Tytöt ovat tämän viikon hiihtolomalla eskarista ja dagiksesta, ja me ollaan oltu ihan lomafiiliksillä jo viikonlopusta lähtien! Lauantaina käytiin tietenkin Helsingin parhaassa pulkkamäessä, eli Kaivopuistossa, nauttimassa upean aurinkoisesta pakkassäästä koko perhe. Mukaan pakattiin kaakaota ja autollinen innostuneita Hyttisiä.

Aurinko tuo niin paljon energiaa, ihan uskomatonta että ollaan saatu nauttia näin upeasta talvesta tänä vuonna. Ei todellakaan voi valittaa, niin hienot säät on olleet ja ekaa kertaa kunnon talvi moneen vuoteen (siis mulle). Saattoihan sitä olla viime vuonnakin kaunis talvi helmikuussa, se vaan meni multa ohi. Mä muistan viime vuoden helmikuusta vain vauvakuplan, ja sen kuinka pesittiin vastasyntyneen kanssa sisällä imettämässä muutama viikko ennen ulkoilulupaa. Ihanaa sekin oli, mutta nyt on kyllä huikeaa päästä nauttimaan vauhdikkaan taaperon ja isompien tyttöjen kanssa täysillä talven parhaista puolista.

Hiihtolomalla on tarkoitus ottaa rennosti, ja liikkua ja ulkoilla niin paljon kuin sielu sietää. Mulla ja Otolla on molemmilla töitä ihan normaalisti, mutta yritin tehdä viime viikolla vähän etukäteen juttuja ja pidän tällä viikolla vähän kevyemmän viikon itse, niin pystyn myös olemaan tytöille kunnolla läsnä ja touhuamaan niin että he saavat kunnon loman. Aiotaan ainakin käydä luistelemassa, sisäleikkipuistossa ja jossain museossa piipahtamassa. Pohdittiin Kansallismuseota, kun ollaan kierretty moneen kertaan jo Lasten kaupunki ja Luomus. Kansallismuseo oli ainakin yksi mun omista lemppareista lapsena. Sen lisäksi ulkoillaan omalla pihalla, nähdään kavereita ja leikitään barbeilla ja askarrellaan. Ja kuunnellaan paljon musiikkia!

Kaivopuistossa oli niin kaunista, ja paljon paljon ihmisiä laskemassa mäkeä. Mutta kaikille oli silti tilaa, ja kaikille oli sopivan kokoisia mäkiä. Hurjimmat laskivat aivan mäen huipulta hurjan pitkän matkan alas, ja taapero sai laskea mäen viimeiset metrit isin turvallisessa sylissä. Nekin laskut saivat aikaan innostuneita ”huuiiiiiiiiii”-hihkaisuja, ja joka kerta laskun jälkeen hän halusi laskea uudelleen. Aina kiipesi takaisin pulkkaan istumaan ja nyökytteli, ja sanoi painokkaasti ”JOO!”.

Onko teillä muuten vinkkiä siihen, kuinka suojata posket kylmältä näillä pakkasilla? Meillä tuntuu isommilla tytöillä olevan tosi herkkä iho poskissa pakkaselle, ja se on ainoa miinus tässä upeassa talvisäässä. Kun tuntuu että posket kylmettyvät helposti vaikka kuinka suojaisi ihoa. Jos teillä on jotain pettämättömiä vinkkejä kuinka suojata naama kylmettymiseltä niin jakakaa ihmeessä!

Ihanaa ja aurinkoista helmikuista uutta viikkoa kaikille <3

Saatiin nauttia upeasta lumesta sentään kaksi päivää ennen kuin vesisade palasi! Eilen kun aurinko paistoi pitkän tauon jälkeen, tuntui että pitää imeä sitä itseensä niin paljon kuin vain mahdollista. Siksipä me ulkoiltiinkin useamman tunnin ajan koko perhe + Oton sisko joka oli mukana. Käytiin kävelyllä läheisellä metsäreitillä ja otettiin pulkkalkin mukaan, eka kertaa tänä talvena oli niin paljon lunta että pulkalla pääsi eteenpäin. Vauvapulkkaa meillä ei vielä olekaan, mutta voihan se olla että joulupukki tuo kuopukselle tänä talvena ihan oman vauvapulkan.

Talvella aurinkoa osaa arvostaa jotenkin vielä sata kertaa enemmän kuin kesällä, kun sitä ei näe niin usein. Ja tuntuu myös, että siitä saa energiaa ihan eri tavalla. Täytyy toivoa että upean aurinkoisia päiviä olisi luvassa vielä, ja lunta myös. Luminen joulu on tietysti ihan unelma, silloin pääsisi ehkä aattona pulkkamäkeen niin kuin yhtenä jouluna tehtiin. Se vasta oli hauskaa! Mutta saa nähdä.

Me laitettiin pata uuniin muhimaan heti aamupäivällä, ja ulkoilun jälkeen olikin aivan ihanaa päästä melkein suoraan valmiiseen pöytään. Mä rakastan talvella mausteisia ja täyteläisiä pataruokia, ne sopivat ihanasti lumisiin päiviin. Eiliseen pataan heitin keltajuurta, porkkanaa, palsternakkaa, sipuleita, papuja, paprikaa, kirsikkatomaattia & paljon mausteita, sekä naudan sisäpaistia. Siitä tuli ihan super herkullista, ja maistui hyvin lapsillekin. Tosin keitin kaveriksi perunaa, mutta riisi olisi kyllä sopinut paremmin. Ensi kerralla muistan keittää riisit kaveriksi.

Onko teilläkin muuten sama fiilis, että ensin sitä joulukuuta odotti niin hartaasti, ja nyt yhtäkkiä kolme päivää on jo mennyt?! Ja jouluaattoon on enää kolme viikkoa. Miten voikin mennä aika niin nopeasti. Onneksi ollaan hyvällä mallilla jouluaaton valmisteluiden kanssa jo tässä vaiheessa, niin ei sinällään ole joulusta stressiä. Kovasti odotan sitä kun pääsen taas kokkaamaan Oton kanssa kaikki joulupöydän antimet, se on ihan mun suosikkipuuhaa joulussa kun saa viettää pari päivää Oton kanssa keittiössä hääräten.

Tänäänkin tosin ollaan vietetty päivää keittiössä, sillä heti aamulla herättyämme aloimme tekemään piparkakkutaloa. Tänä vuonna tehtiin jättikokoinen piparitalo taikinaa lukuunottamatta kokonaan itse, ja se jopa onnistui! Piparkakkutalo vilahtaa täällä blogissakin jossain vaiheessa joulukalenteria, sekä pari hyvää vinkkiä piparkakkutalon tekemiseen, joita olen saanut sekä teiltä lukijoilta instagram directin kautta (KIITOS!), että oppinut itse. Mutta hups! Nyt paljastin jo ihan liikaa, muuten en kerro joulukalenterista mitään etukäteen. Te olette ottaneet joulukalenterin aivan ihanasti vastaan, kiitos hurjasti kaikesta ihanasta palautteesta mitä olen saanut. Kalenteria on ilo tehdä just teille!

Osan postauksen kuvista on ottanut Oton sisko, olipa ihanaa kun oli osaava (ja tuttu ja rakas) tyyppi mukana kuvaamassa, sai kerrankin vähän perhekuvia! Kiitoksia <3

Ollaan oltu täällä nyt reilun viikon verran, ja fiilis on ihanan rentoutunut. Vaikka kotonakin on tietysti rentoa niin täällä sitä voi rentoutua vielä aavistuksen enemmän, kun on koko iso suku ympärillä ja sellainen koko kylä kasvattaa -meininki. Täällä voi vaan poiketa nopeasti käymään kaupassa ja huikata lapsille että ”äiti ja isi käy Novan kanssa kaupassa”, ja lapset jatkavat tyytyväisinä leikkejään mun serkkujen kanssa. Ja illalla kun lapset jo nukkuvat, voi hyvin mennä Oton kanssa kahdestaan saunaan ilman itkuhälytintä ja istua löylyissä vaikka tunnin, kun tietää että mun täti kyllä hoitaa jos joku sattuu heräämään kesken unien.

Ollaan käyty katsomassa mun mummua hoitokodissa ja ajeltu Haaparannalle ja käyty Kemissä moikkaamassa Oton sukulaisia. Paljon ollaan vietetty aikaa sukulaisten kanssa ja se on ihan parasta. Onneksi ollaan molemmat niin perhekeskeisiä ihmisiä että väenpaljous ja yhdessäolo ei meitä ahdista, vaan nimenomaan on ihanaa. Huomenna on jo juhannusaatto, hirveää vauhtia taas mennyt tämä aika täällä. Me pidetään isolla porukalla juhannusjuhlia täällä mun tädin luona ja saadaan tänne serkkuja ja mun äiti ja pappa, ja isotäti perheineenkin illanviettoon, tulee varmasti mukavaa. Saa vain nähdä että miltä tuo sää näyttää huomenna, että onko perinteiset juhannuksen räntäsateet vai jopa ihan aurinkoa. Jos vain sää sallii niin päivällä piipahdetaan torilla, ja illalla sitten grillaillaan porukalla.

Jonkinlaiset juhannusseppeleetkin pitäisi tytöille vielä värkätä jos vain löydän tarpeeksi sopivia kukkia. Ehkä he lähtevät niitä etsimään yhdessä mun kanssa tänään? Viime vuonna tein seppeleet heille ekaa kertaa ja eihän se edes ollut kovin hankalaa, vaan aika hauskaa. Ja tytöt näyttävät niin ihanan söpösiltä kauniit seppeleet päässään.

Musta tuntuu että Nova on kasvanut taas ainakin kilometrin sinä aikana kun ollaan oltu täällä, ja muutenkin on alkanut matkimaan ja tekemään vaikka mitä hassuja juttuja. Hän matkii päristelyä ja huulten paukauttamista ja yskii herrasmiesyskää kun haluaa huomiota. Ja ne naurunkiljahdukset mitä hän päästelee kun nuuskuttaa hänen masua tai hyppyyttää, on niin suloisia.

Ja jos on meidän kuopus kasvanut niin ai että on kyllä nuo isommatkin. Puolitoista viikkoa isompien lasten seurassa ja he ovat muka itsekin niin isoja ja itsenäisiä. Yleensä heitä saa halia sohvalla vaikka koko illan jos haluaa mutta nyt he touhuavat kokoajan mun pari vuotta vanhemman kummipojan kanssa ja käyttävät mun teini-ikäisen serkun kanssa koiraa lenkillä ja menevät ja tulevat pihalle ja sisälle aivan omia aikojaan. Hyvä että ruokapöydässä kerkeää istua hetken paikoillaan. Käytiin ostamassa esikoiselle oma kruisailulauta (tämä on nyt korjattu että ei ole skeittilauta ei), ja hän sillä kovasti harjoittele etenemistä. Apua! Missä mun pienet vauvat on<3

Mä päivittelen kyllä juhannuskuulumisiakin tänne mutta haluan jo nyt etukäteen toivottaa aivan ihanaa juhannusaattoa kaikille, toivottavasti säät suosivat <3

Meidän juhannus alkoi rennolla ja rauhallisella perjantailla. Nukuttiin myöhään koko perhe, napattiin pika-aamupalan jälkeen lapsille pyörät ja mentiin ulos. Tovin pyöräilyn jälkeen lähdettiin ostamaan lähikaupasta eilen unohtuneita ruisnachoja ja kevätsipulia, ja päädyttiinkin ostamaan lounaaksi lähikaupan pihaan juhannusaatoksi ilmestyneestä pop-up thai katukeittiöstä herkulliset sapuskat. Oli ihan mielettömän hyvää, harmi kun täällä meidän lähellä ei oikeasti ole mitään thairavintolaa, saisi useamminkin olla tuollaisia kivoja pop-upeja!

Me istuttiin parvekkeella syömässä ruokia ja höpötettiin vaan lasten kanssa ja kuunneltiin sateen ropinaa. Juuri kerettiin sisälle kauppareissulta ennen kuin rupesi satamaan. Sitten laitettiin pyörimään Prinsessa & Sammakko -elokuva Viaplaysta ja mä rakensin Zeldan kanssa legoilla jättilinnan. Mä en ollut nähnyt sitä elokuvaa etukäteen ja se oli tosi symppis, tytötkin tykkäsivät kovasti.

Legojen ja leffan jälkeen oli aika siivota, tytöt siivosivat oman huoneensa ja me siivottiin koko muu asunto Oton kanssa. Toiminnantäyteinen alkuviikko oli ottanut veronsa ja pyykkiäkin oli kertynyt ihan hävyttömän paljon. Onneksi kori on melkein tyhjä jo, ahkeran pyykkäämisen jälkeen.

Iltaruuan jälkeen lähdettiin vielä ulos nauttimaan raikkaasta sateen jälkeisestä ilmasta. Me mentiin ihan mökkikamppeissa, kumpparit ja verkkarit jalkaan ja menoksi. Vaikka me vietetäänkin juhannusta ihan kaupungissa, niin ei se estä poimimasta mökkijuhannuksen parhaita puolia kuten mukavia vaatteita, herkkuruokia ja ulkoilua tännekin.

Kerättiin tyttöjen kanssa taas kukkia, sillä niinkuin kirjoitin: aion ehdottomasti päästä ottamaan kunnon juhannuskuvia kukkaseppeleet päässä. Tällä kertaa tiesin mistä etsiä kukkia, sillä oltiin jo aiemmin tyttöjen kanssa kävellessä huomattu että meidän kauppareitin varrella on ihan superisti kukkia.

Ihanaa kun Otto on kotona, ollaan oltu koko perhe ihan hymy korvissa kun on niin parasta vaan olla yhdessä ja tietää että nyt ei ole mitään reissuja tiedossa hetkeen. Tuntuu melkein hassulta että ei se toinen lähdekään taas parin päivän päästä, vaan nyt saadaan viettää kaikki päivät yhdessä, jotenkin ihan epätodellinen fiilis että kaikki nämä viikot ovat viimein ohitse.

Askartelin kukkaseppeleet lasten kanssa valmiiksi, kostutin ne ja laitoin ne muovipussiin odottamaan huomista, sillä kello oli jo niin paljon kun ne olivat valmiita. Ehkä siis huomenna päästään ottamaan ihania kukkaseppelekuvia ulos, tai sitten ei. Saa nähdä miten selviävät yöstä. Mutta joka tapauksessa oli hauskaa askarrella ja etsiä kukkia.

Ihanaa juhannusta kaikille <3

Me suunnattiin tyttöjen kanssa iltakävelylle eilen illalla, tarkoituksena etsiä iiiiiisot kimput kukkia joista voisi tehdä kukkaseppeleet juhannushengessä. Ihan kuulkaa suunnittelin tekeväni jopa mahdollisen tutoriaalin tänne blogiin, miten saisi tehtyä kauniit ja helpot kukkaseppeleet ihan itse vaikka siellä mökillä. No, ei ihan löytynyt sellaista kukkasaalista.

Me käveltiin tunti lähimetsän ja rannan ympäristössä, ja saaliina oli kuvissa esiintyvä kimppu kukkia. Niistä ei saanut seppelettä josta kehtaisi tutoriaalia vääntää, mutta jotenkin kummasti sain ne pysymään kasassa edes hetken. Kovin kaunista ei lopputuloksesta tullut, mutta lapsille se kelpasi paremmin kuin hyvin. Kukkaseppeleen kanssa sai kyllä silti ihania kuvia, kun oli niin ihanat mallit.

Tärkeintä ei kuitenkaan nyt ollut se tuleeko lopputuloksesta hyvä vai ei, vaan se miten ihanaa oli olla yhdessä lasten kanssa, tutkia luontoa ja höpötellä. Esikoinen tiesi kertoa että keltaisiin kukkiin ei kannata koskea, ne kun on myrkyllisiä (ne jotkut pienet keltaiset, muistan kuulleeni saman lapsuudessa), ja kuopuskin osasi jo ihanasti poimia apiloita jotka molemmat hyvin tunnistivat.

Mä haluan tehdä vielä oikein kunnon runsaat kukkaseppeleet neideille ja itselleni juhannuksen kunniaksi. Otto saa ajella meidät jonnekin kukkaniitylle että saan tämän tehtyä, kunhan hänkin saapuu viimeiseltä työmatkalta hetkeen takaisin kotiin ja juhannuksen viettoon.

Nämä viikot tyttöjen kanssa kolmestaan ovat olleet välillä raskaita, lähinnä logistisista syistä, mutta pääosin meillä on ollut vain hauskaa ja rakkaudentäyteistä. Ollaan nähty enemmän kavereita kuin pitkään aikaan, ulkoiltu, naurettu, höpötetty ja tehty kaikkea vähän ekstraspessua melkein joka päivä. Ihan parasta! Mutta silti, ihana saada Otto kotiin ja tietää että kesälomakin häämöttää jo reilun parin viikon päässä, tytöillä vielä vähän aiemmin.

Tästä se juhannus sitten alkaa, jes! Ja jos jossain vaiheessa kerkeätte omalta juhannuksen vietoltanne, niin seurailkaa meidän meininkejä instassa ja snapissa @iinalaura ja täällä blogin puolella, joka päivittyy varmasti seuraavien kolmenkin päivän aikana. Maailman ihaninta juhannusta kaikille teille mahtityypeille, ja kiitos kaikista ihanista kommenteista ja viesteistä joita olette viime päivinä laittaneet <3