Toinen kerta toden sanoo

05.05.2013

Moni teistä on toivonut että mä kirjottaisin imetyksestä ja siitä miten se on sujunut ja millaisilla fiiliksellä imetyksestä olen näin toisen lapsen kohdalla, joten saamanne pitää!

Tiaraa odottaessani mulla oli korkeat tavoitteet, mä halusin ehdottomasti että imetys onnistuu. Vanhat lukijat ainakin varmaan muistavat miten kaikki kuitenkin Tiaran kohdalla meni (ja uudet voivat lukea koko tarinan Tiaran imetyksestä TÄÄLTÄ!). Vaikka imetys ei viimeksi sujunutkaan niinkuin Strömsössä, mulla oli tällä kertaa aivan toinen lähestymistapa koko juttuun. Itseluottamus oli nyt toisella kertaa jo sairaalassaoloaikana aivan eri luokkaa, viimeksi kun sairaalassa olin tosi epävarma omista kyvyistäni niin äitinä kuin imettäjänäkin mikä on varmaan ensisynnyttäjälle ihan luonnollista.

Mä luulen että sen lisäksi että mulla oli jo vuoden ja seitsemän kuukauden kokemus äitinä olosta, mun itseluottamusta ja hyvää fiilistä imetyksestä lisäsi kaikkein eniten se että mä sain rauhassa heti synnytyssalissa antaa vauvan olla rinnalla niin kauan kuin hän vain jaksoi olla eikä häntä riistetty heti multa pestäväksi ja mitattavaksi. Vauva tajusi heti koko homman jujun, mä löysin heti mukavan imetysasennon ja kaikki tuntui sujuvan kuin tanssi ja näin on ollut siitä asti. Vaikka viimeksi kätilöt kehuivat Tiaran imuotetta (vaikkei se selkeästikään ollut oikea kun ei sitä ruokaa mennyt sinne pieneen masuun yhtään) mä olin tosi tosi epävarma ja pyysin varmaan jokaiselle imetyskerralle kätilön tarkistamaan että vauva söi hyvin.

Tällä kertaa mä huomasin ihan itsekin että vauvalla on oikea ote ja kuulin kuinka vauva nieleskeli kuuluvasti maitoa ja söi hyvällä halulla ja osasin imetyksen sujuvuudesta kertoa että se sujuu oikein mainiosti. Lisäluottamusta omaan riittävyyteeni antoi toki myös kotiinlähtöpunnitus jossa vauvan paino ei ollut laskenut kuin ihan pikkuisen ja kontrollikäynnin punnitus neljä vuorokautta synnytyksen jälkeen jolloin paino oli jo lähtenyt takaisin nousuun. Se tunne kun tietää että on itse kykenevä ruokkimaan oman lapsensa omilla antimillaan on ihan mahtava, kyllä siitä tulee uskomattoman hyvä fiilis!

IMG_1474xMä oon silti edelleen sitä mieltä että imetys on jokaisen äidin oma asia eikä mulla ole korvikkeista mitään pahaa sanottavaa. Tiara kasvoi korvikkeilla hienosti ja on ollut terve ja allergiaton paria harmitonta pikkuflunssaa lukuunottamatta (kop kop!). Korvikevauvakin saa läheisyyttä ihan samalla tavalla, me ainakin pidettiin Tiaraa aina lähellä sylissä ja siliteltiin sen hiuksia ja tuijoteltiin sitä silmiin. Ja korviketta annettaessa myös isän on helppo osallistua syöttämiseen eikä se jää yksin äidin harteille.

Mutta kyllä imetyksessä ehdottomasti on omat hyvät puolensa! Se on helppoa, ilmaista ja rintamaito kulkee aina mukana tarjoiluvalmiina vauvalle. Mua ei hävetä imettää julkisilla paikoilla, olen imettänyt mm. Itiksessä shoppailun lomassa, eikä hävetä kavereiden tai sukulaistenkaan edessä. Ymmärrän kyllä hyvin jos joku kokee imetyksen liian intiimiksi eikä halua sitä julkisesti tehdä, mutta mä itse en oo koskaan osannut ”hävetä” mun kroppaani ja koen imettämisen yhtä luonnolliseksi kuin vaikkapa bikineissä rannalla hengailun. Ja jos nyt on paljon tuijottavia silmäpareja niin ainahan voin kiskaista harson siihen suojaksi niin ei kukaan näe mitään!

”Ei se tuntunu yhtään sen läheisemmältä kun pulloruokintakaan, oikeastaan päinvastoin. Imettäessä oli vaikeampaa löytää hyvää asentoa ja siihen itse ruokinnan onnistumiseen piti keskittyä paljon enemmän. Toki oli varmasti kyse myös tottumattomuudesta. ” Tämän lauseen lainasin tuolta mun aiemmasta imetystä koskevasta postauksesta, koska mua nauratti se. Jo tuosta lauseesta huomaa että mun ja Tiaran yhteinen juttu se imetys ei ollut ollenkaan kun pelkkä asennon löytäminen oli noin vaikeaa! Nyt mä nimittäin voin imettää suunnilleen missä asennossa vaan ja se on silti helppoa ja onnistuu takuuvarmasti. Molemmat tiedetään vauvan kanssa mitä tehdään.

Siihen mä en usko että imetys voi aina onnistua oli tilanne mikä hyvänsä, itse olen kokenut sekä korvikevauvan että tämän hyvin sujuvan imetyksen ja edelleen voin rehellisesti sanoa että Tiaran kanssa imetys ei vain onnistunut mutta sen myönnän että jos olisin itsepintaisesti jatkanut, jatkanut ja jatkanut pumppaamista niin ehkä olisin kyennyt jatkamaan pumpatun maidon antamista korvikkeen seassa hieman pidempään.

IMG_1489xImetys on mun mielestä ihanaa, ja mua harmittais ihan älyttömästi jos se nyt loppuisi yhtäkkiä! Vaikka en kyllä keksi yhtään syytä miksi sen täytyisi loppua kun se näin kivasti sujuu. Ainoa mitä pelkään jatkuvasti on se pirun rintatulehdus, koitan ulkonakin kietoutua lämpimään villahuiviin ja pitää takin visusti kiinni mutta silti aina kuumottaa että jostain se tuuli pääsee tuivertamaan ja mä jotenkin saan sen tulehduksen sitten napattua itselleni. Mutta pidetään peukkuja että se pysyy kaukana musta ja mun rintavarustuksesta! Ja onneksi ensi viikolle on ainakin luvattu lämpimämpiä kelejä, täytyy toivoa että ne tulisivat jäädäkseen.

Sellaiset fiilikset mulla on imetyksestä tällä hetkellä, vauvelikin tuntuu olevan ihan tyytyväinen! Millaisia kokemuksia teillä on imetyksestä? Onko muita joilla ei ensimmäisen kanssa sujunut mutta tokalla kerralla kyllä?


No Responses to “Toinen kerta toden sanoo”

  1. Avatar Tinttu sanoo:

    Mä imetän vieläkin pari krt päivässä poikaa.. täyttää kesäkuussa 2v :D Olin jossain vaiheessa luovuttaa sillo -11 kesällä jo kun hirveitä rintaraivareita tuli ja luulin et itki nälkääsä ja diettasin ku epäiltiin allergioita, edes töiden aloitus ei katkaissut imetystä.
    Ja nyt mä mietin jo et oiskohan se aika vierottaa :D

    • Iina Iina sanoo:

      Upeaa että imetys vaikeuksista huolimatta on jatkunut näin pitkään :)!!

  2. Avatar veraaa sanoo:

    Meillähän ei imetys sujunut kuin sairaalassa olemisen ajan. Tosin mun poika oli sektiovauva eikä päässyt heti rinnalle. Kun imetys ei vaan sujunut ni ei sujunut. Hienosti on kasvettu korvikkeilla. :)

  3. Avatar Henna sanoo:

    Mulla on aikalailla samat kokemukset imettämisestä kuin sulla Tiaran kanssa, maidon tulo olis varmaan jatkunut jos olisin älynnyt sen pumppaamisen tärkeyden kun maito näytti hiipuvan eikä vienyt vauvan nälkää enää. Täysimetin vajaa 3kk ja osaimetyksellä vauva oli hieman alle puolivuotiaaksi. Mulla tuli rintatulehdus ihan ekoilla viikoilla ja se tuli ihan siitä, kun olin jotenkin nukkunut tissin päällä huonosti ja siellä oli mennyt jotain tukkoon ja tuli se kipeä mollukka joka ulospäin punoitti (sori yksityiskohtaisuus :DD). Se ei ollut edes mikään järkky kipeä, mutta se KUUME. Ihan järkky. Mutta se tukkeuma sitten kyllä aukeskin pian kun osas vähä jelpata imetyksen aikana sitä.

    Toivotan sulle ja vauvalle ihania imetyshetkiä :)

    • Iina Iina sanoo:

      Henna voi hitto, nyt mä en uskalla nukkua enää ku pelkään et seki aiheuttaa rintatulehduksen :DDD AAAA mun pitää nukkua paskajäykkänä selälleen nii sit ei varmasti tuu! :D Mut hyvä kuulla että sulla kuitenkaan ei loppunut imetys siihen tulehdukseen vaikka se varmasti olikin todella inhottavaa!

      Kiitos paljon ihana ja aurinkoisia päiviä teidän perheellle!

  4. Avatar odottaja sanoo:

    Mua pelottaa aivan hirveästi että imetys ei meinaa onnistua tai että maitoa ei tule! Onko sulla antaa jotain vinkkejä joka helpottaisi imetystä? Onko se helpompaa istualteen vai makuultaan? Nyt menossa rv 38 ja kovasti mielessä pyörii imetys :)

    • Avatar odottaja sanoo:

      mulla on kans alkanu pelottaan, ettei se onnistukaan! ennen raskautta ajattelin, että tottakai se onnistuu, siis ihan kaikilla. mutta eihän se niin oo! ei kaikilla vaan onnistukaan.. haluisin kuitenkin imettää omaa pientä :) mulla vasta rv 21, mutta ajoittain tää imetysasia pyörii jo mielessä!

      ps. heh, kirjotetaan alkuperäsen kommentin kirjottajan kanssa näköjään samalla nimimerkillä! mahdetaankohan olla ainoot :D

    • Avatar Ninnu sanoo:

      Tässä ainakin muutamia vinkkejä imetykseen:

      -Etsi sellainen asento, jossa pystyt olemaan mahdollisimman rentona: jos hartiat ovat kireät ei maitokaan heru niin helpolla. Aluksi yleensä kokeillaan makuulteen imettämistä, sillä istuminen ei välttämättä ole kauhean mukavaa heti synnytyksen jälkeen. Riippuu millainen synnytys on ollut ja muutenkin minkä juuri sinä koet mukavimmaksi.

      -Yritä olla stressaamatta maidon tuloa, voi mennä useampi päiväkin synnytyksen jälkeen ennenkuin maito nousee rintoihin (ja joillakin se on saattanut nousta jo raskauden aikana), mutta vauvan masu on aluksi todella pieni ja sairaaloista saa tarvittaessa korviketta tai luovutettua äidinmaitoa paikasta riippuen. Maidon nousuun auttaa kun syö ja juo hyvin ja imettää mahdollisimman paljon, eli aina kuin vauvalla on nälkä antaa ensin rintaa ja sitten vasta tarvittaessa pullosta. Itse jouduin tosin alkuun herättämään vauvan aina 4 tunnin välein syömään ja vaipanvaihtoon, jotta bilirubiiniarvot(keltaisuus) saatiin laskemaan. Sen jälkeen onkin menty täysin vauvantahtisesti, mikä on välillä ollut vain tunninkin välein.

      -Rasvaile aluksi nännejä aina imetyksen jälkeen esim. bepanthenella, myös lansinoh on hyvä voide tähän (ei haittaa vaikka menee vauvan suuhun), tällä ehkäiset nännien rikkoitumista.

      -Alkuun imetys voi sattua ennenkuin nännit tottuvat, tähän voi ottaa avuksi rintakumin ja hoitajia kannattaa sairaalassa pyytää tarkistamaan vauvan imuotetta, jos vähänkin epäilyttää. Imetys voi alkuvaiheessa sattua, vaikka imuote olisikin oikea, mutta ei koko imetystuokiota.

      -Muutenkin kannattaa aktiivisesti hakea neuvoja ja vertaistukea, jos vähänkin siltä tuntuu.

      -Anna vauvan imea n. 20-30min ja vaihda sitten rintaa. Tuossa ajassa vauva on yleensä saanut rinnasta kaiken maidon mitä on sillä kertaa saadakseen. Vauva voi kuitenkin viihtyä paljon kauemminkin rinnalla etenkin ensimmäisten kuukausien aikana.

      -Kannattaa ottaa selvää myös tiheänimemisenkausista, eli kausista, jolloin vauva tankkaa todella tiuhaan, koska varmistaa siten että rinnoissa riittää tarpeeksi maitoa jatkossakin, kun ravinnontarve kasvaa. Tiheänimunkaudet tulevat myös pullovauvoille.

      -Vaikka äidinmaito onkin koostumukseltaan vauvalle parasta mahdollista ruokaa, ovat korvikkeetkin nykyisin todella hyviä. Imetys ei ole hyvän äidin mittari, joten älä ole itsellesi liian ankara, jos tuleekin joku este imetykselle. Muutenkin synnytyksen, imetyksen ja vauvan suhteen kannattaa olla avoimin mielin, sillä kaikki ei välttämättä tule menemään niinkuin on etukäteen suunnitellut.

      Toivottavasti näistä oli jotain hyötyä. Kirjoitin omien kokemusteni ja sairaalassa saamieni vinkkien perusteella. Itse olen imettänyt 6kk, eikä loppua näy. Alussa mulla oli samankaltaista, kuin Iinakin kertoi olleen Tiaran kanssa: hoitajat kehuivat vaan imuotetta, mutta itseäni epäilytti kun se sattui aika paljon. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi nännejä rasvaillen ja jonkun ajan päästä se sitten helpottikin. Itseään ei kuitenkaan pidä polttaa loppuun imetyksellä, itse olin kyllä onnekas siinä mielessä, että imetys lopulta onnistui melko pian karhean alun jälkeen, sillä halusin todella imettää.

      Ihanaa loppuraskautta ja synnytystä ja tsemppiä kovasti imetykseen ja toivottavasti myös ihania imetyshetkiä (jos niin itse toivot) :)

      • Avatar odottaja sanoo:

        kiitos kovasti noista vinkeistä ja toivottavati imetys lähtee käyntiin hyvin :) nyt vain odotellaan pikkuisen syntymää!

      • Avatar Iita sanoo:

        Tähän lisäisin vielä että rasvatkaa niitä nännejä vähän jo nyt (kauhea, kuulostan jollekkin yli-innokkaalle neuvolatädille :D). Kaikki pelotteli mua sillä kipeytymisellä ja ihon rikkoutumisella niin paljon että aloitin itse rasvailemaan jo pari viikkoa etukäteen ja niin vältyinki suurimmilta ärsytyksiltä.

        Mulla tosiaan aluksi se vauvan imu sattui (oikeasta asennosta huolimatta), mutta se oli vain aluksi ja vaikka se kipu tuntui tappavalle niin se meni heti ohi kun maito lähti liikkeelle. Eikä sitä alkukipua tosiaan ollut kuin ensimmäisen viikon.

        ..ja jos joskus tuntuu että maito on jollain tapaa jumissa tai sitä ei vaan tule kunnolla niin lämmin suihku ja pieni hieronta auttaa.

        Tsemppiä yritykseen, imetys on helppoa ja mukavaa jos sen saa toimimaan! :)

        • Avatar Niina sanoo:

          Mulla on nyt reilu 5kk imetystä takana ja edelleen ollaan täysimetyksellä vauvan kanssa. :) Nämä vinkit siis pelkästään minun omiin kokemuksiin pohjautuu. Tyttöni syntyi sektiolla eikä päässyt rinnalle kuin vasta reilu 4 tunnin päästä leikkauksesta ja imetys on silti onnistunut hyvin. Sen 4 tunnin aikana sai hörppyyttämällä luovutettua äidinmaitoa, eli sairaala jossa synnytin oli imetysmyönteinen.

          Eka vinkki on että pidä vauvaa lähelläsi mahdollisimman paljon oman voinnin mukaan. Vaikka se ei imisi rintaa kokoajan niin jo pelkästään se että vauva on sun iholla/vieressä auttaa kehoa tuottamaan maitoa. (muistan että sairaalassa vauva oli rinnalla ja imi sitä parhaimmillaan yli 3 tuntia) itse siinä asennossa meinasin kyllä väsähtää, mutta olin päättänyt että vauva saa olla siinä niin kauan kuin haluaa imeä niin noin kauan se jaksoi :) Toki se ei samanlaista imemistä ollut mitä nyt konkarina on, mutta siis imi ja levähti välillä ja sitten taas imi..

          Maidon nousuun menee joitakin päiviä, itselläni meni reilu 4 päivää, kotiuduttiin 5.päivänä.

          Imetysasennon löytämiseen kätilöt olivat hyvänä apuna, vasta leikattuna oli todella hankala saada itse laitettua vauvaa hyvään asentoon rinnalle, kun jo pelkkä oma kääntyminen oli niin tuskaisen kipeää. Koin että makuulla oli helpoin aloittaa tää imettäminen.

          Laitoin vauvan pään alle harson taiteltuna 4kerroin joten pysyin siitä vetämällä liikuttamaan vauvan päätä oikeaan suuntaan, että imuote pysyi hyvänä. Se oli todella hyvä apu etenkin alkuun kun olin niin kipeä, mutta edelleen imetän silleen että vauvan pään alla on harso, koska siihen valuu ylimääräiset maidot imetyksen aikana ja siitä on helppo tosiaan sitä pään asentoa muuttaa.

          Minulla sattui imetys eniten ekat päivät kun maito ei ollut vielä noussut ja sen jälkeen aina alkuun jopa puoli minuuttia kerralla, mutta kun imetys oli hyvin käynnissä ja maito virtasi niin se kipu loppui. Jos kipeää kävisi koko imetyksen ajan niin uskoisin että silloin olisi vikaa imuotteessa/imetysasennossa ja silloin kannattaa korjata omaa ja vauvan asentoa.

          Itse en ole tähän päivään mennessä käyttänyt nänneissä mitään suojarasvoja enkä koe niitä tarvitsevani. Itse en myöskään niitä käyttäysi ”ennaltaehkäisynä” koska mitä helpommalla itse pääset imettämisessä (siis ilman mitään ylimääräisiä rasvailuja ja tingentangeleita) niin sitä paremmin sinä jaksat imettää. Siinä väsyneenä jos itselleen hommaa tuollaisia ylimääräisiä hommia niinkuin rasvailu niin se vaan turhaa väsyttää liikaa. Kaikki turha ja ylimääräinen kannattaa suosiolla jättää pois. Pitää sen imetyksen mahdollisimman yksinkertaisena toimintona. Jos imetys sujuu ilman rintakumia ja rasvoja, niin ei niitä ehdointahdoin kannata alkaa käyttämään. Suurinosa vauvoista kuitenkin osaa imeä ilman rintakumia ja jos imuote on kunnossa niin ei sen nännin pitäisi edes rikki mennä. Toki ne arat on alkuun mutta ajan kanssa ne tottuu. :) Tietenkin jos tarvetta rasvalle ja kumeille ym on niin niitä saa ja kannattee käyttää mutta ei kannate niitä ottaa käyttöön turhaan :)

          Itsekin stressasin kamalasti imetyksen onnistumista raskausaikana, mutta hyvin kaikki lopulta on sujunut, kiitos ihanien kätilöiden joita sairaalassa oli. Uskaltakaa kysyä heiltä neuvoa, he ei välttämättä hoksaa neuvoa kaikkia juttuja (esim erilaisia imetysasentoja..) mutta kysymällä asiat selviää.

          Ja tän pitkän sepustuksen lopuksi, muistakaa, että jos imetys ei onnistu niin ei se haittaa! Pääasia on että vauva jostain ruokaa saa, oli se sitten pullosta tai rinnasta :)

          Tsemppiä imetykseen!!

          • Avatar Ninnu sanoo:

            Tämä ei ole varsinaisesti suoraan Niinalle osoitettu kommentti, vaikka kommentoinkin tähän alle jatkoksi. Tuosta rasvailusta tuli vaan vielä mieleen, että…

            Mäkin jätin rasvailun suurin piirtein siinä ekan kuukauden jälkeen pois, mutta silloin alussa se tuntui auttavan kipeisiin nänneihin ja vältyinkin nirhaumilta, vaikka välillä tuntui että rikkihän nämä menevät hyvästä imuotteesta huolimatta. Toisilla rikkoutuu helpommin, toisilla ei :)

            Olen samaa mieltä siinä, että mitä niitä (rasvoja, kumeja) suotta käyttämään, jos sujuu ilmankin, mutta tuon rasvailun suhteen kallistun kuitenkin hiukan enemmän sille kannalle, että ei vara venettä kaada. Ei ole iso homma sipaista imetyksen päätteeksi hieman rasvaa nänniin, jos sillä vältytään nännien rikkoutumiselta, minkä veikkaisin olevan jonkinverran isompi rasite imettäjän kannalta. Toki jos sen kokee ylimääräisenä ja energiaa vievänä hommana, kannattaa se jättää suosiolla pois, sillä omasta jaksamisestaan on yhtä tärkeää pitää huoli kuin vauvastakin. Mullakin se rasvailu jäi tosiaan pois sitten siinä vaiheessa, kun nännit olivat kunnolla tottuneet imetykseen.

            Ainiin ja yksi keino, mitä kätilöt suosittelivat mulle synnärillä nännien hoitamiseksi, oli puristaa imetyksen jälkeen vielä tippa maitoa ja levittää se nännille. Sanoivat sen hoitavan niin ikään rintaa. En tosin osaa sanoa onko miten tarpeellista, sillä ei tullut kokeiltua juurikaan.

    • Iina Iina sanoo:

      Te mun lukijat olette kyllä ihania kun neuvotte toisiannekin ja voi hitsit, mulla tuli tippa linssiin kun huomasin tämän pitkän kommenttiketjun :)!! Mulla ei ole mitään lisättävää kun parhaat vinkit tuli jo! Mukavaa loppuraskautta odottajlle (teille molemmille joilla on sama nimimerkki) ja ihania imetyshetkiä! :)

  5. Avatar emma sanoo:

    Rintatulehduksen kolmesti kokeneena osaan kertoa että se on täyttä helvettiä! Mä olin 6viikkoo 40asteen kuumeessa. Vauvaa, saatikka taaperoa en pystyny nostamaan. Kierre alko kun olin heinäkuussa tpaita päällä ulkona. Ja autossa ilmastointi. 2antibiotti kuuria ja kaalinlehdet autto. Neuvolatädin kanssa juteltiin ja se oli ehdottomasti lopetuksen puolella, sanoi että kun on noin monta ollu niin tulee lisää. Imetys kesti 2kk

    • Iina Iina sanoo:

      Huh, voin uskoa ettei ollut mukavaa :S! Toivottavasti vältyn itse siltä!

  6. Avatar Petra sanoo:

    Tämä ei nyt liity tähän postaukseen, mutta olisi pikku ongelma:

    http://kideblogi.fi/butimahumannotasandwich/category/blogin-1v-synttarit/

    Tuolla oli linkkejä sun vanhoihin postauksiin, ja olisin halunnut niitä käydä lukemassa, mutta kävikin niin, että kun avasin linkkiä, heti kun sivu oli ladannut, se loikkasi takaisin tuohon sinun edellis postaukseen (raitaa, leopardia ja ripaus keltaista). Oletko poistanut ne vanhat postaukset, vai onko joku keino miten niitä pääsis lukemaan vielä?

    • Avatar Saara sanoo:

      Ne postaukset ohjautuu niistä bloggerin vanhoista postauksista tähän uuteen kideblogit.fi sivustoon. Eipä tohon oikein muuta ratkaisua ole, kuin etsiä blogiarkistosta se samainen teksti (tai niin mä ainakin olen tehnyt!) :)

    • Avatar moi:) sanoo:

      Itse kurkkasin siltä hetkellisesti latautuvalta bloggerin sivulta postauksen otsikon ja hain postausta sillä nimellä kideblogin arkistosta. Löytyy helposti :)

      Ja tähän postaukseen: Imetys on varmaan ns. paras vaihtoehto, mutta en kyllä tuomitse korvikeruokintaakaan, varsinkaan jos ei imetys syystä tai toisesta suju. Itselläni ei ole lapsia, mutta haluan imettää jos se vain sujuu, vaikken innolla odotakaan sen mahdollista vaikutusta rintojen ulkonäköön..

      • Avatar Petra sanoo:

        kiitos vinkeistä! yritetään :)

        • Iina Iina sanoo:

          Kiitos teille jotka neuvoitte! Mulla tosiaan on niin hurjasti noita vanhoja postauksia etten millään ole löytänyt aikaa päivitellä niitä kaikkia linkkejä jotka vielä vanhaan osoitteeseen ohjautuvat ://

  7. Avatar Jonna sanoo:

    Täällä ei myöskään tuota esikoista kauaa kerennyt imettämään, ei se vaan onnistunut, juurikin samoista syistä kuten siulla tiaran kanssa! Asennot, imuote.. plaah. Halu oli kova mutta kyllä se väsymys loppujen lopuksi vei voiton, pumppaaminenkin unohtui..

    Nyt kumminkin on sellaset fiilikset että imetys tulee onnistumaan. tai tiedän asiasta itse paljon enemmän ja halu on tälläkin kertaa todella kova. Nyt kun ei tarvitse itse vauvan hoitoa opetella vaan se menee rutiinilla niin on siihen imetykseen se oma oppimisaika. Hyvällä tuurilla jos meilläkin onnistuisi heti ekalla kerralla hyvin ;)

    Itseluottamus on kans korkeemmalla kun esikoisen aikaan, tietenkin kun osaa olla jo äiti ja hoitaa lastaan :)

    Oih, haluan myös tämän oman masu asukin täältä ulos. vielä menee tosin hetki.. Sydän sulaa näitä teidän kuvia katsellessa :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voi mä toivon kovasti että teilläkin imetys onnistuu! Mä uskon että varmasti on paremmat mahdollisuudet tokalla kerralla onnistua just siks että tietää jo miten olla äiti :)!

      Tsemppiä vikoille viikoille, pian se sieltä syntyy<3 :)

  8. Avatar Essi sanoo:

    Niitä toivepostaus ideoita! Musta ois kiva saada kuvia ja vähän tekstiä sun rippi- tai valmistujaisjuhlista! Ja sitten vaikka jos kuvailisit Tiaraa päivän ajan eli vähän niinkuin Myday ft. Tiara! Ja sitten vielä joku kiva videopostaus jossa oisitte kaikki :)
    Ps. Niin kaunis sinä taas ja ihanaa että imetys onnistuu!

    • Avatar Essi sanoo:

      Tuohon rippivalmistujais-juttuun unohtu kirjottaa että täällä yksi mekon kanssa panikoija!:D

      • Iina Iina sanoo:

        Hauska idea :)! Täytyy katsoa jos mä löydän rippijuhlakuvia, ylioppilasjuhlista mulla on ainakin kuvat tallella :)!! Mut mulla on tällä hetkellä hakusessa ristiäismekko että mekkopaniikki täälläkin, mä teen ainakin ristiäisiin valmistautumisesta ja mekon etsinnästä postauksen ;)!

  9. Avatar Kajsa sanoo:

    Meillä pojat söi todella nätisti imettäessä, ei mitään ongelmia ja imetin esikoista reilu puoli vuotta, kakkosta lähemmäs 9kk. 14.4.13 syntyi meille kolmas lapsi, tällä kertaa tyttö, eikä imetyksestä tule mitään. Meillä ei löydy sopivaa asentoa, maitoa ei meinaa tulla eikä tyttö saa syötyä, enkä tiedä yhtään missä on vika :/ yritän vaan sitkeesti pumppailla, onneksi tuttipulloruokinta edes onnistuu :D

  10. Avatar Nimetön sanoo:

    Minä en aijo imettää toista lastani ollenkaan ja saan synnytyksen jälkeen pillerin taikka ruiskeen joka estää maidon nousun. Ensimmäistäni imetin viikon sairaalassa ollessani. Voi kuulostaa monesta todella tyhmältä ja vastuuntunnottomalle mutta minusta imetys tuntui jotenkin loukkaavalle. Vaikea selittää näitä tunteita.

  11. Avatar ida sanoo:

    Mulla ei meinannut alkuun imetys onnistua ollenkaan, mutta sitkeesti naperon kanssa yritettiin ja alkoi homma luistamaan! :)

    Tässä on lyhyesti mun imetystarina, jos kiinnostaa! :) : http://daniandida.blogspot.fi/2012/10/tissibaari-on-suljettu.html

  12. Avatar Jutta sanoo:

    Olipa hirmu ihana lukea tämä postaus! :)

    Olen puolivuotiaan tyttövauvan äiti, joka todella toivoi imetyksen onnistuvan. Toisin kuitenkin kävi. Tytölläni oli matalat sokerit syntyessään ja hänellehän heti synnärillä annettiin lisämaitoa (siis ennen minun rinnalla käyntiä!). Koetin imettää, ja imetin osastolla ja kotona useesti ja pitkään, pumppailin usean kerran päivässä, join kotikaljaa ja kokeilin kaikki mahdolliset googlaamani vippaskonstit, tuloksetta. Ei noussut maito. :( Ja voi sitä epäonnistumisen tunnetta! Olenkin miettinyt, et miten käy sit jos joskus se pikkukakkonen meille syntyy.. Onnistuisiko imetys sitten? Tää antoi toivoa. Ehkäpä meilläkin vaan kävi niin, ettei imetys ollut se ”meidän” juttu. Josko seuraavalla kerralla sitten sujuisi. :)

  13. Avatar evelyn sanoo:

    Koska teillä ristiäiset pidetään? :)

  14. Avatar Ilons sanoo:

    Ihana kuulla että tällä kertaa on onnistunut :) mun poika on nyt 1,5-vuotias, syntyi kiirellisellä sektiolla ja oli kolme päivää lastenosastolla tarkkailussa ja imetyskerrat oli alussa todella vähissä. Ihme kuitenkin, imetys onnistui heti alusta lähtien ihan täydellisesti, ja täysimetin 4kk ja sitten osittain vielä 1v1kk ikäiseksi :D epäilen että johtu osittain siitä et en ollu ajatellu koko imetystä ollenkaan, enkä stressannu siitä yhtään :D nykyään kyllä ihmettelin miten kaikki menikin niin hyvin kun ennusmerkit oli kaikkineen aika huonot.. Kaikkea hyvää teille <3

  15. Avatar jensku sanoo:

    Mulla Alexin imetys ei meinannut ollenkaan lähteä käyntiin, sairaalassa jo rinnat oli verillä ja jokainen imu sattui niin että vain itkin. Yritin pumpata maitoa, mutta pumppaaminenkin sattui ihan järkyttävän paljon. Itkin ja imetin, itkin ja pumppasin, Alex sai lisämaitoa pullosta alhaisten verensokereiden takia. Imetysten jälkeen tein syöttöpunnituksia, huonolla menestyksellä. Kuitenkin jatkoin sitkeästi koska imuote oli hyvä ja vauva viihtyi rinnalla omasta kivustani huolimatta. Kolmantena päivänä maito sitten vihdoin nousi ja imetys lähti samalla hetkellä sujumaan oikein mallikkaasti. Imetys on ihanaa ja helppoa, mutta ei juurikaan muuten tunteita herättävää, sellaista pakkopullaa ihan kuten vaipanvaihtokin :D Imetin Alexia puolivuotiaaksi saakka, ja lopetin omasta tahdostani, mua jotenkin ei vaan innosta imettää niin ”isoa” lasta, tuntuu hassulta ja väärältä, en osaa oikein selittää :D Siis omalta osaltani, ei mua haittaa miten muut tekevät.

    Ihanaa että imetys on lähtenyt käyntiin ja toivottavasti jatkossakin sujuu. Onko sulla mitään ajatuksia sen suhteen, kauanko aiot imettää, vai onko se sellainen asia jota mietitään vasta joskus myöhemmin? :)

  16. Avatar Annina sanoo:

    Mun on kyllä pakko sanoa tähän, että niin paljon kuin vauvoista pidänkin ja vaikka imetys on luonnollinen asia, niin mua pikkasen häiritsee imettävät äidit kahviloissa/ravintoloissa ja kaupoissa.

    Ymmärrän julkisella paikalla imettämisen, jos ei oikeasti ole mitään suojaisempaa paikkaa, mutta olisi minusta kohteliasta laittaa tosiaan se harso edes peitoksi. Jotenkin kauhean kiusallista, kun kahvilassa vastapäisen pöydän nainen vetää tissin esiin muiden asiakkaiden ollessa syömässä eikä sitä edes yritetä tehdä niin, ettei se paljas rinta olisi siinä kaikkien nähtävillä.
    Tokihan vauvalle on ruokaa annettava, kun hänellä nälkä yllättää, mutta tosiaan se kohteliaisuus ympäriöiviä ihmisiä kohtaan ois kaikkien äitien ihan hyvä muistaa. Niitä harsojahan nyt on mukana hoitolaukussa joka tapauksessa, joten ei se maksa vaivaa peittää itseään edes vähän.

    Mulla on jo isompi lapsi, mutta imetysaikana imetin aina vessassa ollessani jossain kauppakeskuksessa, ravintolassa tms. tai jos ei ollut mahdollisuutta siihen, niin harson/huivin suojissa. En ollut itse innokas esittelemään paljasta rintaani enkä myöskään tahtonut tehdä ympärillä olevien ihmisten oloa epämukavaksi. Suomessa kuitenkaan ei ole kovin tavallista olla julkisesti rinnat tai rinta paljaana, joten siksi tää julkinen imetys on musta vähän hankala juttu.

    En tahdo pahoittaa kenenkään mieltä, etenkään sun Iina, mutta halusin vain muistuttaa, että kaikille ihmisille se imettävän naisen rinnan näkeminen ei ole ihan luonnollinen juttu! :)

    • Avatar E sanoo:

      Mutta oletko miettinyt syitä siihen, että mikä siinä paljaan rinnan vilahtamisessa on niin kiusallista, kun kyse on pienen vauvan imetyksestä? Luulenpa, että aika monella äidillä nälkäänsä itkevä vauva on se enemmän vaakakupissa painava tekijä kuin jonkun mahdollinen kiusaantuminen siinä vaiheessa, kun hän miettii imetyspaikkaa ja -tapaa. Kyllähän niitä paljaita tissejä vilisee vaikkapa uimahalleissa, telkkarimainoksissa, mallikuvissa ja vaikka missä nykyään. Mä oon myös julki-imettänyt, välillä harson kanssa ja välillä ilman, mutta en ole mitenkään tarkoituksella niitä nännejäni esitellyt. Se hetki, kun äiti paljastaa rintansa ennen kuin asettaa vauvansa syömään on oikeasti niin lyhyt aika, eikä vauvan syödessä rinnasta edes näy kovin kummoisesti muuta kuin osa. Vessassa imettäminen ei koskaan tullut mieleenikään, enhän itsekään haluaisi syödä jonkun kauppakeskuksen wc:ssä. Samalla tavalla kuin se on jokaisen äidin oma asia missä imettää, on se myös mielestäni jokaisen lähelläolijan oma asia, valitseeko keskittyä siihen ruokaan ja mahdolliseen pöytäseuraan, vai ímettävän äidin rintojen tuijotteluun. ;)

      • Avatar Nebsi sanoo:

        No niinpä! Jos jonkun on nyt sitten valitettava tuijotus-kohteekseen JUURI SE TISSI, luulisi olevan sitten myös loukkaantumatta. Sitä paitsi kieltämättä kummallista kuulla jonkun äidin itsensä ajattelevan noin rajoittuneesti kanssa-äideistä :(
        Imettävien äitien ei todellakaan tarvitse häpeillen vetäytyä johonkin haiseviin vessoihin ym. istumaan epämukavasti, vaan kyllä ne loukkaantujat voivat mieluummin sitten jäädä vaan kotiin. Minäkin imetän kahvilassa tai missä vaan, ja enpä kyllä tieten tahtoen ennen imetystä ala tissiä ”esittelemään”, mutta jos lapsi esimerkiksi yhtäkkiä irrottaa otteensa ja tissi vilahtaa, niin sillehän ei mitään mahda. Ja joskus kyllä se jonkun huivin/harson asettelu viisikiloisen sätkivän vauvan ja yhden käden kanssa on sen verran hankalaa, että pelkkä vauvan pää on aivan riittävä ”peite”…
        Naiset, imettäkää oikeasti vapaasti ihan missä haluatte, älkää antako konservatiivien ahdistaa<3

    • Iina Iina sanoo:

      Mä ymmärrän kyllä senkin että jotkut kokevat julkisen imetyksen epämukavaksi eivätkä itse halua julkisesti imettää mutta se on musta vähän hassua että muut ulkopuoliset ihmiset ahdistuvat siitä jos joku imettää.. Mutta kukin tavallaan :D! Mä aion jatkossakin olla sen verran itsekäs että ennemmin tarjoan lapselleni ruokaa milloin vaan ja missä vaan kuin menen esim vessaan piiloon ja ajattelen että jotakin ehkä häiritsee se viiden sentin kaistale tissiä joka mahdollisesti vilahtaa vaatteen ja vauvan pään välistä (kuten noissa kuvissa) :D

  17. Avatar Ansku sanoo:

    Hei! Itse imetän molempia lapsiani, poika 2,5 v ja tyttö 1v1kk. Tärkein neuvo mielestäni on, että luottaa vaan itseensä ja siihen että maitoa riittää. Pienikin stressaaminen saa maidontulon vähenemään! Ja se myös että mieluummin tarjoaa rintaa liian usein kuin liian harvoin tai vaikka ”kellon mukaan”. Mitä useammin ja enemmän vauva imee, sitä enemmän maitoa heruu! :) Onnea vauvasta, sinulla on kiva blogi!! :)

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos neuvoista ja mukavaa että tykkäät blogista, kiitos hurjan paljon :)! Ja mukavaa kevättä teille!

  18. Avatar eppu sanoo:

    Mulla ois sulle semmosta postaus ideea: mielipidepostaus. Eli sulle sais laittaa kommentteina aiheen, mitä mieltä oot mistäkin, esim: tupakanpoltosta?, koirista?, päihteistä?…. Ja sitte vastaisit niinkö muutamillla lauseilla aina, ei semmosta erillistä mielipidepostausta yhdestä aiheesta, vaan kaikista lyhyesti :)

    • Iina Iina sanoo:

      Hauska idea, synttäriviikolla ei välttämättä onnistu mutta myöhemmin varmasti :)! Kiitos toiveesta!

  19. Avatar Merlina sanoo:

    Meillä imetys lähti hyvin sujumaan vaikka alku olikin vähän mitä oli. Heti pojan synnyttyä imettiin lapsivettä pois, äkkiä mitattiin ja pesastiin ja laitettiin happisaturaatio mittariin. Tämän jälkeen kätilö poistui enkä itse 18 tunnin ensisynnytyksen jälken oikein tiennyt missä mennään, niinpä osastolle päästyä poika otettiin yöksi vauvalaan ja annettiin korviketta. Seuraavana aamuna yritin imettää, mutta ilman että kukaan tuli auttamaan vaikka apua pyysin, ja taas tungettiin korviketta. Samanpäivän aikana sokerit heitteli tosi paljon ja pojalle laitettiin päähän sokeritippa. 2. aamuna sokerit oli vihdoin tasoittunut ja saatiin poika vierihoitoon (tässä vaiheessa en siis ollut syöttänyt/imettänyt omaa lasta vielä kertaakaan). Vuorossa oli todella ihana kätilö joka heti huomasi, että rintakumista voisi olla apua ja niinpä se imetys vaan alkoi sujumaan. Kotiinlähtöpäivänä paino oli +50g syntymäpainoon… 3 viikkoa imetin rintakumin kanssa ja tämän jälkeen ilman sitä ja ihan missä vain miten vain. Ja maitoahan kyllä tulvi lopulta yli äyräiden :D 9kk imetin ja lopetin kun imetys oli yhtä pelleilyä ja olin muutenkin todella väsynyt. Nyt jälkeenpäin harmittaa kovastikkin, mutta seuraavan kanssa toivoisin jaksavani pidempään.

    • Iina Iina sanoo:

      Voi kuulostaapa hurjalta teidän synnytyskokemukset! Mutta upeaa miten hienosti imetys sujui kaikesta huolimatta, saat olla kyllä ylpeä itsestäsi :)!

  20. Avatar Teekuppi sanoo:

    Mulla tuli muuten sellanen mieleen, että ootko ikinä ajatellut, että voisitte ryhtyä sijaisperheeks tms. sitten kun tytöt on vähän isompia?
    Tai adoptoida lasta ihan Suomesta / ulkomailta?

    Äläkä vastaa sitten sen perusteella, että ajattelet tyylillä; ”ääk oon kamala, jos sanon että nää tytöt riittää, että en halua muiden lapsia kasvatettavakseni” tms.
    Haluisin kuulla vastauksen siis ihan sen perusteella, että voisitko kuvitella teitä oton kanssa sijais- / adoptiovanhemmiks.
    Ihan mielenkiinnosta mä vaan kyselen, että ootteko koskaan ajatellut tämmösiä sijaisperhehommia tai muita?
    Kun mä ite ainakin haluaisin joskus ryhtyä sijaisvanhemmaks, mutta tosin saa nyt nähdä kuinka asiat elämässä tuleekaan menemään ikinä. :)

    Tää kommentti tosiaan poikkest postauksen aiheesta täysin, mutta nyt muistaessa päätin kysäistä. :)
    Kuitenkin mukava kuulla, että tällä kertaa imetys on lähtenyt sujumaan paremmalla tuloksella! :)

    Mukavaa kesän odotusta teidän perheelle!

    • Iina Iina sanoo:

      Mä oon miettinyt että olisi mukavaa alkaa sijaisvanhemmaksi tai adoptoida oma lapsi, koska rakastan lapsia yli kaiken ja mä kyllä varmasti ottaisin niin sijais- kuin adoptiolapsenkin kyllä ihan tasavertaiseksi perheenjäseneksi enkä ajattelisi muiden lapsena (tai no sijaislapsia tietenkin sen verran kuin tarvitsee ajatella muiden lapsina, he kun saattavat vaikka palata vanhemmilleen koska tahansa, mutta jos ymmärsit pointin)! Me ollaan joskus mietitty näitä juttuja yhdessä mutta Otto on enemmän sen kannalla että kyllä meille riittää nämä nykyiset kaksi neitiä :D Itsekin oon sitä mieltä että jos joskus esim. sijaisvanhemmaksi alkaisin niin sen aika on sitten reilusti myöhemmin kun omat lapset on isompia ja koulut käyty ja elämässä muutenkin tasaisempi vaihe :).

      Mukavaa kesänodotusta sinullekin!

  21. Voi jumala.. mä olen vieläkin herkkä imetyksen kohtaan. Synnytin tyttövauvan 4 kk sitten.. imetys toimi joten kuten sairaalassa. Kun tulin kotiin kaikki meni päin peetä. Oli kamala olo etten pystynyt antamaan omalle lapselle ruokaa rinnoistani. Sitten rintanki kovettu ja kuume nousi… Itkettiin Kiiran kanssa kilpaa. Minä huonosta omatunnosta sekä olen-paska-äiti- fiiliksistä.. tytöllä sitten oli valtava nälkä. Luovutin. En kestänyt. Itkin. Itken juuri nytkin.
    Korviketta ollaan annettu. Nyt ollaan alettu puuroa antamaan illalla sekä maistiaisia päivällä.

    Mä olisin halunut imettää…. haluan edelleen. Mutta mitä sille voi kuin ei oikein toiminut. Toivon että toisen lapsen kanssa sujuu paremmin. Olen iloinen teidän puolesta että imetys toimii. On se kyllä ihanaa antaa omaa maitoa lapselle. Mitä ihmettä meillä meni väärin? Vooooi… kyyneleet valuu. Pakko lähtee täältä sun blogista pois ja lukea tai tehdä jtn muuta :D hehe
    Mutta olen tosi iloinen että sinulla toimii tämä toinen kerta! Pidän peukkuja että onni jatkuu! :)

    • Avatar Nimetön sanoo:

      Harmi lukea tälläisiä tarinoita! :( Eikö neuvolasta tarjottu apua? Monella paikkakunnalla on imetystuki äitejä jotka auttavat ilomielin! Imetystukilistan nettisivut on myös todella hyvät, samoin maitolaituri keskustelupalsta :)

      • Anto ne apua.. mutta liian myöhään kun olin jo luovuttanut koko homman :( olisi voinnut apu tulla heti,, jos olisin sitä hoksannut aikasemmin pyytää.

    • Iina Iina sanoo:

      Voiei, tulinpa surulliseksi sun kokemuksista :(! Rintatulehdus on kyllä tosi inhottava! Toivottavasti teillä sitten toisen kanssa joskus sujuu paremmin, ja saat apua ja tukea imetyksen onnistumiseen! Kaikkea hyvää teille ja kiitos <3

      • Minulla on kyllä parempi tunne nyt kohti imetykseen. Muistan kaikki vinkit jotka sain neuvolassa (jotka tulivat liian myöhään). Yritän sitten niitä muistella seuraavalle lapselle.
        Toistan aina niitä välillä ettei pääse unohtumaan.

  22. Avatar Noora sanoo:

    Kivaa että teillä on imetys lähtenyt noin hyvin käyntiin! :) Meillä on ollut aikamoisia alkuvaikeuksia, kun poju on niin iso ettei mun oma maito ihan riitä vaan paino on laskenut, joten hän saa kerran-pari päivässä imetyksen päälle korviketta sen 40-50ml. Toivon kovasti, että mekin päästäisiin joskus eroon noista korvikkeista. :)

    • Iina Iina sanoo:

      No mutta onhan teilläkin lähtenyt sitten hienosti sujumaan kaikki :)! Varmasti pääsette joskus eroon, pitää vaan tiheästi rinnalla niin maitoa tulee enemmän! :) Onnea vielä hurjasti!!

  23. Avatar Ansa sanoo:

    Minulla vasta tuo esikoinen kierroksessa, ja imetys todellakin oli aluksi han-ka-laa!

    Poika syntyi hieman ennenaikaisena (viikolla 36) ja osittain varmaan siitä johtui ongelmat. Poika ei osannut aluksi imeä ollenkaan – häntä toki yritettiin rinnalla pitää kätilöiden avustuksella ja rintaa suuhun laittaa, mutta lapsi ei tehnyt elettäkään imeäkseen. Ei edes pullosta. Ensimmäiset pari vuorokautta ruisku oli ainut, jolla sai huulten välistä hieman maitoa laitettua suuhun. Vajaan 3 vuorokauden ikäisenä poika sitten oppi vihdoin hieman imemään – ensin pullosta, sitten rinnasta. Imuote oli aluksi huono ja vauvakin tietysti aika pieni, joten jouduimme turvautumaan rintakumiin ensimmäisten parin viikon ajan. Tissittkin oli aivan verillä – sitten kun poika oppi imemään, imi hän todella kovaa ja viihtyi rinnalla lähes jatkuvasti! Myöskään lapsen paino ei lähtenyt aluksi nousemaan – päinvastoin. Syntymäpainon poika saavutti vasta 2 viikon iässä ja neuvolassakin mielestäni hieman ylireagoitiin ja laitettiin käymään lääkärillä (vaikka mitäpä tuollainen tk-lääkäri osaa pariviikkoisesta vauvasta sanoa… No eipä mitään).

    Pakko myöntää, että jossain vaiheessa alkoi epävarmuus kalvamaan ja hetkittäin kävi mielessä, että ”kun kohta työnnän pullon suuhun niin alkaa se kasvaminen…” No, sitten kuitenkin kokosin taas itseni ja päätin, että kyllähän se poika imettämälläkin kasvaa ja maitoa riittää. Ja niinhän siinä sitten kävi.
    Lähes täysimetyksellä (korviketta sai joskus jos esim. oli isin kans kahden – maitoa tuli muutenkin niin paljon, ihan suihkuamalla, etten alkanut enää pumppaamaan, enkä koe tästä lainkaan huonoa omaatunto) mentiin puolivuotiaaksi asti. Nyt poika 10kk ja muun ruuan ohella imetän edelleen muutaman kerran päivässä. Ajatuksena jättää rinta pikkuhiljaa pois vuoden ikään mennessä. Ja nyt olen kyllä tyytyväinen etten luovuttanut, vaikka tiukkaa aluksi teki!

    • Iina Iina sanoo:

      Tosi samanlaisilta kuulostaa meidän kokemukset, sillä erotuksella tosin että teillä se sitten lähti sujumaan onneksi mutta meillä ei :( Tiara tosin saavutti syntymäpainonsa vasta 1kk iässä, vaikka sai korviketta ja söikin paljon, mutta hänellä kerkesi se paino laskea niin hurjasti sen mun ”imetyksen” aikana joka ei onnistunut ollenkaan.

      Ihanaa että teillä on alkuvaikeuksista huolimatta sujunut noin hienosti!

  24. Avatar Kastanjapuu sanoo:

    Todella mukava kuulla että imetys sujuu teillä noin hyvin! :)
    Minä imetin esikoista 5 kk mutta se oli niin hankalaa että..Hirveitä rintaraivareita, en löytänyt kunnon asentoa ja olin kai liian kärsimätönkin.Ensimmäiset kaksi viikkoa annoin pumpattua maitoa, koska vauva vaan ei suostunut syömään rinnasta. Mun olisi oikeasti pitänyt kysyä neuvoa imettämiseen asiantuntijalta, mutta olin niin kokematon ja oikeastaan häpesin itseäni syvästi siitä syystä, että en vaan ”osannut” imettää oikein. Onneksi parin viikon ikäisenä poika kuitenkin alkoi myös syömään rinnasta ja sain lopetettua ne pumppaukset.No, ne 5 kk jotenkin meni mutta sitten tuntui että siitä imetyksestä ei tullut yhtään mitään enää ja vaihdettiin korvikkeeseen.

    Toisen lapsen kohdella imetys sujui kuin tanssi. Lapsi söi kun pääsi rinnalle ja kotona käyvä kätilö auttoi imuotteen ja asennon löytämisessä. Imetin kuopusta 13 kk ja sitten lopetin, koska lapsi alkoi purra rinnasta.

    Olin todella iloinen tuosta toisesta kokemuksesta – siitä että sain kokea millaista imetys voi parhaimmillaan olla. Ja ensimmäisen kokemuksen perusteella ymmärrän myös, että imetys voi olla todella hankalaa.

    • Iina Iina sanoo:

      Ihanaa että teilläkin toinen kerta sujui paremmin :)! Ja sama täällä, ensimmäinen kokemus tuo sitä perpektiiviä ja siksi en ikinä sanoisi kenellekään että kyllä se imetys on aina ihanaa ja helppoa ja mahdollista. :D

  25. Avatar Minka sanoo:

    Leon kanssa mulla tuli heti ekalla viikolla kamalia haavaumia, joita yritin parannella sitruunanmehulla ym. koska vauvan imuote oli niin tuskallista, mutta kotikonstit ja jatkuva imetys vei vaivan pois ja hienosti poika kasvoi pelkälle rintamaidolla. Sairaalassa olin niin ulalla, että kai se vauva imi, mutta silti hoitajat antoivat 10ml korviketta ja se jäikin sitten pojan viimeiseksi tilkaksi :D
    Arielin kohdalla kaikki olikin sitten ihan selvää, mutta kyllä siihen saa aina uudelleen totutella, jos ei ole tehnyt vauvoja, niin perätysten, että taukoa ei olisi ollenkaan.. Mulla oli taukoa imetyksestä 5kk Arielin ja Leon välissä ja siinä ajassa kerkisi jo tottumaan ”imetyksettömyyteen”.
    Ja jos kaikki menee hyvin ja elokuussa saamme uuden käärön aion ihan sata varmasti taas olla imetyksen kannalla.
    Mun tädillä loppui 2kk jälkeen maidon tulo. Siis ihan vaan loppui eikä neuvolassa uskottu, mutta ehkäpä sen se maidontuottaja itse tietää paremmin. Eli kaikki on mahdollista.
    On todella ihanaa, kun olet imetyksen kannalla. Siis en itsekään ole korvikkeita vastaan, mutta kummastuttaa tietoinen valinta elättää vauva pelkällä korvikkeella, vaikka imetys olisi mahdollista. Ja huom! Tästä lauseesta on pois sujettu kaikki oikeat syyt korvikkeen käytölle.
    Niinku sanoit maito on imettäjällä aina valmiina oikean lämpöisenä eli ei tarvitse metsästää mikroja tms.
    Itse olen hieman häpeilijä. Siis ei muut imettäjät haittaa, mutta pyrin hieman laittamaan rintaa piiloon ja yritän olla katsomatta ohikulkijoiden nyrpeitä naamoja, kun yritän muutenkin olla vaatetuksen, meikin ja hiustyylin kanssa huomaamaton.
    Mukavaa lukea teidän vauva-arjesta näinkin usein. Aurinkoista viikon alkua! :)

    • Avatar Minka sanoo:

      Niin ja voin vielä mainita, että imetys on loppunut, kun lapset ovat olleet n.10kk. En mielelläni haluaisikaan imettää kävelevää lasta, kun lapsi on silloin jo niin iso ja omalla kohdalla viimeinen imetyskk on ollutkin melkeinpä pelkkää näykkimistä ja lutrausta :D

    • Iina Iina sanoo:

      Mullakin imetys sattui ekan viikon ajan ja tuli pieniä haavoja mutta onneksi helpotti sitten sen jälkeen ja nyt ei oo tuntunu missään enää moneen viikkoon! :)

      Imetys on ihanaa silloin kun se onnistuu helposti ja vaivattomasti, toivottavasti teilläkin sujuu kolmannen ihanuuden kanssa imetys mukavasti kuten aiemminkin! :)

      Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa sinnekin ja kivaa että jaksat aina kommentoida ja kertoa omia kokemuksia ja näkemyksiä, on mukavaa vaihtaa niitä toisen äidin kanssa :)!

  26. Avatar Muru sanoo:

    Tosi kiva blogi! Eksyin sattumalta,mutta lukijaksi jään! (Vaikken lapsettomana taida ihan kohderyhmään napsahtaakkaan) Hyvää kevään jatkoa ja kesän odotusta!

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos paljon, kiva että tykkäät ja tervetuloa mukaan :)!! Haha ei sen väliä kuuluuko kohderyhmään vai ei, täällä on tilaa kaikille :D Hyvää kesänodotusta sinnekin<3

  27. Avatar Nimetön sanoo:

    mulla on vasta toi yks lapsonen, tammikuussa syntynyt mut meillä imetys on alusta asti sujunut ku tanssi, ilmeisesti oon suht ainoa kommentoija kellä ekan kanssa onnistuu ilman ongelmia :D sairaalassa vaan tissi suuhun ja tolla laski syntymäpainokin vaan 95g ja viikon iässä syntymäpaino oli ylitetty 45 grammalla :)
    3kk iässä alko hirveet rintaraivarit mutta tiesin sen kuuluvan tohon kehitysvaiheeseen eli en todellakaan luovuttanut. raivon alkaessa lopetin imetyksen heti ja kokeiltiin kohta uusiks. joinain päivinä söi todella huonosti mut en antanu korviketta kun ei ne vauvat itteään nälkään tapa.. ja syötin aina öisin pitkään ja hartaasti molemmat rinnat tyhjäksi ja päivälläkin sillon kun oli vauva just herännyt. n.3 viikossa suurimmat raivarit oli ohi (eli ihan muutama päivä on menty ilman suurempia syömishuutoja :D)

    tuleville imettäjille neuvoisin että älkää rakkaat stressatko imetystä etukäteen! luottakaa vauvaanne, se kyllä hoitaa homman jos lähtökohdat on ”normaalit” (eli ei mitään suun rakenteellisia vikoja, ennenaikaisuus tms..). lukekaa imetystukisivuja, siellä on tosi lohduttavaa tietoa, niitä luin ahkeraan itsekkin tossa kuukausi sitten. JA maidon ”loppumisesta”; ei se lopu jos vaan imetät. sitten kun maidontulo tasaantuu, herumisen alkamiseen saattaa mennä pahimmillaan yli 5 min! itsellä menee nykyään tosi kauan että maitoa alkaa tulla vaikka alussa sitä tuli yli äyräiden ja pumppasin parissa minuutissa 130ml yhestä tissistä. jos en ois tota tienny ni oisin varmaan itekki väittänyt että no nyt se loppu ja antanu vaan pullosta ennen kun maito ois ees ehtiny herua.
    alussa siis vauva vaan luputtaa tissiä nopeesti eikä juurikaan niele, mahollisesti hermoilee jos on kamala nälkä eikä sieltä mitään tule (pidentää entisestään herumista kun vauva ei koko ajan stimuloi nänniä huutaessaan) ja sit kun maitoa alkaa tulla ni mua aina vihlasee siitä tissistä mistä en imetä ja sit ihan näkee ja kuulee kun maitoa alkaa tulla; pitkä imu, nielasu, pitkä imu, nielasu.. ite ainaki kuulen jopa suihkuumisäänen :D joskus joudun ihan kikkailemaan että saan vauvan keskittymään siihen imemiseen eikä itke (kävelen, kokeilen eri asentoja, vaihan jokaisen nännistä irrottamisen välissä rintaa ym..).

    tiheänimunkaudet on myös sellasia missä tietämättömät helposti luovuttaa ja antaa pullosta kun luullaan ettei maito riitä, vaikka vauva vaan tilaa lisää maitoa ja pahimmillaan on KOKO ajan rinnalla hereillä ollessaan. imetyksessä vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki, eli jos antaa aina vaan korviketta päälle, maitomäärät rinnassa ei nouse vauvan määriä vastaaviksi.

    mä muuten pumppasin joka päivä paljon maitoa pakkaseen aluks, mut nyt kun maitomäärä vastaa just vaan vauvan tarvitsemaa määrää niin ylimäärästä ei juurikaan tuu. vähän harmittaa kun ne pakastetut maidot pystyy sit myöhemmin käyttämään vaikka soseisiin tai iskä voi antaa vaikka pullosta sitä jos ite käy jossain :) pitäs varmaan alkaa vaan ahkeraan pumppaamaan ni alkais taas tulla ylimäärästä..

    • Iina Iina sanoo:

      Mahtavaa miten kattavasti kerroit vinkkejä ja hienoa että imetys lähti teillä heti sujumaan mallikkaasti :)!! Ihanaa kun te lukijat jaksatte kannustaa ja neuvoa mun lisäksi myös toisianne aina :)!

      Ihanaa kesän odotusta sinne ja ihania imetyshetkiä :)!

  28. Avatar Elisabet sanoo:

    Kiva postaus tämä. :) Meillä oli sairaalassa hieman alkuvaikeuksia,mm. Vauva ei heti hoksannu sitä kunnon imuotetta. Kuitenkin imetys sitten alko onnistumaan hyvin ja nyt neiti 1kk kasvaa hienosti rintamaidolla. Mä oon myös nyt pikkuhiljaa siirtyny muihin imetysasentoihin, koska ei vaan aina halua mennä makoilemaan sinne sängylle. Paljon mukavampi vaikka istua ja samalla tehdä jotain muutakin! :)

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos, kiva että tykkäsit :)! Kiva että teilläkin sujuu hienosti imetys! Ja se on helppoa kun voi imettää missä asennossa tahansa :)!

  29. Avatar Jaanh sanoo:

    Itse imetin esikoistani vuoden ikään. Koen olevani onnekas. Toki sain kokea nää ihanat purukaudet jne. Nyt odotan toista ja toivon, että imetys sujuis. On se parhaimmillaan helppoa ja vaivatonta paikassa ko paikassa. Onnea sinulle! Kuulut myös onnekkaisiin, kun imetys sujuu. Ei se tosiaan oo itestäänselvyys. :)

    • Iina Iina sanoo:

      Aivan totta, saa kyllä olla iloinen ja onnellinen jos imetys onnistuu :)! Mukavaa raskausaikaa sinulle ja kaikkea hyvää!

  30. Avatar chariot sanoo:

    Tää ei ny tähä kuulu, mutta pystyistkö tehdä esittelyn nuist teidä rattaista, mistä tykkäät ja mikä harmittaa. Ku meilläki on täs edessä sisarusrattaide osto ja ny mietin nuiden ja bugaboiden väliltä kummat otetaa.

    • Iina Iina sanoo:

      Joo, oon ajatellutkin että olisi hyvä tehdä sellainen nyt kun oikeasti on kokemusta :)!

  31. Avatar Heli sanoo:

    Mä oon niin samaa mieltä! Nykyäidit luovuttavat liian helpolla imetyksen suhteen. Itse imettänyt 1v1kk asti lasta(esikoinen),ja voin sanoa että kivinen tie on ollut mutta ylpeä että sinnikkäästi jatkoin! On ollut rintaraivareita 3kk iästä lähtien loppuun asti. Monesti olin luovuttamassa mutta ei,en antanut periksi. Imetystukilista oli päivittäinen apu! Otin aina tavoitteeksi ”nyt imetän 6kk ikään asti” ja kun se oli saavutettu nii tavoite parin kuukauden päähän. Kuten edellinen kirjoittaja sanoi,jos haluaa pitää maidontulon yllä/lisätä,niin->IMETÄ IMETÄ IMETÄ!! Ja julkisesta imettämisestä;kuka haluaisi itse syödä oman ruokansa likaisessa vessassa… olen itse monesti joutunut siirtyä vessaan imettåmään koska lapsi vaati täyden hiljaisuudem ruokaillessaan.

    • Iina Iina sanoo:

      Mä oon imetyksen kannalla todellakin, mutta oon sitä mieltä että jos sen kokee liian raskaaksi ja vaivalloiseksi ja on oikeasti suuria ongelmia niin ei itseään tarvitse soimata korvikkeista. Ei kenenkään tarvitse itseään vetää jaksamisen äärirajoille jos oikeasti ei meinaa onnistua koska kyllä sillä korvikkeellakin kasvaa :)

      • Avatar Heli sanoo:

        Mutta silti liian moni lyö hanskat tiskii ensimmäisen rintaraivarin kohdalla.. ehkä musta on tullut jonkinlainen imetysfanaatikko kun oma imetystaival oli niin kivinen mutta selvittii ylpeänä molemmat,äiti ja lapsi :) seuraavaa lasta aion myös imettää,ja jos hankalaksi menee niin onneksi on olemassa imetystukiryhmiä yms joista saa apua :) toivotaan että teidän imetystaival ottaa tuulta purjeisiin ja onnistuu hyvin,se on ihanaa :) nii ja ps. Postaustoiveita:esittelisitkö kenkäsi ja laukkusi :)!!

  32. Avatar Ipa sanoo:

    Meilläkin lähti imetys heti ensi imulta hyvin käyntiin. Imetinkin tyttöä melkein 7kk, mutta sitten tyttö vaan yhden yön aikana päätti, että enää ei tissi kelpaa. Pari viikkoa jaksoin yrittää tissin tarjoamista, mutta kertaakaan tyttö ei sitä huolinut. Hermostui vain, kun yritin tyrkyttää tissiä. Olen iloinen, että sain niinkin pitkään imettää, mutta silti harmittaa, kun olin ajatellut imettäväni vielä jonkun aikaa.
    Hienoa, että teillä on lähtenyt imetys hyvin käyntiin! :) Toivottavasti saat jatkaa sitä niin kauan, kuin haluat! :)

    • Iina Iina sanoo:

      Hienoa että teillä sujui imetys noinkin pitkään, mä ainakin olisin ylpeä ja iloinen 7kk imetyksestä (kuten säkin) vaikka toki se varmasti harmittaa jos on pidempään suunnitellut imettävänsä.. Kiitoksia ja mäkin toivon niin! :))

  33. Avatar Tyyne sanoo:

    Meidän esikoinen syntyi suunnittellulla sektiolla viikolla 39+0, koska hän oli perätilassa. Herra oli syntyessään kovin pieni viikkoihin nähden (2900 g)… Pirteä poika meille syntyi, mutta päivän ikäisenä hän ”veltostui”. Sokeriarvot olivat alhaalla ja omaa maitoa ei herunut tippaakaan. Lisäksi hän alkoi kellastua eli joutui valohoitoon. Kolmantena päivänä synnytyksestä maitoa alkoi herua, mutta vauva oli vieläkin tarkkailussa bilirubiini arvojen kanssa. Silloin ”aloiteltiin” vasta imetystä. Siinä arvaa miten kävi. Pullo oli vauvalle ja esikoisen vanhemmille tutumpi… Yritettiin (kun vauva kotiutui 7 vrk ikäisenä) rintaa, mutta 3 kk kohdalla täydellisen kieltäytymisen seurauksena pullo oli ainoa ravinnonlähde. (Pumppasin hänelle kuitenkin 6 kk asti, mutta korvike oli pääasiallinen ravinto.).

    Meidän kakkonen sitten. Hän syntyi reippaana neitinä KÄYNNISTETTYNÄ 42+0, 3900 g painavana. Maitoa kuitenkaan ei herunut ennenkuin neiti oli synnytyksestä sen saman 3 vrk vanha, kuin veljensä. Hän myös valitettavasti kellastui ja joutui pulloruokintaan. Neiti terhakka kuitenkin siinä 2 kk paikkeilla pääsi eroon pullosta ja päästiin ”normaaliin” rytmiin. Neiti oli täysimaidolla 5 kk asti kunnes kiinteät aloitettiin ja sitten 9 kk paikkeilla vieroitti itsensä (eli tissi ei kelvannut). Näin siis meillä.:)

    • Iina Iina sanoo:

      Kiva että jaoit omat kokemuksesi! Ensimmäinen imetyskokemuksesi kuulostaa tosi samanlaiselta kuin minunkin ensimmäiseni, lukuunottamatta tuota sektiota. Vaikkakin sinnikkäästi jatkoit pumppaamista paljon minua pidempään!

      Toivottavasti meilläkin sujuisi tämä toinen kerta hienosti ja voisin imettää ainakin 9kk ikään asti, mielellään pidempäänkin jos neidille vain maito maistuu :D!

      Mukavaa kevään jatkoa teille!

  34. Avatar Nimetön sanoo:

    Hei, en lukenut koko kirjoitustasi, enkä yhtään toisten lukijoiden vastauksia, mutta sellaisen vinkin haluan antaa, kun vauvan ikä lähestyy 3kk moni äiti luulee maidon loppuvan, koska vauvan maidon tarve kasvaa ja on tiheämmin rinnalla, ja ehkäpä itkuinen kun ei heti saakkaan sitten mahaa täyteen, kannattaa vain sitkeästi silloin rintaa tarjota ja imetellä tiuhemmin, niin maitoa kyllä nousee lisää :)

  35. Avatar miraana sanoo:

    :)
    Kirjoitin jo aikoja sitten pätkän oman imetykseni alkutaipaleista, mutta se jäi. Hieman tämän kirjoituksesi innoittamana kirjoitin vihdoin tekstin loppuun ja julkaisin (täällä, jos kiinnostaa)!

    Mulla on ollut muutaman kerran tiehyttukoksia (kivuliasta!) tässä imetysaikana ja ensimmäisellä kerralla en tajunnut ihan tarpeeksi aikaisin alkaa kotihoitamaan sitä & makasin sitten kuumeisena jonkin aikaa, mutta sentään säästyin antibioottikuureilta, kun jaksoin vain tyhjentää ja tyhjentää rintaa ahkerasti + käyttää kaalinlehtiä.
    Ja mullekaan ei tuo julki-imettäminen oo ongelma. :D

Kommentoi