Huomasin juuri tässä ettei mun blogissa ole ollut yhtään (!!!) päivän asua tai mitään muutakaan vaate-, tyyli- tai kauneus -aiheista kirjoitusta aikapäiviin ja ajattelin korjata tämän vääryyden! Mä kovasti toivon ettei mun tyyli kovin pahasti häviäisi tässä raskauden myötä, mutta tuossa muuton tuoksinassa ja pahimpien päänsärky/väsy -viikkojen aikana eivät ne vaatteet kyllä olleet ihan ekana mielessä ja voinkin ihan rehdisti myöntää kulkeneeni aika pitkälti leggingseissä, löysässä villatakissa ja perustopissa useamman viikon. Nyt kun olo on alkanut helpottaa ja mahakumpukin alkanut tulemaan kunnolla esille on vaatekaapin sisältökin taas kummasti alkanut kiinnostaa. Kasvavaa masua on ihana korostaa empire-leikkauksilla ja tiukoilla paidoilla, mutta omat haasteensa pukeutumiseen tuo sopivan vaatekoon löytymättömyys, varsinkin farkuissa. Mun omat farkut menevät vielä ihan helposti jalkaan, mutta kaikki mahdolliset kiinnitysviritelmät puristavat alavatsaa jo aika ikävästi. Äitiysfarkuissa taas ei vielä koko 34 ole mulle sopiva koska en ole kasvanut tarpeeksi takamuksesta enkä kyllä mahastakaan. Äitiystoppien/-paitojen koko 34 ton myöskin liian iso vielä, jopa trikoopaidat pussittavat löysinä mahan kohdalta. Kaikki normaalit paidat pitkiä perustoppeja lukuunottamatta taas ovat jo liian lyhyitä! Tällä hetkellä siis mun pukeutumisen kulmakiviä ovat alaspäin levenevähelmaiset mekot, ne miljoonaan kertaan mainitut pitkät perustopit ja löysät tunikat. Mekot ovat mukavimpia, niiden kanssa kun alaosaksi riittävät superpehmeät ja lämpimät mustat villasukkahousut. Tämänkin päivän asuna oli mekko, viimeisillään Tiaraa odottaessani tilasin sen peittämään raskaudenjälkeistä löllömahaa mutta sopii se mun mielestä raskauspukeutumiseenkin mukavasti!

Talviraskauden pukeutumisessa mun mielestä (näin hermoheikko tunari kun olen) ovat tärkeintä hyvät talvikengät joissa on kunnolliset, liukkailla keleilläkin pitävät pohjat. Siksi olenkin ottanut käyttööni mummoni vanhat viininpunaiset (kuva vääristää väriä hurjasti!) saappaat joista kuvailemani tukevat pohjat löytyvät. Saappaissa on lämmin vuori ja mun mielestä ne ainakin ovat ajattoman tyylikkäät. Ja eikös se viininpunainen kuulu tämän syksyn väreihinkin? Mä ainakin tykkään todella paljon! Kiitos mummolle loistavista talvikengistä jotka muuten korkeasta iästään huolimatta ovat edelleen kuin uudet. Kengistä onkin hyvä siirtyä toiseen mun sydäntä lähellä olevaan asiaan; nimittäin hiuksiin! Mä oon niin onnellinen että katkaisin sen lähes viiden vuoden hiustenpidennyskierteen viime tammikuussa ja aloin kasvattaa vihdoin omaa lyhyttä, kärsinyttä pehkoani takaisin. Tällä hetkellä mun hiukset ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen ja voin ylpeänä ilmoittaa pitäneeni taukoa myös hiustenvärjäämisestä elokuun alusta asti eli pian neljä kuukautta! Jotenkin ihmeen kaupalla onnistuin silloin valitsemaan sellaisen värin tukkaani, että mulla ei näy viiden sentin juurikasvussa kuin ehkä yhden asteen sävyero jos oikein tuijottaa  hartaasti luonnonvalossa/tukka märkänä ja ajattelinkin välttää nyt myös hiusten värjäämistä ainakin raskauden loppuun asti. Se on hassua miten siitä omasta hiustenväristä pyrkii eroon koko teini-iän ja oikeasti se onkin se kaikkein omin juttu joka sopii parhaiten ainakin mun mielestä. Mutta en kyllä ottanut tätä aihetta kehuakseni omaa kuontaloani, vaan kehuakseni n. kuukauden käytössä olleita uusia tuttavuuksiani; Tigi Bed Headin Totally baked meringue styling prep -hiusmarenkia ja Tangle Teezeriä, takkujenkesyttäjää jonka ihmeellisen tehon kaikki muut ovat varmaan huomanneet jo aikoja sitten!

Tuo hiusmarenki on tuuheuttavaa hurmaavantuoksuista vaahtoa, jota laitetaan reilusti koko päähän pyyhekuiviin hiuksiin ennen föönausta. Voin kertoa että mulla ei todellakaan ole mikään maailman tuuhein kuontalo, joten mä oon aivan häkeltynyt siitä mitä tuolla vaahdolla saa aikaan ja todellakin suosittelen! Ainoa miinus on se liian herkullinen tuoksu, tekis mieli syödä tuo koko purkillinen vaikka se ei varmaankaan tekisi kovin hyvää! Noissa ylläolevissa kuvissa en ole tehnyt hiuksilleni muuta kuin hieronut Totally bakedia hiusten koko pituuksiin ja kuivannut föönillä normaalisti ja kuvienottohetkellä tuosta käsittelystä on jo muutama tunti, eli ainakin mun hiirenhännässä toi tuote pitää mun mielestä sen tuuheuden aika hyvin monenkin tunnin ajan. 

               Pidennysten käytön aikaan totuin aina käyttämään pehmeää luonnonharjaksista harjaa ja hämmennys olikin suuri kun ilman pidennyksiä ei niitä olisi enää tarvinnutkaan käyttää, mutta ”normaalit” markettihiusharjat tuntuivat siltä että kaikki hiukset katkeavat ja harjaaminen sattui. Mä käytin uskollisesti omaa Hairmail -kampaamotukusta aikoinaan ostettua harjaani myös ilman pidennyksiä vaikka se veteli jo ihan viimeisiään, kunnes sitten kuukausi sitten uutta shampoota ostaessani en voinut olla nappaamatta pirteän oranssia Tangle Teezeriä mukaani. Se on aivan loistava, ei revi tukkaa yhtään ja on myös helppo puhdistaa. Harja istuu kivasti käteen ja sen löytää jättilaukustakin helposti pirteän värin perusteella. 14 euron hintakaan (ainakin Hairlekiinista ostin tuotteen tuohon hintaan) ei mitenkään päätä huimaa ja uskoisin että tuo harja kestää kyllä vuosia. Koska olen äiti, on mun pinnallisuuspläjäyksen lopuksi vielä pakko hehkuttaa vähän meidän söpöä pikku keinujaa, vai voiko joku teistä muka vastustaa tuota super iloista kuusihampaista hymyä?

Mä en ainakaan voi! Tiaran lempipuuhaa keinussa on aina alkuhuuman ja riemunkilj
ahdusten jälkeen nojata reilusti taaksepäin ja tuijotella taivaalle hämmentyneenä. Joka kerta sama juttu, voin kyllä uskoa että yksivuotiaalle sellainen asia kun taivas on aika harvinaisen jännittävä! Onhan se ihan erilainen kuin katto kotona tai vaikka bussissa, siellä on pilviä ja kaikki liikkuu kokoajan. Äidin ihana pieni ihmettelijä!

Loppuun vielä vähän numerofaktaa, nimittäin teitä lukijoita on bloggerin kautta jo yli 1500!! Aivan huikea juttu, puolitoista tuhatta! Kiitos teille kaikille ihanille jotka jaksatte meidän juttuja seurailla! Tänään myös Kideblogien facebook-sivuilla meni rikki 400 tykkäystä! Käykää siis ihmeessä muutkin tykkäämässä Kideblogeista facebookissa täällä vielä kun ehditte ennen uuden upean äitiblogiportaalin julkaisua, luvassa nimittäin niitä yhteistyökumppaneiden huikeita palkintoja jotka arvotaan kaikkien ennen julkaisua tykänneiden kesken. Ja jos jollakin on mennyt But I’m a human not a sandwichin siirtyminen blogiportaaliin ohitse, voi siitä käydä lukemassa lisää täällä!

Mä alan nyt kokkailemaan tonnikalasalaattia itselleni, olen sitä tässä kaksi päivää himoinnut vaikka normaalisti inhoan tonnikalaa. Kummallisia lieveilmiöitä aiheuttaa kyllä tämä raskaana oleminen! Ihanaa loppuviikkoa kaikille ja hyvää yötä!

Meillä ei kyllä ole ollut puuhasta puutetta viimeaikoina, tuntuu että päivien jälkeen on niin poikki että tahtoo vain suoraan nukkumaan. Pakkaaminen ja tavaroiden läpikäyminen ei kyllä tosiaan ole mitään ihan lempipuuhaa! Tänään onneksi ehdittiin pitkästä aikaa nähdä kavereita, tarkoituksena oli mennä puistoon leikkimään Eliaksen ja Saran kanssa, mutta auringonpaiste kerkesikin hissimatkan aikana vaihtua kaatosateeksi ja myrskutuuleksi ja päädyttiinkin sitten piipahtamaan Piilo-kirppiksellä, minkä jälkeen tultiin meille syömään mokkapaloja. Tirriskä  ja Elias leikkivät innoissaan ja vähän varastelivat leluja toisiltaan, hauskaa näytti olevan. Eilen meillä kävi Oton pikkuserkku ja hänen äitinsä kylässä ja Tirriskä sai ihania 1v-lahjoja! Brion ampparista tuli uusi suursuosikki pienen tutustumisjännityksen jälkeen ja äiti ihastui neidin saamiin Du Pareil Au Memen Velourvaatteisiin. Kahvipöydässä Tirriskä oli maailman ihanin nauraessaan isolla äänellä aina kun mekin naurettiin, ihan kuin hän aivan tasan tarkkaan olisi tiennyt mistä puhuttiin! Ihanaa että kiireen keskellä ehtii tavata edes hetken ystäviä ja sukulaisia, tuntuu että siitä saa heti uutta puhtia kaikkeen. Ja puhtia tässä tosiaan tarvitaankin, kaksi viikkoa enää! Kuvista tarkkasilmäiset voivatkin bongata meillä tämän hetken hallitsevina sisustuselementteinä toimivia pahvilaatikoita.

Huomiseksi on taas luvattu koko päivä sadetta, joten ainakin säät tukevat huomattavasti tätä pakkaamisprosessia. Mä oon pahoillani siitä että postauksia tulee tällä hetkellä niin harvoin ja ne ovat usein lyhyempiä kuin normaalisti, vannon ja vakuutan että postaustahti ja -laatu palaavat normaaleiksi viimeistään heti muuttohässäköiden jälkeen! Ensi viikolla teille on tulossa ainakin yksi, ellei jopa kaksi jymy-ylläripostausta jos hyvin käy, mutta niistä lisää tosiaan vasta sitten! Mä en millään malttaisi edes odottaa ensi viikkoon, mutta vielä pitää jaksaa muutama päivä. Nyt mua kutsuu tuolla taas pahvilaatikkomeri ja purkamista odottavat ah-niin-ihanat keittiön kaapit, astioita ei ole tarkoitus vielä kaikkia pakata mutta miten tuonne keittiön korkeisiin kaappeihin on saatu kasattua niin paljon kaikkea muutakin ei niin tarpeellista? Viikonloppuna on onneksi luvassa toinenkin kaivattu hengähdystauko tähän hullunmyllyyn kun suunnataan ihanan Anniinan kanssa Helsingin messukeskukseen I love me -messuille ja pidetään vähän laatuaikaa äitien kesken! Onkos joku muukin menossa messuille? Tulkaa ihmeessä moikkailemaan jos bongaatte meitä lauantaina!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille♥♥

Mä en voi käsittää miten voin olla näin väsynyt, tai siis voin mutta en tajua miksi viime yönä nukuin niin huonosti! Tiara nukahti jo 19.30 ja nukkui ilman heräämisiä melkein kahdeksaan asti aamulla ja mäkin menin jo reilusti ennen kahtatoista peiton alle, mutta heräilin ihan koko yön varmaan kymmenen minuutin välein ihan itse! Aamulla väsytti niin vietävästi, sitten päätin että nukun silloin kun Tiara nukkuu päikkäreitään mutta kun ne neidin päikkärit kestää sen 40-60min kerrallaan niin enhän mä kerkeä nukahtaa niin ”lyhyessä” ajassa kun ajattelen vain kokoajan että kohta pitääkin jo herätä. No mutta toivotaan että mun viime yön heräilyongelmat jäisi viimeöisiksi eivätkä jatkuisi tänään. Saisi suunnilleen olla tulitikut pitämässä silmiä auki kun tätä kirjoittelen, älkää naurako (kovin paljoa) jos tulee kirjoitusvirheitä!

             Jotain piristystä päivään sentään toi vihdoinkin saapunut H&M:n paketti, jonka sisältöön olen enemmän kuin tyytyväinen! Mä pistin Tirriskän reppuun ja kipittelin hakemaan pakettia, se täytyy kyllä vaunujen eduksi todeta että on se vain niin paljon mukavaa työnnellä sitä tavaraa eteenpäin vaunuissa kuin kantaa! Toikaan paketti ei ihan kevyt ollut ja siihen vielä kauppakassi ja Tirriskä niin kyllä oli pian vuoden vaunutellut äiti hukassa olemattomien hauistensa kanssa. Mutta tietysti se oli vain omaa tyhmyyttäni, olisinhan voinut ottaa vaunut mukaan vain tavaroita varten mutta kun se ei käynyt mielessäkään johtuen varmaan tästä mun ihanasta väsymyksestä. Sekin jäi harmittamaan että en saanut reppuilukuvia kun ei ollut kuvaajaa ja peilin kautta saan aina vain surkeita töhryisiä kuvia aikaiseksi (pitäisi varmaan pestä peili? :D)

               Kunhan huomenna alkaa viikonloppu niin me lähdetään yhdessä koko perhe lenkille ilman vaunuja ja sitten Otto saa kirjoittaa isi testaa kantamista -postauksensa! Mä olen kokenut kantokiertueviikon todella antoisaksi ja ennenkaikkia silmiä avaavaksi. Tuntuu että oon ihan uudella tavalla saanut näyttää maailmaa Tiarallekin ja onhan se nyt maailman ihaninta kun toinen on ihan siinä lähellä kiinni! Sen verran vakuuttunut mä olen että luultavasti klikkailen oman Tulan meille kotiinkin, uskoisin että sille todella tulee olemaan tarvetta! Alkukankeuden hälvettyä löysin kuin löysinkin itsestäni kantajan (tulee mieleen joku taudinkantaja mutta siis ihan sitä lapsen kantamista meinasin), mutta kantoliinat taitavat olla meille kumminkin vielä vähän liian hoocee juttu, onneksi siis on Tula! Mutta tässäpä vähän ostoksia ja neidin kuvia:

 Äidin ihana pieni hymytyttö, miten kukaan voikaan olla noin suloinen, kultainen ja aurinkoinen?

 Bleiseri ja toppi – H&M

 Kaulus-koru, neule ja toppi – H&M

Tää kaulus-kaulakoru on ehkä suloisin asuste mitä oon koskaan nähnyt ja se kyllä virkistää virttyneemmänkin villapaidan ihan uudennäköiseksi! Mä oon enemmän kuin tyytyväinen, ihana räiskyvän makea statement-koru jollaista oon mun garderobiini kaivannutkin. Ainut paha juttu vaan että oon nyt aivan lääpällään kaulus-koruihin ja kaupat on niitä pullollaan, mikä on todella huono yhdistelmä, koska kohta mun korulaatikot varmaan pursuaa noita eri väreissä ja malleissa!

Joku tuntui ainakin StatCounterin mukaan käyvän kiihkeää negatiivissävytteistä keskustelua mun tyylistä itsensä kanssa tuon mun edellisen postauksen kommenttiboxissa. Täytyy kyllä todeta että tällä hetkellä oon mun tyyliini tyytyväisempi kuin koskaan! Oon onnistunut karsimaan turhuuksia pois ja keskittymään enemmän ajattoman tyylikkäisiin vaatekappaleisiin virttyneiden trikooviritelmien sijaan. Toki niitäkin vielä löytyy, mutta harvenevassa määrin. Oon huomannut sen että ihmisiä ärsyttää jos joku on itseensä tyytyväinen, Suomessa kun se ei todellakaan ole sallittua mutta silläkin uhalla että saan seuraavaksi julistavia kommentteja mun hirveän kauhean kamalasta ulkomuodostani, mä totean että rakastan mun vaatekaapin sisältöä, mun hiuksia, mun vartaloa ja oon tällä hetkellä ulkomuotooni tyytyväisempi kuin koskaan! KYLLÄ, itsestään saa ja pitää tykätä! Koskaan en ole tuntenut oloani niin itsevarmaksi kuin nyt, äitinä! Ja toivon että tämä tunne kantaa läpi loppuelämän ja saan sen saman itsevarmuuden tunteen välitettyä niin Tiaralle kuin mahdollisille pienemmillekin sisaruksille. Ihanaa torstai-iltaa kaikille♥

Ajattelin tehdä vielä yhden sillisalaattipostauksen meidän lomaviikosta ja sitten palaan ihan normaaliin blogiarkeen toivepostauksineen ja tavallisine höpinöineen. Tässä postauksessa ajattelin esitellä muutaman kuvan omasta pärstästänikin kun aiemmissa on ollut esillä enemmän apinoita ja kameleita! Shoppailun, Lintsin ja Korkeasaaren lisäksi me ehdittiin käydä rannalla, kokkailla hyvää ruokaa ja hengailla ihan muuten vain. Tiara konttasi innoissaan Mörkö-koiran perässä koko viikon, mutta kertaakaan ei yrittänyt repiä hännästä tai sörkkiä koiraherran silmiä kuten aluksi pelkäsin aiempien koira-pikkulapsikokemusteni perusteella. Mörköstä ja Tirriskästä tuli hyvät kaverit kun Tiara oppi sievästi taputtamaan tai paijaamaan Mörkön kylkeä iloisten kiljahdusten saattelemana. Oli ne kyllä suloisia yhdessä!

          Mä leipaisin tervetuliaisiksi mokkapalat äidille ja serkulleni ja ne kyllä tekivät hyvin tehtävänsä eivätkä kovin kauaa olleet jääkaapin täytteenä. Me ollaan pikkuhiljaa alettu antamaan Tiarallekin samaa ruokaa meidän kanssa ja siksi mulla onkin nyt tullut tehtyä paljon sellaisia aika perus kotiruokia (esim. uunilohta ja lihapullia). Me ollaan jo jonkin aikaa annettu neidille hapanmaitotuotteita (10kk iästä) ja niistä ei ole tullut mitään mainittavia mahaoireita ainakaan joten nyt uskallan jo käyttää neidinkin ruuissa välillä ruokakermaa. Tavallista maitoa ei olla vielä kokeiltu antaa ja sen kanssa ajattelin kyllä odotella vielä hetkisen verran että neidin masu saa rauhassa tottua. Sormiruokailu on korvannut hedelmäsoseet meillä kokonaan ja välipalaksi Tiara vetelee tuoreita marjoja, hedelmiä ja vihanneksia (mansikka, päärynä, cantaloupemeloni ja kurkku ovat suosikkeja) ja niiden lisäksi leipää, jogurttia, viiliä, täysjyvämuroja ja milloin nyt mitäkin sattuu olemaan. Tiarasta on mun onnekseni kuoriutunut oikein ennakkoluuloton maistelija ja neiti yleensä syö mitä tahansa mä sille annankin. Joskus saattaa ensin irvistellä uusille makuelämyksille mutta parin haukun jälkeen nekin menevät mukisematta alas.

Tiistaina äiti, Mörkö ja mun serkku lähtivät takaisin Ouluun ja me jäätiin kolmestaan tänne möllöttämään! Kauhea ikävä taas tulee vaikka onneksi suht pian koittaa jo syyskuu ja Tirriskän synttärit jolloin äiti tulee taas meille vähän pidemmäksi aikaa. Tiistain ja eilisen käytin siivoillen meidän kämppää; miten paljon voivatkaan kolme aikuista, kaksi lasta ja yksi koira saada sotkua aikaan viikossa! Pesin myös eilen monta koneellista pyykkiä ja viimeisen koneellisen kohdalla iltasella meidän vanha pesukoneen rotisko päätti sanoa itsensä irti ja loppuilta menikin sitten täpötäyttä konetta vedestä tyhjennellessä ja likaisia/pesuaineisia pyykkejä käsin pestessä, kerrassaan ihanaa! No ei mutta saadaanpahan nyt joku vähän modernimpi pesukone tai pesutorni hankittua niin jos vaikka pyykinpesustakin tulis mukavaa puuhaa ärräpäiden täyteisen pakerruksen sijaan.

           Pyykistä ja vaatteista yleensäkin puheenollen, mä oon viimeaikoina seuraillut kauheasti syksyn trendejä ja vaatekauppojen tarjontaa ja ilokseni huomasin että mun 2008 ostamat Cheap Mondayn leopardikuvioiset farkut on just nyt enemmän kuin coolit! H&M:n sivuilla on useammatkin leopardikuvioiset housut ja oonpa niitä bongaillut Polyvoresta ja julkkisten päältäkin. Ostin noi mun farkut Lontoon reissulla ja rakastuin niihin samantien kun ne näin ja mun oli pakko saada ne. Jostain syystä kumminkin mä oon pelännyt käyttää niitä, varmaan siksi että ne ovat todella erikoiset ja huomiota herättävät räikeällä kuvioinnillaan ja ultrakorkealla vyötäröllään. Ehkä äitiys on tuonut mulle lisää itsevarmuutta (tai onkin, enää en tarvitse kilon pakkelikerrosta ja tunnin hiustenlaitto-operaatiota joka aamu) ja siksi mä nyt päätin että toki mä voin käyttää rakastamiani farkkuja jos kerran niin itse haluan! Tässäpä vähän kuvasia mun housuista ja meidän pikku leopardi-Tiarasta! PS: naurakaa vaan iha
n vapaasti mun valkosille varpaille, ne sai vähän kuorintaa hiekkarannalla niin väri ei ihan mätsää muuhun kroppaan :DD!

Mulla oli niin paljon kaikkea asiaa teille että meinaa unohtua! Mutta ainakin se mun piti teille vielä kertoa, että Otto rakensi eilen Tirriskälle majan meidän ruokapöydän alle ja siellä ne hengaili melkeen koko illan. Tänään kun itsekin menin majaan köllimään niin enköhän kolauttanut heti pääni siihen pöytään! Tiara onneksi on niin lyhyt että edes seisaalleen sen pää ei yllä osumaan tohon pöytään. Nyt se just heräs päikkäreiltä kun tulin tätä postausta viimeistelemään ja tossa se vetää leukoja Oton tietokonepöydän reunaa vasten kun siellä on ES-tölkki joka olis ihan pakko saada! Mä alan nyt leikkimään Tirriäisen kanssa mutta palailen mahdollisimman pian uusin kujein ja kuvin. Adios♥

Ajattelin näin ekaksi aloittaa ostospostauksella tämän tauon tapahtumien purkamisen, ihan vain siksi koska olen niin innoissaan uusista kivoista jutuista! Tämän postauksen lisäksi tulen höpöttelemään ainakin sekä Lintsi- että Korkeasaarireissuista ja viikon tapahtumista muutenkin mutta nyt ihan ekana niitä shoppailuja! Heti ensimmäisenä päivänä, eli torstaina me lähdettiin jo aamusella keskustaan pyörimään äidin, serkkuni ja Tiaran kanssa. Kaupungilla vierähti aivan liian monta tuntia ja kierrettiin miljoona kauppaa (vähintään). Reissun loputtua oli jalat siihen malliin muusina että seuraavan päivän Lintsireissu ei houkutellut yhtään, mutta olipa sielläkin sitten kuitenkin tosi kivaa. Mutta nyt kuvien vuoro!

Mulla vain pyörii neidin pian lähestyvät 1v-synttärit mielessä ja ensimmäisenä shoppailureissulla vuorossa olleessa Tigerissa mun silmät osuivatkin heti ihanan pinkkeihin kakkupapereihin joita sai 12 kappaletta kahdella eurolla. Tigerista mukaan tarttui myös supersuloinen salkku neidille, ihana puinen ensipalapeli, parit rasiat keittiöön, jonglöörauspallot (miksi ihmeessä, sitä en tiedä ne vaan näytti hauskalta!) ja suloiset cupcake-magneetit jääkaapin ovea koristamaan. Vaikka kierrettiinkin hullu määrä kauppoja niin mun ostokset rajoittui melkein kokonaan vain kolmen kaupan välille, Zaran Tigerin ja Kappahlin nimittäin. Muutama pieni juttu tarttui mukaan myös Sokokselta ja Tiimarista, mutta näppäränä tyttönä tungin pusseja sisäkkäin. Tuossa pikkukuvassa kaikki kassien sisällöt yhteen läjään ängettynä, tosin ei ne ihan siihen kaikki mahdu mutta eipä se mitään!

 Tiaralle löytyi Zarasta kahdet maailman söpöimmät paksua ja napakkaa trikoota olevat housut, tummanharmaina ja beigeinä. Noi beiget housut on oikeasti vähän tummemmat, enemmän sellaiset kuin tuossa postauksen ensimmäisessä kuvassa. Zarasta löytyivät myös ihanat sydän- ja pupupaidat jotka ovat vähintäänkin maailman söpöimpiä! Kappahlista mukaan tarttui alennuksessa ollut ihana harmaameleerattu trikoomekko, ja mun lemppariraitabody isommassa koossa, käytössä on nyt ollut koko 74 mutta täytyy nyt siirtyä käyttämään tuota 80-koon bodya niin saa laittaa viimeisetkin 74-koon vaatteet pikkuhiljaa varastoon. Ja sitten noi ballerinat, en voi kuvitella mitään söpömpää! Noi on ihan liian isot Tiaralle vielä, ne on kokoa 20 vaikka neidille sopivia on tällä hetkellä 16/17 -koon kengät. Mutta ne oli viimeinen pari ja mä en vaan voinut jättää niitä kauppaan! Ehkä ne menee sitten ensi kesänä, malli ja värit on ainakin sen verran ajattomia että niiden puolesta ne ovat ainakin aivan passelit myös ensi kesänä.

Mun oma ostossaalis jäi tällä kertaa aika pieneksi, mutta enpä mä tarvitsekaan nyt oikein mitään. Ylimmässä kuvassa joku ehkä bongaa mustat housut kaiken muun tavaran keskeltä, jotka tosiaan ostin itselleni Zarasta, mutta päätin sittenkin palauttaa ne kauppaan. Olin Zarassa jo niin poikki etten todellakaan jaksanut jonotella enää sovituskoppiin puolta tuntia, joten niinhän siinä sitten kävi että kotona sovittaessa housut olivatkin aivan liian isot enkä olisi niitä voinut käyttää. Mutta onneksi housuharmitusta helpottavat noi maailman söpöimmät niittikengät jotka ostin Zarasta myöskin. Ensin lehdistä ja erinäisistä muotiblogeista tuota ”tohveli”-mallia bongailtuani vierastin sitä ihan hirveästi, ”noihan näyttää ihan aamutossuilta!” mutta sitten törmäsin noihin niitikkäisiin yksilöihin ja menetin sydämeni ihan totaalisesti. Noi on mielettömän mukavat jalassa ja menee kivasti kaikkien vaatteiden kanssa.

          Sokokselta nappasin mukaani aivan loistavaksi osoittautuneen We Care Iconin puhdistusmaidon! Tuolla lähtee kaikki meikit ja kasvoille jää ihanan raikas ja puhdas tunne, hintakaan ei tosiaan ollut päätähuimaava ja toi tuoksuu ihan törkeen namille! Kotona mua odotti vielä ihana kirjekuori, joka ei siis ollut oma ostokseni vaan kiitoslahja Ipanaisen Annilta taannoisesta osallistumisesta Blogimutsit yllättää: Sinulle on postia! -haasteeseen. Kirjekuori sisälsi ihanan kortin, lakupötkön (jonka joku kerkesi kyllä syödä parempiin suihin ennen kuin kissaa kerkesin sanoa) ja tuon Raw Gaian ihanan luomuhuulirasvan. Lakupötkön varastamisen annan anteeksi mutta jos joku koskee tuohon maailman parhaaseen huulirasvaan niin mä kyllä itken, oon aivan ihastunut tohon nimittäin!

 Edelleen niitä Tiaran synttäreitä silmällä pitäen mä ostostelin Tiimarista vähän kutsukorttien askartelutarvikkeita ja sainkin ne jo puoliksi valmiiksi (tekstit pitää enää kirjoittaa). Löysin myös ihania tarjoiluvateja, jotka väriteemaltaan olivat aivan täydellisiä neidin synttäreitä varten. Otin yhden ison ja kolme pientä, isoon jos vaikka saisi jotain keksejä tai pieniä leivoksia ja noihin pieniin voisi sitten laittaa jotain oikeasti pieniä suupaloja kuten karkkeja tai pikkulihapullia. Josta päästäänkin synttärimenu-stressiin, mutta se onkin aivan toinen aihe jo sitten.

 Tirriskälle saapuivat viimeinkin ne H&M:n leopardipussilakanat ja -huppupyyhe, maailman söpöimpiä! Tiara oli äidin ja isin ihana pieni leopardi kun se konttaili pyyhkeeseen kääriytyneenä pitkin ja poikin meidän huushollia! Mutta tänään postisetä toi jotain vielä tsiljoona kertaa ihanampaa:

Arvaatteko jo mikä se on? Facebook -seuraajat tietävätkin jo, mutta siis tilasin neidille Babyshopista Molo Kidsin neonpinkin Pyxis Panther -haalarin talveksi ja voi se on maailman ihanin! Viime viikolla kävin Kampissa jossain lastenvaateliikkeessä tuota hipelöimässä, mutta tunsin itseni potentiaalisena haalarin ostajana jotenkin niin epävarmaksi niiden haalarikokojen ja sen faktan kanssa että nyt on vasta elokuu. Räiskyvän neonpinkki haalari jäi kuitenkin mieleen kaihertamaan ja varsinkin myyjän sanat ”nää menee tosi äkkiä, syys- tai lokakuussa näistä ei ole jäljellä kuin hajakokoja” ja niinpä mä sitten illalla aikani klikkailtuani löysin kuin löysinkin tuon lempparihaalarin Babyshopin valikoimista. Torstaina iltamyöhäisellä tilattiin ja tänään se päivällä jo saapuikin joten toimitus oli ainakin huippunopea.

Mä kovasti toivon Molon hupaisasta nimestään huolimatta osoittautuvan laadukkaaksi ja hyväksi talvihaalariksi sitten joskus kun se pääsee käyttöön asti. Koko on 86 ja sen pitäisi talvella olla neidille passeli, nyt se on ainakin aika reilu vielä. Toi haalari on niin kirkkaan neonvärinen että voisin kuvitella spottaavani sen lentokoneesta jos vaan osaisin tuijottaa oikeaa puistoa, meidän koko keittiökin näytti ihan pinkiltä kun ripustin haalarin sen valkoisesta kaapinovesta roikkumaan, joten ainakaan Tiara ei mene puistossa hukkaan.