Kuten otsikkokin kertoo, meillä on järjetön pula matoista tällä hetkellä! Avarat huoneet sisältävät toki myös jättisuuria lattiapintoja ja meidän opiskelijasoluhuoneisiin ja keskikokoiseen kaksioon mitoitetut nukkamatot eivät kyllä vastaa tämän asunnon tarpeita ollenkaan. Tavarat on kaikki saatu purettua lukuunottamatta meidän makuuhuoneessa hengailevaa kilometri x kilometri -kokoista ”taulut ja seinäkoristeet” -pahvilaatikkoa, jota ei voi purkaakaan ennen kuin joku mukava iskuporakoneen omistava tyyppi vierailee meillä! Koska tuo laatikko on vielä aivan täynnä, ovat meidän seinät siis vielä aivan tyhjiä ja sekin häiritsee mua kovasti. Mutta hei, tänään on tasan viikko muutosta, oon mä silti aika tyytyväinen siihen että kaikille tavaroille on löytynyt oma paikkansa! Paikat on oikeastaan löytyneet niinkin hyvin että kunhan joulukuusiaika on ohi (olkkarissa on sille nyt täydellinen paikka) niin me hommataan olkkariin vielä toinen samanlainen Expedit -hylly joka ostettiin nyt Ikeasta, koska ilman sitä joulukuusta tuo nurkka ammottaa tyhjyyttään. Saadaan sitten Oton pelikokoelma nätimmin esille ja kirjatkin ehkä jopa yhteen riviin per hylly nykyisten kahden rivin sijaan kun niitä on niin paljon ja kellarissa laatikoittain lisää. Asunto ei siis missään nimessä ole vielä valmis, joten antakaa armoa! Nyt pääsette siis kurkkaamaan Tiaran huoneeseen, olkkariin ja keittiöön. Meidän makuuhuoneessa ja kylppärissä vallitsee vielä toistaiseksi pyykkikaaos kun saatiin pesukone vasta eilen asennettua rakennusmiesten tekemän virheen takia, joten niihin kurkkaillaan vähän myöhemmin.

Ensimmäisenä siis esittelyssä Tiaran huone! Tiaran huoneen väreiksi valikoituivat valkoinen, limenvihreä ja pinkki.  Mä oon limenvihreään muuten suht kyllästynyt mutta lastenhuoneessa se on ihana edelleen. Tiarankin huone kaipaa jättisuurta mattoa ja sellainen me sinne tullaan hankkimaankin, luultavasti samanlainen kuin nykyinenkin mutta kolme kertaa isompana. Ikkunaan ostettiin ihanat La case de cousin Paul -valopalleroiset jotka sopivat huoneeseen väritykseltään ihanasti! Noi pallerot on niin kivoja että voisin haluta olohuoneeseen samanlaiset mutta vähän värittömämpinä. Valot ei tuossa alimmassa kuvassa pääse kyllä ollenkaan oikeuksiinsa kun tuo ikkunan valo vääristää, mutta iltaisin ne näyttää niin ihanan kauniilta että! Valohjen kanssa ikkunaa koristaa tuo meidän olohuoneessa ennen ollut, mun mukana jo lähemmäs viisi vuotta kulkenut ihanan pinkki Vallilan verho. 

            Yhden taulun sentään sain aikaiseksi kaivaa sieltä jo aiemmin mainitsemastani pahvilaatikosta, nimittäin tuon ihanan Ikeasta löytyneen pöllötaulun joka sekin odottaa ripstamistaan! Voiko söpömpää olla? Tiaran huoneen ostoslistalla siis se iso valkoinen matto ja sen lisäksi yhteneväisiä säilytyskoreja/laatikoita jossain söpössä värissä jotta saadaan palapelit sun muut tavarat nätisti paikoilleen. Palapelit on muuten vaikeita! Miten niitä oikein säilytetään? Kun jos ne laittaa laatikkoon niin kaikki palat irtoilee ja menee ties minne ja näyttää epäsiistiltä, mutta ei niitä oikein voi jatkuvasti hyllyn päällä tai pöydälläkään pitää,vai voiko? Mutta siirrytäänpä sitten muihin huoneisiin!

Ylläolevissa kuvissa esittelyssä siis keittiö, olkkari ja Oton datisnurkka tai kauniimmin ilmaistuna ”työpiste”. This Month -sisustustarra löysi paikkansa kätevästi eteisen seinältä jossa siinä olevat merkinnät ovat helposti nähtävissä. Tarra oli muuten aivan hirvittävän vaikeaa saada tasaisesti seinälle, mutta täysin sen arvoinen! Ja hienosti on pysynyt paikoillaan vaikka ensin epäilyttikin että voiko muka tarra tarttua tarpeeksi tukevasti seinään. Otolle ostettiin siis uusi työpöytä, Ikean Malm -sarjaa ja mun mielestä se on ihana! Tuoliksi valikoitui jouluun sopivasti tuo mun punainen vanha nojatuolini ja napattiin Ikeasta tuollainen söpö vuohen talja mukaan!

            En jaksanut  sliipata meidän keittiötä supersiistiksi bloggaajakeittiöksi vaan otin kuvan siitä ihan sellaisena kuin se on; kyllä, meillä roikkuu ruokalappu astiakaapin ritilästä ja kyllä, meillä on nallepuh -ruokailualusta pöydällä (ja kaikkea muutakin sälää)! Mutta mä rakastan meidän keittiötä, se on osoittautunut todella toimivaksi, sekä lasku- että kaappitilaa on enemmän kuin tarpeeksi ja kaikelle on oma paikkansa. Nyt kelpaa kokkailla vaikka isommallakin porukalla, ja yksin kokkailukaan ei ole ihan pyllystä kun keittiöstä näkee koko kämpän mukavasti! Ruokapöydän mahtuu mukavasti levittämään kuudelle (tai useammallekin) hengelle, mutta me pidetään sitä nyt pienempänä kun ei me kolmestaan tarvita niin isoa pöytää. Keittiö kaipaa vielä verhoa tai verhoja, nyt ihan ensimmäiseksi olisi tarkoituksena hommata jonkinnäköiset jouluteemaiset viritelmät, mistähän löytyisi kivoja? Oon koittanut kattoa Ellosta ja Jotexia ja H&M Home:ssakin kävin pyörähtämässä mutta en ole vielä löytänyt mieleisiäni, mikähän mua miellyttäisi!

               Olkkarin joulukuusinurkkauksen sijainti ei varmaan jää kenellekään epäselväksi? Siihen odottelee tuolla eteisen kaapissa pääsyään ihana 210cm korkea valkoinen joulukuusi joka ostet
tiin viime viikolla pikkukuusen seuraksi! Käytiin äidin kanssa Stockmannilla pyörimässä kun ostettiin Tiaran huoneeseen ne valot, mutta Argoshallin ihana joulumaailma ei ollut vielä auennut silloin meidän harmiksi! Mutta nyt se on avattu ja mä suuntaan sinne heti kun jaksan raahautua taas keskustaan asti. Pakkaamisen yhteydessä tein joulukoristeinventaarion ja totesin että meillä on ihan tarpeeksi kaikkia hienoja peruskoristeita jokaisessa eri värissä joten nyt ajattelin panostaa ja ostaa muutaman showpiece -koristeen meidän kuuseen! Saapa nähdä millaisia härpäkkeitä sieltä tarttuukaan mukaan. 

           Olkkari on ainoa huone joka on melkein kokonaan uudistettu vanhaan olkkariin verrattuna, ainoastaan matot ja elektroniikka on samat vanhat. Mä  tykkään kyllä kovasti meidän uusista jutuista, mutta nyt kun tuossa on joulukuusen tilalta noi kaksi tuolia niin se kyllä selkeästi kaipaa sitä toista Expedit -hyllyä siihen kaveriksi. Ja isomman maton. Ja niitä tauluja! Mutta kaikki aikanaan, nyt on ihan turha vielä hötkyillä. Me tullaan asumaan täällä varmasti aika monta vuotta joten eiköhän me saada tästä vielä joku päivä tismalleen sen näköinen koti kun halutaankin. Ja on tää nytkin jo superkiva!

 Sellainen koti tällä hetkellä! Mä varmasti tuun tekemään uusi koti pt. 2 -postauksen heti kun täällä näyttää hieman valmiimmalta eikä näin keskeneräiseltä, mutta halusin jo nyt näyttää osan! Mitäs pidätte? Mä painun nyt nukkumaan niinkuin mun olisi tän päänsäryn kanssa pitänyt mennä jo pari tuntia sitten, mutta kun halusin tehdä uuden postauksen ettei tauko veny taas aivan järjettömäksi! Kommentteihin vastaan huomenna, pahoittelut siitä että vastailu on taas venynyt ihan liikaa! Tarkoitus oli vastata ”jo” tänään mutta mä en viitsi enää uhmata tätä päänsärkyä yhtään enempää, vaan meen suosiolla nukkumaan. Hyvää yötä ihanat!

Mä ajattelin tänään vähän höpötellä itsestänikin välillä! Mä en ehkä niin paljoa ole täällä blogissa tuonut esille sitä kuinka lähellä mun sydäntä muoti on, mutta tänään ajattelin vähän valottaa sitä osastoa. Tätä postausta kirjoittaessani olen enemmän kuin onnellinen siitä että päätin nappaista anonyymikommentoinnin vihdoin pois, eipä tarvitse kuunnella ikäviä laukaisuja mun tyylistäni! Mä aloitin vaatteiden suunnittelun 6-vuotiaana, jonka jälkeen käytinkin suunnilleen jokaikisen kotona itsekseen vietetyn sekunnin joko siihen tai muotitietouden tankkaamiseen kirjoista. Järkälemäisen MUOTI – suunnittelijoiden vuosisata 1900-1999 -teoksen lainasin mummolan maailman parhaasta kirjastosta ensimmäisen kerran kesälomallani 9-vuotiaana vuonna 2001 ja sen kesäloman aikana kahlasin sen kannesta kanteen, useampaankin otteeseen. Nykyisin mun muoti-innostus on laantunut huomattavasti, varsinkin se suunnittelupuoli siinä, mutta kyllä mä edelleenkin mietin vaateasioita aika paljon ja luen kyllä muotilehtiä huomattavasti enemmän kuin mitään muita lehtiä.

                Mulle muoti ei tarkoita sitä että seuraisin omassa pukeutumisessani orjallisesti ainoastaan hetken trendejä, ei tosiaankaan. Mulle muoti on enemmänkin ihana ja rakas harrastus, musta on ihanaa edelleenkin lukea muodin historiasta, seurata katumuotia ja katsastaa netistä haute couturen helmet. Mun pukeutumisessani muodikkuus ei ole se pääasia, vaan se että imen vaikutteita joka puolelta ja poimin omaan tyyliini vain ne jutut jotka koen itselleni sopiviksi. Ja sitten taas jos tykästyn johonkin, saatan käyttää samaa mallia vuodesta toiseen välittämättä siitä onko se juuri sillä hetkellä kovinkaan pinnalla. Mun tyyli on välillä ollut kaukana muodikkaasta, enkä koe välttämättä tälläkään hetkellä olevani kovin muodikas, käytännöllisyys on nykyisin usein mulla mielessä kun vaatteita ostelen, mutta pyrin silti näyttämään aina siistiltä enkä seinästä revityltä. Teiniaikojen vaatekokeilut olivat välillä aika tai todella halvan näköisiä, teinivuosina ehkä ajauduinkin kauimmas muotimaailmasta, mitä koskaan olen ajautunut. Äitiyden ja bloggaamisen myötä on tyylikkyys taas alkanut kiinnostaa huomattavasti enemmän.

                 Syy miksi otin koko muotiasian esille, on eilen H&M:lle ilmestynyt muoti-ikoni Anna Dello Russon upea asustemallisto jota olen odottanut jo kuukausia!  Mulla on lähestulkoon jokaisesta H&M:n designer -mallistosta jotakin; mm. Karl Lagerfeldin upea pliseerattu hame ja Victor & Rolfin satiinialusvaatteet, Stella McCartneyn toppi and the list goes on. Anna Dello Russo ei ehkä ole designer samalla tavalla kuin edellämainitut, mutta upea tyylitaju hänellä kyllä on. Anna Dello Russon asustemallisto sai mut pitkästä aikaa innostumaan todella paljon ja suuntasinkin eilen heti aamusta Aleksanterinkadulle Suomen ainoaan H&M:n josta mallistoa oli saatavilla. Into piukassa tutkin malliston tuotteet läpi ja nappasin lopulta itselleni täydelliset korvakorut joita oli enää muutama pari jäljellä vaikka avajaisista oli alle tunti!

Pieni pala luksusta arkeen ja tämänkin äidin muodinnälkä on hetkeksi sammutettu. Mutta vain hetkeksi! Ja sitten todellisuuteen ja niihin käytännöllisiin juttuihin joista mainitsinkin. Mä kovasti himoitsin itselleni talveksi pastelliväristä villakangastakkia, mutta koska mietin sydäntalven pulkkareissuja joita olen tässä helmikuusta 2011 asti odottanut saavani kokea Tirriäisen kanssa, päädyin ostamaan Gina Tricotista beigen unelmanpehmeän ja superlämpimän parkatakin. Takki on niin lämmin ettei vielä hetkeen (ainakaan toivottavasti, en odota innolla kylmiä ilmoja) pääse käyttöön, mutta näyttää se ihanalta tuolla eteisessäkin. Helpottaa kun tiedän ettei mun tarvitse palella talvella!

Talvipakkasiin asti mä lämmittelen mun käsiä hupaisilla leopardihansikkailla, jotka eilen bongasin myöskin H&M-reissullani. Ne on ihanan pirteät, erilaiset ja hyvällä tavalla hassut!

Toinen asia jota en ole välttämättä mainostanut täällä kovinkaan paljoa, on mun suunaton rakkauteni sieniin! Otto taas puolestaan inhoaa sieniä yli kaiken, mikä tarkoittaa sitä että mä syön nykyään sieniä äärimmäisen harvoin, ainoastaan silloin kun ollaan ravintolassa tai Otto ei ole kotona. Tänään Otto on työpaikkansa juhlissa, joten me päätettiin äidin kanssa kokkailla ihanaa suppilovahvero-kinkkupastaa ja arvatkaas mitä! Mä voitin tän sienijutun ihan 6-0 Ottoa vastaan, Tiara nimittäin rakastui sieniin ja söi aivan onnesta soikeana koko oman annoksensa!

Mä syön sieniä sen verran harvoin että silloin kun niitä saan en säästele kerman tai voin määrässä! Mun pastakastikereseptiin kuuluu n. 1 litra suppilovahveroita tai muita (metsä)sieniä, yksi sipuli, ruohosipulia väriä antamaan, kinkkusuikaleita tai paketillinen pekonia, paljon paljon voita, purkillinen kuohukermaa, pari ruokalusikallista Dijon-sinappia, sekä ripaus mustapippuria ja avot! Se vei kielen mennessään vaikka itse sanonkin! Iina-postauksen lopuksi lisään vielä pari maailman suloisinta otosta meidän hienosta neidistä joka onnekseni tykkää siis myös sienistä!

Sellaista tällä kertaa, päätin laittaa kuvat nyt ihan kokonaisina kollaasien sijaan koska vaihtelu virkistää! Toivottavasti piditte postauksesta vaikka se mahdollisesti olikin kaikin puolin vähän ”erilainen”. Mä toivottelen ihanaa viikonloppua kaikille! Oon niin iloinen siitä että mulla on noin upeita tyyppejä lukijoina kuin te, teille on ilo kirjoittaa!

Ette uskokaan kuinka ikävä mulla on ollut tätä että saan tulla lörpöttelemään teille päivän tai viikon kuulumiset, kertoa mitä kaikkea ihanaa neiti on oppinut, sanonut ja tehnyt sekä tulla kyselemään teidänkin kuulumisianne! Nyt ajattelin vihdoin kamalan pitkäksi venyneen tauon jälkeen alkaa postailemaan normaaliin tahtiin, eli niin usein kuin kerkeän! Muuttohässäkkä tässä on vasta aluillaan ja tulee varmasti jonkinverran vaikuttamaan postaustahtiin jossain vaiheessa, mutta koitan silti postailla niin usein kuin kerkeän. Muutto on tosiaan kolmen viikon päästä keskiviikkona, enkä millään enää jaksaisi odottaa! Eilen käytiin taas kerran kurkkimassa uuden talon liepeillä että miltäs siellä oikein näyttää ja nyt oli hommat jo niin hyvällä mallilla että pihalla olivat istutuksetkin valmiina ja lasten leikkipaikka oli ihanasti laitettu, jopa meidän sukunimetkin löytyivät jo rapussa olevasta taulusta! 

            Uuteen kotiin on tullut hamstrattua sisustustavaraa verhoista seinätarraan ja perjantaina käytiin katsomassa meille uusi sohvakin joka tuodaan viikon päästä maanantaina meille kotiin, jes! Sohva on juuri sellainen ihanuus jonka meille halusinkin, eli tummanharmaa vuodekulmadivaani (mikä sanahirviö!!) ihanalla kangasverhoilulla joka on kuulemma lapsiperheeseenkin juuri sopivan kestävä ja pestävä. Mun pitäis vaan vielä jatkaa enemmänkin tuota tavaroista luopumista kuin niiden hamstraamista, toisinsanoen vieläkin löytyisi myytäviä huonekaluja jos kiinnostusta löytyy! Meidän sohva on jo myyty, sekä dvd-hylly mutta ollaan nyt tultu siihen tulokseen että uusitaan myös tv-taso (toisinsanoen meidän musta kirjahylly jää tarpeettomaksi) ja sisustusvärit menee uusiksi eli mm. punaisesta IKEAn nojatuolista olisi päästävä eroon. Laitelkaa ihmeessä sähköpostia couturecouture@windowslive.com, myynnissä myös sänky, vanha tv-taso (tai ei vanha, mutta se joka oli käytössä ennen kirjahyllyä), mustavalkoinen työpöytä ja vaikka mitä muuta! En vieläkään ole saanut aikaiseksi noita laittaa myyntiin FB-kirppikselle tai huutikseen joten nyt on vielä hyvä sauma napata mitä haluaa (jos haluaa).

                Postauksen kuvamateriaali on tällä kertaa täysin mun puhelimen kamerasta peräisin, eli toisinsanoen laatu vähän on mitä on. Blogitauon aikana myös kamera on pysynyt tauolla ja sinne on kertynyt vain muutama hassu kuva, joten oon sitten räpsinyt puhelimella ettei ihan kokonaan oo tapahtumat jääneet ikuistamatta. Mä aattelin nyt kertoa vähän tauon tapahtumista, jutut eivät ole kronologisessa järjestyksessä mutta eiköhän noista vähän saa käsitystä siitä mitä me ollaan puuhasteltu!

 …Käveleskelty uuden kodin ympäristössä ja ihasteltu maisemia, enää 23 yötä muuttoon!

 … Ulkoiltu ja neiti on nukkunut monet, monet päikkärit vaunuissa!

 …Ulkoiltu vähän lisää! Miten toi neiti onnistuukin aina sammumaan istuma-asentoon ilman tuttia rattaisiin? Tiara on sellanen että se vaan alkaa nukkumaan jos nukuttaa, ihan sama ollaanko kaupassa tai vaikka rock-konsertissa, neiti pistää simmut kiinni ja alkaa koisimaan!

 …Ja vielä vähän ulkoiltu! Ja ulkoilutettu myös ihanaa nallepipoa jonka Nona-kummi antoi synttärilahjaksi kera samanlaisten lapasten ja kaulaliinan!

 …Leikitty mummun kanssa ja saatu mummulta aivan ihana mun serkun ja hänen avovaimonsa tuunaama keinutuoli Tiaralle ihanilla viidakon eläimillä ja neidin nimellä varustettuna! Tirriskän piti testata keinua niin seisten kuin istuenkin ja tuo seisominen näyttäisi kiinnostavan edelleen enemmän vaikka ahkerasti ollaan koitettu opettaa että keinussa pitäisi istuskella. Ehkä se siitä ajan kanssa oppii!

 …Oltu kipeänä, kuten Tiaran kuumeisista silmistä varmaan huomaakin. Oli se toinen niin raasuna kun makoili ja nukkui vain kokoajan ja välillä yritti jutella ja naureskella vaikka ihan selvästi oli aivan kauhea olo. Onneksi kuume laski ja neiti on terve!

…Shoppailtu! Tästä puuttuu puolet ostoksista kun en oo vielä kerennyt niitä kuvailemaan ja osa on narulla kuivumassakin kun oon pessyt ahkerasti pyykkiä, mutta löydettiin Tirriskälle ainakin kuvassa näkyvät parit perusbodyt ja -villatakki, ihana ihana ballerinahame, valkoinen nallepipo sekä fleece vk-haalarin alle. Itselleni ostin meikkejä, paidan ja ihanat viininpunaiset leggingsit joille tuo kuva ei tee kauheasti oikeutta joten pitääkin esitellä ne hieman tarkemmin kunhan tässä kerkeän!

Nyt mä luovutan, mulla on pää tosi kipeä ja tietokone ei kyllä ole paras kaveri siihen, mutta olin luvannut itselleni että tänään mä aloitan kirjoittamisen uudelleen enkä voinut/halunnut sitä lupausta rikkoa. Anonyymikommentointi lähtee nyt tämän postauksen myötä pois kokonaan, niin kauan olen sitä pähkäillyt ja nyt ajattelin sitten kokeilla, joten kiltit ihanaiset nimettömänä kirjoitelleet, jos jaksatte vain ja haluatte niin tehkää ihmeessä tunnukset niin voimme jatkaa jutustelua jatkossakin! Ihanaa alkanutta lokakuuta sekä viikkoa kaikille ja isot kiitokset vielä tsemppauksesta!♥♥

Mä en voi käsittää miten voin olla näin väsynyt, tai siis voin mutta en tajua miksi viime yönä nukuin niin huonosti! Tiara nukahti jo 19.30 ja nukkui ilman heräämisiä melkein kahdeksaan asti aamulla ja mäkin menin jo reilusti ennen kahtatoista peiton alle, mutta heräilin ihan koko yön varmaan kymmenen minuutin välein ihan itse! Aamulla väsytti niin vietävästi, sitten päätin että nukun silloin kun Tiara nukkuu päikkäreitään mutta kun ne neidin päikkärit kestää sen 40-60min kerrallaan niin enhän mä kerkeä nukahtaa niin ”lyhyessä” ajassa kun ajattelen vain kokoajan että kohta pitääkin jo herätä. No mutta toivotaan että mun viime yön heräilyongelmat jäisi viimeöisiksi eivätkä jatkuisi tänään. Saisi suunnilleen olla tulitikut pitämässä silmiä auki kun tätä kirjoittelen, älkää naurako (kovin paljoa) jos tulee kirjoitusvirheitä!

             Jotain piristystä päivään sentään toi vihdoinkin saapunut H&M:n paketti, jonka sisältöön olen enemmän kuin tyytyväinen! Mä pistin Tirriskän reppuun ja kipittelin hakemaan pakettia, se täytyy kyllä vaunujen eduksi todeta että on se vain niin paljon mukavaa työnnellä sitä tavaraa eteenpäin vaunuissa kuin kantaa! Toikaan paketti ei ihan kevyt ollut ja siihen vielä kauppakassi ja Tirriskä niin kyllä oli pian vuoden vaunutellut äiti hukassa olemattomien hauistensa kanssa. Mutta tietysti se oli vain omaa tyhmyyttäni, olisinhan voinut ottaa vaunut mukaan vain tavaroita varten mutta kun se ei käynyt mielessäkään johtuen varmaan tästä mun ihanasta väsymyksestä. Sekin jäi harmittamaan että en saanut reppuilukuvia kun ei ollut kuvaajaa ja peilin kautta saan aina vain surkeita töhryisiä kuvia aikaiseksi (pitäisi varmaan pestä peili? :D)

               Kunhan huomenna alkaa viikonloppu niin me lähdetään yhdessä koko perhe lenkille ilman vaunuja ja sitten Otto saa kirjoittaa isi testaa kantamista -postauksensa! Mä olen kokenut kantokiertueviikon todella antoisaksi ja ennenkaikkia silmiä avaavaksi. Tuntuu että oon ihan uudella tavalla saanut näyttää maailmaa Tiarallekin ja onhan se nyt maailman ihaninta kun toinen on ihan siinä lähellä kiinni! Sen verran vakuuttunut mä olen että luultavasti klikkailen oman Tulan meille kotiinkin, uskoisin että sille todella tulee olemaan tarvetta! Alkukankeuden hälvettyä löysin kuin löysinkin itsestäni kantajan (tulee mieleen joku taudinkantaja mutta siis ihan sitä lapsen kantamista meinasin), mutta kantoliinat taitavat olla meille kumminkin vielä vähän liian hoocee juttu, onneksi siis on Tula! Mutta tässäpä vähän ostoksia ja neidin kuvia:

 Äidin ihana pieni hymytyttö, miten kukaan voikaan olla noin suloinen, kultainen ja aurinkoinen?

 Bleiseri ja toppi – H&M

 Kaulus-koru, neule ja toppi – H&M

Tää kaulus-kaulakoru on ehkä suloisin asuste mitä oon koskaan nähnyt ja se kyllä virkistää virttyneemmänkin villapaidan ihan uudennäköiseksi! Mä oon enemmän kuin tyytyväinen, ihana räiskyvän makea statement-koru jollaista oon mun garderobiini kaivannutkin. Ainut paha juttu vaan että oon nyt aivan lääpällään kaulus-koruihin ja kaupat on niitä pullollaan, mikä on todella huono yhdistelmä, koska kohta mun korulaatikot varmaan pursuaa noita eri väreissä ja malleissa!

Joku tuntui ainakin StatCounterin mukaan käyvän kiihkeää negatiivissävytteistä keskustelua mun tyylistä itsensä kanssa tuon mun edellisen postauksen kommenttiboxissa. Täytyy kyllä todeta että tällä hetkellä oon mun tyyliini tyytyväisempi kuin koskaan! Oon onnistunut karsimaan turhuuksia pois ja keskittymään enemmän ajattoman tyylikkäisiin vaatekappaleisiin virttyneiden trikooviritelmien sijaan. Toki niitäkin vielä löytyy, mutta harvenevassa määrin. Oon huomannut sen että ihmisiä ärsyttää jos joku on itseensä tyytyväinen, Suomessa kun se ei todellakaan ole sallittua mutta silläkin uhalla että saan seuraavaksi julistavia kommentteja mun hirveän kauhean kamalasta ulkomuodostani, mä totean että rakastan mun vaatekaapin sisältöä, mun hiuksia, mun vartaloa ja oon tällä hetkellä ulkomuotooni tyytyväisempi kuin koskaan! KYLLÄ, itsestään saa ja pitää tykätä! Koskaan en ole tuntenut oloani niin itsevarmaksi kuin nyt, äitinä! Ja toivon että tämä tunne kantaa läpi loppuelämän ja saan sen saman itsevarmuuden tunteen välitettyä niin Tiaralle kuin mahdollisille pienemmillekin sisaruksille. Ihanaa torstai-iltaa kaikille♥

Meillä on ollut toiminnantäyteinen viikonloppu pitkästä aikaa! Perjantaina Otto siis lähti kavereineen parin tunnin ajomatkan päähän mökille ja mä vuorostani pidin meillä tyttöjen iltaa Tiaran ja mun kavereiden Kaislan, Jassun ja Annun kanssa. Jassu värjäsi mun hiukset ja näistä tuli tosi ihanat! Mä valitsin kaupasta samasta hiusvärisarjasta astetta vaaleamman sävyn kuin viimeksi, kirkkaan tummanvaalean ja lisäksi laitettiin vaaleita raitoja. En vain ottanut huomioon sitä että mun hiukset oli haalistuneet niin paljon kahdessa kuukaudessa, että tummanvaalea väri vetäisi nää sen hetkisestä tilanteesta taas astetta tummemmaksi. Mutta ainakin sävy on nyt kohdillaan; ei enää ollenkaan punertava vaan ihanan viileä vaaleanruskea. Ja eiköhän nämä tästä taas pikkuhiljaa haalistu niin jos vaikka seuraavalla kerralla väri olisi sitten tismalleen sellainen kun haluan! Kaislan kanssa katseltiin illalla leffaa Tiaran mentyä nukkumaan ja mä sitten tietysti nukahdin taas puoli tuntia ennen loppua kuten tavallista. Mutta onneksi Kaislaa ei haitannut!

               Eilen Otto mun yllätykseksi kotiutui mökkitunnelmista jo ennen aamukymmentä ja me lähdettiin sitten reippaina koko perhe shoppailemaan Tiaralle vähän syyskamppeita. Mukaan tarttui Kappahlin välikausihaalari, Kangaroosin muotoillut ja nilkkaa tukevat hienot kengät sekä pipo ja parit lapaset. Itselleni löysin vihdoinkin Cubuksesta täydellisesti istuvat farkut kaikkien lököttävien muka-pillihousujen tilalle ja en voisi olla tyytyväisempi! Me päädyttiin siksi tuohon Kappahlin haalariin, että Tiaralle piti ostaa nyt haalari koossa 80 koska 86-kokoinen ois ollut vielä liian iso kun koitettiin paria eri merkkistä. Eli haalari ei mene enää keväällä todellakaan, joten tuntui tyhmältä ostaa pariksi kuukaudeksi superkallista merkkihaalaria kun ainakin netistä lukemieni Kappahl-käyttökokemusten perusteella Kaxs ProXtec -haalarit ovat oikein laadukkaita. Eikä mua ollenkaan haitannut sekään että upouudelle haalarille jäi kanta-asiakas alennuksen jälkeen hintaa vaivaiset 24,95 euroa! Hassua muuten sinänsä, että toi Kappahlin 80-kokoinen haalari ei ole kovin paljoa suurempi kuin meidän talveksi ostettu Molo Kidsin Pyxis -haalari, vaikka se on taas sitten kokoa 86, eli taisi myyjä olla oikeassa kun kertoi niissä olevan nafti mitoitus. Mutta tässäpä vähän näitä ostoksia!

 Mä tykkään hirveästi tuosta haalarista ja toi ötökkäheijastin pohkeessa on ihan paras! Ainoa mikä ehkä vähän harmittaa on se että haalari ei ollenkaan mätsää uusien kenkien kanssa. Kenkiä oli todella vaikea löytää kuten ennustinkin, me vierailtiin valehtelematta ainakin kymmenessä eri kenkäkaupassa ja lopulta melkein jo luovutettuamme Sokokselta löytyi nuo Kangaroosit. Jokapaikasta puuttui juuri Tiaralle sopiva koko tai sitten sopivaa kokoa oli vain tummansinisena tai musta-vihreänä. Mun haaveilemat Crocs -kumisaappaatkin jäi vain haaveeksi neidille kun kenkään jäi lähemmäs viisi senttiä tilaa Tiaran jalan lisäksi. Mutta noihin mä nyt oon todella tyytyväinen ja onneksi ainakin toistaiseksi on sen verran lämmintä ettei niitä tuon haalarin kanssa tarvitse vielä käyttääkään. Ehkä viileämpiin ilmoihin mennessä saadaan sitten kumisaappaatkin  löydettyä jotenkin ihmeen kaupalla niin pääsee neiti rämpimään kuralätäkköihin!

 Siihen oon noissa kengissä tosi tyytyväinen, että muotoillusta pohjallisesta ja erittäin tukevasta varresta huolimatta ne eivät omaa perinteistä susirumaa ensikenkälookia. Vaikka kovasti olenkin lukenut Superfiteistä ja Kavateista niin myyjä vakuutti noiden olevan vähintään yhtä hyvät. Mä en muutenkaan ymmärrä miksi ensikenkien pitäisi automaattisesti olla sellaiset nahkaiset kirjaillulla auringonkukalla varustetut nauhakengät kun ne voi yhtä hyvin olla supercoolit streetlenkkarit ja silti yhtä hyvät ja laadukkaat!

Jenkkilippupipo sopii neidin collegehaalariin täydellisesti ja oon niin onnellinen että löydettiin toinen musta pipo se kadonneen tähtipipon tilalle. Hennesin ohuet lapaset on vaunulapasiksi juuri passelit, vielä pitäisi etsiä haalariin sopivat hanskat (onko ne jotain välikausihanskoja vai mitä nykyään, mun lapsuudessa ne oli kurahanskat) ja sitten just ne kumpparit. Talveksi pitää etsiä vielä pipoja, kengät, joku kaulurisysteemi ja kunnon hanskat myöskin. Villapuku meiltä löytyy jo ja mun mummo neuloo juuri parhaillaan Tiaralle pinkkejä villasukkia valkoisten kaveriksi. Mutta siinäpä se Tirriskän vaatteista, kattokaas mun uusia byysoja!

Farkut on siis Cubuksen Abbeyt, ja mun mielestä ihan mahtavat! Ainoa mikä Cubuksessa ärsytti, oli se että jonotin sovituskoppiin 20 minuuttia sovittamaan noita farkkuja (joita ihan oikeasti on pakko sovittaa että ne istuu) siksi koska n. miljoona 12-vuotiasta (mulla ei ole mitään tuon ikäisiä vastaan) olivat ilmeisesti juuri saaneet viikkorahansa ja sillähän oli pakko rynnätä shoppailemaan (=ostamaan halvinta mahdollista perustoppia jota on aivan pakko sovittaa vaikka niitä onkin kaapissa jo seitsemän eri väreissä!). Mutta ehkä se oli vähän Cubuksenkin vika, noin suositussa ketjuliikkeessä kun luulisi olevan enemmän kuin viisi sovituskoppia mutta noh, aina ei voi voittaa. Tänään halutti ulos eilisen kaupoissa pyörimisen jälkeen ja  käytiin jo päivällä kävelyllä ja vähän puistossa leikkimässä Tiaran kanssa ja tosi hyvin neiti ainakin seisoi ilman tukea myös kengät jalassa, että ehkä se pian tottuu noihin!

Ja sitten mulla olis vielä torstailtakin muutama ulkoilukuvanen jaettavana kun on ollut aika videopainotteisia postauksia tässä viimeaikoina niin on jääneet kuvat vähemmälle!

Ja sitten aattelin vielä esitellä tän päivän asun, joka jo melkein kokonaisuudessaan näkyikin tuossa farkkukuvassa kun se oli niin yksinkertainen, mutta kun mun on pakko hehkuttaa miten paljon rakastan vieläkin viime syksynä ostettuja ihania kiilakorkoplatform-nilkkureitani (toi on sana ihan varmasti!)!

Että sellainen viikonloppu, mulla on ollut hauskaa kyllä ja ilmeisesti Otolla ja Tirriskälläkin. Tiara on oppinut sanomaan namnam syödessään ja on aivan hurmaavan söpö! Toinen suloinen juttu on että Tiara vilkuttaa aina kodille heipat kun me lähdetään yhdessä ovesta ulos, kuinka ihana pieni! Nyt mua tosin masentaa, kurkku tuntuu siltä että huomenna musta ei lähde pihaustakaan ja mun oli äsken pakko käydä hakemassa sukat jalkaan ekaa kertaa kolmeen kuukauteen kun mulla oli niin pirun kylmä, toivottavasti se ei ois kuumeen nousu mikä mua paleltaa. Ensi viikolla onkin tiedossa leffassakäyntiä Saran kanssa, Lintsireissua viikonloppuna ja varmaan kaikenlaista muutakin hauskaa. Ihanaa viikkoa teille kaikille♥