Kesällä luetaan mitä halutaan – kirjavinkit lapsille & aikuisille

16.06.2020

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Wsoyn, BookBeatin & Indieplacen kanssa.

Lapsilla on kesäloma ja kaikki aika maailmassa uppoutua kirjojen pariin. Viime viikolla oli sen verran sadepäiviä, että he lueskelivat  ja kuuntelivat äänikirjoja oikein ekstrapaljon päivälläkin. Mutta ei se lukeminen sadetta vaadi, vähintään yhtä ihanaa on lukea tai kuunnella tarinaa ulkona auringossa. Parasta on se, kun iltaisin ei ole kiire alkaa nukkumaan, vaan lapset uppoutuvat kirjoihin sängyssä vielä hyvän tovin ja nukkuvat sitten aamuisin pitkään. Muistan itsekin, miten ihanaa oli koululaisena lukea kesälomalla kirjaa ja valvoa. Monesti nappasin kirjan käteen myös aamulla heti herättyäni ja niin tuntuvat tekevän meidänkin lapset.

Kuten kerroinkin, olen itsekin löytänyt viime aikoina todella hyvin aikaa kirjoille. Olen oikeasti niin kiitollinen sekä meidän lukupiiristä että tästä löysemmästä elämänrytmistä, joka on antanut aikaa paneutua kirjoihin. Mä saan kirjoista niin paljon. Rakastan sitä kutkuttavaa fiilistä kun käsillä on uuden kirjan ensimmäinen luku ja tietää jo, että tämä tarina vie mennessään. Tässä postauksessa vinkkaan teille muutaman kirjasuosikin aikuisille kesään, sekä monta mahtavaa kirjaa, joita meidän koululaiset eivät ole malttaneet laskea käsistään. Ehkä näistä löytyy kirjoja teillekin tai teidän koululaisille? 

Aikuisille

Caroline Criado Perez: Näkymättömät naiset

Kirjoitin tästä kirjasta teille jo maaliskuun lopulla, kun se oli mulla vielä kesken. Luin kirjan loppuun ja se antoi kyllä niin paljon ajateltavaa. Voin paljastaa, että en ole tehnyt kuin muutamasta kirjasta elämäni aikana muistiinpanoja. Tästä kirjasta tein niitä paljon. Tämä on sellainen kirja, johon jokaisen pitäisi tarttua. Se avarsi aivan valtavasti mun näkemystä siitä, millainen on naisen asema maailmassa. Alkupuolella kirjassa käsitellään aika paljon myös kolmannen maailman naisten asemaa, joka on tietysti vielä aivan erilainen kuin länsimaisten maiden naisten. Monet faktat kirjassa ovat järkyttäviä ja pöyristyttäviä. 

Jos etsit faktapohjaa argumenteillesi naisen asemaa koskettavissa keskusteluissa, tämä kirja tarjoaa sitä yllinkyllin. Kirjan lähdeluettelo on kymmeniä sivuja pitkä, sillä jokaikinen tieto kirjassa on faktaa ja peräisin luotettavista tutkimuksista. Kirja ei ole mitään kevyttä hömppää  – se on todellinen tietokirja, jossa sitä tietoa tulvii ovista ja ikkunoista. Mutta koen, että jokaisen naisen ja jokaisen miehen kannattaisi lukea tämä. 

En tiedä kumpi on järkyttävämpi fakta – se, että suurin osa meidän länsimaisista lääkkeistä on suunniteltu 70-kiloisille miehille ja siksi naiset saavat niistä enemmän haittavaikutuksia, vai se, että Indonesiassa naiset eivät saa poistua kotoa ilman miespuolista sukulaista ja siksi esim. hyökyaallon iskiessä he odottavat kotona, että miespuolinen sukulainen tulee kertomaan lähestyvästä hyökyaallosta ja viemään heidät turvaan. He eivät myöskään osaa uida, koska uimataitoa ei pidetä naisille hyväksyttävänä. 

Sophie Kinsella: Sitä saa mitä antaa

No tämä on sitten taas juuri sitä kevyttä hömppää, mitä edellinen kirja ei ollut. Tämä on niin ihana hyvän mielen kirja, täydellinen kepeisiin kesäpäiviin. Olen teinistä asti ollut Sophie Kinsella -fani ja mun kirjahyllystä löytyy melkein kaikki hänen kirjoittamansa kirjat. Rakastan Sophie Kinsellan tyyliä kertoa ja kuvailla. 

Tässä kirjassa pääroolissa on sympaattinen Fixie, joka on kohdannut monta vastoinkäymistä viime vuosien aikana. Hän rakastaa auttaa muita ja korjata asioita ja auttamisen haluissaan pelastaa tuntemattoman miehen läppärin kahvilassa vesivahingolta. Mies tekee palveluksesta velkakirjan, josta seuraa vastapalveluksia toisensa perään. Löytääkö Fixie lopulta onnen ja korjaa itsensäkin? 

Kaikki mitä tiedän rakkaudesta 

Jos luit alkukeväästä Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen -kirjan ja ihastuit avoimuuteen ja rohkeuteen, pidät varmasti tästäkin. Tämä oli meillä kesäkuun lukupiirikirjana ja ahmin sitä hurjaa vauhtia, kun kirja oli niin koukuttava.

Kaikki mitä tiedän rakkaudesta on Dolly Aldertonin omaelämäkerrallinen kirja hänen etsikkovuosistaan. Löysin kirjasta paljon tarttumapintaa, paljon tuttuja juttuja omastakin nuoruudesta. Tunsin kirjaa lukiessani surua, iloa, naurua ja paljon kaikkea. Mietin, että jos en olisi kohdannut 19-vuotiaana elämäni rakkautta, munkin elämä olisi voinut vuosien ajan olla tuollaista. Olisin ollut niin hukassa. Kirjassa kuvataan myös ystävyyttä aivan uskomattomalla tavalla. Tuollaista ystävyyttä, jota tässä kirjassa on, ei voi kuin ihailla. Siitä tuli vähän haikeakin mieli – sillä elämä vei lukion jälkeen minua ja mun parhaita ystäviä täysin eri kaupunkeihin ja myös ihan erilaisiin elämäntilanteisiin. Me ei koskaan päästy kokemaan kämppiselämää. Mutta tunnistin silti sieltä niitä ystävyyden kokemuksia ja tunteita ja olen niin kiitollinen siitä, että munkin elämässä on ihmisiä, joiden tiedän välittävän minusta yhtä paljon, välimatkasta huolimatta. 

Syntipukki

Odotin tätä NIIIIIIIN paljon! Rakastin viime vuonna lukemaani Sofie Sarenbrantin Kerjäläistä, 

ja uusi Syntipukki kertoo myös nuoresta perheellisestä naispoliisista Emma Sköldista. Valheista ja kostosta kertova Syntipukki on uusi, itsenäinen osa Emma Sköld -dekkarisarjaan. Tämä on juuri sellaista dekkarityyliä, josta itse pidän. Nopeatempoista, älyttömän jännittävää ja mukaansatempaavaa. Kaikkea muuta kuin kuivia ja tympääntyneitä keski-ikäisiä miespoliiseja, joita pohjoismainen dekkarikirjallisuus on pullollaan.

Mulla on tämä vielä kesken, mutta uskon lukevani tämän loppuun ihan parissa päivässä, kun tarina on juuri nyt niin jännässä kohdassa, että jos en tekisi töitä, kuuntelisin juuri nyt äänikirjaa ja olisin lenkillä. 

Yhdessä kuunneltavaksi lapsen kanssa: 

Peppi viettää syntymäpäiviä

Aivan hurmaava klassikko Peppi Pitkätossun syntymäpäivistä, joka sisältää myös klassisen lettukakun ohjeen. Peppi Pitkätossu täytti jo 75 vuotta – ja on edelleen upea ja vahva esikuva! BookBeatista löytyy useampia Peppi-kirjoja kuunneltavaksi ja jokaisesta Peppi viettää syntymäpäiviä -kirjasta menee BookBeatissa kuunneltuna 20 senttiä pakolais- ja maahanmuuttajatyttöjen hyväksi tehtävään työhön. Kampanja toteutetaan yhteistyössä Astrid Lindgren Companyn ja Pelastakaa lapset ry:n kanssa. Kuuntelemalla Peppiä voi siis tehdä myös hyvää! 

Kirjoja koululaisille

Star Stable – Sielunratsastajat

Uuden StarStable -kirjasarjan ensimmäinen osa Sielunratsastajat: Tähtihevosten kutsu, on mukaansatempaava kaikkien heppa- ja eläinfanien unelma, jossa yhdistellään perinteisten heppakirjojen maailmaan mystiikkaa ja taikuutta. Starstable on raikas ja ajankohtainen uusi kirjasarja esiteineille ja eläinfaneille. Tämä oli meillä ihan hitti ja esikoinen odottaa jo innolla sarjan seuraavaa osaa. StarStable perustuu super suosittuun samannimiseen peliin, jolla on yli 200 000 pelaajaa. Sarja jatkuu tämän vuoden lokakuussa, ja jatkossakin kirjoja ilmestyy kaksi vuodessa. Meillä odotetaan jatko-osaa jo innolla!

Uljasmaa – Savannin kutsu

Huippusuositun Soturikissat-sarjan tekijöiden uuden Uljasmaa -kirjasarjan ensimmäinen kirja on nimeltään Uljasmaa – hajonnut lauma. Kirja kertoo leijonanpentu Pelottomasta, jonka paviaanijoukko on ottanut huomaansa sen jälkeen, kun Pelottoman isä on syösty leijonalauman johdosta ja surmattu. Kun Pelottomalle selviää, että sen äiti ja sisar ovat vieläkin elossa, hän päättää vaaroja uhmaten palata takaisin laumaansa, jonka johtoon on noussut kovaotteinen Jätti. Pelottoman lisäksi sarjassa seikkailevat paviaani ja norsu. Jännittävä ja mukaansatempaava tarina sopii hyvin kouluikäisille kuunneltavaksi, vaikka paikoitellen siinä on hurjiakin juonenkäänteitä. 

Malamanteri

Malamanteri on osa legendaarisen Harry Potteritkin suomentaneen Jaana Kapari-Jatan suomentamaa uutta fantasiatrilogiaa, jonka on kirjoittanut Thomas Taylor. Kirjasarja on suunnattu 9-99 -vuotiaille, mutta meillä sen luki Harry Potter -fani 8v ja tykkäsi aivan hulluna. Malamanterissa on samanlaista tunnelmaa ja kieltä kuin Harry Pottereissakin ja olin aistivinani esikoisesta samanlaisen innostuneen fiiliksen, joka itselläni oli kun tartuin ks. fantasiasarjaan 9-vuotiaana ensimmäistä kertaa. 

Malamanteri kertoo pojasta nimeltä Herbert Lemon, joka on hotellin löytötavarapisteen hoitaja. Kun Violet Parma -niminen tyttö ilmestyy etsimään hotellista kaksitoista vuotta aiemmin kadonneita vanhempiaan, lapset lähtevät ennenäkemättömään seikkailuun, joka johtaa merihirviö Malamanterin jäljille. Mikä ihme on Malamanteri, joka vetää puoleensa ihmisiä ja joka voi toteuttaa toiveita? 

Elina ja Sofia – Kaikki on mahdollista

Suomen suosituimpien lapsitubettajien Elinan ja Sofian esikoisteos Kaikki on mahdollista on maailman ihanin kirja, josta olisin itsekin ollut ikionnellinen kouluikäisenä! No okei, olin siitä ikionnellinen nyt myös äiti-ikäisenä. Se kannustaa, voimaannuttaa ja ilahduttaa. Kirja on täynnä kivaa tekemistä kesälomalle, mutta myös paljon tärkeitä vinkkejä koululaisen elämään ja hankaliinkin tilanteisiin. 

Siellä kerrotaan mitä voi tehdä jos jotain kiusataan, mikä auttaa jos on paha mieli ja miten selvitä sisarusten välisestä kinastelusta. Lisäksi kirjassa inspiroidaan tavoittelemaan omia unelmia, neuvotaan omien YouTube-videoiden tekemisessä ja annetan piirustusvinkkejä. Ja paljon muuta. Meidän molemmat koululaiset lukivat kirjan vuorotellen ja ovat palanneet sen pariin jo monta kertaa. Elina ja Sofia ovat aivan ihania ja niin mahtavia esikuvia kaikille koululaisille!

Supermarsu ja Rosvo-Rasvis

Supersuositun Supermarsun uusin osa Supermarsu ja Rosvo-Rasvis on taattua Paula Norosta. Aivan hulvattoman hauska, ajatuksia herättävä ja oivaltava kirja. Meidän molemmat koululaiset tykkäävät Supermarsuista, eikä tämä uusin teos ollut poikkeus. Tätä tuoreinta kirjaa onkin kutsuttu kaikkien aikojen jännittävimmäksi Supermarsu-kirjaksi ja koululaisten mukaan se kuulemma oli juuri sitä. Kirjassa seikkaillaan niin Itäkeskuksessa, koulussa kuin Tyynen meren suurella roskapyörteelläkin ja se kiinnittää huomiota tärkeisiin teemoihin, huumoria unohtamatta. 

Olen vaan kertakaikkiaan niin iloinen siitä, että kirjat ovat näin vahvasti löytäneet tiensä takaisin mun elämään monen repaleisen kirjavuoden jälkeen. Joku ehdottikin, että vuoden lopuksi teen koosteposteen kaikista 52 lukemastani kirjasta (jos pääsen tavoitteeseen asti) ja ehdottomasti aion toteuttaa idean! Ja vaikka en pääsisikään tavoitteeseen, voisin jakaa kaikki luetut kirjat silti. 

30 PÄIVÄN ILMAINEN KUUNTELUJAKSO BOOKBEATIIN

 Jos kaipaat juuri nyt tekemistä, niin suosittelen ehdottomasti rekisteröitymään BookBeatiin ja ottamaan käyttöön 30 päivän ilmaisen kokeilujakson. Koodilla bihns kaikki uudet käyttäjät voivat kokeilla Bookbeatin e- ja äänikirja-palvelua 1kk ajan ilmaiseksi!


Viikon arkikuva 16/52

06.06.2020

Tässä arkikuvassa Otto lukee kirjaa meidän kuopukselle sadepäivänä. Ollaan viime kuukausina koko perhe luettu vielä enemmän kuin koskaan ennen. Kun on ollut niin paljon kotona ja kaikki ei-pakolliset menot ovat karsiutuneet pois, on aikaa lukemiselle jäänyt yllinkyllin. Asetin itselleni tälle vuodelle 52 kirjan vuositavoitteen, jonka uskon saavuttavani ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien. Tähän mennessä on tullut luettua n. 20 kirjaa (eli parilla kirjalla jäljessä kirja/viikko -tavoitteesta), mutta uskoisin ottavani kiinni tätä tahtia kunhan vietän kesälomaa viikon tai kaksi.

Meillä 2/3 lukee itse pitkiä lasten ja nuortenkirjoja ja on enää yksi pikkuinen, jolle lukea kuvakirjoja päivittäin. Toki me luetaan välillä yhdessä kaikille kolmellekin, mutta isommilla lapsilla tulee aika paljon lueskeltua itsenäisesti, koska silloin tarinaan pääsee uppoutumaan ihan eri tavalla kuin kuunnellessa. Isommat saavat näin kesälomalla iltaisin lukea sängyssä puolesta tunnista tuntiin ja monesti myös lukevat aamuisin kirjaa kun heräävät ennen muita. Esikoinen aloitti toukokuun puolivälissä lukemaan Harry Pottereita ja nyt hän on  jo Liekehtivän pikarin loppupuolella. Kuopukselle luetaan joka päivä vähintään yksi iltasatu, mutta usein paljon enemmän. Hän on ihan kirjafani ja yleensä hän haluaa yhden ”ison iltasadun” ja yhden ”pikku-iltasadun”. Eli yhden pitkän kirjan ja yhden lyhyemmän kuvakirjan.

Hän on myös tarkkana siitä, että joka toinen päivä iltasadun lukee isi ja koka toinen päivä äiti. Päivisin sen sijaan saa lukea kuka vaan ehtii ja haluaa. Me luetaan Oton kanssa sekaisin suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Arjessa on tärkeää, että kumpikin vanhempi puhuu sitä omaa kieltään lapselle, mutta esim. varhaiskasvatuksessa kannustettiin kaikkia vanhempia siihen, että kaksikielisessä perheessä kumpikin vanhempi voi lukea kummallakin kielellä ja se on lapselle ihan hauskaakin, kun vanhempi lukee ”väärällä” kielellä. Joten kirjojen kanssa ei oteta kielestä stressiä, koska 3-vuotias muutenkin yleensä valitsee ihan oman mielensä mukaan kirjan, eikä kielen ja vanhemman mukaan. Englanniksi luetaan myös joskus esimerkiksi New Yorkista tuliaisiksi tuotuja kirjoja.

Olen iloinen siitä, että lukemisen ilo on tarttunut lapsiin niin vahvasti ja he haluavat itse viettää aikaa kirjojen parissa. Mä koen, että parhaiten kirjojen pariin kannustaa vanhempien esimerkki (he näkevät mun lukevan lähes joka päivä aamuisin kirjaa), sekä se, että kirjoja on paljon esillä. Paljon erilaisia kirjoja: lyhyitä kirjoja, pitkiä kirjoja, kuvakirjoja ja pidempiä kirjoja. Sanakirjoja, tietokirjoja, eläinkirjoja ja kirjoja, jotka kertovat erilaisista ihmisistä. Kirjoista voi oppia niin paljon!

Iloinen olen myös siitä, että lasten myötä Ottokin löysi tiensä takaisin kirjojen pariin ja hänkin lukee tosi mielellään lapsille. Musta on ihanaa kuunnella, kuinka hän eläytyy kirjan hahmoihin ja kuinka lapset kikattavat kun hän lukee ihan hassusti. Sen lisäksi, että on ihanaa lukea yhdessä, rakastan sitä, kun välillä löydän jonkun lapsista keskellä päivää kääriytyneenä peittoon mukavasti lukemassa jotain kirjaa. Kuopuskin tekee monesti niin, että hän ottaa peiton ja pinon kirjoja ja menee sohvalle katselemaan kirjoista kuvia ihan itsekseen. Toivottavasti tämä into lukemista kohtaan säilyy aina, tai tulee ainakin takaisin, jos se jossain vaiheessa katoaisikin, kuten mulle kävi.

Multa toivottiin myös ”kirjainventaario” -postausta meidän lastenkirjoista, jossa kävisin läpi kuinka paljon meidän lastenkirjahyllyssä näkyy yhdenvertaisuutta ja erilaisia ihmisiä (kuten leikki leikkinä -blogissa oli tällä viikolla). Olisiko teillä kiinnostusta sellaiselle postaukselle ja jos on, niin haluatteko, että nostan esiin vain suomenkielisiä kirjoja vai saako olla kaikilla kielillä (suomi, ruotsi, englanti)? Mun mielestä tämä idea oli niin mahtava ja ajankohtainen ja tärkeä, että itse haluaisin hirveästi tämän toteuttaa, joten voipi olla, että teen vaikka se ei hurjaa kannatusta saisikaan!