Toivepostaus: Minä kasvattajana

21.02.2013

Postaustoiveita teiltä taannoin udellessani vastaanotin todella mielenkiintoisen postaustoiveen; toiveen että kertoisin millaisia ovat meidän perheen kasvatusperiaatteet. Mä oon miettinyt tässä jo useamman viikon tätä aihetta, koittanut kiinnittää huomiota siihen millainen kasvattaja olen omasta mielestäni ja millainen Otto on. Olen myös pohtinut tulevaisuutta, meidän arvoja ja sitä millaisiksi ihmisiksi haluan meidän lapset kasvattaa. En voi sanoa että meillä olisi mitään tiettyä kasvatusfilosofiaa enkä näe itseäni minkään tietyn vanhemmuuden tyylisuuntauksen toteuttajana (esim. kiintymysvanhemmuus, curling-vanhemmuus, mitä näitä kaikkia ihania nimityksiä onkaan), mutta on asioita joita kasvatuksessa pidän tärkeinä ja asioita joita pidän vähemmän tärkeinä. Ne tärkeät asiat ajattelin jakaa teidän kanssanne tässä postauksessa.

Mikään ei ole rakkautta ja rakastamista tärkeämpää, siitä mä olen aivan varma. Tärkeintä mulle kasvattajana on että meidän lapset saavat osakseen rutkasti rakkautta ja tuntevat olonsa rakastetuksi. Mä haluan opettaa meidän lapset sekä rakastamaan että ottamaan rakkautta vastaan. Mun mielestä lapsi ansaitsee vanhempiensa ehdottoman rakkauden ja luottamuksen oletusarvoisesti. Luottamuksen voi menettää – ja ansaita takaisin – mutta rakkautta ei. Mä aion rakastaa Tiaraa ja tulevaa tytsykkää aina ja ikuisesti tapahtui mitä hyvänsä. Se on tärkein arvo mitä mä oon mun äidiltä oppinut, että äidinrakkaus on ehdotonta ja aina saa tulla kotiin vaikka mikä olisi.

Olennaista mun mielestä on se että lapset tuntevat olevansa rakastettuja ja tärkeitä juuri sellaisina kuin ovat. Kehua ei voi koskaan liikaa, ja mulle on tärkeää vahvistaa lasten itsetuntoa. Tai varmaan kehuakin voi liikaa (silloin on mun mielestä jotain pielessä kun vanhemmat päästävät kehuja jaellen alaikäisen totaalisen laulutaidottoman lapsensa Idolsiin nolaamaan itsensä koko kansan edessä), mutta en usko että lasta voi kehua liikaa niistä asioista joissa hän oikeasti on hyvä.

IMG_5209Vanhempana koen myös että on mun tehtävä auttaa lapsia löytämään niitä asioita joissa he ovat hyviä ja tarjota mahdollisuuksia lapsille itselleen löytää se/ne omat juttunsa. Kehua voi myös ihan muutenvain, ei lapsen tarvitse olla huippu-urheilija tai 3v valokuvamalli kuullakseen olevansa hyvä jossain, vanhempana voi myös kehua erityisen hienosta leikistä, mahtavasta piirustuksesta tai hienosti syödystä poronkäristys -lautasellisesta. Kehut kuuluvat osaksi arkipäivää, mutta toki sitä rakkautta voi ja pitää osoittaa muutenkin. Meillä halataan, pussataan ja paijataan  päivittäin ja toivon että tämä tapa säilyy hamaan tulevaisuuteen asti. Tietenkin kunnioitan lapsen rajoja että jos ei pussaaminen enää tunnu lapsesta luontevalta niin en mä väkisin ole pussaamassa, mutta niin kauan kun mua ei kielletä niin hukutan Tiaran ja vauvan suukkoihin joka päivä!

Se että haluan tarjota lapsille mahdollisuuksia löytää oma juttunsa, tarkoittaa sitä että haluan kannustaa lapsia harrastamaan ja kokeilemaan uusia juttuja. Mä oon itse saanut aina harrastaa mitä olen halunnutkin ja harrastinkin nuorempana tanssia melkein 10 vuotta ja taidekoulua samanverran. Oon kiitollinen äidille siitä että äiti aikoinaan mut vei taidekerhoon pikkunaperona kun huomasi että mä tykkään ihan hurjasti piirtää ja maalata! En kuitenkaan halua ketään pakottaa mihinkään harrastukseen jos ei lasta itseään kiinnosta enkä myöskään ajattele että varsinkaan pikkulapsena (tai myöhemminkään) tarvitsisi olla montaa harrastusta, kunhan on se joku oma juttu jossa tuntee olevansa hyvä ja josta tykkää!

IMG_5210Sukupuolineutraalius ei kuulu meidän kasvatusperiaatteisiin, enkä yhtään tykkää siitä miten leimaava nimitys se on. Mä uskon ennemmin tasa-arvoon ja yksilön vapauteen olla hyväksytty sellaisena kuin on. En aio väkisin meidän tytöistä mitään pinkkejä pissisprinsessoja kasvattaa mutta en myöskään aio ostaa vain ja ainoastaan neutraalin värisiä puuleluja siinä pelossa että Barbiet ovat liian naista halventavia ja tyttöjen leluja. Meillä on nytkin sekä autoja että eläinlegoja enkä mä ainakaan ajattele niin että on tyttöjen ja poikien lelut/harrastukset/värit ym erikseen. Kumpikin meidän lapsista on oikeutettu olemaan niin poikamainen tai tyttömäinen kuin vain itse haluaa. Tällä hetkellä lastenhuone on ulkomuodoltaan hyvinkin pinkki ja hempeä, mutta olen valmis sitä muuttamaan sitä mukaa kun lapset osaavat kertoa mistä itse tykkäävät.

Mulle on tärkeää että meidän lapset omaavat hyvät käytöstavat ja osaavat ottaa toiset huomioon. Kotona harjoitellaan kiitosta, tervehtimistä, anteeksipyytämistä ja muita perusjuttuja, mutta kotiympäristön lisäksi haluan tutustuttaa lapset julkisiinkin paikkoihn ja niissä käyttäytymiseen. Mua on pienestä asti otettu mukaan ravintoloihin, matkoille, museoihin ja teatteri-esityksiin ja olen oppinut sen miten toimitaan erilaisissa tilanteissa. Samoja kulttuurielämyksiä haluan tarjota myös omille lapsilleni ja ollaankin otettu Tiara aina rohkeasti mukaan eri paikkoihin. Ei lapsi voi tietää miten käyttäydytään esimerkiksi ravintolassa jos ainoa ”ravintola” -kokemus on RAX:in buffet kerran vuodessa.

Syömisessä mulla on yksi tärkeä periaate: kaikkea pitää maistaa ainakin kerran. Jos ei tykkää, ei ole pakko syödä mutta maistaa pitää. Sama periaate on ollut mun äidilläni ja itse olin ainakin sellainen lapsi joka Stockan herkussa huuteli 4-vuotiaana kalatiskin kohdalla että ”äiti ostetaanhan me sitä mätiä! Ja smetanaa kanssa!” ja myyjät tiskin takana naureskelivat. Haluan myös opettaa lapsille terveelliset elämäntavat niin ruokavalion kuin liikunnankin puolesta ja toivon että molemmat  ovat luonteva osa lasten arkea tästä päivästä vanhuuteen asti.

IMG_5203Mä yritän olla johdonmukainen kaikessa mitä teen jotta lapsetkin voivat luottaa muhun ja mun sanaan. Haluan myös olla sellainen äiti jolta uskaltaa kysyä mitä vaan pelkäämättä joutuvansa naurunalaiseksi ja jonka kanssa voi keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä. Mä oikein odotan että Tiara alkaa kysyä miksi -kysymyksiä enemmänkin ja saan kertoa asioita! Haluan olla lapsilleni läsnä ja toivon etten koskaan unohda miten tärkeää on kiireenkin keskellä antaa lapsille huomiota, leikkiä yhdessä, halia ja jutella. Tunteita saa näyttää ja niistä saa puhua ja yritän parhaani mukaan opettaa lapset käsittelemään omia tunteitaan, myös niitä negatiivisia.

Se on myös tärkeää opettaa, että vaikka tuntuisi kuinka pahalta niin sitä ei koskaan saa purkaa satuttamalla toisia, ei henkisesti eikä varsinkaan fyysisesti. Mä olen itse ehkä liiankin empaattinen ja mietin aina miltä toisesta tuntuu, mutta haluan opettaa myös lapsetkin empaattisiksi. Kaikkia ihmisiä täytyy kohdella samanarvoisesti ja kunnioittaa niin etnisestä taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, ulkonäöstä ja varallisuudesta riippumatta. Kiusaaminen ja rasismi ovat kuvottavimpia asioita joita tiedän ja niitä en halua lasteni kokevan ikinä, en kiusatun enkä kiusaajan osassa.

Kiusaamisesta mulla näin sopivasti tulee mieleen koulunkäynti. Koulutus on mun mielestä elintärkeä asia ja mä haluan että mun lapset panostavat opiskeluun ja tekevät koulussa aina parhaansa. Kukaan ei enempään pysty, eikä tarvitsekaan. Mulle riittää että on edes yrittänyt parhaansa. Koulua ei tarvitse ottaa liian vakavasti, mutta kulkeminen aina sieltä mistä aita on matalin on vain typerää. Mä aion parhaani mukaan auttaa läksyissä ja kokeisiin lukemisessa jos mun apua kaivataan ja olen ajatellut jopa että sitten hamassa tulevaisuudessa kun meidän tytöt aloittavat koulutien voisin vaikka lähteä mukaan vanhempaintoimikuntaan. Aion myös kannustaa lapsia jatko-opintoihin ja toteuttamaan rohkeasti omia ura- ja koulutushaaveitaan, mutta en kuitenkaan missään nimessä halua painostaa heitä mihinkään tiettyyn kouluun vain siksi että pidän sitä itse arvossa.

Aika paljon mulla on käytössä niitä periaatteita joita on mun äidillänikin ollut mun kasvatuksessa. Äitinä haluan olla rento, rakastava ja turvallinen niinkuin munkin äiti on ollut. Ainakin toistaiseksi olen aika varma että tiukkojen kotiintuloaikojen, siivousvuorojen, kotiarestien, läksytuntien ja yökyläilykieltojen sijaan tulen suosimaan keskustelua ja tilanteen mukaan sopimista. Tietysti riippuu myös aika pitkälti siitä millaisia neidit kasvaessaan ovat luonteeltaan, mutta toivon mukaan tiukkojen joustamattomien rajojen sijaan riittää se että yhdessä sovitaan ja siitä pidetään kiinni. Tiaran ikäisen kanssa ne suhteellisen tiukat rajat on vielä aika tärkeitä kun tuollainen 17kk ikäinen taapero oppii paremmin asioita kun ne menevät joka kerta johdonmukaisesti samalla tavalla, mutta isompana onkin sitten ihan eri juttu.

IMG_5218Huh, aikamoisen rönsyilevä kirjoitus! Mulla olis niin paljon mitä haluan sanoa ja kuitenkaan en viitsi tästä mitään romaania alkaa kirjoittaa vaikka salaisena haaveena mulla olisikin ehkä joskus kirjoittaa oma kirja. Haaveista tuli mieleeni vielä se avainjuttu, ikuinen klisee joka kyllä mun mielestä pitää erittäin hyvin paikkansa: kun vanhemmat voivat hyvin voivat lapsetkin paremmin. Äitinä haluan siis myös muistaa itseni, olla muutakin kuin aina vain se äiti ja antaa aikaa myös parisuhteelle.

Millaisia kasvatusperiaatteita teillä on? Mitä pidätte tärkeänä? Millaisen kasvatuksen te olette saaneet kotoanne?


96 Responses to “Toivepostaus: Minä kasvattajana”

  1. Avatar Linkku sanoo:

    Oon ihan sanaton tästä tekstistä! Oon miettinyt paljon, millainen haluaisin tulevaisuudessa äitinä olla ja millaisena itse pidän ”hyvää äitiä”. Sanoit just ne kaikki asiat :D Allekirjotan siis täysin!

    • Iina Iina sanoo:

      Voi ei miten ihanan kommentin taas laitoit!! Kiva että teksti kolahti, kiitos :)) <3

  2. Avatar A sanoo:

    Moikka!:)

    Oonkin kirjoittanut aiemmin siihen äityis ja ikä postaukseesi, että mun lapsuus ei ollut paras mahdollinen. Kasvatukseni oli todella tiukka, alistava ja rangaistukset fyysisiäkin. Omat vanhempani sanovat tänäkin päivänä, että rajat on rakkautta, mutta mun mielestä niiden ei tulisi kuitenkaan olla rakkautta määrittävä käsite.

    Oon ihan samaa mieltä sun kanssa, että rakkauden tunne on lapselle tärkeintä. Itse en sotä kokenut, toivottavasti osaan itse sitä joskus omille lapsilleni antaa..

    Meillä kotona kasvatusmetodi oli tiukat rajat ja ehdottomuus. Mitään ei saanut kyseenalaistaa ja liiankin tuttu lause oli ”minä olen aikuinen ja sinä olet lapsi ja teet juuri niinkuin minä haluan”. Traumathan tollasesta jää. En tosiaankaan koe, että kaikki ne kotiarestit, kyttäämiset ilman syytä (esim meille ostettii alkometri puoltoist vuotta ennen kuin edes maistoin alkoholia ja sillä mitattiin joka ilta mut..) , nolaamiset kaverien eessä, haukkumiset ja alistamiset ja älyttömän tiukat säännöt olisivat olleet hyväksi tai että mun vanhemmat olisivat näyttäneet rakkautensa muhun näillä keinoilla.

    Kauhulla luin yks päivä yhen bloggaajan kasvatusperiaatteeita ja mietin vain, kuka oikeesti voi käyttää lapsen kasvatuksessa sanaa kurittaminen? Sehän on kuin jotain eläintä kasvattaisi.. joo tajuan, että rankaiseminen on kannattavaa, jos tekee väärin, mut aika älyttömältä kuulostaa, että sanoo kasvattavansa lapsensa kurilla ja tiukoilla säännöillä. Rakkaus on mielestäni avainsana.

    Sun postaus oli jälleen niin upea, ei sanat riitä kuvaamaan :) Oon sun kanssa prikulleen samaa mieltä ! Sä oot Iina äitinä mahtava !

    • Iina Iina sanoo:

      Apua, kiitoksia ihan hurjan paljon sun kauniista sanoista! Ihana että tykkäsit tekstistä :) <3

      Sun kokemukset kuulostaa todella rankoilta, en osaa edes kuvitella miten pahalta kaikki epäily ja rangaistukset – vieläpä ilman syytä – ovat tuntuneet! Kyllä tuollaisesta varmasti jää pysyvät arvet. Mutta sinusta vaikuttaa kuitenkin rankoista kokemuksista huolimatta kasvaneen ihana, hienosti omia tuntemuksiaan kuvaileva tyyppi joka varmasti pärjää elämässä loistavasti! :)

      Rakkaus on kaiken a ja o, siitä olen ehdottomasti samaa mieltä! Tuohon toisen bloggaajan kirjoitukseen en osaa ottaa kantaa kun en ole sellaista itse lukenutkaan.

      Kaikkea hyvää sinulle ja ihanaa että kommentoit! :) <3

      • Avatar A sanoo:

        Oot kyllä niin lämmin ihminen ! :) kaunis niin ulkoa kuin sisältäkin, ilolla luen blogiasi :)

  3. Avatar Nimetön sanoo:

    Tää on mun toinen kommentti koskaan kun kirjotan sulle, oon lukenu sun blogia alusta lähtien anonyyminä. Rehellisesti sanottuna sun blogi on paras äitiblogi mitä tiedän, sulla on ihanat tavoitteet ja oot niin ihana ihminen :) voisin kehua sua vaikka kuinka paljon! Tiara on aivan älyttömän suloinen ja ootte kaikki tosi ihania! (Haha tosi monta ihana-sanaa saat tässä kuulla) yks juttu vaivaa mua on se, että sinuna en ehkä liian henk.kohtasista asioista tänne kirjottelis, okei ei tänne mitään niin henk.kohtasta koskaan oo ehkä tullutkaan ja tiedät kyl että nettiin laitettua kuvaa/tekstiä ei saa koskaan pois, mua ihmetytti ku olit pelkissä tosi pienissä alushousuissa parissa kuvassa :o? Okei joo ei kuitenkaan oo multa mitään pois, mut vaikutat muuten niin asialliselta ja mukavalta ihmiseltä, en ois uskonu et oisit viittiny laittaa sellasia kuvia.. Noh kuitenkin ei mulla muuta tässä kommentissa ole, kaikkee hyvää teidän perheelle ja onnea tulevaisuuteen :) näyttää niin kauniilta teidän tulevaisuus!

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitoksia ihan hurjan paljon sun kauniista sanoista, ihan kuulla tuollaista palautetta!<3

      Mitä tuohon paljastavaan pukeutumiseen tulee niin itse en koe hipsterit + toppi -asua kovinkaan paljastavaksi, olenhan rannallakin bikineissä jotka ovat paljon paljastavammat ja mulla on täällä rantakuviakin eikä kukaan sano niistä mitään :) Mun mielestä omaa kroppaa saa näyttää ja siitä saa olla ylpeä, en mä mitään alastonkuvia itsestäni ikinä laittaisi mihinkään mutta bikinikuvissa en todellakaan näe mitään pahaa :) Ihmisillä on erilaisia näkemyksiä ja mä en koe oman kroppani paljastamista kovinkaan isona tai henkilökohtaisena asiana.

      Kaikkea hyvää myös sinulle ja mukavaa kevättä :)!

  4. Avatar Sofia sanoo:

    Tiiätkö, komppaan about koko merkinnän ihan alusta loppuun :) tosi hyvä teksti ja tosi hyvät arvot! Teiltä tulee onnellisia kansalaisia :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi vitsit miten kiva oikeesti saada tollasta palautetta, aww! Kiitos Sofia, ja niin tulee onnellisia kansalaisia varmasti teiltäkin ;)!

  5. Avatar Jenna sanoo:

    Mä en yleensä jaksa lukea mitään pitkiä postauksia, vaikka se aihe oliskin oikeesti tosi kiinnostava.. Mutta sun kirjotustyylissä on kuitenkin sitä jotain, että mua ei olis pätkääkään haitannut jos tää postaus olis ollut pidempikin! :-) Sä kirjotat ihan älyttömän hyvin, propsit siitä.

    Mulla itella oli johonki 13vuotiaaseen asti melko tiukat säännöt, mutta sen jälkeen sain mennä ja tulla, kunhan aina ilmoitti äitille että missä on ja kenen kanssa. Vanhemmat kuitenkin tiesi että millasessa porukassa liikun, niin ne luotti. Että meillä ei oikeen ikinä oo ollut mitään tiukkia sääntöjä, kunhan raportoi kaiken tarpeellisen. :-) Rakkautta meillä ei oikeen oo osotettu paljoa, ja mä oon tottunut siihen. Jos nyt äiti tulis, halais ja sanois että oon tärkeä ja rakas niin mä en osais reagoida siihen mitenkään :-D Totta kai pienenä lapsena rakkautta on osoitettu halein, suukoin ja sanoin. Mutta nyt kun ikää on pian 21 niin en osais kuvitella että noi sanois mitään semmosta.. Mutta, se on mulle OK juttu ja en pidä kuitenkaan sitä asiaa mitenkään outona jos jonkun vanhemmat osoittaa lapsilleen/nuorilleen rakkautta noin. :-) Huih, johan innostuin!

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos todella paljon! Mukava kuulla että mun kirjoitustyyli miellyttää ja mun löpinöitä jaksaa lueskella pidemmästikin :)!

      Kiva että jaoit omiakin kokemuksia! On mielenkiintoista kuulla millaisen kasvatuksen mun lukijat ovat saaneet kotoa ja jännää vertailla omia kokemuksia toisten kokemuksiin. Huomaan silti näitä lueskellessani että vaikka kokemukset saattavat erota hyvinkin paljon toisistaan niin aika rakastavia ja ihania tyyppejä on kaikista kasvanut :) Tai no ainakin näiden kommenttien perusteella, enhän mä oikeasti tunne ketään :D

      Meillä oli kans juuri niin että ei tarvinnut mitään tiukkoja sääntöjä kunhan kertoi rehellisesti mitä oli tekemässä ja kenen kanssa :) Mä voin kuvitella että jos ei ole tottunut vastaanottamaan rakkaudenosoituksia tai ”mä rakastan sua” -lausahduksia päivittäin niin tässä iässä ne saattais yhtäkkiä vanhempien suusta kuulostaa hassulta :D Meillä taas on sanottu monta kertaa päivässäkin välillä että rakastaa ja vieläkin kyllä usein sanotaan sitä puolin ja toisin äidin kanssa ja musta se tuntuu ihan luontevalta edelleen, vaikkakin on meillä myös harventuneet nämä rakkaudentunnustukset pikkulapsiajoista ihan reippaasti :D!

      Kiva että kommentoit ja kaikkea hyvää :)!

  6. Avatar jenni sanoo:

    Aivan mahtava postaus! Mulla tuli ihan oikeasti tippa linssiin kun luin tän.. Oot ihan uskomaton äiti Tiaralle ja tulevalle vauvalle. Koska en itse ole koskaan saanut tuntea sitä äidin aitoa ja oikeaa välittämistä ja rakkautta, tuntuu asenteesi mielestäni niin mahtavalta etten voi sitä edes sanoin kuvailla.! Toivon että tulevaisuudessa olisin lapsilleni yhtä hyvä äiti kuin sinä, vaikkei minulla ole oikeaa äidinmallia koskaan ollutkaan. AAwww pakko vielä hehkuttaa, tämä oli ehdottomasti yksi parhaista postauksista mitä olet tehnyt! :) ainakin minun mielestäni :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi ei mikä mielettömän ihana kommentti, kiitos tosi tosi paljon<3 Et uskokaan miten hyvän mielen mulle teit sun ihanilla sanoilla :) Mä oon ihan varma että susta tulee aivan loistava äiti, ihminen joka osaa antaa toiselle positiivista palautetta ja puhua vieläpä noin kauniisti ei voi olla muuta kuin ihana, empaattinen ja loistavaa vanhempi-materiaalia! Kaikkea hyvää sulle<3 :)

  7. Avatar Anonyymi sanoo:

    Mun kasvatusperiaatteet on aikalailla samanlaisia kun sulla, opetan lapsia rakastamaan ja annan heille rakkautta ja osoitankin sitä päivittäin. Opetan heille myös, että kaikki ihmiset pitää hyväksyä sellaisenaan, kaikkia ihmisiä pitää kunnioittaa. Kiitokset ja anteeksi- pyytäminen on varsin tärkeää. Haluan olla todella hyvä äiti, mulle saa avautua ja kertoa ihan mitä vaan pelkäämättä.. Uskonto on mulle tosi tärkee myös, niin siksi myös opetan ja kerron heille uskosta aikasin. Pakko ei ole uskoa, mutta hyvä olis. Oon siis ite muslimi, kasvanut muslimiperheessä ja pyrin kasvattamaan lapset samalla tavalla miten minut on kasvatettu tähän asti. Monilla ihmisillä on ennakkoluuloja kaikkia muslimeja tai ylipäätään ihmisiä vastaan, en kiellä ettei itsellä ois ikinö ollut.. Mutta haluan opettaa että ihmisiä ei saa arvostella tai tuomita, sillä ketä me ollaan tuomitseen ketää? Hyvä hygienia ja puhtaus on tosi tärkeetä mulle, ei siis liity uskontoon mitenkään mut en halua lasten olevan mitää sottapyttyjä jotka kävis kerran viikossa suihkussa ja hampaiden harjauksesta ei ole tietoakaan. Liikunta ja terveellinen ruoka ehdottomasti tulee kuulumaan lasten elämään jne, kaikki nää perusjutut. Rajoituksia asetan kohtuudella ja luottamus on tärkeää. Esim en päästä 15vuotiasta teiniä yöksi pojan luo, enkä muutenkaan vielä tuon ikäistä anna hillua ulkona kun max ehkä viikonloppuisin 23.00, sillonki pitää tietää missä ja kenen kanssa on. Aijon myös rangaista jollain pienellä kotiarestilla jos tulee tarve. Koulu on tärkeetä, yrittää on pakko, ei saa luovuttaa missään vaiheessa yrittämättä. Aijon kannustaa lapsia ja olla tukena kaikissa valinnoissa. En vaadi heiltä liikaa, mutta ainakin peruskoulu on pakko käydä. Mielellään vielä jatko-opintoihin olisi hyvä mennä.. Ite en jaksanu käydä peruskouljn jälkeen enää koulua niin se ei ollu banhemmille alussa ok. Nyt oon ollu päälle vuoden laiskottelemassa niin kyllä muuten on ikävä koulua ja haluan tulevaisuudessa hyvän ammatin ja työt, siksi aijonkin nyt suksyllä palata opiskelemaan. Ihan omasta tahdosta, pidin vaan taukoa kun ei yhtään huvittanut.. Voisin kirjotella lisää mutta en enää viitti:D anteeks kaikki virheet, oon iphonella enkä jaksa korjata.

    • Avatar Anonyymi sanoo:

      Lisään tähän vielä, että sun kaikkia postauksia on ihana lukee ku sulla on mahtava kirjotustyyli! Tosi selkee jota jaksaa lukee vaikka kuinka pitkään:) kuviakin on ihana aina selata pitkään ku laitat niitä paljon kerralla :) oot tosi kaunis ja aito ihminen, sun teksteihin ei koskaan kyllästy! Tiarakin on niin älyttömän suloinen, sen viimesintä videoo voisin kattoo vaikka kuinka monta kertaa uudestaa :) kokoajan vaan tulee vauvakuume entistä enemmän, mut jos vielä parisen vuotta odottelen vielä! Tsemppiä nyt loppuraskauteen ja koita selvitä! Kaikkee ihanaa toivon teidän perheelle!:)

      • Iina Iina sanoo:

        Todella samanlaisilta vaikuttavat sun arvot kuin meidänkin :) Puhtaus on myös mun mielestä tärkeää, se on muiden ihmisten kunnioittamista että on itse siisti ulkonäöltään eikä mene takkuisessa tukassa ja likaisissa vaatteissa esim kouluun tai päiväkotiin :).

        Kiitos ihan hurjan paljon sun kauniista sanoistasi! Ihana kuulla että postausten kirjoitustyyli miellyttää ja muutenkin, mulle tuli todella hyvä mieli sun kommentista! :) Kaikkea hyvää ja ihanaa myös sinulle elämääsi, tsemppiä tuleviin opiskeluihin ja mukavaa kevättä :)!!

  8. Avatar Saara sanoo:

    Erittäin hyvä postaus! Olen todellakin lähes kaikesta samaa mieltä, vaikka omaa lasta ei toivottavasti ole tulossa vielä ainakaan pariin vuoteen :D juuri tällä tavalla kasvaa järkeviä, vastuuntuntoisia ja terveellä itsetunnolla varustettuja nuoria aikuisia, joita Suomi tosiaankin tarvitsee!

    Sulla on kyllä ihana blogi, pakko myöntää, että ensin ajattelin ”jaha, taas yksi teiniäiti/nuori äiti” -blogi, mutta sun on ihanan elämänmyönteinen, postaukset on mielenkiintoisia ja vaihtelevia, kuvat on hyviä, ja vaikutat oikein fiksulta ja mukavalta ihmiseltä. Tsemppiä!

  9. Avatar siiri sanoo:

    tiiän et kaikki muutkin on kommentoinu jo tän saman, mutta tosi hyvä kirjoitus ! tuollainen äiti itsekin haluaisin olla joskus, ja aika lailla tuollainen oma äitinikin on ollut. :) ei tarvitse olla maailman paras jumppaaja, vaan voi olla ihan maailman paras oma itsensä ! mun silmään pisti erityisesti tuo lasten pakottamisjuttu joka ruokaa maistamaan, ja pakko sanoa vaan, että 100% samaa mieltä. itse olen työskennellyt paljon lasten kanssa, ja kyllä on hermot monesti mennyt niihin vanhempien pikku prinsseihin jotka syövät vain kuoretonta kurkkua ja prinssinakkeja. :D usein sitäpaitsi lapsen kanssa saa sovittua jonkun diilin siitä ruuasta, ja itse ainakin oon huomannut, että aika moni lapsi on vähän ylpeä sen maistamisen jälkeen ! :) nyt asun 20kk tytön kanssa (kämppisteni lapsi) joten on hauskaa lukea teidän juttuja ja verrata niitä. :) meillä asuva tyttö on myös muuten kaksikielinen, asumme kaikki briteissä ja tyttö puhuu sekä englantia että suomea. :)

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos, mukavaa että tykkäsit :)!

      Kuulosti tosi negatiiviselta toi ”lasten pakottamisjuttu” :D Vaikka ei varmasti ollutkaan tarkoitus! Mutta siis joo, mäkään en kestä nirsoilua – allergiat on asia erikseen tai jos on vaikka joku aistiyliherkkyys ja ruokien erilaiset hajut/koostumukset ym tuntuu liian pahalta mutta normaali terve lapsi kyllä kykenee maistamaan ja toivottavasti myös tykkäämään useimmista ruuista :). Meillä Tiara kans itse oikein haluaa maistaa uusia juttuja, aina kun on erilaisia ruokia tarjolla tai mennään ravintolaan niin Tiara aina sanoo että ”Tiara maistaaaaa!” :DD

      Vitsit olen sulle kade kun saat asua Briteissä, itsekin haaveilen edes lyhyestä asumisesta Lontoossa :)! Kerran olen vain käynyt, viikon reissun verran mutta siinä ajassa näin kyllä sen verran että olen ikuisesti rakastunut :DD Mukavaa viikonloppua!

      • Avatar siiri sanoo:

        joo ei ollut tarkoitus toi ”lasten pakottamisjuttu” ! :D ja pakko myöntää, että kyllä britit on joissan jutuissa ihan eri tasoa kuin suomi. molemmissa hyvät puolensa ehdottomasti, ja en sanoisi yhtään, että britannia olisi kokonaiskuvaa katsoen suomea parempi. :D

  10. Avatar kape sanoo:

    Tulin viimiselle riville ja aattelin,että nytkö se jo loppu! Höh.. haluaisin udella vielä pari juttua: kumpi teillä on ns. tiukempi vanhempi vai onko kumpiki periaatteessa yhtä jämäköitä/rentoja?:)
    Ja onko teillä (ollu)mitään kasvatukseen liittyvää erimielisyyttä, edes pientä?

    • Iina Iina sanoo:

      Voi ihana :D Kiva että tykkäsit, kiitos!

      Otto on tiukempi kuin minä, ihan selkeästi :D Mutta aika rentoja ollaan molemmat kuitenkin :) Joskus meillä on erimielisyyksiäkin mutta ei meillä ainakaan toistaiseksi ole ollut mitään kovin suurta :)

  11. Avatar milla sanoo:

    Oi ihana kirjotus, liikutuin kun luin tätä:’) Sä tulet olemaan (ja olet jo!!) maailman paras äiti:)

  12. Avatar Nimetön sanoo:

    Todella hyvä postaus! Itse olen hyvä häviäjä, koska en saanut ikinä voittaa kortti- tai muissakaan peleissä. Kun pienenä aloitin kilpa-uran niin ei häviäminen edes harmittanut vaan voitot tuntuivat todella hyviltä! :)

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos, kiva että tykkäsit :)!! Mä en tiedä onko mun ”annettu” koskaan voittaa pienenä, mutta en ainakaan oo koskaan ollut kovin pettynyt mihinkään häviöön vaikkapa lautapelissä tai tanssikilpailuissa eli oletan että oon kans saanut hävitä ihan rauhassa jos pelissä en ole omilla ansioillani menestynyt :D

  13. Avatar Emppu sanoo:

    Rakastan tälläsiä postauksia! Varsinkin sulta, koska olen jälleen kerran täysin samaa mieltä!!!! Olisipa mullakin joskus yhtä ihana perhe kuin sulla!♥

    • Iina Iina sanoo:

      Voi että, mistä teitä ihanuuksia tulee<3 Kiitos ihan super paljon ja kaikkea hyvää sulle :)

  14. Avatar Pauliina sanoo:

    itse olen kutakuinkin samanlainen kasvattaja. eli semmonen ”perus”, en nosta itseäni jalustalle (niinkuin yleensä nää erikoisvanhemmuus harjoittajat tekee) ja siis mä en ymmärrä mitä kiintymyysvanhemmuus tarkoittaa. tiedän käsitteen kyllä mutta toi nimitys on naurettava. haloo, jokainen normaali ihminen on kiintynyt lapsiinsa !! :D noilla sun listaamilla asioilla pääsee jo pitkälle, tosin pakko sanoa että nytkun sitä johdonmukaisuutta pitäis osaa eniten pitää yllä (esikoisella uhma ikä) niin mä oon ihan hukassa ja lauon mitä sattuu suusta.. aina ei mee niinku strömsössä. mutta loppujen lopuks mulle on ”yks lysti” miten lapsensa kukin hoitaa, kuhan lopputulos on sama, eli osataan perus käytöstavat ja ei potkita mummoja kumoon ihan vaan siks et olis ollut vapaa kasvatus tai muutakaan :D että asiat on silti tehty lapsen eduksi.

    • Avatar Nimetön sanoo:

      ”Kiintymysvanhemmuus” sanan kiintymys ei suinkaan viittaa vanhemman kiintymykseen lastansa kohtaan. Filosofiassa on kyse vanhemman ja lapsen välisen kiintymyssuhteen vahvistamisesta. Vanhempi pyrkii tunnistamaan lapsen tarpeita ja vastaamaan niihin mahdollisimman hyvin.
      Kommentistasi huomaa, ettet ole ehkä kovinkaan paljon perehtynyt kasvatusta käsittelevään kirjallisuuteen. En ole itse kiintymysvanhempi, mutta asioista kannattaa aina ottaa selvää. Ihan jo vaikka yleissivistyksen kannalta, vaikkei omaan kasvatusnäkemykseen mitään poimisikaan.

      • Iina Iina sanoo:

        Mulle itselleni kiintymysvanhemmuus on käsitteenä ainakin pääpiirteiltään ihan tuttu ja olen siitä lukenutkin jonkin verran, mutta en koe sitä minään niin ihmeellisenä asiana että sen tarvitsisi kenenkään yleissivistykseen kuulua. Mä olen lukenut paljonkin kasvatuskirjallisuutta ihan muuten vaan ja perehtynyt asioihin koska olen niistä ollut kiinnostunut, mutta en ymmärrä miksi ihmeessä jonkun tarvitsisi ”yleissivistyksen kannalta” tietää mitään kiintymysvanhemmuudesta jos ei sen periaatteet kuitenkaan millään tavalla kohtaa omien periaatteiden kanssa. Monessakaan kasvatusoppaassa ei kiintymysvanhemmuudesta edes puhuta joten mielestäni et voi anonyymi pelkästään tuon seikan perusteella päätellä ettei Pauliina ole mitään kasvatuskirjallisuutta lukenut. Ja vaikkei olisikaan, niin onko silläkään mitään väliä? Mun mielestä toisten vanhemmuuden arvottaminen sen perusteella montako kasvatusopasta on kahlannut läpi on aika kapeakatseista, mutta mielipiteensä kullakin :).

  15. Avatar sanni sanoo:

    Iina, vaikutat aivan mahtavalta ihmiseltä ja äidiltä. Sun lapsilla on varmasti hyvät oltavat ja turvallista olla kotona. Voi kuinka onnellisia he ovatkaan kun saavat kasvaa aikuisiksi teidän luona!

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos, ihan mielettömän ihanasti sanottu <3 :) Mukavaa kevättä sinulle!

  16. Avatar Mai sanoo:

    Todella hyvä teksti! Olen jo pitkään lukenut blogiasi, ja huomaan monessa kohtaa olevani kanssasi samoilla linjoilla. Ihanaa lukea aitoa tekstiä tavallisesta onnellisesta perheestä, olet kyllä hyvä esimerkki muille nuorille äideille, ja miks ei vanhemmillekkin :)
    Blogisi on oikea hyvän mielen blogi. Niinä päivinä, kun ei jaksa kaikkia oman blogilistan blogeja lukea, tämä blogi on yksi niistä muutamasta, jonka uudet postaukset katson!

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitoksia ihan hurjan paljon<3 :) Sun kommentti toi kyllä mulle niin hyvän mielen että oksat pois, ihan mieletöntä saada noin ihanaa palautetta :) Mahtavaa kevättä sinulle! :)

  17. Avatar Elina sanoo:

    Tää postaus oli tosi ihana ja oon samaa mieltä sun kasvatusperiaatteista. Kommentoin ekaa kertaa mutta oon lukenut jo sun blogia tosi kauan ja pakko sanoa oot tosi hyvä kirjoittaa ja todella ihanan oloinen äitiä, tuollainen äiti mäkin haluaisin olla, jos joskus saisin lapsia.
    Ps. Oli tosi hassu lukea tätä postausta kun radiosta tuli samaan aikaan kiintymysvanhemmuudesta :D

    Oikeen ihanaa ja onnellista tulevaisuutta teiän koko perheelle. Toivotaan että sieltä sun masustakin tulee yhtä iloinen ja terve lapsi kuin Tiarakin.

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos, mulla tulee tippa linssiin kun te lukijat olette niin ihania!!<3 Kiva kuulla että tykkäät mun blogista ja muutenkin! Ihanaa tulevaisuutta myös sinulle ja kaikkea hyvää :))!

  18. Avatar Mintue sanoo:

    Sä, Iina, oot vain niin loistava. Ei ihme, että Tiara näyttää kuvissa aina niin iloiselta ja eläväiseltä, kun hänellä on noin rakastavat ja ihanat vanhemmat. :-) Sä sait puettua niin paljon sanoiksi mun omiakin aatoksia kasvatukseen liittyen, kiitos siitä. <3

    Mulla itselläni on ollut myös melko rento ja suhteellisen vapaa kasvatus. Sain mennä ja tulla hyvin vapaasti ja aina ilmoitin olinpaikkani äidille ihan omasta tahdostani. Koulun suhteen olin ehkä itse ankarampi itselleni kuin äiti ikinä. :D Rakkaudenosoituksia meillä ei kauheasti jaeltu, mutta teot merkitsivät enemmän kuin sanat. Äiti on itse sanonut, että koska häntä ei kasvatettu osoittamaan rakkautta niin selvästi, ei hän osannut sitä mullekaan osoittaa. Mut ei se haittaa, sillä en mä ikinä pelännyt, etteikö mua olis rakastettu. Itse haluan kyllä sanoa lapsilleni, että rakastan heitä aina, tapahtui mitä tahansa. :)

    Oli kyllä taas niin ihana postaus, ai että. :) <3

    • Iina Iina sanoo:

      Voi ei mä oikeesti täällä pillittelen hormoneissani näille teidän ihanille kommenteille!! Kiitos, kiitos, kiitos<3 En tiedä mitä muuta voisin edes sanoa kun noin upea palaute vetää ihan sanattomaksi!

      Sehän on tärkeintä että lapsi tuntee ja tietää olevansa rakastettu, ei sen niin väliä millä tavalla sitä rakkautta on osoitettu :)! Itsekin kyllä tykkään usein niitä rakkaudentunnustuksia jaella ja mikäs siinä jos se tuntuu luontevalta!

      Mukavaa kevättä ja iso kiitos vielä<3 :)

  19. Avatar Iita sanoo:

    Mieletön kirjoitus! Itse kannatan samanlaisia tapoja kasvatuksessa.
    Meillä ei miehen kanssa oo ikinä ollu mitään erimielisyyksiä kasvatuksen suhteen. Lasten isä on ehkä ehdottomampi ja kannattaa ns parempaa koulutusta, joka ei taas itselle ole kovinkaan tärkeä, tai ainakaan siellä kärjessä. Lapseni saa ryhtyä vaikka lajittelijaksi pullonpalautukseen jos se tuntuu mieleiseltä ja tulee sillä toimeen. Silti tietenkin arvostan, kannatan ja tuen koulutusta ihan pelkästään noin sivistyksenkin kannalta.

    Nyt eron edessä väistämättä tulee ajateltua, että pystytäänkö edelleenkin puhaltamaan samaan hiileen näissä asioissa vai rupeavatko molemmat sooloilemaan. Sen taitaa aika vain näyttää.

    Me muutetaan nyt vkl ja tuutte sitten heti ens viikolla juomaan kaffet muuttolaatikoiden päälle! Liian pitkä aika ku nähty viimeksi! :)<3

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos ihana<3 Meilläkin Otto on ehkä vähän tiukempi :D Mikäs siinä on et miehet on tiukempia kasvattajia mut silti ainakin meidän neiti on ihan isin tyttö :D

      Erotilanne on varmasti vaikea mutta toivottavasti saatte puhallettua yhteen hiileen niin se on kaikille helpompaa. Varmasti myös aika auttaa ja etäisyys toiseen myös. Me tullaan teille kahville heti kun kutsu käy, on oikeesti ihan liian pitkä aika viime näkemästä!! Tsemppiä muuttoon ja muutenkin<3 :)

  20. Avatar Lauska sanoo:

    Kyllä Tiara ja pikku tulokas saa aivan mahtavan äidin :) <3

  21. Avatar Linsku sanoo:

    Iina tää sun blogi on ihan mieletön!
    Tuo tapa miten kasvatat ja pidät huolta perheestä on tavottelemisen arvonen asia.

  22. Avatar Kirppu sanoo:

    Todella fiksu ja hyvä kirjoitus, hyviä perusteluja mielipiteillesi.

    Itse olen sitä mieltä että vanhemman tulee olla rento vaikka rajoja tottakai pitää olla. Rakkaus ja luottamus ovat tärkeimpiä asioita vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa :)

    Itse olen saanut aika rennon kasvatuksen, verrattuna joihinkin muihin, mutta kuitenkin minusta on tullut järkevä ja vastuullinen ihminen :) Jos jotain kiellettiin, niin silloin toteltiin tai jos ei toteltu tai tehtiin jotain tuhmaa saatiin ”rangaistus” eli esimerkiksi kahdeksi minuutiksi nurkkaan miettimään mitä teki tai ei saanutkaan enää jotain karkkia tai vastaavaa. Paljon parempi mielestäni kuin se että vanhempi raivoaa ja huutaa lapselle, kun rauhallisesti mutta tiukasti sanoo miksi ei saa jotain tehdä, ja miksi nyt tulee rangaistus. Aina olen saanut ansaitsemani mukaan, eli jos olen totellut ja ollut kiltti on kehuttu ja myös vanhemmat ovat olleet paljon mukavempia, mutta jos kiukuteltiin ja ei toteltu, silloin myös vastapuolikaan ei ollut yhtä mukava :) eli sitä saa mitä tilaa -periaatteella tavallaan menty.

    Olen kuitenkin usein saanut mennä vapaasti ja kokeilla rajojani paljon enemmän kuin muut, ehkä jopa ”liikaa”. Minun kohdalla siitä ei ollut haittaa, mutta jonkun muun kohdalla olisi voinut ehkä olla. Tai ehkä vaan olen käyttäytynyt niin hyvin ja ollut fiksu, että sain enemmän vapautta jo lapsena.

    Sulla on tosi hyvät periaatteet ja uskon että tuollaisella joustavuudella ja rakastamisella on paljon suurempi merkitys ja parempi tulos, kuin hirveän tiukalla ja karkealla kasvatuksella. :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos, mukava kuulla että teksti miellytti! :)

      Mahtavaa että jaoit noin kattavasti omatkin kokemuksesi, mä luulen että sulla ja mulla on ollut aika samanlainen kasvatus, vaikkakaan mulle ei rangaistukset ole tuttuja ollenkaan. En muista koskaan olleeni jäähyllä ja arestissa en myöskään ole ollut ikinä, siitä johtuen en itsekään koe niitä mitenkään tärkeinä juttuina kasvatuksessa :D Mutta en siis myöskään usko että niistä on mitään haittaakaan :)

      Mä uskon myös että rakkaudella ja keskustelulla pääsee pidemmälle kuin tiukoilla rajoilla ja kurilla, vaikka tietenkin on erilaisia tilanteita, lapsia ja vanhempia ja meillä kaikilla on tietopohjana ne omat kokemuksemme :).

      Ihanaa kevättä sinulle!! :)

  23. Avatar teekuppi sanoo:

    Niin monet ihmiset saisivat ottaa mallia sinusta!
    Olet aivan ihananoloinen ihminen, jonkalaisia tarvittaisiin lisää tänne maapallolle. :)!
    Sulla on juuri oikeat ajatukset, ja arvomaailma kohdallaan. Tarkoitan sitä, että olet ja haluat olla läsnä lapsiesi elämässä, etkä ole sysäämässä lapsiasi muiden kasvatettavaksi, ajattelet järkevästi itsesi ja muiden kannalta.
    Sun postauksia on ihana lukea, kun niistä tulee niin hyvä mieli. :)
    Ihanaa loppuodotusta sinulle ! :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi hurja miten voikaan olla ihania ihmisiä olemassa. Kiitos ihan yli paljon sinulle sun kauniista kommentistasi, et uskokaan miten hyvä mieli mulle tuli!!<3 :) Kiva kuulla että tykkäät ja aivan ihanaa kevättä sinulle<3 :)

  24. Avatar Jonna sanoo:

    Lapsen tahtisesti ja aika pitkälti lapsien ehdoilla ollaan tähän saakka aika menty nyt lapsien 2v ja 6kk kanssa. Kai tätä voisi jopa kiintymysvanjemmuudeksi kutsua.

    • Iina Iina sanoo:

      Mukavaa että olette löytäneet omalle perheellenne sopivat toimintatavat :)!

  25. Avatar Sari sanoo:

    Voi vitsit! Ei voi kyl muuta sanoa kun, et oot kyl ihan uskomaton ihminen ja ennenkaikkea mitä sun kirjotuksia ja juttuja on lukenut nii aivan hyper-hyvä-äiti!
    Ei voi kun lukee lisää näitä sun kirjotuksia ja toivoo, että itte olis myös yhtä pirteä ja elämäniloinen kun sä oot :)

    Jotenkin kyl vetää sanattomaks, varsinkin tää teksti, et voiko joku oikeesti olla noin fiksu ja mahtava ihminen! Ja niinku jo sanoit, ei voi kehua liikaa. Pätee hyvin kyl myös suhun :D
    Mutta pidemmittä puheitta, on Tiara ja masukki saanu kyl hienon äidin ja Otto mahtavan kumppanin : ) Tsemppiä teille!

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos ihan mielettömästä kommentista sulle, en voi sanoin kuvailla kuinka hyvän mielen mulle tuotit! <3 Upeaa saada noin ihanaa palautetta! Ihminen joka osaa kehua toista noin kauniisti kuin sinä ei voi olla muuta kuin puhdasta kultaa, elämäniloa ja itseluottamusta! :) Mahtavaa kevättä sulle ja kiitoksia vielä<3 :)

  26. Avatar tupu sanoo:

    aivan mahtavaa tekstiä ja täyttä asiaa :) oot kyllä taitava kirjottaan :) aina tulee hyvämieli kun sun tekstejä lukee :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos tosi paljon, mahtavaa että tykkäsit ja tykkäät muutenkin mun tekstejä lukea :)!!<3

  27. Avatar Laura sanoo:

    Vautsi, ihailen sua kyllä ihan mielettömästi. Oon alunalkaenkin tykännyt sun blogista todella paljon ja ylitse muiden, kaikkien näiden vauva- / perheblogien keskellä. Vaikutat niin aidolta ja on ihana katsoa, kuinka onnelliselta näytät aina Tiarankin kanssa kaikissa kuvissa. Tää postaus kyllä vahvisti mun käsitystä jo ennestään siitä, että oot hurjan hyvä äiti. Noilla sun arvostamilla periaatteilla mutkin on kasvatettu, ja samoilla aion myös mä omat tulevaisuuden lapseni kasvattaa. Tsemppiä sulle odotukseen ja kaikkee hyvää, sun blogi on mieletön! :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voiei, miten noin ihanasta kommentista voi ees kiittää tarpeeksi! Mä oon sanaton, kiitos<3 Sä vaikutat kyllä aidolta ja ihanalta ihmiseltä ihan itse! Kaikkea hyvää myös sulle ja mahtavaa kevättä!! :)

  28. Avatar minävain sanoo:

    On kyllä erittäin hyvä postaus! Itse olen vielä nuori, ja rakastan olla nuori, kohta 18 vuotias :) Lapset eivät ole ajankohtaisia vielä, koska ei sitä miestäkään ole :D Mutta itse olen jo pystynyt miettimään, kuinka kasvattaisin lapsiani, sitten jos Luoja vaan niitä suo minulle! Lukiessani tätä sinun näkökulmaa asiasta, olen kyllä hyvin samaa mieltä kanssasi. Kasvattaisin lapseni näillä periaatteilla, mitä sinulla tässä tuli jotain esille.

    Aloin kuitenki miettimään, että eihän nämä kasvattamisperiaatteet stressaa sinua? Mietitkö jokaisessa käytännön asiassa sitä kaikista parasta asiaa, mitä lapsesi tulee tekemään? Tästä tekstistä sai vähän sellaisen kuvan, että melkein jokainen liike tai toiminta on mietitty hyvin huolella ja tarkkaan. Tottakai lapsi ansaitsee parasta ja lapselle kaikista edun mukaisinta toimintaa ja tapaa, mutta kunhan vain pähkäilin että osaatko olla kuitenkin aivan normaalisti normaaleissa tilanteissa rento ja olla ajattelematta kaikista parasta kasvattamisen kannalta olevaa tapaa? =) Mukavaa kevättä teidän perheellenne, olette ihania, rakastan sinun blogiasi!

    -lukiolainen-

    • Iina Iina sanoo:

      Moikka! Kiva että tykkäsit tekstistä ja löysit siitä itsellesikin tärkeitä elementtejä :) Kiitoksia todella paljon<3

      Tekstiä lukiessa saattaa ehkä tulla sellainen olo että mä pingotan näistä mun periaatteistani paljonkin (juurikin siksi että tässä keskityin vain ja ainoastaan niihin ja niistä kertomiseen). Todellisuudessa kuitenkin pyrin ennenkaikkea siihen rakastamiseen ja rentouteen äitinä, joita painotin tekstissäkin ja siihen ei kuulu mun mielestä itsensä turha stressaaminen kasvatusasioilla. Tottakai siis pyrin kaikkea kuvailemaani noudattamaan mahdollisimman pitkälle ja kyllä mä pyrin aina toimimaan niinkuin näen että on mun lapsille parhaaksi, mutta en mä jokaikisessä pikkuisessa arjen valinnassa puntaroi pitkään sitä että onko se nyt mun periaatteille sopivaa vaiko ei, vaan menen rennolla asenteella ja tilanteen mukaan :).

      Kiitoksia vielä paljon ja mukavaa kevättä sinullekin<3 :)

  29. Avatar Elisabet sanoo:

    Just näin sen olla pitää. Mä oon aivan samoilla linjoilla sun kanssa. Tosi hyvä postaus! :) Munkin äiti on tuon tyylinen kun sun äiti, ja semmonen mä haluan myös olla tälle omalle ensimmäiselle lapselle. Rajoja, mutta etenkin suuresti rakkautta. :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos, ihana kuulla että tykkäsit postauksesta :)! Ihanaa odotusaikaa ja kiva että kommentoit :)<3

  30. Avatar Helluw sanoo:

    Aaivan ihana postaus! Muakin rupes melkeen itketyttään kun tätä luin. :D Vaikutat niin ihanalta ihmiseltä, ja teidän koko perhe on niin sulonen ja ihana! Kyllä Tiara ja tuleva pikkuprinsessa saa olla onnellisia ja ylpeitä noin ihanasta äidistä! :) Ihanaa viikonloppua teille! <3 :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voieii, mua itkettää sun kommentti kun se on niin ihana<3 Kiitoksia ihan hurjasti ja ihanaa viikonloppua sullekin!!<3 :)

  31. Avatar anna sanoo:

    Sun plokia on kyllä mukava lukia. Itellä ensimmäinen 1.5kk ukkeli ja lypsätessä ja imettäessä tullee aina katottua ookko kirjottanu jotaki ;) kiitos piristyksistä!

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos itsellesi kivasta kommentista ja onnea ihanasta pienestä ukkelista :)<3

  32. Karoliina K Karoliina K sanoo:

    Toivottavasti kaikki ne, jotka epäilevät epäilevät että nuori äiti ei voisi olla kypsä äiti saisivat tilaisuuden lukea tämän ja monta muutakin sun postausta Iina. Ihana olet!

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos ihan hirveästi! Kyllä tuntuu todella hyvältä kuulla tuollaista ja vieläpä sulta, mä oikeasti nimittäin ihailen sua aika todella paljon!! Kiitoskiitos<3 Ja itse olet ihana!

  33. Avatar Sarkkuli sanoo:

    Mahtava postaus! Itse arvostan samanlaista kasvatusta jonka sain lapsena; minulla oli hyvinkin vapaa kasvatus mutta minulle opetettiin että mitä ikinä teen, niin täytyy muistaa käytöstavat ja toisten ihmisten kunnioitus. :)

    • Iina Iina sanoo:

      Käytöstavat ja toisten kunnioitus on kyllä asioita joilla pääsee jo todella pitkälle! Kiitos paljon ja mukavaa että tykkäsit postauksesta :)!

  34. Avatar Nimetön sanoo:

    Ihanan postauksen olit taas kirjoittanut ja allekirjoitan täysin nuo teidän kasvatusmetodit! :D ja nyt saat osaksesi oikean jätti kommentin (anteeksi jo etukäteen!)
    Mainitsit tekstissä ettet hyväksy/paheksut kaikenlaista rasismia ja siksi ajattelin ihan mielenkiinnosta kysyä asiasta hieman tarkemmin:

    Minulle tasa-arvo on hekilökohtaisesti kaikki kaikessa ja sen aijon myös opettaa omille lapsilleni sitten kun niitä jonakinpäivänä saan. En voi sietää sitä, kun tummaihoisia ihmisiä kutsutaan ”neekereiksi”, se on mielestäni todella halventava sana ja aina, kun omat vanhempani sitä sanaa käyttävät yritän huomauttaa, mutta aina saan vastaukseksi saman: ”niin sanottiin ennen eikä sillä tarkoiteta mitään pahaa…” joo no eivät ne varmasti omissa mielissään tarkoitakkaan, mutta joku voisen tulkita loukkaavaksi. Nykyään kouluissakin nuoret haukkuvat nekruksi ja niggaksi–> mieleni tekee huutaa aina kun jomman kumman sanan kuulen! Se, että valkoinen olisi ”normaali” ja tumma ei on oikeasti pahinta herjaa jota olen kuullut :D ihan totta jos me vaaleaihoiset olemme niin hemmetin hyviä esimerkin antajia jne jne niin miksi me halveksumme muita!? No väri/roturasismi ylipäätään on inhottavaa ja siksi ensimmäinen kysymys:
    -Jos Tiara tai uusi tulokas jonain päivänä toisi kotiin näytille vaikkapa tummaihoisen pojan tai ulkomaalaissyntyisen pojan niin olisiko asia sinulle ihan fine vai olisiko ennakkoluuloja? Tietysti itselleni ainoa ennakkoluulo joka tulee on uskonnolliset erot, mutta en sen takia kuitenkaan tahdo syrjiä tai aliarvioida ketään.

    Toinen piikki lihassani ja melkein sanoisima jopa pahempi: seksuaaliseensuuntautumiseen kohdistuva rasismi. Jollain tapaa minua jopa inhottaa lokeroinnit homo, lesbo, hetero jne. mutta koska meille ei ole muitakaan sanoja kyseisiä asiota kuvaamaan niin pakkohan niitä on käyttää :) Olin aina luullut, että nyt viimeisen noin 10 vuoden aikana Suomessa olisi hyväksytty homoavioliitot ja siiten kuulin ettei ole ja suoraan sanottuna alkoi melkein itkettää. Itse olen täysin hetero, mutta en pidä itseäni ns. parempana tai normaalimpana kuin vaikka homot. Minun mottoni tässä asiassa on ”ihminen rakastuu ihmiseen” ja se on normaalia. Oli se sitten mies+mies tai mies+nainen jne. niin se on aivan luonnollinen ja normaali asia. Jos ihminen rakastuu vaikkapa koiraan (siis oikeasti intohimoisesti rakastuu) niin se ei olisi normaalia. Vanhempani eivät ole koskaan puhunut kanssani seksuaalisesta suuntautumisesta ja se vaivaa minua hieman, koska en ole varma miten he suhtautuvat homoseksuaaleihin. Toivon että hyvin. Olin niin onnellinen, kun esim. salatuissa elämissä homoutta kuvataan täysin ns. sensuroimattomana ja normaalina asiana! Niin pitääkin ja toivon että monet ihmiset ovat tulleet kaapista ja uskaltaneet olla oma itsensä :) Tuostakin mieleen tuli eräs kommentti joka oli laitettu you tubeen erään salkkarivideon alle: ”miksei Larin ja Eliaksen rooliin olla otettu homon näköisiä jätkiä?! Nuo ovat liian normaaleja homoiksi” –> Aloin oikeasti kiehumaan, kun luin tuon kommentin. Niin no ensinnäkin mikä on ”homon näköinen ihminen”? onko se poika joka pukeutuu pinkkiin ja meikkaa?? varmaankin, mutta tuosta voidaan suoraan siirtyä vaikka 80-luvulle jossa glamrokkarit pukeutuivat spandexiin ja meikkasivat ja laittoivat tukkaa, heidän heterouttaan ei koskaan kyseenalaistettu niin miksi nyt kyseealaistetaan? Sitä olen aina miettinyt.
    Juttelin kerran erään kaveripoikani kanssa asiasta ja kun sanon, että mielestäni homoseksuaalit ovat ihania (tuolla tarkoitin että hyväksyn homouden täysin) vastasi jätkä näin: ”et sinä edes tunne yhtäkään homoa joten kuinka voit pitää niistä?”–> se veti minut hiljaiseksi. Miksi ihmeessä minun pitäisi tuntea homo, jotta voisin pitää hänestä? vastausta tuohon en koskaan saanut. Ja kun kysyin samaiselta herralta, että mitäs teet kun 20 vuoden päästä sinun oma poikasi tai tyttösi jota olet autuaasti rakastanut, suojellut ja kasvattanut tulee kertomaan että isä hei olen aika varmasti homo/lesbo ja olen rakastunut… hänen vastauksensa sai minut oikeasti kyyneliin ja juoksemaan pois huoneesta: ”sitten veisin hänet talon taakse, antaisin selkäsaunan ja sanoisin ettei takaisin ole tulemista… kasvatuksesta se on kiinni.” Näen punaista tälläkin hetkellä kun muistelen tuota… Mutta jotta tästä ei tule ihan oikeasti 100 sivuista niin kysyn jälleen saman kysymyksen: Miten reagoit, jos jompikumpi/molemmat tytöt ilmoittaisivat olevansa homoseksuaaleja?

    Eli kuten tuosta varmastikkin tulee ilmi: inhoan alistamista, halveksuntaa ja syrjimistä enemmän kuin mitään. Siksi ehdottaisinkin, että joskus tekisit mielipide postauksen juurikin tästä aiheesta (vaikka se saattaakin olla aika rohkeaa- ei saisi olla) :D Sulla vaan on niin mahtavat mielipiteet ja tavat suhtautua, että olisi todella kiinnostavaa luettavaa!
    Hyvää viikonloppua ja kevättä ja anteeksi nyt vielä tämän kommentin pituudesta xD pääsin vauhtiin.

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kiitos siitä että jaksoit noin pitkästi kirjoittaa, ihanaa lukea muidenkin mielipidetekstiä vähän pidemmällä kaavalla ja vieläpä aiheesta josta mulla on omakohtaista kokemusta ja myös vahvat mielipiteet :) Mä mielellään kirjoittaisin tuosta aiheesta mielipidekirjoituksen joskus joten kiitos ideasta! Siinä olet oikeassa että näiden aiheiden ottaminen esille vaatii rohkeutta (vaikkei niin tosiaankaan saisi olla)!

      Ja jotta en jättäisi sua pähkäilemään että millä linjoilla näistä asioista olen niin sanotaanko niin että olen itse ollut se tyttö joka seurustelee ulkomaalaisen pojan kanssa ja tuo sen pää pystyssä ylpeänä (niinkuin kuuluukin) sukujuhliin, kuten myös se tyttö jolla on 12 homokaveria ja joka puolustaa näitä henkeen ja vereen kun ahdasmielisessä kaupungissa huudellaan perään ja joka marssii Pridessa eturivissä innoissaan. Että siitä voi jo vähän päätellä mun suhtautumista asioihin :D

      Mukavaa viikonloppua ja kevättä sinullekin ja koitan kirjoitella mahdollisimman pian aiheesta :)!!

  35. Avatar nimetön sanoo:

    Teillä ei mitään rangaistuksia ole? Vai onko sinun kultamussukkasi aina niin kilttejä ettei tarvitse koskaan rankaista mistään?

    Toinen mihin kiinnitin huomiota oli tuo ravintola juttu… Huhhhuh. Raxissa ei siis lapsi opi miten ravintolassa käyttäydytään??????
    Olen super huono äiti kun olemme käyneet lapsemme kanssa ainoastaan hesessä, mökissä ja raxissa…

    • Avatar vilja sanoo:

      Mun täytyy kans vähän kritoisoida, sillä mulle jäi kans vähän tuommonen olo, että ”kaikki on niin ihanaa <3 <3 <3 ".

      Siis tosi tärkeitä ja hyviä juttuja oot listannut, yhdyn (lähes) kaikkeen, itse olen myös pienen tytön äiti. Tuntui kuitenkin, että tekstisi jäi siinä mielessä pintapuoliseksi, että varmasti jokaisessa perheessä lasten kanssa on myös haastavia ja vaikeita paikkoja. Olisi ollut mielenkiintoista lukea, miten niissä toimit/aiot toimia. Toki tyttösi on vielä pieni, eikä hänen kanssaan varmasti kovin "vakavia" juttuja vielä ole, mutta varmasti teilläkin haasteellisia juttuja arjesta löytyy.

      En halua siis millään tavalla loukata tai pahalla mitään sanoa, ja ymmärrän kyllä, jos et halua "hankaluuksista" blogissasi kirjoittaa, mutta sellaista jäin kuitenkin kaipaamaan. :)

      • Iina Iina sanoo:

        Mä en ole ihan rehellisesti sanottuna näitä haastavia tilanteita joutunut vielä kovinkaan paljoa käsittelemään, Tiara on tähän asti ainakin uskonut kieltämistä ja sääntöjä ihan kiltisti. Varmasti niitä haasteellisiakin tilanteita on edessä, sitä en kiistä siis todellakaan :D

        Mä uskoisin että niissä tilanteissa toimin kuten mun äitini mun kanssa. Keskustelen tapahtuneesta, vaadin anteeksipyyntöä ja teen selväksi että teko oli väärin ja niin ei tule toimia. Kuten jo sanoin tekstissäkin niin rankaiseminen ei ole mulle tuttua, enkä usko ainakaan toistaiseksi että sitä aion käyttää itsekään kasvatuskeinona :).

        Mä en siis mitenkään tarkoituksella jättänyt tekstissä mainitsematta suhtautumistapojani haasteellisiin tilanteisiin tms, en vain jotenkin pitänyt niitä oleellisina koska en toistaiseksi ole pahemmin sellaisten tilanteiden kanssa ollut tekemisissä :D Mutta kiva että sait mut kommentillasi pohtimaan tätäkin puolta!

    • Iina Iina sanoo:

      Anonyymi: No sanotaanko vaikkapa näin että ei, en koe tehokkaaksi kasvatusmuodoksi rankaisemista kun kyseessä on 1v5kk ikäinen lapsi joka ei varmasti mitään jäähyä tms ymmärrä eikä sillä näinollen ole toivottua vaikutustakaan. Kuten tekstissäkin korostin niin aion myös jatkossa rankaisemisen sijaan mieluummin keskittyä siihen että asioista sovitaan yhdessä tilanteen mukaan ja niistä sovituista asioista pidetään kiinni. Korostin myös sitä että anteeksipyytäminen on elintärkeä taito, kuten myös toisten huomioon ottaminen ja että kaikenlainen henkinen ja fyysinen väkivalta on ehdoton ei. Itse en ole koskaan saanut rangaistuksia, ei äidillä ole ollut tarvetta rankaista mua koska meillä sopiminen on ainakin toiminut. Ja kun lapsi toimii väärin, on muitakin keinoja saada lapsi ymmärtämään teon vääryys, kuten vaikkapa anteeksipyynnön vaatiminen ja keskusteleminen tapahtuneesta. Meillä se ainakin toimi mun ollessa nuori, eikä rangaistuksille ollut tarvetta. Kaikilla ei varmasti niin ole, mutta kuten myös tekstissä sanoin: tilanteetkin muuttuvat ja kun lapset kasvavat mennään sen mukaan millaisia he ovat luonteeltaan ja käytökseltään. Siksi mun mielestäni onkin kummallista että koet tarpeelliseksi tulla noin provosoituneena kirjoittamaan tuollaisen kommentin.

      Ja mitä tulee ravintoloihin niin ei, Rax ei ole mielestäni ravintola. Se on pikaruokala siinä missä McDonalds ja Hesburgerkin ja niissä toimiminen on kyllä aivan eri asia kuin ihan oikeassa Ala Carté – tai fine dining -ravintolassa. Mutta missään en sanonut että ihminen jonka lapset eivät ole ravintolassa käyneet olisi huono vanhempi, mä vaan kerroin siitä että mulle itselleni on tärkeää että meidän lapset oppivat ravintolassa käyttäytymisen :).

      • Avatar teekuppi sanoo:

        Jos lapsi saa rakkautta ja tuntee olonsa rakastetuksi, hänen ei tarvitse rueta oikuttelemaan. Tietysti jokaisella lapsella on jossain vaiheessa elämää uhmaikä, mutta käyttäytymiseen vaikuttaa suuresti vanhemman ohjaus ja muu käyttäytyminen. Tietysti on myös luonnostaan villejä lapsia, jotka oikuttelevat muista syistä, kuin vain ilkeyksistään tai uhmaiän seurauksina.

        Yleisesti ottaen luulisin, että vaikka lasta rakastettaisiin kuinka paljon, mutta silti tuhmuuksia tehdessä huudetaan ja käytetään sitä ”koivuniemen herraa”, lapsi saattaa kokea sen nöyryyttävänä joka sitten kostautuu myöhemmin. Näin lapsi oppii väkivallan olevan ok, ja jatkaa sitä ehkä itse myöhemmin.

        Vastaavasti jos lapsen kanssa keskutellaan napakasti, niin että lapsi ymmärtää miksi jotain ei saa tehdä. Hän luultavasti jää miettimään asioita ja ymmärtää lopulta tehneensä väärin. Näin hän oppii myös vuorovaikutustaitoja.

        Tietysti pienet lapset eivät vielä ymmärrä keskustelua, mutta uskoisin kuitenkin vanhempiin lapsiin tämän tehoavan jos arvostus vanhempia kohtaan on kohdillaan, jolloin vanhempien sanat otetaan myös todesta.

        Näin ainakin itse näkisin asian, ja uskon todella, että sinulla Iina ei tule olemaan suurempia ongelmia lapsiesi kasvatuksessa, sillä vaikutat siltä, että osaat antaa lapsillesi kaiken tarvittavan rakkauden ja turvan. :)

  36. Avatar st. brigitten sanoo:

    Oon aikalailla samoilla linjoilla sun kanssa. Uskon kyllä, että varmasti mennään aina tilanteen mukaan… varsinkin kun lapset kasvavat. Nyt lasten ollessa pieniä tärkeimpänä pidän juurikin rakkauden osoittamista niin teoilla kuin sanoilla sekä hyvän käytöksen opettelemista. Tunnen niin suurta ylpeyttä meidän lapsista kun tuo pieni 3-vuotias sanoo kohteliaasti kaupan kassalla ’anteeksi, olisiko teillä sittenkin pinkkejä kissapastilleja?’ :’) Vanhempien kunnioittaminen on myös tärkeää, mulle ei sanota anna maitoa vaan antaisitko maitoa :) Samoin kuin sanon itse aina lapsille ole hyvä antaessani heille jotain enkä vain törkkää eteen :)

    • Iina Iina sanoo:

      Mulle on myös hyvät tavat tärkeitä ja kyllä tunnen minäkin suunnatonta ylpeyttä kun pikkuinen tyttöni kiittää aina ruoasta ja pyytää anteeksi tilanteen sitä vaatiessa vaikka ikää on vasta 1v5kk :) On hienoa että lapset oppivat kohteliaiksi ja muut huomioon ottaviksi! Ja olen samaa mieltä että vanhempien kunnioittaminen on myös todella tärkeää :)!

  37. Avatar linda sanoo:

    Ihan hyvä teksti, jossa oli monta kohtaa jotka allekirjoitan.
    Ainoa vaan, että mitä täällä jokunen kirjoitti ettei hyväksy kurittamista.
    En siis minäkään, mutta voin sanoa että olen itse saanut ns ”koivuniemenherrasta” jos ei ole mennyt oppi perille esim. isän taskusta ei saa ottaa auton avaimia ja laittaa autoa käyntiin. Varsinkaan kun auton vapauduttua käsijarrusta se voisi pahimmillaan mennä 500metriä ensin alamäkeä ja siitä järveen. Vaarallista. Mutta tarvitsin isältäni sellaisen tönäisyn, että hei toi oikeesti olisi voinut päättyä todella huonostikin!

    Ja näin vanhempana ymmärrän myös sen, että lasta pitää kuunnella ja kysyä ”mitä kuuluu, miten meni koulussa, minne olet menossa, koska tulet kotiin, kenen kanssa menet” jne. Minun äitini ja isäni kyselivät minulta tätä vielä 20vuotiaana, mutta ymmärsin sen niin että heitä KIINNOSTI meidän asiat ja me lapset.

    Huomaan myös, että nykyajan lapset eivät osaa edes sanoa KIITOS, OLE HYVÄ. Eli käytöstapoja olisi kiva jos ihmiset osaisivat lapsillensa opettaa. On inhottavaa nähdä teinityttöjä – sekä poikia, jotka eivät välitä mistään ja kiroilevat sulle minkä kerkiävät. Ja kaikki nämähän pohjautuvat kotona opittuihin malleihin..

    Muuten ihana blogi sinulla Iina. Olen seurannut sua jo siitä lähtien kuin aloit odottaa Tiaraa ja tykkään blogistasi muutenkin. :)

    • Iina Iina sanoo:

      Kiva että tykkäsit tekstistä :)

      Mulla ei ole kokemusta ”Koivuniemen herrasta” onneksi, enkä kyllä sitä tai muutakaan kurittamista hyväksy missään nimessä. Mä en vain koe fyysistä väkivaltaa koskaan tarpeelliseksi tai hyväksyttäväksi, missään tilanteessa.

      Lasten kuuntelemista ja heidän huomioimistaan pidän äärimmäisen tärkeänä, kuten myös hyviä käytöstapoja eli samoilla linjoilla ollaan niistä kuten varmaan tekstistäkin huomasit :)!

      Kiitoksia kommentistasi ja mukavaa kevättä!

  38. Avatar Carata sanoo:

    Pakko kommentoida, taas :) On kyllä kiva lukea blogiasi. Vaihtelee meinaan aiheet hyvin. Tärkeä aihe tämäkin. Moni vanhempi, kun ei uskalla usein edes kertoa omista kasvatus menetelmistä ja näkemyksistä sen takia, että jollain on aina eriävä mielipide.
    ..Ja täytyypä vielä sanoa, että ihanasti jaksat vastata kaikille kommentoineille ja vieläpä todella ihanasti ja asiallisesti. Jotkut ei jaksa panostaa niihin.
    Meillä tytöllä tänään 6kk päivä ja vieraita tulossa, mutta oli pakko silti poiketa lukemassa. Mukavaa vkloppua! :)

    • Iina Iina sanoo:

      Kiva että tykkäät mun blogista ja siitä että postausaiheissa on vaihtelua! Mä itse tykkään myös siitä etten ole kategorisoinut blogiani mihinkään tiettyyn aihepiiriin pelkästään, vaan saan vapaasti kirjoittaa siitä mitä milloinkin mieleeni (tai teidän mieleenne) tulee :D Kiitoksia ihan hurjan paljon<3

      Ja mulle se suurin palkinto bloggaamisessa on vastavuoroisuus – on ihanaa kun ihmiset keskustelevat ja osallistuvat ja kertovat oman mielipiteensä! Ja mun mielestä kaikki jotka näkevät sen vaivan että jakavat oman mielipiteensä mun kanssani ansaitsevat kyllä asiallisen vastauksenkin kommentteihinsa! Ei olisi ollenkaan reilua että pyytäisin kaikkia vain avautumaan kommenttiboxiin ja en vastaisi mitenkään :D

      Paljon onnea puolivuotiaalle pikkuiselle ja kiva että kommentoit, iso kiitos vielä<3

  39. Avatar Nina sanoo:

    Heippa!
    Tää kysymys ei nyt suoranaisesti liity tähän mutta mulla ois idea joko omaksi postaukseksi tai sit liitettynä johonkin toiseen aiheeseen semmonen asia kuin kiroilu. Mit mieltä olet siitä että nykyään kovin nuoret aloittaa jo kiroilun? Pitäisikö sun mielestä siihen puuttua enemmän kouluissa ja kotona? entä kiroiletko ite minkä verran tai et kenties ollenkaan? Saako toinen äiti mielestäs puuttua toisen lapsen kiroiluun vai pitääkö sen tulla kotoa sen käskyn (esim. siis jos teillä olisi kylässä tiaran ystävä ja hän kiroilisi niin oletko mielestäs oikeutettu kieltämään lasta olemaan kiroilematta)? Tämä sun postaus oli muuten todella ihana! Hyvää viikonlopun jatkoa sinne teille! :)

    • Iina Iina sanoo:

      Moikka! Mielenkiintoinen aihe ja hyviä kysymyksiä esitit kyllä pohdittavaksi :) Voisin kirjoittaakin aiheesta! Kiitoksia paljon sekä postausideasta että kauniista sanoistasi, mukavaa viikonloppua sullekin :)!

      • Avatar Emmye sanoo:

        Voisitko liittää samaan mielipiteesi siitä, saako toisen lasta ylipäätään komentaa? Tarkoitan, vaikka leikkipuistossa, kun joku esim. kiusaisi Tiaraa eikä hänen oma vanhempansa puuttuisi tilanteeseen mitenkään?

        Ja jatkan vielä; oletatko tulevaisuudessa, että myös Tiaran kaverit kunnioittavat teidän sääntöjä, vaikka heillä kotona tehtäisiinkin toisin?

  40. Avatar Noora sanoo:

    Mä oon aika samoilla linjoilla sun kanssa näissä kasvatusjutuissa ja toivonkin kasvattavani tästä pienestä pojasta ihan hyvän kansalaisen sitten kun hän suvaitsee syntyä. :)

    Mulle tärkeitä arvoja on mm. hyvät käytöstavat ja kohteliaisuus, maalaisjärjen käyttö ja itseensä luottaminen. Oon itse saanut aika vapaasti mennä ja kokea, mutta koska kunnioitin äitiä sen verran niin en ole tyhmäillyt mitenkään kamalasti koskaan, vaikkakin joskus toki aiheutin pettymyksen ja kaduin kovasti jälkeenpäin kun sille tuli niin paha mieli mun takia. Se äidin pettynyt naama olikin pahin rangaistus ikinä, ei mikään aresti vetänyt vertoja eikä niitä kyllä kamalasti ollutkaan. Samaa molemminpuolista kunnioitusta koitan saada mun ja lapsieni välille. :) Lisäksi mä en aio kasvattaa tätä lasta ihan pumpulissa, mä aion rehellisesti (mutta silti totta kai lapsen iän ja ymmärryksen huomioiden) vastata vaikeisiinkin kysymyksiin esim. kuolemasta, seksistä, sodista ja muista tuollaisista ns. aikuisten asioista. Mä olen itse aina ollut aika valveutunut monien asioiden suhteen ja pohtinut paljon pienestä asti asioita, niin muistan ettei mikään ärsyttänyt enempää kuin se kun joku ei kertonut mua häiritsevistä asioista ja epäkohdista vaikka kuinka kyselin.

    Kovat on tavoitteet siis, mutta eiköhän tästä lapsesta ihan yhteiskuntakelpoinen yksilö saada. :)

    • Iina Iina sanoo:

      Mä oon tismalleen samoilla linjoilla sun kanssasi, nimim. arestissa en koskaan ole ollut mutta jos äiti kertoi olevansa muhun pettynyt (ehkä kerran tai kahdesti mun elämän aikana) niin silloin kyllä tiesin tehneeni väärin ja osasin toimia sen mukaisesti ihan itse.. Ja joo, no sain ekaluokalla turpaan kun kerroin ettei se olekaan haikara joka ne vauvat tuo :DD Että siihen malliin! Munkin mielestä parempi kasvattaa lapsista valveutuneita ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä (toki ikätason mukaisesti) kuin pimittää ja valehdella mistä lapsi vain hämmentyy.

      Tsemppiä loppuraskauteen ja ihan varmasti tulee enemmänkin kuin yhteiskuntakelpoinen yksilö teidän pojasta :)!!

  41. Avatar "mummo" sanoo:

    Ymmärrän oikein hyvin nuoren äidin kasvatusihanteet. Muistan toki itsekin ajatelleeni noin – aikalailla samalla lailla kuin sinäkin. Lapsi kasvaa ja moni asia muuttuu. Joutuu huomaamaan, että tekee virheitä, vääriä valintoja. Toiselle lapselle sopii tietty kasvatusmetodi, mutta saman perheen toinen lapsi vaatiikin ihan erilaista ”käsittelyä”. Ihanteita, periaatteita pitää olla, mutta niiden kanssa on syytä olla johdonmukainen, mutta joustava – tarkoitan itselleen. Ehkä joutuu aika ajoin tarkistamaan kantojaan.

    Kysyisin sinulta – oletkohan vielä tällaisia asioita ajatellut? Mitä ajattelet, mitä teet, jos lapsesi vanhempana ilmoittaa liittyneensä vaikkapa johonkin uskonnolliseen lahkoon tai polittiseen järjestöön, joka on vastoin sinun vakaumustasi?

    Mitä ajattelet ja miten toimit, jos murkkuikäinen tyttäresi ilmoittaa olevansa lesbo?

    • Iina Iina sanoo:

      Mä kirjoitin mielestäni tekstissä aika selkeästikin että lasten kasvaessa ja tilanteiden muuttuessa olen valmis omia kasvatusperiaatteitani tarkistamaan ja muuttamaan tilanteen mukaisiksi, meniköhän sulla tuo kohta ohi vai miksi sait sellaisen käsityksen että postaukseni on pelkkää nuoren äidin naiiviutta? :)

      Niin kauan kuin mun lapseni ei vahingoita poliittisilla tai uskonnollisilla näkemyksillään itseään tai muita ihmisiä niin hänellä on kyllä vapaus olla eri mieltä minun kanssani sellaisista asioista, se on mun mielipiteeni.

      Ja mitä lesbouteen tulee niin mun mielestä se että tuota asiaa täytyy kysyä vielä 2010-luvun Suomessa on ihan kamalaa, rasistista ja loukkaavaa. Jos mun tyttäreni ilmoittaa olevansa lesbo niin miten ajattelen ja miten toimin? EN MITENKÄÄN. Eihän se muuta mitään millainen ihminen on seksuaaliselta suuntautumiseltaan! Ei mulla ole mitään sanottavaa siihen kenestä mun lapset saa tai ei saa tykätä, se ei todellakaan kuulu mulle!

  42. Avatar Rosbe sanoo:

    Oon täysin samaa mieltä sun kanssa!

    just se, että antaa lapsen etsiä itseään ja miettiä kuka hän on. Mun mielestä on tyhmä opettaa sukupuolittomaks, koska sitä ollaan joko tyttöjä tai poikia. On tyttöjen vessat ja poikien vessat. Ja se kuuluu omaan identiteettiin olla tyttö tai poika. Tietenkin just ne kaikki ne, että tytöt saa leikkiä autoilla ja pojat nukeilla on ihan hyväksyttävää sekin on vain omaa identiteettiä ja mistä tykkää.

    Itellä on joitain samoi periaatteita kun miten äiti on kasvattanu, mut ei todellakaan kaikki. Mulla on ollu maailman paras iskä kylläkin, joka on kasvattanu rakkaudella ja luottamuksella. Äitiin kun en oo voinu luottaa:/

    Tulipa pitkä. Täs ei ollu kyl päätä eikä häntää. Mut kehuna viel että blogin kautta vaikutat tosi kypsältä ja fiksulta äitiltä! Vaikka ootkin tosi nuorena saanu tiaran nii oot kasvanu kyl äidiks!:)

    Ihanaa kevään odotusta<3

    • Iina Iina sanoo:

      Voi mikä ihanuuskommentti! <3 Kiitoksia ihan hurjasti!! :)

      Aika samoilla linjoilla mä oon sun kanssasi! :) Kyllä mä ainakin sain sun ajatuksista kiinni että oli siinä päätä ja häntääkin ;D

      Ihanaa kevättä myös sulle<3

  43. Avatar Napanteri sanoo:

    Hyvä kirjoitus ja paljon asioita, joita kahden lapsen äitinä itsekin allekirjoitan. Yhteen asiaan huomioni kuitenkin kiinnittyi näin aktiiviurheilijana, fysioterapeuttina ja tulevana personal trainerina ja se koski tätä ns. liikunnallisuuteen kasvattamista. Olen saanut teistä sellaisen kuvan, että ette kumpikaan harrasta mitään liikuntaa (ei, minun mielestäni kauppaan kävelyt ja koiran pissatukset eivät ole liikuntaa, vaan normaalia arkiaktiivisuutta), joten miten olette aikoneet lapsenne kasvattaa liikunnallisuuteen? Vanhempien oma esimerkki on kuitenkin lähes tärkein tekijä niin liikunnan kuin monen muunkin asian suhteen ja on tutkittua tietoa, että liikkuvat vanhemmat kasvattavat liikkuvia lapsia.

    Tästä aiheesta olisi kiva saada jopa kokonainen postaus Sinulta :) Oletteko ikinä harrastaneet liikuntaa säännöllisesti, aiotteko aloittaa, entä lasten liikuntaharrastukset jne?

    Ihanaa kevään jatkoa ja tsemppiä loppuraskauteen :)

    • Iina Iina sanoo:

      Hmm no mä oon ollut tässä vuodelevossa, itseasiassa hommasin kuntosalikortin tossa alkuraskaudessa syksyllä taas pienen tauon jälkeen mutta jouduin sen kaikkien vaivojen takia laittamaan tauolle. Synnytyksen jälkeen on tarkoitus sitten aloittaa taas kunnolla :) Tekstissäkin mainitsinkin harrastaneeni 9 vuotta tanssia jonka lisäksi olen harrastanut myös juoksua, ryhmäliikuntaa ja kuntosalia :) Otto on entinen sm-tason alppihiihtäjä ja Karatessa sillä taitaa olla ruskea vyö, tällä hetkellä tosin harrastuksena vain Kickboxing ja satunnainen lenkkeily :). Että eiköhän me sitä liikunnallisuutta kyetä opettamaan lapsille ihan tarpeeksi! :) Mä oon sun kanssa ihan samaa mieltä mainitsemistasi asioista, mutta jotenkin pisti harmittamaan se että teit vain oletuksia meidän liikunnallisuudesta (negatiivisia sellaisia) lukematta tekstiä huolella/kysymättä tarkemmin… sellainen tuntuu ikävältä vaikket ehkä pahalla tarkoittanutkaan. Mutta joo, mä olenkin raskaana ja silloin pienetkin negatiiviset jutut tuntuu isolta :D

      • Avatar Napanteri sanoo:

        Ei ollut tarkoitus todellakaan loukata! Olen kuitenkin lukenut blogiasi Tiaran raskausajoista asti, joten näin parin vuoden perusteella vain olin sellaisen kuvan saanut, ettei liikunta ole osa teidän arkeanne :) ihana kuulla kuitenkin, että monipuolista harrastustaustaalöytyy, ja lapsella on hyvä malli kotoa :)

        Tämä aihe on vain niin mielettömän tärkeä itselle, kun tilastojen mukaan tällä hetkellä jo 2-vuotiaita ylipainoisia alkaa olemaan enenevissä määrin ja itse toivon voivani taistella tätä epidemiaa vastaan kaikin keinoin. Me ei vaan voida antaa tulevien sukupolvien kasvaa sellaisiks!

        • Iina Iina sanoo:

          Nojoo, viimeiset pari vuotta osa mun arkea on juurikin olleet ne vaunulenkit ja satunnaiset kotijumpat, Oton harrastuksista taasen ei täällä ole juuri puhetta ollutkaan :). Tärkeää on mullekin ettei mun lapset joudu kärsimään ylipainon tuomista terveyshaitoista ikinä, on surullista miten jo niin pieninä saatetaan lapset opettaa epäterveellisille tavoille :/.

Kommentoi