti aiemman pitkän tukan monipuolisuutta ja helppoutta. Vaikka tämäkin malli on helppo ja muuntautumiskykyinen, se vaatii aina vähän vaivaa ollakseen näyttävä, siis ainakin mun hiuslaadulla. Pitkä tukka oli näytävä ponnarillakin. Mä varmasti kesällä vannoin että ei enää ikinä pidennyksiä, mutta niin vaan on viime aikoina tullut selattua eri tukkakauppojen valikoimia. Moni varmasti sanoo että EI EI EI mutta kun tekee mieli niin tekee mieli!

En mä tiedä vielä mitä mä teen, enkä lähde mitään hätiköityjä ulkonäkömuutoksia tekemään. Kun harkitsee rauhassa niin sitten ei ala kaduttaa vaan viihtyy samassa lookissa pidempään, niinkuin viihdyin siinä blondissa. Otto tykkää kuulemma tummasta enemmän mutta mä itse taidan olla enemmän vaalean kannalla. Mun ikuisuuskysymykset hiusten suhteen ovat aina samat, tumma vai vaalea, pidennykset vai ei. Onneksi en ole ikinä kokeillut punaista kuontaloa, niin ei ole sitä vielä sekoittamassa pakkaa.

Kun katson näitä asuja vuoden ajalta, mä olen tyytyväisempi kuin ennen. Mun tyyli näyttää multa itseltäni, eikä yhtäkään asua katsoessa tule (ainakaan kovin pahaa) eiherranjumalamitämäoikeinajattelin-fiilistä. Tänä vuonna blogissa on nähty ehkä enemmän asukuvia kuin koskaan ennen, melkein seitsemänkymmentä. Toki aiempaa nopeampi postaustahtikin vaikuttaa tähän, kuvia on tullut räpsittyä paljon, useammin kuin kerta viikkoon.

Musta on kiva kun voi seurata oman tyylin kehitystä kuvien kautta, ja musta on ihanaa kun te olette aina mukana mun suurissa ulkonäkökysymyksissä! Teiltä lukijoilta on kysytty neuvoa hääkampauksesta hiustenväriin, gaalamekoista välikausivaatteisiin, ja aina teistä on ollut ihan hurjasti apua. Kiitos, jälleen kerran ihan mielettömän paljon!

Mä ajattelin kysyä nyt teidänkin mietteitä! Mikä asuista on teidän lemppari? Entäpä hiustyyleistä? Minkä asun olisi voinut jättää kaapinperälle?