Kaksi kuukautta vauvaelämää takana

03.10.2021

…onneksi vielä monta kuukautta edessä! Meidän bebbe täytti jo kaksi kuukautta ja kyllähän se aika on taas rientänyt siihen malliin, että ei meinaa pää pysyä mukana. Tuntuu, että viimeisen parin viikon aikana ollaan alettu löytää jonkinlaista rytmiä jo päiviin ja muutenkin tähän on ns. tottunut. Edelleen silti joka ikinen päivä on sellainen fiilis, että OMG meillä on tällainen ihana pieni pallero täällä, kuinka onnekkaita me ollaan! Mutta arjesta vauvan kanssa on tullut taas ihan sellainen normijuttu, eikä tunnu enää esim. jännittävältä lähteä vauvan kanssa jonnekin kauemmas kuin lähikauppaan tai muutenkaan, vaan se on ihan perus. Ja mitäpä sitä turhia jännittämään muutenkaan, rennolla asenteella pääsee pitkälle.

En tiedä johtuuko kokemuksen tuomasta varmuudesta vai onko meidän vauva vaan sellainen tyyppi, mutta jotenkin tuntuu, että häntä on tosi helppo lukea ja ymmärtää. Hänellä on tosi selkeät merkit kaikesta jo ennen itkua (nälästä, väsystä, märästä vaipasta yms) ja kun ne merkit vaan itse huomioi, niin päivät on pääosin todella helppoja. Ei juurikaan tule sellaisia tilanteita, että ei tietäisi mitä tehdä tai miten hänet saisi tyytyväiseksi, vaan hän on lähestulkoon aina tyytyväinen. Toki tässä vaikuttaa suuresti myös se, että ei ole ollut onneksi masuvaivoja, refluksia, allergioita tai muitakaan vaivoja, vaan meillä on hyvinvoiva ja perusterve vauva. Siinä on todellakin aihetta kiitollisuuteen.

 

Hän on kertakaikkisen ihana tyyppi ja näin parin kuukauden jälkeen hänen persoonaansa on saanut tutustua jo paljon enemmän. Se on vaan niin siistiä, kun joka päivä me saadaan oppia lisää hänestä. Ja miten järisyttävän suloinen ja hurmaava pieni hän onkaan!

Mitään tiettyä kellontarkkaa rytmiä meillä ei vielä ole (eikä luultavasti tulekaan), mutta esimerkiksi iltaisin tehdään asiat samassa järjestyksessä, jotta vauva jossain vaiheessa ymmärtää sitten yön ja päivän eron. Ainakin toistaiseksi se tuntuu hyvin toimivan, sillä yöt meillä nukutaan hyvin ja päivisin seurustellaan ja ollaan hereillä päiväunien välissä.

Me ollaan ihmisinä melko meneviä ja spontaaneja, ja kun lapsia on vauvan lisäksi kolme muutakin, ei koko elämää voi järjestää pelkästään vauvan rytmissä. Siksi itse pidän joustavaa rytmiä meille helpompana arjessa. Mutta ne tietyt samanlaisina toistuvat rutiinit ovat niitä, jotka tuovat vauvalle turvaa ja kertovat siitä, mitä vuorokaudenaikaa milloinkin eletään. Siksi yritän tuoda niitä luontevasti osaksi meidän päiviä. Erityisesti hyvien yöunien kannalta koen tietyt rutiinit tärkeäksi.

 

 

 

Käytiin tällä viikolla neuvolassa ja mini on kasvanut ihan hurjasti. Ja mitä olen meidän kuukausiryhmää seurannut, niin hienosti on ottanut ikätoverit kiinni ennenaikaisuudesta huolimatta niin kasvussa kuin kaikessa muussakin. Hän kovasti juttelee ja hymyilee kaikille perheenjäsenille ja selkeästi näkee jo paljon kauemmas ja tarkemmin kun vielä muutama viikko sitten. Ihanaa kun hän on päivä päivältä enemmän mukana kaikessa mitä me perheenä puuhaillaan. Sitä meillä varsinkin isommat on odottaneetkin, että vauveli on enemmän ja enemmän mukana leikeissä ja reagoi heidän höpötyksiin. Voi sitä onnellista hymyä isosiskojen kasvoilla kun pikkusisko hymyilee, jokeltaa tai puristaa sormesta.

 

Kyllä me ollaan kaikki niin kiitollisia, että ollaan saatu tämä pieni ihminen osaksi meidän perhettä. Hän on niin mainio ja hauska pikkutyyppi, että sydän pakahtuu joka kerta kun häneen katsoo. Kiitos ihana rakas, että saadaan olla sun perhe <3


Nova kaksi kuukautta

06.04.2017

Meidän vauva täytti tänään jo kaksi kuukautta, apua! Käytiin uuden etapin kunniaksi myös neuvolassa, ja neiti kasvaa aivan älytöntä vauhtia. Mitat olivat tänään jo 6120g (3570g) ja 60cm (49cm), suluissa syntymämitat. Nova sai tänään myös ensimmäisen rokotteensa, suun kautta annettavan rotavirusrokotteen. Nyt sitten vaan toivotaan ettei rokotteesta tule sen suurempia masuvaivoja. Mutta onhan se tosi hyvä ottaa, kun miettii miten hurjan huonoon kuntoon rotavirus voi viedä pikkuisen vauvan ja vielä vähän isommankin.

Mitä meidän isopieni kaksikuukautinen sitten osaa ja tykkää tehdä? No ainakin höpöttää. Sen jälkeen kun Nova jokelsi ensimmäisen kerran viisiviikkoisena, ei ole mennyt päivää tai hereillä oltua tuntiakaan etteikö jotakin asiaa olisi tullut. Hän on tosi kova jokeltelemaan ja innostuu heti kun häntä katsoo tai vähän juttelee. Häneltä tulee paljon erilaisia äänteitä ja hän jaksaa hölistä pitkät pätkät niin meille vanhemmille, isosiskoilleen kuin leluillekin. Tulee juttua myös Armas-koiralle, mummulle ja neuvolan hoitajalle.

Hän rakastaa kölliä oman vaaleanpunaisen pehmeän peittonsa päällä tai leikkimatolla, ja huitoa leluja tai isosiskon naamaa. Tällä viikolla hän löysi myös nyrkkinsä, ja ne löysivät tietenkin tiensä suuhun. Tänään keittelin taas kaikki meidän miljoona erilaista tuttia siinä toivossa että joku niistä kelpaisi nyt kun suussa on ollut jo muutakin kuin tissi. Saa nähdä, neiti kerkesi nukahtaa yöunille niin ei vielä kokeiltu mutta ehkä huomenna?

Nova viihtyy hyvin kantorepussa, ja ottaa siellä pitkiä unia. Tänäänkin käytiin neuvolan jälkeen pressissä keskustassa asti ja hän nukkui koko reissun ajan repussa ja jatkoi vielä kotona tyytyväisenä unia vaikka riisuin repun ja tytön lattialle. Vaunuissa hän ei hirveästi tykkää olla hereillä, mutta nukkuu kyllä siellä ihan hyvin. Ja onneksi vaunut toimivat hyvin ostos- ja tavarakärryinä neidin ollessa kantorepussa, se on ihan win-win meille molemmille. Myös turvakaukalossa uni maittaa hyvin.

Iltaisin Nova nukahtaa joskus yhdeksän maissa yöunille, ja nukkuu ekan pätkän puoleen yöhön asti, sitten hän syö, ja sen jälkeen hän jatkaa unia aamuneljään tai viiteen asti. Aamulla hän syö vähän tiheämmin, ja sitten yleensä noustaan ylös joskus seitsemän ja yhdeksän välillä, se vaihtelee aika paljon vielä. Joskus unta riittää pidempäänkin ja toisinaan hänellä on kovat höpöttelyt menossa jo seitsemältä. Päivällä hän nukkuu kolmet tai neljät päiväunet, vähän riippuen siitä moneltako aamulla herätään ja kuinka pitkiä unia hän nukkuu ja mitä tehdään.

Vatsallaan Nova viihtyy hereillä hienosti, ja neuvolan hoitaja nauroi että hän möyrii jaloilla ja käsillä niin paljon että melkein liikkuu eteenpäin. Jos nyt ei kuitenkaan ihan vielä sentään.

Nova inhoaa pipoja, hän ei kertakaikkiaan tykkää yhdestäkään piposta missä on ne leuan alle tulevat nauhat. Tänään hommasin kaksi pipoa ilman nauhoja, täytyy kokeilla jos sellainen olisi sitten mukavampi tai huomaamattomampi tai edes vähän vähemmän harmittava. Pipo on kuitenkin ehdottoman tärkeä näillä kevään petollisilla säillä kun on muka niin lämmintä mutta sitten kuitenkin tuulee.

Nova on kyllä aivan mahtityyppi ja hänen luonteessaan on selvästi havaittavissa joitakin isosiskojensa luonteenpiirteitä myös. Hän vaikuttaa iloiselta ja mahdollisesti tulevaisuudessa on yhtä kova puhumaan kuin siskotkin, sellainen räpätäti hänkin vaikuttaisi olevan.

Onnea Nova kaksi kuukautta <3