Eilen oli siitä harvinainen päivä että mulla oli blogijuttuja illalla, eli Steve Madden -kenkämerkin lanseerausbileet keskustassa Club Showroomissa.  Ennen Steve Madden -tilaisuutta me piipahdettiin Oton kanssa erään ihanan hääliikkeen avajaisissa, mutta niistä  lisää hääblogin puolella. Mä halusin ehdottomasti käyttää tämän tilaisuuden nyt kun äiti oli meillä ja pääsin kerrankin nauttimaan rauhassa aikuisseurassa pr-tapahtumasta ja vielä ilta-aikaan. Hipsittiin kuitenkin kiltisti kotiin jo kymmenen maissa kun Otolla oli tänään duunipäivä, mutta oli silti mukava käydä näkemässä ihmisiä ja ennenkaikkea ihastelemassa Steve Maddenin upeita kenkiä.

Multa itseltä löytyy vasta yhdet Steve Madden -ihanuudet, viime vuonna joululahjaksi saadut Reggime-saappaat jotka ovat kyllä osoittautuneet tosi laadukkaiksi ja ovat tyylikkään ulkomuotonsa lisäksi olleet tosi hyvät jalassa. Mä oon super innoissani siitä että Yhdysvaltalainen Steve Madden tulee viimein Suomeen, sillä en tykkää ostaa kenkiä netistä ja tähän asti noita ihania kenkiä ei muuten ole Suomeen saanut ostettua. Mulle on tosi tärkeää se että kengät tuntuvat hyvältä jalassa, vaikka korko olisi kuinka korkea. Siksi olenkin iloinen että Steve Madden -kengissä kengän hyvään istuvuuteen ja tuntumaan on panostettu.

Mulla on vielä hääkengätkin hakusessa, Steve Madden voisi ihan hyvin olla yksi erittäin varteenotettava vaihtoehto, sen verran lujaa ihastuin eilen muutamaan korkkaripariin. Olen vaan epävarma väristä vielä, sillä olisi hauskaa jos kengät jollain tapaa sopisivat teemaväreihimme – mustaan, vaaleanpunaiseen, minttuun ja valkoiseen. Kengissä vaan harvoin näkee noita värejä yhdisteltynä, ainakaan kovin tyylikkäästi. Mutta ehkä se riittäisi että jokin teemaväri on kengissä edustettuna, ei niiden kaikkien tarvitse olla. Ja musta on ainakin helppo väri löytää upeat kengät.

Otto lupautui mulle aveciksi mukaan ja yllättävän hyvin hän viihtyi vaikka me juhlittiin aika tyttöporukalla Emilian ja Emilian pikkuserkun Susannan kanssa. Oli kiva nähdä taas Emiliaa ja etenkin oli hauskaa kun te mun lukijat tulitte moikkailemaan! Tuli niin hyvä fiilis teidän sanoista, ihan mieletöntä aina tavata tyyppejä sieltä ruudun takaa.

Juhlissa on hauska käydä, mutta kotona on vielä mukavampaa. Tänään vietetään rauhallista lauantai-iltaa pippuricremefraichella tuunatun makaronilaatikon, tuoreen latte macchiaton ja Breaking Badin voimin. Huomenna on tietenkin joulukadun avajaiset ja Stockan jouluikkunan paljastus Aleksanterinkadulla, joten sinne suunnataan varmaankin koko perheen kesken. Mulla on työn alla Zeldan 7kk-postaus ja ensi viikolla pitäisi sitten tehdä toka vastausvideo Oton kanssa. Lisäksi on tulossa asiaa kahvista, tilannekatsausta ja hääkutsujen esittelyä hääblogin puolella ja vaikka mitä muuta!

Ihanaa viikonloppua kaikille♥♥

Mä ajattelin tehdä tänään jotain poikkeavaa, ihan vain siksi että tämä viikko on ollut muutenkin postauksiltaan aika poikkeava kun on ollut Oton postausta, videota ja tavanomaisesta arjesta poikkeavia juttuja. Otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava, se kertoo ainoastaan postauksen kuvituksesta ja yhdestä pienestä osa-alueesta, sillä tämän postauksen ajattelin toteuttaa listaamalla teille kymmenen ihanaa juttua tältä viikolta.

1. Joulu lähestyy. Te kaikki tiedätte että mä oon jouluihminen henkeen ja vereen ja se että voin sunnuntaina todeta jouluun olevan enää tasan kuukausi on todellakin syy juhlia ja iloita!

2. Joulukoristeet. Kävin kellarissa viemässä vieraspatjan ja hakemassa paksumpia talvitakkeja sisälle, ja samalla spottasin meidän joulukoristelaatikot, enkä voinut olla nostamasta niitäkin jo sisälle. Niinpä päätin sitten koristella ensimmäisen pikkjoulukuusen Tiaran huoneeseen ja heti tuli niiin ihanan jouluinen ja hyvä fiilis. Tiara valitsi itse kuuseensa punaiset valot kun kysyin minkä väriset hän haluaa.

3. ”Tontut kurkkivat”. Tätä on hoettu pienestä asti aina joulun alla, ja nyt mä voin ekan kerran sanoa Tipalle, että tontut kurkkii ja sitten hihitellä kun Tipa etsii tonttuja ikkunoista! Ihanaa♥

4. Mandariinit. Mä oon löytänyt ne taas uudelleen! Ollaan syöty Tiaran kanssa joka päivä varmaan viisi mandariinia per naama! Ihanaa, terveellistä ja helppoa herkkua.

5. Puhelimen uusi taustakuva. Löysin maailman söpöimmän lukitusnäyttökuvan mun puhelimeen: jouluisen Minionin. Mä oon ihan rakastunut Minioneihin ja Tiara kans, hän osaa sanoakin että minioni.

6. Äiti. Äiti on ollut niin iso apu taas meille täällä, ja ennenkaikkea maailman parasta seuraa. Meillä kaikilla tulee äitiä ikävä, mutta onneksi pian on joulu ja me nähdään taas!

7. Kahvi. Me saatiin tänään sellainen kahvivempele että oksat pois. Mä Instagramissa (@iinalaura) esittelinkin sitä jo vähän, ja tulen kertomaan siitä enemmän heti kunhan ollaan vähän testailtu. Tänään maistettiin ekat sumpit ja oli kyllä niiiiiin herkullista!

8. Hääjärjestelyiden edistyminen. Saatiin tänään meidän valmiit hääkutsut viimeinkin ja ne on ihan mahtavat! Mä esittelen ne hääblogin puolella mahdollisimman pian, mutta voin kertoa että ollaan tosi tyytyväisiä ja niistä tuli ihan meidän näköiset.

9. Zeldan uudet taidot. Zelda on alkanut nousemaan oikein todenteolla konttausasentoon ja keikkuu siinä edestakaisin. Saapa nähdä milloin typy lopettaa ympäri kämppää peruuttelun ja rupeaa konttaamaan. Pistorasiat tuntuvat hurjaa vauhtia peruuttelevaa neitiä kiinnostavan jo nyt eli pitänee alkaa piilottelemaan niitä ainakin!

10. Tiaran hassunhauskat letkautukset. Mä eilen taas päivittelinkin Tiaran koottuja facebookin ja tänään on kyllä tullut neidiltä myös sellaista settiä että ei hyvänen aika! Joka päivä saa hihitellä Tiaran jutuille niin paljon, tää on varmaan vanhemmuuden parhaita puolia. Tiara esittää myös ihan huippuja kysymyksiä jatkuvasti. Edelleen odotan miksi-vaiheen alkamista innolla!

+1. Kunniamanininnan ansaitsee ehdottomasti vielä blogini facebook-sivuilta tuttu kissimirri, josta  kertonut kommentti sai eilen kymmeniä tykkäyksiä. Jos et vielä vilkaissut Tiaran kootuista kertovaa päivitystä ja sen kommentteja niin suosittelen käymään kurkkaamassa, saattaa nimittäin kutittaa nauruhermoja.

Ei se otsikko niin harhaanjohtava lopulta ollutkaan, aika jouluiseksihan tämä taas (kerran) meni, mutta ehkäpä se oli arvattavissakin. Nyt mä painelen nukkumaan ja huomenna uusi päivä ja uudet kujeet. Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille♥

Mä pari viikkoa sitten annoin teille vuoron kysyä multa ja Otolta mitä ikinä mieleen juolahtaa, ja kysymyspostauksen suosio yllätti meidät ihan täysin. Kysymyksiä kategorioihin jaoteltuani ja kysyttyäni teiltä mielipidettä, mä valitsin ensimmäisen videon kysymysten kantavaksi teemaksi parisuhteen. Kaikki kysymykset joihin näillä kahdella videolla vastaamme, liittyvät siis ainakin jotenkuten parisuhteeseen. Koska mun puhelimesta loppui yllättäen tila kesken (koska otan liikaa turhia heilahtaneita kuvia jotta saisin yhden onnistuneen, ja sitten unohdan poistaa ne heilahtaneet) niin tällä kertaa ihan kaikki vastaukset eivät mahtuneet videolle. Saimme kuitenkin yhteensä 20 minuuttia höpöttelyä kuvattua, ja ne muutamat kysymykset jotka videolta jäivät pois voi helposti siirtää seuraavaan videoon. Täytyypä muistaa tyhjentää puhelin kunnolla ennen niitä seuraavia videoita niin saa kuvata ihan rauhassa!

Tulemme siis toteuttamaan näitä vastausvideoita tasaisin väliajoin aina sopivan hetken tullen tässä loppusyksyn ja -talven ajan. Musta olisi mahtavaa vastata kaikkiin kysymyksiin kerralla, mutta kun pelkästään kahteen kolmasosaan yhden kategorian kysymyksistä saa kulumaan 20 minuuttia, tarkottaisi kaiken putkeen kuvaaminen muutaman tunnin mittaista videota, huh!

Toivottavasti saitte selvää meidän vastauksista ja ette pidä meitä ihan hoopoina, Otolla oli sentään pitkä duunipäivä takana ja mä nyt oon muuten vaan ihan höperö, hahaa. Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille♥

Kotimaamme Suomi, hyvinvointivaltio. (kts. kukkahattutätivaltio)

Kuten saatoitte arvata, on meidän huushollin ainoan kaksilahkeisen vuoro avata sanainen arkkunsa, mutta kyse ei ole tälläkään kertaa yksinomaan peleistä, vaan myös vanhempien vastuusta kasvattajina sekä ihmisten sietämättömästä välinpitämättömyydestä.

Törmäsin ko. artikkeliin aamulla bussissa matkalla töihin, ja koin asiakseni ottaa kantaa, niin pelaajana kuin kasvattajana. Muutaman vuotta taaksepäin olisin varmaan ohittanut tämän asian huvittuneen olankohautuksen saattelemana, mutta kahden lapsen isänä? En tällä kertaa.

Syrjälän koululla pidetyssä, lähestulkoot noitavainomaisessa vanhempainillassa on pelikansan mieltä tällä kertaa pahoittanut, selkeästi harvinaisen itseoppinut, lastenpsykologi Riitta Martsola. Täysin ilman minkäänlaisia todisteita väitteilleen, saanen lisätä. Jos jollakulla jäi kyseinen artikkeli puolitiehen tai muuten vaan ei jaksanut lukea, niin saanen kiteyttää asian:

Pokemon ja Kung Fu Panda ovat päätöntä väkivaltaa, pelit ovat pahasta lapsille, lastenohjelmat valmistavat lapsia actionleffojen suurkuluttajiksi ja jälleen kerran pelejä syytetään siitä että lapsen ja vanhemman välinen kommunikaatio on retuperällään.

Miten ihmeessä Martsola on päässyt tähän lopputulokseen? Onko hän itse toteuttanut jonkin asteen tutkimuksen? Missä on artikkelissa esiintyvien väitteiden lähteet? Artikkelin pohjalta vaikuttaa lähinnä siltä että mennään ”tämä on näin koska minä sanon näin”-linjalla, ja vanhemmat ovat heti samaa mieltä, koska kyllä psykologi on aina oikeassa.

”– Ennen lapset saivat univaikeuksia ja keskittymisongelmia nähtyään aikuisten ohjelmia, nyt he saavat niitä lastenohjelmista. Lastenohjelmien joukossa on paljon sellaisia, jotka valmistavat lapsia actionleffojen suurkuluttajiksi, Martsola sanoo.” ”– Aina viikonloppuaamuisin kaupallisilta kanavilta tulee lapsille haitallista ohjelmaa, kertoo lastenpsykologi Riitta Martsola.”

Millä perusteella? Onko todisteita? Onko minkäänlaisia lähteitä? Ei. Itsehän 90-luvulla Tom & Jerryä katsoneena koen täysin normaaliksi räjähteiden työntämisen toisten ruokiin, ja muiden ihmisten paukuttamisen vasaralla. Ja mitä pahaa on actionleffoissa? Entäs tämä sitten:

”Pelit, joissa lapsi ja nuori osallistuvat itse väkivallan tekemiseen esimerkiksi katsomalla tähtäimen läpi maailmaa tai osallistumalla raiskauksiin, ovat mielenterveyden kannalta erityisen vaarallisia.”

Varmasti olisivat, sitä en kiellä. Tosin täytyy myöntää että tarhaikäisestä alkaen varmaan tuhatta peliä pelanneena en ole yhteenkään peliin törmännyt jossa ”osallistutaan raiskauksiin”. Aika tarkka genre.

”Myös niin kutsutut Call of Duty -pelit, jotka on tehty niin taitavasti, että veri näyttää valuvan pelikoneesta pöydälle, ovat vahingollisia.” ”Pieni lapsi, joka on ollut tekemisissä tällaisen pelin kanssa, ei edes uskalla kertoa siitä vanhemmilleen. Hän on usein vanhempien koneella ja pelkää koneen menneen veritulvan vuoksi rikki.”

Tämä jälkimmäinen väite on niin absurdi että en edes tiedä mistä aloittaa. Lapsi ei uskalla kertoa vanhemmilleen tietokoneesta valuvasta veritulvasta ja/tai koneen rikkoontumisen mahdollisuudesta? Ensinnäkin, jos lapsi ei uskalla puhua vanhemmilleen, uskaltaisin väittää että lähtökohtaisesti ongelma on jossain ihan muualla kuin peleissä. Laiminlyönti tulee näin päällimmäisenä mieleen. Ja todisteena siitä että Martsola on selkeästi asteen verran pihalla teknologiasta näin yleisesti: jos lapsi pelaa peliä vanhempiensa koneella, on joku sen siihen selkeästi asentanut. En usko että lapsi siihen itse pystyy, tietokoneet kun ovat lähtökohtaisesti vähän haastavampia kuin pelikonsolit. Puhumattakaan siitä että jonkun on täytynyt ko. väkivaltainen raiskauspeli ostaa. Josta päästäänkin seuraavaan asiaan. Lainatakseni dome.fi:tä:

”Mitkä ovatkaan Martsolan mukaan vahingollisimpia lastenpelejä? No, esimerkiksi Counter-Strike (toim. huom: PEGI-ikäraja 16 tai 18 vuotta, pelistä riippuen) ja Call of Duty (toim. huom: PEGI-ikäraja 16 tai 18 vuotta, pelistä riippuen). Huomaatteko ongelman? Martsola kuvailee lastenpeleinä 16-vuotiaille ja aikuisille suunnattuja pelejä.”

Jep.

En tiedä teistä, mutta itseäni alkaa pikkuhiljaa ottamaan päähän tällainen paapominen. Martsolan kaltaiset ihmiset antavat välinpitämättömille vanhemmille väsyneen tekosyyn nakkasta huonosti käyttäytyvän lapsen tavat oman kasvatuksen kusahtamisen sijasta pelien syyksi. Se ettei pikku Kalle-Ismo-Marjukasta tullutkaan mieluista lasta, ei tarkoita sitä että tarvitsee koittaa pilata muidenkin päivä. Jos nyt kuitenkin vilkaistaisiin sinne peiliin päin ensin eikä automaattisesti osoiteta syyttävällä sormella ensimmäistä asiaa joka sattuu vastaan, oli se sitten lapsen opettajat, isovanhemmat, musiikki, naapurin Tero tai kuten tässä tapauksessa, videopelit. Tästä syystä mielipiteet, päättömät väitteet ja faktat olisi hyvä itse kunkin pitää erillään:

”Pojat, jotka riskipelaavat, käyvät ylikierroksilla.” Tämä on väite.

Peleillä ei ole todettua negatiivista vaikutusta lapsiin. Tämä on fakta.

”He ovat agressiivisempia ja levottomampia ja heidän itsehillintänsä on heikompi.” Tämä on väite.

Videopelejä pelaavat lapset ovat luovempia. Tämä on fakta.

Vaikka itse sanonkin, niin uskaltaisin väittää että todisteiden esittäminen tuo huomattavasti enemmän vakuutta asioihin. Jos yhtään heräsi mielenkiinto pelien todettuja vaikutuksia kohtaan, suosittelen lukemaan seuraavat artikkelit: 5 Reasons Video Games Are Actually Good for You ja 5 More Reasons Video Games Are Actually Good for You. Ja kaikista väitteistä löytyy muuten lähteet.

Täytyy muuten mainita että Tiarallahan on tabletti nykyään, ja vaikka ko. laite onkin meillä ollut vain vähän aikaa, en ole huomannut kuin positiivista kehitystä tyttäressämme. Tiaran käsi-silmäkoordinaatio on parantunut huomattavasti, Tiara on oppinut olemaan varovainen käsitellessään muitakin asioita kuin tablettia, eikä kertaakaan ole tabletti mennyt esim. legojen tai piirtämisen edelle. Vihaajat vihaa eikö niin?

Viimeksi kun muuten kirjoitin Iinan blogiin, olin aivan älyttömän yllättynyt kaikesta positiivisesta palautteesta jota se aiheutti, ja tahdon kiittää teitä siitä. On aivan älyttömän hienoa nähdä että onnistuu edes muutaman ihmisen vakuuttamaan näkemään niinkin valitettavan ristiriitaisen aiheen kuin pelaamisen positiivisin silmin. Tällä kertaa tahdon tosin saada aikaiseksi ihan rehellistä keskustelua, tahdon kuulla teidän näkemyksenne asiasta. Niin puolesta- kuin vastaanpuhuvat kommentit ovat tervetulleita, kunhan kaikki muistetaan että pysytään kohteliana, eikä sekoiteta mielipiteitä ja faktoja.

Pikselöidyin terveisin, Otto

P.S. Koska nimenomaan haluan saada keskustelua aikaiseksi, niin seuraan kommentteja aika tiiviisti sekä tämän päivän että huomisen. Ihan oikeasti, tulkaa juttelemaan.

Se kauan kaivattu ruokapostaus on viimein tässä! Mä oon luvannut ja luvannut, mutta mitään ei ole tapahtunut mutta tässä se nyt on. Syy sille että olen viivytellyt tämän postauksen tekemistä, on se että suhtaudun niin intohimoisesti ruokaan ja ruuanlaittoon että tiesin tästä tulevan todella pitkä ja isotöinen postaus ja halusin löytää aikaa tehdä tämän kunnolla ajatuksen kanssa.

Mä oon aiemminkin kirjoitellut meidän syömisistä, viimeksi tuossa keväällä Zeldaa odottaessani ja ei meillä ole kovinkaan paljoa ruokatavat muuttuneet, mutta tietysti Tiaran ruokavalio on monipuolistunut vielä lisää kun on maisteltu uusia makuja ja nykyään Tiara syö kaikki ruoat ihan itse omilla ruokailuvälineillä, tavallisella tuolilla istuen ja yleensä vieläpä aika siististi. Omatoimisena Tiara myös pyyhkii itse kasvot ja pöydän sotkuista ruuan jälkeen.

Tiara on kaikkiruokainen, vaikka tuossa keväällä olikin jakso jolloin ruokailu oli välillä aikamoista tappelua. Tämä jakso ajoittui Zeldan syntymän jälkeisille viikoille joten se on helppo yhdistää isoon muutokseen. Kun Zelda oli jo asustellut meillä pidemmän aikaa ja Tipakin oli tottunut isosiskouteen, tuli syömisestäkin taas normikeissi ja uudet maut olivat taas jännittäviä ja maistamisen arvoisia. Keväällä tosiaan Tiara ei hirveästi lämmintä ruokaa syönyt vaan ainoastaan aamu- , ilta-. ja välipaloja, mutta onneksi tämä vaihe meni muutamassa viikossa ohi kun sitkeästi vaan pitäydyttiin ruoka-ajoissa ja tarjottiin kuitenkin aina sitä lämmintäkin ruokaa.

Me tykätään mausteisesta ruuasta, ja mausteissa mä en ole säästellyt Tiaran ruuassa enää aikapäiviin. Suolan käyttöä yritän välttää, mutta chilissä, yrteissä ja valkosipulissa meillä ei pihistellä koskaan. Tiara syö tulistakin ruokaa hyvällä halulla ja tykkää kovasti itämaisista mauista. Me ei olla koskaan pakotettu Tiaraa syömään, mutta maistaa meillä täytyy. Yleensä Tiara tykkää kaikesta ja syö nätisti, mutta jos hän ei joskus tykkäisi jostain niin en pakottaisi väkisin syömään.

Me ei juurikaan syödä roskaruokaa tai pizzaa, Mäkissä tulee käytyä lähinnä keskellä yötä baarireissun jälkeen kerran vuodessa, mutta joskus herkutellaan Subeilla ja niistä Tipakin tykkää. Subista Tiara kaivelee aina ekana lempparinsa eli mustat oliivit ja syö kaiken muunkin paitsi jalapenot jotka ovat ainoa ainesosa jonka Subista jätän pois kun en niistä tykkää. Tiara ei edes tiedä mikä on hampurilainen kun ei olla häntä koskaan Mäkkiin viety syömään, pari kertaa ollaan käyty hakemassa pirtelöä tai jotain meille isommille mutta Tiara ei ole kiinnittänyt siihen mitään huomiota tai pyytänyt saada itse.

Pyrin ylläpitämään meillä suhteellisen säännöllistä viiden aterian ruokarytmiä päivisin, mutta viikonloppuisin joskus lepsuillaan jos nukutaan pidempään tai valvotaan myöhempään. Arkisin olen rytmistä kuitenkin siis aika tarkka ja meillä on melko kiinteät ruoka-ajat.

Aamupalaa me syödään yleensä aika pian heräämisen jälkeen, siinä yhdeksän maissa aamuisin. Tipan lemppari aamupala on mysli, maustamaton jugurtti ja hedelmät tai marjat joista mustikka on se ehdoton favourite. Joskus Tipa syö muutakin mutta 9/10 hän vastaa ”mysliäjukurttiamustikoita” kun kysyn mitä hän haluaisi aamupalaksi. Mä itse syön useimmiten aamupalaksi ruisleipää ja smoothieta maitorahkasta, hedelmistä ja marjoista. Kahvi on myös pakollinen aamun käynnistäjä, mutta mä juon vain yhden kupin päivässä.

Lounaaksi me vedellään aina edellisen illan jämiä, paitsi jos ollaan syöty jotain Subia tai muuta mistä ei niitä jämiä jää. Silloin kun jämälounas on no-no niin Tiara syö yleensä jotain mitäkaapistasattuulöytymään -pikamunakasta tai sitten esimerkiksi porkkana- tai pinaattilettuja, joita meillä aina varmuuden vuoksi on jääkaapissa. Mutta yleensä siis syödään niitä jämiä, mun mielestä on helpompaa laittaa vaan kerran päivässä iso satsi ruokaa kuin kokata joka päivä kaksi kertaa päivässä. Panostan siihen päivälliseen sitten enemmän, vaikka usein monet ruuat maistuvat seuraavana päivänä jopa paremmalle kun maut ovat saaneet tiivistyä, esimerkiksi jauhelihakastike tai nuudeliwokki maistuu aina seuraavana päivänä niiiiin herkulta!

Välipala on se missä mulla itselläni usein menee vikaan, sillä välipalaksi tulee niin helposti napattua pieni pala mutakakkua, puolikas pussillinen fanipaloja tai pipari, vaikka pitäisi syödä hedelmiä tai vihanneksia tai jotain muuta fiksua. Tiara yleensä syö välipalaksi banaania tai jotain muuta hedelmää mutta varsinkin jos tytöt sattuvat nukkumaan yhtäaikaa päiväunia niin varastan usein itselleni ja suklaalle pienen kahdenkeskisen hellän hetken, ja niistä hellistä hetkistä pitäisi päästä eroon!

Päivällinen on sitten se päivän the ruoka. Mä haluan että ruoka on valmiina tai ainakin melkein valmiina pöydässä odottamassa kun Otto tulee töistä kotiin, sillä se on mun mielestä mukava tapa toivottaa toinen tervetulleeksi rankan työpäivän jälkeen. Mä rakastan kokkaamista, ja suunnittelen viikon ruokalistoja (päivällisiä) joskus pitkiäkin aikoja. Mä arvostan arkiruuissa helppoa ja nopeaa valmistustapaa, mutta joskus intoudun hifistelemään ihan arkenakin ja väännän jotain joka vaatii vähän enemmän vaivannäköä. Tässä postauksessa esittelen muutaman meidän arkiruuan, lisää niitä löytyy mun blogin ruoka -kategoriasta selaamalla.

Iltapala on aikalailla samaa kuin aamupalakin, ainakin Tiaralla. Mä en yleensä iltaisin tee smoothieta, vaan me kasataan Oton kanssa aina jotain herkkuvoikkareita joissa on paljon vihanneksia ja juustoa ja kinkkua ja sitten tapellaan siitä kuuluuko juusto päälle vai alle, haha! Iltapala on ihana hetki kun silloin on hiljaista ja saa syödä ja lukea vaikka lehteä samalla, päivän paras ateria!

Normaalin ateriarytmin lisäksi on sitten vielä ne herkut. Epäterveelliset, lihottavat, ravintoköyhät, rasvaiset, sokeriset, suolaiset, herkut. Hyi, ei kuulosta kovin herkulta! Mutta herkuiksi niitä kuitenkin kutsutaan, niitä munkin liian usein napostelemiani fanipaloja ja mutakakkuja. Kuten kerroinkin palautumispostauksessani taannoin niin yritän mahdollisimman pitkälle leipoa itse mahdolliset herkkuni, mutta joskus (lue: usein) sorrun fanipaloihin. Tiara sensijaan on onneksi autuaan tietämätön äitinsä suklaa-addiktiosta ja pitää xylitolipastilleja ja täysjyväkeksejäkin herkkuina. Mä oon aika tarkka siinä mitä annan Tiaran syödä ja mitä en.

Karkki ei ole meillä mikään ehdoton ei, juhlatilaisuuksissa Tiara on maistanut karkkia, mutta Tiara ei osaa esimerkiksi itse pyytää itselleen karkkia vaikka kauppareissulla, eikä meillä kotona koskaan ole karkkia. Kuten sanottua, mä olen suklaa-addikti joten ihan jo siitä syystä meiltä ei kotoa löydy karkkia, vaan ainoastaan sitä suklaata. Ja koska olen pihi, mä syön mieluusti suklaani piilossa silloin kun Tiara nukkuu niin saan kaiken itselleni, hahha! Silloin kun meillä on vieraita tai jos leivon muutenvaan niin Tiara saa kyllä yleensä halutessaan palan kakkua tai yhden muffinssin, ja kesällä herkuteltiin yhdessä jäätelöllä. Mutta mitään karkkipäivää Tiaralla ei ole, eikä Tiara osaa pyytää herkkuja itselleen muuten kuin jos niitä on pöydässä tarjolla, mitä tapahtuu ehkä kerran pari kuussa.

600g hunajamarinoitua kanaa, sipuli, paprika, 1 pkt vuohenjuustoa, loraus ruokakermaa, 5 tomaattia, pastaa oman maun mukaan

Laita pastavesi kiehumaan. Pilko sipulit ja paprikat samalla kun paistat kanasuikaleet ja lisää sipulit ja paprikat kanojen joukkoon. Kalttaa tomaatit ja tee niistä oma tomaattimurska, jonka maustat oman maun mukaan. Mä maustan yleensä mustapippurilla, chilillä, ripauksella suolaa, ripauksella sokeria ja tujulla lorauksella oliiviöljyä. Kaada tomaattimurska kanojen ja vihannesten sekaan ja pilko vuohenjuusto. Laita pastat keittymään. Lisää pilkottu vuohenjuusto ja pieni loraus ruokakermaa kanan joukkoon. Huuhtele pastat ja tarjoile kastikkeen kanssa.

600g limemarinoitua kanaa, sipuli, paprika, kaksi porkkanaa, 1ps chili-valkosipuli wok-kastiketta, riisiä.

Laita riisin vesi kiehumaan. Paista kanat pannulla ja pilko samalla vihannekset. Laita riisi keittymään ja lisää vihannekset pannulle. Lisää kastike ja kuumenna. Tarjoile riisin kanssa.

Tummaa pastaa, 300g katkarapuja, sitruunan mehu ja kuori, rucolaa, 1prk kermaa, Parmesan-lastuja, mustapippuria, suolaa, ruokalusikallinen voita

Muista sulattaa katkaravut ajoissa jääkaapissa. Laita pastavesi kiehumaan, raasta sitruunan kuori ja purista mehu lasiin. Lisää paistinpannulle nokare voita ja sitruunan kuori sekä mehu ja mausteet. Kuumenna hetken aikaa. Lisää kerma, anna hautua hetken. Keitä pasta. Kaada pastavesi pois, lisää kastike ja ravut. Tarjoile rucolan ja parmesan-lastujen kanssa.

200-300g kylmäsavulohta, puolikas kurkku, rasiallinen kirsikkatomaatteja, ruukku salaattia, avokado, 1 limen mehu, 1 rs Valion raputuorejuustoa, juustoraastetta, 10 tortillaa

Pilko vihannekset ja lohi pieniksi kuutioiksi, voitele tortillat tuorejuustolla, lisää juusto, lohi ja vihannekset, purista limemehua ja laita coctailtikuilla kiinni wrapeiksi.

400g jauhelihaa, 5 pakettia yumyum-nuudeleita, 1 sipuli, 1 punainen paprika, 2 isoa porkkanaa, soijaa

Pilko vihannekset ohuiksi suikaleiksi. Paista jauhelihat pannulla, lisää osa nuudelipussien mausteista. Lisää vihannekset jauhelihojen sekaan ja paista hetki, lisää loput mausteet. Keitä nuudelit, kaada vesi pois ja lisää jauhelihan ja vihannesten sekaan. Mausteita kannattaa laittaa oman maun mukaan, jos tykkää tulisesta niin enemmän ja jos miedosta niin vähemmän. Lisää lopuksi soijakastiketta pienempi tai isompi loraus, me lisätään soija aina omalle lautaselle koska suola ei ole hyvä juttu Tiaran ikäisille (ei meillekään mutta se on nam).

400g jauhelihaa, kermaviiliä 1 rs, 1 ps sipulikeittoa, 1 kananmuna, mustapippuria, 1prk tomaattipyrettä, pari kourallista parmesan-murua, 1 sipuli, 2 porkkanaa, 1prk yrttitomaattimurskaa, spagettia

Sekoita kermaviili, korppujauho ja sipulikeitto keskenään. Lisää jauheliha, mustapippuri, tomaattipyre, kourallinen juustoa, mausteet sekä kananmuna. Muotoile pieniksi lihapulliksi ja paista uunissa n. 20 minuuttia. Sillä aikaa kun lihapullat ovat uunissa, raasta porkkana ja pilko sipuli. Paista hetki pannulla, lisää tomaattimurska, parmesan ja mausteita oman maun mukaan. Keitä spagetti. Tarjoile spagetti kastikkeen ja lihapullien kanssa.

Huh, onpa tullut aikamoinen pläjäys ruokaa! Toivottavasti ette saaneet nyt käsitystä että mä mietin vain ja ainoastaan niitä fanipaloja, hahaa. Itseasiassa en ole syönyt nyt moneen päivään yhtäkään, vaikka jääkaapissa on pussillinen. Täytyy toivoa että nyt olisi iskenyt jokin lopullinen kyllästyminen, vaikka ainahan sitä keksii herkkuja niiden tilallekin.

Mulle tuli vähän nälkä kun kirjoittelin tätä joten nyt on aika ottaa se pieni iltapalahetki päivästä ja tehdä pari voileipää, jälkkäriksi voisin napata mandariinia kun meillä on niitä iso pussillinen jota ollaan Tipan kanssa tyhjennetty tasaiseen tahtiin eilen ja tänään kun ne on niin herkullisia! Hyvää yötä ihanat<3

Millaista arkiruokaa teillä syödään? Mikä on teidän lemppariherkku, se petollinen josta pitäisi päästä eroon? Mistä ruuista teidän lapset tykkäävät?