Juhlatunnelmia ja maanantaifiiliksiä

30.06.2014

Lauantai sujui juhlatunnelmissa Annan Babyshowereissa. Anna oli järjestänyt ihanat juhlat ja kuolaan vieläkin herkullisen, juhlissa tarjoillun rockyroadin perään. Mua vähän jännitti aluksi mennä juhliin, sillä en tuntenut sieltä etukäteen muita kuin Annan ja Lähiömutsin. Jännitys oli kuitenkin ihan turhaa, juhlissa oli tosi kivaa seuraa, mukavia ihmisiä ja ihan mielettömät tarjoilut ja koristelut. Pienet paineet Tiaran tuleville 3v-synttäreille, meillä kun yleensä ei edes kakku ole valmis siinä vaiheessa kun ovikello soi jo kymmenettä kertaa synttäripäivänä. Mutta ehkä se pitää vain hyväksyä, että toiset ovat taitavia pienissä yksityiskohdissa ja toiset vähän suurpiirteisempiä, heheh.

IMG_6372 IMG_6385 IMG_6441 IMG_6443Eilinen oli ihan perus sunnuntai, tämä sateinen sää ei oikein houkuttele tekemään mitään kivaa, mikä vaatii kotoa poistumista. Suunnitelmissa oli reissu Snadi Stadiin, mutta kaatosade ja flunssatoipilas Otto oli syytä pitää erossa toisistaan. Ehtiihän sitä myöhemminkin! Jos eilinen oli perus sunnuntai, niin tänään oli kyllä niin maanantai maanantai kuin vain voi olla. Aamu alkoi kello viisi, sillä että Tiara päätti tulla meidän huoneen lattialle nukkumaan, ja jatkui katkonaisena kello seitsemään jolloin Zelda heräsi. Tänään oli mun aamu nukkua, mutta enhän mä tietenkään saanut unta siinä härdellissä, herkkäuninen kuin olen. Eiliset haaveiluni ”kuin uudesta minästä kahdeksan tunnin yöunilla” vaihtuivat vielä vähän normijätesäkkejä suurempiin silmäpusseihin, ja juotujen kahvikupillisten tuplaantumiseen.

Erittäin hitaasti (aikuisten osalta) käynnistyneen aamun jälkeen me otettiin suunnaksi hammashoitola, ja lähdettiin käymään molempien neitien hammastarkastuksissa. Tiaralla meni niin hienosti, että olin haljeta ylpeydestä. Edellispäivän hammaslääkärisadun lukeminen lievitti ilmeisesti jännitystä, ja mukava hammaslääkäritäti sai täysin ongelmitta tutkia Tiaran hampaat ja kehui vielä useaan otteeseen miten hienosti hoidetut ja puhtaat hampaat Tiaralla on, ja miten hyvin puhe on kehittynyt. Tiaralla ei kuulemma ainakaan ole tiukka kielijänne, niin selkeästi tulee puhetta. Mulla itselläni oli tiukka kielijänne, ja kärsin L- ja R-viasta ennenkuin ne korjaantuivat puheterapiassa ennen eskaria.

Zelda oli vähän eri mieltä tutkimuksesta, vaikka turvallisesti saikin olla mun sylissä. Hän huusi komeasti suoraa kurkkua koko parin minuutin tsekkauksen ajan, mutta ainakin lääkärillä oli hyvät näkymät hampaisiin. Taisi jäädä pelko parin viikon takaisista lääkärikäynneistä, kun otettiin tulehdusarvoja ja tutkittiin kurkkua, kun eihän yksivuotias vielä osaa erottaa muuta kuin tutun valkoisen takin. Neidille on kuulemma neljä hammasta, kulmahampaat ja jotkut toisetkin, puhkeamassa yhtäaikaa, joten saatiin ohjeeksi olla säikähtämättä mahdollista kiukkuisuutta tai lämmönnousua.

Hammaslääkäriltä kuulin uudesta suosituksesta, joka on ihan vasta tullut voimaan, ja josta meille ei esimerkiksi neuvolassa, tai Tiaran reilun vuoden takaisessa 1v-hammastarkistuksessa siksi oltu voitu kertoa vielä mitään. Eli nykyään tuttia ei suositella enää 8kk iän jälkeen ollenkaan, sillä silloin kitalaen ”sauma” menee umpeen, minkä jälkeen tutin imeminen alkaa vaikuttaa purentaan. Myöskään tuttipulloa ei suositella saman iän jälkeen. Tiara luopui tutistaan n. 1,5v iässä, ja aina mulle on ollut selvää että tutista kannattaa luopua mahdollisimman aikaisin, mutta tuo 8kk oli ihan uutta!

Zelda ei syönyt koko tuttia, ennen kuin lopetin imetyksen Zeldan ollessa 11,5kk ikäinen, ja tuttipullohan ei ole koskaan maistunut, vaan hän juo tavallisesta mukista. Mutta se ei pelasta sitä faktaa että tälläkin hetkellä Zelda nukkuu tuolla tutti suussa, ja se saattaa vaikuttaa hänen purentaansa, ja aiheuttaa vuosien oikomishoidot niinkuin mä itse jouduin kouluiässä läpikäymään. Nyt missiona onkin päästä eroon tutista mahdollisimman pian, mahdollisimman helposti. Tiaran kanssa tutista luopuminen oli helppoa, koska hän ei syönyt sitä enää muulloin kuin yöunilla, ja tutin mentyä hukkaan ei vaan enää ostettu uutta, vieroitus kesti muistaakseni yhden päivän ennenkuin tutti oli unohtunut juttu.

Zelda taas on tuttiinsa erittäin kiintynyt, ja söisi sitä mielellään ihan kokoajan, vaikka otankin sen aina pois ulottuvilta muuten kuin uniaikaan. Zelda käy etsimässä tuttiaan monta kertaa päivässä ja huutelee usein ”tutti, tutti” samalla. Eli se tekee luopumisesta haastavampaa, kun hän osaa pyytää tuttia, ei sitä oikein voi kyynel silmässä tuttia pyytävälle yksivuotiaalle sanoa, että ”et sä nyt saa sitä koska se voi aiheuttaa sulle purentavian”.  Siitä huolimatta tutista täytyy päästä eroon nopeasti, nyt siis kaikki vinkit kehiin mitä vain mieleen saattaa tulla, kiitos! Miten teillä on päästy eroon tutista siihen kovasti kiintyneen kanssa?

Hammaslääkärikäynti teki Tiaraan selvästi vaikutuksen, sillä kotiin tultuamme Otto tarjosi tytöille pillimehua ja hän kieltäytyi erittäin painokkaasti: ”En halua pillimehua, siinä on sokeria ja se ei ole hyväksi minun hampaille!”. Ei kyllä juteltu tästä hammaslääkärikäynnin aikana ollenkaan, mutta siinä hammaslääkärisatukirjassa on kerrottu myös hampaille hyvistä jutuista, ja hampaille huonoista jutuista, ja Tiaralle on jäänyt siitä tuo sokeri mieleen. Kirjassakaan ei tosin mainita pillimehua, aika hyvä päättelykyky Tipalla siis! Mutta jäi tosiaan pillimehu juomatta, hyvä Tipa!

IMG_7835x IMG_7838xHammaslääkärikäynnin jälkeen käytiin kaupassa, ja loppupäivä sujuikin siivoillen. Zelda oli onnesta soikeana, kun laskin hetkeksi imurin käsistäni kerätäkseni hänen levittämiään (jo kerran tieltä pois siivottuja) leluja, ja hän sai ottaa imurin omiin käsiinsä. Keskittyneenä hän imuroi ja ihan jykevällä otteella, selkeästi katsonut tarkkaan miten imuria käytetään, haha. Ihana pikku apulainen, paljon kiinnostuneempi siivouksesta kuin uhmaikäinen isosiskonsa tai minä.

Tulipas pitkästä aikaa höpöteltyä kuulumisia oikein pidemmän kaavan mukaan, toivottavasti ei haittaa! Me ollaan täällä ihan lomafiiliksellä, ja vaikka hommia riittää, niin mulla ei ole kertaakaan ollut sellainen olo että olisi kiire. Ihanaa miten äkkiä loma vaikuttaa omaan fiilikseen, ja jaksaa taas paljon paremmin. Mahtavaa maanantai-iltaa ja hyvää yötä kaikille, saapuisipa se aurinko pian tänne pääkaupunkiseudullekin!


71 Responses to “Juhlatunnelmia ja maanantaifiiliksiä”

  1. Kat sanoo:

    Älä siitä tutista luopumisesta stressaa! 1-vuotiaalla on vielä imemisen tarvetta (toisilla on, toisilla ei niinkään) ja tutti tyydyttää sitä tarvetta. Eihän se hampaisiin vaikuta mitenkään alle 3-vuotiailla. Toki eihän sitä ihan 247 tarvii syödä, oma 1v 8kk poika söis myös koko ajan jos vain saisi. Mäkin olisin silti kiitollinen vinkeistä että miten siitä tutista sitten joskus pääsee eroon! Helpompaa kai se on mitä pienempi lapsi on, äkkiä se kai unohtuu… Tosin meillä ei ainakaan nukkumaan menosta tule mitään ilman tuttia. Ähh.. Vaikeeta ! :D

    • Iina sanoo:

      Tutti on kyllä hankala! Mä uskon että se kyllä vaikuttaa hampaisiin jo nuorenakin, kun hammaslääkäri niin sanoi ja itsekin olen luultavasti (myös) tutin aiheuttamista haitoista kärsinyt, ja joutunut oikomishoitoon, mutta se että onko se raja oikeasti se tiukka 8kk vai vähän myöhemmin, on tietenkin varmasti aika lapsikohtaista! :) Meilläkään ei joo nukkumaanmenosta tulisi yhtään mitään ilman tuttia, tutti on niin pelastus ja silti niin hankala juttu :D

  2. idaaaaa sanoo:

    Äidin mukaan minut aikoinani ainakin vieroitettiin tutista leikkaamalla tutin pää irti. Sen jälkeen ei enää tutti maistunut!

  3. Anette sanoo:

    Hei ! Poikaystäväni sisko käytti tämmöstä kikkaa tutin kanssa. Eli joka päivä otettiin yksi tutti, halkaistiin se keskeltä ja annettiin lapsen tutkia ja maiskutella tuttia. Lapsi hetken aikaa ihmetteli ja sitte tajus että tutti oli huono jolloin sen annettiin ite laittaa se roskiin :-) joka päivä näin kunnes tutit loppuun :-)

  4. Sanna sanoo:

    Oon kans kuullu tuosta, että tutti vaikuttaisi jotenkin negativiisesti, ikäsuosituksesta tosin ei ollut tietoa. Meillä viidestä sisaruksesta kuitenkin neljällä on ollut hampaiden oikomisia, mutta isosiskolla, joka ainoana imi tuttia, ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. :)

    • Iina sanoo:

      Aika hassua että juuri se jolla piti olla suurin ”riski” hammasongelmiin sitten ei saanutkaan niitä, tai no ei nyt hassua, mutta osoitus siitä että ei kaikki aina mene suositusten tai oppikirjan mukaan, vaan niin moni muukin asia vaikuttaa! :)

  5. tanjumaru sanoo:

    Leikatkaa tutista palanen pois ja antakaa pistää suuhun.Meillä loppui tutin käyttö kerrasta.On sen verran omituinen suussa kun uupuu pala ettei enää tuttua huoli.

  6. Noora sanoo:

    Me oltiin kans justiinsa muutama viikko sitten poikasen ensimmäisessä hammastarkastuksessa. Suusta löytyi 16 kpl legoja, joten paljon ei enää olisi niitä väännettävänä onneksi. :)

    Tsemppiä tutin ja Zeldan erottamiseen! Meidän poikaselle tuo tutti ei koskaan ole maistunut ja pullot jätin chillisti vaan kerrasta pois 11kk iässä, hetken se ihmetteli ja väänsi itkua illalla, mutta yllättävän kivuttomasti meni.

    • Iina sanoo:

      Zelda ressulla ei ole vasta kuin kahdeksan hammasta, plus tietty nuo nyt puhkeamassa olevat neljä! Kiitos tsempistä, sitä tarvitaan! :) Onneksi ei ole pullosta eroonpääsyongelmia kun se ei koskaan kelvannut :D

  7. Sanna sanoo:

    Meille sanottiin ettei 2v jälkeen oo hyvä syödä tuttia, joten toi 8kk ihan uus juttu. Mä vierotin Ton tuttihirviön ihan vaan törkeesti seinää. Vika tutti meni rikki ja päätin et nyt ei osteta uusia vaan Tää loppuu tähän. Poitsu tais olla 1v 3kk about ja ois syöny tuttia koko ajan jos ois saanu. Pari päivää meni ja tutti oli unohtunu. Suju paljon kivuttomammin mitä luulin, aluks nukahtaminen oli vähän haastavaa mut Kyl Se siitä. Pysyy vaan päätöksessä niin eiköhän toimi :)

    ps. Mä haluun Tota Rocky roadii nam

    • Iina sanoo:

      No toi 2v oli mullakin tiedossa edelliseltä, Tiaran hammaslääkärikäynniltä, joten mullekin tuli 8kk todella yllätyksenä! Niinhän se aina taitaa lasten kanssa olla, että kun vaan tekee kerrasta poikki ja pysyy päätöksessä, niin lapsi ottaa sen paljon kivuttomammin kuin jahkailun ja hidastelun! Kiitos :)

      Se rocky road oli taivaallista, kelpais kyllä mullekin :D!

  8. Norppa sanoo:

    Meillä luovuttiin tutista tasan 2 vuoden iässä, mikä oli sinäänsä helppo homma, koska sen ikäinen jo ymmärtää enemmän. Otettiin yhdessä kaikki tutit keittiön pöydälle ja sakset viereen. Kerroin, että nyt tehdään ihan tosi hassu juttu ja rikotaan kaikki tutit niks naks. Hän sai itse osallistua leikkaukseen, joten koko juttu tehtiin yhteisymmärryksessä ja aiheutti innostusta myös luopujasta. Sen jälkeen kun kaikki tuttiosat oli leikattu, aloimme kovin suureleisesti ihmettelemään että ohhoh mites kävi. Sakset sanoivat niks naks ja tutit meni rikki. Tästä tuli siis surullisen luopumisen sijaan hassun hauska juttu ja kun sai vielä itse käydä heittämässä tutit roskiin ja sanoa niille heipat, sai tutit kokea viimeisen matkansa. Illalla muutaman kerran kyseli tuttia virne kasvoillaan ja joka kerta loksautin suuni auki dramaattisesti ja kysyin, että mitäs niille kävikään?! Tyttö nauroi ja sanoi että ”tutit niks naks likki ja loskiin!” Ja sitten nauroi päälle. Eli helpolla päästiin :) Meilläkin pahin tutin kiintyminen tapahtui juuri 1,5v paikkeilla ja silloin jo harmittelin, että olisi pitänyt vuoden iässä ottaa pois kun se ei vielä ollut niin tärkeä. Tsemppiä tuttihärdelliin, onneksi se haikeus ei kauan kestä :)

    • Iina sanoo:

      Voi vitsit, ihana tapa teillä luopua tutista! Meilläkin Tiaran kanssa oli helppoa silloin kun hän jo ymmärsi niin hyvin, mutta Zelda raukka ei vielä taida ihan ymmärtää :( Kiitos paljon tsempistä<3

  9. Julia sanoo:

    Meillä Hugo just luopu tässä kesäkuun puolessa välissä tutista, ja ikää oli reilu 1v4kk sillon siis :) Mä joskus aiemmin olin koittanut laittaa Hugon nukkumaan ilman tuttia, mutta jäbä vaaan huus kurkku suorana ja annoin tutin takasin, ja Hugo siis söi tuttia ihan jatkuvasti. Mut sit mä yks maanantai päätin, että nyt mä leikkaan tutista sen tutinpään irti ja leikkasin sen niin, että Hugo näki sen, ja annoin sen rikkinäisen tutin sitten pojalle. Hän sitä yritti syödä ja tutkiskeli kunnes tajusi ettei sitä olekkaan kiva syödä! Ja heitti tutin itse lattialle, eikä sitä enää laittanut suuhun. Ennen jos Hugo ees näki tutin jossain oli se ihan pakko hakea heti suuhun :D Eli meillä toimi ainakin toi, että Hugo ite tajusi että se on rikki ja sitä ei oo kiva imeä, eikä se että olisin vaan piilottanut tutin tai ollut vaan antamatta – koska silloin poika ei ois tajunnu miksei hän nyt yhtäkkiä saakkaan tuttia. Mä annoin sen rikkinäisen tutin lojua Hugon lattialla ja milloin missäkin muutamia päiviä että Hugo aina muisti että se on rikki. Ekana iltana nukkumaanmeno meni tosi hyvin, mutta ku nyöllä heräs nii meni varmaan tunti että suostui jatkamaan unia, mutta meillä toi meni ihan muutamassa yössä ohi! Nukkumaanmeno, yöllä uudelleen nukahtaminen ja päikkäreille käyminen olivat ne missä vähän huusi enemmän, mutta nopeesti meni ohi.
    Tutista luopumisen jälkee meijän pojasta on tullu ilosempi ja nauravaisempi päivällä, höpöttelee enempi ja nukkuu yöt paremmi! :) Toivottavasti teillä sujuu yhtä kivasti tuo tustista luopuminen, tsemppii! <3

    • Iina sanoo:

      Hei kiitos paljon kun jaoit noin kattavasti teidän kokemuksen, ja kiva että teidän Hugo ei edes ole paljoa vanhempi kuin meidän Zelda, antaa toivoa siitä että mekin voitaisiin onnistua jo tässä iässä :) Täytyy varmasti kokeilla tuota rikki leikkaamista! Kiitos ja ihanaa kesää teille<3

  10. M sanoo:

    Meillä oli ihan järkyttävän tuttiriippuvainen tyttö. Just tollasta tutti tutti -huutelua.

    Noh, eräänä päivänä kyllästyin ja leikkasin tuteista päät rikki. Lapsi totesi itsekin, että rikki (oli n. 1v7kk tuolloin), ja vei jopa joitain tutteja itse roskiin. Pari päivää se lussutti rikkinäisiä tutteja, kunnes tyytymättömyys kasvoi eikä rikkinäinen tutti enää kelvannut lainkaan. Meni todellakin yllättävän helposti, koska nukahtamisvaikeuksia oli vain yksi tai kaksi päivää, sitten alkoi sujua. Luulin, että meillä olisi tullut tuosta kunnon taistelu. Vierottamisesta on nyt pari kuukautta ja edelleen lapsi huutelee joka päivä tuttia, mutta ”tutit on vauvoille, sinä olet iso tyttö ja osaat olla ilman” -selitykset uppoaa tehokkaasti. :D

    Itse söin tuttia 4-vuotiaaksi ja tänä päivänäkin on purentavika.

    • Iina sanoo:

      Kiitos vinkistä! Meidän täytyy ehdottomasti kokeilla tuota rikkileikkaamis-temppua, kun se tuntuu niin monella toimineen :) Toivotaan että meilläkin päästään taisteluitta! Ihanaa kesää teille :)

  11. Mymmyryy sanoo:

    Nuo suositukset tuntuu vaihtelevan ihan paikkakunnittain.

    Me käytettiin kuukausi sitten meidän neitiä 1-vuotistarkastuksessa hammashoitolassa ja siellä tuli puhetta että on tutti käytössä. Hoitaja sanoi että ei tässä vaiheessa haittaa ollenkaan, vieroittua pitää 2-3 vuoden iässä. Ei siis käskenyt millään lailla kiirehtiä pois tutista.

    Meillä tyttö lussuttaa tuttia vain väsyneenä, päiväsaikaan ei kaipaa sitä ollenkaan. Ruualla juo maidon lasista mutta nauttii maitoa myös vielä pullosta.

    • Iina sanoo:

      Niin varmasti vaihtelevatkin suositukset paikkakunnittain, ja varmasti jopa hoitajankin mukaan, mutta jotenkin sitä tulee ainakin mulle vaan aina sellainen paniikki, ja halu noudattaa sitä tiukinta mahdollista suositusta, ettei vain joudu sitten lasten kasvettua miettimään, että olisiko voinut itse estää hammasongelmat :/

  12. M sanoo:

    Jatkoa vielä edelliseen…

    Itse koin helpoksi sen, että lapsi ymmärsi, miksi tutti on poissa (=tutti meni rikki). Olisi tuntunut rankalta ottaa tutti pois sen ikäiseltä, joka ei ymmärrä miksei tuttia yhtäkkiä olekaan. Siksi odoteltiin sen verran, että ymmärrys on kehittynyt tarpeeksi.

    • Iina sanoo:

      No se on ihan totta, mustakin tuntuu pahalta ajatella, että ottaisin nyt Zeldan tutin pois, kun hän ei vielä ymmärrä samalla tavalla kuin Tiara ymmärsi silloin kun tutista luovuttiin!

  13. Heyni sanoo:

    Ei siitä tutista kannata stressata. Ennenhän lapset söi tuttia paljon vanhemmaksi, eikä silti välttämättä tullut purentavikoja. Ne suositukset muuttuu ihan hirveen usein, ja yleensä kannattaa muistaa, että ne on vaan suosituksia. :) Kyllähän niistäkin vauvoista joilla on suositusten mukaan 1kk.n iässä annettu velliä tai 2kk.n iässä juotettu appelsiinimehua, ihan ihmisiä on tullut ;)

    • Iina sanoo:

      Se on totta, että suositukset on vain suosituksia, mutta mä en vaan halua joutua sitten lasten ollessa vanhempia, syyttelemään itseäni jos mahdollisia hammasongelmia ilmenee :/

  14. Laura sanoo:

    Mun tyttö luopui tutista himpun päälle kaksivuotiaana niin että veimme tutit yhdessä pihan perälle puun juurelle, josta orava-äiti haki ne orava-vauvoille. Orava-äiti oli sitten tuonut vastalahjaksi Titi-nalle DVD:n :) odotin tarkoituksella että tyttö oli sen ikäinen että itse ymmärsi että nyt luovutaan tutista. Pohjustin asiaa muistaakseni edellisestä päivästä alkaen. Ei tullut itkua turin perään kun itse oli tutit vieny pois. Muutaman kerran on asiasta juteltu sen jälkeen mutta melko kivuton operaatio oli :)
    Minä olen aikoinaan luopunut tutista 5-vuotiaana!!! Aika vanha tutin imijä olen ollut, noloa.. Mut hampaat on suht suorat ilman oikomishoitojakin.
    Tsemppiä teille tutista luopumiseen, toivotaan että pääsette yhtä helpolla kun meillä meni :)

    • Iina sanoo:

      Tämä oravajuttu tuntuu myös toimineen monella, mun muutama sukulainenkin on käyttänyt samaa taktiikkaa! :D Meillä ei vaan toimi nyt Zeldan kanssa kun hän ei ihan vielä ymmärrä :( Hyvä että sulla ei tullut hammasongelmia tutista, mulla itselläni oli ihan hirveät ongelmat :S Kiitos tsempistä, ja mukavaa kesää teille :)!

  15. Nimetön sanoo:

    Puheterapeutti-kälyni antoi tuon saman neuvon (luovuttava 8kk ikään mennessä) tutista muistaakseni jo esikoisen vauva-aikana muutama vuosi sitten. 8kk iän jälkeen alkaa vaikuttaa kuulemma negatiivisesti suun motoriikkaan. Hän tosin lisäsi, että mikäli tutti olennaisesti arkea helpottaa, niin ei se ole niin tarkkaa vaikka tutista luovuttaisi vasta vähän myöhemminkin…

    • Iina sanoo:

      Okei, eli suositus kannattaa varmasti ottaa vakavasti, kun sitä muutkin suosittelevat! Mutta joo, tuskin se ihan viikon tai parin kuukauden päälle on, mutta mahdollisimman aikaisin kuitenkin varmaan kannattaa luopua :)!

  16. Marianne sanoo:

    Meillä, tytön ollessa 2v, kaikki tutit kerättiin pussiin ja vietiin omin pikku kätösin puun oksalle oravaäidille ja oravavauvoille. Seuraavana päivänä saman puun juuresta löytyi yllätys -väriliidut. Lapsesta erittäin kannattava vaihtokauppa,eikä surrut tutteja koska itse ”vapaaehtoisesti” niistä luopui. Perään ei itketty ja vieläkin lämmöllä muistellaan oravia!:)

  17. H.A.K sanoo:

    Meillä poikaa koitettiin vieroittaa 1v5kk yötutista pois (muulloin ei edes kaivannut enää) mutta ei onnistunut. Kokeiltiin sitten kuukauden kuluttua uudestaan, illalla nukkumaan mennessä pyysi tuttia, johon vastasin vain että ”eipäs meillä olekaan semmosta tänään” ja poika tyytyi kerrasta vastaukseen. Sinä se jäi pois. Eli mulla ei oo mitään kikkakolmosta, lähinnä se oikea ajoitus ja lapsen herkkyysvaiheiden tarkkaileminen. Tulevalle pikkusiskolle ei kyllä oteta tuttia käyttöön jos ei tilanne väkisin vaadi. Sen verran riippuvaiseksi tuo isoveikka aikoinaan saatiin että ärsytys tuttia kohtaan on ja pysyy :D

  18. Miina sanoo:

    Pikkuveljeni vieroitettiin tutista niin, että hän meni äidin kanssa heittämään tutin naapurin varsoille. Veli oli vauvana/taaperona hevoshullu, joten oli ylpeä että heppavauvat saivat juuri hänen tuttinsa ”käyttöön”. Aina tuttia kaivatessaan muistuteltiin että heppavauvat tarvii tuttia enemmän. :D

  19. Fiida sanoo:

    Kuukausi takaperin hammashoitaja sanoi käynnillä, että 1v3kk lapsellani oli jo hampaat alkanu vähän vääntyä. Säikähdin, koska olin ollut siinä luulossa, että huonoja vaikutuksia tulee vasta vanhempana. Samantien kotiin päästyä leikkasin tutista päästä palan pois. Pari päivää tuttia pyytäessä annoin lapsen tutkia rikkinäistä tuttia. Ihmetteli, koitti imeä ja tutki reikää tarkkaan sormella. Ei kuitenkaan kiukunnut missään vaiheessa, ja nukkuminenkin sujui täysin ilman ongelmia… Olin äimän käkenä, koska lapsi oli viimeisten kuukausien aikana ollut hyvin kiinni tutissa, olisi halunnut koko ajan imeä ja kävi pöydältä kinuamassa sitä jatkuvasti….! Mutta itkuitta meni. Musta tuntuu että usein lapset osaa ottaa siirtymävaiheet paljon vanhempia lungimmin, näin meillä on ainakin käynyt mooonta kertaa!

    • Iina sanoo:

      Hei kiitos hurjasti kokemuksen jakamisesta, meidän täytyy ehdottomasti kokeilla tuota tekniikkaa, että leikataan päästä pala pois :)! Ja varmasti olet ihan oikeassa, lapset ottavat paljon lungimmin kuin vanhemmat :D

  20. Hilma sanoo:

    Aika jännä, että on ”yhtä äkkiä” suositus vaihtunut noin alas. Esikoinen (nyt 3.5v) söi yötuttia reilu kaksi vuotiaaksi, kun oli ikäviä lääkärihoitoja juuri 1-2 vuotiaana. 2v hammaslääkärissä hoitaja totesi vaan, että pikkuhiljaa olisi hyvä ottaa pois. Jäikin sitten 2v3kk iässä, kun sopivasti syntyi kaverille vauva, jolle tutti vietiin lahjaksi (eli kaveri laittoi meidän lähdön jälkeen roskiin).

    • Iina sanoo:

      No niin ne vaihtelee nopeasti kyllä! Ihana kun veitte vauvalle lahjaksi, tuntui varmasti lapsesta hyvältä ja tärkeältä antaa se tutti sitä enemmän tarvitsevalle :)!

  21. SV sanoo:

    Tutista vieroitin 7 kuukauden iässä. Helppo juttu oli, vaikka toisin luulin. Yleensähän se on vaikeampaa vanhemmalle kuin lapselle ;) Luulen että paras tapa voi olla alkuun parin viikon ajan asteittainen vähentäminen, niin että lopulta se on vain unikäytössä. Sitten vain jättää pois. Tuon ikäinen jo jotain ymmärtää, joten hänelle voi lyhyesti selittää, että tutin saa vasta unille. Kynnys tuohon on iso, mutta varmasti onnistutte siinä! :)

    • Iina sanoo:

      Kiitos neuvosta! Ajattelin käyttää jonkinlaista asteittaisen vähennyksen, ja tuttien leikkaamisen yhdistelmää, että ensin vähennetään tutin antamista päivällä, tai tämä ollaan jo aloitettu, ja sitten mahdollisimman pian leikataan tutit rikki ja toivotaan parasta :D

  22. Anmari sanoo:

    Vanhemmalta lapseltani otin tutin pois tasan vuoden iässä ja se oli ihan iisi juttu, mutta tämä pienin tirppu oli vaikeampi tapaus, 1,2v sain sen pois sillä, että vaan piilotin niistä joka ikisen. Muutaman päivän hän niitä jaksoi kitistä, mutta sittens e alkoi unohtua ja alle viikossa ei ollut tietoakaan koko tutin olemassa olosta : )

  23. Milka sanoo:

    Noi lasipurkit on aivan ihanan näkösiä, pitää muistaa tää idea! Sopivaa tilaisuutta odotellessa…
    http://milkainnamaaria.blogspot.fi/

  24. Elisabet sanoo:

    Multa hävis pienenä tutti, koska harakka kävi sen vain ottamassa ja vei mennessään. ;) Auttaiskohan siis sen häviäminen vain? Tietenkin jos tutti niin rakas on, niin saattaa hän sitä etsiskellä hetken. Meidän tyttö kun ei ole koskaan tuttia huolinut, niin ei ole tarvinnut miettiä tätä. Kyllähän me joskus yritettiin tarjota, mutta kun ei niin ei. :D Voi miten paljon muuten Zeldalla on kutrit kasvanu! Ihana. Ihania ja reippaita tyttöjä molemmat. :)

    • Iina sanoo:

      Tutti on Zeldalle oikein superrakas tällä hetkellä, harmittaa kun annettiin hänen kiintyä siihen niin kovin :/ Mutta en tiedä, ehkä se katoaminen tai sitten se tutin leikkaaminen voisi kuitenkin olla kokeilemisen arvoinen juttu :)! Kiitos paljon ihana<3

  25. Anni sanoo:

    Jos olisit jatkanut imetystä, tuttia ei olisi tarvittu. Miksi luonnollista imemisen tarvetta yritetään tyydyttää tutilla, vaikka rinnat ovat juuri sitä tarkoitusta varten? Oma äitini lopetti imetyksen kun olin 3kk, ja tuttia söin muutaman vuoden ikäiseksi. Silloin tutti hävisi, enkä kaivannut sitä sen koommin. Hampaani ovat ylhäältä vinot. Oman lapsen kohdalla halusin välttää tuon. Tuttia ei ole tarjottu ja imetys jatkuu puolitoistavuotiaalla edelleen.

    • Elsba sanoo:

      Huonoin perustelu ikinä :D Ei kyllä äidin rinnat yli yksivuotiaalle kuulu tuttina olla, vaikka kuinka lohtua ja maitoa niistä saisikin! Pieni vauva on asia erikseen.

      • Anni sanoo:

        Miten ennen on pärjätty ilman tutteja? Ei rintojen tarvitsekaan tutin lailla olla suussa koko ajan, vähempikin riittää ja tuttia ei silti tarvita. Zeldakin pärjäsi ilman tuttia kunnes imetys loppui, nyt tutti on tärkeä koska imemisen tarvetta ei muutoin saa tyydytettyä. Näin tekstistä ymmärsin.

    • Iina sanoo:

      Mua inhottaa aina tuollainen hyökkäävä asenne toista äitiä kohtaan, se että sinä Anni olet ratkaissut tilanteesi teillä omalla tavallasi, ei tarkoita että se olisi ainoa oikea tapa, ja kaikki muut väärin. :/ Valitettavan usein se näköjään menee niin että toinen äiti on toiselle äidille susi.

  26. sini sanoo:

    Pikkusiskoni oli kovin kiinni tutissaan, mummulassa käydessään halusi antaa tutin mummun koiralle. Antoikin tutin koiralle ja siitä on valokuvakin miten koira ylpeänä pitää tuttia suussa niin kuin kuuluukin :-D Kotiin päästyä äiti keräsin äkkiä pois loputkin tutit ja niin tutti jäi pois. Sisko oli hyvin innoissaan siitä kun sai antaa tutin mummun koiralle ja koira tuli iloiseksi.

  27. Petra sanoo:

    Meidän poika on pian 2v. eikä hänellä tule vielä juuri mitään sanoja, sormilla laskettavissa sanotut sanat eikä niitäkään kuulu, kuin hyvällä tuurilla yksi oikea sana/viikko..
    No hammaslääkäri tarkistuksessa selvisikin syy: kireä kielijänne ja nyt odotellan lääkäriltä kutsua leikkaukseen. Ärsyttää, koska tuo homma huomattiin jo heti pojan synnyttyä, mutta olivat sitä mieltä ettei siitä ole haittaa ja siksi sille ei mitään tehty. Hoitajat ja lääkärit eivät korviaan lotkauttaneet, kun kerroin pojan imemisongelmista (niin tissi, pullo, kuin tuttikin). Jos tuohon olisi jo tuolloin puututtu ja leikattu (kuulemma vastasyntyneitä ei edes puuduteta kun operaatio on niin helppo, nopea ja kivuton ja paraneekin tosi nopsaa) niin poika varmaan puhuisi jo enempi, koska hän tosissaan yrittää ja tuskastuu todella kun ei onnistu millään. Ja nyt tuo operaatio on hoidettava nukutuksessa, koska eihän tommoinen 2v. taapero aloillaan pysy, tai ainakaan ei voi luottaa että varmasti pysyy: heilahtaakin just kun lekuri on nipsasemassa niin se siitä sitten :o
    Poika ei saa siis kieltään edes nousemana ylöspäin, kun pyydän ja näytä että yritetään kurkottaa kielellä nenään, niin kieli on ja pysyy suorana :/
    Mutta enpä muistanut synnyttäneiden osastolta tuota enkä siksi osannut yhdistää mitään kielijännettä puheongelmiin, jos siellä olisi sanottu edes että sitä pitää seurata niin olisikin muistanut, mutta jos sanotaan ettei mitään haittaa… Blaah. tulipahan pitkä teksti :D

    Ja jatketaan vielä tutista. Meilläkin oli helppo kun poika söi sitä enään päiväunille nukahtaessaan (n.1½vuotiaana) niin sitten vaan heitin kaikki roskiin ja kerroin pojalle, että tutit on kadonnut enkä löydä niitä mistään, poika muutaman päivän ajan halusi tarkistaa sen hyllyn, minkä päällä tutti yleensä oli, mutta sitten se unohtui :)
    Itselleni on tehty niin, että äiti leikkasi tutista suurimman osan pois ja antoi sen mulle normaalisti, sanoi vaan että tutti näyttää olevan rikki. ihmettelin tietysti kun siitä on vaikeaa saada imuotetta ja pitkään sitten se oli kuulemma niin, että pidin sitä vain nyrkissäni, kun ei sitä kerta imeskellä voinut :D

    • Iina sanoo:

      Voiei, miten inhottavaa että sua ei kuunneltu ja nyt on sitten jopa nukutus tarpeellista ihan vain sen takia :(( Niin typerää! Tsemppiä tilanteeseen<3

      Hahah huippu tuo että pidit tuttia nyrkissä, kun sitä ei voinut enää imeskellä :D Ehkä Zeldallekin käy niin, siinä nyrkissä se ei onneksi aiheuta enää purentaongelmia, että pidelkööt siinä vaikka vuoden tai kaksi jos haluaa:D

  28. Katii sanoo:

    Ooo, teilläkin on ihana pikkusiivooja ! <3 meidän neiti on aika innokas tapaus siivoomaan, äitiltä viedään aina imuri, moppi ja rätti ja jatketaan siitä sitten ite ja se vasta hauskaa onkin ! :D mutta tohon tuttiasiaan, meillä vaan kerättiin tutit piiloon ja sitten kun osas kysyä tutin perään "tuti tuti", niin oltiin noteeramatta ja ajatukset tutista siirrettiin pois vaikka johonkin leikkiin. Nukkumaan mennessä sitä ei osattu kaivata kun ei päivälläkään saanu ! :)

    • Iina sanoo:

      Nuo pikkusiivoojat on niin ihania, harmi kun se siivousinto ainakin meidän Tiaralla unohtui jo monta kuukautta sitten, nyt on kivaa vaan sotkea :—-D Ihanaa että teillä sujui noin helposti tutista luopuminen, toivottavasti meilläkin :)!

  29. Monninen sanoo:

    Meillä 7,5 kk ikäinen vieroitettiin tutista reilu viikko sitten kun aloitettiin unikoulu. Tutti oli meillä hyvä apu nukahtamiseen, mutta vauva heräili tunnin välein pyytämään tippunutta tuttia. Päivisin tuttia ei käytetty ollenkaan enää loppuajasta muuten kuin päikkäreillä. Ensimmäinen yönä nukahtaminen oli vaikeaa, kuten varmasti aina unikoulussa, mutta sittemmin tutti tuntuu kyllä unohtuneen ja unipätkätkin ovat pidentyneet. Meillä siis toimi hyvin tällainen kerrasta poikki malli.

    • Iina sanoo:

      Mahtavaa että teillä onnistui noin helpolla! Voi kun mekään ei koskaan olisi otettu tuttia käyttöön, kun se ei ”vielä” tuossa iässä Zeldalle edes kelvannut :D

  30. Johanna sanoo:

    Tuota noin rinnasta vieroittumisen normaali ikä on 2-6 v. että mitä te tietämättömät täällä höpisette että yli 1 v. ei rintaa tarvi…hohoijaa. Länsimaiseen tapaan tehdä asioita saa suhtautua hieman kriittisemmin.

    Mutta asiaan eli turha stressi pois tuosta tuttiasiasta. Ei kaikkea tarvi tehdä niin pilkun tarkasti. Noihan on suosituksia…ei kenenkään hampaat ja puhe pilaannu varmasti jos tuttia syö esim. kaksi vuotiaaksi…(meil tosin vieroitettu aina 2,5 v. ikäisenä). Maalaisjärki ja rentous kehiin. Aina näitä tutkimuksia tulee. Onhan lapset aika pitkään syöneet tuttieja joten sitäkin vasten, aika harvalla nyt mitään kovin pahoja hammasongelmia tai puheongelmia on. Hammashoitajat toki tykkää tehdä työtänsä ei siinä mitään, mutta oikeesti…maailma on täynnä suosituksia ja neuvoja ja sitä miten aina pitää tehdä. Toki jos asia on nyt ehdoton juttu niin sitten vaan se tutti pois, mutta ei sen syöminen nyt pahin synti ole :)

    • Iina sanoo:

      Tottahan se on että suositukset on vain suosituksia, mutta tosiaan kun mulla on itselläni ollut ihan järkyttävän pahat hammasongelmat, niin haluan kyllä tehdä kaikkeni että meidän tytöt välttyisivät niiltä, tai pääsisivät ainakin helpommalla kuin minä itse :)

  31. Nimetön sanoo:

    Heippa! Olen suuhygienisti itse ja tarkastan työssäni alle kouluikäisten hampaita. Tutista on hyvä luopua ennen kolmen vuoden ikää, jolloin kaikki maitohampaat ovat yleensä jo suussa. Tuo kahdeksan kuukautta särähtää hieman ainakin omaan korvaani. Joillakin lapsilla on vain suurempi imemisen tarve kuin toisilla lapsilla, jotkut eivät koskaan syö tuttia kun taas toiset eivät haluaisi millään luopua siitä. Mielestäni jos tutista luopuu liian aikaisin, voi lapsi alkaa imemään esimerkiksi peukaloa, siitä onkin sitten vaikeampi vieroittaa lasta.
    Tutin/peukalon imeminen vaikuttaa purentaan niin että se aiheuttaa avopurentaa, jossa etuhampaat kallistuvat eivätkä sitten ole enää kontaktissa vastapurijansa kanssa. Joskus kun maitohampaat vaihtuvat pysyviin,voi avopurenta korjaantua. Joskus pitää aloittaa oikomishoito. Pitää kuitenkin muistaa, että purentavirheet ovat pääasiassa perinnöllisiä, eli jos suvussa on ollut oikomishoitoa esimerkiksi molemmilla vanhemmilla, on todennäköistä että lapsikin saa jonkinlaiset oikomislaitteet suuhunsa jonain päivänä. :)
    Tulipas pitkä kommentti, mutta tuntui että piti kommentoida :D
    Sinulla on Iina mukava blogi, jota olen jo seurannut pidemmän aikaa, mutten ole ennen vain jostain syystä kommentoinut.

    • Katii sanoo:

      Ajattelin käyttää tilaisuuden hyväkseni, kun kerta suuhygienisti on paikalla kommentoimassa ! Että jos tutista olisi hyvä luopua ennen 3 ikävuotta, niin miksi tissiä vois antaa vaikkapa 6-vuotiaalle vielä ? Eikö siitä sitten muka tule purentavirheitä ? :D

      • Nimetön sanoo:

        Rintaruokinta on yksi imemistottumus muiden joukossa,niinkuin tutin,tuttipullon tai peukalonkin imeminen. Siksi en itse suosittelisi imetystäkään yli 3 vuotiaaksi.
        Terveydenhuoltoalan ammattilaiset voivat aina antaa suosituksiaan, mutta lopullisen päätöksen tekee aina ihminen/vanhempi itse. Jokaisella on itsemääräämisoikeus, johon on hankala puuttua. Voimme vain suositella asioita, emme määräillä ketään.

    • Iina sanoo:

      Joo avopurennasta se meidänkin tytöt tutkinut hammaslääkäri puhui, että tutin syönnissä sen riski on olemassa. Meillä on tosiaan varmasti tytöillä tuo perinnöllinen riski saada hammasongelmia, ja siksi haluankin tehdä kaikkeni ettei mikään (tutinsyönti) ainakaan pahenna niitä enää entisestään. Reikiä ei sentään ole mulla tai Otolla ollut kummallakaan ikinä, kyllä varmasti se oikomishoito loppupeleissä on kivempi kuin se että tulisi helposti reikiä ja joutuisi kokoajan juoksemaan porattavana :S

      Kiitoa paljon kun kommentoit, ja ihana kuulla että tykkäät mun blogista :)! Saa kommentoida jatkossakin jos siltä tuntuu, ja ihanaa kesää sinulle :)!

  32. Linkku sanoo:

    Oho, vähän Tiara on fiksu kun osasi yhdistää heti sokerin pillimehuun! Haha :D

    Ei muuten liity aiheeseen mutta saitko jo tietää opiskelemaan pääsystä? :) vai haluatko puhua siitä täällä blogissa edes vai mitenkä?

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.