Kaksi vuotta tässä kodissa – mikä fiilis?

26.04.2022

Huhtikuun alussa tuli täyteen jo kaksi vuotta tässä meidän ensimmäisessä ikiomassa (no okei, edelleen suurimmaksi osaksi pankin omassa) kodissa. Kaksi vuotta sitten ei todellakaan vielä tiedetty, että vuonna 2022 täällä elelee meitä kuusi tyyppiä, vaikka toki siitä haaveilimmekin. Jo silloin moni ihmetteli, että miksi ihmeessä ostamme ”näin pienen” asunnon ja miten kuvittelimme mahtuvamme tänne kolmen lapsen kanssa. Oltiin etsitty toki hieman isompaa, mutta tämä oli kuitenkin meidän vanhaa kotia suurempi. Sanoin silloin hyvin itsevarmasti, että aivan mainiosti. Sillä oltiin juuri naureskeltu meidän edellisessä kodissa sitä, että oikeastaan oltaisiin mahduttu siihen meidän vanhaan kerrostalokolmioonkin ja tavallaan muutettiin tilan puolesta ihan turhaan silloin vuokralta asumisoikeusasuntoon.

Tilaa ei oltaisi edes tarvittu enempää, vaikka toki asumisoikeusasunto olikin meille hyvä välietappi vuokrakodin ja omistusasunnon välissä taloudellisesti. Vaikka vaihdoimme kolmion neliöön vuonna 2016, suurimmaksi osaksi vietimme aikaa yhdessä koko perhe ja lapset tykkäsivät edelleen nukkua (lähes) joka yö yhdessä toistensa kanssa, vaikka alkuun heille oli ihan omatkin huoneet tarjolla. Joten tiesin jo neljän vuoden kokemuksella, että kyllä me mahdutaan edelleen ihan hyvin kolmen kanssa, varsinkin kun oltiin muuttamassa isoimpaan kotiin jossa ollaan koskaan asuttu. Enemmän kuin omia huoneita jokaiselle me kaivattiin avaraa yhteistä tilaa, kodinhoitohuonetta ja omaa pihaa. Ja ne me myös saatiin.

Näin kahden vuoden ja yhden lisätyypin jälkeen se fiilis on vain vahvistunut, että me mahdutaan tänne loistavasti! Eikä meillä ole minkäänlaisia suunnitelmia muuttaa täältä yhtään mihinkään. Päin vastoin. Me saatiin tästä kodista just ne jutut, joilla oli meille eniten merkitystä. Ja ihanaa sanoa näin kahden vuoden jälkeenkin, että ne asiat joilla kuviteltiin olevan meille merkitystä, oli just ne asiat, joilla on käytännössäkin osoittautunut olevan merkitystä:

Sijainti (edelleen ihan lemppari), Isot makuuhuoneet, kodinhoitohuone, tuplasuihkut (+ ekstrasuihku), korkea huonekorkeus, ekologinen lämmitysmuoto, hyvä kunto, sekä iso oma piha ja terassi.

KHH ENNEN:

Koko ajan tuntuu, että koti toimii meille paremmin ja paremmin, kun saadaan pikkuhiljaa päivitettyä asioita paremmin juuri meille toimiviksi. Vuosi sitten tähän aikaan listasin juttuja, joita oli tarpeellista muuttaa: eteisen säilytysratkaisu, olohuoneen järjestys ja kodinhoitohuone. Ne on kaikki päivitetty nyt vastaamaan paremmin meidän tarpeita. Tänä kesänä vuorossa on terassin ja pihan päivitystä ja syksyllä tehdään sitten meidän perheen pienempien lastenhuoneesta kahdelle sopiva. Etenkin meidän 5-vuotias odottaa jo kovasti, että saa kaverin huoneeseen.

Me rakastetaan tätä kotia niin paljon ja arvostetaan myös. Eikä ikinä tulla ottamaan tätä itsestäänselvyytenä. Koen edelleen kahden vuoden jälkeenkin, että tämä koti oli meille kuin lottovoitto. 1,5 vuoden todella puuduttavan etsinnän jälkeen löydettiin tämä helmi, joka on meille ihan täydellinen. Me aiotaan pitää tästä kodista edelleen hyvää huolta ja uskon, että voidaan viihtyä täällä ihan hyvin vaikka vanhuksiksi asti Oton kanssa. Toki ei sitä ikinä tiedä mitä elämässä tulee eteen tai miten tarpeet muuttuvat tulevaisuudessa, mutta tämänhetkisessä elämäntilanteessa tämä koti on edelleen parasta mitä tiedän. Ja ihanaa kyllä, muu perhe on tasan samaa mieltä. Kenelläkään ei ole minkäänlaisia muuttohaaveita.

Mun mielestä on vaan hyvä, että me asutaan tiiviisti. Se on järkevää niin taloudellisesti kuin ympäristönkin kannalta, sillä suuri osa hiilijalanjäljestä tulee nimenomaan asumisesta. En todellakaan ole mikään hyvä esimerkki hienoista ympäristöteoista tai täydellinen kuluttaja jokaisella elämän osa-alueella, en lähellekään. Mutta tiiviisti asuminen on yksi niistä hyvistä jutuista jonka voi tehdä, ja joka sopii meille. Oltaisiin voitu ostaa vaikka tuplasti isompi koti, jos oltaisiin ostettu reilusti vanhempi asunto, jota lämmitetään jollain toisella lämmitysvaihtoehdolla. Mutta me päätettiin ostaa just tämä kompakti moderni koti maalämmöllä. Ympäristön lisäksi myös pankkitili kiittää joka kuukausi, kun asumiskulut ovat järkevät ja lämmityksen osuus kuluista on aivan naurettavan pieni jopa talvikuukausina.

Tästäkin valinnasta kiittäminen on kuitenkin enemmän sitä korkeaa huonekorkeutta, pihaa ja sijaintia, jotka tekivät meihin vaikutuksen alunperin, eli mun on aivan turha yrittää kiillottaa sädekehää kuitenkaan tällä ”valinnalla”. Ehkä sen asian tiedostaminen saa kuitenkin harkitsemaan erittäin tarkkaan sitä, että tarvitaanko me ylipäätään ikinä lisää tilaa, vai voisiko tämä koti olla yksi meidän hyvä valinta, josta pidetään kiinni myös tulevaisuudessa, ainakin jos meitä on edelleen kuusi.

Niin kauan kuin lapset ovat tyytyväisiä tässä kodissa ja näihin huonejärjestelyihin, me ei edes mietitä muita vaihtoehtoja. Kyselen lapsilta tasaisin väliajoin kaipaavatko enemmän tilaa ja joka kerta vastaus on ollut, että eivät kaipaa ja eivät todellakaan halua muuttaa mihinkään muualle. He tietävät, että saavat sanoa ihan suoraan jos alkaa tuntua siltä, että se ihan oma huone olisi tosi tärkeä juttu. Viimeksi kun kysyin asiasta, vastaus oli, että eivät kaipaa omaa huonetta, koska

a) nykyinen koululaisten huone kolmella sängyllä (yksi ulos vedettävä) on mahtava pyjamabileiden järjestämiseen kavereille. Toinen sisko voi mennä pyjamabileisiin pikkusiskon huoneeseen, niin kaverit mahtuu koululaisten huoneeseen. Molemmat ovat saaneet järjestää omia pyjamabileitä ja saavat jatkossakin.

b) on kivaa kun on sisko kenen kanssa voi aina tehdä kaikkea ja höpötellä eikä tarvitse nukkua yksin.

c) Kivaa on myös se, että pikkusiskokin mahtuu aina viikonloppuisin yökyläilemään heidän huoneessa, kun he tykkäävät olla yhdessä. 

Meillä on todella läheiset suhteet toistemme kanssa koko perheellä ja viihdymme yhdessä. Jokaiselle kuitenkin löytyy aina myös omaa tilaa ja oma rauhallinen korneri kotoa, jos omaa tilaa kaipaa. Ja se riittää meille.

Meitä mietitytti silloin alkuun, että millaista se pientaloasuminen tulee olemaan ja tuleeko aina ja jatkuvasti kaikkea yllättävää huollettavaa ja tehtävää, mihin ei olla osattu varautua. Viime vuonna yllätti orava välikatossa, tänä vuonna meidät yllätti maalämpöpumpun vesivaraajan hajoaminen. Onneksi senkin sai melko ripeästi korjattua ja tietty kotivakuutus auttoi kustannuksissa. Tänä talvena myös yllätti ihan käsittämätön lumen määrä, me käytettiin ihan valtavasti aikaa lumitöihin. Se sai haaveilemaan ensi talveksi omasta mönkijästä lumiauralla, katsotaan päädytäänkö oikeasti tähän ratkaisuun.

Meillä on pitkä pihatie joka on pakko kolata tai aurata, jotta pihasta edes pääsee liikkeelle autolla, eli aina kun lunta tulee paljon, ne työt on pakko vaan tehdä. Muuten ei kukaan liiku minnekään. Yhtenäkin lauantaina siihen meni kahdelta yhteensä yli kolme tuntia (eli yksin olisi mennyt yli kuusi tuntia). Mutta näistä huolimatta me ollaan kyllä viihdytty hyvin ja vainkeskiluokkajuttuja lainatakseni: eipähän tarvitse ainakaan lumisateella lähteä salille kun tulee huhkittua lumitöissä (ihan kuin kävisin salilla muutenkaan :D). Nyt kun on taas kesä tulossa, alkaa meidän kissanpäivät pihan omistajina: vain vähän puuduttavia hommia (esim ruohon leikkaus, mutta Otto tykkää siitä) ja niin paljon nautintoa ja iloa!

Tämä koti on tärkeä ja rakas meille. Haaveillaan Oton kanssa jo siitä, kuinka joskus mahdolliset lapsenlapset tulee meille yökylään ja silloinkin täällä on hyvin tilaa. Toisaalta tämä ei kuitenkaan ole yhtään liian iso kaksinkaan asuttavaksi, päin vastoin. Ehkä sitten 2030-luvulla meidän nykyisten koululaisten ja 5-vuotiaan aikuistuessa Ottokin saa vihdoin sen oman pelihuoneen täältä, heh. Siihen asti me aiotaan täyttää tämä koti ilolla ja rakkaudella ja naurulla, kuten tähänkin asti, ja tehdä tästä joka päivä enemmän ja enemmän meidän näköinen.


Mulla olikin jo kauhea koti-ikävä

26.07.2020

Ihanaa olla kotona! Me tultiin tänään alkuillasta kotiin ja vitsit, että mulla oli hurja koti-ikävä! En varmaan ole kokenut samanlaista koti-ikävää vuosikausiin, kuin nyt tällä Oulun reissulla. Yleensä olen ollut sitä mieltä, että voidaan olla matkoilla vaikka koko kesä, mutta nyt totesin Otolle jo alkuviikosta, että mä kyllä vähän kaipaan meidän kotia.

Oulussa ei ollut muuttunut mikään, siellä oli ihan yhtä ihanaa kuin aina ennenkin. Läheisten kanssa voisin kyllä viettää aikaa vaikka loputtomiin, siitä ei ollut kyse. Mutta mä vaan nautin niin paljon meidän kodista nyt (ja oli vieläpä aika kutkuttava into päästä näkemään vihdoinkin valmis keittiö myös), että siitä se koti-ikävä varmasti johtui. Tämähän oli ihan ensimmäinen kerta kun me oltiin edes yötä pois tästä kodista. Kotona on tullut oltua niin älyttömän tiiviisti sieltä maaliskuusta asti (ja tässä kodissa huhtikuusta asti), että oli tosi hassua olla yli viikko yhtäkkiä pois. Ennen tätä pisin reissu oli varmaan se kun oltiin veneilemässä puoli päivää, hui. 

Oli aivan ihanaa nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä Oulussa, mutta nyt on myös ihana olla täällä. Me mennään onneksi vielä elokuun puolella uudelleen Ouluun, kun yhdellä sukulaisella on valmistujaiset. Ehkä siksikin oli nyt aika helppoa lähteä kotiin, kun tiesi, että ei joudu ikävöimään sukulaisia kauaa, vaan pian taas tavataan. 

Ekana kotona katsottiin, että onko meidän viherkasvit vielä hengissä ja ne voivat onneksi oikein hyvin! Meidän 3-vuotias varmuuden vuoksi kuitenkin kasteli niitä oikein reippaasti. Ja pihalla oli istutuslaatikoissa myös tosi hyvä tilanne. Tomaatin taimiin oli tullut uusia pieniä tomaatin alkuja ja kesäkurpitsaankin paljon lisää kukkia, joiden varsista ehkä kasvaa sitten uusia kesäkurpitsoita vielä. Salaattia oli myös kasvanut ihan älyttömästi lisää ja nyt meille tulee ihan kiire saada ne syötyä, mutta sehän ei haittaa mitään. Ruohosipuliakin oli niin paljon, että varmaan kuivataan osa, niin riittää vaikka koko talveksi.

Mun sisustussuunnittelija-tädin luona missä yövyttiin oli paljon ihania sisustuslehtiä ja mulle tuli kunnon sisustuskuume niitä lukiessa. Voin kertoa, että lähiaikoina on ainakin muutama sisustusprojekti ja DIY-juttu luvassa, sillä mä en malta odottaa, että pääsen toteuttamaan mun visioita! Sain taas sellaisen ahaa-elämyksen, että mehän voidaan toteuttaa ihan mitä vaan jännittäviä ideoita täällä ja ainakin yksi sellainen on saatava toteutettua mitä pikimmiten, jos multa kysytään. Olen ollut niin syvästi uppoutunut tähän keittiöremppameininkiin, että olen aivan unohtanut muun kodin projektit. Mutta nyt niillekin on aikaa ja ideoita.

Tilasin myös meille viimeinkin valaisimet keittiöön ja ruokailutilaan, joiden pitäisi saapua viikon sisään. Mun täti auttoi valitsemaan näyttävän valaisimen ruokapöydän ylle ja keittiöön tulee vielä kaunis ja simppeli seinävalaisin. Ihan ekana esittelen kuitenkin huomenna meidän keittiön, kunhan olen saanut sen kuvattua kunnolla. Oli niin jännittävää tulla kotiin, kun tiedettiin, että täällä meitä odottaa valmis keittiö. 

Kotimatka sujui leppoisasti ja nyt on niin hyvä fiilis olla täällä. Lämmitettiin sauna ja nyt mennään nauttimaan löylyistä. Sen jälkeen ajateltiin katsoa Good Girlsin uusia jaksoja Oton kanssa ja tehdä iltapalaa. Olen odottanut niitä jaksoja jo tovin ja tänään ne vihdoin tulivat katsottaviksi Netflixiin. Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon uusien ideoiden kera! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3