Tänään on ollut aika ihana perjantai. Tavallisen ihana ja rento. Aamulla jo päätin, että tänään teen päivä kuvina -postauksen, mutta unohdin kuvata mun aamiaisen (!!) ja lounaasta on kuvat uusimmassa postauksessa jo. Onneksi lounaan jälkeen pääsin kiinni tähän hommaan, ja sain kuvattua loppupäivän meiningit. Mutta sen pidemmittä puheitta, tällainen päivä mulla on ollut tähän mennessä:
Heräsin: klo 9.00. Otto piti etäpäivää, niinkuin usein perjantaisin pitää, ja heräsi aikaisin lasten kanssa. Mä sain nukkua yhdeksään, ja herätessä oli ihanan virkeä olo, ja ulkonakin jo niin valoisaa kuin harmaassa marraskuussa voi vaan olla.
Söin aamiaiseksi: korvapuustipuuroa, koska viikonloppuhan alkaa tänään, niin vähän voi herkutella.
Tapasin: mun assistentin. Ensi viikosta alkaen mua auttaa osa-aikaisesti assari, joka hoitaa mun juoksevia asioita, niin mä voin keskittyä itse siihen mitä rakastan tehdä, eli teille sisällön tuottamiseen. Tämä on iso askel mun uralla, ja jotain mistä olen haaveillut pitkään.
Kokkasin lounaaksi: vegaanista currya, joka maistui koko porukalle.
Ihastelin: taaperoa, joka jälleen nukahti mun syliin. Hän aina samaan aikaan iltapäivällä yleensä sanoo itse, että väsyttää, ja kiipeää mun syliin. Mä laulan hänelle tuiki tuiki tähtöstä, ja hän nukahtaa siihen varmaan puolessa minuutissa. Sitten vaan siirrän hänet meidän pehmeälle lattiatyynylle nukkumaan. Iltaisin hän on niin isoa ja reipasta, ja menee aina suoraan omaan sänkyyn nukkumaan, ja nukahtaa sinne itse. Mutta päivisin hän on vielä vähän mun vauva ja nukahtaa syliin. Se on ihanaa ja nautin siitä.
Kirjoitin: kolme joulukalenteripostausta lisää. Mun tavoitteena on tehdä 90% kalenterista valmiiksi etukäteen, jotta en kertaakaan joudu tuottamaan siihen kiireessä sisältöä, vaan voin tehdä tästä parhaan blogijoulukalenterini EVER.
Iloitsin: siitä, että onnistuin löytämään vielä yhden kappaleen himoitsemaani takkia meidän taaperolle kunnon metsästyksen jälkeen, kun eilen aamupäivällä missasin dropin tapaamisen vuoksi. Kävin läpi n. 15 eri nettikauppaa, ennen kuin löysin Tapiolan Stockmannilta yhden kappaleen jonka varasin. Käytiin siis eilen illalla hakemassa se. Samalla kun tuntuu hulluudelta nähdä näin kova vaiva yhden vaatteen takia, olen toisaalta iloinen. Juuri tällaisia toivoisin, että kaikki vaatteet meidän kaapeissa on. Ei ehkä yhtä hankalasti löytyviä kuin tämä kyseinen yksilö, mutta niin paljon iloa tuottavia, että niiden eteen on tarvittaessa valmis näkemään vaikka liikaakin vaivaa. Harkittuja ostoksia joita on kaapissa hyvin maltillinen määrä, ja jotka tuottavat hyvää mieltä ja kestävät aikaa.
Pelasin: 5v:n kanssa Arvaa Kukaa hamppariravintolasta joskus saaduilla matkapelikorteilla. Niin hauska peli, ja toimii ihan hyvin tällaisena taskuversionakin.
Keskustelin 5v:n kanssa: siitä, että olkapäille kiipeäminen on vähän kuin olisi Hoplopissa (kuulemma).
Ihmettelin: Miten ihmeessä meidän 7v voi olla niin pitkä jo. Ei hän ole siis mitenkään ikäisiään pidempi, mutta näin vanhemman näkökulmasta tuntuu vaan niin oudolta, että meillä on jo noin iso lapsi.
Naureskelin kaupassa: kun meidän taapero halusi vielä juuri ennen kassajonoa käydä vaihtamassa valitsemansa Ryhmä Hau Kaja-pezin sittenkin Samppaan. Hän juoksi karkkihyllylle, laittoi Kajan takaisin ja sanoi ”Sittenkin minä otan tämän. Samppa!”. Ja Samppa-peziä hän tyytyväisenä söi viikonloppukarkiksi.
Kokkasin illalliseksi: lasten toiveesta punajuuripastaa broileri-tomaattikastikkeella. Se on heidän lemppariruokansa tällä hetkellä, ja aina kun he saavat päättää niin he toivovat sitä.
Katsoin: Lasten ja Oton kanssa illalla vanhan The Grinch -leffan. Pianhan leffateattereihin tulee uusi versio (olikohan jopa tänään?), pitäisi varmaan seuraavaksi mennä katsomaan se! Me vuokrattiin se Google Playsta, siellä on onneksi melkein aina kaikki leffat mitä ei Elisa Viihteen vuokraamosta tai Netflixistä löydy.
Nyt aion: laittaa koneen kiinni heti kun olen jakanut tämän postauksen, kävellä keittiöön ja tehdä meille tapas-lautasen! Juustoja, hilloja, keksejä ja Netflixistä House Of Cardsin uusin tuotantokausi. Kuulostaa aika hyvältä suunnitelmalta!
Viimeisessä osassa mun ASUS Brand Ambassador -pestin postaussarjassa kurkataan mun työpäivään, ja siihen miten uusi ASUS Zenbook 3 kulkee siinä mukana. Sain oman Zenbookini reilu viikko sitten ja se on kyllä sulautunut oikein nätisti osaksi mun päiviä! Ennen kuin kerron enemmän mun päivästä, on pakko vaan vielä sanoa että olen niin iloinen että olen saanut toimia brand ambassadorina tämän syksyn.
Olen päässyt mahtaviin workshopeihin, oppinut paljon tehokkaampia työskentelytapoja ja ennen kaikkea saanut ihan mielettömän työvälineen. ASUS Zenbook 3 on tämän hetken upein kannettava tietokone, jossa on saatu super pieneen (vain 11,9mm ohueen) ja super kauniiseen pakettiin uskomaton määrä suoritustehoa (core i7 -suoritin), muistia (jopa 16Gb), tallennustilaa (1TB) ja laatua. Se on kaikkein kehittynein Zenbook tähän mennessä, ja täydellinen nimenomaan mun tarpeisiin blogin pitämisessä.
8.00 herätys ja suihku
Herään ihan itsekseni, ja kipitän heti suihkuun. Aamuisin yritän olla mahdollisimman nopea ja tehokas että ei mene aikaa hukkaan, paitsi viikonloppuisin jolloin saatan pötkötellä Oton kainalossa ikuisuuden.
8.30 aamupala alakerrassa ja sähköpostien sekä kommenttien tsekkaus ja ajastetun postauksen nosto
Joka aamu koneella odottaa liuta sähköposteja ja kommentteja ja viestejä eri somekanavissa, jotka läpi käymällä aloitan mun työpäivän. Vastaan tärkeimmät sähköpostit ja muut viestit, minkä jälkeen on hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä. Jaan myös aamun joulukalenteriluukun somekanavissani. Näin loppuraskaudessa työnteko hoituu mukavimmin suoraan sohvalta käsin, siksi on kiva että Zenbook 3 on alle kilon painoinen ja sen tehokas ja nopeasti latautuva akku kestää hyvin langattomasti sohvalla työskentelyä.
9.00 Kuvien käsittelyä ASUS Zenbook 3:lla
Tämä on ehkä vähiten mun lempipuuhaa työssä, kuvien käsittely. Se on niin tylsää ja yksitoikkoista, paitsi silloin kun jostain ihan järkyttävässä valaistuksessa otetusta kuvasta saa editoimalla tehtyä ihan ok-näköisen. Silloin tuntee onnistuneensa. Zenbook 3 on ladattu täydellä teholla ja se pyörittää hyvin niin Lightroomia kuin Photoshopiakin, joita molempia tarvitsen töideni tekemiseen. Lisäksi pyörii myös Adobe Premiere jolla editoin videoita.
Zenbook 3:n tarkka ja upeasti värejä toistava 12,5″ Full HD -näyttö on tässä puuhassa ehdoton, sillä en halua että kuvat näyttävät hyvältä vain mun koneella, niiden on näytettävä hyvältä kaikilla koneilla. Kuvien käsitteleminen on tosi aikaavievää puuhaa, silloin laitan yleensä samalla musaa tai jonkun puheohjelman taustalle pyörimään koska on kiva kuunnella jotain samalla kun tekee liukuhihnaduunia kymmenille kuville.
11.00 Postauskalenterin tsekkausta ja sähköposteihin vastailua
Vaikka aamulla postit on juuri vastattu, niin parin tunnin aikana niitä kerkeää tulla jo lisää. Kalenterista tsekkaan koko tulevan viikon aikataulua ja tehtävälistaa ja päivän ohjelmaa. Pyrin aina tekemään mahdollisimman paljon etukäteen ja välttämään asioiden viime tippaan jättämistä. Fiilis on hyvä kun olen kalenterin deadlineja muutaman päivän edellä. Multa löytyy sama kalenteri ja samat dokumentit synkattuna kaikista mun laitteista, niin pysyn hyvin kärryillä ja pystyn hyvin päivittämään tietoja itselleni reaaliajassa, olin sitten missä hyvänsä.
11.30 Postauksen kirjoittamista
Käynnissä on viimeinen hurja työrupeama ennen jouluaattoa ja hiljentymistä rauhalliseen joulun viettoon. Naputtelen näppis sauhuten tekstiä ruudulle ja olen tyytyväinen aikaansaannokseeni. Vilkaisen kelloa ja huomaan että alkaa tulla kiire. Kerkeän kuitenkin viimeistellä vielä tekstin ja lisätä siihen tarvittavat tägit, avainsanat ja hakukoneoptimoinnin sekä kuvat.
12.30 Lounas
Lounas venähti vähän myöhäiseksi kun yritin olla niin nopeasti valmis. Lounaan ajan katselin Zenbookista keittiössä DIY-videoita. Tämä on mun paheeni, mä innostun kaikista DIY-jutuista kokoajan mutta sitten en aina saa niitä valmiiksi. Ja kiusaan itseäni katsomalla uusia videoita kokoajan vaikka tiedän että en pysty tai ehdi kaikkia projekteja toteuttamaan. Mutta kun se on vaan niin uskomattoman ihanaa ja siistiä mitä kaikkea voi tehdä ihan itse! Zenbook kulkee yhtä helposti mukana päivän vaiheissa kuin tabletit, mutta on toki ominaisuuksiltaan ja suorituskyvyltään huomattavasti monipuolisempi ja tehokkaampi.
13.00 Anna ja kuvaukset
Mun ystävä Anna halusi tulla kuvaamaan mulle vielä raskauskuvia, ja sopiva päivä löytyi jouluviikolta. Käydään läpi kuvien tyyliä ja vaatteita, ja viritellään varusteita. Kuvauksissa kestää yleensä aika kauan, koska yhden tosi hyvän kuvan luominen vaatii monen tekijän onnistumista yhtäaikaa. Silti nautin kuvauksista kerta toisensa jälkeen, kameran edessä on ihanaa!
Huomasin että alkoi taas käydä aika vähiin ja pakkasin laukut sekä tilasin itselleni taksin ja hyvästelin Annan. Oli aika suunnata keskustaan kohti ASUSin viimeistä workshoppia. Mukaan nappasin tietenkin uuden Zenbook 3:n joka ei onneksi vie hirveästi tilaa laukusta, ja hihkuin riemusta kun sain sen mahtumaan pienempään Coachin laukkuuni eikä tarvinnut raahata hurjan isoa vanhaa työlaukkuani.
Zenbook 3:n mukana tuli upea kirjekuorimallinen säilytyskotelo, jossa kone pysyy hyvänä myös laukussa. Kotelo on niin nätti että kelpuuttaisin melkeinpä iltalaukuksi sen. Lisäjännitystä matkantekoon toi se että odotin isoja paketteja saapuvaksi ja olin ilmoittanut lähteväni kotoa klo 15.30 ja paketit oli luvattu tuoda ennen sitä. Klo 15.30 niitä ei kuitenkaan vieläkään näkynyt, ja alkoi hurja metsästysrumba ja soittelu. Lopulta pääsin taksiin kello 15.42, samaan aikaan kun lähetti laittoi meidän ulko-ovea kiinni vietyään paketit sisään.
15.42 Taksissa
Taksissa tsekkaan vielä kommentit ja sähköpostit ja julkaisen kommentteja ja vastaan pariin meiliin. Taksikuski oli ihan mahtava vanhempi mies joka oli vastikään tullut isoisäksi ja juteltiin koko matkan lapsista ja isovanhemmuudesta ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Hän sai mun mielialaa kohennettua kun stressasin jo valmiiksi myöhästymistä.
16.07 Vihdoinkin perillä workshopissa
ASUSin viimeinen workshop pidettiin Kiseleffin talossa Cafe Köketissä joka on aivan ihana paikka! Vikassa workshopissa meillä kaikilla ASUS Ambassadoreilla oli meidän uudet Zenbookit mukana, ja täytyy sanoa että vaikka tämä oma grafiitinharmaa on super ihana niin on Zenbookin muutkin värivaihtoehdot eli tummansininen kultaisin yksityiskohdin ja ja valkokulta olivat kyllä myös tosi tyylikkäitä ja mukavan persoonallisia.
Silti tämä minun omani tuntuu jotenkin enemmän multa ja olen tyytyväinen värivalintaani. Oli kiva nähdä vielä kaikkia ennen joulua, ja workshopissa käytiin läpi hakukoneoptimointia ja kävijämäärien ja tilastoiden analysointia, mikä on aiheena yksi mielenkiintoisimmista.
18.00 Otto tulee hakemaan
Kuudelta workshop päättyi ja Otto ja lapset tulivat hakemaan mua autolla, sillä me suunnattiin vih-doin-kin vaunuostoksille! Automatkalla vaihdettiin kuulumisia ja lapset iloitsivat siitä että nyt alkoi kahden viikon joululoma. Aivan ihanaa että saadaan olla koko perhe yhdessä kotona, kunhan Oton pari työpäivää ovat vielä ohi.
18.30 Vaunujen tsekkaus, pakkaus ja kotimatka
Vaunut olivat juuri niin täydelliset kuin olin kuvien perusteella ajatellutkin, ja ne lähtivät mukaan ja menivät näppärästi meidän takakonttiin. Ai että. Taas yksi asia rastittavaksi vauvaostoslistalta, ”done”.
19.00 Drive-inista ruokaa mulle ja kotiin
Muu perhe kerkesi syödä sillä aikaa kun mä olin koulutuksessa, ”isin spesiaalia” eli pyttipannua ja punajuuria, mutta itse söin koulutuksessa vain kevyen välipalan joten nälkä alkoi olla hirmuinen. Tapahtumarikkaan päivän jälkeen mä himoitsin vaan nugetteja, niin käytiin sitten hakemassa mulle niitä. Ei se nyt haittaa jos joskus vähän!
20.30 Lapset nukkumaan
Puoli ysin maissa lapset olivat syöneet iltapalan, pitäneet jokailtaisen joulukalentereiden avaamismaratonin ja lukeneet mun kanssa pitkän iltasadun. Oli aika mennä nukkumaan. ”Huomenna on äiti eka lomapäivä, mitä me tehdään?” kysyivät lapset ja menivät into piukassa omiin sänkyihinsä. Tätä lomaa on odotettu.
20.45 Hetki koneella
Istahdan vielä hetkeksi Zenbookini ääreen, tsekkaan kommentit ja jaan illaksi ajastetun postauksen. On aika laittaa koneen kansi lopullisesti siltä päivältä kiinni ja käpertyä Oton kainaloon.
21.00 Iltapala ja Netflix
Perinteiset jokailtaiset ruisleivänvärkkäystalkoot Oton kanssa ja sitten aletaan katsomaan Designated Survivoria Netflixistä. On muuten hitsin koukuttava sarja, Kiefer Sutherland on yksi karismaattisimmista miesnäyttelijöistä, terveisin 24:n parissa nuoruutensa viettänyt.
23.00 Nukkumaan
Yleensä tässä vaiheessa mun silmät jo lupsuvat siihen malliin että on parempi siirtyä sänkyyn ja alkaa suosiolla nukkumaan. Ihana päivä takana, ihana viikko edessä.
Käykää ihmeessätutustumassa lisääZenbook 3:een, se on aivan täydellinen ja voin suositella vaativankin käyttäjän tarpeisiin. Kiitos vielä hurjasti ASUSille tästä mahtavasta syksystä, on ollut ilo olla mukana!
Mä haluan kertoa meidän matkan kokonaisuudessaan, joten tein pienen matkakertomuksen jonka jaan kahteen osaan. Tässä on ensimmäinen osa joka kertoo meidän kahdesta ensimmäisestä päivästä, mitä tehtiin ja missä käytiin. Matkakertomuksen toinen osa ilmestyy huomenna illalla! Lisäksi on tulossa teidän toivomia ostospostauksia, sekä tietenkin Lontoon vinkkejä ja yksi päivänasukin Lontoosta. Uskon että saatte näistä enemmän irti, kun kerron meidän matkasta enkä pelkästään latele vinkkejä, eikö vain. Ja mä nyt olen tällainen papupata että voisin puhua tuosta reissusta vaikka kymmenen postauksen verran!
Arvatkaa mitä? Me ei käyty Lontoossa yhdessäkään sisänähtävyydessä. Ei museoissa, ei vahakabinetissa. Ei edes tsekkaamassa sitä Harry Potterin laituria. Se vaan jotenkin tapahtui, mehän suunniteltiin nimenomaan käyvämme ainakin yhdessä, mahdollisesti kahdessakin kohteessa. Ensimmäisenä päivänä me ei menty mihinkään, koska oltiin niin jäätävän väsyneitä kello 3.30 herätyksestä, että teki tiukkaa kaiken matkustuksen jälkeen kävellä edes hotellille. Me siis aamulla käveltiin Victorian asemalta Knightsbridgen ja Hyde Parkin kautta Bayswateriin jossa meidän hotelli oli, ja matka ei ollut ihan hirvittävän lyhyt, mutta se matka oli vain alkua.
Ensimmäisenä päivänä siis käveltiin koko päivä ja kierreltiin lähinnä Oxfordstreetin kauppoja. Väsymys ja wifittömyys saivat meidät pitäytymään helpoissa valinnoissa ja ei puhettakaan että oltaisiin jaksettu keskittyä nähtävyyksiin, kun shoppailusaldoksikin jäi yksi pieni pussi Primarkista vaikka kierrettiin kaupoissa tunteja. Hotellilla piipahdettiin vain viemässä tavarat, ja sen jälkeen syötiin Pret-A-Mangerissa aamupalalounas, ja alettiin shoppailemaan. Väsyneenä ei vaan kykene keskittymään, yhtään, joten tästä opimme ainakin sen että seuraavalle matkalle ei oteta lentoja kello kuudeksi aamulla, ellei reissu ole tarpeeksi pitkä jotta ekan päivän voi käyttää nukkumiseen. Illalla kun oltiin käyty Bayswaterin Gourmet Burger Kitchenissä syömässä ihanat hampurilaisateriat, me käveltiin pikkumatka takaisin hotellille ja alettiin koisimaan. Mä nukahdin siinä yhdeksän maissa kesken paikallisen Uutisvuodon, ja heräsin seuraavana aamuna kello seitsemän.
Tokana päivänä meillä oli ihanaa, oltiin ihan pirteitä jo heti aamusta ja fiilis oli ihan sellainen ”meillä on koko maailma auki, mitäs nyt tehdään?”. Aamulla käveltiin Oxford Streetin lähelle, Great Marlborough Streetille Le Pain Quotidieniin aamiaiselle, ja sen jälkeen jatkettiin matkaa Piccadilly Circusille missä en ollut aiemmin käynytkään. Mua naurattaa se meidän Piccadillyreissu, koska kun me oltiin kävelty sinne, me ihmeteltiin varmaan pari minuuttia että missä se mainosvaloseinä on, ei sitä näy missään vaikka meidän pitäisi olla ihan oikeassa paikassa. No, sehän oli meidän selkien takana, siis kirjaimellisesti seistiin metrin päässä siitä. Oltiin vaan liian lähellä eikä ensin tajuttu, urpoja kun ollaan! Saatiin kyllä hyvät naurut.
Piccadillyltä jatkettiin matkaa kohti Big Beniä kävellen, ja siitä vielä käveltiin Trafalgar Squaren kautta takaisin Great Marlborough streetille, Wagamamaan syömään. Oli muuten ihan törkeän hyvää ruokaa, ei voi kuin suositella! Loppupäivä me pyhitettiin shoppailulle, kun ekapäivänä en kerran ollut löytänyt mitään. Sitten alkoi jo löytyäkin kaikkea, kun jaksoi vähän keskittyä eikä vain haahuilla silmät seisoen ympäri kauppoja.
Wagamama -lounaan jälkeen piipahdettiin mm. läheisessä Victoria’s secretissä, mutta me ei ehditty olla siellä kovinkaan kauaa kun mulle tuli yhtäkkiä ihan järkyttävän paha olo, siis sellainen oikeasti tosi etova olo ja melkein juoksin ulos kaupasta. En tiedä söinkö mä liikaa vai olivatko VS-hajuvedet liian voimakkaita kaikki samassa paikassa tuoksuen, mutta jostain se huono olo vaan tuli. Onneksi se meni sitten ohi kun käveltiin hetki ulkona. En uskaltautunut VS:n enää takaisin sen jälkeen (muistatte varmaan että mulla on emetofobia), joten ne ostokset jäi nyt ostamatta. Onneksi Primarkista löytyi melkein yhtä hienoja neonvärisiä pikkareita, vaikka eihän ne tietenkään ihan sama asia ole.
Shoppailin mm. Bershkassa ja New Lookissa, ja kiersin kyllä kaikki muutkin kaupat, mutta niistä löysin kaikkea kivaa ja sieltä Primarkista myös. Ostospostauksen saatte heti, kun ehdin kuvaamaan ostokset. Tänään on ollut niin kiire päivä, että en ehtinyt edes olla kotona yhtenäkään päivän valoisana tuntina. Mutta joo, jatketaanpa Lontoosta! Shoppailun jälkeen käveltiin n. kolmen kilometrin matka takaisin hotellille ja keräiltiin hetki itseämme, lähinnä jalkoja joilla oli talsittu ainakin viikon edestä. Sitten suunnattiin Bayswaterin Nando’siin syömään. Nando’s ei ollut ihan mun suosikki, sain nimittäin uunissa paistettuja pakasteranskalaisia kanatortillojeni seuraksi, ja niistä osa oli raakoja. Me myös odotettiin ruokia n. 40 minuuttia, vaikka kyseessä on melkein pikaruokaketju jossa muut asiakkaat saivat ruokansa alle kymmenessä minuutissa. Saattaa kyllä olla että tämä oli ihan vaan tämän yhden ravintolan ongelma, koska Nando’s on iso ja menestynyt ketju ja ilmeisen suosittu.
Pyörittiin hetki vielä Bayswaterissa Whiteley’s-ostoskeskuksessa, ja sitten mentiin hotellille. Tarkoituksena oli katsoa vielä joku elokuva, mutta mä taas nukahdin jo kymmenen maissa kun oltiin vasta asettautumassa katsomaan elokuvaa. No, ainakin sain hyvät yöunet ja heräsin tosi pirteänä sitten myös seuraavaan päivään. Ottoa vähän huvitti kun mä olin niin poikki molempina iltoina, että oikeasti vaan nukahdin ihan vahingossa vaikka en ollut vielä edes ehtinyt käydä iltapesulla tai vaihtanut yökkäreitä. Hän sitten herätteli mua ja mä ihan pöllämystyneenä pesin meikit ja hampaat ja jatkoin unia.
Joo, eli tosiaan huomenna sitten kakkososa, jossa Fall Out Boyn keikka ja meidän viimeisen päivän touhuilut! Toivottavasti tykkäätte näistä, vaikka nämä mun kertomukset vähän rönsyileviä ovatkin. Ja tosiaan vinkkipostaus tulee sitten erikseen, kun näistä mun kertomuksista ei välttämättä ole niin helppo seurata vaikkapa ruokapaikkoja tai kauppoja. Hyvää yötä ihanat, nyt tämä rouva alkaa jälleen nukkumaan!
Tänään saatte kurkistaa meidän tavallistakin tavallisempaan tiistaipäivään, joka näin kirjoitettuna tuntuu itseasiassa olleen aika pitkä, haha. No, en paljasta enempää niin saatte lukea tai katsoa loput itse!
Aamulla kello soi vähän jälkeen kuusi. Yö jäi vähän turhan lyhyeksi, mutta toisaalta ihana herätä rauhassa yksin hiljaiseen aamuun. Kirjoitin postauksen ja editoin kuvat viininpunaisesta asusta valmiiksi ja join kupillisen kahvia. Kerkesin käydä vielä suihkussakin ennenkuin seuraani liittyi kaksi pikkuprinsessaa.
Lapset heräsivät kahdeksalta, pötköteltiin hetki ja syötiin aamupalaa. Unohdin kuvata mun aamiaisen ja muistin vasta kun lautasella oli enää pieni murunen jäljellä. Zelda kaatoi vesimukin, joka oli muuten ensimmäinen kolmesta tänään! Mikä tätä päivää vaivaa, pitkään aikaan ei ole kaatunut yhtään mukillista kummallakaan. Aamiaisen jälkeen lapset pukivat vaatteita päälleen ja katsoivat pikkukakkosta, välillä kävivät vähän järjestelemässä rakentamaansa Barbien kauneussalonkia. Mä meikkasin ja kuivasin kuontaloa sillä aikaa, ja isompi halusi ehdottomasti tulla laittamaan Tähkäpäähuulirasvaa, koska hänen huulensa olivat kuulemma ”siis aivan rutikuivat”. Nuorempi vetäisi välikausihousut väärinpäin jalkaan, ne olivat hänen mielestään just tasan hyvät niin ja niillä sitten mentiin.
Juuri ennen lähtöä, hammaspesun yhteydessä, nuorempi ilmoitti että ”Minä owen jo niin ito tyttö että minä otaan mennä tuihkuun je pehtä ne mun hiuhket ja ottaa tamppoota. Ja minä otaan pehtä ne tukat, ja mennä kywpyyn.” Sitä ollaan niin isoa tyttö, niin isoa tyttöä että.
Ajeltiin kahdella bussilla päiväkodille, ja tytöt jäivät sinne kivasti leikkimään. Vaihdettiin kuulumiset hoitajien kanssa, ja sanottiin heipat, ja sitten mä lähdin kohti toimistoa. Matka taittui sutjakkaan, ja pian olinkin jo perillä. Pieni orastava nälkä kurni jo mahassa, vaikka olin vasta matkalla toimistolle, puoli kymmenen aikaan aamulla, ja alle kaksi tuntia aiemmin syömäni jyväruisleipä-kurkku-juusto-makkara-jugurtti -aamiaisen jälkeen.
Toimistolla ihan ekana kahvia, edes vähän nälkää hillitsemään. Mutta ei, puoli 11 mun maha huusi jo niin kovaa että työkaveri repesi nauramaan. Sinnittelin vielä hetken, muutenhan mä nääntyisin iltapäivällä. Ennen kahtatoista hain lounasta S-marketista, koska mulle tuli nälkä niin aikaisin aamupalasta huolimatta, ja muilla ei ollut vielä nälkä. Ihan törkeän hyvää kalastajansalaattia, ja iso suklaacookie. En vaan voinut vastustaa, en ole syönyt noita ikuisuuteen ja kun näin sen siinä leipomotuotehyllyllä, mun käsi vaan kaappasi pihdit ja nosti sen pussiin.
Herkuttelin toimistolla kaikessa rauhassa mun sapuskoilla, ja sen jälkeen oli aika tehdä töitä vielä päivän pidempi puolisko. Meillä on tosi mieleniintoisia juttuja nyt meneillään, ja hommasta ei tosiaan ole pulaa. Siinä se loppupäivä menikin nopeasti ja sitten oli jo Oton aika tulla hakemaan mua töistä, ja meidän lähteä hakemaan tyttöjä dagiksesta.
Automatkalla juteltiin Oton kanssa Halloween-asuista, sillä me ehdottomasti tarvitaan sellaiset tänä vuonna tiedossa olevia Halloween-bileitä varten. Saatiin aika päheä idea, ja nyt en malttaisi odottaa että päästään toteuttamaan se. Tämä on jotain mistä Otto on haaveillut pitkään, ja mitä mä en edes tiennyt haluavani mutta olenkin nyt aivan intona. No, ei tässä ole kuin pari kuukautta enää.
Päiväkodilla lapset olivat tietysti ihan onnesta soikeana kun äiti ja isi tulivat hakemaan. Kauheasti oli juttua, ja hoitajilta vielä kyseltiin miten päivä oli mennyt, mitä oli syöty ja miten oli nukuttu. Kotimatkalla lapsilla on aina kauhea pulputus meneillään päivän tapahtumista, tuntuu että lyhyen automatkan aikana pitää saada jokaikinen asia kerrotuksi, vaikka onhan siinä koko ilta aikaa. Se on vaan hassua kun sitä juttua tulee niin nopealla tahdilla että saa kysyä jatkuvasti tarkentavia kysymyksiä että hiffaa edes osan.
Kotona laitettiin ruokaa, kanasalaattia artisokansydämillä ja vuohenjuustolla, ja oli muuten herkkua. Maistui lapsillekin, artisokka ei niinkään mutta vuohenjuusto, kana ja muut vihannekset kyllä. Oton täti tuli meille kylään ja vietettiin kiva ilta siinä yhdessä. Mä leipaisin (taas) sitä herkkua ja helppoa mustikkapiirakkaa, se on niin iisiä ja nopeaa ja ennenkaikkea hyvää että en jaksanut edes miettiä sille vaihtoehtoja.
Ilta meni tosi nopeasti kun Oton täti oli kylässä ja vaihdettiin kuulumisia ja lapset touhusivat ja höpöttivät ja esittelivät kaikkia tavaroitaan kun ei hetkeen oltu nähty. Tytöt mm. kääriytyivät peittoihin ja leikkivät pingviinejä, meidän hassut höppänät! Oli kyllä mukava ilta ja naurua riitti.
Kun Oton täti lähti oli lapsilla iltatoimien ja iltapalan aika, ja sitten he kävivät nukkuaan kuunneltuaan My Little Pony -”tieto”kirjasta Apple Jackin historian, erityispiirteet ja vinkit. Frozenin lisäksi MLP on aika kovaa kamaa tällä hetkellä, me ei olla luettu viikkoon nyt muita iltasatuja kuin noita ponimääritelmiä, pienempikin kuuntelee ihan silmät pyöreänä mitä Raimbow Dash neuvoo ja kuinka Spikesta tulikin ponien kaveri vaikka hän on lohikäärme. Lapset eivät meinanneet nukahtaa heti, taisi olla niin touhukas päivä että kaikki pyöri mielessä vaikka oltiinkin käyty päivän tapahtumat ja jokainen dagiksessa syöty ateria läpi. Niin, mellanmåliksi oli kuulkaa semlaa, yoghurtia ja knäckebrödiä.
Katsoin hottikset samalla kun kirjoittelin päivän tapahtumia ylös, koska oli ihan pakko. Sopiva rentoutumishetki pitkän päivän jälkeen, katsoa aivotonta menoa tunnin ajan ja hihitellä. Tuskin jaksan katsoa ensi viikolla, mutta eka jakso on aina ihan must, kaikissa uusissa tosi-tv -jutuissa.
Nyt olen katsonut vielä Ensitreffit alttarilla hääjaksoa tässä samalla, en kestä miten ihania noi parit oli. Tuli tosi hyvä fiilis etenkin tuosta yhdestä parista jo heti aluksi. Tämän jälkeen voisin kyllä suunnata kerrankin ajoissa nukkumaan, musta tuntuu että se voisi olla fiksu ratkaisu!
Toivottavasti tykkäsitte, vaikka olikin tällainen megasuperpitkä postaus! Hyvää yötä ihanat<3
Olen mukana Indiedaysin ja McDonalds’in kampanjassa, jonka myötä pääsin maistamaan Mäkkärin herkullisia smoothieita osana mun päivää. Kuvasin aamusta iltaan koko mun päivän sisällön, ja tältä näytti mun keskiviikko:
7.22 Heräsin itse kahdeksan minuuttia ennen herätyskellon soittoa, mikä oli aika hauskaa koska yleensä torkutan puoli tuntia. Ensimmäinen ajatus aamutuimaan oli tämän postauksen myötä, että tuolle mikrolle voisi näyttää vähän Mummi & Minä polkkakarkki-siivoussuihketta ja rättiä, eikö totta? Sitten menin suihkuun ja kuivasin hiukset.
8.15 Hipsin herättämään tytöt. Hetken aikaa vain ihastelin meidän kauniita neitejä jotka niin rauhallisesti ja kauniisti nukkuivat omassa kerrossängyssään. Herätyksen jälkeen pötköteltiin hetki sohvalla katsomassa Pikkukakkosta.
8.30 Aamuhalituokion jälkeen vuorossa oli aamupala. Tytöt söivät pöydän ääressä, ja mä vedin puuron naamariin samalla kun meikkailin.
9.30 Lähdettiin bussilla kohti päiväkotia. Tiara osaa jo hienosti viittoa bussille ja muistaa aina viittoa oikealla kädellä bussia pysähtymään. Tytöt jäivät tyytyväisinä päiväkotiin ja mä sain lähteä hyvällä mielellä jatkamaan matkaa.
10.15 Mä tulin töihin. Heitettiin hölmöä mutta ah niin huvittavaa läppää työkavereiden kanssa ja join ison kupin kahvia. Meillä on toimistolla aina rento meininki ja hyväthuonot jutut, ihan parasta.
13.00 Lounastauko, sushia ja kiinalainen buffet. Sushit menivät hyvin alkupalana ja pääruuaksi buffet, näin pitäisi tehdä aina koska mulle tulee ainakin sushin jälkeen aina melkein heti nälkä vaikka söisin ison annoksen!
14.00 Jälkkäriksi hain Mäkkäristä meille maisteltavaksi smoothieita, mango-ananasta ja mansikka-banaania. Mä olen itse allerginen banaanille, joten mun lemppari on tuo mango-ananas, mutta työkavereille maistui mansikka-banaanikin hyvin. Melkein aina kaikissa valmissmoothieissa on jotain mille mä olen allerginen, joten tykkään tosi paljon siitä että Mäkkäri on pitänyt ainesosat yksinkertaisina, ja että löytyy vielä sellainen maku joka ennenkaikkea maistuu todella hyvälle, vaikka siinä ei niitä mua allergisoivia ainesosia olekaan.
14.15 Raikkaan smoothiehetken jälkeen itapäivä kului hektisesti mutta hyvällä fiiliksellä valokuvausten parissa. Hurjasti malleja, koruja ja äksöniä. Tuntuu uskomattomalta päästä tekemään näin siistejä juttuja työkseen, eilen ja tänään on pitänyt jälleen muutaman kerran nipistää itseään että tämä on totta. Tänään pääsin itsekin meikattavaksi ja kameran eteen, oli aika jännä fiilis mutta kuvista tuli toivottavasti hyviä!
18.00 Kuuden maissa saavuin kotiin, missä mua odotti Oton eilen valmistama herkullinen kanapata, ja iloiset lapset joilla oli ollut mukava tarhapäivä. Asiaa oli hurjasti, ja molemmat kertoivat innoissaan päivän touhuista. Ihanin yllätys oli pöydällä mua odottanut voikukka, jonka tytöt olivat kotimatkalla halunneet napata mukaan mulle. ”Katso äiti, me poimittiin sulle blomma matkalla kotiin, eikö olekin ihana?”
18.30 Kun mä olin syönyt oman ateriani, oli vuorossa leikit tyttöjen kanssa. He halusivat leikkiä hääleikkiä, ja pukeutua hienoihin häävaatteisiin ja laittaa hääkampauksetkin. Hääleikin jälkeen leikittiin vielä hetki Barbeilla spotifyn pauhatessa ja innostuttiin vähän jammailemaan siinä lomassa. Kai se on ihan okei jos meidän 3v laulaa ”Lähettiin pämppää!” Teflon Brothersin tahtiin?
19.30 Iltapala, iltasatu ja hyvänyön pusut. On meillä kyllä ihanat neidit, niin ihanat pienet muruset<3
20.15 Tietokone, blogi ja tämä postaus, jota tässä rustaan. Loppuilta on mennyt tätä tehdessä, ja tämän jälkeen edessä on sähköposteihin ja kommentteihin vastailua, ja ilta(yö)pala ennen kuin mä varmaan nukahdan tähän sohvalle. Onneksi on Otto tuossa vieressä röhnöttämässä.
Ihana keskiviikko ja ihana viikko muutenkin. Tarhapäivinä on aina vähemmän aikaa olla lasten kanssa, tietenkin, mutta onneksi meillä on meidän rauhalliset ja kiireettömät aamut, ja vain kolme tarhapäivää viikossa. Loppuviikon mä vietän tyttöjen kanssa, mutta vielä on kaksi vähän tapahtumarikkaampaa päivää edessä ennen viikonloppua. Onneksi edessä on kaikkea kivaa!
