Meidän tytöt eivät eilen pukeutuneet noidiksi, vaan pieniksi pääsiäispupusiksi. Mä olin kyllä itse aina noitana pienenä, ja pyörin ympäri asuinaluetta isolla kaveriporukalla virpomassa, ja se oli ihan parasta! Meidän tytöt vaan sattuivat innostumaan meidän saamista pinkeistä pupun korvista ja halusivat mieluummin olla pupuja kuin noitia, mikä on musta myös ihan fine. He saivat myös mummultaan eilen tuliaisiksi laivalta uudet paidat jotka halusivat päälleen, ja valitsivat muutenkin vaatteensa itse. Äidillä oli mielessä pupunkorviin sopivat pinkit tyllihameet ja valkoiset paidat, mutta hei, lapsethan ne on jotka niitä asuja päällään pitävät, joten mikseivät saisi valita itse kun on pääsiäinenkin ja kaikkea!

Mä en tiedä onko enää olemassa sellaista virpomiskulttuuria, ainakaan täällä päin, kuin silloin kun olin lapsi. Meillä ei ole käynyt yhtään virpojaa koko sinä aikana kun ollaan asuttu nykyisellä asuinalueella, vaikka täällä on kuitenkin suurin osa asukkaista nimenomaan lapsiperheitä. Niinpä mäkään en ole kehdannut lähteä lasten kanssa pimpottelemaan ovikelloja, vaan ollaan virvottu tutuille kaverinaapureille vain. Eilen lapset saivat virpoa meille ja mummulleen, sekä mun kaverille joka tuli pikaisesti piipahtamaan meillä. Meillä on kyllä karkkia ja kolikoita lapsille annettavaksi ihan omasta takaa, että siitä ei ole kyse, mutta tavallaan kuitenkin ehkä vähän harmittaa virpomiskulttuurin katoaminen. Eniten siksi että muistaa kuinka jännittävää lapsena oli askarrella virpomisvitsat, pukeutua ja lähteä kiertämään moneksi tunniksi, se oli aina koko pääsiäisen ajan kohokohta.

Toisaalta samaan aikaan kun virpominen on ehkä vähentynyt, tai siirtynyt enemmän perhepiirin jutuksi, on tilalle tullut muuta. Jenkkityylinen pääsiäismunajahti on ihan hauska idea, joka me viime vuonnakin lasten kanssa toteutettiin. Tänä vuonna on edessä sama juttu. Naurattaa vaan se, miten loistava muisti meidän esikoisella on. Hän muistaa vieläkin kaikki viime vuoden piilot, ja minkälainen muna mistäkin piilosta löytyi, vaikka mä en itse edes muista mihin me niitä oltiin piilotettu tai vielä vähemmän sitä olivatko ne nyt kindereitä vai angry birds-munia. Pitää siis olla tarkkana ettei laiteta samoihin piiloihin tänä vuonna, muutenhan siinä ei olisi yhtään haastetta!

Pääsiäislomaan on onneksi enää muutama päivä, se loma tulee todella tarpeeseen. Me ei olla nukuttu kovin hyvin viimeisinä parina yönä, kun lapset ovat heräilleet, joten miniloma ja toivottavasti paremmat yöunet tekisivät kyllä terää. Kahvin voimalla tässä ollaan menty taas kuitenkin, ja fiilikset on hyvät väsymyksestä huolimatta. Vaikka taivaalta sataisi mitä, niin valon määrä kertoo kuitenkin keväästä, ja auttaa jaksamaan paremmin lyhyemmistä unosista huolimatta.

Käytiinkö teillä virpomassa tai kävivätkö teidän lapset virpomassa? Mitä mieltä olette virpomisesta?

Oikein ihanaa maanantai-iltaa kaikille<3

Torstai-aamu alkoi ihanan aurinkoisena, ja me istuttiin lasten kanssa keittiön pöydän ääreen askartelemaan. Oltiin jo aiemmin haettu pajunkissoja, ja ostettu vähän höyheniä ja munakoristeita askartelua varten Tigerista. Eilen saatiin kuitenkin vielä Tigerilta ihana pääsiäisyllätys, joka sisälsi vielä lisää askartelujuttuja. Lapset saivat tehdä omaan huoneeseensa mieleisensä pajunkissakoristelut piipunrasseista ja höyhenistä, ja mä tein vähän ”tylsempiä” pajunkissoja olkkarin koristeluksi.

Pupunkorvat ja osa askartelutarvikkeista saatu Tigerilta.

Piipunrassit olivat lasten mielestä aivan loistojuttu, ja niistä muotoiltiin mitä mielikuvituksellisimpia matoja ja muita ötököitä vielä senkin jälkeen kun pääsiäiskoristelut oli saatu valmiiksi. Mä otan aika rennosti askartelujen kanssa, enkä juuri rajoita mitä lapset saavat tehdä. Tänään oli koko keittiö aivan vaaleanpunaisissa höyhenissä, kun tytöt halusivat tehdä ihanan höyhensateen askarteluiden lomassa. Mutta hei, höyheniähän ne vain on, ja tytöt keräsivät ne kiltisti yhdessä sitten kun askartelut oli askarreltu. Mä en pelkää sotkua, koska muistan omasta lapsuudesta miten hauskaa oli kun joskus sai levittää tavaroita tai pikkuhelmiä tai jotain muuta pientä niin paljon kuin sielu sietää. Lapset nauttivat sotkemisesta, eikä se heille ole sotkua vaan jokin upea leikki jota me aikuiset ei vaan välttämättä hiffata, hah!

Tuli aivan ihanan keväinen pääsiäistunnelma kotiin kun levitteli vähän pajunkissoja ja tipusia ympäriinsä, ja rairuohotkin ovat alkaneet hienosti kasvaa. Tyttöjen tekemät värikkäät koristelut sopivat ihanasti heidän huoneeseensa ja hekin näyttivät olevan tyytyväisiä kättensä jälkeen. Saa nähdä kuinka pitkät meidän rairuohot ovat ensi viikolla kun pääsiäinen oikeasti koittaa. Vielä aiotaan askarrella pääsiäismunia tyttöjen kanssa, ehkä sunnuntaina kun on Ottokin apuna, mä en ole nimittäin ikinä aiemmin tehnyt sitä itse ja ei ole kyllä mitään takeita että näillä rähmäkäpälillä onnistuisin. Otto sen sijaan pikkutarkkana tyyppinä voisi saadakin jotain aikaiseksi!

Tänään on ollut ihanan leppoisa päivä, ja edessä on toivottavasti hauska ilta Oton kanssa juhlimassa. Lapset jäävät tänne mummun kanssa katsomaan pikkukakkosta ja buuklubbenia, ja herkuttelemaan pasta bolognesella. Ihanaa torstai-iltaa ja huomenna alkavaa viikonloppua kaikille<3

Tänä viikonloppuna saatiin nauttia kyllä ainakin vaihtelevasta säästä jos ei muuta, lauantaina mielettömästä auringonpaisteesta ja sunnuntaina kylmästä ilmasta ja jopa hetken kestäneestä lumimyrskystä, joka on ihanasti tänään jatkunut. Mun äiti tuli meille, sillä hän on lähdössä risteilylle tällä viikolla, ja samalla hän tulee meidän neitokaisten seuraksi kun mennään torstaina Aussie Academyn päätösbileisiin Oton kanssa. Jännää! Äänestysaikaa on muuten enää pari päivää jäljellä, jos haluatte käydä äänestämässä vielä niin se onnistuu TÄSTÄ linkistä. Kiitos kaikille jo äänestäneille ja kaikille jotka ovat videon katsoneet<3

Me käytiin lauantaina kävelyllä merenrannassa lasten kanssa, ja he olivat aivan innoissaan hiekasta ja auringosta. ”Täällä me äiti uitiin silloin viime kesänä aina ja tuohon minä kaadoin kastelukannulla merestä vettä! Voitaisko tänäkin kesänä mennä uimaan! Milloin on kesä? Voidaanko tulla huomenna uimaan rannalle?”.  Tuota intoa kuunnellessa ei meinaa itsekään malttaa odottaa että pääsee nauttimaan merivedestä, kuumasta hiekasta ja jäätelöstä rannalle. Mutta kaunista siellä on näin maaliskuussakin, aurinkoista, siistiä ja meri kimaltelee yhtä kauniin sinisenä kuin kesällä.

Merenrantareissun jälkeen suunnattiin ostamaan mulle Aussiebileisiin asua, ja löydettiinkin pari ihan kivaa juttua joita ajattelin vähän vilauttaa jo ennen varsinaisia juhlia. Tytöt olivat loistavia makutuomareita ja Tiara itseasiasa valitsi mun apuna mulle molemmat jutut jotka ostin, kun mulla oli värivalintojen kanssa vaikeuksia. Ihana minishoppaaja!

Eilen syötiin aamupalaa pitkän kaavan mukaan, paistoin karjalanpiirakoita, ihan niitä Pirkka-versioita, ja herkuteltiin kylmäsavulohella, pashalla ja tuoreilla hedelmillä.. Pasha on mulle ihan uusi ruoka jota en ole maistanut ennen tätä kevättä, en oikeastaan tiedä edes miksi! Mä inhoan mämmiä, ja oon kai aina jotenkin rinnastanut pashan siihen koska molemmat ovat pääsiäisen aikaan syötäviä jälkkäreitä. No eihän niillä ole kerrassaan mitään tekemistä keskenään, pasha on superhyvää, etenkin Lidlistä ostamani shampanjanmakuinen valkosuklaapasha, suosittelen. Pääsiäiseksi voisi koittaa tehdä ihan itse eikä tyytyä kaupan versioihin.

Pääsiäisteemalla jatkettiin aamun jälkeen, kun lähdettiin metsästämään pajunkissoja ja löydettiinkin! Tehtiin samalla kunnon metsäretki tyttöjen kanssa, ja huomasi kyllä miten innoissaan ja miten kotoisana meidän metsäkerhoa käynyt esikoinen oli tutussa metsässä. Hän liikkui siellä sutjakkaammin kuin vanhempansa ja tunsi kaikki kalliot ja kivenkolot, ja kertoili mitä kaikkea he ovat kerhossa tehneet missäkin metsän kolkassa. Kerhosta jäi ihanat muistot ja rakkaus metsään varmasti loppuelämäksi, en voi sanoin kuvailla miten hieno juttu tuollaiset ulkoilmakerhot ovat. Onneksi päiväkodissakin on säännöllisiä metsäretkiä ohjelmassa, ihan niinkuin meilläkin oli pienenä päiväkodissa mörrikoulua.

On ihana katsoa kun Helsinki heräilee eloon talven jäljiltä, .jotenkin huomaa taas kuinka mun Helsinkirakkaus samaan aikaan nostaa päätään pienestä talvihorroksesta. Kaikki tuntuu mahdolliselta, ja parasta on se miten täällä on niin paljon vaihtoehtoja, ja kaikki niin lähellä. Ei tarvitse lähteä kuin muutama askel ovesta ulos niin on metsässä, merenrannalla, kaupassa ja julkisen liikenteen pysäkillä. Kaikki löytyy. Helsingin keskusta on ehkä kiireinen, mutta kun lähtee vähän keskustasta pois voi löytää hiljaisia metsiä, pieniä poukamia ja täydellisiä lenkkipolkuja joiden varrella on heppoja pellolla. Toisaalta nautin samaan aikaan siitä, että pääsen osaksi keskustan kiireistä tunnelmaa työpäivinä.

Tänään mulla oli eräät aika makeat kuvaukset joista kuulette pian lisää, instagramista voi käydä kurkkimassa vähän etukäteen. Aivan ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3

Tänään mä paljastan teille meidän parisuhteen kaikki salaisuudet, hah! No en ihan kaikkia, mutta kokosin sellaisen kahdeksan faktaa-tyylisen postauksen musta ja Otosta. Vähän jotain erilaista tällä kertaa.

1. Meidän suurin kinastelun aihe on roskapussit, koska minä. Mä aina tungen ne liian täyteen ja sitten Ottoa ärsyttää ja se ei halua koskea niihin. Voi jos vaan ne roskapussit itsestään kiipeäis ulos sieltä pöntöstä ja sulkeutuisi ja kävelisi kiltisti eteisen ovelle odottamaan vientiä niin olisi kaikki helpompaa. Tai sitten vaan voisin opetella vaihtamaan useammin uuden tyhjän pussin tilalle ennenkuin vanha on ihan täynnä, eihän se vie kuin hetkisen. Mutta käykö teillekin aina niin että huomaatte tällaisen tilanteen osuneen kohdalle juuri silloin kun teette  ruokaa ja pitäisi samaan aikaan hämmentää kastiketta, paistaa pihviä, vääntää pastan keittoaika munakelloon, antaa kuopukselle maitoa ja juosta vessaan viemään uusi vessapaperirulla sitä tarvitsevalle esikoiselle? Ja sitten kun nuo kaikki on tehty, ei mielessä ole enää roskapussin vaihto vaan ruoka ja istuminen hetkeksi alas.

2. Me rakastetaan makoilla ja höpöttää kahdestaan lasten mentyä nukkumaan. Niinä hetkinä pystyy unohtamaan kaiken härdellin, ja keskittymään vaan toisiinsa, ja kieltämättä vieläkin tulee mieleen ne ajat kun me vasta oltiin tavattu ja oli oikeasti aikaa makoilla sängyssä tuntikausia vaikka joka päivä. Joskus on hyvä vaan makoilla kainalossa ihan hiljaa, mutta yleensä meillä ei kyllä tule hiljaista hetkeä kun molemmilla on niin paljon asiaa. Me ollaan tosi kovia puhumaan, siis ehkä sitä voisi kutsua ihan krooniseksi puheripuliksi. Tätä ei moni ehkä Otosta heti arvaisi, mutta mun kanssa se on kova puhumaan.

3. Meillä on sellainen hölmö ilme, joka näyttää noh aika karulta, mutta joka meidän on aina joskus pakko tehdä. Se tulee meillä kummallakin aina yhtäaikaa, ja se tulee vaan kotona, tai ainakin vaan niin että kukaan muu ei nää. Me näytetään se ilme nyt teille, ehkä sen jälkeen hävettää niin paljon ettei tule tehtyä enää edes kotona sitä. Mä en osaa selittää tuon ilmeen merkitystä, en nimittäin itsekään tiedä. 😀

4. Me ollaan oikeesti aika ällöjä, tai sellaisia joita joku ehkä kuvaisi sanalla ällösöpö. Me puhutaan hellittelynimillä kotona ja pussaillaan ja halaillaan ja söpöstellään, joka päivä. Mutta julkisilla paikoilla ja muiden seurassa me kyllä käyttäydytään, haha. Ollaan oltu sellaisia alusta asti eikä me osata tai haluta muuttaa sitä, koska me tykätään tehdä niin. Myös meidän whatsapp-viestit on varmaan ällöjä jonkun mielestä. Sydänsilmäemojit ja murulit vaan vilisee. Okei Otto ei kyllä käytä sydänsilmäemojia, sen verran mä pelastan sen nahkaa, niin ei mene miehisyys kokonaan tämän postauksen myötä.

5. Meillä on monia täysin erilaisia kiinnostuksenkohteita, kuten Otolla pelit ja mulla vaikka lastenvaatteet. Vaikka mä en tajua peleistä (tai en ennen tajunnut) hölkäsen pöläystä, Otto selittää mulle niistä melkein joka päivä ummet ja lammet. Ja se on musta ihanaa, mikään ei ole musta ihanampaa kuin se että mulle rakas ihminen kertoo itselleen tärkeistä asioista, joista hänelle tulee hyvä mieli. Mun mielestä se että voi olla kiinnostunut toisen asioista ja kuunnella ei vaadi sitä että on itse kiinnostunut samasta asiasta.

6. Me tykätään molemmat leikkiä. Me leikitään lasten kanssa paljon yhdessä, ja molemmille on tärkeää että varsinkin työpäivinä töiden ja ruuan jälkeen ollaan yhdessä koko perhe siihen asti että lapset alkavat nukkumaan. Sitten voi uppoutua niihin omiin juttuihin, kun lapset nukkuvat. Toisinaan se tarkoittaa sitä että mä teen blogijuttuja siihen asti että alan itse nukkumaan, eikä meille jää kahdenkeskistä aikaa tai mulle edes ”vapaa-aikaa” sellaisina päivinä ollenkaan. Mutta silloin kun on pakko valita, meille on tärkeämpää olla yhdessä koko perhe, kuin olla kahdestaan. Kyllä sitä kahdenkeskistäkin aikaa saa aina jostain välistä kaivettua.

7. Me kummatkin autetaan toisiamme blogien kanssa. Oikoluetaan postauksia, kommentoidaan niitä ja heitellään postausideoita ilmaan. Meillä on tosi erilaiset blogit ja on helppo vinkata toiselle jos keksii jonkin kiinnostavan aiheen mistä tietää että toinen saisi hyvän tekstin aikaiseksi. Vielä ei ole kertaakaan tullut sellaista tilannetta että joutuisi taistelemaan postausideasta, että kumpi saa kirjoittaa, koska meillä on niin erilaiset lähestymistavat asioihin ja täysin erilainen tyyli kirjoittaa.

8. Mä yritin keksiä tähän jotain negatiivista, ettei postaus menisi liian siirappiseksi. Mutta totuus on että me ollaan aika siirappisia, enkä ala keksimään tyhjästä ärsytyksenkohteita tai riitoja että tämä teksti vaikuttaisi jotenkin aidommalta sellaisten silmissä jotka ajattelevat että parisuhde ei voi olla yhtä ruusuilla tanssimista. Kyllä parisuhde voi olla sitäkin, mutta se elämä siinä ympärillä yleensä ei ole. Vaikeuksien tullessa me tarraudutaan toisiimme, eikä ajauduta kauemmas. Se on meidän tärkein salaisuus.

Toivottavasti tykkäsitte vähän erilaisesta postauksesta ja aivan ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Aurinko, kotipäivät ja nuo kaksi ihanaa pientä ipanaa, siinä on resepti loistofiilikseen. Viimeiset pari päivää ovat olleet täynnä niitä ihan parhaita hetkiä, ja ajattelin jakaa niitä teille näin perjantain kunniaksi.

Siisti lastenhuone, se on jotain ihan parasta niin lasten kuin vanhempienkin mielestä. Harvoinpa se kauaa noin siistinä pysyy, eikä tarvitsekaan. Mutta tuo pieni tyyni hetki ennen myrskyä, niitä legoja, jalkapohjaan porautuvia barbien kenkiä ja nukenrattaita, se on vaan täydellinen.

Pieni pikkupikkuserkku kylässä. En mä tiedä onko lasten sukulaisuussuhteelle enää termiä jos vanhemmat ovat pikkuserkkuja keskenään, mutta mä sanon pikkupikkuserkku ja se on ihan fine. Musta on ihanaa miten nätisti tytöt osaavat ottaa pienen huomioon ja lelut joista yleensä käydään keskinäistä kilpailua luovutettiin oma-aloitteisesti oikein hymy naamalla pikkuisen leikittäviksi ja katsottiin ylpeänä vierestä kuinka vauva tykkäsi leluista. Voi vauva, eipä hänkään enää niin pieni vauva ole, kun pian jo täyttää yhden vuoden. Miten voi aika mennä näin äkkiä, en kestä!

Kahdenkeskinen rauhallinen reissu lähikauppaan esikoisen kanssa sillä aikaa kun kuopus veteli sikeitä isin kainalossa kirja kädessä. Oli ihana käydä kahdestaan kaupassa, ja höpötellä ja jutella rauhassa vain toisen kanssa. Hän oli niin ylpeänä ja auttoi mua kaupassakin hienosti lastaamaan ostoksia kärryihin, kävi ihan itse viemässä pikkukärryt pois sillä aikaa kun mä jonotin kassalla ja tuli sitten takaisin viereen seisomaan, minkä jälkeen pakattiin yhdessä ostokset. Hienointa oli tietenkin saada kantaa omaa pientä ostospussia jossa rairuohon siemenet matkasivat turvallisesti kotiin. Missä vaiheessa tosta tyypistä tuli noin iso tyttö?

Yhteinen istutushetki tyttöjen kanssa. Aamulla laitettiin rairuohot kasvamaan pian lähestyvän pääsiäisen kunniaksi. Tytöt saivat ripotella siemenet omalle alustalleen vuorotellen, ja kastella punaisella kastelukannulla. Multa oli aikamoista velliä kuopuksen kupissa ja siemenetkin vähän siellä sun täällä, mutta tärkeintähän on se että saa osallistua, ja hyvä ruoho siitäkin aivan varmasti tulee. Tiput odottavat jo rivissä hyllyn päällä että pääsevät tepastelemaan rairuohon päälle. Vielä pitäisi lähteä etsimään pajunkissoja, ja askarrella virpomisvitsat.

Rauhallinen letityshetki, pää pysyi kerrankin paikoillaan eikä pyörinyt ja heilunut, sekä aamupäivän rauhalliset leikit. Lastenhuoneesta kuuluu tyytyväistä selitystä, välillä käydään näyttämässä hienoja piirustuksia yhdessä. Lapset ovat piirtäneet kahdestaan sillä aikaa kun minä kirjoitin tämän. Tuntuu että päiväkodin aloituksen jälkeen tytöt ovat ottaneet entistä enemmän ilon irti niistä hetkistä kun saavat leikkiä kahdestaan, ja on ollut paljon harvemmin niitä tilanteita joissa otetaan kädestä tai kinastellaan.

Nyt tämä ihana perjantai jatkuu ulkoilulla, ja ruukkujen metsästyksellä. Me saatiin eilen tuliaiseksi aivan ihania narsisseja, mutta mulla ei ole yhtäkään tyhjää ruukkua. Metsästyksessä olisi raidallisia pirtsakoita ruukkuja partsille mutta saa nähdä mitä me löydetään.

Ihanaa ja aurinkoista (auringonpimennyksistä) perjantaita kaikille <3