Toivepostaus: Minä ja imetys

02.01.2012

Multa on viimeaikoina taas kyselty kauheasti siitä miksi en imetä Tiaraa ja lisäksi vastaanotin muutama viikko sitten postaustoiveen omista imetyskokemuksistani/ mielipiteistäni. Imetys on niin arka aihe äitien keskuudessa että kesti kauan miettiä avaanko nyt tätä sanaista arkkuani vai en, mutta päätin nyt kumminkin sitten kertoa oman kantani tähän asiaan.

Tiara siis syntyi noin kuukauden etuajassa ja oli syntyessään suhteellisen pieni (3010g/46cm) vaikkakin viikkoihinsa nähden (35+6) hyvän kokoinen. Sairaalassa mulla lähti maito hyvin nousuun, Tiaralla oli loistava imuote ja aattelin että kuinka mahtavaa että tää sujuu näin hyvin vaikka pieni syntyikin niin aikaisin. Hoitajat tuli oikein monta kertaa päivässä kattomaan että ”kylläpä se sujuu mukavasti, kuin vanhalla tekijällä”. Näin oli siis ensimmäiset kolme päivää sairaalassa, sitten päästiin vauvan kanssa kotiinlähtötarkistukseen jossa Tiara punnittiin ja yhtäkkiä paino olikin tippunut kolmesta kilosta päälle kahteen ja puoleen. Ei muuten päästy kotiin sinä päivänä! En vielä tänä päivänäkään tiedä että miksi se sitten tippui, Tiara saattoi viihtyä rinnalla puolesta tunnista tuntiin kerrallaan ja imi kyllä kokoajan mutta kai mun maito ei sitten vaan riittäny ja se imi rintaa myös huvikseen. Lääkäri ja kätilöt oli ihan ihmeissään ja samantien Tiara alkoi saamaan lisämaitoa pullosta. Mun käskettiin vaan pumpata maitoa ja Tiaraa piti syöttää kokoajan pullosta jotta maidon määrää voi seurata helpommin. Kun sitten pumppailin maitoa niin eipä sitä niin kovin paljoa tullutkaan ja Tiara sai jo sairaalassa suurimmaksi osaksi lahjoitettua rintamaitoa.
                   Päästiin sitten kotiin yhdeksi yöksi viiden sairaalapäivän jälkeen ja jatkoin pumppaamista mutta oli meidän pakko ostaa korvikettakin koska mun oma maito ei vaan millään riittänyt. Yhden kotipäivän jälkeen jouduttiin taas sairaalaan jossa Tiaralle ei enää edes annettu rintamaitoa, vaan pelkkää korviketta koska oli sitä kerran saanut jo kotonakin. Sairaalassa mä en sen yhden päivän aikana yksinkertasesti jaksanu pumpata, mä olin ihan loppu ja mua ahdisti olla siellä ihan yksin ja Tiara -raukka makas sinivalossa silmäsuojien kanssa. Musta tuntuu et sillon oli hormonit varmaan eniten sekasin mitä kertaakaan raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen on ollut. Mä itkeskelin enkä saanu ollenkaan nukuttua ja sen sairaalayön jälkeen maidon tulo väheni entisestään. Tässä vaiheessa Tiara oli viikon ikäinen ja paino oli edelleen alle 2,7kg eli reilusti alle syntymäpainon.

                  Kotona mä yritin neuvolatädin kehotuksesta pitää Tiaraa rinnalla jotta maidontuotanto lähtis paremmin käyntiin, mutta eihän se neiti enää osannut imeä kun oli saanut pullosta. Lisäksi mulle oli tullut kammo imetystä kohtaan kun kaikki näytti muka sujuvan niin hienosti sairaalassa mutta oikeasti Tiara ei tainnut sitä maitoa mun rinnoista saada masuunsa paljoa yhtään. Mua harmittaa että Tiaraa ei sairaalassa punnittu jo heti alussa useammin, mun mielestä se ois ollu loogista koska neiti kumminkin syntyi niin paljon etuajassa. Jos jo heti alussa olisi voitu puuttua tilanteeseen ennen kun paino tippui liikaa niin ehkä imetys olis onnistunut pidempään. Mutta niin mä sitten pumppailin omaa maitoa ja laitoin aina loput korviketta. Pikkuhiljaa maidontulo vaan väheni ja väheni ja kun Tiara oli kolmen viikon ikäinen, maitoa ei tullut enää edes 10ml kerralla ja Tiara veteli korviketta 60-100ml kolmen tunnin välein. Me oltiin siirrytty kokonaan pulloruokintaan.
                   Tiara saavutti kuukauden iässä taas syntymäpainonsa ja me voitiin huokaista helpotuksesta. Paino lähti huimaan nousuun ja ekan kuukauden jälkeen Tiara onkin kasvanu tosi hienosti. Mua toisaalta harmittaa hirveästi että imetys ei onnistunut meidän kohdalla, olishan se ollut tietenkin Tiaran kannalta parempi jos olisin voinut imettää pidempään. Mutta toisaalta, pullossakin on hyviä puolia: Ottokin voi syöttää, maidon määriä on helppo edelleen seurata ja Tiaralle on kehittynyt selkeät rytmit. Yöt nukutaan meillä kokonaan eikä enää herätä parin tunnin välein syömään vaikka ikää on vasta rapiat kolme kuukautta. Tiara ei myöskään oo tottunut nukahtamaan rinta tai pullo suussa vaan nukahtaa ihan itsekseen omaan sänkyynsä sitten kun hänet sinne viedään iltamaidon jälkeen.
                    Meillä kävi onneksi hyvin, ensimmäinen korvikemerkki jota kokeiltiin (NAN1) passasi heti ja neidillä ei oo ollu masuvaivoja pienen ikänsä aikana juuri ollenkaan. Tiara ei oo koskaan puklaillut paljoa, en tiedä johtuuko siitä että masu on hyvin kehittynyt vai Mamin anti-colic -pulloista (maailman parhaita!) mutta meillä ei kyllä neiti puklaile edes joka viikko. Muutenkin masu toimii hyvin joka päivä. Mä pelkäsin että meillä tulis hirveesti masuongelmia koska Tiara oli ennenaikainen, pienipainoinen ja korvikevauva. Mutta eipä meillä olla niistä onneksi koskaan kärsitty lukuunottamatta muutamaa ilkeää pierua joskus harvoin. Mutta niitä varmaan on useimmilla vauvoilla joskus.

Nyt kun oon meidän tarinan imetyksestä ja imettämättömyydestä kertonut niin voisin vähän kertoa mun omaa kantaa imetykseen. Mun mielestä se on äidin oma asia imettääkö vai ei. Jos imetys tuntuu todella epämukavalta tai se ei vaan mitenkään onnistu niin silloin on mun mielestä parempi siirtyä korvikkeeseen kun menettää hermonsa totaalisesti. Sitä mä kyllä vieroksun että ei haluta imettää vaan siksi että rintojen ulkonäkö menis pilalle, se on ainakin mun mielestä aika tyhmä syy olla imettämättä jos se muuten onnistuis hyvin. Mutta tärkeintä on että vauva saa ruokaa ja kasvaa hyvin, imettämällä tai korvikkeella.
                       Mä en itse henkilökohtasesti kokenu imettämistä mitenkään kovin erikoisena, se oli vaan tapa jolla Tiara sai ruokaa (tai no ei saanu ilmeisestikään mut kumminkin :D). Ei se tuntunu yhtään sen läheisemmältä kun pulloruokintakaan, oikeastaan päinvastoin. Imettäessä oli vaikeampaa löytää hyvää asentoa ja siihen itse ruokinnan onnistumiseen piti keskittyä paljon enemmän. Toki oli varmasti kyse myös tottumattomuudesta. Nykyään kun syötän Tiaraa pullosta niin asennon löytyminen on helppoa, neiti kun varmaan söis pullosta vaikka pää alaspäin. Me tuijotellaan toisiamme silmiin ja pidetään yhdessä pullosta kiinni. Usein silittelen Tiaran hiuksia tai sitten se pitää mua toisella kädellä sormesta kiinni. Se on kyllä hämmentävää miten rauhallinen ja keskittynyt Tiara on silloin, on se aika ihanaa♥ Mä oon ehkä vähän kateellinen niille jotka kokee
jonkin selittämättömän yhteyden ja läheisyyden imettäessään vauvaansa, mulle kun ei sellaisia tuntemuksia tullut. Rakastin kyllä Tiaraa ensi hetkestä alkaen ja se oli ihanin asia maan päällä mutta ei se tissin suussa pitäminen mitenkään muuttanut mun fiiliksiä suuntaan tai toiseen.
                       Mä en koe minkäännäköistä syyllisyyttä siitä että imetys ei onnistunut, niin vaan kävi. Ehkä jos olisin vieläkin kovemmin yrittänyt niin se ois saattanut onnistua vähän paremmin ja jos olisin saanut enemmän tukea sairaalassa. Mutta turha sitä enää on jossitella, nyt neiti kasvaa korvikkeella ja vellillä aivan loistavasti, nukkuu hyvin ja on terve ja pirteä. Vain yksi yhden päivän kestänyt (multa saatu) pieni nuha isänpäivänä on tähän 3,5 kuukauteen mahtunut että kyllä se vastustuskyky meilläkin pelaa vaikkei rintamaitoa saakaan neiti ravinnoksi.
                       Jos meille joskus suodaan lisää lapsia niin aion kyllä tarmokkaasti yrittää imettämistä uudelleen, toivottavasti paremmalla menestyksellä. Mutta stressiä en siitä aio edelleenkään ottaa, stressaaminen ei auta mitään ja vähentää maidontuloakin entisestään. Vaikka nyt kirjoitinkin näin arasta aiheesta ja edustan vielä sitä puolta jonka kimppuun yleensä hyökätään niin toivon että voisitte olla kommenteissanne asiallisia.

Miten teillä syödään, rinta vai pullo ja miksi? Kertokaa omia näkemyksiänne asiaan!


50 Responses to “Toivepostaus: Minä ja imetys”

  1. Avatar anna sanoo:

    Meillä Joona söi n. 2 kk rintamaitoo mutta samalla sai kokoajan pullosta lisäks korviketta koska mun maito pelkästään ei riittäny. Jossain vaiheessa sitten ei enää tissi kelvannukkaan kun oli pulloon tottunu, mulla oli jonkinverran haikee/surullinen olo kun imetyksen päätin sitten lopettaa ja jälkeenpäin ajateltuna olisin voinu yrittää enemmän tissiä tyrkyttää mutta ei mulle mitään huonoo-omaatuntoo oo kyllä jääny asiasta.Mun mielestä myös hyvä syy ei oo se, että ei imetä sen takia että säästelee omia rintojaan. Mutta muuten en oo kummankaan ”puolella”, tottakai imetys on paras vauvalle mutta hyvin on meilläkin korvike lapsi kasvanu ja pysyny melko terveenä. Pääasia niinkun itekkin totesit on se että vauva saa ruokaa ja kasvaa hyvin, oli se sitten tissi tai pullo :)

  2. Avatar Miia sanoo:

    Meillä punnittiin vauvat joka aamu, joten vähän outoa kuinka paljon käytännöt vaihtelee. Meillä poika oli yli 4kg syntyessään ja oli rinnalla KOKO AJAN, jolloin kätilöt antoivat jo sairaalassa pullosta, vaikka maito nousikin hyvin ja kolmantena päivänä imetyskin alkoi onnistua. Imetin 5kk asti, mutta pullosta otettiin jos oli nälkä ja kiinteät aloitettiin 4kk iässä :)

  3. Avatar Kurojaki sanoo:

    Meillä on nyt kuukauden ikäinen pikkuinen, joka myös syntyi kuukauden etuajassa. Alusta asti hän on rinnan lisäksi saanut lisämaitoa, koska itseltäni ei tarpeeksi tullut. Vähitellen aloimme siirtymään kokonaan korvikkeeseen ja pulloruokintaan ja hyvin neitonen kasvaa! Komea kaksoisleukakin löytyy (multa ihan varmana peritty ;D )

  4. Avatar Ida sanoo:

    Meillä Mea söi pari ekaa viikkoa rintaa, sairaalassa sai pari kertaa myös korviketta. Mulla meni rinnat kuitenkin niin huonoon kuntoon, haavautui ja sattui perkeleesti, että rupesin sitten pumppaamaan rintamaitoa + korviketta sitten mukaan, kun rupes niukkenemaan maidon tulo. 2kk eteenpäin tyttö on ollut täysin korvike ruokinnassa ja tosi harvoin meilläkin pulautellaan, eikä masuvaivojakaan oo pahemmin ollut.

  5. Avatar Miia M. sanoo:

    Kiitos imetyspostauksestasi, oli mielenkiintoista lukea teidän syy pulloruokintaan. Harmi, ettei teidän imetys lähtenyt käyntiin kunnolla, mutta ihmettelen ettei sairaalassa painoa tarkistettu päivittäin? Meidän neidin painoa tarkistettiin päivittäin, vaikka olikin yliaikainen ja hyvänpainoinen syntyessään. Itsellä imetys lähti hyvin käyntiin ja neiti sai riittävästi maitoa, nythän se maistelee jo kiinteitä vähäsen. Alkuun maitoa tuli niin, että mieskin olisi voinut pullolla ruokkia halutessaan, mutta neiti tuntuu olevaan kova imemään, että meinasi aina tukehtua, kun yritettiin pullolla syöttää. Nykyään neiti onnistuu paremmin iltavellit syömään pullosta, kun sitä ei tule niin reilusti kuin maito.

  6. Avatar Karo sanoo:

    Meillä mennään osittaisimetyksellä, eli neiti saa ensin rintaa ja sitten pullosta. Syy, miksen täysimetä, on todennäköisesti mulle tehty kiireellinen sektio. Mulla maidonnousu oli todella tiukassa sairaalassa ollessa, maito nousi vasta viikko synnytyksen jälkeen. Eikä silloinkaan tarpeeksi.. Vauva sai siis sairaalassaoloajan ensin luovutettua rintamaitoa pullosta kun sokerit laskivat ja kun maito ei vain millään noussut, niin sitten korviketta, kun eihän kotona sitten mitään luovutettua rintamaitoa olisi. Tuntui vähän raskaalta, kun sairaalassakin sitten kaikki olivat varmoja, että tyttö on kotona sitten täysin korvikeruokinnassa. Minä ku olin aina ajatellu et mähän sit imetän!Toi osittaisimettäminen on mun mielestä tosi työlästä, ku ikinä ei voi tietää paljonko vauva on saanut ensin rinnasta ja paljonko korviketta/pumpattua maitoa pitää laittaa vai laittaako ollenkaan. (Ja meillä muuten kans NAN1 havaittu oikein hyväksi!)Tää osittaisimetys sen takia, että multa kyllä tulee omaa maitoa, mutta ei tarpeeksi. Maitopunnitusten perusteella multa iteltä tulee noin 60-100 ml maitoa/kerta, mikä ei aina siis riitä tuolle pirpanalle, varsinkin saattaa yötä vasten jäädä sitten nälkäiseksi jos ei anna lisämaitoa.Välillä musta tuntuu, et haluisin heittää hanskat tiskiin ja siirtyä suoraan pulloon ku mäki oon vaan ihminen ja toi on aika väsyttävää kun ruokintaankin vierähtää aikaa joskus todellakin paljon, mutta toisaalta sitten ajattelen sen niin että rintamaito on vauvalle sitä parasta ravintoa ja jos sitä nyt edes noinkin ”hyvin” tulee että rintamaito kattaa kuitenkin yli puolet niin mennään nyt näin jonkin aikaa.Meillä tytöllä on refluksivaivaa, eli pulauttelee kyllä (välillä aika paljonkin), mutta se ei ole siis millään muotoa korvikkeeseen liittyvää tai mun syytäni. Ja painokin on noussut syntymästä melkein kilon jo (ikää siis 3vko 5pvä), eli hyvin tuo ruokaa saa. :)Tää oli kuitenki tosi ihana postaus taas, tuntuu nyt taas vähä enemmä siltä etten mäkää oo epäonnistunu vaikken täysimetä <3Ihanaa viikkoa teille <3

  7. Avatar Tiramisuheidi sanoo:

    Arvostan tosi paljon rohkeuttasi kertoa omista imetyskokemuksistasi ja -näkökannoistasi, ne kun tosiaankin on kovin arkoja aiheita ”äitipiireissä”. Sinulla kyllä on tosi kypsät ajatukset ja niinhän se on, että ei imetys ja sen (epä)onnistuminen tietenkään ole mikään äitiyden mittari!Minuakin vähän kummastutti tuo, ettei tyttöä punnittu heti alusta lähtien, vaan sitten kotiinlähtöpäivänä tuli ikävää takapakkia. Silloin varmasti tuntui pahalta, mutta harvapa sitä punnitusta osaisi pyytämällä pyytäkään, edes äidit, joilla on jo useampi lapsi :) Hoitajien olisi siis pitänyt kiinnittää paremmin huomiota tuohon ja punnita, vaikka imuote näyttäisikin täydelliseltä. Mutta niin tai näin, sinulla on nyt ihana terve tyttö kotona ja mitäpä noita vanhoja toisaalta murehtimaan… :) <3Kaikkea hyvää teille!

  8. Avatar Maryanneh sanoo:

    Tiara on niin söpöläinen <3

  9. Avatar ac sanoo:

    Tosiaan ihme ettei Tiaraa aiemmin punnittu ! Tyksissä punittiin joka aamu ja sain vielä itse halutessani punnita poitsun ennen ja jälkeen tissittelyn että sai hahmotettua paljon sitä maitoa todellisuudessa päätyi masuun asti.Harmihan se on jos imetys menee jotenkin pieleen jos halua kerta olisi :/ Mutta olishan se äärettömän itsekästä väkisin jatkaa pelkällä imetyksellä jos se ei vauvalle riitä. Näin kävi tällä kertaa, ens kerralla voi käydä toisin :) Pääasia on että Tiara saa masun täyteen ja kasvaa :)Meidän imetysstoori ei myöskään alkanut kovin ruusuisesti, sattui niin sanonko kuinka paljon? Tuntui kuin nänni leikattaisi irti, kirosin, purin hammasta ja itkin. Olin just luovuttamassa, mutta sain sitten kiitos netin selvitettyä että meidän imetysasento ja imuote oli ihan päin persettä (kiitos vaan osaston hoitajille jotka eivät asiasta maininneet) ja seuraava imetyskerta olikin täysin kivuton :) Mua on ihmetyttäny ihan hirveesti että miksei jo sairaalassa kuvailla oikea imuote, näytetä kuvia jne että äiti itse näkis mihin suuntaan mitäkin kannattais kääntää jne. Itsehän ajattelin että kipu kuuluu asiaan.. No ei kuulunut! Monethan lopettaa imetyksen just ton kivun takia.. Harmi, kun se olis niin pienestä kiinni :/Mutta ihan niinku sanoit, ei äiti voi väkisin imettää jos se ei vain suju millään, ei se ole hyväksi äidille eikä lapselle jos äiti vaan parkuu joka kerta kun pitäis imettää..Toi läheisyysjuttu on muuten kumma! Mä en huomaa kyllä mitään eroa mun ja pojan ”siteessä” kun imetän tai ruokin pullosta :D Yhtälailla tunnen itseni tärkeeksi, poika katsoo minua ja ympäristöä, pitää kädellään pullosta/tissistä kiinni :)Meillä näin, siellä noin, kukin tavallaan piste! :) Imetys ei ole mikään äitiyden mittari!

  10. Avatar jenna sanoo:

    Ei liity tähän postaukseen juurikaan, mutta aivan ihana toi alimman kuvan body Tiaralla :) Ostin itse kummitytölle joululahjaksi samanlaisen :D

  11. Avatar Aino sanoo:

    Tää nyt poikkee täst aiheesta,mutta mäki oli 3010 kiloo ku synnyin :D(ja kaikkia kiinnosti…)Mutta niin,ihan asiaa… Itehän en oo äiti,mutta munki mielestä toi imetys on jokaisen äidin oma asia eikä kukaan voi määrätä et ”Nyt sun on pakko imettää! Mä nimittäin tykkään siitä ja sunki pitää!” Mutta tosi avaava postaus!♥ Ihana Iina (:

  12. Avatar Julia sanoo:

    Täällä vähän sama tarina; sairaalassa maitoa tuli vaikka muille jakaa mutta ennenaikaisena syntynyt poika ei jaksanut imeä tarpeeksi ja koska hänelläkin oli vähän painoa (2260g), oli maidon menekin tarkkailu tärkeää ja lähes mahdotonta imettäessä.. Joten pikkuhiljaa syystä ja toisesta meillä siirryttiin pelkkään pulloruokintaan, ehkä eniten siksi, että pystyin kotona seuraamaan mitä pieni syö. Ja totuus on myös, että on ihanaa, kun mieskin voi olla ruokkia vauvan kun olen pumpannut valmiiksi, jolloin saan itse vähän nukkua.. Mun maito ei myöskään riitä kokonaan enää meidän vauvalle, vaikka aluksi sitä tulikin kauheasti, mutta saan silti yhä pumpattua noin puolet kerta-annoksesta ja loput laitetaan korvikkeena.Täällä siis myös pienipainoinen, ennenaikainen ja puoliksi korvikevauva. Pieniä masuvaivoja on, mutta ne ovat helpanneet kunnon röyhytyksillä :)

  13. Meillä tyttö syntyi normaali kokoisena (3,5kg)ja ajallaan, mutta muuten menikin samalla tavalla kun sulla.. Eli ekana sairaalassa vietettynä päivänä imetys meni ”hyvin”, paitsi että nännien päät repesivät ja vuotivat verta.. Sen jälkeen aloin kammoksua imetystä (mikä ei myöskään tuntunut mielestäni ”hyvältä” vaan päinvastoin inhottavalta)sairaalassa tyttö sai jo korviketta, koska oli kovin nälkäinen ja mun maito ei riittänyt. Kotona sitten neuvolan kehotuksesta pumppailin kunnes tuli enemmän jo verta kun maitoa.. Sen jälkeen siirryttiin kokonaan korvikkeisiin enkä sitä ole katunut. Mainittakoon myös että tyttö sai kovia rintaraivareita syntymästään asti ja se jos joku pahensi asiaa.. Jos seuraavan lapsen imetys tuntuu musta yhtä pahalle siirryn heti korvikkeeseen! Isoin asia mulle oli se kun kaikki odotti aina mun imettävän.. Neuvolassa kysyttiin kuinka usein imetän, sukulaiset kysyy riittääkö maito jne.. Ens kerralla en ota siitä enää stressiä vaan teen kuten itse haluan :) Ja meiän lapsi ei ole ollut ikinä viellä kipeenä ja on nyt 1v6kk. Että se siitä ”korvike lapset sairastelee enemmän” lässytyksestä ;)

  14. Avatar Anonymous sanoo:

    mut jos ei imetä ni eiks tissit kumminki tuota sitä maitoa ja se pitäis saada sieltä pois? tai tulee jotain kipuja jos ei saa? äh en tiedä, jotain tollasta oon kuullu ni aattelin kysyä :-D

  15. Avatar Laura sanoo:

    Mä imetin n. viikon Henriä ja sitten loppu. Laitoksella kyllä se lähti sujumaan heti ensihetkestä ihan hirviän hyvin, mutta sitte ku kotia päästiin (no se kyllä takkuili jo vähän viimeisinä päivinä laitoksella..) niin jotaki tapahtu ja se ei luistanu ei enää yhtään. Kauheaksi tappeluksi meni, ilmeisesti siksi, että mulla ei riittäny maito kunnolla. Sairaalassaki ollessa piti antaa lisämaitoa pullosta, koska se mun maito ei yksistään riittäny Henrille, seku oli niin kova syömää ihan alusta saakka ja on kyllä edelleenki :)Mä kirjotinkin vasta tosta imetysaiheesta ja oon sitä mieltä, että molemmat on hyviä tapoja antaa vauvalle ruokaa, pääasia että vauva saa ravintoa!! En lähtis tuomitsemaan ketään pulloruokinnalla tai rinnalla olevaa :) mut siinä oon samaa mieltä, et en mäkään tuntenu mitään ”suurta läheisyyttä” ku henri oli rinnalla, siis ihan samallalailla tunnen sitä nytki ku se on pullo suussa mun sylissä/sängyssä. Ja samallalailla se on saanu hellyyttä ja läheisyyttä, vaikka on pulloruokinnalla ollu. :-)Ehkä siksi en sitä rintaruokinnalla tuntenu, ku oli niin hankala löytää hyvä syöttämisasento ja oli kauheat paineet siitä, saako se sieltä mitään vai ei, en voinu yhtään nauttia imetyksestä, en yhtään :O Mua lähinnä välillä naurattaa sellaset kommentit että ”olen paras äiti koska imetän” (ja välillä vituttaaki) koska kuka nyt oikeesti kehtaa edes sanoa noin?! :D Äitiyttä ei kyllä imettämällä mitata :) mut hyvä postaus oli, kiitti tästä :-)

  16. Avatar Anonymous sanoo:

    Ainahan voi yrittää enemmän ja sitä ja tätä, mutta näkisin, että noissa olosuhteissa sinä olet tehnyt kaikkesi. Turha soimata. On aivan eri asia jos ei viitsi tai halua imettää, vaikka se periaatteessa onnituisikin. Äitiys ei ole kiinni imetyksestä, mutta faktaa on se, että se on lapselle parasta ravintoa. Luonnollisesti ihmisen maito on sopivampaa kuin lehmän.Mulle oli yllätys, että imetys sattui aluksi niin paljon. Halusin kuitenkin imettää ja olen iloinen, että näin vaivan. Ykkönen söi tissiä 8kk ja Kakkonen 10kk. Molemmat oli täysimetyksellä puolivuotiaaksi. Minusta onnistuneesta imetyksestä saa olla ylpeä, mutta ei ylimielinen.

  17. Avatar laukku sanoo:

    Meillä Väinö oli 4kk täysimetyksellä, jonka jälkeen alotettiin kiinteet ja niitä on nyt pari viikkoa syöty imetyksen ohella :) Oon todella onnellinen siitä, että meillä imetys lähti hyvin sujumaan vaikka alussa mulle tuli yhdessä vaiheessa tunne, että toivoin, että maito ei riittäiskään ja, että alettas antaan pullosta. Mutta päätin sitten antaa sille aikaa ja nyt nautin niistä hetkistä ihan silmittömästi kun poika on rinnalla. Toivon, että voisin imettää vuoden ikään asti ja tiedän, että suren valtavasti jos joudun aiemmin lopettamaan jostain syystä.Mutta mun täytyy sanoo, että mulle on se ja sama miten jonkun muun lapsi ruokansa saa, kunhan saa ja kasvaa! En voi ymmärtää sitä, että joillakin jotka imettää on tarve arvostella niitä jotka ei ja toisin päin. Eiköhän melkosen lailla jokainen äiti ainakin yritä imetystä ja toisilla se vaan ei ota sujuakseen! Ja kuten sä sanoit, aivan hyvin kasvava tyttö Tiara on. Tuskin kukaan ois vaatinu, että sun tarvii jatkaa imetystä pakosta kun tytön painokaan ei ottanut noustakseen imetyksellä! Hyvin olit kirjottanut tästä arasta aiheesta ja en kyllä ymmärrä jos tästä joku ottaa nokkiinsa! Oot ihana ja teillä on valtavan valloittava tyttö :)

  18. Avatar Anonymous sanoo:

    Olipa kiva lukea asiallinen tarina imetyksestä :)Itse täysimetin esikoista 6kk ja kokonaisuudessaan imetystä kesti 1v3kk. Alku oli aivan hirveää, rinnat kipeänä ja ne rintaraivarit… Jotenkin vaan olin päättänyt, että pakko tän on onnistua :D No alku vaikeuksien jälkeen homma alkoi toimimaan ja hyvin toimikin… Mutta nyt meille on toinen tulossa ja saa nähdä jaksanko oikeasti yrittää jos alku on yhtä vaikeaa. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut itseäni säästää tuossakin asiassa ja muutenkin olin lapseen koko imetysajan tosi sidottuna.. Kaikenlisäksi tyttö suostui syömään pääasiassa makuultaan joten kotona meni suurinosa ajasta.. Joten tärkeintä ehkä kuitenkin on myös se, että ei itseään liikaa kiusaa noinkin ”pienellä” asialla, tai siis tee imetyksestä sen suurempaa numeroa, kyse on kuitenkin lapsen ruokkimisesta ja korvikkeella kasvaa moni lapsi :) Ja myös sitä läheisyyttä saa muutenkin! En oo koskaan tajunnut sitä imetyshössötystä jota moni jaksaa jauhaa, yleensä kylläkin ne kellä se homma on toiminut ja kestänyt kauan. Tässä ehkä eroan muista, en näe itseäni sen kummempana äitinä vaikka pitkään imetin, välillä olin jopa kateellinen niille ketkä eivät imettäneet, koska mun itse tartti aina kytätä kelloa jos jossain olin, että millon pitää mennä imettämään :DNo ens kerralla osaa ottaa rennommin, TÄMÄNKIN asian kanssa :D

  19. Avatar Sini sanoo:

    Meillä imetettiin poikaa 3kk ikään asti. Se oli yhtä painajaista, joka kerta sattui ja syömisistä tuli tosi stressaavaa, joten oli pakko antaa pullosta korviketta, kun en itkultani pystynyt imettämään. Sitten poika alkoi saada rintaraivareita ja meni syömälakkoon, joten imetys jäi pois. Maidontulo oli muutenkin stressistä vähentynyt, joten ei rinnat pakanneet, vaikka imetys loppui lähes seinään.

  20. Avatar minna sanoo:

    moi <3 Meillä lähti myös hyvin imetys käyntiin, imuote ja kaikki sujui hyvin mutta kappas kummaa pojankin paino laski huimasti syntymäpainosta kuten teilläkin, niin en usko että Nico sai maitoa kunnolla minulta, ja lisämaitoa annettiin :) kotiin kun päästiin imetin edelleen ja paino ei noussut mutta ei poika huutanut nälkäänsäkkään. Kohtu tulehduksen myötä jouduin lopettamaan imetyksen yli viikoksi ja siirryimme pulloon, ja siihen se imetys sitten jäikin, multa loppui maidon tulo ja pystyin paremmin seuraamaan syötyjä maidon määriä ja yötkin sujui hyvin, eikä ollut jatkuvaa rinnalla roikkumista, ja nico oli silloin parin viikon ikäinen :) muutenkin poika oli tosi väsyneen oloinen aina, ja olen aika varma kun itse syön epielpsia lääkkeitä ja ne siirtyvät äidin maitoon että se teki pojan apaattiseksi, niin siksi olen tehnyt päätöksen että en aio imettää seuraavaa lastani kuin sairaalassa olo ajan. en halua tulevalle lapselle mitään lääkeaineitani enää :/ sekin aika ristiriitaista koska pharmaca fennicassa lukee selvästi lääkkeitteni kohdalla että ei saa imettää, mutta yksi neurologi sanoi että kyllä voit imettää, otaa siitä sitten selvää! nico nyt kohta vuoden ja ekan kerran sairasti 8 kuiseni joten kyllä se hyvä vastustuskyky on korvike vauvoillakin :D olen samaa mieltä asioista mitä kirjoitit! hienoa iina että uskalsit ottaa tälläisen asian puheeksi! terkkuja tytylle <3

  21. Avatar fanni sanoo:

    kiitos tästä kokemuksesta! Meidän pojalla oli alusta lähtien tosi hyvä imuote mutta mulla ei vaan noussut maitoa. Sairaalassa punnittiin joka aamu ja välillä syöttökertojen välissä ja ennen, jotta nähtiin tuleeko painoa. Alimmillaan paino oli myös 2,5 kg vaik syntymäpaino oli tasan 3000 g. Luovutettua rintamaitoa sai sitten pullosta jokaikisen syöttökerran jälkeen, mitä sairaalassa oli. Raskaita muistoja.. :(Mun äidillä kävi vähän sama juttu, yhden viidestä lapsestaan pystynyt imettämään o_0 Toivon, et seuraavan (jos tulee :)) kohdalla asia olis toisin. Vaikken mä siitä nyt niin hirveän hyviä fiilareita saanutkaan, oli se silti kova paikka kun ei tullut ruokaa pikkuiselle. Pulloruokinnassa oltu siis melkein koko ikä ja hienosti kaveri kasvaa. Ja onhan se hienoa, et isäkin on saanut poikaan erilaisen yhteyden kun pystyy häntä syöttämään – samoin mummu ja täti ja muutama muu :)

  22. Avatar Ansku sanoo:

    Ihana postaus :) Hassua kyllä ettei tiaraa punnittu useammin sairaalassa kun kuitenkin synty ennenaikasesti, nimittäin kyllä meijän Iidaa punnittiin monta kertaa päivässä että saahan varmasti tarpeeks maitoa. Meilläkin imetys suju erinomaisesti ekat päivät ja varsinkin sairaalassa, mutta mulla nännit kipeyty niin että en vaan yksinkertasesti pystynyt kun sattu niin että oikein itkin ja yritin sitten että josko pumppaamalla onnistuis niin se ei tuntunut yhtään sen paremmalta. Kaiken maailman rasvat kokeilin, mutta ei.. Sitten se meni siihen että annoin sillon korviketta kun sattu paljon, muuten koitin imettää (usein miten yöt mentiin imettäen koska se oli helpompaa ettei tarvinnu nousta lämmittämään maitoa), sitten se meni siihen ettei maitoa enään paljon tullutkaan ja siirryttiin kokonaan korvikkeisiin kun Iida oli 2vk:n ikänen. Lisäks sen imetyksen ajan olin hirmusen herkkänä koko ajan, itketti joka asia ja aina imettäessä tuli kamalan huono olo, alko oksettamaan yms eikä auttanu vaikka söi ja joi samalla. Vähän harmittaa että en yrittäny kovemmin koska uskon että se olis onnistunut kyllä! Mutta en kuitenkaan koe olevani sen takia huonompi äiti kun joku joka imettää vuoden, hyvin on neiti kasvanu korvikkeilla ja vastustuskykyä riittää :) Ens kerralla yritän paremmin! Ja tosta että tissit menee pilalle kun imettää niin en usko sen vaikuttavan siihen kauheesti? Oon kuullu että jo pelkästään raskaus ja maidon nousu rintoihin pilaa rinnat kun sen aikana kuitenkin ne kasvaa älyttömän paljon (ainakin itelläni).. Joten eiköhän se ole se joka pilaa ne? Ja olen samaa mieltä että se ei ole hyvä syy olla imettämättä! Vaikka myönnän itekkin sitä harmitteleeni usein että ne on nyt mitä on, mutta en usko että mun rinnat ois sen nätimmät jos oisin ollut kokonaan imettämättä :>Huh mikä maratooni kommentti :D anteeks, mutta tää on vaan aihe josta mulla riittäis asiaa vaikka kuinka!

  23. Avatar Laura sanoo:

    ihana postaus! kirjotat niin hyvin ja täyttä asiaa:)!http://thelittlenotebook2.blogspot.com/

  24. Avatar Kati sanoo:

    Meillä täysimetin puolivuotiaaksi, jonka jälkeen rinnat tuntuivat täysin tyhjiltä ja imetys sattui todella paljon kun ei enää tuntunut tarpeeksi tulevan,niin siirryttiin maistelemaan vähän kiinteää ja pullomaitoa. Itsellä nousi maito jo raskauden alussa rintoihin ja sitä välillä vähän vuosikin, olivat hyvin piukeat (ja aivan törkeän kokoisetkin). Kun tyttö syntyi, rinnat olivat todella hankalat, kun olivat niin isot ja kovat ja asennon löytäminen oli vaikeaa. Rinnat rikkuivat moneen otteeseen ja välillä huomasi kun tyttö puklautti äipän verta, niin tunnottomiksi olivat sitten menneet, etten edes huomannut. Sain rintatulehduksenkin yhdessä vaiheessa, kun tyttö söi max 4 tunnin välein ja kerran aika oli pidennyt n. tunnin ja samantein iski. Kolmen päivän päästä sain onneksi tytön isoäidin sen verran katsomaan,että pääsin hortoilemaan lääkäriin :D Itselle imetys oli jotenkin todella itsestään selvä asia, suvussa se tuntuu jotenkin olevan hyvin tärkeää ja sain paljon kommenttia, kun imetin vain puoli vuotta. Nautin imetyksestä kyllä kovasti, sain siitä hyvää mieltä ja jotenkin olo tuntui erityisen läheiseltä lapsen kanssa, mutta lopulta oli luovutettava.. Harmittaa kyllä vähän vieläkin :/

  25. Avatar Anonymous sanoo:

    KIITOS ! ihana postaus ja hyvä kirjoittaja

  26. Avatar Jonna sanoo:

    Meillä imetyksen kanssa tismalleen sama juttu, neiti ei saanu tarpeeksi edes sairaalassa mutta silti kehotettiin jatkamaan. Mut kahen viikon jälkee loppu sitte kokonaa. Ja nyt syödään korvikkeita. Miustaki pullo on kivempi ku pystyy seuraamaa paljo neiti tarvii ynnä muuta ja NOPEEMPI jos yöllä pitää herätä useasti syömää.

  27. Avatar Anonymous sanoo:

    Kiva kun kirjoitit tästä aiheesta ja ihanan rehellisesti. :) Onhan se pullon kans toki, että pääset itsekkin käymään jossain. Meillä syö vauva ihan pelkkää tissiä (ikää 2kk) eikä huoli pulloa juuri ollenkaan. Hyvät ja huonot puolensa tässäkin. Onhan yösyötöt helppoja, kun ei tarvi pullojen kans läträtä, mutta omat menot täytyy rauhottaa. :) Suloinen tyttö teillä kyllä. Meillä on tyttövauva myös ja ihana seurata melkeen saman ikäsen kehitystä. :)

  28. Avatar Anonymous sanoo:

    Ennen synnytystä ajattelin, että imetys lähtee käyntiin kuin ”itsestään”. Yllätyksenä tuli, että sen onnistumiseksi sai tehä töitä kunnolla kivusta huolimatta. Sairaalassa meinasin lyyä hanskat tiskiin enkä uskonu vakuutteluja ettei se aina oo tällasta. Mutta mut palakittii ja tyttö tosiaan syö ihan pelkkää tissiä. :) Ymmärrän silti tosi hyvin ettei se oo mikään itsestään selvyys tai imettämättömyydestä pitäs alkaa äitejä syyttämään. Ei todellakaan! :) T. Edellinen anonyymi

  29. Avatar jensku sanoo:

    Meillä imetys lähti ihan loistavasti käyntiin jo sairaalassa. Poika sai korviketta tissin lisäksi ekaa kertaa vissiin kuukauden iässä, kun mulla tuli sellanen kausi että maidon tulo väheni. En halunnut lopettaa imetystä joten sitkeesti tarjosin tissiä ja pikku hiljaa korvikkeiden määrä väheni. Kuitenkin mulla on lääkitys joka saattaa haitata lasta imetyksen kautta, joten siirryin Joelin ollessa 3kk ikäinen pelkkään aamu ja iltatissiin, 3,5kk ikäisenä pelkkään aamutissiin ja 4kk ikäisenä loppui kokonaan. (Joel ei siis syönyt öisin). Kuitenkin kävi niin että mun lääkitys lopetettiin lähes saman tien, joten imetyksen lopettaminen oli periaatteessa turhaa, mutta siinä vaiheessa en saanut maidontuloa enää nostettua takaisin. Lääkesotkun takia oon vähän katkera, sillä oisin voinut ja halunnut jatkaa imetystä kun se niin hyvin sujui, mutta ei. Nyt on suunnitelmissa imettää kakkosta vähintään 4kk, mutta ihan suoraan sanoen uskon että lopetan viimeistään hampaiden tultua. Ehkä se on itsekäs syy, mutta pelkään hirveästi että lapsi alkaa uusilla hampaillaan järsimään mun nännejä :D

  30. Avatar Anonymous sanoo:

    Tää oli hyvä postaus, kiitos siitä! :) Sellaista sulta kysyisin että onko Tiara nukkunut normaali peiton kanssa heti alusta asti (esim äitiyspakkauksen mukana tuleva peitto) vai oletteko käyttänyt alkuun unipussia tai jotain kevyempää peittoa tai kapaloa?

  31. Avatar Anonymous sanoo:

    Ihanasti kirjoitit aiheesta, joka on niin kovin arka! Ajattelin itsekin nyt tulla tänne kertomaan oman kokemukseni. Meillä poika on nyt 6,5kk ja imetän edelleen. Mun oma kokemus on, että imetys on ollut aivan älyttömän helppoa. mulla nousi maito hienosti, poika löysi imuotteen heti ja painokin nousi kohisten. Itse olin pelännyt, että mitenkä imetys onnistuu, esim. mun äiti kertoi ”kauhutarinoita” siitä, kuinka imetys on niin kamalan vaikeeta ja kuinka siitä sitten kärsii ikuisesti, kun ei onnistu. MÄ olin aivan äärettömän iloinen, että meillä imetys onnistui ja vieläpä helposti! Mutta niin kuin sanoit, niin ei se imetys mullekaan ole mitään muuta kuin tapa ruokkia lapseni. En mä sillä läheisyyttä hae, vaikka toki lähekkäin lapsen kanssa ollaankin. Vaikka meillä onkin imetys tapahtunut tosi luonnollisesti ja helposti, niin meillä kääntyi tilanne niin, ettei meillä poika suostu syömään pullosta. Alkuun, kun maitoa tuli yli äyräiden, niin ei tosiaan ollut tarvetta antaa lapselle pullosta lisäruokaa, seuraus oli se, ettei pullo enää kelpaa. On täysin nounou. Alkuun, kun lapsi oli vielä pelkällä maidolla tilanne oli ihan ok. Mä koin, että lapsen ruokkiminen oli niin helppoa, otti vain tissin esiin. Ja kyllä, mä olen niitä kamalia naisia, jotka voi tehdä sen missä vaan, milloin vaan. :D Mutta nyt, kun poika syö jo kiinteitä ja olisi kiva joskus antaa lapsi hoitoon, niin ei onnistu kuin pieniä pätkiä. Yökyläily on aivan toivotonta, koska poika ei kaipaa öisin niinkään maitoa, vaan sen äidin ja tissin. Tissiä pitää päästä vain lupsuttelemaan. On alettu nyt vähän vieroittaa poikaa rinnasta, huonoin tuloksin. Vaikka meillä on nyt imetyksestä seurannut tällaisia ikäviä lieveilmiöitä, siis siitä, että oikeastaan muut kuin äiti ei kelpaa (kuuluu toki iän mukaiseen kehitykseenkin), en usko, että olisin lähtenyt pulloruokintaan. Mä kyllä kestän tän pienen pätkän elämässä, kun minä olen se kaikista tärkein lapselleni, vaikka onhan se välillä raskasta. Imettäminen oli meille helppoa ja epäilen, että se oli suurin syy, miksi meillä ollaan vieläkin rinnalla. Onhan tää ollut myös halvempaa kun ei meillä ole vieläkään käytetty senttiäkään korvikkeisiin. :) Meillä näin, mutta henkilökohtaisesti se on aivan se ja sama mulle, että miten muut lapsensa ruokkivat. mä saan olla iloinen, että imetys onnistui, mutta ei mun tarvitse sillä leveillä, eikä se tee musta mitenkään parempaa äitiä. Korvikevauvat on ihan yhtä hyviä, itsekin sellainen ja aina ollut tosi terve. Muutenkin, nyt eletään vuotta 2012, josko voitaisiin pian päästä eroon tästä imetys vs. korvike taistelusta?Emma & poikavauva 6,5kk

  32. Avatar Anonymous sanoo:

    Apuaa, ihan kauheeta kuulla näitä juttuja et nännit repee ym :S Joo tän perusteella en haluu ikinä edes kokeilla imetystä, mikäli raskaaks tulisinki joskus.Arrghhh, miten perseestä on et ihmiset luo naisille paineita tost imetyksestä, siis tarkotan tällä niitä kyselijöitä neuvolassa, sukulaiset ym. Hyi. Mut joo kyllä tosta lapsen saamisesta saa niin karmivan kuvan kaikkine fyysisine vaivoineen. Mun ei varmaan kannata ikinä. Harmi, kun vauvakuumetta vähän väliä tuppaa olemaan. :(

  33. Avatar Anonymous sanoo:

    Käytetäänkö teillä ollenkaan tuttia?En muista et olisin missään kuvassa nähnyt… :)

  34. Avatar Anonymous sanoo:

    Itselläni on 4kk ikäinen tytär ja minullakaan imetys ei (harmi vain) onnistunut. Maitoa ei tullut riittävästi, sillä tyttärelläni on ollut alusta saakka kova ruokahalu ja liian vähän malttia eli ruokaa oli saatava aina heti ja paljon. Tyttö sai rintaraivareita vähän väliä ja kun aloin antaa lisäruokaa pullosta, ei rinta enää kelvannutkaan ja maidontuotantokin on loppunut aikoja sitten. Mua harmittaa ettei imetys onnistunut, eikä asiaa yhtään auta, että imetykseni (tai imettämättömyyteni) nostetaan kahvipöytäkeskustelun aiheeksi aina kun mennään johonkin kylään tai joku tulee meille. Ihan kuin mulla tarvitsisi jokaiselle perustella ja selitellä miksi en imetä ja se on oikeasti tosi inhottavaa, sillä aihe on mulle arka :/ Anoppini jopa tuumasi, että ihan oma vikani kun opetin pulloon, mitä en kyllä ymmärrä sillä pakkohan sitä on toista syöttää jos on nälkä. Seuraavan lapsen kohdalla haluan kokeilla imettämistä uudelleen, sillä siitä on hyötyä ja olis se vähän helpompaa kun sapuskat ois aina mukana ja sopivan lämpöisiä. Toisaalta oon samaa mieltä siinä, että nyt on helppo seurata paljonko tyttö syö ja mies voi myös osallistua ruokkimiseen ja yösyöttöihin. Miehen osallistuminen on vaikuttanut positiivisesti myös omaan jaksamiseeni :)-Äiti 21v

  35. Avatar Anonymous sanoo:

    Moi,olen lukenut blogia jo jonkin aikaa, ja tästä aiheesta halusin myös jakaa kokemukseni :) Meillä pojun kanssa ei sairaalassa imetys sujunut kovinkaan hyvin, lisämaitoa annettiin varmaan joka syötöllä. Kuulostaa tosiaan oudolta se, ettei teillä vauvaa punnittu. Täällä nimittäin punnittiin joka aamu, sekä lähes joka syötöllä syöttöpunnitus. Tämän koin itse todella ahdistavaksi. Varmaan osaksi sen ”kyttäämisen” aiheuttaman stressin takia mulla maito lähti nousemaan vasta kotiin päästyäni. Siitä sitten parin päivän kuluessa imetys alkoikin sujua ihan hyvin. Meidän poju oli kovin itkuinen heti alusta lähtien, oli ilmavaivoja, pulauttelua, eikä hän nukkunut kunnolla. Reilun kuukauden ikäisenä ilmestyi ihottuma, jolloin alettiin epäillä maitoallergiaa. Tästä syystä jouduin imetysdieetille, en saanut syödä lainkaan maitotuotteita eikä kananmunia. Pojun herkän vatsan vuoksi myös melkein kaikki mausteet oli pannassa, sipuli paprika tomaatti kahvi ym, mikä vaan mikä vatsavaivoja aiheutti. Se oli kieltämättä rankkaa, mutta ajattelin, että jaksan kyllä, imetysaika on niin lyhyt ja sitten on koko loppuelämä aikaa syödä mitä haluaa.Näin jatkettiin pari kk, mutta sitten poju alkoi lakkoilla rinnalla. Muutaman päivän söi niin huonosti, että olin todella hädissäni saako hän tarpeeksi maitoa, kun oli vielä kesä ja helle. Rintaan suostui tarttumaan vain pimeässä makuuhuoneessa kotona, ei missään muualla.. Neuvolasta käskettiin hakea apteekin erikoiskorviketta ja antaa sitä lisänä. Sehän olikin sen verran kalliimpaa, että päätettiin mennä lääkäriin ja maitoaltistukseen, jossa virallisesti todetaan maitoallergia, jolloin saisimme todistuksen, jolla kela korvaa osan korvikkeen hinnasta. Maitoaltistuksessa lääkärissä ei riittäviä oireita tullut, joten jouduimme jatkamaan sitä viikon ajan kotona. Tuttelia piti juottaa vähintään 5dl päivässä pojulle, joten siinähän sitten oma imetys jäi pakostakin vähemmälle. Vaikka yritin kyllä pumppailla, niin viikossa kuitenkin maidontulo väheni oleellisesti. Tämän jälkeen oli siis pakko aloittaa lisämaidon anto. Jatkoin siinä ohella imetystä vielä n.1,5kk, mutta poju alkoi sitten lopulta suosia pulloa luonnollisesti, koska sieltä tuli helpommin. Pohdin pitkään päätöstä imetyksen lopettamisesta, minusta tuntui todella pahalta ja koin kamalaa syyllisyyttä siitä. Mutta tissin tarjoaminen sai lopulta aikaan vain kamalan raivarin, tosi harvoin poika enää siitä suostui kunnolla syömään. Joten tein lopulta päätöksen lopettaa imetys pojun ollessa 5kk ikäinen. Silloin se tuntui pahalta, mutta nyt en enää imetystä haikaile. Poju syö jo niin paljon kaikkea muutakin. Kuitenkin koen, että imetyksessä epäonnistuminen jäi jotenkin mua vaivaamaan, toivottavasti mahdollisen seuraavan vauvan kanssa sitten onnistuisi paremmin. Tiedän toki, että vauvat kasvavat ja kehittyvät täysin korvikkeellakin. Imetys on, niinkuin sanoitkin tosi arka aihe monelle (minulle myös…, ja itseäni ottaa päähän kuulla äitien kehuskelevan imetyksen hyvin sujumisella ja pituudella! Kaikilla se ei vaan onnistu, syitä siihen voi olla miljoonia. Eri asia sitten on äidit, jotka tosiaan haluavat säästää tissejään eivätkä siksi imetä. Se on mielestäni itsekästä!Itse koin myös inhottavaksi imetysaikana sen, että ihan tuntemattomatkin ihmiset tulivat tivaamaan maidon tuloa ja riittääkö se vauvalle. Tuntui välillä, että imettävä äiti on ihan vapaata riistaa, jolle kuka tahansa saa tulla jakamaan neuvoja ja tenttaamaan imetyksen sujuvuutta. Onerva & poitsu 8,5kk

  36. Avatar jensku sanoo:

    PS. ei meitäkään (vauvaa) punnittu sairaalassa kun pojan synnyttyä ja kotiinlähtöpäivänä. Mutta kyllä luulis että liian aikaisin syntyneitä punnittaisiin useammin :o

  37. Avatar Leppis sanoo:

    Kiitos, kun uskalsit kirjoittaa tästä aiheesta, tämä oli todella mielenkiintoista luettavaa! Saamistasi kommenteista päätellen postauksesi oli muillekin mieluinen.Olen hyvin samaa mieltä kanssasi siitä, että tärkeintä on, että vauva saa läheisyyttä ja ruokaa, ei se miten hänet ruokitaan :)

  38. Avatar Anonymous sanoo:

    Jokaiselle joka sano normaalipainoisen lapsen kohdalla ettei maito riittänyt niin olisi asiantuntevaa tutustua seuraavaan materiaaliin.Olen itse nuori äiti enkä ole kummankaan lapseni kohdalla päässyt täysimetykseen. Syynä imetysneuvonnan puute ja jo sairaalassa lisämaidon tyrkyttäminen ja huoli oman maidon riittämättömyydestä sitä kautta. Noissa linkeissä on tietoa ja sivuilla muutakin hyödyllistäOlen niin surullinen että nuoret äidit eivät imetä lapsiaan ja siitä, että imetysneuvonta neuvoloissa on ihan perseellään. Luulen että yksi syy on myös se että rinnat on nykypäivänä niin seksistetty ruumiinosa joita painotetaan liikaa miehiä varten. jokaisen pitäisi kumminkin ymmärtää että naisen rinnat ovat ensisijaisesti jälkeläisen ruokkimiseen. Nuorilla äideillä on heikompi itsetunto ja kokoevat imetyksestä jopa häpeää. Tässä mustaa valkoisella:”maidoneritys käynnistyy toden teolla. Tämä tapahtuu yleensä 2-5 vuorokauden kuluttua synnytyksestäTerveet, täysiaikaiset ja normaalipainoiset vastasyntyneet eivät tarvitse muuta kuin äitinsä rintamaitoa ensimmäisinä elinpäivinäänkään. Vaikka äidin erittämät maitomäärät eivät yleensä ole kovin suuria, on tämä ensipäivien maito (kolostrum, ternimaito) hyvin ravitsevaa. Vauva saa siitä tarvitsemiaan ravinto- sekä vasta-aineita. Se saa myös vauvan vatsan toimimaan eli lapsenpihkan poistumaan ja ehkäisee sitä kautta keltaisuutta. Lisäksi vastasyntyneillä on yleensä hyvät ravintovarastot. Tiheä imeminen tai pitkät imetykset eivät ole merkki lisämaidon tarpeesta, vaan vauvan normaalia käytöstä. Niiden avulla hän takaa riittävän maidonsaannin ja maidonerityksen käynnistymisen toden teolla.Osa lapsista kuitenkin tarvitsee lisämaitoa, koska heillä on riski verensokerin laskuun. Lääketieteellisesti perusteltua on antaa lisämaitoa (tai seurata verensokeria verinäyttein) ainakin seuraaville lapsille:-diabeetikkoäitien lapset (myös jos äidillä raskaudenajan diabetes)-raskauden kestoon nähden pieni- tai -suuripainoiset vastasyntyneet (¬±2SD)-ennenaikaisesti syntyneet (alle 37 täyttä raskausviikkoa)-synnytyksen aikana lievästäkin hapenpuutteesta kärsineet lapset-sairaat vastasyntyneet (esim. tulehdussairaudet)Edellä mainittujen lisäksi lisämaitoa tarvitsevat äidin maitomäärän lisääntymiseen asti lapset, joiden paino on laskenut yli 10% syntymäpainosta.Ensimmäisten viikkojen aikana ei suositella tutin tai tuttipullon käyttöä, koska ne saattavat vaikeuttaa rinnan imemisen opettelua.Nykypäivänä on äitien joskus vaikeaa antautua vauvan tarpeille ja ymmärtää sitoutumisen merkitystä. Me aikuisina olemme kovin itsenäisiä ja taidamme välillä toivoa, ettei vauvammekaan niin paljon tarvitsisi meitä. Vauva ja imettäminen sitoo äitiä. Kunpa osaisimme nähdä sen hyvänä ja tarpeellisena vaiheena äitinä olemisessa ja vauvan kasvulle tärkeänä vaiheena.Pienimaitoisia äitejä ei ole olemassa, vaan periaatteessa jokaisella imettävällä äidillä on sopiva määrä maitoa omalle jälkeläiselleen! Tätä hienoa luonnonmukaista systeemiä voivat haitata lisämaidon antaminen, väärät ohjauskäytännöt sairaalassa ja ensiviikkoina tuen ja ohjauksen puute.Mielenkiintoinen kysymys on, miksi jotkut äidit uskovat ja luottavat itseensä imettäjänä ja toiset äidit eivät? Mikä on se sisäänrakennettu mekanismi, joka meitä ohjaa tässä asiassa. Onko sillä jotain tekemistä itsetunnon kanssa?Vauvalla on ajoittain tiheän imemisen kausia, jolloin vauva päivän tai kahden ajan haluaa olla koko ajan rinnalla. Äidistä voi herkästi tuntua, ettei vauva varmaankaan saa mitään rinnasta. Mutta vauva vain näin lisäilee tiheillä imuilla maidon määrää omaa kasvuaan vastaavaksi. Hyvä muistisääntö on, että jos vauva käy rinnalle imemään, hän aina ottaa rinnasta jotakin. Vauvalla on voimakas eloonjäämisvietti eli vauva kyllä protestoi voimakkaasti, jos rinnasta ei maitoa tulisi.Tekstit lainattu täältä:http://www.imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa-perheille/imetyksen-ensipaivathttp://www.imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa-perheille/miten-imetys-ja-neuvola-kohtaavat

  39. Avatar Anonymous sanoo:

    tee postaus viime vuodesta kuukausittain! laita kuvia joka kuukaudelta ja kerro vähän mitä on tapahtunut .)

  40. Avatar Anonymous sanoo:

    joo semmone postaus olis kiva! (: ja mä oikeesti ihailen sua, oot oikeesti tosi ihana ihminen ja rohkee, että teet tälläsist aroista aiheista postauksii, vaikka kyllä niitäki varmaan on ketkä ei kommentoi asiallisesti ;/ mutta sä oot tosi hyvä äiti, Otto on aivan varmasti yhtä hyvä isä ja Tiaralla on varmasti maailman parhaimmat oltavat, koska hänellä on noin rakastavat vanhemmat ympärillä♥

  41. Avatar Anonymous sanoo:

    Oon seurannut sun blogia melkein alusta asti ja tykkään tosi paljon! Ja teidän tyttöhän on ihan supersöpö, ilopilleri!Mahtavaa, että kirjoitit imetyksestä. Se kun tosiaan on niin kovin arka aihe monelle. Olen itse 11kk osittainimetetyn pojan äiti. Poika syntyi rv38+4 ja oli oikein hyvän kokoinen. En ollut koko raskausaikana stressannut imetyksestä ollenkaan, olin asennoitunut vain ja ainoastaan imettämään. No, poika oli kovin keltainen eikä jaksanut ollenkaan imeä ja imuote oli ihan väärä. Sairaalassa sitkeästi yritin kuitenkin imettää + annettiin lisämaitoa sekä hörppyyttämällä että lopulta pullosta. Kun vihdoin päästiin kotiin pitkän valohoitojakson jälkeen niin yritin aina ensin imettää ja sen jälkeen poika sai vielä pullosta. Ja imetyshän onnistui vain rintakumin kanssa, koska imuote ei pojalla koskaan korjaantunut. Kun poika oli 4kk hän ei yksinkertaisesti enää suostunut syömään rinnasta. Poika vain huusi täyttä kurkkua ja oli aivan poissa tolaltaan, kun hänet otti syliin aikoakseen imettää. Yritin kuitenkin n. viikon mutta sitten päätin lopettaa kokonaan, koska en halunnut huudattaa lasta ja pulloon hän kuitenkin rauhottui. Pääasia, että poika sai syödäkseen.<3:lla äiti 24v & poika 11kk

  42. Avatar Iina sanoo:

    Anna: Se on kyllä nii tyhmää et siinä usein käy just nii et ku tottuu pulloon nii tissi ei kelpaakkaan, niinku meilläki :( Ja nimenomaan, tärkeintä on et vauva saa ruokaa ja kasvaa! :) Kiitos kun jaoit teidän kokemuksen!Miia: No mustaki se on tosi outoa ku ei punnittu! Upeaa että teillä imetys onnistui noin hyvin :)Kurojaki: Haha, meilläkin on komea kaksoisleuka kyllä vaikka alussa paino ei noussutkaan :D! Onnea pienestä ihmeestä♥Ida: Se on kyllä inhottavaa jos rinnat menee niin kipeiksi, en tajua miksei niitä oo ”suunniteltu” sillee et ne kestäis paremmin imetyksen! Onneksi ei oo tullut masuvaivoja teillekään! Ja mukava ku kerroit teidänkin kokemuksesta :)Miia M.: Mukava että tykkäsit postauksesta! Ja mua ihmetyttää kyllä kans se ettei painoa tarkisteltu useammin ja harmittaa kun en itse tajunnut sitä vaatia :( Hienoa että teillä imetys on sujunut hyvin :) Ja hei kannattaa kokeilla mamin anti colic -pulloja, niissä maito tulee todella hitaalla virtauksella, jos siis haluaa pllosta syöttää :)Karo: Harmi että hätäsektio vaikutti tolleen :( Ja joo, itsekin koin tosi työlääksi sen osittaisimetyksen vaikken sitä kauaa ehtiytkään kokea, juurikin noista syistä mitä mainitsit.. Ihan ymmärrettävää että välillä tuntuu ettei jaksa, ja ei siitä kannata stressiä ottaakaan, teette niinkuin itsestä parhaalta tuntuu! Ja niin eihän se tietenkään johdu äidistä tai korvikkeesta se refluksivaiva, hyvä ettet syytä siitä ittees! :) Kiitos paljon ihana ja ihanaa viikonloppua teille♥♥Tiramisuheidi: Kiitos paljon, tulipa hyvä mieli! :) Ja mua ihmetyttää kyllä kans tosi paljon se ettei Tiaraa punnittu useammin ja harmittaa se etten itsekään osannut vaatia sitä useammin :( Kiitos ihanasta kommentista ja kaikkea hyvää myös sulle! :)♥Maryanneh: On se meidän ihana pieni♥Ac: No se on tosi ihmeellistä kyllä! Mekin sitten kun Tiaran painonlasku paljastui niin saatiin se vaaka omaan huoneeseen ja saatiin tehdä syöttöpunnituksia, mut sillon oli jo liian myöhästä :( Ja niinhän se on että tärkeintä on että neiti saa ruokaa ja kasvaa :) Onneksi sait imuotteen korjattua ja teillä imetys lähti sujumaan hyvin hoitajien osaamattomuudesta huolimatta :) Ja mäki kyl oon miettiny sitä läheisyysjuttua, että miksi jotkut kokee sen ja toiset ei :D! Ihan oikeessa oot että imetys ei oo hyvän äitiyden mittari. Kiitos ihanasta kommentista ja kaikkea hyvää teille! :)Jenna: Hahah me saatiin toi ristiäislahjaksi mun tädiltä, se on kyl kiva! :)Aino: hahah hauskaa että oot ollu saman painoinen kun Tiara :) Ja niinhän se on! Kiva että tykkäsit ja kiitos! :)Julia: No teillä on mennyt aika samalla tavalla kuin meilläkin sitten, voi noita meidän vauvoja joilla oli niin kiire maailmaan! :D Se on ihan totta että on ihanaa että mieskin voi olla apuna syötöissä, meilläkin se oli tärkeää varsinkin alussa kun Tiara ei vielä nukkunu kokonaisia öitä :) Terkkuja sinnepäin ja kiitos kommentista! :)

  43. Avatar Iina sanoo:

    PienenTytönÄiti: Voi että ku inhottavaa että tulit niin kipeeksi :( Se on ihan oikein että jos ei se tunnu yhtään hyvältä niin silloin kannattaa toimia itselle helpommalla tavalla ja syöttää sitten pullosta, turha sitä on stressiä repiä niinkin ”pienestä” asiasta :) Ja muakin vähän ärsytti se että munkin oletettiin kokoajan imettävän ja vieläkin jos käyn vaikka lääkärissä niin mun oletetaan imettävän, vaikkei koko imetysasia liittyisi edes lääkärissäkäyntiin millään tavalla niin se otetaan puheeksi. Mahtavaa viikonloppua teille ja kiitos että jaoit teidän tarinan! :)Anonyymi 17.54: No ei ne kyllä kovin kauaa tuota sitä maitoa, eikä tuu kipeeksi tai ainakaan mulla ei tullut. Maidon tulo vaan väheni itsestään ja kun lakkasin pumppaamasta niin parissa päivässä se oli lakannut kokonaan. :)Laura: Mä luinkin sen sun imetyspostauksen kun siitä mainitsit (En vieläkään ymmärrä miksei sun uudet postaukset näy mulal vaikka oon lukijana nii aina missaan jotain prkl!) Mutta oon kyllä todella samoilla linjoilla sun kanssa kaikesta mitä sanoit (kuten tavallista ;D) Kiitos paljon kommentista ja ihanaa viikonloppua teidän perheelle! :)Anonyymi 19.36: Niinhän se on että rintamaito on parasta vauvalle, mutta kasvaa ne onneksi korvikkeellakin :) Mulla imetys ei ollut ollenkaan kivuliasta ja siitäkin syystä harmittaa vielä kahta kauheammin, jotenkin ärsyttää että se ois voinu sujua niin hyvin mutta sitten ei sujunutkaan :( Hienoa että teillä imetys sujui hyvin ja nimenomaan, ylpeä saa todellakin olla mutta ylimielinen ei :) Kiitos asiallisesta ja hyvästä kommentista ja mukavaa viikonloppua! :)Laukku: Hienoa että teillä sujui imetys hienosti ja sujuu edelleen! :) Ja mulla on ihan sama, ei mulla oo kyllä mitään tarvetta arvostella ketään toista äitiä hänen ratkaisustaan niin imetyksessä kuin muissakaan asioissa, ärsyttää se että kokoajan kehitetään erilaisia hyvän äitiyden mittareita. Kiitos hyvästä kommentista ja kehuista ja aivan mahtavaa viikonloppua teidän perheelle! :)Anonyymi 20.18: Kiitos! Hienoa että saitte imetyksen toimimaan vaikka alku olikin vaikeaa :) Ja oon sun kanssa samaa mieltä, että ei sitä kannata turhaan itseään kiusata vaan ottaa vähän rennommin! Onnea tulevasta pikkuisesta! Ja mun mielestä se on mukavaa että suhtaudut noin positiivisesti myös korvikkeella ruokkiviin äiteihin vaikka itse oletkin onnistunut imetyksessä todella hyvin :) Kaikkea hyvää teille!Sini: Voi että, inhottavaa että teillä imetys kävi noin kivuliaaksi :( Mutta onneksi korvikkeellakin kasvaa vauva hyvin! Kaikkea hyvää teille :)

  44. Avatar Iina sanoo:

    Minna: Moi♥ No hui! Teillä meni sit aikalailla samoin ku meilläkin mut sait vielä inhottavan kohtutulehduksenkin, voi että :S Ja nii se on kyllä ihan ymmärrettävää että et halua niitä lääkeaineita pikkukakkoselle siirtää, ihmeellistä kun lääkäritkin puhuu ihan mitä sattuu.. Ja on kyllä hyvä vastustuskyky! :D Mäkin oon sun kanssa samaa mieltä ja kiitos taas kerran mukavasta kommentista! Terkkuja sinnekin♥♥Fanni: Mukava että tykkäsit! :) Voi että, teidän kokemus kuulostaa ihan samalta kuin meilläkin paitsi että teillä sentään punnittiin! Ja se on ihan totta että isä ja sukulaisetkin saa paremman yhteyden vauvaan jo pienestä pitäen kun pystyvät syöttämäänkin :) Kiitos mukavasta komemntista ja kaikkea hyvää! :)Ansku: Voi Kiitos♥ Ja se on kyllä tosi hassua munkin mielestä että Tiaraa ei punnittu, ja harmittaa :( Inhottavaa että tuli rinnat noin kipeeksi sulla :( Ja mulla oli ihan sama! Tuli aina paha olo imettäessä ja ne jälkisupparit oli jotain aivan kamalaa! Ja ei se kyllä tee kenestäkään huonompaa äitiä jos imetys ei onnistukaan, mutta aina kannattaa yrittää niinkun sanoitkin! :) No mulla on kyllä rinnat nykyään muuten ihan samanlaiset kun ennen raskauttakin, lukuunottamatta sitä et ne on yhden kuppikoon suuremmat ja raskausarpiset :D Ja kiitos ihanan pitkästä kommentista, ei haittaa ollenkaan että kirjotit pitkästi! :) Ihanaa viikonloppua teille! :)♥Laura: Voi kiitos ihan hirvittävän paljon! Hyvää viikonloppua teille! :)♥Kati: Mukavaa että teillä imetys sujui noinkin pitkään vaikeuksista huolimatta! :) Ja hienoa että sinä sait kokea juuri sen läheisyyden tunteen josta itse en tiedä mitään :D! Se on kyllä hassua miten toiset sen saa kokea ja toiset taas ei.. :D Kiitos kommentista ja kaikkea hyvää teille :)Anonyymi 23.29: Kiitos itsellesi, mukavaa että tykkäsit! :)Jonna: Oon kyllä samaa mieltä sun kanssa ja onhan se pullo tosiaan nopeempi :) Kaikkea hyvää teille ja paranemisia, luin sun blogista sun inhottavasta sairaalareissusta! :(Anonyymi 10.28: Mukavaa että tykkäsit! :) No mutta hienoa että teillä imetys sujuu hyvin :) Ja ei meilläkään öisin ollut itseasiassa pulloruokinta vaikeaa silloin kun neiti vielä ei nukkunu kokonaisia öitä, laitettiin vaan ennen nukkumaanmenoa pullot valmiiksi jääkaappiin niin yöllä ei tarvinnu olla pystyssä kun se 30 sekkaa kun maito lämpeni mikrossa :D Kiitos paljon ja ois mukava kyllä kuullas melkein samanikäisen neitinne kuulumisia useamminkin! :) Ja niin, todella hienoa että selvisitte alun vaikeuksista ja imetys lähti hienosti käyntiin! oot ihan oikeessa että imetyksen onnistuminen ei oo mikään itsestäänselvyys, mutta se on mahtavaa jos se sujuu hyvin! Ja nyt toivottelen vielä hyvät viikonloput sinne!Jensku: Mahtavaa että teillä sujui imetys hienosti heti alusta asti :) harmillista tosin että sun lääkitys sitten lopetettiin vaikka sen takia jouduit imetyksenkin lopettamaan :( Uskon että harmittaa kyllä tuo lääkejuttu! Ja joo, en usko että on kovin mukavaa imettä semmosta pikku tissimonsteria joka jyystää hampaillaan :DDAnonyymi 12.51: Kiitos paljon! :) Alussa Tiara nukkui kapaloituna fleece-torkkupeittoon ja sen päällä viel paksu äp:n peitto kun toinen oli niin pieni ja palelevainen♥ :)Emma: Mukavaa että tykkäsit ja tulit jakamaan omankin kokemuksesi! :) Mukavaa että teillä sujuu imetys noin mahtavasti, saat olla kyllä ylpeä! Ja ei se kyllä mun mielestä ole kamalaa että imettää julkisilla paikoilla, vaan ihan normaalia :) Harmi että imetyksen mukana sitten on tullut tuo että pullo ei kelpaa ollenkaan, mutta toivottavasti onnistutte vieroituksessa :) Tottahan se on että vauvavuosi on lyhyt ja ihana aika ja kyllä sen kestää että yhden vuoden elämästään on symbioosissa ihanan pienen ihmisen kanssa :) Ihan oikeessa oot että voiskohan tästä taistelusta jo päästä vihdoin eroon! Terkut sinne ja kiitos ihanasta ja asiallisesta kommentista! :)

  45. Avatar Iina sanoo:

    Anonyymi 15.32: Mulla henkilökohtasesti imetys ei sattunu ollenkaan eikä tullu haavoja tai mitään, se on ihan yksilöllistä :) Se on totta että ärsyttävää että ulkopuoliset tahot luo paineita imettämisestä, eikä yhtään helpota stressaavan äidin oloa synnytyksen jälkeen :/ Ei lapsen saaminen kyllä karmeaa ole vaan maailman ihaninta, se riippuu niin paljon ihmisestä ja kokemuksista, itse oon ainakin päässy todella helpolla, ilman sen suurempia vaivoja. Suosittelen et käyt lukemassa vaikka mun synnytyskertomuksen, mä nimittäin koin synnytyksen mahtavana ja voimaannuttavana kokemuksena :)Anonyymi 18.01: Kyllä meillä käytetään, yleensä päiväunilla tutti on kaveri mutta hereillä ollessa tai öisin sitä ei oikeastaan tarvita. Tiara nukahtaa yöunille yleensä ilman tuttia mutta päikkäreillä se on ihan ehdoton :D On täällä ollu kyllä tuttikuviakin, kerranhan mulle valitettiin siitä(kin) että Tiaralla on muka aina sama tutti :DDDDÄiti 21v: Kuulostaa inhottavalta tuo että imetysasiaa kokoajan nostetaan esille, varsinkin kun aihe on vielä arka ja harmitus tuoreessa muistissa :( Mäkin aion kokeilla imetystä uudelleen kun sitten joskus toivottavasti on pikkukakkosen aika :D Ja se on ihan totta et miehen osallistuminen myös syöttöihin on ihanaa ja helpottaa arkea huomattavasti! Terkut sinne ja tsemppiä kakkapääanopin kanssa :D (Siis ei ole tarkoitus haukkua, sain vaan inhottavan kuvan hänestä kun on sua syyllistänyt!)Onerva: No moi! Mukavaa että jaoit omankin kokemuksesi! Se kyllä oli munkin mielestä outoa ettei Tiaraa punnittu. Mutta uskon että se kokoaikainen punnitseminen on myös ahdistavaa :( Mulle jäi nyt vähän epäselväksi se että oliko teidän pojalla sitten sitä maitoallergiaa vai ei, mutta jos ei ollut niin inhottavaa että jouduit lopettamaan imetyksen periaatteessa ”turhaan”. Mutta ei siitä kannata stressiä tai syyllisyyttä enää tuntea, vaikka se voikin olla vaikeaa antaa itselleen anteeksi jos on kokenut imetyksen todella tärkeänä. Oon ihan samaa mieltä sun kanssa siitä että kaikilla ei vaan onnistu oikeastikaan, mutta imetyksen lopettaminen täysin itsekkäistä syistä on typerää. Ja joo mulla oli ihan sama että ärsytti kun tuntemattomat tuli mussuttamaan maidontulosta ja imutekniikasta, koin sen todella inhottavaksi koska imetys oli ainakin mulle tosi yksityinen asia.. Terkkuja sinnepäin ja kiitos vielä kommentista!Jensku: Aijaa :O! Mutta joo niin tosiaan luulis, mua kyllä harmittaa vielkin ettei punnittu!Leppis: Mukavaa että postaus oli mieluinen! Kiitos kivasta kommentista ja hyvää viikonloppua sinnepäin! :)Anonyymi 2.16: Mun mielestä on inhottavaa että syyllistät nuoria äitejä kommentillasi, vaikka itsekin olet nuori äiti. Et voi yleistää että nimenomaan nuoret äidit imettäisivät todella vähän, tässäkin postauksessa on mennyt aika 50/50 imettävien äitien ja korvikevauvojen kanssa. Siitä olen sun kanssa samaa mieltä että imetysneuvonta on huonoa neuvoloissa, mutta en silti lähtisi syyllistämään vaikkapa äitejä jotka kokevat imetyksen todella kivuliaaksi. Jokainen toimii tavallaan ja mun mielestä on aivan turha yleistää että nimenomaan nuoret äidit tekee aina vaan sitä ja tätä, miksi sinunkin piti tehdä niin? Eiköhän ne vanhemmat supermutsit syyttele meitä vauvapalstoilla ihan tarpeeksi. Anonyymi 10.21: Hyvä idea, pitääpäs toteuttaa tollanen! :) Kiitos♥Anonyymi 12.32: Voi kiitos ihan hirveesti, mulla tuli tosi hyvä mieli sun kommentista :))♥ Kaikkea hyvää sulle :)♥Anonyymi 17.18: Voi että, ihana kuulla että tykkäät, kiitos paljon :)♥ Ihan mahtavaa että sait imetyksen onnistumaan noinkin pitkään kaikista mahdollisista vaikeuksista huolimatta! Ja totta se on että tärkeintä on että vauva saa ruokaa :) Kiitos kun jaoit teidän tarinan ja kaikkea hyvää teille! :))♥

  46. Avatar Anonymous sanoo:

    Olen sinua kymmenen vuotta vanhempi ja hämmennyin kovasti näistä kommenteista. Olen kyllä kuullut, että mitä nuorempi ja kouluttamattomampi äiti on, sitä lyhemmän aikaa hän imettää, mutta silti nämä vastaukset olivat yllätys – niin nuorista äideistä on luovuttanut imetyksen suhteen jo ihan alussa. Tottahan on, että vauva kasvaa korvikkeellakin, mutta äidinmaito antaa niin paljon enemmän – vastustuskykyä, vitamiineja jne., ettei kannattaisi aina tuudittautua vain tuohon vatsan täyttymiseen. Äidit ovat imettäneet satojatuhansia vuosia, miksi kummassa imetys ei nyt yhtäkkiä enää onnistukaan?

  47. Avatar Zallaah sanoo:

    meillä on kolme lasta, ja ketään en ole muutamaa viikkoa pidempään pystynyt täysimettämään-paino on vaan laskenut ja lähtenyt hitaaseen nousuun korvikkeen kera sitten. nyt kolmas on 9kk; osittaisimetän edelleen. lisämaitoa on aina saanut noin 3-4dl/vrk, yleensä aamulla kamalimpaan nälkään kun alkoi melkein heti nukkua täysiä öitä; sitten välipalan aikoihin ja sitten illasta vielä. loput ajat oon tarjonnut rintaa, ja kyllä sieltä jotain tulee koska lapsi kasvaa :) välistä meno oli aika hervotonta kun 5-10min on ollut vauvan mielestä hyvä aika syödä, ja tunnin välein. onneksi ei enää! :Dimetystukikoulutuksessakin ihan eka ohje on että vauvan pitää saada ruokaa, eikä toki mitenkään niin että ”älä syötä korviketta tai pilaat kaiken”.monilla imetys kaatuu juuri tuohon kipuun (kestää hetken ennenkuin rinnat tottuvat imetykseen, muutaman viikonkin..), huonoon imuotteeseen, siihen että ihan oikeasti pitäisi juoda kuin kameli ja syödä hyvin, että sitä maitoa tulisi. ja muutenkin ihan pienet vauvat vaan tuntuu asuvan rinnalla koska maitomäärä pitää kuitenkin ihan nollista saada tilailtua sinne noin litran kohdille mitä keskivertovauva syö vuorokaudessa. ei se ihan päivässä tai viikossa tapahdu, joten ei ihme että ihan alussa maidontulo hiipuu jos tarpeeksi imetyskertoja ei vuorokauteen tule.meillä on siis tutti, pullo ja rinta, ollut siitä 2vkon ikäisestä lähtien, ja onneksi ei ikinä ole mitään hyljitty :) tuossa 8kk iästä kyllä tyttö on välistä heitellyt pulloa menemään, se on jotenkin huvittavaa :D

  48. Avatar Anonymous sanoo:

    Zallaah: ”meillä on kolme lasta, ja ketään en ole muutamaa viikkoa pidempään pystynyt täysimettämään-paino on vaan laskenut ja lähtenyt hitaaseen nousuun korvikkeen kera sitten.”- Se on ihan normaalia, että laitoksella paino hieman laskee. Lapsentahtisella imetyksellä turvataan maidon saanti vaikka sitä tulisi niukasti alkuun, koska normaalipainoisena syntynyt lapsi pärjää hyvin.”monilla imetys kaatuu juuri tuohon kipuun (kestää hetken ennenkuin rinnat tottuvat imetykseen, muutaman viikonkin..), huonoon imuotteeseen”Imetys.fi sivulta:”Yleisimmät imetyskivun syyt ovat vauvan huono imuote, sammas tai rintatulehdus. Imetys ei kuitenkaan saisi koskaan sattua. Kipu on merkki siitä, että jotain on vialla.Imetyskivut ovat kohtalaisen yleisiä imetyksen alussa, mutta yleensä imetyksestä tulee ennemmin tai myöhemmin kivutonta. Rintojen pakkautumiseen liittyvät kivut menevät ohi, kun maidon tulo tasaantuu. Nännit tottuvat vauvan imemiseen, eivätkä ole enää arat. Jos kivut eivät hellitä muutamassa päivässä, kannattaa ottaa yhteys imetystukihenkilöön tai pyytää apua neuvolasta.”http://www.imetys.fi/index.php/tukea-tietoa/imetystietoa-perheille/kun-imetys-tekee-kipeaaEli jos kipu jatkuu vielä parin päivän jälkeen niin se ei ole normaalia vaan pitää ottaa yhteyttä neuvolaan.Ärsyttää, kun annetaan virheellistä tietoa näissä blogikeskusteluissa niin ei se mikään ihme, että kukaan ei osaa enään lapsiaan ruokkia, kun pullolla.

  49. Avatar Anonymous sanoo:

    Tais kuolla 100 vuotta sitten joka toinen lapsi, kun sillon ei ollut korvikkeita.No ei kuollut, koska imetystä pidettiin itsestäänselvyytenä ja äidit ottivat siitä vastuun. Ei henkilökohtaisesti kenellekkään vaan ihan yleisesti tästä imettämättömyydestä.Ennen Suomen sotaa oli tavallista, että lapsia imetettiin vielä taaperonakin. Nykyään harva pääsee edes puoleen vuoteen täyimetyksellä. Ja sitäkin harvemmat edes vuoden tietämille joka on ohjeellistettu neuvolasta. Kauas sekin jää maailmanterveysjärjestön WHO:n suosituksesta, joka on 2 vuotiaaksi ja jos äiti ja lapsi tahtoo niin vielä siitäkin eteenpäin.

  50. Avatar Jobse sanoo:

    Ensimmäistä kertaa luen imetykseen liittyen nuin positiivista tekstiä. Ihaninta taitaa olla se et sitä huomaa et muutkin kokevat imetyksen tärkeyden ja yrittävät sinun laillasi tehdä kaikkensa et lapsi sais rintamaitoa! Eipähän sitä kannata väkisten vääntää jos ei tule niin ei tule, fiksua siirtyä korvikemaidolle kun kasvuhan seon tosiaan tärkeintä..Miksi asiaan otin kantaa on et itse olen täysimettänyt melkeen puolivuotiaaksi, edelleen imetän ja poika kohta 8kk. Mutta meillä kaikki on tapahtunut niin helposit, maitoa on tullut yli että ympäri ja poika kasvanut aivan hurjaa vauhtia alusta alkaen joten meidän kohdalla rintamaito on riittänyt.. Itse olen imetyksen kannalla, mutta niinkuin teidän tilanteessa korvikemaitoon siirtyminen oli enemmänkin kuin suotavaa ihan pikkuisen hyvinvoinnin takia. Toisin kuin monienmonien kavereideni, jotka jättävät imetyksen pois vain sen takia kun eivät viitsi, tahtovat päässä vapaammin liikkumaan, sekä pelkäävät ulkonäöllisiä haittoja, ja seon minusta niin väärin :(

Kommentoi