Kolmevuotiaan kanssa eletään nyt erittäin kolmevuotiasta vaihetta. ”Miksi minun pitää syödä? Miksi meillä on ruuaksi pastaa? Mistä pasta tulee? Miksi pitää syödä että kasvaa?” Kaikkeen on kysymys, kaikkiin vastauksiinkin vastakysymys. Välillä päivät sujuvat niin hyvin että ei meinaa uskoa että tyyppi on vasta kolmevuotias, kuten viimeviikkoisissa valokuvauksissa. Toisina päivinä taas sitä temperamenttia löytyy, ja kujeilu on hauskaa, eikä iästä ole epäilystäkään. Omia rajoja testataan jatkuvalla syötöllä, ja hauskintahan niitä on kolmevuotiaan mielestä testata siihen vielä vähän höpsöön pikkusiskoon.

Saman päivänkin aikana vaihtelu tunnetiloissa on vilkasta, ja esimerkiksi vielä aamulla kovasti kiinnostaneet vaatteet ja asun kuvaus saattavat iltapäivällä tuntua jo niin turhalta asialta, että sekuntikin paikallaan on liikaa. Tänä aamuna vaatteet valitsi pikkutyyppi aivan itse, ja päälle valikoitui mitäs muutakaan kuin kissoja! Kissat ovat kovaa huutoa meidän naperoilla, tosin toinen on edelleen vankasti sitä mieltä että kissatkin sanovat ”Hau!”, paitsi Kitikitit eli Hello Kittyt, jotka sanovat ”Miaum!”. Aamun asukuvaus oli menestys, itse valikoitu asu, kuvausympäristö (parveke) ja itse toivottu asun kuvaaminen toimivat hyvinä eväinä mallin osalta onnistuneisiin kuviin.

Neule Lindex / T-paita H&M / Farkut Primark / Laukku H&M / Kengät Nike Roshe Run / Rusetti äidin kätköistä

Aamulla kokeiltiin ensimmäistä kertaa Tiaralle hiusdonitsia, ja aika suloisen nutturanhan sillä sai jo aikaiseksi! Meidän neidillä on hiukset vielä aika ohuet, joten tavallinen nuttura on yleensä aika pikkuruinen. Donitsi kuitenkin peittyi jo suht hyvin oman tukan alle, ja sillä saatiin tyypille hänen toivomansa prinsessatukka. Me laitellaan aika useinkin Tiaran tukkaa, Tiara tykkää kun saa ”laittautua”, ja musta on ihana kokeilla kaikkea uutta. Ne on sellaisia äiti-tytär -hetkiä, joista me molemmat nautitaan paljon! Tykkäättekö laittaa omien lastenne hiuksia?

Loppuun vielä kolmen arvonnan voittajat! Eli ensiksi, Winterwaterfactory -arvonnan vapaavalintaisen haalarin uusi voittaja: Heidi. Mä julkaisin voittajan jo pari viikkoa sitten, mutten ole saanut yhteystietoja vieläkään, joten siksi arvoin uudelleen. Onnea siis Heidille! Lekmerin tarjoaman Färg&Formin pussilakana-arvonnan voittajaksi selviytyi Tinski. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, Sheinsiden lahjakortin voittajaksi arpoutui Nellimaria. Paljon onnea kaikille voittajille! Laittaisitteko mulle yhteystietoja mitä pikimmiten osoitteeseen couturecouture(at)windowslive.com niin saadaan teille voitot kotiin.

Me aletaan nyt nautiskelemaan juustoista, kekseistä ja persimonista äidin ja Oton kanssa, kun ajateltiin piristää maanantaita juustoherkuilla. Illalliseksi syötiin törkeän hyvää myskikurpitsa-makkarapastaa, Tavolatan pasta-annoksesta inspiroituneena, ja mun on ihan pakko jakaa teillekin se resepti kunhan ehdin kirjoittaa ylös. Huomenna suunnataan ainakin neuvolaan, ja nähdään vähän kavereita pitkästä aikaa! Ihanaa maanantai-iltaa kaikille<3

Auringonvalon vähäisyys arkiviikolla alkaa turhauttaa syksyn edetessä yhä enemmän, kuvaamisen kannalta siis. Syysillat ovat tunnelmallisia ja ihania, mutta oi miksi ei sitä valoa voisi riittää vaikka kasiin asti iltaisin, niin ehtisi kuvata arkena silloinkin kun Otto on tullut töistä. Eilen saatiin kuitenkin päivällä kuvattua, koska oli onneksi lauantai, ja turhauttavan hämärän kuvausviikon jälkeen tuntui pitkästä aikaa kivalta selata napatut ruudut läpi koneella!

Yritettiin perjantainakin illalla käydä kuuden maissa ottamassa asukuvat, mutta eihän siitä tullut enää mitään, ja otettiin sitten eilen uudet. Tipa on tykästynyt asukuvien ottamiseen, ja niitä kuulemma pitää ottaa melkeinpä joka reissulla kun ulkoillaan, oli valoa tai ei. Hänestä on harjaantunut varsin kokenut asukuvattava, ja hänellä on hienot, 3-vuotiaan vinkit asukuvaamiseen, jotka jaan nyt teille. Kokeilkaapa vaikka itse, toimii!

1. Asukuvissa kuuluu hyppiä, koska se on kivaa!
2. Asukuvissa kuuluu olla laukku. Jos ei ole omaa mukana, niin pitää lainata äidiltä.
3. Asukuvissa voi seisoa varpaillaan, koska sitten on tosi iso!
4. Asukuvissa ei kannata olla paikoillaan, koska se on ihan tylsää.
5. + 1,5-vuotiaan bonusvinkki: Asukuvissa kannattaa tehdä duckface.

Tiaran asu / Takki Zara / Pipo Huttelihut / Neule H&M / Hame Little Pieces (Lekmer*) / Sukkahousut Little Pieces (Lekmer*) / Kengät Nike Roshe Run / * = saatu blogin kautta

Mun asu / Takki Sheinside* / Toppi H&M / Huivi Cubus / Farkut Gina Tricot / Pipo Asos / Kengät Converse / Laukku Coach / * = saatu blogin kautta

Lauantai meni ulkoillessa, kauppareissulla ja leipoessa mulle uutta tuttavuutta, eli Kinderpiirakkaa! Siitä tuli tosi hyvää, vaikka aika ällömakeaa se kyllä on. Syötiin ruuaksi lohta ja perunamuusia, joka oli esikoisen toiveruoka. Zelda ei jostain syystä lämpene lohelle eikä perunamuusille yhtään, vaikka aina tasaisin väliajoin ollaan tarjottu. Kai se pitää vain hyväksyä että hän ei ainakaan tällä hetkellä vain pidä kalasta, sillä kaikkea muuta hän kyllä syö tosi nätisti, siinä missä uunilohi aiheuttaa yökkimisreaktion. Zelda sai onneksi sitten edellispäivän Pasta Carbonaran jämät ja sai hänkin masunsa täyteen.

Tänään tarkoituksena on tehdä ruuaksi kahta eri suolaista piirakkaa, saa nähdä miten ne maistuvat! Ensi viikolla voisinkin tehdä vähän laajempaa ruokapostausta resepteineen ja kuvineen, kun sellaista on toivottu. Tänään illalla luvassa vielä asukriiseilyä ja ajatuksia lähestyvästä Indiedays Blog Awards -gaalasta, ja huomenna arvontaa sekä tilannekatsausta treenien tuloksiin 8/12 viikon jälkeen. Lopuksi mun on pakko jakaa vielä eilisen lempparikuva, jonka minä jopa ihan itse otin!

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3

Viimekuinen Zaran ostos, ihana vihreä parkatakki Tiaralle, pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla käyttöön torstaina kun käytiin tsekkaamassa H&M:n All for Children -mallisto ennakkoon. Päivä oli kylmä, ja takki ei ollut yhtään liikaa, vaikka topattu onkin. Mä rakastan tuota karvahuppua ja takin ihanaa A-linjaa niin paljon. Takki on kuin Tipalle tehty!

Kissoihin ihastunut tyttäremme pitäisi nahkayksityiskohdin koristeltuja kissalegginsejään jokapäivä, jos itse saisi valita. Toinen vaihtoehto ovat samat legginssit ilman nahkaa, mutta kissapolvilla kyllä. Mä en ole niin ihastunut kissoihin, mutta jokin noissa korvissa viehättää aina kun niitä laitetaan lastenvaatteisiin. Vauvat, taaperot, ja söpöt korvat, olivat ne sitten polvissa tai hupussa, saavat huokailemaan ihastuksesta. Luulin että korva- ja karvavillitys alkaisi esikoiselle hamstrattujen Hello Kitty -pileetakkien jälkeen hellittää, mutta mitä vielä. Aina talven tullen korvat ja karvat löytävät tiensä vaatekaappiin!

Pipo Zara / Takki Zara / Leggingssit H&M / Kengät Zara /

Jatkossa lastenvaatepostaukset tulevat löytymään omista tunnisteistaan helposti, joko Tipalooks- tai Zeldalooks-tunnisteella (tai molemmilla, mikäli molemmat ovat samassa postauksessa). Mulla on on blogin tunnisteet tällä hetkellä siivouksen alla, ja jatkossa pitkän listan sijaan tulette löytämään helposti seurattavan listan, josta haluamansa aiheet on yksinkertaista löytää. Tämä suursiivous vie aikaa satojen eri tunnisteiden vuoksi, mutta palkitsee varmasti lopussa!

Huomasin tänään että olen unohtanut julkistaa Rynkebyn mehuhetki-arvonnan voittajan, vaikka olen hänet arponut jo aikaa sitten! Eli voittajaksi selviytyi tällä kertaa Salla. Paljon onnea! Laitatko minulle sähköpostilla yhteystietosi osoitteeseen couturecouture(ät)windowslive.com, kiitos!

Ihanaa lauantaipäivää kaikille!

Oletteko tekin sortuneet hamstraamaan karva- tai korvavaatteita? Valkoinen karhuhaalari korvilla vastasyntyneelle ja pupunkorvapipo taaperolle, check?