Ihan mieletön ilma ollu tänään ja päästiin vihdoin ulkoilemaan niinku aiottiinki! Tehtiin tänään äidin, Oton, Mörkön ja pikkuneidin kanssa sellanen reilu tunnin lenkki tuol Aurinkolahden rannassa ja oli kyl aivan ihanaa, just tätä mä oon kaivannu. On niin kiva ku ei oo enää tukala olo kävellessä niinku raskausaikana oli kokoajan. Tuli selkä aina tosi kipeeks ja hengästytti ja masu paino ainaki tuhat kiloo, nyt on nii kevyt olo ku työntelee pikkusta vaunuissa.
                    Oon kans huomannu et tehtiin hyvä valinta noiden vaunujen suhteen,  niitä on tosi hyvä työntää ja ne liikkuu helposti kaikenlaisilla alustoilla. On kans helppo säätää just työntöaisaa ja bussissakaan noi ei vie läheskään niin paljoa tilaa kun monien muiden vaunut. Tykkään myös tosta väristä, on kivaa kun vaunut on neutraalin väriset mut ei kuitenkaan mustat. Ainoo mikä noissa oli huonoo on se et ei tullu mukana sadesuojaa, sellanen meidän pitää viel hommaa et pääsee sit kävellen kauppaan kökömmilläki ilmoilla.

Mä koitin leperrellä pikkuneidille et se heräis itte syömään ja sit olin menossa nostaan sitä sitteristä nii tuli tollanen käsi neidiltä, millanenkohan se on teininä ku se on jo nyt äidilleen tolleen ”Talk to the hand” :D:D♥

Kotiin tullessa me haistettiin käytävässä ihana kiinalaisen ruuan tuoksu ja sit oli pakko kipasta viel hakeen Rastilasta meillekki kiinalaiset safkat himaan. Toi on tosi hyvä toi kiinalainen ravintola, hyvää ruokaa ja ihan pilkkahintaa, kaikki annokset take awayna 6,20♥
                 Mulla tuli tän blogin suhteen pari juttua mieleen. Ensinnäkin, mitä ootte mieltä nykyisestä postaustahdista? Ku ennen postasin aina suunnilleen parin päivän välein ja nykysin jokapäivä niin kummasta tykkäsitte enemmän? Riittääkö teillä mielenkiinto mun lärpätyksiä kohtaan näin usein vai pitäiskö mun vähän hidastaa tahtia… 😀 Sit toinen juttu oli se että toi banneri ei oo enää nii kauheen ajankohtanen ku pikkuneitiki on ollu maailmassa jo hyvän tovin ja tuossa se viel köllöttelee masussa. Millasen bannerin te haluaisitte tähän blogiin? Kertokaa ihmeessä ideoita, mä oon jo monta päivää yrittäny miettiä et millasen väsäisin mut mulla ei tuu mitää hyvää ideaa mieleen kun en haluais mitää ihan perus.. No mut juu kertokaa siis jos keksitte jotain♥ Ja jos joku osaa tehdä superhienoja bannereita nii mulle kelpaa kyllä ulkopuolinen apukin, ite ku en oo mikään maailman lahjakkain graafinen suunnittelija..
                    Huomenna mennään neuvolaan punnitukseen ja nyt kaikki pitää peukkuja et pikkuneiti on kasvattanu pötsiä oikeen urakalla et päästäis ikävistä herättelyistä eroon! Huomenna alkaa myös Oton duuni uudessa työpaikassa joten pikkuneidin kanssa ollaan sit enemmän kaksistaan päivisin, mut onneksi toi on niin kiltti tyttö et mua ei jännitä yhtään. Tiiän et hyvin me tytöt pärjätään! Mut nyt pitää tästä alkaa siirtyyn pikkuhiljaa unten maille et toi muru jaksaa aamulla herätä pirteenä uuteen työpäivään! Hyvää yötä ja alkavaa viikkoa kaikille teille ihanille joita on jo 1070 (anonyymit ilmoittautuneet & bloggerin lukijat)!♥ Ihanaa että teitä on noin paljon, pian myös siis arvontaa/ kilpailua pystyyn!

Meillä oli pelottava viimeyö! Ensin pikkuneiti nukahti kiltisti itse omaan sänkyyn kun vietiin nukkumaan ja ekan yösyötön jälkeen nukahti uudestaan kiltisti. Kolmen aikaan herätettiin neiti syömään toista kertaa ja mä jäin pikkusen kaa meidän sänkyyn makoilemaan kun Otto meni lämmittään maitoa. Yhtäkkiä pikkunen oksensi suusta ja nenästä ja sen jälkeen vuoroin huusi suoraa kurkkua ja haukko henkeä. Pikkuneiti ei selkeesti pystyny hengittään melkeen ollenkaan ja meni ihan punaseksi ja se oli ihan kauheeta ku ei tienny yhtää miten vois helpottaa sen oloa. Taputeltiin selkää ja hyssyteltiin mut mikään ei auttanu. Soitettiin sit terveysneuvontaan ja sillä aikaa neiti yskäs yhtäkkiä ja sen jälkeen alko hengittää normaalisti ja rauhottu.
                   En vielkään tiiä et mistä se johtu, oiskohan pikkusella sit menny nenä  ja kurkku tukkoon samalla kun se puklas tai sit kurkussa oli joku karva tai jotain koska sen yskäsyn jälkeen se loppu kun seinään. Mut se oli oikeesti pelottavinta ikinä, ihan kauheeta. Vaikka tää koko hässäkkä kesti ehkä 10 minuuttia nii se oli varmasti yks mun elämän kauheimpia kokemuksia, ei sitä voi ees kuvitella miten kauheeta se on ennen ku itte on pelänny oman lapsen puolesta. Siinä tilanteessa mä olin ihan rauhallinen onneksi ja pystyin toimimaan mut sit kun pikkunen oli rauhottunu ja alkanu syötön jälkeen uudestaan nukkumaan nii sit mulla tuli itku ja hätä :(. Nytkin mua pelottaa ihan hirveesti ku pikkunen on omassa sängyssä nukkumassa vaikka kaikki on ollu ihan hyvin koko päivän.
                     Mutta nyt ilosempiin aiheisiin! Tänään on ollu kiva päivä, nukuttiin pitkään Oton ja pikkuneidin kanssa ja sit iltapäivällä Oton veli tuli tyttöytävänsä kanssa kylään. Äiti leipo meille pullia ja hengattiin vaan ja juotiin kahvia. Saatiin Oton veljeltä ja sen tyttöystävältä lahjaksi sellanen Kotiruokaa vauvalle -kirja. Selailin sitä ja se vaikutti just hyvältä, siel oli kaikkii tosi helppoja reseptejä ja siitä on varmasti hyötyy sit ku aletaan maisteleen soseita ja pitkään sen jälkeenkin ku lihat ja muut tulee kuvioihin.
                        Toinen iloinen juttu on se että mä päätin tänään läpällä kokeilla et meniskö mulle viel napakoru vai onko toi reikä umpeutunu ja sehän meni! JES! Mä otin napakorun pois jo ihan alkuraskaudessa, reilusti ennen rakenneultraa. Heti ku masu alko vähän kasvaa/ turvota nii toi reikä tuli kipeeksi ja meni punaseksi nii oli pakko luopua siitä korusta, mut onneksi nyt sain sen takas! Ois kyl harmittanu niin paljon jos toi reikä ois menny umpeen koska otin napakorun vasta kaks vuotta sitten ja maksoin siitä sillon paljon ja sen jälkeen oon hamstrannu hirveesti niitä koruja, ihanaa päästä taas käyttämään niitä. Mut tässä ois vähän päivän asuu:

Mulla on uusi lempiharrastus: räpsiä kuvia Otosta ja pikkusesta, ne vaan on maailman sulosimpia yhdessä! Tänäänkin oon taas täyttäny kameran muistikorttia sadoilla otoksilla, pitää varmaan kohta ostaa taas uus ulkonen kiintolevy ku loppuu koneesta tila kesken.. Tässä muutamia tän päivän otoksia:

Mut nyt mä taidan tästä alkaa syömään mun uutta herkkua; Valion raparperipaistos kerrosjugurttia! Ihan sikahyvää, syön sitä jokapäivä nykyään! Hyvää yötä kaikille♥

En voi käsittää et tää on jo kolmas viikonloppu pikkusen kaa, miten aika voi mennä näin nopeesti?! Neitihän on jo kohta kolme viikkoa vanha! Tuntuu niinku pikkunen ois aina ollu tääl meidän kanssa, jotenki kaikki tuntuu niin hyvältä ja luonnolliselta. Tällä viikolla ku ollaan jo saatu liikkuakin kodin ulkopuolelle on kaikki alkanu tuntuu vielä tuhat kertaa paremmalta, vihdoin se sisällä istuminen on loppunu ja saa taas nauttia elämästä. Pikkusen syntymän myötä tuntuu et vihdoin mullaki on joku tarkotus tässä elämässä, enkä vaan junnaa paikallaan vailla päämäärää. Mulla on just tässä ja nyt pikkuneidin ja Oton kanssa kaikki niin hyvin kun voi vaan olla enkä ikimaailmassa ois uskaltanu ees toivoa et elämä vois olla näin ihanaa. Rakastan mun muruja ♥

Tänään tehtiin Oton ja pikkusen kanssa kävelylenkki Kelalle ja kauppaan kun piti käydä viemässä isyyspäivärahapaperit. Luulin kanssa et mun pitää hakee lapsilisää erikseen mut se Kelan asiakaspalvelija kertokin et neidille on myönnetty jo lapsilisä tän kuun alusta alkaen. Oli positiivinen yllätys et kerranki joku byrokratiashaisse hoituu itsestään ilman kauheeta vääntöö! 😀 Tässä tän päivän asua (onneksi kerettiin ulos ennen tota kauheeta myrskyä, oisin muuten jäätyny :D):

Huomatkaa super iso yökkäri kun kaikki pienemmät on narulla kuivumassa 😀

Nyt on päässä 60cm sileää hyväkuntosta hiusta! Alko oleen jo niin turhauttavaa yrittää laittaa hiuksia niil vanhoilla pidennyksillä et olin jo luovuttanu, nyt on taas ihanaa kihartaa ja tehä kampauksia! Otto on kyllä niin kultanen ku se jaksaa aina laittaa noi hiukset mulle, tosin mä lupasin sille et se saa pelaa koko tän loppupäivän jos se laittaa mulle pidennykset. Mut ei se ees oo pelannu koko päivää, eikä mua tietenkää haittaa jos itte teen blogii ja Otto pelaa. Mun mielest ihan toimiva järjestely! 😀 Tässä ois vähän kuvamateriaalia hiusoperaatiosta:

Värjäsin siis omat hiukset ja puolet pidennyksistä tolla syvällä tummanruskeella ja puolet pidennyksistä jätin sen värisiksi mitä ne oli (Rapunzelin mukaan tummanruskea, mun mielestä keskiruskea tai suklaanruskea). Mun mielest on kiva ku on vähän tommost elävyyttä eikä ihan tasaväriset hiukset, näyttää luonnollisemmalta. Nyt nää on tänää ollu vaa tällee tylsästi suoristettuna ja auki koska tuol oli nii järkyttävä ilma ja mentii kauppaa nii kelasin et turha mun on alkaa näitä kihartaan ku ne menis kumminki pilalle tuol hirmumyrskyssä, mut huomen kyl kiharran nää jos vaan jaksan ku haluun tietää milt nää näyttää kiharrettuna! 😀 Tässä on muuten kuvaa mun päivän sadeasusta:

Tänään aamulla ylläriylläri nukuttiin pommiin ja kerkesin vaan just ja just käydä suihkussa ennen ku neuvolatäti pimpotti ovikelloa.  Syy pommiin nukkumiseen on siinä et pikkuneiti ekaa kertaa valvotti meitä yöllä, aamuviidestä kaheksaan neiti ähisi ja kitisi, ei itkeny ollenkaan mut ei myöskään nukahtanu ja sillon jos pikkunen ääntelee nii en mäkään pysty nukkumaan.. Mut kahdeksalta sit syötettiin pikkunen uudestaan nii johan se simahti ja nukkukin sit niin hyvin et ei meinannu herätä ollenkaan vaik neuvolatätiki tutki.
                        Punnitsemisesta pullero ei tykkää yhtään, siihen herää joka kerta vaik ois ollu syvässäki unessa. En sit tiiä mikä siinä on niin inhottavaa, ei se voi johtua siitäkään et se vaaka ois kylmä ku siinä on aina joku alustakin, mut hassuu et ei sanonu mitää esimerkiks verikokeista sairaalassa mut sit ku joutu vaa’alle nii naama meni ihan mutruun ja alko kuuluun kunnon kitinää. Mut tämmöstä neuvolatäti kirjotti pienen neuvolakorttiin: ”Suloinen pieni tyttö. Iho siisti, kaulassa pieni näppy –> seuranta. Ei keltaisuutta. D-vit. 2vkon iästä 10mikrog./pv (5 tippaa) Tiheät syötöt päivällä, yöllä 3h välein (500-600ml/päivä)”
                        Paino oli siis edelleen alle syntymäpainon, eli 2940g. En tiiä mitä meiän oikeen pitäs tehä ku pikkunen vetää maitoo ku viimestä päivää mut ei silti vaan liho :(. Mut maanantaina on taas punnitus, toivottavasti paino nousis lisää.. Pikkuneiti myös esitteli tädille taitojaan, kannatteli hienosti päätä ja oli kuulemma muutenkin jäntevä vauva. Noista D-vitamiinitipoista kysyisin, et mitä merkkiä te muut äidit suosittelisitte? Pelottaa et niistä tulee masuvaivoja nii mikä ois semmonen mahdollisimman hyvä merkki joka ei niitä aiheuttais? Koitin neuvolatädiltä kysellä ja se käski vaan kokeilla et kuulemma kokeilemalla löytyy se paras mut jos teillä on parempaa tietoa nii mielellään välttäisin masuvaivat jos ne on vältettävissä.

♥♥♥

Tänään oli siis myös se käynti lastenvalvojalla isyydentunnustuksessa ja se sujui paremmin ku hyvin. Se lastenvalvoja oli tosi mukava nainen ja ei kysyny mitää liian henkilökohtasia juttuja vaan pelkästään pakolliset ja olennaiset jutut ja se oli muutenkin tosi nopee käynti. Enemmän se nainen oikeestaan kyseli siitä ku meiän pikkunen on ennenaikanen et miten meillä on sujunu ja kävi sit viel kurkkaamassa vaunuihin et kuinka pieni toi muru oikeen onkaan. Mulle jäi ainakin tosi hyvä mieli tosta käynnistä, mut toivon kyllä et sit ku tulee seuraava pikkunen nii ei tarvis käydä enää tuolla. En tosin siitä syystä et toi ois ollu jotenki inhottavaa vaan siks et se tarkottais sitä et oon saanu pukeutuu valkoseen mekkoon ja mun sormessa on yhden sijaan kaks sormusta ;D.. Heheh mut eipäs mennä asioiden edelle… Tässäpä kuvaa tämän ihanan lämpimän päivän asusta:

Tää on ehkä hienoin kuva mitä oon ikinä ottanu oikeesti. Valaistus ja kaikki on ihan päin helvettiä mut silti♥