Tässä tulee viimeinen osa kirjallisia vastauksia teidän kysymyksiin. Aiemmat neljä osaa löytyvät Vastauspostaus-tagin alta, kuten myös tulevat videovastaukset joihin siirryn seuraavaksi.

Tää kysymys on kyllä Otolle, mutta oon miettiny jo jonkin aikaa, et onko Otto käynyt armeijan/sivarin ja jos ei, niin miksi? Kyllä Otto on armeijassa käynyt, mutta se jäi kesken selkä- ja polvivammojen takia ja Otto sai vapautuksen.

Milloin ja miten tajusit olevasi raskaana Tiarasta? Tajusin sen heti kun kuukautiset jäivät pois, ja sitten vain ostettiin testi.

Kauanko olitte tapailleet Oton kanssa huomatessasi olevasi raskaana? Me oltiin tunnettu kuusi viikkoa.

Ajattelitko edes muita vaihtoehtoja kuin lapsen pitämistä? En ajatellut.

Ajattelitko heti raskaustestin aikana mahassasi olevan vauva vai pelkästään limapallo? No vauvaa mä ajattelin vaikka toki faktat tiedostin, mutta kyllä se limapallo heti omalta tuntui, haha!

Pelottiko sua ensimmäisenä raskausaikana? Mitkä asiat? (Esim. pysyykö Otto sun luona, miten pärjäät vauvan kaa, mitä läheiset ajattelee). Tottakai pelotti, ihan kaikki pelotti jossain vaiheessa, koska kaikki oli uutta ja me oltiin nuoria eikä oltu tunnettu kauaa. Mutta eniten pelotti se että jos vauvalle käy jotain.

Mitä läheiset sano ku kerroit raskaudesta? Miten äitisi reagoi? Miten kerroit äidillesi Otosta ja raskaudesta? Mun äiti oli heti onnellinen ja ihan innoissaan meidän puolesta, varsinkin kun mentiin Oton kanssa yhdesäs käymään Oulussa sitten. Kaikki läheiset olivat meidän tukena ja reagoivat onnitellen ja iloisena, ja muiden reaktioilla ei meille mitään väliä ollutkaan.

Todennäkösesti oot vastannu näihin kysymyksiin jo aiemmin, mut ehkä sun muistikuvat on muuttunu. Kaduitko hetkeekään, ettet tehnyt aborttia? En katunut enkä ole vielä tähän päivään mennessä katunut, enkä tule katumaan.

Oliko abortti ehdoton ei? Oli. En ikinä tuomitsisi ketään toista joka sen on tehnyt, mutta itseni kohdalla en vaan voinut sitä edes ajatella vaihtoehtona.

Mikä äidissä olossa on parasta? Se että saa olla lasten kanssa ja katsoa miten he kasvavat ja oppivat uutta joka päivä. Ja se miten hurjan rakkaita ne muksut on ja miten pönttöjä juttuja niillä on.

Mihin äidiksi tulemisessa kannattaa varautua? Siihen että mikään tässä maailmassa ei riitä kuvailemaan sitä rakkauden määrää jota lapsia kohtaan kokee. Ja siihen että kakka on ällöä. Ja että joskus lapset koettelevat hermoja oikein olan takaa, eikä joka sekunti kykene olemaan se ihanneäiti joka haluaisi olla.  Tästä kysymyksestä saisi itseasiassa aika hyvän postausaiheen, pitääpä laittaa korvan taakse!

Mitä mieltä olet siitä, että nainen on yksin raskausaikana ja kasvattaa yksin lapsensa? No mun mielestä se on ihan mielettömän upeaa että jotkut naiset siihen pystyvät ja niin haluavat tehdä. Eipä muakaan tässä olisi jos mun äiti ei olisi päättänyt selvitä kaikesta yksin.

Aiheuttaako sosiaalinen media sinulle ulkonäköpaineita, joudutko miettimään tarkemmin esim. mitä puet päälle? No ei oikeastaan sosiaalinen media, mutta blogimaailma kyllä ja bloggaaminen, sekä sen mukanaan tuomat tapahtumat ja muut. Mutta toisaalta mä nautin ja olen aina nauttinut muodista ja laittautumisesta, en mä siitä useinkaan ota paineita vaan olen innoissani että on syitä laittautua ja pukeutua kivasti.

Haluaisitko osata soittaa jotakin soitinta, jos niin mitä? Pianoa.

Jos Otto kieltäisi sua ostamasta lisää vaatteit, tottelisitko ”käskyä”? 😀 No en kyllä! Mutta en usko että Otto ikinä kieltäisi, ainakaan ostamasta mulle itselleni vaatteita, koska en shoppaile mitenkään kauhean usein tai ainakaan paljoa kerralla.

Kuulutko kirkkoon? Onko uskonto sinulle tärkeä elämässäsi? Mitä ajattelet eri uskonnoista, esim. Jehovan Todistajista? Kuulun kirkkoon. Mä en oikein osaa vastata tuohon toiseen kysymykseen. Mun elämänarvot poikkeavat perinteisistä kristillisistä arvoista esimerkiksi siinä että kannatan tasa-arvoista avioliittolakia ja homojen adoptio-oikeutta, mutta en kuitenkaan halua erota kirkosta koska näen että kirkossa on myös oma osansa joka on mennyt eteenpäin ja hyväksyy erilaisuuden ja sen että kaikille ihmisille kuuluu samat oikeudet. Muista uskonnoista en ole mitään mieltä, mulle on ihan sama mihin kukakin uskoo kunhan ei vahingoita uskonnon nimissä ketään toista millään tavalla.

Koko perheenne ilmeisesti kuuluu kirkkoon, joten jos ei ole liian henkilökohtaista, olisi kiva kuulla mitä asia merkitsee sinulle. Nykyään moni eroaa kirkosta ja lapsille pidetään nimiäisiä ilman seurakunnan jäseniksi kastamista – olitko tai oletko itse miettinyt sitä vaihtoehtoa, ja miksi olet/olette päätyneet nykyiseen valintaan? 🙂 Vastaisin mielelläni mutta en oikein itsekään tiedä mitä se mulle merkitsee, onneksi mulla on koko elämä aikaa selvittää sitä merkitystä. Meillä oli sama pappi molemmissa kastetilaisuuksissa, sekä meidän häissä ja se oli ihanaa että meitä oli siunaamassa ihminen joka oli nähnyt meidän komatkan vanhemmiksi ja aviopariksi.

Mikä laulu kuvaa sun elämää tällä hetkellä parhaiten? Apua, tää on paha! En mä yhtään tiedä mikä laulu kuvais mun elämää tällä hetkellä parhaiten Musta Karri Koiran Hesan Naiset on hyvä, sitä mä kuuntelen tällä hetkellä eniten, mutta ei se kyllä mun elämää kuvaa mitenkään.

Mikä on sellanen bändi/laulu johon palaat aina uudelleen ja joka ei nyt välttämättä oo lempilaulu mut sellanen johon ei koskaan kyllästy? (harvinaisen sekava kysymys :D) Varmaankin A Day To Remember. Ja Rihannan kaikki muut biisit paitsi uusimmat.

Mikä on sun varhaisin muisto lapsuudesta? Muistan kun istuin mun enon auton takapenkillä, ja sain vappuilmapallon, ja siellä autossa oli mun äiti ja mun äidin pikkuserkku joka oli Jenkeistä käymässä täällä. Olin kuulemma silloin kaksivuotias. Muistan vaan sen hetken kun sain sen ilmapallon mun käteen, en mitään tuntemuksia tai mitään, mut tää on mun varhaisin muisto, jonka oon itse kertonut enkä kuullut vaan muilta.

Ootko tyytyväinen sun nimeen vai onko joskus ollu hetki että haluaisit olla toisenniminen ja jos on, niin minkä niminen? Oon mä aina tykännyt mun nimestä, ja tarhassa oli kova juttu kun mun parhaalla kaverilla oli sama nimi!

Mikä on sellanen asia, jonka toivot tyttöjen muistavan varhaislapsuudestaan? Läsnäolo ja rakkaus, mä toivon että he muistavat sen että heillä on ollut turvallinen ja hyvä olla ja ollaan puuhasteltu yhdessä kaikkea.

Kuunnellaanko teillä lastenlauluja ja mikä on sun lemppari? Kuunnellaan paljonkin. Mun lemppari on Ipanapa räp-levyltä Sini Sabotagen (?) Kaikkihan me ollaan prinsessoi.

Sun mielestä maailman romanttisin laulu? A Day To Rememberin If it means a lot to you.

Jos olisit eläin niin mikä olisit ja miksi? Mä olisin varmaan joku apina, koska apinat on niin ihania ja oon aina tykännyt niistä.

Minne urheilu- ja liikuntainnostuksesi jäi? Urheiletko tai liikutko tällä hetkellä mitenkään? 🙂 Se jäi arjen jalkoihin. Kaksi työtä ja kaksi lasta on sellainen kombo että ihailen kovasti niitä jotka heti alkuun jo saavat samaan yhtälöön säännöllisen liikunnan. Itse en siihen pystynyt, nykyään käyn satunnaisesti lenkillä silloin kun siltä tuntuu, ehkä kerran kaksi viikkoon, enkä ota stressiä.

Haluatteko lisää lapsia? Juuri nyt on hyvä näin mutta eihän sitä ikinä tiedä, kun ollaan kuitenkin aika nuoria vielä.

Haluatteko eläimiä? Ehdottomasti sitten kun meillä on tarpeeksi aikaa huolehtia lemmikistä sen ansaitsemalla tavalla.

Asutte veden äärellä, pelottaako se? Esim kun lapset kasvaa ja on keskenään ulkona. Tai kun esim nyt otatte asukuvia niin jos lapset meniskin laiturin reunalle. Ainahan kaikki pelottaa, mutta pitää vain takoa tarpeeksi monta kertaa lapsille päähän että sinne veteen ei mennä ilman lupaa ikinä, olla itse valppaana ja toivoa että kaikki menee hyvin. Onneksi meidän tytöt on vielä niin pieniä ettei tarvitse mistään keskenään ulkoiluista vielä murehtia.

Onko nykyinen työpaikkasi vaikuttanut opiskelusuunnitelmiisi/innokkuuteesi jotenkin? No ei muuten kuin lykkäämällä suunnitelmia, juuri nyt on niin paljon tekemistä molempien töiden tiimoilta, että ei ole aikaa edes haaveilla siitä että voisi lukea pääsykokeisiin ja yrittää päästä sisään. Katsellaan sitten joskus myöhemmin mihin se elämä kuljettaa, juuri nyt asiat on niin hyvin kuin mahdollista.

Pitäisikö kyy rauhoittaa? Mä en tiedä kyllä kyykäärmeistä valitettavasti yhtään mitään, joten siinä mielessä vähän paha kysymys!

Ostatko Otolle paljon vaatteita? No jonkin verran, yleensä me kyllä shoppaillaan yhdessä aina ja ostetaan vaatteita yhdessä. Joskus jos olen yksin kaupoissa ja löydän jotain kivaa ja Oton tyylistä, niin saatan ostaa.

Mikä on lempileffasi? Inglourious basterds on superhyvä, ja Titanic, sen olen nähnyt varmaan miljoona kertaa. Rakastan katsoa leffoja ja on vaikea valita lempparia.

Millä viikolla plussasit Tiaran? Entä Zeldan? Molemmat viikolla 4+.

Kumman synnytys oli mielestäsi vaikeampi / rankempi? Synnytykset oli tosi erilaisia, vaikeampi ja rankempi oli ehkä Tiaran synnytys, kun hän kuitenkin oli perätilassa ja olin ensisynnyttäjä. Mutta molemmista jäi tosi hyvät fiilikset kuitenkin ja hyvinhän ne molemmat sujuivat onneksi.

Jos sinun pitäisi muuttaa etunimesi, niin minkä niminen olisit? (ja tähän ei mielellään vastausta, että et haluaisi muuttaa vaan olla edelleen Iina; vaan ajatusleikkinä, jos et enää saisikaan pitää oma nimeäsi… 😀 ) Apua! Tää on tosi paha! On niin paljon kauniita nimiä maailmassa. Lapsena mä tykkäsin kovasti nimestä Alexandra, ja on se aika kaunis vieläkin, ehkä mä siis sanon että Alexandra.

Tosiaan tässä tuli vikat kirjalliset vastaukset, ja seuraavaksi siirryn videovastauksiin! Ensimmäiseksi on tulossa video aiheesta kaksikielisyys, koska siitä oli hurjan paljon kysymyksiä. Yritän saada videon tehtyä jo tämän viikon aikana, mutta siinä on puuhaa koska haluan tehdä sen hyvin ja sillä tavalla että se ei olisi vain sellaista puhuva pää -höpötystä. Katsotaan mitä saan aikaiseksi!

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3

Kirjallisten vastausten kolmas osa tulee tässä! Vielä on jäljellä sitten neljäs osa näitä, ja loput tulevat videomuodossa, koska kysymysten kysyjät olivat niin toivoneet.

Kuinka pitkä olet? Oon miettiny tosi kauan, että kuinka pitkiä sä ja Otto olette. Oletko tyytyväinen pituuteesi? Mä olen 167cm pitkä ja Otto on n. 180cm pitkä. Olen ihan tyytyväinen mun pituuteen, joskus nuorempana haaveilin mallinurasta ja silloin tietenkin kirosin puuttuvia viittä senttiä. Nykyään olen jo niin vanha että ei tarvitse mallinurista paljoa haaveilla, niin pituuskin on juuri sopiva.

Mitkä ovat arjessa huonoimpia asioita mielestäsi? Arjen huonoin asia on ehkä se edestakaisin rumbaaminen koti-päiväkoti-työpaikka-ruokakauppa-keskusta -välillä. Toisaalta joskus ne metro-/bussimatkat voi olla joko pieniä lepohetkiä päivän aikana kun syventyy kirjan lukemiseen, tai sitten lapsilta tulee niin hauskoja juttuja bussissa että siinäkin rentoutuu. Eilen ostettu auto tuo vähän helpotusta tähän, mutta toisaalta taas ei kuitenkaan kuljeta niitä työmatkoja autolla, niin kyllä sitä rumbaamistakin edelleen riittää. Toinen inhottava asia (milloin tahansa) on jos joku perheestä on kipeänä, koska se sekoittaa koko arjen, ja mulla ei työt häviä mihinkään vaikka minä tai lapset oltaisiinkin kipeänä, ne vaan sitten kasautuvat.

Mikä on sun motto? Onni on tässä ja nyt.

Mikä ois semmonen dream come true city jossa tahtoisit vierailla? Niitä riittää, mutta ainakin New York ja Tokio.

Minkä eksoottisen eläimen ottaisit lemmikiksi jos ois pakko valita? Jos ne olisivat eläiminä lemmikiksi soveltuvia eikä siitä aiheutuisi niille minkäänlaista kärsimystä, ja voisin suorittaa valinnan pelkästään söpöön ulkonäköön perustuen, niin varmaan apina, sellainen keisaritamariini. Ne on pieniä ja söpöjä.

Oisitko mielummin päivän villasukka vai pipo? entä virtahepo vai muurahainen? Loistava kysymys tää eka! Oisin mieluummin pipo, koska likainen tukka on kivempi ajatus kuin hikinen jalka. Ja virtahepo olisin mieluusti ja lekottelisin jossain lammessa.

Haluaisin tietää, millainen päivärytmi teillä on niin arkena kun vapaapäivinä? 🙂 Arkisin me herätään siinä 7-8 maissa, mennään päiväkodille joskus ysiltä, ja kympiltä mä oon töissä. Lapset haen joskus neljän maissa, tai Otto hakee jos mulla menee töissä myöhempään, ja sitten tullaan kotiin laittamaan ruokaa ja syödään yleensä 17-18 aikaan. Leikitään, käydään ehkä puistossa tai kävelyllä, ja kasilta lapset menee nukkumaan. Mun vapaapäivinä me nukutaan niin myöhään kuin nukuttaa, 9-10 asti, sitten syödään rauhassa aamupalaa ja ulkoillaan. Lounas on yleensä yhden aikoihin joko kotona tai jossain muualla. Zelda lepäilee vielä lounaan jälkeen yleensä pienet päiväunet, ja sillä aikaa mä teen töitä (=blogihommia) ja isompi neiti piirtelee tai lukee kirjoja tai pelaa ipadilla. Illat menevät samalla tavalla kuin arkipäivinäkin. Viikonloppuisin me ei olla rytmeistä kovinkaan tarkkoja, eikä meillä ole mitään samaa kaavaa jolla viikonloput toistuisivat. Nukkumaan lapset menevät kuitenkin aina viimeistään ysiltä, oli päivän sisältö mitä hyvänsä.

Mikä piirre ärsyttää Otossa eniten? Entä mikä hyvä piirre hänellä on mutta sinulta puuttuu? Onpas hankala kysymys! Ei mua ärsytä Otossa mikään kovinkaan paljoa, kun ei tule nyt mieleen. No okei, ehkä se että jos Otto herää aamulla aikaisin niin se on ihan väsynyt koko loppupäivän. Siksi herään aina mieluummin itse lasten kanssa, koska mulle se ei aiheuta mitään väsymystä ja saadaan enemmän aikaiseksi päivän aikana kun kumpikaan ei ole väsynyt.

Miten vauvakuumeesta pääsee yli? Miten olet itse päässyt? Mietin vain, kun minulla se on jatkunut jo lähes puoli vuotta jokapäiväisenä. Etsin tietoa lapsista, vauvoista, nimistä ja luen perheblogeja. Silti poikaystäväni ja minun opiskelut ovat vasta siinä vaiheessa, että muutamaan vuoteen ei voitaisi lapsia hankkia. Mahtaako blogisi seuraaminen vain pahentaa sitä? Mä pääsin vauvakuumeesta kaksi kertaa yli kun saatiin meidän vauvat, heh! No ei, kai se vaan laimenee ajan mittaan? En mä osaa neuvoa mitään hyvää keinoa siihen. Ja mä en osaa ajatella omia lapsiani enää yhtään vauvoina, niin tuntuu hassulta ajatella että mun blogi pahentaisi vauvakuumetta, mutta toisaalta, vauvojahan hekin ovat joskus olleet. Vauvakuume on pirulainen, ei se ainakaan mulla lähtenyt mihinkään, mutta ehkä se ajatus helpottaa että joskus voi vielä kuitenkin saada vauvan, eikä sitä tarvitse kokonaan sulkea pois, niinkuin teillä?

Mitä huonoja puolia lapsen saamisessa on? Riippuu vähän mitä ajattelee huonona asiana, ja mitä ajattelee vain erilaisena elämäntilanteena johon sopeutuu ja josta oppii pitämään. Lasten kanssa saa nukkua vähemmän, ehtii tehdä omia juttuja vähemmän ja on vähemmän aikaa parisuhteelle, mutta se kaikki hyvä mitä vanhemmuudesta saa voittaa kyllä noiden asioiden vähenemisen mennen tullen.

Haaveiletteko lemmikeistä? Aiotteko ottaa sen koiran, jos niin millon ja millasen? 😀 Haaveillaan kyllä edelleenkin, mutta juuri kun oltiin ajateltu että voisi olla hyvä hetki koiralle, tulikin pari muuttujaa ja mä aloitin päivätyön ja lapset päiväkodin. Juuri nyt me ei pystyttäisi olemaan koiralle niin hyviä omistajia kuin koira ansaitsee, koska on niin paljon rumbaamista, ollaan paljon pois kotoa ja ei ole aikaa jokapäiväisille pitkille lenkeille.

Asuvatko isovanhemmat lähellä? Mun äiti asuu kaukana Oulussa ja Oton isä asuu PK-seudulla eli lähellä.

Onko lapsilla harrastuksia? Ei vielä, juuri tässä ollaan mietitty syksyksi erilaisia vaihtoehtoja.

Ovatko tytöt perusluonteelta kovin kilttejä kuten vaikuttaa? 🙂 Hyväsydämisiä ja hyväkäytöksisiä, mutta ihan tavallisia lapsia silti. Kyllä meilläkin uhmataan ja kinastellaan barbien kengistä.

Mitä ajattelet tupakoivista vanhemmista? Entä raskaana tupakoinnista? Tupakoivista vanhemmista en ajattele mitään niin kauan kuin se tupakointi ei tapahdu lasten läheisyydessä. Raskaana tupakointi on lapsen hyvinvoinnin vaarantamista, ja sitä en voisi ikinä itse tehdä, enkä ole tehnyt.

Onko lapsiluku teillä täynnä, vai voisiko olla mahdollista, että joskus tulisi vielä lisää lapsia? Haluaisitko seuraavaksi lapseksi tytön vai pojan? Mä olen vasta 23 ja Otto 25, että iän puolesta kaikki on ainakin mahdollista vielä melkein 20:n vuoden ajan. Juuri nyt on hyvä näin, katsellaan sitä tulevaisuudessa sitten.

Osaisitko kuvitella et hankkisitte vielä joskus iltatähden esim. 10 vuoden päästä? 😀 Mahdollisesti. Sitä ei voi vielä tietää.

Mikä on sun lempparijäätelö? ja lempparisuklaa? Lempparijäätelö on Ben & Jerry’s cookie dough ja lempparisuklaa on Cloettan sellanen keltanen pikkusuklaalevy.

Sulta on varmaan kysytty tätä useamminkin, mutta eikö sulla yhtään mietitytä laittaa lastesi kuvia nimineen nettiin? Entä jos he vanhempana ovatkin jyrkästi sitä vastaan, mutta olet tehnyt sen jo? Tai jakaa esim. lasten kasvutietoja yms. Henk. Kohtaisia asioita? Mitä jos he pahastuvat tästä vanhempana? ”Eikö sulla yhtään mietitytä”, veikkaan että jokainen blogia kirjoittava vanhempi on näitä asioita miettinyt, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Kasvutietoja tai muita henkilökohtaisia asioita en ole jakanut lapsista yli vuoteen, koska halusin rajoittaa ne vauvavuosiin. Vauvat ovat vielä aika persoonattomia, ja vauvan kasvutiedoista ja taidoista keskustellaan muutenkin paljon. Nyt kun tytöt ovat jo 2- ja melkein 4-vuotiaita, ei tulisi mieleenkään enää jaella mitään painoja tai muita täällä. Jos lapset pahastuvat, heillä on siihen täysi oikeus, koska minä tämän valinnan olen heidän puolestaan tehnyt. Sen näkee tulevaisuudessa, miten kaikkien maailman perhebloggaajien lapset tähän valintaan suhtautuvat.

Mäkin oon miettinyt, et mistä toi blogin nimi on saanut alkunsa? Blogin nimi tulee LMFAO:n biisin sanoista, ja mä en edelleenkään tiedä miksi juuri se on valikoitunut blogin nimeksi. Joskus, jo kauan ennen blogin perustamista, mä päätin että jos alan kirjoittaa joskus blogia, tulee blogin nimeksi But I’m a human not a sandwich.

Onko lasten ikäero mielestäsi hyvä? Heillähän on aika pieni ikäero, joten kerro parhaat ja huonommat puolet siitä? Lasten 1,5v ikäero on loistava, he ovat hyviä ystäviä toisilleen, pystyvät käyttämään paljon samoja vaatteita ja ovat hirmuisen läheisiä. Hyviä puolia siis juurikin läheinen sisarussuhde, se että kaikki oli Zeldan vauva-aikana tuoreessa muistissa Tiaran vauva-ajalta,  ja muutenkin oikeastaan kaikki. Zeldan vauvavuosi oli rankka, mutta se oli rankka vain koska emme saaneet nukkua juuri ollenkaan, tämä ei siis liity ikäeroon millään tavalla.

Mitä piirteitä arvostat ystävissä? Entäpä kumppanissa? Luotettavuutta, sitä että voi puhua kaikesta ja sitä että voi viettää aikaa rennosti juuri omana itsenä, eikä tarvitse pingottaa. Arvostan sitä että ystävä pysyy rinnalla aina, vaikka elämäntilanteet eivät kohtaisikaan, ja on kiinnostunut kaikesta mitä mun elämässä tapahtuu, eikä vain siitä koska pääsen seuraavan kerran tekemään jotain ilman lapsia. Yritän tietysti olla myös itse ystävänä samanlainen mun maailman parhaille ystäville, meitä ei ole erottanut edes satojen kilometrien välimatkat. Kumppanissa arvostan tietenkin myös noita samoja asioita, mutta sen lisäksi läsnäoloa arjessa, sitä että on arjessa se toinen puoli jonka kanssa voi jakaa ihan jokaikisen asian, ilot ja surut, lasten hauskat heitot ja uhmat, flunssat ja ruuanlaiton. Mulle Otto on ihan oikeasti mun toinen puoli, eikä tässä maailmassa ole yhtäkään asiaa jota en voisi Otolle kertoa, tai päivää jota en haluaisi Oton kanssa  viettää.

Mikä olisi Otolta sellainen asia/sellaisia asioita mitä et voisi hyväksyä ja päätyisit eroon? Mun tai lasten fyysinen satuttaminen on ajatuksena niin hirveä että sellaista en ikinä voisi antaa kenellekään anteeksi. Onneksi ei ole siitä pelkoa. Eikä mikään henkinenkään satuttaminen kovin mukava ajatus ole mutta sitä on vaikeampi määritellä, että missä raja kulkee.

Miltä tyttöjen hoidon aloitus tuntui alkuun ja miltä se tuntuu nyt? Hyvältä se on tuntunut kokoajan, tietenkin jännittää että miten sujuu taas sitten kun hoito alkaa kuuden viikon tauon jälkeen. Uskoisin kuitenkin ettei mitään ongelmia tule, ja tytöt ainakin juttelevat innoissaan päiväkotikavereistaan ja siitä mitä sitten loman jälkeen tekevät päiväkodissa.

Mitä kouluja olet käynyt? Ja haluaisitko vielä käydä jotain koulu(j)a? Olen käynyt peruskoulun ja lukion josta valmistuin ylioppilaaksi, ja sen jälkeen kävin vajaan vuoden ajan ruotsinkielistä parturi-kampaajalinjaa ammattikoulussa. Haluaisin kyllä opiskella vielä markkinointia ammattikorkeassa tai yliopistossa, mutta juuri nyt se tuntuu liian raskaalta ajatukselta tämän kaiken päälle, ja unelmieni töitä en missään nimessä aio lopettaa koulun takia.

Haave ammattisi lapsena? Mä olin 7v kun keksin että haluan olla muotisuunnittelija. Ahmin järkälemäisiä kirjoja muodin historiasta ja vielä tänäkin päivänä minä vuonna ilmestyi Christian Diorin New look. Vielä ala-asteella suunnitelmissa siinsi sellainen Balmainin tai Proenza Schoulerin tasoinen oikea muotitalo mun nimissä, mutta siinä vaiheessa kun käsityötunneilla ymmärsin että ompelu ei ole ollenkaan mun juttu mä hautasin tämän suureellisen haaveen. Olen aina kuitenkin halunnut työskennellä jollain tasolla muodin parissa, ja blogin myötä nimenomaan markkinointi on valikoitunut oikeaksi lähestymistavaksi mulle.

Jos saisit olla kuukauden ajan joku julkisuuden henkilö, kuka olisit, ja miksi? Apua, vitsi mikä kysymys! Olisi aika siistiä olla kuukauden ajan vaikka Kendall Jenner ja päästä näkemään muotimaailmaa sitä kautta.

Millainen olisi unelmiesi koti? (oma/vuokra, omakotitalo, kerrostalo, rivari, kuinka iso, missä jne.) Unelmien koti olisi mielellään omistusasunto, vähintään 5h+keittiö, sauna ja parveke tai kattoterassi Helsingin keskustassa. Iso ja sellainen missä on paljon isoja ikkunoita, mä rakastan valoa ja valoisassa kodissa bloggaaminenkin on helpompaa, hihi!

Huh miten pitkä postaus, olen yllättynyt jos joku jaksoi lukea näin pitkälle! Näihin kysymyksiin on niin parasta vastata, kun saa oikeasti miettiä kaikkea sellaista mitä ei aina tule edes ajatelleeksi. Huomenna luvassa postausta tämän päivän huipusta Lintsi-reissusta. Ihanaa iltaa kaikille ja kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille <3

Moikka! Mulla on ollut ihan jäätävä migreeni tänään pitkästä aikaa, ja jouduin lähtemään töistäkin ekaa kertaa kesken päivän. Päivä on kulunut peiton alla pimeässä, ja en nyt saanut toimittua blogin kanssa ihan niinkuin olin suunnitellut, tarkoituksena siis oli julkaista nämä vastaukset jo aamulla ja illaksi toinen postaus. Mutta aina joskus sen loistavan maanantain jälkeen tuleekin kökkö tiistai, ja sitten käy näin. En jaksa lannistua ja olokin alkaa jo vihdoin vähän helpottaa, nyt vaan paljon vettä tähän migreenin jälkeiseen janoon joka ei tunnu loppuvan ikinä, ja sitten yöunille. Eiköhän huomenna ole jo parempi olo!

Mutta tässäpä tulisi teille toinen osa kirjallisia vastauksia. Kysymyksiä oli siis niin hurja määrä, että kirjallisia vastauksia on edelleen luvassa ainakin kaksi tai kolme postausta, ja videoita tulee vähintään saman verran. Huhhuh! Mutta toivottavasti tykkäätte, musta on ainakin ihan mahtavan hauskaa vastailla teidän kysymyksiin, on kiva tietää mikä teitä kiinnostaa ja päästä höpöttelemään enemmän sellaisista jutuista jotka ei välttämättä postauksissa nouse useinkaan esille.

Liian kylmä vai liian kuuma? Liian kuuma, paljon mukavampaa jos on kuuma kuin että jos on kylmä!

Mitä tilaisit Arnoldsissa? Bagelin, Arnold’s oli ekoja ketjuja Suomessa joissa mä muistan nähneeni Bageleita joskus ikuisuus sitten, ja tykkään niistä tosi paljon edelleen.

4 parasta asiaa oulussa? Äiti, Armas ja sukulaiset ja kaverit, Ainolan puisto, Nallikari ja Bisketti-kahvila.

4 huonointa asiaa oulussa? Pienet piirit, huono julkinen liikenne, pitkät välimatkat ja liian vähän kauppoja.

Missä et voisi kuvitella viettäväsi lomaa? Turkissa

Lempi hahmo game of thronesista? Mother of Dragons, Khaleesi, mitä näitä nimiä ihanalle Daenerysille nyt onkaan! Ja tietenkin myös Tyrion Lannister, ihan huipputyyppi.

Pizzeriassa – ei siis kotitekoiseen pizzaan – mitä tulee pizzasi päälle? Paljon lihaa, sipulia, sieniä ja jalapenoja

Onko väliä menevätkö tytöt tulevaisuudessa ammattikouluun vai lukioon? No eipä kyllä, kunhan tekevät sitä mitä itse haluavat.

Mitä et koskaan pukisi päällesi julkisille paikoille? Sellaisia valkoisilla kulutuksilla varustettuja leveälahkeisia farkkuja joiden pyllyssä on pinkkiä tekstiä.

Osaisitko mielummin lentää vai matkustaa ajassa? Matkustaa ajassa.

Mielipide bellablogien kohuun? Mä olen vain sivustaseuraaja joten en uskalla ottaa kantaa mutta yleisesti ottaen kaikki draama ja toisten mielen pahoittaminen on tosi ikävää.

Onko tytöillä ”omia sanoja” asioille? Millaisia? No on mutta ei nyt tietenkään tule mieleen kuin pari, esim. Armas = Ahmatti, suklaa = shuku

Aamu- vai iltavirkku? Aamuvirkku, aamulla saan paljon enemmän aikaiseksi!

Onko sinulla outoja tapoja? Millaisia? Ei mulla enää taida olla, joskus pidin ainakin suklaata jääkaapissa ja se oli kaikista tosi outoa!

Vaate/esine jolla on suurin tunnearvo? (Kihla- tai vihkisormusta ei lasketa) Tää on tosi paha! Varmaankin muut Otolta saadut korut, tai sitten jotkut lasten pikkuvauva-ajan vaatteet joita olen säästänyt.

Mikä ärsyttää? Valittaminen turhista asioista ja kaikesta ärsyyntyminen ärsyttää.

Millainen huumori naurattaa? Huono huumori.

Mielipide salkkareista? Salkkarit oli yli kymmenen vuotta mun lempisarja, mutta nykyään en vaan ehdi enää katsoa telkkaria samalla tavalla. Salkkarit on jees, propsit siitä miten kauan ne on oikeasti pyörinyt!

Tykkäätkö uida? No en tykkää uidauida, mutta vedessä lilluminen tai kelluminen ja vesisota ja muut hömpötykset on kivaa. Ja tietenkin vesiliukumäet!

Sana jonka sanot liian usein? Ihana ja sen eri muodot!

Onko Otolla ajokorttia? On kyllä.

Mitä lapset tietää bloggaamisesta vai tietävätkö? No he tietävät niin paljon kuin tuossa iässä on mahdollista ymmärtää. Tietävät kyllä että kirjoitan postauksia blogiin ja tietävät että instagramiin laitetaan kuvia, valitsevat mielellään emojeja kuviin ja selaavat mun kanssa kuvia ja videoita. Mutta tietenkään lapset eivät ymmärrä kaikkea vielä, eikä tarvitsekaan. Blogi on kuitenkin iso osa meidän arkea, ja se on alusta asti ollut läsnä, en ikinä aio peitellä sitä heiltä, mutta kerron enemmän sitten sitä mukaa kun he kiinnostuvat ja ymmärrys kasvaa.

Lasten luonne erot, ja ihanimmat puolet molemmista? Mä en halua sen tarkemmin kuvailla meidän lasten luonteita täällä, mutta molemmat ovat ihania tyttöjä ja ihan omanlaisiaan persoonia, vaikka on heissä paljon samaakin.

Onko sun isä ollut koskaan sun elämässä mukana? Ja jos ei niin miksi? Synnyitkö vain yhden illan jutun vuoksi vai oliko äitisi silloin vakavassa parisuhteessa isäsi kanssa? Ei ole ollut mukana. Mä kirjoitin aiheesta postauksen viime vuonna isänpäivänä, sen voi lukea TÄÄLTÄ.

Jos mietit elettyä elämääsi, mitä se olisi jos et olisi koskaan aloittanut blogin kirjoittamista, olisitko erilainen ihmisenä? Miten? No olisin varmasti, kuten olen kertonutkin niin mulla ei olisi mun kumpaakaan nykyistä työtä ilman että olisin aloittanut bloggaamisen, enkä välttämättä koskaan olisi löytänyt sitä alaa mistä olen kiinnostunut. Äitinä uskon että olisin samanlainen.

Teetkö joskus asioita/käytkö jossain _ihan vaan sen takia_, että saat sitten siitä kirjoittaa tänne? No asukuvia käyn joskus ottamassa, jotta voisin laittaa tänne, mutta mitään sen isompaa en yleensä tee vain siksi että voisin siitä kirjoittaa. Toisaalta bloggaajana kuulen monista tapahtumista ja palveluista, koska saan niistä tiedotteita, ja niihin en välttämättä menisi tai en niistä tietäisi jos en bloggaisi.

Onko joskus käynyt niin, että olet sopinut/suunnitellut lähteväsi jonnekkin, mutta sitten lähtöpäivänä ei olekaan enää huvittanut syystä tai toisesta lähteäkään. Sitten olet ajatellut ”kyllä mä nyt lähden, niin saan sitten kirjoittaa tästä blogissa” ja sitten lähtenyt? Joskus ei huvittaisi lähteä just vaikkapa ottamaan niitä asukuvia, mutta sitten otan itseäni niskasta kiinni ja lähden. Bloggaaminen rikastuttaa elämää siinä mielessä, että tulee tehtyä enemmän kivoja juttuja, koska saa tietää monista sellaisista asioista automaattisesti, jotka ilman blogitiedotteita jäisivät huomaamatta. Ja myöskin useammin tulee otettua ja lähdettyä, eikä vaan jäätyä kotiin miettimään että onpas tylsä elämä.

Onko sulla ollut joskus oikein räväkän väriset hiukset? Viime keväänä oli pastellipinkit, viikon ajan ja sitten kyllästyin!

Jos pitäis valita, asuisitko laivassa vai lentokoneessa, kumman valitsisit? Laivassa, koska siellä on enemmän tilaa!

Missä haluisit asua jos Helsinki ei olis vaihtoehto? Tukholmassa.

Minkä ikäisiä olitte kun saitte molemmat lapset? Tiara syntyi kun olin 20 vuotta ja kaksi päivää ja Otto oli 21, Zelda syntyi kun olin 21 ja Otto 22.

Mikä oli reaktio kun saitte tietää raskaudesta? Kummasta?! Jännityksensekainen ilo ja onni, molemmista oikeastaan mutta eka kerralla tietty oli vähän hämmentävämpää.

Miten elämä muuttui lapsien syntymän jälkeen? No kaikki on muuttunut, mä olen kirjoittanut postauksen siitä millainen olisin jos en olisi koskaan saanut lapsia tai tavannut Ottoa. Sen voi lukea TÄÄLLÄ.

Mitä ajattelisit jos Zelda tai Tiara tulisi alaikäisenä raskaaksi? Mä toivon että tytöt tulevat sitten äidiksi kun ovat siihen valmiita ja haluavat sitä oikeasti. Mitä tahansa ikinä tapahtuukin, mä tuen heitä.

Mitä ohjelmia katsot? Suits, Sense8 ja Game of thrones on mun lempparit.

Mistä keksitte Oton kanssa tyttöjen nimet? Tiaran nimen tarina TÄÄLLÄ ja Zeldan nimen tarina TÄÄLLÄ.

Kuinka monta kertaa olet käynyt ulkomailla? No Tukholmassa varmaan 35 kertaa, ja muissa maissa yhteensä ehkä kymmenen kertaa.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille! Huomenna uudet kujeet!

Samanlaiset tuulipuvut, yhdessä liehuvat heviletit ja miehen kravattiin mätsäävä juhlamekko ovat klassisia esimerkkejä pariskuntien yhteensopivista tyyleistä. Mutta entäs jos pariskunnan tyylit eivät sovi ollenkaan yhteen? Pitääkö niiden edes sopia? Tämä on aihe jota ollaan aika ajoin pohdittu Oton kanssa, sillä kuten moni teistä on ehkä huomannut, meidän tyylit eroavat toisistaan aika paljonkin.

Siinä missä mä tykkään klassisista kampauksista ja maanläheisistä sävyistä omassa tukassani, Otto tahtoo shokkivärejä ja rikottua lookia. Mulla on beige liehuva trenssitakki, Otolla happopesty musta farkkutakki-huppari. Mun paidoissa harvemmin printtejä näkyy, Otolla sen sijaan löytyy kaikkea kyseenalaisista kuvista hauskoihin teksteihin. Pillifarkkuihin me tosin jaamme yhteisen rakkauden, vaikka Otto ei pidäkään korkeavyötäröisistä, joista mä taas tykkään kaikkein eniten.

Muistan kun suhteen alkuaikoina mulle oli tärkeää sopia yhteen. Puin mielelläni joskus sen bändipaidan päälle, koska tiesin että Otto tykkää siitä erityisen paljon. Hylkäsin korvakorut, koska tiesin ettei Otto pidä niistä ja käytin useammin farkkuja kuin hameita, koska sain Otolta eniten kehuja kun päälläni olivat ihan tavalliset farkut, toppi ja huppari. Ja kieltämättä viime vuonna kun värjäsin hiukset pastellipinkiksi, tuntui hyvältä kuulla Otolta että mulla on siisteimmät hiukset ikinä. En kuitenkaan kokenut pinkkiä kuontaloa omakseni, ja luovuin siitä aika nopeasti, vaikka tuo aviomies jäikin sen perään haikailemaan.

Korvakorut olen ottanut takaisin käyttöön jo aikapäiviä sitten, mitäs väliä sillä on jos Otto ei niistä pidä, jos mä itse pidän? Ja onpa tuo miekkonen mulle ostanut korviksia lahjaksikin, vaikka tykkää enemmän kaikista muista koruista. Ei Otto koskaan ole mua vaatinut mihinkään tyylinmuutoksiin, ihan itse mä olen aina vaatteeni ja hiukseni valinnut. Joskus tuntuu kuitenkin hyvältä laittautua ”toista varten”, ihan muuten vain.

Vuosien tuoma varmuus on opettanut, että ei se rakkaus kyllä ainakaan siitä tukanväristä ole kiinni, eikä ole niistä vaatteistakaan. Ihailen toki Beckhameiden ja Kimyen kokonaisvaltaisen yhteensopivia lookeja, ja joskus haaveilen siitä että Otollakin olisi Niken Air Force 1:t, mutta sitten taas toisaalta mun mielestä tyyli on yksi henkilökohtaisimmista asioista. Mulle pukeutuminen on tapa ilmentää mun luonnetta ja toteuttaa mun omia mieltymyksiä, ja sitä se on myös Otolle. Jos maku on yhteinen, niin go for it, mutta jos tyylit ovat jo lähtöjään erilaiset, ei mun mielestä ole mitään tarvetta niitä sulauttaa yhteen ihan vain parisuhteen vuoksi.

Toisaalta jonkinlaista luonnollista yhteinäistymistä meille on ehkä tapahtunut joka tapauksessa, mutta sitä en tiedä onko kyse makujen vai muodin muutoksesta. Nykyään löydetään ehkä enemmän yhteensopivia vaatteita, collegepaitoja ja muita rennompia vaatteita. Meidän perustavanlaatuinen ero on se, että mä viihdyn mieluusti ehkä vähän epämukavissakin vaatteissa, jos ne näyttävät mun silmään hyvältä. Otolle taas mukavuus on kaiken a ja o.  Silloin kun pukeutumisen kriteerinä on mukavuus, me ollaan aika samasta puusta veistettyjä. Työ- ja juhlalookit sen sijaan eroavat toisistaan joskus paljonkin.

Häihin me laitettiin tietenkin kaikki sopimaan yhteen, ja silloin me mätsättiin ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin meidän suhteen aikana. Mutta häät onkin häät. Arkena en kaipaa rinnalleni pukumiestä vaikka itse korkkareissa ja kauluspaidoissa viihdynkin.

Mä tykkään Oton tyylistä, se sopii sille ja musta on siistiä päästä toteuttamaan mun vielä vuosia opintojen lopettamisen jälkeenkin jossain pinnan alla kyteviä parturi-kampaajan himoja värjäämällä Otolle kreisejä shokkivärejä päähän ja leikkaamalla uusia malleja. Enää en halua parturi-kampaajaksi, mutta on kiva kun kotona voi testailla kaikkea erilaista ja hauskaa. Myös Otolle vaatteiden shoppailu on hauskaa, koska Otolle voi etsiä kaikkea sellaista mikä näyttää siistiltä, mutta mitä en osaisi ikinä kuvitella itseni päälle.

Me ollaan erilaisia monessa asiassa, tyyli on vain yksi niistä. Ainakin meidän suhteessa se tyyli on kuitenkin aika toissijainen asia, eikä sen yhteensopivuutta tule kovinkaan usein edes mietittyä. Oton uuden hiustenvärin myötä tämä aihe kuitenkin nousi jotenkin mun mieleen, ja sitä oli hauska pohtia vähän enemmänkin. Otto on mun ihana riikinkukkopää, enkä vaihtaisi milliäkään siitä toisenlaiseksi <3

Onko teillä samanlainen vai erilainen tyyli puolisoidenne kanssa? Mitä mieltä olette täydellisesti yhteensopivista pariskuntatyyleistä?

Alkuperäinen otsikkoideani oli ”Löllöin loma ever” joka ehkä kuvaa tätä lomaa paremmin kuin mikään muu, mutta jotenkin en vaan nähnyt sen sopivan tuohon ylös. Me ollaan otettu niiiin rennosti kuin mahdollista, vietetty todellakin useampi kuin yksi yökkäripäivä, ja tehty vaan kaikkea kivaa, sellaista mikä on huvittanut. Ollaan oltu ulkona jos on ollut kiva ilma ja lapset ovat halunneet ulkoilla. 20 asteen pakkasilla ollaan leikitty sisällä barbeilla, ja käyty ulkoiluttamassa nenänpäitä hullujen toppavarusteiden lomasta pikkukävelyn verran. Mihin mun Oulun talviin tottuneet teinigeenit on hävinneet, ennen kuljin 25:n asteen pakkasillakin minihameessa ja lyhyessä nahkatakissa ilman hanskoja, enkä edes sairastellut.

Ruuan suhteen ei olla paljoa pingotettu, jouluruuat toki tehtiin perinteiden mukaan, ja muutenkin olen kokkaillut paljon, mutta arjen ”teen joka viikolle oman ruokalistan jonka mukaan tehdään hirmukauppareissu kerran viikkoon ettei tarvitse juosta useammin kun ei jaksa” -mentaliteetin sijaan ollaan syöty tasan sitä mitä on tehnyt mieli, ja ravattu kaupassa melkein joka päivä. Ei ehkä niin fiksua, mutta toisaalta ihanaa vaihtelua. Aina kun ei kiinnostaisi syödä lasagnea juuri silloin kuin sitä varten ostettu jauheliha on menossa vanhaksi tai avokadopastaa kun kaapissa ei ole enää muuta mutta kauppareissu on vasta seuraavana päivänä, koska arki.

Sitä kovasti kaivattua parisuhdeaikaa on löytynyt loman aikana, juuri niinkuin toivoinkin. Ollaan katsottu melkein joka ilta joku leffa, pelattu yhdessä Oton lahjaksi saatua GTA:ta ja tehty patonkia keskellä yötä. Vaikka meidän alkuperäinen suunnitelma, mennä leffaan ja syömään kahdestaan, ei toteutunutkaan, mä koen että ollaan kyllä saatu olla yhdessä kerrankin paljon, ja rauhassa. Me ei tosiaan haluttu olla enää enempää pois lasten luota, kun käytiin kuitenkin jo kaverin synttäreillä ja uudenvuodenjuhlissa, joista jälkimmäisiin tosin lähdettiin vasta lasten mentyä nukkumaan.

Treffien aika tulee kyllä vielä, tässä lähestytään nimittäin jo kovaa vauhtia meidän ensimmäistä hääpäivää, ja seurustelun vuosipäivää, jotka ovat siis peräkkäiset päivät. Vielä pitäisi keksiä mitä mullistavan mahtavaa me keksitään niiden päivien kunniaksi, me kun ollaan tapamme mukaan otettu aika rennosti taas suunnitelmien suhteen (kuka muistaa viisi päivää ennen lähtöä varatun häämatkan),  eikä olla siis toisinsanoen suunniteltu vielä yhtikäs mitään. Mitä te olette keksineet ensimmäisen hääpäivän kunniaksi, tai miten olette juhlistaneet vuosipäivää rakkaan kanssa? Kaikki ideat on tervetulleita!

Sain myös Otolta joululahjaksi jo aiemmin mainitun, maailman suloisimman lahjakortin, jonka ansiosta mulla on tänä vuonna tiedossa vaikka mitä kivaa vuoden jokaiselle viikolle, jos niin haluan. Kertoisin mielelläni enemmänkin ihanasta, Oton tarinamuotoon kirjoittamasta lahjakortista joka sai mulla kyyneleet silmiin, mutta se oli sen verran henkilökohtainen että pidän kyllä sisällön vain itselläni, haha! Mutta täytyy vaan todeta että on mulla kyllä ihana aviomies, ja se oli ihanin ja ajatelluin lahja jonka olen ikinä saanut.

Ihanan joululahjan, hauskojen synttäreiden, uudenvuodenjuhlien ja lukuisien leffailtojen lisäksi loman kohokohtia olivat ehdottomasti leffaretki esikoisen kanssa, sekä ihana sunnuntai-iltapäivä lähimetsässä perheen ja koirakaveri-Poppyn kanssa. Olen saanut leikkiä rauhassa lasten kanssa tuntikausia barbeilla, rakentanut legoilla niin monta taloa etten jaksa edes laskea, käynyt useammin pulkkamäessä kuin aiempina viitenä vuonna yhteensä ja ehtinyt lukemaan melkein neljä kirjaa näiden kahden viikon aikana. Se on paljon se, vaikka kuulostaakin hassulta omaan korvaan kun ennen saatoin lukea kahdesta kolmeen perusmittaista romaania päivässä.

Me ei sitten yleensä istuta makuuhuoneen kiinniolevan oven edessä hihittämässä, siinä oli vaan paras valo 😀

Loma on ollut niin tervetullutta lepoa ja akkujen latausta, että nyt on pitkästä aikaa oikeasti levännyt fiilis. Oli myös ihanaa kun äiti oli meillä lomailemassa, ja kerettiin äidinkin kanssa rauhassa käymään kahvilla, ulkoilemassa ja ostoksilla. Nyt on hyvä fiilis ottaa pehmeä lasku takaisin arkeen, kun pian onkin jo taas viikonloppu. Tänään pidetään vielä loman kunniaksi leffailta, mutta ennen sitä on kyllä pakko ehdottomasti tsekata Ensitreffit alttarilla, joka alkaa ihan kohta! Mä en oikein tiedä mitä odottaa, mutta Hannan kirjoittama postaus jakson ennakkokatselusta ainakin sai mut odottamaan jaksoa innolla!

Ihanaa loppiaisiltaa ja alkanutta arkiviikkoa kaikille <3