Mitä ja miten meillä luetaan?

11.08.2013

Tänään on vuorossa yksi toivotuimpia postauksia tänä vuonna: kirjapostaus. Mua on useampaan otteeseen pyydetty esittelemään niin lastenkirjasuosikkeja, meidän lukutapoja ja äidin lempparilukemista ja nyt ajattelin vähän kertoa teille niistä enemmän. Tosin ne mun omat suosikki ”aikuisten” kirjani mä jätän toiseen postaukseen koska muuten tästä tulisi sata kilometriä pitkä ja mulla menisi tämän tekemiseen useiden tuntien sijaan useita päiviä. Mä itse rakastan lukemista, ”luin” jo pienenä hirveästi kirjoja vaikka en oikeasti osannut lukea, äiti luki mulle myös aina paljon ja kun sitten 6-vuotiaana opin itse lukemaan, taivas aukesi. Siitä lähtien mä ahmin kirjoja sinne asti että lukion alussa iski totaalikyllästyminen ja olin pari vuotta lukematta muuta kuin hömppälehtiä.

Ala- ja yläasteella mä luin useamman kirjan päivässä, paitsi Harry Pottereihin saattoi mennä kokonainen päivä tai parikin tietysti jos  sivuja oli yli tuhat. Olin suoranainen lukutoukka joka rahtasi kirjastosta pinokaupalla luettavaa kotiin viikoittain. Totaalikyllästymisen jälkeen lukuinto on palannut pikkuhiljaa ja varsinkin Tiaran odotus- ja vauva-aikana tuli luettua paljon. Tällä hetkellä mulla ei oikeastaan ole aikaa paneutua kirjoihin kunnolla koska aina löytyy niin paljon muuta puuhaa, mutta innolla odotan että pääsen taas uppoutumaan edes välillä johonkin ihanaan tarinaan. Sillä välillä mä voin kuitenkin keskittyä lukemaan tytöille, varsinkin Tiara jaksaa jo kuunnella vähän pidempiäkin satuja.

Tiaralle ja Zeldalle on jo kertynyt ihan kiitettävä kirjavarasto, joista pari hyllyllistä on mun vanhoja suosikkeja omasta lapsuudesta ja loput sitten joko kirjakerhosta, itse ostettuja tai lahjaksi saatuja. Vaikka kirjoja on määrällisesti paljon, niitä on kuitenkin kaikkia luettu rakastaen ja ahkerasti, meillä kirjat eivät ole vaan koristeena vaan jatkuvassa käytössä ja harvoin siististi hyllyssä. Omien kirjojen keräilyn lisäksi me ollaan alettu tyttöjen kanssa käymään kirjastossa. Kirjastovierailu on Tiaralle viikon kohokohta kun pääsee tekemään kirjaston jänniä palapelejä ja valitsemaan uutta luettavaa!

kirjahyllyt kirjastosaalisMe lainataan yleensä paljon ruotsinkielisiä kirjoja kirjastosta siksi että niitä meillä ei kotona ole niin paljoa, mutta niitäkin on hyvä lukea Tiaran kielellisen kehityksen kannalta. Lisäksi täytyy todeta että mä tykkään ihan hirveästi ruotsalaisista lastenkirjoista, ne ovat hauskoja ja oivaltavia. Esimerkiksi tuo Mjau i köket on mielestäni tosi hauska! Ruotsinkielisiä kirjoja Tiara lukee pääosin Oton kanssa mutta en mäkään niitä kieltäydy lukemasta jos Tiara pyytää. Maisa-, eli Molly-kirjat ovat myös mukavan yksinkertaisia ja niistä Tiara oppii helposti uusia sanoja ruotsiksi.

Ruotsinkielisistä kirjoista tulee valittua ainakin vielä enemmän niitä yksinkertaisempia kuvakirjoja, koska niitä Tiaran on helpompi ymmärtää. Huomasin viimeksi kirjastossa asioidessani että Tiara ei jaksa vielä kuunnella ruotsiksi yhtä pitkiä satuja kuin suomeksi. Mutta sepä ei haittaa, ei tässä ole kiire minnekään vaan ihan rauhassa edetään ettei lukemisesta tai varsinkaan ruotsin kielestä tule hänelle pakkopullaa ja ikävää asiaa vaan mieluisia juttuja! Kotoa löytyvistä ruotsinkielisistä kirjoista Tiaralla on kaksi suosikkia, Den Busiga Bebben borstar tänderna eli ”Touhukas Bebben pesee hampaat” ja Bondgården -eläinkirja.

svenskasuosikitHirvittävän paljon on kyselty meidän ns. opetuskirjoista, eli kaikista joissa on muotoja, värejä, sanoja, numeroita ja tuttuja asioita. Mä ajattelin ensin esitellä niitä ennenkuin siirryn sitten satukirjoihin ja muihin. Meillä on aika paljon erilaisia opetuskirjoja, mutta Tiaralla on omat suosikkinsa joita lueskellaan päivästä toiseen. Suurin suosikki on Tiaran mielestä nimeltään ”pöllökirja” koska siinä seikkailevat pöllöt niin numeroiden, arkipäiväisten asioiden, sanojen ja niiden paljon kyseltyjen tunteiden maailmassa. Mun mielestä toi ”Oma suuri maailmani” -kirja on tosi kiva juuri siksi että siinä on niitä pöllöjä tekemässä kirjasta erilaisen ja hauskan ja lisäksi siinä on tosi kattavasti sanastoa ja mielenkiintoisia juttuja. Tuon avulla Tiara tosiaan on oppinut tosi hyvin juuri niitä tunteita ja Tiaran lemppareita ovatkin onnellinen kissa ja innostunut sammakko.

tunnekirjaOma suuri maailmani -kirjassa on myös ohjeistus vanhemmille siitä miten kirjaa kannattaa lukea yhdessä lapsen kanssa jotta siitä saa mahdollisimman paljon irti. Mä tykkään siitä että ohjeet on laitettu koska huomaan itsekin löytäväni aina uudenlaisia tapoja lukea kirjaa lapselle kun luen miten kirjan kirjoittajat ovat sen tarkoittaneet. Lisäksi mulla on myös Vau-kirjan vanhempien opas lasten ensimmäisille vuosille josta mä tykkään tosi paljon. Sieltä on löytynyt niin vinkkejä lasten kanssa yhdessä askarteluun, lukemiseen kuin kaikkeen muuhunkin mahdolliseen. Saatiin tuo kirja kun liityttiin Vau-kirjakerhoon Tiaran odotusaikana ja mä oon havainnut monet siinä olevat vinkit tosi käyttökelpoisiksi ja kivoiksi toteuttaa!

apukirjat numerokirjatTiara oppi laskemaan kymmeneen kahdella kielellä ollessaan vuoden ja viisi kuukautta, nyttemmin neiti laskee sujuvasti jo kahteenkymmeneen. Tai siis luettelee numerot, laskea Tiara osaa ehkä viiteen sormilla. Joskus pidemmällekin, mutta yleensä sitten menee jo höpöksi. Mutta kirjasta osaa siis esimerkiksi laskea esimerkiksi ”yksi, kaksi, kolme, neljä pientä possua”. Meidän suosikki on ollut tuo ”Ensimmäinen kuvallinen numerokirjani” joka sekin on Vau-kirjasta tilattu. Siinä on tosi selkeästi käyty numeroita läpi ja jokaiselle numerolle on oma sivu tai aukeama, jonka kaikki kuvat havainnollistavat hienosti kyseistä numeroa. Saman sarjan sanakirja kuuluu myös lemppareihin!

väritmuodotViime aikoina Tiaraa ovat kiinnostaneet tosi paljon värit ja muodot. Niitä löytyy monipuolisesti myös siitä aiemmin mainitusta ”pöllökirjasta” mutta myös pelkästään niille omistetut kirjat kiinnostavat Tiaraa. Tipa onkin oppinut hyvin tunnistamaan muodoista sydänten ja tähtien lisäksi hienosti myös ympyrät, suorakulmiot, kolmiot ja neliöt ja oppii kokoajan lisää. Värit Tiara tunnistaa myös jo tosi hienosti kysyttäessä. Parhaiten Tiara on oppinut niitä selittämisen lisäksi tuosta Vau-kirjan sanakirjasta jossa on perusvärit ja -muodot yksinkertaisesti yhdellä sivulla. Sitten kun sen sivun opit olivat selkeästi perillä, innostui Tiara kokonaisista värikirjoista osoittelemaan eri värisiä asioita.

Tiara saattaa osoitella erivärisiä ja -muotoisia asioita myös satukirjoistaan joihin voidaankin siirtyä seuraavaksi! Tiara tykkää sellaisista saduista, joissa on myös hauskoja kielikuvia ja hassuja sanoja. Allaolevassa kuvassa oleva Abu-kirja on Tiaran ehdoton suosikki kaikista, jo ensimmäisen sivun ”nokkela ketku” -kuvaus Abu-apinasta teki Tiaraan lähtemätömän vaikutuksen ja nykyään neiti muistaa jo koko kirjan ulkoa.

tipansuosikitJokin aika sitten mä löysin meidän varastosta jättimäisen pahvilaatikollisen mun vanhoja lastenkirjoja ja sieltä löytyneet Maikki Harjanteen Minttu-kirjat ovat sekä mun että Tiaran lemppareita. Tiara haluaa aina kuulla iltasaduksi Abun Kepposten lisäksi Minttu karkaa -kirjan. Musta on ihanan nostalgista lukea Minttuja Tiaralle kun muistan ne omasta lapsuudesta niin elävästi. Minttu-kirjojen kivoihin tarinoihin ei koskaan kyllästy.

Kolmas Tiaran suosikki tällä hetkellä on Vau-kirjan ”Tänään olen aurinkoinen” -kirja jossa on ylläriylläri käsitelty taas niitä tunteita. Tässä kirjassa on mun mielestä tosi hyviä tunnesanoja joita Tiarakin on oppinut käyttämään ja ne on tuotu kirjassa esille niin että pienikin oppii helposti niiden merkityksen. Mä tehostan sanojen merkitystä sillä että eläydyn kuhunkin tunteeseen samalla kun luen, esimerkiksi jos kirjassa puhutaan vaikka surullisesta niin pyrin kuulostamaan mahdollisimman surkealta ja sitten jos taas puhutaan vaikkapa riehakkaasta niin koitan kuulostaa mahdollisimman iloiselta ja innostuneelta.

Tykkään muutenkin lukea satuja eläytyen ja yleensä luen niin että jokainen kirjan hahmo kuulostaa erilaiselta. Tiara tykkää kovasti ja silloin pidemmätkään sadut eivät puuroudu pienen korvissa kun jo äänestä huomaa että kuka hahmo on kyseessä ja mitä on meneillään. Muutan myös saduissa ääntä tunteen ja tilanteen mukaan, jos on meneillään jännittävä kohta niin pyrin kuulostamaan jännittävältä. Onneksi Tiara on aika armelias kuuntelija ainakin toistaiseksi ja mun surkeat esitykset miellyttävät häntä ilonkiljahduksiin saakka!

kirjasuosikitYlläolevassa kuvassa on mun suosikkeja meidän tämänhetkisestä kirjavarastosta. Erityisesti odotan että Tiara vähän kasvaa ja päästään lukemaan Mauri Kunnaksen tuotantoa ja nuo kaikki Muumi- ja Peppi -kirjat. Mä rakastan niitä kaikkia ja onkin tullut koluttua ne todella moneen kertaan läpi! Vasemman yläkulman Maitokulho-, Pieni mutta urhea- ja Minttu mummolassa-kirjat ovat sellaisia suosikkeja joita lueskellaan jo nyt. Maitokulho -kirja on Vau-kirjasta myöskin ja siinä on todella makeita iltasatuja ja aivan huikean hienoa kuvistusta. Pieni mutta urhea -kirjassa taas on äärimmäisen symppis pieni ankanpoikanen joka on Tiarankin mieleen. Ja Minttu-kirjat mainitsinkin jo aiemmin.

Mä aloin lukemaan Tiaralle lähes päivittäin kun hän oli noin kolmen kuukauden ikäinen. Zeldalle olen myös aloittanut jo lukemaan kirjoja. Tiara on aina ollut erittäin tarkkaavainen kuuntelija ja niin vaikuttaisi olevan pienempikin neiti. Molempien tyttöjen kanssa ollaan aloitettu lukeminen iloisen värikkäistä pehmokirjoista joissa tekstiä ei ole kuin muutama hassu sana ja edetty sitten vähitellen pidempiin ja ”kirjamaisempiin” kirjoihin. Lisäksi olen lueskellut lorukirjoja ja opetellut niistä erilaisia loruleikkejä joista vauvat usein tykkäävät. Vau-kirjassa lapsen ikätason mukainen kehitys on otettu tosi hyvin huomioon ja sieltä tuli Tiaran vauva-aikana (ja tulee edelleen) joka kuukausi ikään sopiva kirjapaketti.

vauvakirjatPikku-Eetu -kirjat olivat jo ihan vauvana Tiaran lemppareita ja Zeldakin tykkää niistä. Mikä parasta, ne ovat kasvaneet Tiaran mukana ja Pikku-Eetun numerokirja on esimerkiksi tänäkin päivänä Tiaran mielestä hauska kirja. Kivoja loruja oli myös ainakin vuoden 2011 äitiyspakkauksen ”Pikku-poron päivä” -kirjassa. Lorut löytyvät molemmilla kielillä ja tuosta kirjasta Tiara sai ensikosketuksensa ruotsinkieleen sillon kun Otto ei sitä vielä puhunut aktiivisesti kotona.

Yhteenvetona, me ollaan aloitettu lukeminen tosi pienenä, loruilla ja loruleikeillä kirjojen maailmaan tutustuen. Suunnilleen puolen vuoden iästä ollaan luettu enemmän ja otettu iltasadun lukeminen mukaan iltarutiineihin ja mitä enemmän lapsi on kirjoista kiinnostunut, sitä enemmän ollaan sitten luettu. Mä oon myös pitänyt taukoa lukemisesta silloin kun Tiaraa ei ole kiinnostanut (esim. 9kk iässä liikkumaan opettelu oli paljon mielenkiintoisempaa) mutta kokeillut sitten aina varovasti muutaman päivän tai viikon kuluttua että josko se lukeminen olisi taas alkanut kiinnostaa. Nykyään Tiara osaa jo itse pyytää että ”äiti lue minulle satu/abukirja/äiti luetaan numerokirjaa yhdessä!” ja tykkää edelleen lukemisesta hurjan paljon.

 Huh, olipas aikamoinen lukupaketti! Mua harmittaa kun olisin halunnut esitellä vaikka miljoonat kirjat vielä tähän lisäksi, mutta ehkä täytyy säästää vähän tulevillekin vuosille ja uusiin postauksiin. Toivottavasti tämä oli sellainen kuin toivoitte! Me lähdetään pian ulkoilemaan kunhan tytöt heräävät päikkäreiltä ja tarkoitus olisi kuvata nyt ne Mini Rodinin ihanat ulkovaatteet. Mahtavaa sunnuntaipäivää kaikille♥


No Responses to “Mitä ja miten meillä luetaan?”

  1. Noora sanoo:

    Superhyvä postaus ja huvittais heti lähteä kirjastoon ja kirjakauppohin ensi viikolla kattelemaan tarjontaa! Me ollaan pojalle vasta ”luettu” tällaisia puisia kuvakirjoja:

    http://www.toysrus.fi/Tuotemerkit/Bellino/BELLINO-%20puinen%20katselukirja.aspx?id=608114&vid=411068A

    Mä siis aina sanon mikä eläin on kyseessä ja näytän millaista ääntä se pitää. :D Pitäisi ehkä jo vaihtaa kirjoja vähän haastavampiin, poika ei meinaan jaksa enää kuunnella montaa kertaa päivässä mun ”heppa sanoo iiihhanhaha”-esitystä. :D Loruista mä en tykkää, mutta toi Pikku-Eetu vaikutti ihan kivalta kun googlailin ja kaipa niitä muitakin hyviä vauvoille sopivia sarjoja löytyy kunhan vaan käy katsomassa. Mullekin luettiin pienenä paljon ja kuuntelin hulluna satukasetteja (<3) ja haluisin tehdä samaa oman poikasen kanssa. :) Mä myös höpöttelen omia hölmöjä tarinoita ja lauletaan tosi paljon kaikkia lastenlauluja, pojan ehdoton lemppari on Pikkuiset kultakalat. :D

    • Iina Iina sanoo:

      Hauskan näköisiä nuo puukirjat! :) Mä tykkään loruista sen takia kun meillä molemmat lapset innostuu (vauva-iässä) lorujen soinnikkuudesta enemmän kuin perus sanoista ja lauseista :D! Sitten puolen ikävuoden jälkeen Tiaralla alkoi eläimet ja ääntelyt olla parasta hupia! :)

      Laulaminen on ihanaa kun vauvasta huomaa heti miten paljon se tykkää! mekin lauletaan paljon vaikka mä ihan laulutaidoton olenkin :DD Ihanaa että ootte innostuneet lukemaan kans, lukeminen on tosi kivaa :)!

  2. ebbis sanoo:

    Luetteko tai ootko harkinnu lukea kirjoja, joissa ei ole kuvia? Tytöt taitaa olla vielä aika pikkusia, mutta kuvattomia kirjojakin suositellaan pikkusille, että lapset ”joutuis” itte käyttää mielikuvitustaan ja ne antais aivoille erilaisempia virikkeitä :)

    • Iina Iina sanoo:

      Esimerkiksi tässä näkyvät peppi- ja muumikirjat ovat kuvattomia ja ne tosiaan aion lukea heti tytöille kunhan ovat vähän vanhempia, alle kaksivuotiaat eivät kyllä hirvittävän pitkiä kuvattomia satuja jaksa :D Ainakaan meidän! Mutta parin vuoden päästä jo varmasti, se on ihan totta että kuvattomat kirjat varmasti kehittävät mielikuvitusta :)

  3. teekuppi sanoo:

    Ihana, että jaksatte lukea! Lukeminen on kyllä todella tärkeää lapsen kannatalta. Kehittää juuri sitä puhekykyä ja sanavarastoa!
    Hah, mulla itselläni on tuo Viiru ja Pesonen -kirja, mutta suomen kielisenä. Samoin noita Peppi -kirjoja olen lukenut. :)

    Ps. Aiotko vastata Onnettomat suomalaiset -postauksen kommentteihin? Se oli hyvä postaus, joka herätti keskustelua, joten mua kiinnostais lukea minkälaisia vastauksia kirjoitat muutamiin kommentteihin, jotka sinne on tullut. :)

    • Iina Iina sanoo:

      Nimenomaan, sen takia mäkin tykkään lukea vaikka onhan se muutenkin ihan mukavaa :)! Viiru ja pesonen on paras sarja, mulla oli niitä leffoja kans pienenä! :D Vastasin kommentteihin :)!

  4. maarit sanoo:

    Voi, musta olisi niin ihanaa lukea pojalleni kaikkia kirjoja, ja odotan kovasti että tämä tulisi joskus sellaiseen ikään että ne alkaisivat kiinnostaa. :) Nyt mun poika on täyttänyt juuri yhden vuoden, ja on ollut vauvasta asti niin meneväinen tapaus ettei ole malttanut koskaan kuunnella tai katsella kirjoja. :D

    • Iina Iina sanoo:

      Lukeminen on kyllä ihanaa! :) Kannattaa rohkeesti vaan aina välillä tarjota luettavaa lapselle, vaikka ei aiemmin olisi innostunutkaan, lapset kun on niin ailahtelevaisia että kiinnostuskin voi herätä ihan yhtäkkiä :D

  5. elsi sanoo:

    Ihana postaus :) mun lempparikirjasarja pienenä oli onneli ja anneli! Se on kyllä ehkä vähän isommille kun siinä ei ole kuvia. Lapsille lukeminen on tärkeää ja minun ja veljenpojan yhteistä lempparipuuhaa onkon kirjastossa käyminen.

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos, kiva että tykkäsit :)! Kirjastossa käyminen on aivan ihanaa, ja lukeminen kans! Ihana että viet veljenpoikaasi kirjastoon :)

  6. Maria sanoo:

    Ihana postaus! Rakastan itse lukemista ja aivan varmasti luen joskus tulevaisuudessa lapsillenikin paljon. :)

  7. Julia sanoo:

    Kiva postaus! Nyt vast tajusin ite et kirjastoo vois lähtee mein neidin kans ettii uusii kirjoja :D Hyvä huomata etten oo ollu ainut lukutoukka nuorempana, sen verta tutulta kuulosti toi sun teksti:)

    Mut sit viel kysymys iha toisesta aiheesta. Mikä sen Tiaran viime talven haalarin malli on? Ihastuin siihen niin totaalisesti teijän kuvista et haluisin meille ens talveks saman!

    • Iina Iina sanoo:

      Joo kirjasto on kyllä ihan paras keksintö! :D Ja ihanaa, lukutoukkakavereita ;D!

      Tiaran viime talven haalari oli Molo Kids Pyxis panther-värissä, mut tänä vuonna ei ainakaan tuota neon pinkkiä väriä tule myyntiin, muita kivoja värejä tulee kuitenkin :)!

  8. Jenni sanoo:

    Mielenkiintoiselta ja hyvältä kuulosti erityisesti tuo ”Oma suuri maailmani” kirja :)

  9. Elisabet sanoo:

    Jes, tosi mukava ja odotettu postaus! Mä lueskelen meidän 4kk tyttöselle kirjoja päivittäin. Pikku-Eetu kirjat on myös mun mielestä kivoja. Selkeät, värikkäät kuvat miellyttää silmääkin. :) Mulle luettiin pienenä paljon kirjoja. Siihen asti, kun niitä halusin kuunnella. Sen saman tavan tahdon myös pitää meillä. Luku hetket oli niin parasta! Tykkäsin todella.<3

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos paljon, kiva että tykkäsit! :) Lukeminen on parasta, siitä nauttii sekä lapsi että vanhempi :)! Ihanaa että teilläkin luetaan! :)

  10. Nimetön sanoo:

    Kiva, että jaksat kirjoittaa näin pitkiä postauksia ja perehtyä aiheeseen kuin aiheeseen täysillä, vaikka sulla häärää jaloissa kaksi pikkuista (:

    • Iina Iina sanoo:

      Välillä se on kieltämättä vähän raskasta ja vaikeaa, mutta mä rakastan kirjoittaa :D Onneksi on Otto joka tykkää olla lasten kanssa ja tukee mun työntekoa parhaansa mukaan! :)

  11. A sanoo:

    Busiga Bebben -kirjasarja on myös suomennettu ja suomeksi se on Vallaton vauva.

    • Iina Iina sanoo:

      Aijaa! En tiennytkään :) Pitää varmaan etsiä siis niitä kirjastosta myös, kiitos vinkistä! :)

  12. Kivan paljon kirjoja, ja molemmilla kielillä. :) Oletteko vielä törmänneet siihen ongelmaan, kun hahmojen nimet on kahdella kielellä? Meillä on esimerkiksi Maisa-kirjoja ollut sekä suomeksi että ranskaksi, mutta lasten mielestä se on vain Mimi souris, ja niinpä mun pitää muistaa suomeksikin puhua Mimistä. Me pidetään aika tiukasti kiinni omista kielistämme ja kirjiostamme, mies ei suomeksi osaisikaan lukea (tai menisi komiikan puolelle), ja lapsista on tosi hassua jos mä joskus harvoin luen niille ranskaksi – jos niiden välttämättä täytyy saada juuri joku ranskankielinen kirja, niin yleensä mä sitten ”simultaanitulkkaan” sen suomeksi.

    • Iina Iina sanoo:

      Meillä ei ole vielä tullut yhtään kirjaa vastaan jossa hahmot olisivat eri nimellä, mutta varmasti tulevaisuudessa kun lainataan enemmän kirjoja ja ostetaan niin törmätään siihenkin ongelmaan :D! Saa nähdä mitä siitä tulee :) Mä puhun lähes yhtä sujuvaa ruotsia kuin Ottokin joten uskallan lukea ruotsiksikin, mutta mekin pyritään pitämään omista kielistä kiinni myös kirjoissa ainakin pääosin. Vaikka välillä Tiaralle kelpaa vain jommankumman kielinen kirja ja sillon me sitten luetaan, tuota en ole tullut ajatelleeksikaan että voisinhan toki tulkata suomeksikin ruotsinkielisen kirjan ;D Kiitos vinkistä!

  13. Merlina sanoo:

    Alku kuulosti tosi tutulta, aikoinaan ahmin lähellä käyneen kirjastoauton kaikki nuortenosaston kirjat, ja juuri samoihin aikoihin kun sulla, lopahti innostus kirjoihin. Nyt luen aina kuin vain suinkin kerkeän :)

    Meillä luetaan iltasaduksi pitkiä satuja, ja juurikin Mauri Kunnaksen kirjoja. Autot-kirjat ovat myös pop pojan mielestä (täytti heinäkuussa 2v). Päivisin luetaan sitten jotain kuvakirjoja ym. missä vähemmän tekstiä.

    • Iina Iina sanoo:

      Oi mä odotan että ehdin taas itsekin lukea useammin, nautin lukemisesta niin paljon :)!

      Meillä noi omasta takaa löytyvät Mauri Kunnakset ovat niin superpitkiä että Tiara ei jaksaisi vielä kuunnella, ehkä jotkut Herra Hakkaraiset menisivätkin :) Mutta Tiara hirvittävän usein lukee isin kanssa iltasadut ja ne on yleensä ruotsinkielisiä kirjoja! :)

  14. minävain sanoo:

    Olisi ihanaa saada pitkästä aikaa videota :D

  15. susanne sanoo:

    osaatko itse puhua sujuvasti ruotsia?

    • Iina Iina sanoo:

      Osaan mä, olen opiskellut ruotsin kieltä 8-vuotiaasta ja käynyt osan kouluistakin ruotsiksi kokonaan :)!

Kommentoi