Mulla olikin jo kauhea koti-ikävä

26.07.2020

Ihanaa olla kotona! Me tultiin tänään alkuillasta kotiin ja vitsit, että mulla oli hurja koti-ikävä! En varmaan ole kokenut samanlaista koti-ikävää vuosikausiin, kuin nyt tällä Oulun reissulla. Yleensä olen ollut sitä mieltä, että voidaan olla matkoilla vaikka koko kesä, mutta nyt totesin Otolle jo alkuviikosta, että mä kyllä vähän kaipaan meidän kotia.

Oulussa ei ollut muuttunut mikään, siellä oli ihan yhtä ihanaa kuin aina ennenkin. Läheisten kanssa voisin kyllä viettää aikaa vaikka loputtomiin, siitä ei ollut kyse. Mutta mä vaan nautin niin paljon meidän kodista nyt (ja oli vieläpä aika kutkuttava into päästä näkemään vihdoinkin valmis keittiö myös), että siitä se koti-ikävä varmasti johtui. Tämähän oli ihan ensimmäinen kerta kun me oltiin edes yötä pois tästä kodista. Kotona on tullut oltua niin älyttömän tiiviisti sieltä maaliskuusta asti (ja tässä kodissa huhtikuusta asti), että oli tosi hassua olla yli viikko yhtäkkiä pois. Ennen tätä pisin reissu oli varmaan se kun oltiin veneilemässä puoli päivää, hui. 

Oli aivan ihanaa nähdä kaikkia rakkaita ihmisiä Oulussa, mutta nyt on myös ihana olla täällä. Me mennään onneksi vielä elokuun puolella uudelleen Ouluun, kun yhdellä sukulaisella on valmistujaiset. Ehkä siksikin oli nyt aika helppoa lähteä kotiin, kun tiesi, että ei joudu ikävöimään sukulaisia kauaa, vaan pian taas tavataan. 

Ekana kotona katsottiin, että onko meidän viherkasvit vielä hengissä ja ne voivat onneksi oikein hyvin! Meidän 3-vuotias varmuuden vuoksi kuitenkin kasteli niitä oikein reippaasti. Ja pihalla oli istutuslaatikoissa myös tosi hyvä tilanne. Tomaatin taimiin oli tullut uusia pieniä tomaatin alkuja ja kesäkurpitsaankin paljon lisää kukkia, joiden varsista ehkä kasvaa sitten uusia kesäkurpitsoita vielä. Salaattia oli myös kasvanut ihan älyttömästi lisää ja nyt meille tulee ihan kiire saada ne syötyä, mutta sehän ei haittaa mitään. Ruohosipuliakin oli niin paljon, että varmaan kuivataan osa, niin riittää vaikka koko talveksi.

Mun sisustussuunnittelija-tädin luona missä yövyttiin oli paljon ihania sisustuslehtiä ja mulle tuli kunnon sisustuskuume niitä lukiessa. Voin kertoa, että lähiaikoina on ainakin muutama sisustusprojekti ja DIY-juttu luvassa, sillä mä en malta odottaa, että pääsen toteuttamaan mun visioita! Sain taas sellaisen ahaa-elämyksen, että mehän voidaan toteuttaa ihan mitä vaan jännittäviä ideoita täällä ja ainakin yksi sellainen on saatava toteutettua mitä pikimmiten, jos multa kysytään. Olen ollut niin syvästi uppoutunut tähän keittiöremppameininkiin, että olen aivan unohtanut muun kodin projektit. Mutta nyt niillekin on aikaa ja ideoita.

Tilasin myös meille viimeinkin valaisimet keittiöön ja ruokailutilaan, joiden pitäisi saapua viikon sisään. Mun täti auttoi valitsemaan näyttävän valaisimen ruokapöydän ylle ja keittiöön tulee vielä kaunis ja simppeli seinävalaisin. Ihan ekana esittelen kuitenkin huomenna meidän keittiön, kunhan olen saanut sen kuvattua kunnolla. Oli niin jännittävää tulla kotiin, kun tiedettiin, että täällä meitä odottaa valmis keittiö. 

Kotimatka sujui leppoisasti ja nyt on niin hyvä fiilis olla täällä. Lämmitettiin sauna ja nyt mennään nauttimaan löylyistä. Sen jälkeen ajateltiin katsoa Good Girlsin uusia jaksoja Oton kanssa ja tehdä iltapalaa. Olen odottanut niitä jaksoja jo tovin ja tänään ne vihdoin tulivat katsottaviksi Netflixiin. Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon uusien ideoiden kera! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3


Borta bra men hemma bäst

03.07.2019

Home sweet home ja mitä näitä nyt oli. Meillä oli ihan älyttömän ihanat kaksi viikkoa Oulussa, jotka menivät ihan hirveän nopeasti. Vaikka en koti-ikävää potenutkaan, on ihanaa olla kotona. Lapsista 1/3 oli sitä mieltä, että kotona on parempi kuin reissussa. Kaksi muuta olisivat kuulemma voineet lähteä heti uudelleen reissuun, kun oli jo ikävä tramppaa ja kavereita automatkan jälkeen. Onneksi täälläkin on kavereita, vaikka tramppaa ei olekaan.

Käytiin vielä aamulla moikkaamassa nopeasti mun äitiä ja armasta ja sitten ajeltiin vielä mun mummun haudalle kastelemaan kukat. Sitten alkoi jälleen kerran pitkä automatka kohti Helsinkiä lasten kanssa. Me ollaan ajettu tuota Oulu-Helsinki -väliä lasten kanssa varmaan pari-kolmekymmentä kertaa tai enemmänkin ja aina on mennyt melko hyvin. Silloin kun kuopus on ollut pikkuvauva niin välillä piti pysähtyä tienposkeen imettämään, mutta se nyt oli ihan normijuttu.

Pääosin matkat on aina sujuneet hienosti, myös pikkuvauva-aikana. Ja varsinkin nyt kun meidän perheessä ei ole enää viimeisellä parilla Oulun reissulla ollut ketään vaippaikäistä, on autolla reissaaminen ollut taas tosi iisiä. Jos kiinnostaa meidän vinkit automatkalle, niin tein jo 3,5 vuotta sitten postauksen ”8 vinkkiä automatkalle lasten kanssa”. Samoja tipsejä noudatetaan edelleen, hyvin toimivat isompienkin lasten kanssa. Vuodelta 2017 löytyy myös postaus pitkästä ajomatkasta 2kk ikäisen pikkuvauvan kanssa.

Tämäkin automatka meni siis lasten kanssa hyvin, kuten yleensä. Tosin meidän taapero nukahti päivän ekoille päikkäreille klo 17, kun matkaa oli jäljellä vielä 2h. Herätettiin kyllä tunnin jälkeen, mutta yöunille nukahtaminen voi tänään olla aikamoinen prosessi. Ei sillä, että siinä olisi jotain uutta, meillä on ollut tässä nyt jo muutaman viikon sellainen vaihe meneillään, että nukahtaminen kestää iltaisin taaperolla n. sata vuotta, vaikka yleensä päikkärit nukutaan samaan aikaan kuin dagiksessakin, eli 12-14. Yöt on menneet ihan super hyvin siitä asti kun hän muutti omaan huoneeseen nukkumaan 11 kuukauden iässä, mutta nyt on ollut oikeasti monta viikkoa nämä illat kunnon sirkusta. Mutta tämä on varmasti taas vain joku vaihe, joka menee ohi. Onneksi hän nukkuu kyllä koko yön sitten kun nukahtaa. Se ainakin helpottaa, kun tietää, että itsekin saa nukkua yöllä.

Kotona me purettiin heti kaikki kassit saman tien, laitettiin pyykkikone pyörimään ja vietiin tyhjät matkalaukut varastoon. Otto kävi kaupassa ja täytti jääkaapin. Mun mielestä reissusta kotiutuminen on helpointa niin, että samalta istumalta hoitaa kaiken kuntoon, niin saa sitten seuraavana päivänä jatkaa arkea suoraan siitä, mihin se kotoa lähtiessä jäi. Siinä ei mene kauan jos kaikki kamppeet purkaa heti kun tulee kotiin, mutta jos en tee sitä heti niin laukut jää pyörimään useammaksi päiväksi ja se ei ole kivaa.

Loppuviikoksi on ainakin tiedossa treffit ystävän kanssa, työjuttuja ja varmaan ihan perus kotona chillailua ja ulkoilua. Otetaan rennosti lasten kanssa ja mun on pakko tehdä yksi vähän pidempi työpäivä, että saan tehtyä muutaman isomman työjutun loppuun. Ihana päästä keskittymään työjuttuihinkin rauhassa, varsinkin kun on niin monta kivaa juttua tällä hetkellä kesken, kuten sunnuntaina ilmestyvä uusi Ihanat erilaiset perheet -postaus! En malta odottaa, että pääsen taas kertomaan yhden upean perheen tarinan teille.

Haluan vielä kiittää valtavan suuresti jokaista, joka on laittanut palautetta tai toiveita meidän tulevaa Yhdessä-podcastia koskien, niistä on ollut ihan superisti iloa, inspiraatiota ja apua. Nyt tiedetään minkä pituisia podeja toivotte, miltä alustoilta haluatte jaksot kuunnella ja mitkä aiheet kiinnostavat eniten. KIITOS!

Mä taidan tehdä huomenna sen super pitkän työpäivän ja tänään mä aion vielä rentoutua Oton kanssa leffan parissa, se voisi tehdä hyvää ajopäivän jälkeen. Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3