Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Iina ja Otto, morsian ja sulhanen. Tuntuu edelleen uskomattomalta käyttää noita sanoja, ei siksi ettenkö olisi koskaan uskonut meidän menevän naimisiin vaan siksi että en koskaan uskonut haaveideni käyvän toteen näin nopeasti ja minun löytävän niin upeaa miestä kuin olen rinnalleni löytänyt. Meillä on takana yhteistä taivalta vasta kaksi vuotta ja neljä kuukautta, joka ei ajallisesti ole paljoa mitään. Nämä kaksi yhteistä vuotta ja ne neljä kuukautta päälle ovat kuitenkin sisältäneet niin paljon rakkautta ja niin suuria elämänmuutoksia että voisin kyllä verrata meitä vaikka kymmenen vuotta yhtä pitäneisiin pareihin, niin yhteenhitsautuneita me Oton kanssa ollaan. Jos et ole aiemmin lukenut meidän tarinaamme, ja sinua kiinnostaa lukea, löytyy muutama aihetta koskeva postaus toisen blogini puolelta parsuhde-kategoriasta *klik!*
Ei ole mitään mitä Otto ei tietäisi musta tai mä Otosta, ei yhtäkään asiaa. Yhdessä me ollaan kasvettu nuorista hölmöistä vastuuntuntoisiksi aikuisiksi, kahden ihanan pikkuneidin rakastaviksi vanhemmiksi. Kun me tavattiin uutenavuonna 2010, me oltiin molemmat aivan hukassa eikä tiedetty mitä elämältä haluttiin. Kumpikaan ei ollut tyytyväinen elämäänsä. Mutta kun me löydettiin toisemme, alkoivat kaikki palaset pikkuhiljaa loksahdella paikoilleen ja pian me jo asuttiin yhdessä ja rakennettiin yhteistä perhettä ja tulevaisuutta.
Juuri ennen esikoisemme syntymää, mun 20v -syntymäpäivänä syyskuussa 2011 me kihlauduttiin. Se oli tuikitavallinen lauantai-ilta vaikka mun syntymäpäivä olikin koska olin aivan viimeisillään raskaana eikä jaksettu tehdä mitään erityistä. Otto polvistui mun eteen keskiyöllä ja kysyi tahdonko olla aina hänen omansa. Mä vastasin tietysti myöntävästi, enkä epäröinyt hetkeäkään. Se oli mun siihenastisen elämän ihanin hetki ja edelleenkin se on kyllä top-vitosessa ainakin vaikka nuo lasten syntymät ovatkin vallanneet johtopaikat. En ikinä unohda sitä hetkeä kun me oltiin juuri kihlauduttu ja musta tuntui että mun sydän räjähtää rakkaudesta, sama tunne nimittäin on vieläkin rinnassa, joka päivä.
Oton kanssa mä oon löytänyt itseni ja Otto on löytänyt itsensä, enää me ei todellakaan olla hukassa vaan eletään hullunkurista, rakastavaa, ihanaa, tapahtumarikasta ja joskus myös väsynyttä perhearkea. Uskon että näiden vuosien aikana me ollaan todistettu että salamarakkaus voi joskus myös toimia eikä aina pääty katkeraan eroon ja sydänsuruihin. Me rakastuttiin siinä silmänräpäyksessä kun nähtiin toisemme ja tässä me ollaan edelleen turbovauhdilla edenneestä suhteesta huolimatta – tai juuri siksi. Meillä on kaksi mielettömän ihanaa tytärtä ja toisemme. Otto on mun tuki ja turva, ”my rock” kuten imelässä jenkkileffassa sanottaisiin. Me molemmat tiedettiin jo helmikuussa 2011 että me tullaan kokemaan vielä ihania asioita yhdessä. Ja ensi vuonna, kolme vuotta myöhemmin me viimein sinetöidään meidän suhde pujottamalla sormukset toistemme sormiin( valkokultaiset, toivonmukaan).
Se miten me lopulta päätettiin ajankohta häille onkin toinen juttu. Häistä oltiin luonnollisesti keskusteltu kihlautumisesta asti, ei me huvinvuoksi kihloihin menty. Mutta ajankohta oli auki vielä tähän kevääseen asti kunnes lopulta sain Oton suostuteltua istumaan mun kanssa alas ja sopimaan päivämäärän ennen kuin keskustan suosituimpien vihkikirkkojen varauslistat ensi vuodelle nollautuivat toukokuun alussa. Me sovittiin päivämäärä heinäkuulle, mutta tiukan varaustilanteen tiedostaen ei lyöty mitään tiettyä päivää lukkoon. Heinäkuu muuttuikin helmikuuksi ja pienen alkujärkytyksen jälkeen ei voitaisi olla onnellisempia siitä että se päivä jolloin me virallisestikin ollaan toistemme omia aikaistui viidellä kuukaudella.
Vaikka meidän hääpäivä tuleekin olemaan mielettömän ihana päivä, mua ei jännitä yhtään itse vihkiminen, koska en ole ikinä halunnut mitään niin paljon kuin sanoa Otolle tahdon. Imelää tai ei, näin se kuitenkin on. Ja hei, sentään me ei koskaan riidella siitä kumpi meistä on ihanampi kuten eräs kuninkaallisten häiden pariskunta, koska me ollaan molemmat ihan parhaita. Jos en lopeta nyt tätä siirappista kertomusta niin tulen pian hulluksi koska en malttaisi millään enää odottaa että minusta tulee Oton vaimo!
Miten te olette löytäneet oman puolisonne? Kauanko teillä oli takana yhteistä taivalta ennenkuin kihlauduitte? Kuinka pian kihlautumisen jälkeen menitte naimisiin tai sovitte hääpäivän?
vooooooooooooooooooooooooooooi :¨) oliko ees ihanammin kerrottu , Iina sä sitten osaat kirjottaa kaikki niin söpösti ja ihanasti 🙂 toivotan teille sydämestäni kaikkea hyväää 🙂
Voi että, kiitos paljon :)! Ihanaa että tykkäsit ja kaikkea hyvää sullekin♥
Me tutustuttiin 2010 kesällä ja kihloihin mentiin syksyllä 2012 eli melkeen yhtä kauan ollaan oltu yhessä ku te 🙂 Erotuksena vaan se, että meillä on yks lapsi eikä hääpäivää mietittynä. Hääpäivän päättäminen ei oo meille sinällään tärkeetä kovin paljoa etukäteen, koska kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon, joten kirkkohäitä ei oo tulossa ja juhlatki todennäkösesti melko pienimuotoiset.
Ootte vähän kauemmin ollu yhdessä kuin me :)! Kätevää kun ei tarvitse kiirehtiä sen hääpäivän kanssa!
Ihana postaus, mulla tuli itku! 😀 Kirjotit vaan niin kauniisti ja toi sun onnellisuus saa vaan mut niin iloiseksi. Vaikutatte niin ihanan onnellisilta yhdessä ja ootte niin ihana pari!♥ Susta tulee kyllä varmasti vuoden kaunein morsian ja Otosta komein sulhanen:D!
Onnea vielä kerran teille! ♥:)
Voii, aww ihana oot :)! Kiitos ihan ylipaljon♥♥ Otto on ehdottomasti komein sulhanen ikinä, itsestäni en tiiä 😀
Ihana tää sun uus blogi! Seurataan mielenkiinnolla teidän matkaa alttarille 🙂
Me mentiin miehen kans kihloihin kun oltiin seurusteltu reilu vuosi, siitä n. Kolme vuotta eteenpäin, mentiin maistraatissa naimisiin ja muutaman kk päästä siitä kesällä meillä oli sit avioliiton siunaaminen, sinne sitten oli hääpuvut, vieraat yms, kunnon häät ja olin rv 25 muistaakseni silloin. Nyt avioliitossa 3,5 vuotta, 3 v ja 3 kk ikäiset tytöt ja päivääkään en vaihtas pois! <3
Te ootte kyllä niin ihanan olonen perhe!
Voi kiitos, kiva kuulla että tykkäät tästä :)! Oi ihanaa teillä on kaksoset ja mahtavaa kuulla että teillä menee hyvin :)!♥ Kiitos ja kaikkea hyvää teille!
mä oon tutustunu mun mieheen netin ihmeellisessä maailmassa, ja kun tuli ilmi että kyseinen komistus asui silloin mun siskon naapurissa niin päätettiin nähdä. meillä oli kans aikamoinen salamarakkaus ja mä en vaihtaisi hetkeäkään mitä oon saanu kokea. meillä on yhteistä taivalta takana nyt 2 vuotta + risat ja kihloihin mentiin seurusteltuamme puoli vuotta. moni ei uskonu meidän suhteen kestävyyteen (eikä muuten taida uskoa vieläkään) mutta me ollaan itseasiassa menossa samana päivänä naimisiin kuin te, ihan vaan siksi että haluan talvihäät!
me ollaan tässä reilun 2v aikana koettu vaikka mitä ja edetty ihan hirmu vauhtia! seurusteltuamme 3kk muutettiin yhteiseen kotiin, 6kk niin mentiin kihloihin ja hommattiin ensimmäinen koira. vuosi, niin ostettiin ihana omakotitalo jossa viihdytään loistavasti, ja toinen koira. 1,5v kun seurusteltiin huomasin ilokseni olevan raskaana, oltiin yritetty lasta puoli vuotta. pilvilinnat kuitenki romahti rv 11+4 verenvuotoon ja sen myötä meidän masuasukista tuli enkeli. kun meiltä kysytään että onko meillä lapsia, sanon aina että on yksi, johon ei kuitenkaan ikinä keritty tutustua.
nää kaks vuotta on ollu yksinkertasesti elämäni parasta aikaa ja mä en vaihtais tätä mihinkän! on ihana kelvata jollekki juuri sellasena ku on. <3
anteeksi hurjan pitkä maratonikommentti 😀
Voi teidän yhteiseen matkaan on kyllä mahtunut niin paljon kaikkea, olette ihan huikea pari :)! Ja ihanaa että meillä on sama hääpäivä!
Me tavattiin 6/2008, alettiin seurustelemaan 9/2008, muutettiin yhteen 6/2011 ja kihloihin yli neljän vuoden odottelun jälkeen 12/2012. Naimisiinmeno ei vielä ole ajankohtaista, ollaan muuttamassa ulkomaille niin sen puolesta jutut vielä auki. Mie haluaisin mennä naimisiin Englannissa, mies Suomessa 😀
Oi vähän siistiä että muutatte ulkomaille, olisi upeaa kyllä mennä Englannissa naimisiin :)!
♥, ei muuta
♥
Ihanan onnellisia olette!:)
Ite aloin seurustelee nykyisen mieheni kanssa 12vuotiaana (nyt22v) ja kihloihin mentii 12/2009 ja naimisiin 5/2010 ja sen jälkeen tullut kaks tyttöä.
Voii :)!♥ Ja hui, ihan huikeaa miten kauan olette pysyneet yhdessä, ihailtavaa!! 🙂
En tiedä miten aloitan, mutta aloitan pyyhkimään kyyneleet pois silmistä jotta näkisin mitä kirjoitain. Voi Jumala, kuin iloiseksi tulin kun tämä lopultakin tuli selväksi! Näin ristiäiskuvassa myös häälehdet jota joku muu kommentoi aikasemmin, mutta ajattelin vain että sinä/te lueette huvinvuoksi ja mietitte tulevaisuutta (paljon kauempaa tulevaisuutta). Tämä on tosi ihana uutinen ja olen tosi iloinen että kohta saat sanoa ’tahdon’ Otolle.
Minun vierestä löytyy myös sellainen mies jolle haluan sanoa ’tahdon’ (mutta täälläpäin tulee sana olemaan ’JA’). Silloin kuin löysin tämän miehen, en halunut koskaan edes ajatella hänen kanssa yhteistä tulevaisuutta. Vuodet meni ja alettiin seurustelemaan. Meidän suhde kyllä loppui ja menimme eri teitä (oisko ollut 08?). Tiet kohtivat taas syksyllä 2010, mutta sinä hetkenä mulla oli joku muu.. Asiat menivät moni mutkaiseksi ja en tiennyt missä minun sydän oli.
Alku kesä 2011 päätyin yhteen entisen kanssa ja tunnin itseni olemaan kotona. 28 tammikuuta 2012 polvistuin ja pyysin häntä miehekseni. Olimme onnellisia vasta kihlattuja ja olimme pitäneet meidän kihlausta salassa, kunnes löysimme sopivat ja oikeat sormukset. 1/4-12 paljastettiin uutisen meidän perheille ja moni ei uskonut meitä päivämäärän takia.
Asuin sillä hetkellä 400 km pois sulhasestani ja perheestäni opiskelujen takia. Olin hyvin paniikissa kuin 25/5-12 raskaustesti näytti ilouutista. Paniiikki syntyi sen takia kun olin liian kaukana läheisestäni. En oikein ymmärtänyt sinä hetkenä että voisin muuttaa takaisin ja keskeyttää opiskeluni.
Kiiran syntymisen jälkeen olemme pikkuisen puhuttu hääpäivästä. Vaikka haluaisin kirkkohäät, niin varmaan menemme kunnantalolle vihille (mieheni toive). Minulle on aivan sama, pääasia että minusta tulee Ruova A. Jos me 1-2 vuoden aikana menemme vihille, ennen kuin vauva 2 tulee. 🙂
Suuret onnittelut teille molemmille! Olen TOSI ILOINEN teidän puolesta! ♥
Voi olet ihana, kiitoksia hirmuisen paljon!♥♥
Olipa mukava lukea teidänkin tarina kun niin usein ollaan vaihdettu kommentteja! Ihanaa että olette kaiken jälkeen päätyneet kuitenkin yhteen ja ihanan tytön onnellisia vanhempia 🙂 Mahtavaa että sinä kosit itse miestäsi! Mäkin olen onnellinen teidän puolesta!
Me tutustuttiin heinäkuussa 2010 ja elokuussa 2011 mentiin kihloihin. Häät oli saman vuoden joulukuussa. Salamarkakkautta täälläkin ja todella loistavasti menee<3 Samin kanssa on kuin olisi itsensä kanssa, tunnetaan toisemme läpikotaisin ja rakastetaan niitä vähemmän hyviäkin puolia täysin sydämin. Mikään ei voisi olla toisin, näin on tarkoitettu. Leijailen pinkeissä hattarapilvissä täällä <3 ;D Mahdottoman paljon onnea ja rakkautta sulle ja Otolle <3 Jotenki meidän suhteissa on muuten niin paljon samoja piirteitä, että huvittaa. Pikarakastuminen ja pikaraskaus, kihlat, häät ja kaksi lasta. 😀
Teidän tarina kuulostaa ihan meidän tarinalta! 😀 Siis oikeesti on paljon samoja piirteitä!! 😀 Ihanaa että teillä menee niin hyvin :)! Pinkit hattarapilvet on parhaita♥
Meilläkin oli aika nopeeta toimintaa ja hyvä niin 🙂 tunnettu ollaan vuodesta 2007, seurustelu alkoi lokakuussa 2008 ja tammikuussa 2009 tulinkin jo raskaaksi. Ja huomenna ollaankin oltu jo 4v kihloissakin! Tässä on ensi tammikuussa tulossa sitten toinen lapsikin ja häistä kyllä unelmoin,vihjailenkin koko ajan miehelle että sovitaanko jo se päivä 😀
Voi paljon onnea raskauden johdosta :)! Meillä ainakin vihjailut lopulta tehosi ;)!
Me ollaan tunnettu toisemme 2½ melkein tai no heinäkuussa tulee. Ei asuta yhdessä, eikä vielä vuoteenkaan koska mieheni menee armeijaa. Kihloihinkaan ei ole mitään kiirettä.
Se on kiva ettei ole kiire :)!
Todella ihanasti kirjotat niinkuin muutkin ovat todenneet 😉
Meilläkään ei olla turhia odoteltu ja mietiskelty, tää rakkaus on alusta asti tuntunut niin oikealta! Lokakuussa 2009 tavattiin, hyvin samalla tavalla kuin sä ja Otto itseasiassa, kaverin synttäreillä vaan :D, joulukuussa jo muutettiin yhteen. Huhtikuussa 2010 mentiin kihloihin. Vuoden päästä siitä aloin odottaa meidän tytärtä ja päätettiin heti että halutaan naimisiin ennenkuin vauva syntyy! Kesäkuussa 2011 vietettiin häitä <3 siis loppuvuodesta tulee yhteistä taivalta 4v täyteen ja silloin myös toisen lapsen syntymä edessä la 7.11. 🙂
Voi kiitos paljon♥♥ Mukavaa että tykkäsit kirjoituksesta 🙂 Paljon onnea raskauden johdosta ja ihanaa että teidän liitto kukoistaa ja voi hyvin :)!♥
Oltiin 15 vuotiaita (No poikaystäiseni oli vielä 14), kun ryhdyttiin seurustelemaan. Kyllä niitä muutamiin ihmisiin törmäiltiin, jotka olivat sitä mieltä, että ”ei toi tuu kestää pitkään”, mutta kappas vaan kun ollaan ilman mitään suurempia konfliktejä yli 2½ vuotta hyvällä yhteisymmärryksellä yhdessä menty ja jatkossa mennäänkin, jollei nyt jotain ihmeellisen erottavaa tapahdu, mutta veikkaan kyllä, että sen täytyisi sitten olla jotain todella suurta, sillä ollaan kuitenkin kasvettu tavallaan kiinni toisiimme, kun niin nuoresta asti olemme yhdessä olleet tiiviisti.
Vaikka eihän tuo vajaa 3 vuotta ole edes pitkä aika, mutta kuitenkin, kun ajattelee, että tuon ikäisenä on ryhtynyt seurustelemaan, niin sekaan on mahtunut murrosikäisten oikutteluja ja kasvamista ihmisenä muutenkin. 🙂
Minkälainen ikäero teillä on Oton kanssa? Entä epäiltiinkö teidän suhteenne kestävyyttä missään vaiheessa?
Meidän suhteen vahvuutta on jotkut tuttavat kommentoineet, kun minä olen huimat 3 kk vanhempi, kuin poikaystäväni, mutta ei se ”ikäero” (jos sitä nyt sellaiseksi voi edes kutsua) tunnu missään. Ja varmasti, jos oltaisiin saman vuoden sisällä synnytty, niin kukaan ei olisi tullut napisemaan, siitä, kuinka minä olen vanhempi tai kuinka mä jaksan itseäni nuorempaa poikaa?
Tosin se on juuri suurimmalla osalla tuon ikäisistä(14-15 vuotiaat) on se tyyli ajatella; ” Olen syntynyt vuotta aiemmin, joten olen niin paljon vanhempi, ettei tuon ikäistä voi huudella kuin ”pennuiksi” ja ”kakaroiksi”, vaikka eihän se niin ole. 🙂
Jokainen kehittyy omaa tahtiaan, ja jos nyt tuolloin olisin kokenut hänet niin lapselliseksi, niin eiköhän suhde olisi jo päättynyt sitten. 😀
Musta on jotenkin hauska ollut seurata, kun tyttökaverini puhuvat kuinka eivät voisi itseään nuorempaa ”ottaa”. Tosin mun mielestä ei niitä poika-/tyttöystäviä ei noin vain oteta.. ne parit vaan löytää toisensa, jos ovat löytääkseen. 🙂
Ja haluan ainakin itse uskoa siihen, että maailman kaikista ihmisistä jokaiselle ihmiselle löytyy juuri se ”oikea” tai se oma ihminen, jonka kanssa kemiat kohtaa, jos vain siis tekee itsekin asian eteen jotain, koska tuskin ne poika- / tyttöystävät tulevat sieltä kotiovelta hakemaan, jos ei ole itse mitenkään kiinnostustaan taikka tutustumishalua osoittanut.
Voi ei, tästä taisi tulla kovin pitkä avautuminen, mutta ko. aiheesta riittää vaan juteltavaa. 🙂
Ihana seurata teidän matkaanne alttarille, joten kiva kun teit ihan oman blogin, ja varmasti mukava muisto myös teille kun joskus vuosien päästä muistelette häitänne, niin voitte palata lukemaan näitä tekstejä ja päästä taas siihen ”häätunnelmaan” kun teksteihin jää muistiin ne kaikki pienimmätkin yksityiskohdat, joita ei välttämättä muistaisi enää. 🙂
Voi että miten ihana kommentti, kiva että jaksoit kirjoittaa pitkästi! Mulla vaan on aina pää niin pyörällä kun vastailen kymmeniin kommentteihin peräkkäin että pahoittelen jos mun vastaukset on sekavia tai lyhykäisen tuntuisia tälläisiin pidempiin kommentteihin, mä luen kyllä kaikki todella mielelläni, on mukavaa ”tutustua” lukijoihin paremmin 🙂
Mäkin muistan miten nuorempana se ikäero oli niin iso juttu, vaikka nykyään vuodella, parilla tai edes viidellä ei ole oikeasti yhtään mitään väliä vaan se on se elämäntilanne mikä merkkaa (eikä aina sekään). Ihanaa että olette pysyneet yhdessä!
Meillä on ikäeroa vuosi ja muutama kuukausi päälle, Otto on syntynyt kesäkuussa -90 ja mä syyskuussa -91 🙂 Meidän suhteen kestävyyttä on epäilleet varmaan kaikki paitsi me itse jossain vaiheessa koska me edettiin niin nopeasti, mutta nykyään kyllä kaikki ovat myöntäneet olleensa väärässä 😀
Kiitos vielä paljon ja mukavaa viikkoa!
Täysin samat kuukaudet ja vuodet meillä miehen kanssa, kuin teillä. Salamarakkaus täälläkin. Onni on löytää sielunkumppaninsa.
Kaikkea kaunista teille Iina!
Täytyy kommentoida, että kyllä ne nuorenaki alkaneet suhteet voi kestää. 🙂 Aloimme avopuolisoni kanssa seurustella kun olimme 15 & 17. Ja edelleenkin näin 8 vuoden jälleen ollaan onnellisesti yhdessä ja häistä haaveillaan. 🙂
Hei, ja paljon onneat morsiammelle ja sulhaselle. Häiden suunnittelu on mitä ihaninta aikaa joka tietysti huipentuu yhteen elämän onnellisimpaan päivään. Paljon Onnea teille!
Minä olen 23v. ja mieheni 24v. Me olemme seurustelleet tänä vuonna jo 9 vuotta ja viime kesänä menimme naimisiin, eli kohta vietämme jo ensimäistä hääpäivää! Olemme mieheni kanssa tunteneet ala-asteelta asti, joten voikin sanoa että tunnemme toiselle aika hyvin ja olemme kans kasvaneet yhteen lapsista aikuisiksi. Kihloihin menimme 2008 miehen ollessa armeijassa, tällöin ei sovittu vielä mitään tarkkaa hääpäivää vaan se muotutui kesän 2011 aikana, eli noin vuotta aikaisemmin häitä alettiin suunitella.
Voi kiitoksia ihan hurjan paljon♥♥
Mahtavaa miten kauan olette seurustelleet miehesi kanssa, aivan huikeaa että olette pysyneet yhdessä lapsista saakka :)!
Paljon tsemppiä häävalmisteluihin perhe-arjen keskellä! 🙂
Me ollaan oltu yhdessä kohta 5,5v muttei vieläkään edes kihloissa! Elättelen toiveita kosinnasta tänä kesänä 😉 Meillä on muuten sama vuosipäivä kun teillä, hassua. Haluaisin myös helmihäät vuosipäivänä, joka 2014 sattuisi sopivasti olemaan lauantai, mutta katsotaan… 🙂
Kiitos paljon ♥♥ Mä pidän peukkuja että tekin saisitte helmihäät ensi vuonna 😉
Olin itse vielä 15 kun tapasin mieheni, vuonna 2004. Menimme kihloihin 2kk kuluttua tapaamisestamme, eli oikein kunnon teinikihlat. Teinikihloista huolimatta tiesin, että tämän miehen kanssa haluan mennä naimisiin joskus. Ja joskus tosiaan siinä kävikin. 11.11.11 menimme naimisiin, mieheni halusi ehdottomasti tämän päivän ja tykkään itsekin vaikka vähän tavanomaista onkin. Tarkoitus oli että ensimmäinen lapsemme olisi jo syntynyt tähän mennessä, mutta tyttönen päätti meitä odotuttaa yli vuoden joten niinhän siinä kävi, että olin raskaana häissämme. Menimme siis naimisiin 11.11 maistraatissa ja laskettu aika oli 12.12. Kirkkohäitä en ole itse koskaan halunnut ja huomion keskipisteenä oleminen ei vain sovi mulle. Pienimuotoiset juhlat pidimme kotonamme ja muistelen tuota päivää lämmöllä kun kaikki meille tärkeimmät ihmiset olivat paikalla. Yhdessä ollaan siis oltu jo 9,5 vuotta ja onnellisempi en voisi olla vaikka asiat eivät aivan perinteisessä järjestyksessä menneetkään.
Teillä on kyllä mielettömän hieno hääpäivä :)! Ja ihanaa että piditte omannäköisenne juhlat! 🙂 Kaikkea hyvää teille♥
Täälläkin yksi nopeantoiminnan pari 🙂 Meillä on poika nyt reilut 10kk, ja yhteistä taivalta tuli juuri juhannuksena kaksi vuotta.
Nopeassa toiminnassa ei ole mitään vikaa silloin kun se toimii ;)!
Outoa ajatella, että ootte seurustellu puol vuotta enemmän kuin itse poikaystäväni kanssa. Me kun ”vasta” ollaan muutettu yhteen. Toisaalta ei sillä etten potisi vauva- ja hääkuumetta;) En kyllä alkaisi vielä yrittämään ekaa lasta tällei 18-vuotiaana. Vaikka meillä on hyvät lähtökohdat kasvattaa lasta. (Molemmilla ammatti, työpaikka (vaikkei vakkari, mutta työ kuitenkin) ja poikaystävä käyny armeijan, sekä vähän rahaa säästössä) En usko, että olisi yhtää sen erilaisempi tilanne nyt tai 25-vuotiaana. 🙂
No minä odottelen täällä kosintaa;) Onnea teille ihan hirmuisesti!<3
Voi kiitoksia paljon♥♥ Hihi mä pidän peukkuja että sua kositaan pian :)!
Me tavattiin kihlattuni kanssa vuonna 2004 kun aloitettiin samalla luokalla yläkoulussa…Vuonna 2006 ”alettiin olee” (niinku sillon sanottiin) 😀 Syksyllä tulee siis 7 vuotta yhteistä taivalta… Välillä oli pieni välirikko, mutta sanonkin aina et ollaan oltu koko ajan enemmän tai vähemmän yhdessä…sen välirikon jälkeen seurustelu muuttui täysin..muutettiin yhteen..mentiin vuosi ”uuden alun” jälkeen kihloihin. Nyt ollaan siis oltu reilu vuos kihloissa…asutaan rivarissa yhdessä koiramme kanssa..haaveillaaan omakotitalosta ja vitsaillaan että ehkä sitten 10 vuoden päästä naimisiin ja hankitaan lapsia….todellisuudessa ehkä se sopiva ajankohta ois siinä 2-5 vuoden päästä 🙂 Ihana lukea sun kertomusta alttarille kävelystä :))!!
Hahah ihana kun sanoit että aloitte oleen ;D Mahtavaa että uusi alku auttoi teillä ja olette edelleen yhdessä :)! Kiitos paljon, kiva että tykkäät lueskella ja kaikkea hyvää teille!
Äääh, pillitin kyllä ihan huolella lukiessani tätä kirjoitustasi! Tässä päästään TAAS siihen asiaan, että on niin hassua, vaikka ei oikeasti tunne teitä,mutta silti on niin onnellinen olo teidän puolesta! <3
Olen tuntenut nykyisen aviomieheni ala-asteelta saakka. Hän tuli kolmannella luokalla minun luokalleni ja silloin jo ihastuimme toisiimme! Sen jälkeen se olikin semmoista ala-aste meininkiä, että "alatko munkaa" jne. Mutta minä olin 12 ja mieheni 13, kun aloimme "seurustelemaan" ja sillä tiellä ollaan edelleen 🙂 Minä olen nyt 22 ja mieheni 23. Olemme siis pitäneet yhtä kohta 10 vuotta, joista 3 vuotta olemme olleet kihloissa ja naimisissa olemme olleet 4kk 🙂 Kohta kaksi vuotta sitten syntyi ihana poikamme <3
Voi että, ootpa ihana 🙂 Musta on ihanaa että mun kirjoitukset herättää tunteita! Kiitos hurjan paljon♥♥
Ja huikeeta miten kauan olette olleet yhdessä, aivan mieletöntä että on noin pitkäkestoisia suhteita olemassa 🙂 Olette onnekkaita kun löysitte toisenne noin nuorina♥
Voi kun ihanaa. 🙂 Odotan innolla tulevia postauksia, koska oot niin hyvä kirjoittaja. Kaikkea hyvää teille! 🙂
Me tavattiin 6/2007, yhteen muutettiin 9/2008, kihloihin 3/2009, poika syntyi 6/2012 ja naimisiin mennään nyt 9/2013. Meidän oli jo tarkoitus vuosi sitten mennä naimisiin, mutta lykättiin sitä, koska vauva ilmoitti tulostaan syksyllä 2011 enkä halunnut mennä pallomahaisena naimisiin. 😀 Nyt me oltiin ajateltu ensi kevättä, mutta jotenkin päädyttiinkin jo syyskuulle, hieman kiire tulee, mutta tulkoon. 🙂
Voi kiitos ihan hurjan paljon :)!♥ Mä ymmärrän, meidänkin oli tarkoitus mennä aiemmin naimisiin mutta en itsekään halunnut olla raskaana häissäni! 😀 Sitä tuntuu olevan liikkeellä että hääpäivä vähän aikaistuukin ;D Tsemppiä hääjärjestelyihin!
Tavattiin heinäkuussa 2011, kihlauduttiin heinäkuussa 2012 ja naimisiin mennään sitten silloin helmikuun ekana päivänä 2014 🙂 joidenkin mukaan vähän liian nopeaa, mutta miksi hidastella jos tuntuu oikealta? Ikäähän minulla on naimisiin mentäessä vasta 19, mutta ei sekään mielestäni oikeuta sanomaan että hätiköimme!
Mä olen niin samaa mieltä, miksi odotella jos kaikki tuntuu oikealta :)!
Me tavattiin 05 🙂 seurusteltiin alettiin 06/07, kihlat 12/08, nyt oltu reilu 6 vuotta yhdessä ja yksi yhteinen lapsi 🙂 häitä ei suunnittella, ainakaan vielä 😉
Ai ei ainakaan vielä, eli joskus ehkä kuitenkin 😉
Meillä miehen kanssa ihanat 5v takana, monta monta ihanaa edessä, kaksi ihanaa tytärtä, joista nuorin yhteinen. Yhteistä taivalta on niiin monta vuotta vielä edessä, että joskus sitten tulevaisuudessa mennään naimisiin, kihloissa ollaan oltu 4v, ja joskus rakennetaan Se ikioma koti, kaikki aikanaan kun tietää että toinen on vierellä aina:)<3 mutta Iina ja Otto, älyttömästi onnea teille kummallekkin, ja koko perheelle, blogi on ihana ja kiva lukea!:)
Voi miten ihanasti kirjoitit!♥ 🙂 Kiitos hurjan paljon, mukavaa että tykkäät ja kaikkea hyvää teidän perheelle myös! 🙂
Onnea tulevaan! 🙂
Me tavattiin avopuolison kanssa joskus syksyllä 2007 ja 3kk jahkailun jälkeen 1/08 aloitettiin virallisesti seurustelu. Kihloihin mentiin vähän yli vuoden jälkeen. 2-vuotispäivänä meille syntyi esikoisemme ja nyt 5,5vuoden seurustelun jälkeen meille on syntymässä toinen pieni rakas, jota odotetaan syntyväksi ihan koska vain (la 6.7).
Varasimme vähän yli kuukausi sitten hääpäivän meille ja meidän häitä tanssitaan ensi vuoden elokuussa. En malta itse odottaa, että pääsen sanomaan tahdon rakastamalleni miehelle joka on ollut tuki ja turva nämä vuodet.
Kiitos paljon :)! Paljon paljon onnea tulevan pienokaisen johdosta!!♥ Ja onnea myös häiden johdosta!
Voi miten ihanasti kirjoitat.
Me mentiin kihloihin aika nopeasti. Alettiin seurustelemaan 2/07, kihloihin mentiin 5/08. Eli 1v3kk oltiin yhdessä, ennen ekojen sormuksien vaihtoa.
Ollaan oltu nyt siis 6v 4kk yhdessä, eka lapsonen syntyi viime elokuussa.
Häistä on puhuttu kovasti, päivää ei ole lyöty lukkoon, mutta tiesdossa kuitenkin on, missä tilanteessa, milloin ja miten sanomme toisillemme ”tahdon”. 🙂
Voi kiitos paljon♥ Ihanaa että teilläkin on häät tiedossa! 🙂
Me oltiin miehen kanssa kavereita joskus 7. luokalla, sitten oltiin monta vuotta ilman että sanottiin edes moi toisillemme. Kuljettiin pari vuotta ammattikouluun samalla junalla, muttei kuitenkaan kiinnitetty toisiimme oikein mitään huomiota. Sitten kuitenkin erään kerran tuo alkoikin jutella mulle ja mun silloinen 17v bileprinsessa vaan pyöritteli silmiään että hohhoi mitähän toiki urpo mulle söpöttää. 😀 Sen jälkeen se höpötti mulle vaan useammin ja aloin miettiä että mitä JOS tää olisikin mua varten. Sitten yksi uusi vuosi pyysin hänet bileisiin ja siitä se sitten lähti! 🙂 Ja kosinta, se oli vähintäänkin outo! Olin ihan viimesilläni raskaana ja olin yömyöhään vetänyt hirveät hormoni-itkupotkuraivarit juuri. Mies oli rauhoitellut mua jonkin aikaa ja siinä kun viimeisiä kyyneleitä tirauttelin hän kysyi tulisinko hänen vaimokseen. Olin sen verran väsynyt ja lähes unessa että sanoin vaan ”joo joo” ja nukahdin. Pari päivää tästä meidän lapsi syntyi ja unohdin koko kosinnan, kunnes lähdettiin pojan ollessa pari viikkoa shoppailemaan ja mies pysäytti mut koruliikkeen eteen ja kysyi että mites ne sormukset. Menin ihan hämilleni ja sanoin vain että siis oliko se yöllinen OIKEA kosinta. 😀 Oli kuulema ja sitten sitä mentiin ostamaan sormukset! 😀 Häitä alettiin vähän jo suunnitella, mutta pojan ollessa noin 1,5kk mieheni joutui onnettomuuteen jossa hänen toinen kätensä irtosi, eikä sitä voitu liittää takaisin. Se pisti pakkaa rajusti sekaisin ja suunnitelmat tyssäsi siihen. Tapauksesta on nyt liki puoli vuotta ja ollaan jo täysin kiinni lähes normaalissa arjessa (vaikka mieheni onkin vielä pitkään sairaslomalla), joten ajatus häistä on herännyt henkiin uudestaan ja kovasti haaveillaan saadaanko sanoa vuoden päästä tahdon. 🙂
Hui kamala! 🙁
Voi miten ikävää mitä sun miehellesi kävi, en voi sanoin kuvailla miten pahoillani olen hänen puolestaan!! Mutta upeaa että olette pääsemässä normaaliin arkeen kiinni ja hääsuunnitelmistakaan ette ole luopuneet, olette kyllä mielettömän vahvoja ihmisiä!! Mukavaa kesää sinne ja toipumisia miehellesi! 🙂
Sulla on aivan mahtava blogi, ihanaa että saa lisää luettavaa! 🙂
Me alettiin seurustelemaan 9/2006, yhteen muutettiin 1/2010, ja ensimmäisen lapsen la on 10/2013. Kihloista ei tietoakaan mutta ehkä se tästä…. 😀
Voi kiitos paljon, kiva että tykkäät :)!♥ Ja onnea tulevasta pikkuisesta♥
Ihana teksti! <3
Meidän suhde on pikkasen iäkkäämpi kun teidän, hitaammin edennyt, mutta alusta asti varma homma. Seurustelemaan alettiin seiskaluokalla, yhteen muutettiin vajaa 16-vuotiaina, kosinta tapahtui 18-vuotiaina, koska ei haluttu kihlautua alaikäisinä (kihlautuminen oli meillä joku muoti-ilmiö yläasteella:o ). Ensimmäinen lapsi syntyi tästä kahden vuoden päästä jolloin yhteistä matkaa oli taitettu 6v. Siitä vajaa 2v ja toinen lapsi ilmestyi. Naimisiin meno oli koko ajan kyllä tarkoituksena ja mielenpäällä vähän väliä, ei vaan saatu aikaiseksi suunnitella! 🙂 Sitten yhtenä paivänä sain idean ja alettiin katsella sopivaa päivämäärää, koska 10-vuotispäivämme olisi tulossa, eli naimisiin mentiin kun 10v oli takana. Nyt lapsia 4(!!) ja yhteistä elämää takana 13 vuotta <3
Kiitos paljon :)!♥♥
Ompa teillä ihanan monta lasta! Ja tosi kauan olette olleet yhdessäkin 🙂 Ihanaa♥
ihihiihii ihanaa! XD <3 ootte söpöi <3
Ite ootte Simon kaa!♥
Me tutustuttiin toisiimme 15 kesäsinä yhteisellä rippileirillä ja sieltä kotiuduttua alettiin seurustelemaan 😀 yhdessä ollaan oltu nyt kesällä 7 vuotta, kihloihin mentiin kaks vuotta sitten ja kaks kuukautta sitten naimisiin LAS VEGASISSA! 😀 Ei voitais kumpikaan olla onnellisempia ja naimisiinmeno meni juuri niin kuin oltiin ajateltukin, kumpikaan ei oikeen välitä mistään isoista koko suvun juhlista ja nyt saatiin vannoa valat vain kahden todistajan läsnäollessa 🙂
Hui vähän mahtavaa, ihan mieletöntä että menitte Vegasissa naimisiin :)!! Ja kiva että oli juuri omanlaiset häät, se on tärkeintä♥
Ihanaa Iina ja Otto<3 Oon taas niin onnellinen teidän puolesta :)<3 niin muistan kun aloin seuraamaan tätä blogia!
Aiotko kirjoittaa tänne hääpäivästä, sitten kun se päivä koittaa :)? Tai siis nähääks me sun puku :D! Innolla seurailen tätäkin blogia<3
Aww oletpa ihana, kiitos paljon♥ Tottakai mä kirjoitan häistä sitten, eihän tässä muuten olisi mitään ideaa!! 😀 Laitan ainakin miljoona kuvaa ja ehkä videotakin :)!
Kirjoitat kyllä niin upeasti ja suloisesti rakkaustarinastanne! Olette kyllä ihana pari:)
Olen lukenut toista blogiasi nyt parisen kuukautta melko aktiivisesti, sillä oma
tyttäreni syntyi 20.4. ja sinä kirjoitat niin sujuvasti, että tekstiäsi on ilo lukea. Kiitos siitä! Ja tietysti nyt täytyy koukuttautua (ihan mielelläni kylläkin) tähän ihanaan häidenvalmistelu-blogiisi 🙂
Itse olen tavannut mieheni 8/2007, rakastuimme myös aika salamana ja oikeastaan heti alkoi seurustelu ja tuntuu kuin olisimme olleet yhdessä aina. 10/2007 mies kosi minua (enkä heti edes tajunnut,että kosii tosissaan, suostuin silti tietenkin :)), vaikka julkaisimme kihlauksen vasta keväällä 2008. Muutimme yhteen 12/2008.
5/2011 päätimme, että mennäänkin jo elokuussa 2011 naimisiin eikä elokuussa 2012 (kuten aiemmin oltiin mietitty), ettei tule häästressiä (miesten logiikkaa). Olihan siinä sitten 10 viikkoa aikaa tehdä kaikki häävalmistelut (lähes yötä päivää, mutta se oli silti ihanaa aikaa) ja saimme täydelliset, meidän näköiset kirkkohäät 6.8.2011 eikä stressiäkään tullut sillä tekemistä riitti lähes loppuun asti.
Tällä hetkellä osansa meidän rakkaudestamme saa myös ihana kaksikuinen tytttäremme. Ja rakkaustarina jatkuu…. 🙂
Tulipas pitkä kommentti, mutta on siis todella upeaa päästä seuraamaan häävalmistelujanne näin paraatipaikalta! Superpaljon vielä onnea ja toivotaan, että sinäkin välttyisit ainakin pahimmalta häästressiltä!!
Voi kiitos ihan mielettömän paljon♥♥ Ihanaa, ompas meillä samanikäiset tytöt sitten :)! Ja ihanalta kuulostaa teidän rakkaustarinanne, mahtavaa kuulla että kymmenessäkin viikossa sai kaiken hienosti kondikseen ja unelmahäät, ehkä munkaan ei tarvitse sitten stressata niin paljon :)! Kaikkea hyvää teille :)!
Paljon onnea teille Iina ja Otto! 🙂
Me tutustuimme mieheni kanssa juurikin samana päivänä kuin te! Menimme kihloihin elokuussa 2011 ja naimisiin kesäkuussa 2012.
Naimisissa oleminen on ihan parasta.. <3
Voi kiitos paljon!! Ja ihanaa että ollaan tavattu unelmamiehemme samana päivänä, aikamoinen sattuma :)!
Paljon onnea! 🙂 Oli ilo lukea tätä tekstiä.
Meillä kaikki alkoi teini-ihastuksesta. Itse olin 14 ja äijä 15 (kohta 16). Alusta alkaen kuitenkin vähän naureskeltiin kaikille teinisuhteille ja sille, kun teinit kihlautui ja pidettiin omaa suhdettamme vain sellaisena yhdessä hengailuna ja ajateltiin, että ”kestää, jos kestää”. No, vuodet vieri. Äijä muutti mun opiskeluiden perässä ja kituutti lähes koko mun opiskeluajan työttömänä tuilla, kun sai vain pätkätöitä. Sanoin hänelle silloin, että kunhan valmistun, muutan vuorostani hänen perässään ihan mihin vaan, kunhan saadaan hänet töihin! No, mulle tuli työtarjous ja muutettiinkin taas mun perässä… Mutta nyt. Äijä on unelmatyössään, viime kesänä laitettiin lapsi alulle ja kihlauduttiin, nyt on lapsi 4kk ja parin viikon päästä vietetään häitä meidän kymmenen vuotiaan suhteen kunniaksi! Aikoinaan jo sovittiin, että jos vuonna 2013 vielä ollaan yhdessä, niin silloin vietetään häitä. Eli kihloihin mentiin,, kun seurustelua oli vajaa 9 vuotta ja naimisiin mennään nyt, kun yhteisiä vuosia on vajaa kymmenen!
Ihan mieletöntä että olette noin kauan pysyneet yhdessä :)! Kyllä sitä voi nuorenakin jo tavata ”sen oikean”♥ 😀 Paljon onnea tulevien häiden johdosta!!
Kirjoitat tosiaan todella kauniisti, ihana teksti sinulta jälleen kerran! Olen lukenut toista blogiasi kauan ja saanut siitä todella paljon iloa ja inspiraatiota omaankin elämään. Kiitos siitä. 🙂
Me tavattiin koulussa, kun itse olin 13-vuotias ja mieheni vuotta vanhempi. Liikuttiin aluksi samoissa kaveripiireissä, mutta alettiin seurustelemaan noin vuoden päästä ensimmäisestä tapaamisesta. Kihlauduttiin neljä vuotta seurustelun alkamista myöhemmin, ja samalla päätettiin myös hääpäivä reilun vuoden päähän. Sanottiin toisillemme tahdon viiden vuoden yhdessäolon jälkeen viime kesänä, vain 19 ja 20 vuotiaina, mutta niiiin onnellisina! 🙂
Ihan mielettömän ihana lukea näitä teidän tarinoita siitä miten nuorena löytynyt rakkauskin on kestänyt jo vaikka kuinka kauan! 🙂 Kiitos ihan hurjan paljon, mukava kuulla että tykkäät mun blogista ja se inspiroi!!♥♥ Kaikkea hyvää teilel!
Heippa Iina! 🙂 Hei tosi mukava ruveta seuraamaan tätäkin blogia. Oon ihan innoissani teidän puolesta! Me tutustuttii avomiehen kanssa pari vuotta sitten netissä ja muutettiin puolen vuoden kaukosuhteen jälkeen asumaan yhteen. Mentiin kihloihin vuosi sitten heinäkuussa, kun miekkonen pääsi ensimmäisille lomille intistä. Siinä me sitten sinniteltiin inttiaika entistä rakastuneimpina ja nyt odotamme esikoista! Joten ”nopeaa” toimintaa tälläkin suunnalla. Oon lukenu tota sun alk. peräistä blogia tosi tarkkaan ja innolla vuoden alusta asti ja nyt saat voimistettua vauvakuumeen lisäksi myös hääkuumetta. Me ei olla tarkkaa hääpäiväämme päätetty koskaan. Suunnitelmissa on kuitenkin että vuodesta pariin vauvan syntymän jälkeen… :)) ! Ihanaa tää rakkaus ! <3 Tsemppiä teille hääjärjestelyihin!
Rakkaus on ihanaa!♥ Ja myös nopea toiminta on ihanaa silloin kun se sujuu hienosti, kuten teillä :)! Kiitos hirmuisen paljon ja ihanaa raskausaikaa teille♥
Mä oon tutustunu mun mieheen mun kaverin kautta. Kaveri seurustelee mun miehen parhaan kaverin kanssa. 🙂
Muistan sen päivän kun eilisen kun tavattiin. Se oli 13 toukokuuta 2011. Kaikenlisäks se oli vielä perjantai, se päivä oli ihan hirvee tuntu ettei mikään onnistu. Kunnes mun kaveri pyys et menisin sen miehen luo viettämään iltaa. Siinä sitte vieteltiin iltaa ja olin koko illan kattellu mun miestä mut en uskaltanu mennä juttelee. 😀 jossain vaiheessa iltaa mun mies oli onnistunu lähteen jo kotiin mut soitettiin takas. Illan lopuks kaverin mies ilmotti et soitti meille yhteisen taksin ja sano vielä et meijän on pakko mennä samaan paikkaan yöks. No mentiin sitte mun miehen luo, sillon asu vielä vanhempiensa tykönä. Muistan kun olin ihan kauhusta kankeena aamulla kun miehen vanhemmat oli hereillä et mitä jos ne tuleeki yht äkkiä sinne huoneeseen.
Olinkin sitte loppujen lopuks koko viikonlopun siellä miehen luona. 😀 ja siitä se oikeestaan sitte lähti. 🙂 <3
Pieni murunen ilmotti tulostaan viime vuoden toukokuussa mikä tulikin ihan yllätyksenä kun söin pillereitä mut silti sitä oltiin raskaana. Alkujärkytyksen jälkeen oltiin tosi onnelisia. Sillon ei vielä asuttu yhdessä joten yhteen me muutettiin kesäkuussa 2012. Ja kihloihin me mentiin nyt tän vuoden vappuna. Oltiin siitä jo hetki puhuttu ja sit oikeestaan yhdessä päätettiin et mennään kihloihin vappuna, ei haluttu mitään normaalia päivää. 😀 Ja naimisiin on tarkotus mennä nyt ens vuoden kesänä. <3
Suht nopeesti ollaan edetty mut ollaan kyllä niin onnellisia. Varsinkin kun meille on siunaantunut maailman ihanin tytär. <3
Oon kyllä välillä miettiny että oon kyllä niin onnekas että oon tän kaiken saanu kun joskus ajattelin etten koskaan tuu löytämään sellasta miestä joka aidosti välittää ja haluaa toisen parasta. Edelliset suhteet kun on ollu sellasia että on loukattu tosi pahasti eikä olla yhtään kunioitettu. Mun miehen avulla mä oon tajunnu sen että maailmasta löytyy myös niitä hyviä ihmisiä. <3
Mä voin niin samaistua sun kirjoitukseen siitä mitä sanoit onnekkuudesta, tunnen tismalleen samoin! Ja ihanaa että perjantaina 13. pvä voi tapahtua myös jotain ihanaa♥ Kaikkea hyvää teille ja tsemppiä hääjärjestelyihin!
Onnea kovasti teille!<3 Innolla seuraan matkaanne alttarille! Me tapasimme mieheni kanssa vuonna 2005 ja kihlauduttiin 1.1.2010. Hääpäivä päätettiin heti pian kihlautumisen jälkeen, koska olin ilmoittanut että jos kihloihin mennään kuuluu hääpäivä päättää silloin. Itse kun ajattelen, että kihlautuminen on lupaus avioitumisesta;) Heinäkuussa 2011 vietimme sitten häitä:)
Kiitos todella paljon ja mukavaa että seurailet innolla! :)♥ Mäkin ajattelen että kihlautuminen on lupaus avioitumisesta vaikkei me hääpäivää silloin vielä päätettykään ;D
Onnea ja tsemppiä häävalmisteluihin <3 Jään innolla seuraamaan, vaikka toivottavasti en enää koskaan naimisiin menekään 😀 Me tutustuttiin seurakunnan leirillä joskus 11-12 vuotta sitten, mutta pitkän kaveruuden jälkeen alettiin seurustella vasta viis vuotta sitten. Kihloissa oltiin puolen vuoden päästä ja häitä juhlittiin vuosi seurustelusta eli neljä vuotta sitten 🙂 Oltiin silloin 19v. Nyt meillä on myöskin kaksi ihanaa lasta ja kolmas yrityksen alla.
Mun lähipiirissä on eräs salamarakastunut pari, he tutustuivat ulkomaanmatkalla lentokentällä ja nyt ovat olleet naimisissa yli 30 vuotta. Höpönlöpöä, etteikö nopeasti edenneet suhteet voisi toimia. 🙂
Voi kiitos hirmuisesti!♥ Ihanaa miten pitkään olette tunteneet miehesi kanssa! 🙂 Ja voi onnea vauvanyritykseen♥ Mä oon ihan samaa mieltä siitä että kyllä salamarakkaus voi toimia!
Olen tuntenut mieheni yläasteelta asti, tosin emme olleet aktiivisesti tekemisissä. Olimme myös samalla rippileirillä ja lukiossa pyörimme samoissa opiskelija-aktiiviporukoissa. Sitä kautta, edellisen parisuhteeni karahdettua kunnolla kiville jonkin verran aiemmin, tutustuimme. Aloimme seurustelemaan vuonna 2006, joten tämän vuoden marraskuussa olemme olleet yhdessä seitsemän vuotta.
Menimme kihloihin vuonna 2009. Silloin sovimme häät vuodelle 2012.
Uutena vuotena 2011 menimme naimisiin, vuotta aiemmin kuin alun perin olimme suunnitelleet. Ajattelimme, että mennään nyt sitten naimisiin, kun kuitenkin olisimme menossa ensi vuonna ja (yllätys)lapsi syntyy keväällä 2012.
Suunnitelmien toteuttamisen kanssa tuli vähän kiire, mutta oman näköisemme ja ihanat häät saimme kyllä.
Ihanaa miten kauan olette tunteneet tekin :)! Ja teidän häistä pieniä palasia kuvien kautta nähneenä: teillä oli aivan ihanan upeat häät! Kiva että jaoit teidän tarinan♥
Kivasti kirjoitettu! Olen innolla mukana seuraamassa häidenne valmisteluja 🙂 Tuli oikein onnellinen olo teidän puolesta tätä lukiessa. Pakko myöntää että kun löysin ensimmäisen blogisi kun olit raskaana Tiaralle en olisi koskaan arvannut että nyt parin vuoden päästä teillä on jo toinenkin lapsi ja häät suunnitteilla. Olette kyllä varmasti toistenne ”ne oikeat” 🙂
Voi kiitos :)! Ja niin, eipä kovin moni muukaan meihin uskonut mutta tässä me ollaan kahden muksun vanhempina ja menossa naimisiin♥
Tutustuttiin 2008 lopussa, seurustelemaan alettiin 2009 ja yhteen muutettiin 2011. Yksi ihana tytär jo, ja kosintaa ei kuulu 😀 ”Koska Ranskassa ei ole yleistä kovin nopeasti mennä kihloihin.. vasta sitten kun ollaan varmoja tyyliin että vuoden päästä on sitten häät!”. Pyh ja pah. T. uusi (ja nyt vähän kade) lukija 😉
No toivotaan että sua pian kositaan :)! Mäkin oon kade sulle kun saat asua Ranskassa! 😉
Me ’tavattiin’ mieheni kanssa 6.7, kohta viisi vuotta sitten. Olin lähdössä opiskelemaan Englantiin yliopistoon ja juttelin koulun nettisivuilla muiden tulevien oppilaiden kanssa.
Mieheni lähetti minulle viestiä, jonka jälkeen puhuttiin päivittäin monta tuntia, kunnes syyskuussa ’08, tapasimme ensimmäisen kerran lentokentällä, kun muutin Englantiin. Oli niin epätodellinen, jännittävä ja ihana tavata toinen ekaa kertaa vajaa 3kk nettikeskustelujen jälkeen livenä. Kumpikin oli ihan rakastuneita toisiinsa..hassua kuinka toiseen voi kehittää niin vahvoja tunteita, vaikka ei oltu edes koskaan kasvotusten tavattu!
Siitä lähtien oltiin ihan erottamattomat.. 21kk seurustelun alkamisen jälkeen, 6.7.10, kolme vuotta sitten, mieheni kosi mua meidän kesämökillä, hänellä oli 21 eri väristä ruusua, jokainen ruusu edusti yhtä (monista) syistä, jonka takia hän rakastaa ja haluaa viettää loppu elämänsä kanssani.
Muutama kuukausi kihlauksen jälkeen, lähdin 9kk vaihtoon ulkomaille ja oltiin erossa toisistamme 3kk kerrallaan..soli rankkaa, mutta ehdottomasti vahvisti suhdetta ja todisti vaan kummallekkin,että kuulutaan yhteen..Vaihtovuoden loppulla huomasin olevani raskaana, saatiin meidän tyttö vauva 11/11 ja asteltiin vihdoin alttarille 10/12 täällä Englannissa ja vuoden vaihteessa raskaustestiin piirtyi taas kaksi viivaa ja meidän pikku perhe kasvaa taas yhdellä Marraskuussa 2013. 🙂
Tässäpä meidän tiivistetty rakkausromaani 😀
Musta on ainakin ihana aina lukea kaikkien rakkaustarinoita.
Häitä oli ihana suunnitella ja yksi parhaimmista päivistä ikinä. Oon ihan hengessä mukana teidän hää suunnitteluissa!. Ihanaa ihanaa <3
Voi miten kiva lukea teidänkin tarina silleen ”kunnolla!” kun oot niin kauan jo mulle kommentoinut ja tullut sillä tavalla tutummaksi 🙂 paljon onneat tulevasta pikkuisesta ihanuudesta!! Ja kiitoksia hurjasti♥♥
♥
♥
Me tutustuttiin puhelinmyynnissä kesätyössä 😀 Vähän alle 2 vuotta oltiin yhdessö ennen kihlautumista (ens viikolla 1 vuosi kihloissa) ja hääkirkko ja paikka varattu 30.8.2014 🙂 Oli kyllä mun elämäni paras päätös mennä puhelinmyyjäksi! 😀
Hahaa no oli kyllä! Mäkin oon työskennellyt puhelinmyyjänä vuosia sitten 😀
Ihana kirjotus! Ootte niin ihana pari kyllä♥ Me tutustuttiin miehen kanssa kaverin kautta, mutta netissä. Oltiin seurusteltu n. 1v 5kk, kun sain tietää olevani raskaana. Siitä sitten meni suurin piirtein 3kk, kun mentiin kihloihin. Nyt meillä on siis yhteistä taivalta kertynyt 2v 4kk. 🙂 Tähän aikaan on mahtunut niin paljon kaikenlaista,mm. Kaukosuhde/harvemmat näkemiset, yhteen muutto, ja mikä parasta, meidän rakkaan tyttären syntymä.♥ Nyt sitten kovasti odotellaan häitä, jotka vois olla ajankohtaiset parin-muutaman vuoden sisällä. En voisi onnellisempi olla!
Voi kiitos paljon♥♥ 🙂 Ihanaa miten onnelliselta kuulostatkaan :)! Kaikkea hyvää teidän perheelle :)!
Oi että, oon niiiin ilonen teidän puolesta!<3 Teillä on niin ihana perhe, että ei voi edes olla kateellinen, ei vaan voi 😀 Teidän tutustuminen ja koko suhde kuulostaa siltä, että se ois jostain sadusta, niin suloista. Onnea ihan hirveesti! Ja todellaki toivon teille ihan mielettömän ihania häitä ja koko elämää :3
Voi ei mikä ihana kommentti, kiitoksia hurjan paljon♥♥ Ja mä toivon koko sydämestäni sulle kaikkea hyvää ja ihanaa elämää♥ 🙂
Oon ehkä yli-romanttinen ihminen mutta ihan kylmät väreet tuli kun luin tän. Teidän parisuhde kuulostaa niin ihanalta ja voin vaan kuvitella miltä sitten vihdoin tuntuu sanoa TAHDON. Aivan ihanaa, sydämelliset onnittelut Iina<3
JA en vois olla onnellisempi että nyt saan seurata kahta sun blogia 😉 mahtavaa.
Rakkaus on niin kaunis asia.
"They say that the world was built for two, only worth living if somebody is loving you."
Apua, ihana ihana kommentti! Kiitos♥♥ Mieletöntä miten löytyy noin ihania ihmisiä kuin sinä jotka aidosti osaavat iloita toisten onnesta! Kaikkea hyvää sinulle♥
Aivan ihana kirjoitus<3!
Mun ja miehen tarina alkoi kun olin 16v. ja mies 20v. Kihloihin mentiin tammikuussa 2007, vuosi ja kuukausi seurustelun jälkeen, ja yhteen muutettiin vuonna 2008 syksyllä eli noin 2,5 vuotta yhdessäolon jälkeen. Naimisiin mentiin elokuussa 2011 ja ensimmäinen lapsi meille syntyi lokakuussa 2011. Nyt, seitsemän ja puolen vuoden jälkeen olemme yhden lapsen vanhempia, ja odotamme toista lasta syntyväksi syksyllä <3
Onnea häävalmisteluihin ! 🙂
Voi kiitos hurjan paljon♥♥ Ja paljon onnea teille pienestä tulokkaasta sekä ihanaa raskausaikaa sulle!!
Kääk! Ihanaa, en malta odottaa millaiset häät teille tulee. 🙂 Me ollaan seurusteltu kohta 7 vuotta ja kihloissa ollaan oltu kohta 5 vuotta. Ei ollut tarkoitus olla näin pitkään kihloissa, mutta olimme melko nuoria mennessämme kihloihin ja vaikka tiesimme että tämä oli tosi rakkautta, oli ihan hyvä kypsyä tämä 5 vuotta ennen h hetkeä 🙂
En mäkään malta kyllä odottaa!! 😀 Ja sehän on tärkeintä että suhde etenee itselle ja kumppanille sopivaan tahtiin :)!
Onnea oikein paljon 🙂
Me tavattiin mieheni kanssa 2010 helmikuussa yhteisen kaverin tupareissa, alkuun olimme melkein vuoden verran vain todella hyviä ystäviä. Itse olin tavatessamme vielä kihloissa entiseni kanssa mutta se suhde kariutui ja tammikuussa 2011 aloimme seurustella nykyiseni kanssa. 2011 maaliskuun 1. päivä muutettiin yhteen ja 3. päivä mentiin naimisiin. Me siis mentiin naimisiin n. 6 viikkoa seurustelun alusta ja kauhistutettiin molempien suvut (ilmoitettiin 24h ennen vihkimistä sukulaisille että ollaan naimisiin menossa). Nyt yhteistä taivalta takana suunnilleen 2½ vuotta ja yksi ihana 2012 helmikuussa syntynyt tyttönen tuhisemassa sängyssään.
Kiitos paljon :)!! Hurjan nopsaa olette menneet naimisiin, hahah :D! Mutta ihanaa että se oli juuri teille oikea ratkaisu, eikai sillä ajalla ole mitään väliä kun tietää mikä itselle sopii :)!
Me tutustuttiin miehen kanssa ensimmäistä kertaa mun kauppiksen päättäjäis iltana, tosin en sillon vielä ihan lämmennyt mutta onneks mies ei antanut periksi ja niinpä me alettiinkin seurustella sinä kesänä 🙂 Kihloihin mentiin tosi nopeesti noin kuukausi seurustelun alettua. Ja kesällä 2011 kaksi vuotta kihloihin menemisen jälkeen sanoimme toisillemme tahdon <3 Jännää tässä oli että ei oltu ikinä ennen tätä nähty tai kuultu toisistamme vaikka liikuimmekin samoissa kaveripiireissä. 12 joulukuuta 2012 meille syntyikin sitten ihana poika <3
Paljon onnea teille, häiden suunnittelu on niin ihanaa aikaa!!
Hihih no hyvä että sulla on sinnikäs mies :)!! Meillä oli ihan sama ettei oltu nähty toisiamme Oton kanssa tai kuultu toisistamme vaikka meillä oli vuosien ajan ollut paljon yhteisiä kavereita! Kiitos paljon♥♥
Voi ei teidän suhde kuulostaa kyllä kieltämättä niin täydelliseltä! En malta odottaa että näön minkälaiset häät teille tulee 🙂 me ollaan alettu seurustelemaan kun itse olin juuri täyttänyt 18 ja mies on vuoden minua nuorempi nyt ollaan oltu yhdessä neljä ja puolivuotta ja meillä on puolitoistavuotias lapsi ja edelleenkään ei olla edes kihloja vaihdettu pitää alkaa vihjailemaan suorasanaisemmin jos sitä joskus tajuaisi hänkin kosia 🙂
Aww, kiitos :)! Vaikka tuskinpa kenenkään suhde voi täydellinen ikinä olla! 🙂 Mullakin auttoi suorasanainen vihjailu kosinnasta ;)!
En ois vielä viikko sitten uskonut että oisin tähän voinut kommentoida jotain. Mutta siis olemme tulevan mieheni kanssa olleet yhdessä noin 5 vuotta. Meillä on pian 7kk ikäinen tyttö. Olen jo pitkän aikaa sitten sanonut etten halua häitä mutta jossain vaiheessa miehen on pidettävä huoli siitä että meidän koko perheellä on sama sukunimi. Nyt kun juhannuksena tuli puhetta sukunimistä ja häistä niin kuinka ollakaan seuraavaksi olimmekin jo täyttämässä maistraatin sivuilla esteettömyys todistusta 😀 Ja kun sen todistuksen sinne saimme laitettua niin eilen, maanantaina soitin maistraattiin ja kyselin aikoja. Sovimme hääpäiväksemme 3.7 eli viikon päästä keskiviikkona on häämme. 🙂 Tänään kävimme hakemassa miehelle kihlasormuksen ja minulle vihkisormuksen. Nopsaa touhua siis. Viikko siitä kun päätetään mennä naimisiin on häät 😀 Joku saattaisi kauhistella, mutta tämä sopii meille täydellisesti. Stressittömät häät toisinsanoen 🙂 Juhlamekko löytyy omasta kaapista ja todistajaksi uskon saavani siskoni jonka yllätän edellisenä iltana kertomalla seuraavan päivän häistä. 🙂 Muille sukulaisille kerromme vasta vihkimisen jälkeen että karkasimme naimisiin 🙂
Onnellista häiden suunnittelua ja odotusta teille! Mielelläni jään seurailemaan minkälaisia suunnitelmia teille tulee 🙂
Ohhoh, aika mahtavaa! Paljon paljon onnea teille häiden johdosta! 🙂 Tykkään teidän ”mennään eikä meinata” -asenteesta :D!
Kiitos paljon ja ihanaa hääpäivää teille♥
Todella elävästi kerrottu tarina teistä kahdesta!
Minä ja mies tavattiin 08/2007 bändijuttujen kautta: olin 15 ja mies 16, minä yläasteella ja hän lukiossa. Seurustelemaan aloimme muutama kuukausi myöhemmin 12/2007. Muutimme yhteiseen kotiin 07/2011, seurustelua oli tuolloin takana yli 3,5 vuotta. Kihloihin menimme 01/2012, yhdessä olimme olleet päälle 4 vuotta ja yhdessä asuttu puolisen vuotta. Olemme olleet nyt kaiken kaikkiaan yhdessä yli 5,5 vuotta, joista kihloissa 1,5 ja avoliitossa 2 vuotta. Häät on sovittu alustavasti, mutta koska suunnittelemamme ajankohta ei ole ihan lähitulevaisuudessa taloudellisen tilanteen takia (=opiskelijabudjetti </3), olemme pitäneet sen vain meidän kahden välisenä asiana. Olemme nyt siis 21- ja 22-vuotiaita, joten koen, ettei meillä mikään kiirekään ole vielä avioitua – vaikka halua toki on… Onpahan jotain mitä odottaa tulevaisuudelta, hehee! ;D
Jään innolla seuraamaan tätä hääblogiasi, hääkuumeilua kun itsekin välillä poden 🙂 Ja hääaiheeseen liittymättä, nuo sun "uudet hiukset" eli vaalea kuontalo näyttää todella kauniilta! Hauskaa kesää, Iina 🙂
Kiitos paljon♥♥
Mäkään en olisi vielä pari vuotta sitten uskonut että olen 21-vuotiaana jo suunnittelemassa häitä täyttä häkää 😀 ihan kuten sanoit niin teillä on todella jotain mitä odottaa! Ja upeaa miten nuoresta asti olette pysyneet yhdessä, ihanaa♥
Hauskaa kesää sinnekin ja ihanaa että hääkuumeilet juuri mun blogissani(kin) :D!♥
Onnea:)ootte söpöin pari ikinä:). Innolla odotan häävalmisteluja:). Olitteko kerennyt seurustella minkä aikaa ennen kuin aloit odottaa Tiaraa?
Aww kiitos paljon :)!!♥ viikko oltiin seurusteltu virallisesti kun tein positiivisen testin 🙂
Me tavattiin mun miehen kans 07/2007, yhteen muutettiin 3/2010, kihloihin mentiin 6/2011 ja lapsi syntyi 12/12. Naimisiin aiotaan mennä, mutta haluan että rahatilanne on sellainen ettei tarviis viimesillä penneillä alkaa häitä järjestämään. En uskalla edes ajatella miten paljon rahaa häiden järkkäämiseen menee :/ Mulla ja mun miehellä on ikäeroa peräti 9 vuotta mutta enää se ei näy suhteessamme millään tavalla kun on jo itsekin aikuistunut. Olin seurustelun alussa alaikäinen, ihan kakara vielä. Meillä on ollut vastoinkäymisiä ja erodtakin on jopa puhuttu mutta ei siitä toisesta millään halua eroon vaikka kuinka välillä suututtaa 🙂 Kyllä meidät on tarkoitettu toisillemme, uskon että kaikella on tarkoituksensa. Romantiikka oli kaukana meidän kohtaamisesta mutta joku ”voima” meidät vaan saattoi yhteen 🙂
Häät on kyllä hirvittävän kallista puuhaa, jännittää itseäkin että mihin asti se budjetti oikeen venähtääkään :SS Ihanaa että rakkaus on teillä voittanut kaikki esteet :)!
Voi että! Onnea teille niin paljon! <3
Oiskohan mahollista et Ottokin kertos jotain sen mietteitä häistä?
Voi kiitos paljon♥ Olis se varmaan, täytyy kysyä!
Minä ja avomieheni tapasimme elokuussa 2009 kun aloitimme opiskelut samalla luokalla (ammttikorkeakoulu), ja seurustelun aloitimme lokakuussa 2009. Muutimme yhteen noin vuoden seurustelun jälkeen eli nyt olemme asuneet yhdessä vajaat 4 vuotta. Kihloista ja saati häistä ei ole ollut vielä puhetta, mutta haaveilen kovasti vauvasta! ”Suunnitelmani” mukaan olisin vuoden päästä raskaana, ja joskus silloin varmasti voisi sitten kihlautuminenkin olla ajankohtaista. Pitää vaan odotella, että tuolle miehellekin se vauvakuume iskisi… :DD
Haha, no toivotaan miehellesikin vauvakuumetta :D!
Ihana teksti <3 tuosta vaan tietää että teidät on tarkotettu toisillenne! Ootte tehny toisistanne sen mitä nyt ootte, upeita ihmisiä ja vanhempia.
Mä ja mun poikaystävä ollaan seurusteltu nyt kolme ja puoli vuotta suurin piirtein. Nyt on yhteenmuutto tekeillä ja kosintaa vielä odotellaan 😀 mutta kaikki aikanaan! Kunhan saan vielä joskus kokea noi samat asiat kuin tekin, se on tärkeintä 🙂
Voi kiitos ihana sinä♥♥♥ Tuli nin hyvä mieli sun sanoista!
Ja oi yhteenmuuttaminen on ihanaa 🙂 Varmasti saat kokea elämässäsi vaikka mitä mahtavia ja ihania asioita vielä!
Mä kävinki jo toiseen blogiin kommentoimassa, että oot aiheuttanu mulle kauheen vauva kuumeen ja nyt vielä meinaat hääkuumetta pahentaa 😉
Mutta joo meidän tarina kuuluu kans tähä salamarakkaus kastiin.
Tututstuttii kesällä 2010 netin kautta ja ei menny viikoakaa ku oltii jo erottamattomat. 400km välimatka ei meinannu mitää, ja yhteen muttoa alaettii suunnitella melkein heti, mutta muuttopäivä olisi vasta kesällä 2011. Sitten tämä yllärimies maaliskuussa (siis melkein puoli vuotta ennen yhteistä kotia) eräänä jumalattoman kiireisenä aamuna kesken riitelyn polvistui ja sanoi: ” Ooppas hiljaa välis vaikka ootki sulonen vihasena, haluun olla sun kanssa hyvinä ja huonoina päivinä ikuisesti, haluutko sä olla mun kanssa?” Ilman sormusta tai mitään menin kerrankin hiljaseks ja vastasin hölmistyneenä tottakai.
Nyt sitten ollaan asuttu yhdessä miehen kotipaikkakunnalla sormuskin on sormeen löytyny, lapsia ei ole ja hääpäivämäärä ei ole tiedossa (kahteen viimeksi mainittuun totean että ikäväkyllä ;D )
Haha, mä luinkin sen sun kommentin! 🙂
Ihana teidän tarina, loistava kosinta mieheltäsi ;D! Kaikkea hyvää teille!♥
Voi että, te olette niin ihana pari! Onnea tulevaan siis!<3 Teidän tarina ja nää kommentit on niin herkistäny mut. Täällä lueskelen tippa linssissä ja hymy huulilla. 🙂
Aloin seurustella poikaystäväni kanssa keväällä 2005, oltiin molemmat vasta 14-vuotiaita silloin (täytettiin kyllä 15 samana vuonna). Edelleen ollaan yhdessä, välissä oli vaan pieni "tauko" vuonna 2008, mutta se tauko teki vain hyvää. Taidettiin molemmat aikuistua jonkin verran ja sen myötä suhde muuttui tasaisemmaksi, eikä ollut enää typerää teinidraamaa. 😀
Hitaasti ollaan kyllä edetty, sillä ei olla vielä edes kihloissa, vaikka aina on tiedetty että naimisiin on tarkoitus mennä. Nyt alkaa olla sellainen olo, että kihlautuminen kelpaisi, mutta näemmä vaatii melkoista vihjailua että saa tuon yhden kosimaan. 😀 Ehkä se jossain vaiheessa tajuaa pistää toimeksi! 🙂 Toistaiseksi häät tuntuu melko kaukaiselta haaveelta, mutta saan varmasti kauhean hääkuumeen tästä blogista. 🙂
Voi että, kiitos todella paljon♥♥
Ihan mieletöntä että noin nuorena jo löysitte toisenne ja olette edelleen yhdessä, todellista rakkautta!♥ 🙂 Mä toivon että sun haaveet toteutuu ja miehesi kosii pian 😉 Kiitos vielä ja kaikkea hyvää teille!
Oon seurannut sun blogias siitä asti kun odotit Tiaraa, ja pakko myöntää, että oli mulla silloin omatkin epäilykseni. Olin itse silloin seurustellut jo suurinpiirtein vuoden (9/2010) enkä olisi voinut kuvitellakkaan meille vauvaa, saatika kihloja ja ajatuskin pikaraskaudesta ”puistatti”.
Me aloimme puhumaan lapsesta kesällä 2012, molemmat koettiin olevamme valmiita siihen (minä 21v, mies 27v). Lopetin pillerit, mutta lasta ei kuulunut. Nyt keväällä erosimme miesystäväni aloitteesta. Välillä mietin, että jos lapsi olisi ollut tullakseen, olisiko se pitänyt meiät yhdessä vai olisinko nyt nuori yh-äiti..
Sen siinä näkee, mä epäilin teidän suhdetta ja pidin omaani vakaana, koska oltiin seurusteltu muutama vuosi ennen yrittämistä, mutta näin kävi. Eli ei se aika määrittele sitä, toimiiko suhde. Mä luulin löytäneeni sen oikean, mutta näin kävi.
En nyt tiedä miksi tästä tekstistä tuli näin surumielinen, kun ideana oli sanoa, että on uskomattoman hienoa, että uskalsitte Oton kanssa ottaa riskin heti suhteenne alussa ja päätitte pitää Tiaran. En voisi olla onnellisempi teidän puolesta ja nyt voin sanoa olevani varma, että teidän suhde tulee kestämään. Onnea paljon tulevien häiden (sekä kahden uskomattoman kauniin lapsen) puolesta!
”No measure of time with you will be long enough, but let’s start with forever.”
Eli onnellista ja rakkaudentäyteistä ikuisuutta teille 🙂
Voi että, mä herkistyin tästä sun kommentista nyt kyllä! Miten upea ihminen sä oletkaan kun osaat iloita toisten onnesta vaikka oma rakkaustarinasi päättyikin. Osoittaa kyllä todellista epäitsekkyyttä tulla sanomaan jotain tuollaista! Kiitos ihan mielettömän paljon sinulle♥♥
Mä toivon sulle kaikkea hyvää, rakkautta ja onnea elämääsi :)♥
Paljon onnea teille, häät on aina niin ihana juttu! Kiva lukea nyt myös hääjuttuja, kun muutenkin tykkään lukea sun blogias:)
Mä olen saman ikäinen kuin sinä, ja aloin seurustella mieheni kanssa kun olin 13v, eli todella nuorena, mutta yhdessä ollaan pysytty vaikka monet meidän suhdetta aluksi epäili kun meillä on 4 vuotta ikäeroa.
Kihloihin mentiin heti kun pääsin ripille, ja viime kesänä mentiin naimisiin:)
Vuosi sitten rakennettiin omakotitalo, jossa asustellaan 1,5 vuotiaan pojan ja 3kuukauden ikäisen tytön kanssa:)
En kyllä nuorempana olisi voinut kuvitella että 21 vuotiaana mulla on jo periaatteessa kaikki mitä olen toivonut<3
Voi kiitos ihan hurjan paljon♥♥ Mä voin niin samaistua suhun, en koskaan uskonut että tässä iässä mulla voisi jo olla kaikki mitä olen aina halunnut! 🙂 Vaikkakin te olette olleet meitä onnekkaampia ja löytäneet toisenne paljon nuorempina jo!
Täällä yksi helmikuun tuleva (bridezilla) morsian ilmoittautuu. Vuoden seurustelun jälkeen vaihdettiin kihlat vuonna 2010 kuukausi ennen kun täytin 18 ja tosiaan nyt 15.2.2014 olisi tarkoitus sanoa tahdon. Meillä tosin hääsuunnitelmat junnaa hivenen paikoillaan kun morsian ei osaa päättää vieraiden lukumäärää, mutta näillä näkymin tiedossa on isohkot pohojalaishäät. Kirkko varataan kunhan joudutaan lähteä täältä espanjan lämmöstä takaisi suomeen, alkaa ehkä sitten muutkin päätökset hahmottua (:
Onnea teille, ihania hääsuunnitelmia >3
me tavattiin miehen kanssa ehkä vuonna 2000 1.kerran. Siitä sitten kaveripohjalta ”hengailtiin ” yhdessä ja erikseen pari vuotta.
V.2002-2003 oli on/off-yhdessäoloa=suhde taimikälienee 🙂
Erilläänkin ehdittiin välillä olla, mutta jokin veti yhteen meitä tiukasti <3
Seurustella alettiin sitten viralllisesti keväällä 2006, kihloihin mentiin 08/06 ja muutettiin yhteen. Kesähäät koivujen hiirenkorvien alla olivat kesäkuussa 2008.
Sen jälkeen perheemme on kasvanut kahdella ihanalla lapsella.
Koen, että olemme kasvaneet yhteen (niin kliseistä kuin se onkin..). Yhdessä on koettu monenlaista, mutta yhdessä meitä pitää, mikä muukaan kuin rakkaus.
Onnea vielä teille, koko perheelle ja hyvää kesän jatkoa!
Seuraan innolla hääsuunnitelmianne:)
-Salla-
Huh, on muitakin nopeasti toimivia pareja kuin me! 😀 Tavattiin 6/2008, seurustelemaan alettiin 8/2008, kihloihin 11/2008, yhteenmuutto 5/2009 ja lapset 9/2009 ja 10/2012 🙂 Häät sitten…. joskus? 😀
Minä tapasin mieheni vappuna 2010. Kesäkuun 1. päivä menimme kihloihin ja uutena vuotena 2010-2011 päätettiin, että kesällä mennään naimisiin. Kesäkuussa sain tietää olevani raskaana. Elokuussa meidän vihittiin ja ensimmäinen yhteinen lapsemme syntyi keväällä 2012. Että kyllä on meilläkin menty aikas reipasta tahtia. Ja tuntuu, että me oltais tunnettu jo yli 10 vuotta. 🙂 Ja jos joku sanois tän olevan teinien päähänpisto, niin tokasen vaan, että me ollaan ”jo” kolmekymppisiä! 😀