Postaus toteutettu yhteistyössä MiniMintin kanssa. Me saimme MiniMintistä niitä mun ylistämiäni Mini Rodinin Timantti-vaatteita tytsyille ja voi että ne ovat juuri niin ihania kuin ajattelinkin etukäteen! Timantteja voi pukea juhlavammin yhdistämällä esimerkiksi timanttibodyn tai timanttileggingsit johonkin ihanaan mekkoon tai sitten rennommin yhdistelemällä timantteja vaikkapa farkkuun tai yksivärisiin basic-leggingseihin kuten Zeldalla nuo oranssit jotka ostin viime kevään mallistosta. Erityisen ihana on myös tuo timantticollege, Tipakin tykkäsi siitä tosi paljon.

Mun mielestä tuo kuosi ei näytä ollenkaan pahalta vaikka pukisi sekä ylä- että alaosan yhtäaikaa päälle samasta kuosista. Musta tasapainottaa blingblingiä tosi hyvin eikä ainakaan mulle tule noista kuvioähkyä! Ihana saada vähän väriä, iloa ja loistoa tänne syksyn harmauteen. Kuvat: Anna / Lapsellista

Saimme Tiaralle MiniMintistä samanlaisen pinkin Mini Rodinin lumileopardi-onesien jonka ostimme Zeldalle jo elokuussa etukäteen. Kuten olen täälläkin kertonut, en useinkaan tykkää pukea tyttöjä tismalleen samanlaisiin vaatteisiin vaan enemmänkin joko mätsääviin kuoseihin tai sitten täysin erilaisiin vaatteisiin, mutta kyllä täytyy sanoa että neidit haalareissaan ovat ihan mahdottoman söpöjä.

Meillä löytyy lumileopardia niin mekkona kuin sitten näistä haalareistakin ja se on kyllä yksi mun lempparikuoseista Mini Rodinilta kautta aikain (ylivoimainen voittaja on pellekallot syksyn 2011 Rebel with a cause -mallistosta). Kotiutuiko teille lumileopardia tai timantteja, vai veikö jokin muu kuosi sydämen? Mä haikailen edelleen myös kettuhaalarin perään vaikka se taisi loppua ihan super äkkiä! Timantteja sen sijaan löytyy vielä MiniMintin valikoimista, jos et vielä ole kerennyt hankkia niitä. Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille!

PS: Kannattaa liittyä blogini FB-tykkääjäksi juuri nyt, siellä on jotain mukavaa!

Tiedättekö sen voitonriemun mitä voi tuntea kun joku sanoo ivallisella äänellä jonkin erittäin tarpeellisen huomautuksen sinulle samalla alentuvasti hymähtäen ja tiedät voivasi osoittaa hänen olevan väärässä? Olen monta kertaa saanut bussiin, hissiin tai vaikka ahtaaseen vaatekauppaan Mountain Buggyjämme työntäessäni saanut kuulla tuon saman lauseen kanssaäideiltä jotka työntävät yhden lapsen yhdistelmävaunuja., yleensä näitä jättikokoisia hyökkäysvaunumalleja jollaiset meilläkin aiemmin oli Tiaralle.  Melkein kaikki olettavat että tuplarattaiden on ihan pakko olla sellaiset todella leveät, painavat ja hankalat tai vastaavasti päällekkäin tai peräkkäin istuttavat, todella pitkät ja hankalat.

Näin ei kuitenkaan ole, onneksi! Kuten keväällä kirjoitinkin, Mountain Buggy duetit ovat tosiaan vain 64,5cm leveät vaikka ovatkin vierekkäin istuttavat normaalileveillä istuimilla. Näillä meidän rattailla ahtautuu siis ihan yhtä kevyesti (usein jopa reippaasti kätevämmin) hisseihin ja busseihin kun meidän vanhoilla yhden lapsen yhdistelmillä, joiden leveys oli 68cm. Mä en oikeasti uskonut tätä silloin keväällä kun nämä rattaat ostin, että me oikeasti mahdutaan joka paikkaan ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Mua kuumotti aina mennä raitiovaunuun tai ahtaaseen hissiin kun pelkäsin että ei mahduta tai viedään tuhottomasti tilaa, mutta väärässä olin. Duetit ovat lunastaneet kaikki lupauksensa, ihan jokaikisen.

Viime keväänä vaunuista postatessani sain hurjan ryöpyn huolestuneita kommentteja meidän päätöksestämme olla ostamatta erillistä vaunukoppaa Zeldaa varten. Ilokseni täytyy todeta kuitenkin että me selvisimme kopatta oikein loisteliaasti! Silloin kun Zelda oli ihan vastasyntynyt, me saatiin lämpöpussi kiinnitettyä tiukasti rattaiden valjaisiin ja Zelda oli omassa pussissaan siellä ihan suojassa. Sitten kun Zelda kasvoi ohi tästä viritelmästä noin parin kuukauden iässä, oli kesä jo vauhdissaan ja rattaiden tukevat 5-pistevaljaat sopivat vauvelille. Ilman koppaa ollaan pärjätty ja viikon kuluttua Zelda on kasvanut kopan käytön suositusiästäkin ohitse.

Mä oon tykännyt hirveästi siitä että Dueteissa on portaaton selkänojan säätö, koska Zelda ei ole enää kolmen-neljän kuukauden iän jälkeen viihtynyt hereilläollessaan täydessä makuuasennossa rattaissa. Ollaan siis pikkuhiljaa voitu aina nostaa selkänojaa ihan pikkuisen ”sitterimäiseen” asentoon, ja nyt puolen vuoden iän lähestyessä jo melkein istuma-asentoonkin tarvittaessa. Täyteen istuma-asentoonhan noita selkänojia ei ihan saa, kun ne jäävät aina vähän nojaaviksi. Tämä voi olla haittatekijä jollain, mutta meillä ainakin Tiara on viihtynyt lokoisasti lekotellen hieman nojaavassa asennossa.

Parasta meidän vaunuissa on isot, kääntyvät etupyörät. Niillä on niin kätevää liikkua tiukoistakin mutkista ja kapeistakin väleistä, koska ne kääntyvät niin ihanan ketterästi. Pyörät saa myös lukittua kätevästi joten esimerkiksi edestakaisin työntely vauvaa nukuttaessa ei ole ongelmallista. Silloin kun rattaat tulivat meille oli maassa vielä lunta ja loskakakkaa eli talvikelitkin on tullut testattua, tosin vain yhden lapsen kanssa. Varmasti on ensi talvena raskasta työntää 20:ta kiloa lapsia ja 15:ta kiloa rattaita eteenpäin loskassa, mutta ei mahdotonta. Ja laitan vaikka pääni pantiksi että näillä rattailla se työntely on mukavampaa ja helpompaa kuin monilla muilla!

Mikään tässä maailmassa ei ole täydellistä, mutta nämä rattaat ovat mun mielestä aika lähellä. Pieniä puutteita kuitenkin löytyy myös Mountain Buggy Dueteista ja niihin kuuluu ehdottomasti ainakin mun mielestä surkea lörppä juomapulloteline, joka roikkuu rattaiden sivussa vinossa niin että pullo voi ihan helposti tippua sieltä. Toinen miinus on se että silloin kun molemmat muksut nukkuvat ja rattaat ovat makuuasennossa, ovat rattaat vähän takapainoiset. Koskaan eivät ole meinanneet itsestään kipata, mutta takapainon huomaa kuitenkin sen verran että pitää vähän tiukemmin kiinni. Mutta nämä kaksi puutetta ovat kuitenkin superpieniä ja sellaisia että eivät ainakaan mua ole kertaakaan sen kummemmin häirinneet, juomapullo kulkee kätsästi myös laukussa tai toisen kuomun päällä sen ollessa kasassa.

Plussaa annan rattaille kaiken yllämainitun lisäksi myös erityisesti erikseen säädettävistä kuomuista joissa on kurkistusluukut ja aurinkosuoja, supertilavasta ja isosta tavarakorista jonne mahtuu paljon ostoksia, sekä tukevasta työntöaisasta. Myös istuimet ovat tilavat ja niihin mahtuu ihan ketterästi kaksivuotias talvikamppeissaan ja varmasti vielä kolmivuotiaskin tarpeen vaatiessa.

Kesäkuvissa Zeldalla on ikää juuri sen kaksi kuukautta ja tässä alimmassa kuvassa vajaat puoli vuotta, huomaa varmaan neidin kokoerostakin että muutama kuukausi on vierähtänyt välissä. Loppuyhteenvetona, mä voin ehdottoman vilpittömästi suositella Mountain Buggy Dueteja, me ollaan ainakin oltu omiimme enemmän kuin tyytyväisiä. Kysykää ihmeessä jos tulee jotain kysyttävää näistä mieleen ja kertokaa omia kokemuksianne jos teillä on samat menopelit kuin meillä!

Liikaa valinnanvaraa on yhtäkuin jättisuuri ahdistus! Kun on sovittu että hääkakusta tulee kunnon showpiece monine kerroksineen ja upeine koristeineen, on päivänselvää että valintakriisi on taattu ainakin tälle morsiamelle. Koitin tiedustella toiveikkaana hääpaikastamme Dylan Milkistä että onko jonkinlaisia rajoituksia kakun ulkonäköön tai makuun liittyen. No ei kuulemma ole vaan me saamme vapaasti päättää, damn! Jo siinä vaiheessa arvasin että tulen olemaan hätää kärsimässä kakun valinnassa.

Nyt olen selannut Pinterestiä viikkotolkulla ja löytänyt joka päivä ainakin kymmenen uutta lempparikakkua.  Olen konsultoinut Ottoa, useampaankin kertaan. Otosta ei kakkuihin liittyen saa irti oikein muuta kuin että ”Toi on ihan kiva!” jokaisen kakun kohdalla, eli eipä ole hirveästi apua hänestäkään (anteeksi rakas!). Totesin viimein tänään että tästä ei tule yhtään mitään ja päätin kääntyä teidän puoleenne! Luvassa siis kakkuja, kakkuja ja vielä muutama kakku päälle. Auttakaa minua!

Mä oon todella tykästynyt mustavalkoisiin kakkuihin joissa on tuollaisia helmiä, ne on musta aivan ihania! Mua vaan mietityttää se, että värityksestä huolimatta ovatko nämä hienostuneet helmikakut turhan kaukana meidän rennon rempseästä mustavalkoteemasta, johon kuuluvat raidat ja modernit yksityiskohdat.

Polkadot-kuvioiset kakut ovat myös ihan hurjan söpöjä, koska mustavalkoisuus ja pilkut ovat lyömätön yhdistelmä. Pilkkukakuissa mua vaan mietityttää se että onko näissä sitten taas liikaa fiftariviboja siihen nähden että me pyritään siihen moderniin tyyliin. Enkä toisaalta edes koe ehkä pilkkujen kuuluvan meidän tyyliin muutenkaan, mutta silti tykkään näistä tosi paljon. Vaikeaa!

Nyt ollaan ehkä tähänastisista kakuista lähimpänä meidän hääteemaa, modernia, raitaa, mustavalkoista, näyttävää, ihanaa. Mutta ovatko raidat, kukat ja rusetit yhdessä liikaa? Mun mielestä nää kakut on ihania, mutta vähän sellaisella överi-ihanalla tavalla. Eniten kolahtaa tuo oikean yläkulman vähän muita pelkistetympi kakku, se on jotenkin tosi herkkä ja söpö ja yksinkertaisuudestaan huolimatta hirmuisen näyttävä. Toisaalta pelkään että myöhemmin kadun jos jätän tyylin kaikessa liian pelkistetyksi, olen kuitenkin tyttö joka rakastaa glamouria ja glamourin määrässä ei hääpäivänä pitäisi pihistellä!

Nämä raitarusettikakut ovat mun suurimpia lemppareita, vaikka samaan aikaan en voi olla miettimättä että tulisiko meille sitten liikaa raitaa kun sitä näkyy niin pöytäliinoissa, karkkibuffetin pilleissä, morsiamen kynsissä kuin sulhasen ja bestmanien ruseteissakin. Raidat ovat vieneet mun sydämen, mutta entä jos yhtäkkiä kyllästynkin raitoihin ja ne tulevat korvista ulos ja inhoan ja harmittelen loppuelämäni sitä että meidän hääpäivä on ollut niin raidallinen.

Kaikki kuvat: Mun Pinterestin Wedding  inspiration -board

Sitten on vielä ne meidän teeman tehostevärit, vaaleanpunainen ja minttu, jotka haluaisin jotenkin tuoda mukaan myös hääkakkuun, mutta miten? Yhtäkään mustavalkominttuvaaleanpunaista kakkua en vielä ole onnistunut löytämään, enkä ole osannut minkään muunkaan värisistä kakuista hahmottaa miten ne voisi toteuttaa noissa neljässä värissä. Nämä ylläolevat kakut ovat aivan ihania, mutta sellaisenaan eivät sovi meidän teemaan vaan värejä pitäisi jotenkin muokata. Näistä nuo kaksi alinta ovat mun super favouriteja, tuo vasemmanpuolimmainen minttuinen kakku on ihan mieletön. Niin tyylikäs, ihana ja yksinkertaisesti täydellinen. Mutta niin on myös oikeanpuolimmainen macaron-kakku ihanan herkillä koukeroillaan. Mitä ihmettä me tehdään?

Tässä on siis 20 erilaista kakkua, kaikki omalla tavallaan aivan mielettömän ihania ainakin mun mielestä. Mikä on teidän suosikki? Onko teillä ideoita värien yhdistelyyn? Entäpä onko teillä makuideoita hääkakkuun, muhun ei iske ainakaan mikään perus mansikkakakku (vaikka supernamia onkin) koska haluan häihini jotain erilaista ja ikimuistoisen mieleenpainuvaa. Auttakaa ja kertokaa oma mielipiteenne ihanat!

Lumoavan kanssa järjestetty I love me -messulippuarvonta päättyi eilen ja nyt on voittajat selvillä! Arvoin kaksi paria lippuja ja itselleen kaksi lippua voittivat onnekkaasti tälläiset kommentit:

Onnea Emppuli ja Marika, mä laitan teille s-postia tämän päivän aikana niin saatte liput oikeaan osoitteeseen! Mulla on vielä pieni ylläri eli ei hätää jos tällä kertaa ei tärpännyt voitto! Kannattaa seurata blogin FB-sivuja! Mukavaa päivää kaikille♥

Tänään aamulla sovittiin blogikollegani Annan kanssa että Anna tulee lastensa kanssa meille kylään kun oli muutenkin asioimassa täälläpäin. Johan riitti menoa ja melskettä kun meidän taaperot ja vauvat järjestivät vähän actionia. Mm. meidän makuuhuoneen verho irtosi ja lehtiroskis sai kyytiä – olkkari oli täynnä mitäpä muutakaan kuin Lidlin ja Tarjoustalon mainoksia joihin meidän vauvat erityisesti olivat aivan ihastuneita. Saatiin kyllä hihittää noille neljälle tumpelolle oikein urakalla Annan ja Oonan kanssa.

Armas oli kasvanut ainakin kolme metriä viime näkemästä ja heräsin tajuamaan että Zeldallakin vain se puolivuotispäivä jo kummasti lähenee, enää alle kaksi viikkoa. Toinen niin reippaasti jo seisoskeli ilman tukea, vaikka vastahan pitelin kolmiviikkoista Armasta sylissäni Kideblogien lanseerauspirskeissä Tampereella. Pian olen ollut Kideissäkin jo vuoden! Aika kuluu niin nopeaa ettei perässä pysy. Perjantaina meillä on molempien tyttöjen neuvola, mitä odotan tosi innolla kun en ole ollenkaan kartalla siitä minkä kokoisia tytöt on. Sitä sensijaan en odota innolla että Zelda saa rokotuksia, onneksi Otto tulee mukaan niin ei tarvitse yksin katsoa vierestä.

Juuri päikkäreiltä herännyt Tipa on niin söpönen kun aina haluaa halia äitiä! Tiara aina selittää mitä unia on nähnyt (en tiedä sepittääkö vain koska aina kysytään että näkikö hän kivoja unia vai onko oikeasti nähnyt) ja sitten hän kertoo että on hyvä mieli kun on herännyt. Ja varsinkin silloin kun meillä on Tiaran herätessä vieraita niin äiti tai isi on tosi tärkeä. Ihana kun saa tuollaisen taaperonkin aina välillä varastettua hetkeksi syliin halimaan kun niin usein ainakin meidän 2-vuotiaalla tuppaa olemaan tosi kiire joka ikiseen mahdolliseen ilmansuuntaan eikä sylissä kiinnosta olla ollenkaan.

Kuvista kiitos menee maailman parhaalle Annalle, kiitos kiitos kun taas opetit mulle vähän kuvauksen saloja! Toivottavasti vielä joskus laadukkaat kuvat ovat arkipäivää mun blogissa, mutta vielä hetken joudutte pääsääntöisesti tyytymään mun tämän hetkisiin kittiobjektiiviräpöstyksiin valitettavasti. Huomenna kuitenkin luvassa vielä lisää Annan kädenjälkeä muutaman kuvan verran, täytyy sanoa jo nyt että tuli tosi söpöjä kuvia!

Mulla on ollut hommat vähän seis kun ollaan puuhailtu kaikenlaista muuta tässä ja meillä on esimerkiksi armoton pähkäily hääkakun ulkomuodon suhteen menossa, mutta tulossa on ainakin hääblogin puolelle messulippuarvonnan voittajat, vaatetuskuvia neideistä sekä vihdoinkin postausta meidän Mountain Buggyista. Lisäksi jonnekin lähitulevaisuuteen täytyy sijoittaa myös mun syys- ja talvivaatepostaus, kauneuspostaus sekä se ruokapostaus jota olen hautonut liiiiiiian kauan!

Hyvää yötä ihanat♥♥