Uuden kodin talvi & joulu

19.10.2020

Me ollaan kaivettu viltit ja kynttilät esiin ja ripustin tänä aamuna esikoisen kanssa myös tunnelmavalot olohuoneeseen. Illat ovat pimenneet siinä määrin, että on ihana kun kotona on vähän tunnelmavaloja – tai jouluvaloja, miten niitä nyt haluaa kutsua. Voin kertoa, että olen odottanut sieltä maaliskuusta asti, että saan alkaa laittamaan syksyn hyggetunnelmaa ja ennen kaikkea JOULUA tähän kotiin. Vielä ei ole joulu, ei, mutta Ikean jouluosasto on jo auki ja tällä viikolla avataan Stockmannin joulumaailma. Joulukarkkeja ja -kalentereita on hyllyt täynnä kaupoissa ja mä nostin jo jouluvillapaidat esille ylähyllyiltä. Kyllä se joulu sieltä tulla jollottaa.

Sohvalle vaihdoin jo vähän talvisempiä tyynynpäällisiä ja vihreä väri oli ihana lisä olkkariin. Se toi vähän väriä meidän vaaleuden keskelle. Meillä oli vaaleanpuna-vihreä olohuone vanhassa kodissa tosi pitkään ja olen aina rakastanut sitä yhdistelmää. Nyt mietinkin, että haluaisin vielä tuoda aavistuksen lisää vihreää olkkariin. Viherkasvit ja tyynyt tekevät paljon, mutta kenties vihreä samettirahi voisi olla sellainen ihana lisä. Ihanaa kun oli jo valmiiksi kaapissa paljon vihreitä tyynynpäällisiä, jotka sopivat mun suunnitelmiin.

 

Loka-marraskuu on kyllä ihan lempivuodenaika sisustuksen kannalta, kun saa alkaa suunnittelemaan joulun koristuksia! Haluaisin ihan hirveästi hyödyntää meidän korkeaa huonekorkeutta joulukoristusten kanssa, mutta hieman mietityttää, että miten saan esimerkiksi jotain koristeita ikkunoihin tuonne ihan ylös? Meillä on yksi ihan valtava paperitähti ja olisi ihan mieletöntä saada se tuonne aivan ikkunan yläreunaan, mutta miten?? Lisäksi meillä edelleen puuttuu olkkarista varsinainen kattolamppu ja sellainen olisi toki myös kiva saada ylös nyt kun illat ovat niin pimeitä. Olohuoneessa on kyllä halogeenispotit seinässä ylhäällä, jotka valaisevat, mutta kyllä se kattovalo toisi myös kauniisti tunnelmaa ja kotoisuutta. Meillä on melko korkeat A-tikkaat, mutta ei niillä kyllä läheskään noin ylös pääse. Ehkä olisi hyvä sijoitus ostaa oikeasti korkeat tikkaat, sillä me tullaan tarvitsemaan niitä kyllä tässä vuosien varrella, niin ikkunan pesuun kuin asioiden kiinnittämiseenkin.

Sisällä mua kiinnostaa tänä jouluna koristeissa erityisesti kulta, valkoinen, musta-valkoinen, perinteinen punavalkoinen joulu, jalokiven vihreä ja vaaleanpunainen, sekä luonnonmateriaalit. Eli todella sekalaiset jutut, joista puoletkaan ei sovi yhteen. En ole vielä päättänyt varsinaista tämän joulun teemaa tai teemaväriä, kun niin moni juttu kiinnostaa. Olen kuitenkin Pinterestissä pinnaillut kaikkea jo valmiiksi.  Myös DIY-jutut kiinnostaa tosi paljon ja pian aion ainakin jo alkaa kuivattamaan appelsiinisiivuja ja askartelemaan tupsuja myös! Joulukalenterin suunnittelu on ollut täydessä vauhdissa jo useamman kuukauden ja suuri osa luukuista on jo suunniteltu. Tänä vuonna tulee entistäkin enemmän DIY-ideoita (paljon muutakin kuin tupsuja ja appelsiinisiivuja) ja hurjasti muuta ihanaa joulufiilistelyä.

Olen aina puhunut siitä, kuinka haluaisin tehdä sellaiset kreisit amerikkalaistyyliset valokoristukset ulos sitten kun meillä joskus on oma koti. Ja no, nythän meillä se on! En ole ihan vielä saanut Ottoa innostumaan valtavasta valoshowsta mutta onhan tässä vielä aikaa. Ollaan käyty jo katselemassa erilaisia valosarjoja ja valoeläimiä eri kaupoissa. Olisi vaan niin siistiä, kun oma koti olisi sellainen ihana valoisa väripilkku kaiken pimeyden keskellä. Uskon, että tästä tulee kuitenkin sellainen hieman kärsivällisyyttä vaativa monivuotinen projekti. Eli ostetaan varmasti pikkuisen kerrallaan aina vuosittain pari valosarjaa ja sitten jossain vaiheessa meillä on se unelmien valoshow.

Joko siellä ollaan aloitettu joulukoristeiden suunnittelu tai syksyn hyggeily? Kuulun itse Sydämeeni joulun teen -ryhmään Facebookissa ja sieltä kyllä saa hurjasti vertaistukea tähän jouluhulluuteen, kun moni muu fiilistelee joulua jopa jo kesällä. Ja Pinterest on tietty toinen paikka, mistä saa hulluna vertaistukea jouluhulluuten mihin aikaan vuodesta tahansa. Voisin viettää tuntikausia siellä selaten erilaisia ihania jouluideoita!


Asumisen neliöistä ja kuluista – mikä on sopivasti?

15.09.2020

Meidän perheessä on viisi henkeä ja meillä on tässä asunnossa n. 100 neliötä. Se tarkoittaa n. 20 neliötä per henkilö, mikä tuntuu oikein riittävältä meille. Opiskeluaikanani asuin kämppiksen kanssa kaksiossa, josta oma osuuteni oli 10 neliön huone + toki puolet pikkuvessan kokoisesta keittiöstä ja puolet pikkuvessasta. Helsingissä on myynnissä ja vuokrattavana paljon yksiöitä, jotka eivät ole edes sen 20 neliön kokoisia. Moni pariskunta asuu alle 40m2 asunnossa, enkä näe sitä lainkaan kummallisena. Päin vastoin. Esikoisen ensimmäisen elinvuoden mekin asuimme kolmistaan kaksiossa, jossa oli 52 neliötä. 

Lapsuuteni asuin äidin kanssa kaksiossa ja muutimme kolmioon vasta ollessani 10 vuotta. Muutaman vuoden ajan meillä molemmilla oli omat huoneet äidin kanssa ja täytyy sanoa, että en varmaan olisi selvinnyt järjissäni muuten äidin vakavan sairauden vuosista 2006-2008 yhdistettynä omaan teini-ikääni. Mun pää ei olisi kestänyt, jos en olisi voinut edes joskus sulkea ovea äidin sairaudelta, niin karulta kuin se kuulostaakin. Sen sijaan tilaa en juurikaan kaivannut enempää, kuin sen oman huoneen. Lähes aina jos olin kotona, mun luona oli kaveri tai kavereita, yleensä myös yökylässä. Ollessani 17-vuotias (melkein 18) muutimme uudelleen kaksioon taloudellisista syistä ja siitä sitten hyvin nopeasti muutinkin omilleni asumaan. Kun asuin omillani, mun 10 neliön huoneessa yöpyi parhaimmillaan seitsemän ihmistä. En ole siis koskaan asunut mitenkään erityisen tilavasti, enkä ole koskaan mitään valtavaa lukaalia ympärilleni kaivannutkaan. Sopu sijaa antaa ja silleen. 

Huomasin, että Juliaihminen oli kirjoittanut tosi hyvin ja kiinnostavasti otsikolla Liian iso asuntolaina syö elämästä vapauden. Heidän nelihenkinen perheensä asuu 78 neliön kerrostaloneliössä Helsingissä – ja maksaa sopivan kokoista asuntolainaa, jonka jälkeen jää rahaa myös sijoitettavaksi, säästöön ja muuhun hauskaan, mitä elämässä voi haluta tehdä. Samasta syystä mekin asumme juuri nyt tässä sadan neliön paritalon puolikkaassa, emmekä esim 100 tuhatta euroa kalliimmassa kuuden huoneen talossa, johon olisimme myös ehkä juuri saaneet lainan, mutta emme halunneet. 

Ihan ensimmäinen juttu, jota me lähdimme miettimään ennen kuin edes haimme lainaa, oli maksimisumma, jonka haluamme kuukaudessa käyttää asumiskuluihin. Sen maksimisumman piti olla sellainen, että rahaa jää myös muuhun kuin pelkkään asumiseen. Ei myöskään haluttu laittaa kaikkia säästöjä kiinni vain yhteen kohteeseen (=asuntoon) vaan haluttiin oman suunnitelmamme mukaisesti hajauttaa. Kun haaveissa on myös asuntosijoittaminen lähitulevaisuudessa, piti rahaa jäädä säästöön (ja mahdollisuus säästää lisää) myös sitä varten. 

Meille tämä asunnon koko on alusta asti tuntunut riittävältä, mutta moni muu on sitä kommentoinut esimerkiksi täällä blogissa. En tiedä ovatko nämä ihmiset itse asuneet koko elämänsä sitten esimerkiksi suurissa ja tilavissa omakotitaloissa, mitä itse en ole tehnyt, enkä siksi mitenkään osaa nähdä kotiamme ahtaana tai pienenä. Minulle tämä on suurin koti, jossa koskaan olen asunut. 100 neliötä oli meidän minimi asunnon koolle etsintävaiheessa ja siihen kokoon me lopulta myös päädyttiin huolellisen harkinnan jälkeen. 

Loppupeleissä koen, että asunnon koko (kunhan se nyt on edes jollain tasolla riittävä, eikä esimerkiksi niin, että yrittäisimme tunkea kaikki viisi yksiöön) on ihan sivuseikka meille. Niillä kaikilla muilla asioilla oli niin paljon enemmän merkitystä. Sijainnilla ja hyvillä kulkuyhteyksillä, toiminnoilla, sopivilla asumiskuluilla, pihalla, saunalla ja sisustuksella. Jollekin toiselle se voi olla toisin – ymmärrän, että jos on tottunut asumaan väljästi niin, että ympärillä on paljon avaraa tilaa ja kaikille, vieraillekin, on oma huone, niin ei välttämättä haluaisi asua kuten me. 

Silloin ei ehkä priorisoi sijaintia niin paljon, vaan on valmis muuttamaan kauemmas keskustasta tai pk-seudulta. Tai joku on ehkä remonttitaitoinen ja ostaa vanhemman ja edullisemman, mutta suuremman talon, jota laittaa itse. Tai joku on ehkä valmis suurempiin asumiskuluihin ja tinkii jostain muusta, mistä me ei haluttu tinkiä. Tai ehkä joku on niin onnekas, että ei tarvitse tinkiä mistään, vaan voi saada ihan kaiken mitä haluaa: uuden seitsemän huoneen omakotitalon läheltä Helsingin keskustaa ja säästöt, sijoitukset, harrastukset ja matkustelun. Meidän piti kuitenkin tehdä valinta ja me valittiin näin. 

Näiden reilun viiden kuukauden aikana asunnon jokainen huone ja neliö on ollut käytössä, mutta kertaakaan en ole kaivannut lisää tilaa. Tämä on ollut sopivan kokoinen siivota ja jokaiselle on löytynyt oma rauhallinen nurkka, jossa olla ihan yksin, jos on halunnut. Kaikki ne asiat joita priorisoitiin, ovat aidosti olleet merkityksellisiä. Ja ennen kaikkea: asumiskulut ovat olleet aivan mahtavat. Eivät piiruakaan liian suuret, vaan tismalleen sopivat. Yleisesti sanotaan, että asumiseen saisi käyttää maksimissaan 30% talouden tuloista. Se on ihan hyvä ohjenuora, mutta me halutaan pitää se prosentti vieläkin matalampana. 

Mä en itse halua, että meidän menot kasvavat jatkuvasti samassa suhteessa kuin tulot kasvavat. Mulle vapautta ja hyvää fiilistä tulee siitä, että menot pysyvät järkevinä meille. Silloin mun ja meidän on helpompaa nauttia myös niistä tuloista ja kerryttää lisää passiivista tuloa. Siksi me ajellaan Skodalla, eikä ostettu Teslaa tai Porschea, vaikka varmasti rahoitus tai leasing olisi järjestynyt niihinkin, kun silloin ei ollut edes asuntolainaa maksettavana. Siksi meillä on 100 neliön koti, eikä 150 neliön. Ehkä joskus elämässä tulot kasvavat vielä niin paljon, että nuokin valinnat voivat olla meille meidän mielestä järkeviä ja sopivan kokoisia menoja. Tai sitten eivät.

Juuri nyt tässä kulkee kuitenkin meillä sopivan kokoisen raja ja musta on hyvä, että me tiedetään se. Se, että juuri nyt tämä koti on meille tosi sopiva (ja auto myös) ei tarkoita, etteikö me joskus voitaisi olla sitä mieltä, että kaivataan lisää tilaa tai erilaista autoa. Se tarkoittaa vaan, että juuri tällä hetkellä emme koe sellaiselle mitään tarvetta, vaan meistä tuntuu hyvältä juuri näin. Ja se olikin meidän suurin toive asuntoa etsiessä, että sille ei olisi mitään deadlinea, että “asutaan tossa kaksi vuotta ja säästetään lisää”, vaan että voitaisiin asua siinä juuri niin kauan kuin hyvältä tuntuu, ehkä ikuisesti, tai sitten ei. 

Mikä teille on tärkein prioriteetti omassa asumisessa? Pystyttekö toteuttamaan asumisessa kaikki haaveet, vai oletteko tehneet kompromisseja?