Neljäs imetyskokemukseni tähän asti

10.10.2021

Meidän kuopuksen kanssa imetystaivalta on takana nyt reilut yhdeksän viikkoa. Imetys lähti heti alusta asti sujumaan hänen kanssa ihan valtavan hienosti, vaikka sitä jännitin pienten viikkojen takia. Kun takana oli yksi aiempi kokemus ennenaikaisesta samoilla viikoilla syntyneestä vauvasta, tiesin mikä kaikki voi mennä imetyksessä pieleen jo heti kättelyssä. Vauva saattaa olla liian väsynyt jaksaakseen olla rinnalla, nopea painon lasku ja sen vuoksi lisämaidon antaminen voi saada hylkimään rintaa, vauva voi kellastua ja joutua valohoitoon, joka vähentää ihokontaktia ja vaikeuttaa maidon nousua, jatkuva sokeriseuranta ja äidin katkonaiset unet sairaalassa vain muutamia juttuja mainitakseni.

Vastapainoksi mulla oli kaksi onnistunutta pitkää imetystä täysiaikaisten vauvojen kanssa taustalla, joiden tuoma kokemus antoi varmuutta ja tietoa siitä, miten oma kroppa toimii. Tiesin, että pystyn imettämään, tiesin että multa tulee maitoa (ja millaisella aikataululla se nousee) ja tiesin, että mun maito riittää hyvin täyttämään vauvan tarpeet, jos vauva vaan jaksaa olla rinnalla. Ja vauvahan jaksoi, ihan mielettömän hienosti heti synnytyssalista asti.

Tämän vuoden imetysviikon teemana on nostaa esiin imetys- ja perhemyönteisyyden vaatimia tekoja yhteiskunnan eri sektoreilla. Vaikka koen, että 10 vuoden äitiyteni aikana imetys on tullut paljon näkyvämmäksi ja tietoa ja tukea on enemmän ja paremmin saatavilla, ennenaikaisen ja pienipainoisen vauvan kohdalla ei silti ollut muuttunut mikään kymmenessä vuodessa. Vaikka sain synnytyksessä uskomattoman hyvää, lämmintä ja asiantuntevaa hoitoa Naistenklinikalla, lapsivuodeosastolla en kokenut tulevani täysin kuulluksi ennenaikaisen vauvan imetyksen osalta.

Mun omaan kokemukseen ja sanaan ei luotettu, vaan mua painostettiin esimerkiksi syöttöpunnitukseen keskellä yötä 1,5h sen jälkeen kun vauva oli syönyt rinnalla mahan täyteen, vaikka kerroin, että hänellä ei luultavasti ole nälkä silloin, koska oli juuri ollut tunnin rinnalla. Kun vauva sitten kesken unilta herätettynä syöttöpunnituksessa söi vain 5ml (todella yllättävää), tätä pidettiin perusteena lisämaidon antamiselle.

Kerroin etten halua pumpata, koska en heru sairaalan pumpulle. Mua painostettiin pumppaamaan silti. Vauvalle yritettiin tarjota pulloa, josta kieltäydyin. Jouduin antamaan toisen äidin pumppaamaa lisämaitoa vauvalle imetysapulaitteella ja sormisyötöllä, vaikka vauva söi riittävästi mun maitoa ja puklasi heti kaiken lisämaidon pois. Kahden vuorokauden ikäiselle piti pakkosyöttää 20ml lisämaitoa mun maidon päälle, vaikka hänellä oli jo maha täynnä. Imetykseen ja vauvan syömiseen puututtiin useita kertoja, vaikka vauva jaksoi olla hienosti rinnalla kuten meidän täysiaikaiset vauvat, ja kaikki imetyksen turvamerkit täyttyivät. Pidin vauvaa 24/7 ihokontaktissa ja maito nousi hienosti.

Ymmärrän, että ennenaikaisena syntyneen kanssa esimerkiksi sokereiden tarkempi seuranta on tarpeen, mutta kontrasti oli silti valtava. Siinä missä viikkoa myöhemmin 37+0 syntyneen vauvan kanssa on täysi rauha imetykselle ja pesimiselle, eikä kukaan kysele mitään tai tule häiritsemään jatkuvilla punnituksilla ja pistelyillä, viikkoa aiemmin syntyneen kanssa rauhaa ei ollut kolmea tuntia kauempaa, eikä usein edes sitä. Siinä on aika vaikea saavuttaa sellaista rentoa ja onnellista olotilaa jossa maito nousee, jos joutuu monta kertaa vahvojen hormonien kanssa vielä puolustelemaan omaa imetystä.

En ihmettele enää lainkaan, että esikoisen kanssa mun imetys ei onnistunut ollenkaan, kun ne olosuhteet olivat juuri nämä samat, mutta se mun oma kokemus ja tieto puuttui ja suostuin kaikkeen. Imetystä ja sen jatkuvaa tarkkailua, painostusta, tuloksetonta pumppausta, lisämaitoa, pulloa ja tuttia heti sairaalassa ja lopulta kaupan päälle vielä valohoito, jonka vuoksi esikoinen oli jatkuvasti ensipäivinä sinivalossa, eikä ihokontaktissa.

Saan olla kiitollinen siitä, että tällä kertaa taustalla oli kaksi onnistunutta imetystä ja kaikki se tieto. Ilman niitä olisin uskonut, että oma maitoni ei riitä. Olisin antanut pullosta lisämaitoa heti sairaalassa, ja oltaisiin luultavasti ajauduttu lopulta antamaan korviketta pullosta, kuten esikoisen kanssa kävi. Korvikkeen antamisessa ei ole mitään pahaa ja lapsi kasvoi mainiosti silläkin, mutta kun oma toiveeni oli nimenomaan imetys, se olisi ollut nyt itselleni iso suru jos se ei olisi onnistunut.

Tässä on mielestäni iso ristiriita imetysmyönteisyyden ja ennenaikaisena syntyneiden vauvojen hoidossa. Sairaalassa tulisi pohtia sitä, miten imetyksen voisi turvata ja siihen kannustaa (mikäli se on äidin toiveena) myös ennenaikaisena syntyneiden vauvojen hoidossa mahdollisimman hyvin, sillä tällä hetkellä olosuhteet ennenaikaisen vauvan imetykselle olivat osastolla ajoittain todella haastavat. Mielestäni se ei saa mennä enää vuonna 2021 niin, että äiti joutuu jatkuvasti puolustelemaan imetystä ja sen onnistuminen on äidin tiedon ja taidon varassa.

Se olisi nimenomaan henkilökunnan tehtävä ohjata ja kannustaa imetyksen onnistumiseen aina jos se on äidin toiveena, eikä hankaloittaa sitä toimimalla täysin esimerkiksi imetyksen tue ohjeiden vastaisesti. Sairaalassa on keinoja käytettävissä, kuten se imetysapulaite ja sormisyöttö – eikä pullon pitäisi olla eka jota tarjotaan. Vielä välineitäkin tärkeämpää on kuitenkin se, että äiti voisi kokea tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi ja saavansa tukea painostuksen ja kyttäämisen sijaan, tilanteessa kuin tilanteessa.

Esikoisen kanssa koetun sairaala-ajan vuoksi mulla on aina ollut toiveena mahdollisimman varhainen kotiutuminen synnytyksen jälkeen (koska ajatus sairaalassa olosta on ahdistanut niin paljon) ja täysiaikaisten vauvojen kanssa ollaankin onneksi päästy nopeasti kotiin. Mulle jäi esikoisen synnytyksen sairaala-ajasta ajasta tosi kurjat fiilikset ja olen tajunnut vasta nyt näin kymmenen vuoden jälkeen, että en koskaan saanut käsitellä niitä kenenkään kanssa. Ne kaikki tunteet nousivat pintaan nyt kun kuopus syntyi samoilla viikoilla ja jouduin kohtaamaan niitä samoja asioita uudelleen. Siksi mulle oli oikeasti todella vaikeaa olla sairaalassa, varsinkin kun Otto ei siellä koronan vuoksi saanut olla kuin sen yhden tunnin vuorokaudessa.

Onneksi lapsivuodeosastolla mulla oli kolmen päivän aikana myös useampi ihana kätilö, joilta sain kannustusta, luottamusta, empatiaa ja ymmärrystä ja jotka nimenomaan toimivat imetysohjeiden mukaan. Heille olen valtavan kiitollinen siitä, että he saivat mulle paremman olon ja uskalsin luottaa itseeni. Mutta yksikin ihminen, joka kylvää epäilyksen siemeniä äidin imetys-itseluottamukseen ja vaikeuttaa hommaa tarpeettomasti myös käytännössä, on liikaa. Ne ensimmäiset päivät ovat valtavan tärkeitä imetyksen onnistumiselle ja sitä pitäisi suojata kaikin keinoin, jos se perheen toiveena on.  Pitäisi huolehtia, että ihan jokaisella hoitohenkilökunnan jäsenellä on imetystietämys ajan tasalla.

Yhdeksän viikkoa imetystä on sujunut kuin unelma. Vauva kasvaa hienosti ja imetys on juuri sitä, mitä se parhaimmillaan voi olla: helppoa, ilmaista, hauskaa, ihanaa, rakastavaa, täynnä läheisyyttä ja ihania hetkiä. Olen maailman kiitollisin, että saan kokea tämän tälläkin kertaa. <3

Suosittelen jokaista, jolla imetys on toiveissa, tutustumaan Imetyksen tuen sivuihin. Sieltä löytyy tukea ja neuvoja melkeinpä jokaiseen tilanteeseen, mikä voi tulla vastaan! En olisi uskaltanut luottaa omaan kokemukseeni yhtä paljon ellen olisi tankannut itseeni kaikkea sitä tietoa, minkä sieltä löytää.


Paras rintapumppu, jolle maitoa oikeasti heruu

12.09.2021

Kaupallinen yhteistyö: Ainu

Vauvalla on ikää viisi viikkoa ja imetys on lähtenyt meillä hyvin käyntiin. Vauva on kasvanut mun rintamaidolla alusta asti todella hyvin ennenaikaisuudesta huolimatta. Olen tosi kiitollinen siitä, että se imetys lähti sujumaan, koska mulla on taustalla myös aivan toisenlainen kokemus imetyksestä ja ennenaikaisuudesta. Vuodet ja kokemus ovat tuoneet varmuutta ja helpottaneet hommaa. Yksi asia on silti tälläkin kertaa ihan samalla tavalla kuin esikoisen kanssa kymmenen vuotta sitten: sairaalan rintapumpulle multa ei herunut maitoa ollenkaan, kun mua painostettiin sitä kokeilemaan. Silloin 10 vuotta sitten luulin, että multa ei vaan tule ollenkaan maitoa (koska sille kovalle, epämukavalle ja meluisalle pumpulle ei tullut).

Nykyään tiedän, että se sairaalan pumppu ei kerro mitään siitä kuinka paljon maitoa tulee vauvalle. Pitkään luulin, että en heruisi millekään pumpulle ja olin hyväksynyt sen, että jos haluan imettää, niin meillä ei sitten pullo onnistu ollenkaan. Kuinka kauaskantoisia vaikutuksia yhdellä huonolla kokemuksella voikaan olla? Mutta onneksi ympärillä on viisaita äitejä, joilla on kokemusta ja jotka kannustavat ja rohkaisevat.

Neljännen kanssa halusin rohkeasti kokeilla jos kuitenkin onnistuisin pumppaamaan edes satunnaisia maitoja pakkaseen varalle, koska nimenomaan Otto jää kotiin vauvan kanssa pidemmäksi aikaa marraskuussa, ja minä olen se, joka tekee töitä. Pääosin olemme kaikki yhdessä kotona ja syötän vauvaa suoraan rinnasta. Mutta jos joskus tulee sellainen tilanne, että minulla on vaikka lyhyt työtapaaminen, tai Otto menee vaikka yksin vauvan kanssa pidemmälle lenkille tai asioille, niin olisi kiva, jos sitä mun maitoa olisi varalta saatavilla myös pullosta.

Sain testiin uuden laadukkaan ja helppokäyttöisen Ainu MAM 2in1 Single rintapumpun, jota voi käyttää sekä elektronisena että käsikäyttöisenä. Pumpussa on ladattava akku, eli paristoja ei tarvita, eikä myöskään tarvitse olla kahlittuna pistokkeeseen kun pumppaa. Tai jos akku sattuisi loppumaan kesken pumppauksen, eikä latausmahdollisuutta olisi juuri silloin (esim. kaupungilla), vaihto elektronisesta käsikäyttöiseen pumppuun onnistuu muutamassa sekunnissa helposti pumppuyksiköitä vaihtamalla.

Maidon voi halutessaan pumpata suoraan pulloon, josta se on helppoa tarjoilla vauvalle hygieenisesti ja ilman ekstratiskiä, tai sitten voi käyttää Ainu MAM säilytysratkaisua ja säästää maidon myöhempää käyttöä varten pakastimessa tai jääkaapissa. Säilytysratkaisun voi myös kiinnittää suoraan pumppuun, ja maidon pumpata suoraan sinne. Ja näin me  ollaan toimittu. Nyt maitoa on pakkasessa tulevaisuuden varalle jo hyvä määrä. Ainu MAM Single 2in1 pumpun pakkauksessa tulee mukana kaksi eri kokoista MAM Anti-colic -tuttipulloa, sekä kaksi MAM säilytysratkaisua.

Säilytysratkaisuun voi kätevästi merkitä lyijykynällä pumppausajankohdan, niin tietää mihin asti maitoa voi käyttää. Merkintä poistuu pestessä. Purkit ovat mikroaaltouunin, astianpesukoneen ja pakastuksen kestäviä, ja sitten kun niitä ei tarvita enää maidolle, niitä voi hyvin käyttää esimerkiksi sose- tai sormiruuan säilytyspurkkeina tai välipalojen säilytykseen vielä isommankin lapsen kanssa. Purkit voi steriloida keittämällä viisi minuuttia. Säilytysratkaisuja voi ostaa myös erillisen 5kpl pakkauksen, jossa on viisi purkkia kansineen.

Äidinmaito säilyy Imetyksen tuen mukaan:
  • 6 tuntia huoneenlämmössä (lämpötila noin 20 astetta)
  • 2 vrk jääkaapin takaosassa (lämpötila alle 6 astetta)
  • 6 kk pakastimessa
  • 1-2 viikkoa pakastelokerossa
  • 1 vrk sulatettuna jääkaapissa

Eli nämä nyt pumpatut maidot säilyvät hyvinkin pakastimessa sinne asti, kun vauva on isompi ja sormiruokailee jo. Silloin hän voi harjoitella maidon juontia vaikka myös ihan suoraan MAM säilytyspurkista tai nokkamukista. Ajattelin hiljalleen ilman stressiä ja rauhallisessa tahdissa pumppailla maitoa pakkaseen vaikka pari kertaa viikossa talteen.

Ainu MAM Single 2in1 pumpussa on kaksivaiheinen pumppaus, joka jäljittelee vauvan luonnollista imurytmiä ja helpottaa siksi maidon herumista rinnasta. Elektronisessa pumpussa pumppaus alkaa ensin automaattisella stimulaatiovaiheella ja vasta sitten kun maitoa alkaa herua, siirrytään varsinaiseen pumppaukseen. Elektronisessa 2in1 rintapumpussa on 9 eri tehoa ja ajastin, josta näkee pumppauksen keston. Pumpussa on myös pehmeä silikoninen rintakuppi, joka tekee pumppauksesta paljon miellyttävämpää kuin sellainen kova, ikävän tuntuinen kuppi, joista mulla oli aiempaa kokemusta.

Olen ollut kyllä tosi tyytyväinen siihen, että sain itselleni näin monen vuoden jälkeen viimein positiivisen kokemuksen pumppauksesta. Siitä tulee niin voimaantunut fiilis, että mä pystyn siihen, eikä se ollutkaan yhtään hankalaa kun löytyi oikeat välineet. Kannattaa tutustua Ainu MAM-tuotteisiin lisää Ainun sivuilla. Ainulta löytyy apua moneen erilaiseen tilanteeseen vauvan kanssa. Esimerkiksi rintakumit imetystä helpottamaan, jos sellaisille on tarvetta. Sekä myös ainoat tutit, jotka meidän vauva kelpuuttaa!