Takana on ihan mieletön lauantai! Aivan uskomaton, mä oon ihan sanaton kaikesta mitä oon saanut kokea tämän viikonlopun aikana. Ihan alkajaisiksi haluan kuitenkin pahoitella surkeaa bloggausviikkoa – mä en muista milloin olisin viimeksi ollut yhtä kiireinen kuin nyt ja se on tietysti näkynyt sitten postausten määrässä vaikka ei saisikaan. Mulla on edelleen kiireitä tulossa, mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni ja kirjoitan postauksia mahdollisimman usein niistä huolimatta. Nyt kuitenkin takaisin tähän viikonloppuun!

Eilinen päivä alkoi jännityksellä siitä mitä tuleman pitää, onneksi mulla oli ihana Karomuru täällä meillä mun kanssa valmistautumassa niin ei tarvinnut yksin jänskäillä. Me laitettiin hiuksia ja meikkailtiin ihan rauhassa ja suunnattiin sitten Sinebrychoffin puiston laidalla sijaitsevaan ravintola Kiltakallioon viettämään bloggaajille järjestettyä Inspiration Dayta. Paikalla oli hurjasti ihmisiä ja aikamoinen tungos, mutta aivan loistava fiilis!

Tavattiin tosi kivoja uusia tyyppejä ja moikkailtiin tuttuja, nautittiin herkuista coctailpaloista ja juotiin parit lasilliset skumppaa. Mun päivän ehdoton kohokohta kaikkien muiden kivojen ihmisten lisäksi oli ruotsalaisten huippusuosittujen bloggaajien Angelica Blickin ja Andreas Wijkin haastattelu ja sen jälkeinen kuvaus- ja juttutuokio Andreaksen kanssa joka oli aivan hurmaava herrasmies ja selkeästi nöyrä ja kiitollinen kaikesta saavuttamastaan! Mä oon niin iloinen että pääsin Andreaksen kanssa juttusille koska olen varma että hänestä tullaan kuulemaan pal-jon vielä sekä muodin että musiikin saralla.

Maailman söpöin ja energisin Ina! Oli ihana tavat Ina kun ollaan jo pitkään tiedetty toisemme mutta ei olla aiemmin törmätty missään. Tuntuu että oikein itsekin piristyi kun toinen oli niin ihanan iloinen ja rempseä!

Emilian kanssa soviteltiin Instrumentariumin ständillä sihteerilaseja. Vaikka mulla ei silmälaseille olekaan tarvetta niin oli hauska kokeilla miten eri malliset kehykset muuttavat kasvojen ulkonäköä! Maailman ihanimmat Angelica ja Andreas♥ Kilisteltiin Karon kanssa skumppaa ja rentouduttiinOli aivan mieletöntä jutella Anreaksen kanssa, en voi tarpeeksi korostaa kuinka kiitollinen olen että hänellä oli aikaa jutella hetki ja ottaa pari kuvaa. Mä jopa uskaltauduin puhumaan Andreakselle ruotsia ja hän oli kovin otettu siitä, ihana!

Tapahtumarikkaan ja hauskan päivän jälkeen oli aika kiiruhtaa ensin meille Karon ja Emilian kanssa moikkaamaan pikkutyttöjä ja sen jälkeen vielä Emilian hotellihuoneeseen jatkamaan valmistautumista tyttöporukalla. Tavalliseen tapaamme me oltiin välillä aivan eksyksissä mutta löydettiin sitten kuitenkin perille hotelliin iloisten mutkien kautta ja ajeltiin taksilla Klaus K:n eteen missä avecimme Otto ja Simo jo odottelivatkin meitä.

Klaus K:ssa oli tarjolla paljon pientä purtavaa, mm. herkullisia mini caesar-salaatteja ja muita ihania herkkuja, sekä open bar. Tuli maistettua ainakin supernamia uutta Stassen -nimistä siideriä, jota sai sekä punaisten marjojen että omenan makuisena. Se punaiset marjat on kyllä nyt mun uusi lempimaku, vaikka ei sillä että turhan usein tulisi siideriä maisteltua, haha. Nyt on taas juhlat juhlittu ja voinkin siirtyä odottelemaan innolla mun polttareita jotka huhujen mukaan ovat tammikuussa!

Päivän asu / Mekko Gina Tricot / Kaulakoru Vero Moda / Kengät ZARA /

Mua harmittaa kun mulla jäi toi mekon vetoketju millin verran auki näitä kuvia otettaessa, kamerasta oli akku ihan lopussa ja ei uskallettu räpsiä kun nämä pikaisesti että saa itse juhlastakin vielä muutaman kuvan. Mutta ehkä tuo mekon idea tulee siitä huolimatta esille! Mä tykkäsin kovasti siitä että vaikka helma oli pitkä, look oli kevyt, koska kangas oli niin läpinäkyvää.

 Mä halusin tehdä kerrankin jotain erilaista ja laitoin hiukset kiinni nutturalle, koska pähkäiltiin yhdessä tyttöjen kanssa että se tuo kivasti tuota mekon avointa selkää esille jos hiukset eivät roiku siinä edessä.

Kuvista suuri kiitos Karolle ja Karon upealle Olympus OMD-kameralle♥

Gaalassa palkittiin kunkin kategorian kolme parasta, joten omaa sijoitustani en edelleenkään tiedä. Mutta mun mielestä on ihan huikeaa että minut mukaanlukien kolme nuorta äitiä pääsi kymmenen parhaan joukkoon kaikkein suurimmassa kategoriassa, lifestylessa, jossa oli 240 ehdokasta! Mielestäni se kertoo aika paljon siitä että nuorten äitien blogeille on kysyntää! Mulle ei kyllä ollut pettymys ollenkaan että en päässyt kolmen parhaan joukkoon, sen verran arvokkaassa seurassa olin kategoriassani. Voitot menivät ehdottomasti oikeisiin osoitteisiin, omiakin suosikkejani löytyi palkittujen listalta paljon. Kiitos vielä kerran teille lukijoille♥

Kiitos myös koko Indiedaysin väelle upeasti organisoidusta tapahtumasta, joka ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Hieno päivä ja hieno ilta upeiden ihmisten seurassa! Mä todella toivon että tästä tapahtumasta tulee jokavuotinen perinne, jota odotetaan innolla kuukausia.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille♥

Moikka ihanat! Mulla on ollut pitkästä aikaa taas astetta kiireisempi viikko ja tuntuu että ne hetket kun olen ehtinyt olemaan kotona, mä olen hukkunut sähköposteihin ja kotitöihin. Onneksi äiti on tullut nyt tänne meille auttamaan tämän viikon ajaksi, jotta olen saanut hommia hoidettua ja jotta pääsen lauantaina sekä Indiedays Inspiration Dayhin, että Indiedays Inspiration Blog Awards -gaalaan johon mulla on kunnia osallistua koska teidän upeuksien ansiosta pääsin omassa äänestyssarjassani Lifestylessa kymmenen parhaan joukkoon. Lopullista sijoitustahan en vielä tiedä, mutta pidän tätä kyllä ehdottomasti yhtenä blogiurani suurimmista kunnianosoituksista teiltä lukijoilta, ihan järjettömän hienoa päästä noin kovatasoisessa sarjassa kymmenen parhaan joukkoon. Mikä tahansa sijoitukseni onkin niin tämä on jo suuri voitto! Kiitos vielä tuhannesti teille kaikille jotka äänestitte♥

Eilen piipahdettiin Oton kanssa Vantaalla suuhygienistin luona ja siitä mä kerron lisää vielä myöhemmin, mutta täytyy sanoa että oli kyllä elämäni mukavin puolituntinen hammaslääkärin tuolissa. Multa ei onneksi löytynyt reikiä, eikä muuten Otoltakaan, haha! Mä palaan vastaanotolle vielä ensi viikolla ja sitten kerron teille lisää että mistä oikein on kysymys. Eilisen illan käytin tosiaan tuon sähköpostin purkamiseen ja voi hitsit että on huikeita juttuja tulossa vielä tänä vuonna, meinaan ratketa liitoksistani kun olen niin innoissaan. Mä olen myös saanut teiltä lukijoilta sähköposteja taas aikamoisen kasan ja pyrin vastaamaan niihin mahdollisimman pian, pahoittelut siitä että vastausta joutuu jonkin aikaa odottelemaan.

Saimme Tiaralle tällä viikolla oman Lexibook Junior 2 -tabletin ja pikkuneidin viikko onkin kulunut aikalailla sitä ihmetellessä. Lexibook  Junior on siis 1-4 -vuotiaille lapsille tarkoitettu ihan oikea tablettitietokone, josta löytyy jos jonkinmoista opettavaa sisältöä, pelejä, videoita ja vaikka mitä muuta ihan omasta takaa ja lisäksi sillä voi selata nettiä ja ladata haluamiaan sovelluksia siihen Google Play -kaupasta. Sisältö on tabletilla rajoitettu vain lapsiystävällisiin juttuihin ja kaikki on täysin vanhempien hallittavissa. Mä tykkään siitä että lapsille on kehitetty oma, turvallinen tabletti joka myös kestää vähän ronskimpia otteita kun tuo meidän pikku poropeukalo välillä sitä vahingossa paiskoo menemään.

Ennen kuin viikko on pulkassa, mulla on vielä selätettävänä tähänastisen elämäni järkyttävin asukriisi! Mitä ihmettä mä laitan lauantaina päälle Inspiration Awardseihin?! Mä kirjoittaisin asukriisistäni kuvien kera jos vain ehtisin mutta enää ei ole aikaa vaan on suunnattava kauppohihin tutkimaan. Saatte sitten kertoa lopputuloksesta että onko kyseessä Top vai flop! Tekeillä on muuten viimeinkin se ruokapostaus jonka toivottavasti saan julkaisuvalmiiksi mahdollisimman pian ja lisäksi alan tänään käymään läpi vielä Oton kanssa noita meidän kysymyksiä, joihin ensimmäinen vastausvideo tulee toivottavasti ulos jo tämän viikon aikana.

Mulla on niin paljon teille asiaa ja niin paljon juttuja tulossa nyt että tuntuu että olen aivan pyörällä päästäni, pahoittelut siitä. Vielä on Stilissiman huikaisevan Vanhojentanssiarvonnan voittaja paljastamatta, tässä on siis voittajakommentti:

Onnea Hanna ja Hannan pikkusisko! Laitan sulle mahdollisimman pian s-postia niin saadaan lahjakortti oikeaan osoitteeseen.Todella moni isosisko oli osallistunut arvontaani pikkusiskojensa puolesta mikä on musta ihan mielettömän ihanaa! Mulla ei koskaan ole ollut isosiskoa, mutta toivon kovasti että meidän Tiara on joskus yhtä hyvä isosisko Zeldalle ja vilpittömästi ajattelee ilahduttavansa Zeldaa, vaikka juuri osallistumalla blogiarvontaan. Musta on tosi mahtavaa että mun lukijoissa on noin huipputyyppejä jotka haluavat ilahduttaa itsensä lisäksi myös läheisiään♥

Tää oli vähän nyt tälläinen ilmoitusluontoisten asioiden koontipostaus, toivottavasti ei haittaa! Joskus on vaan pakko tehdä näitäkin, että pääsee kirjoittelemaan kaikkea jännempää! Nyt mä jatkan ruuanlaittoa, mutta palailen taas mahdollisimman pian. Loppuun haluan vielä todeta että te lukijat oikeasti olette ihan uskomattoman huikeita ihmisiä. Kiitos kaikesta ja ihanaa iltaa♥♥

Meillä oli ihana isänpäivä! Voisi sanoa että kerrankin meidän isänpäivä sujui aika isänpäivämäisesti. Meidän perheen aiemmista marraskuun toisista sunnuntaista voi lukea täältä jos ne eivät ole vielä teille tuttuja, mutta lyhyesti kerrottakoon että emme ole vielä varsinaisesti päässeet juhlatunnelmiin isänpäivän kunniaksi ennen eilistä. Eilen kuitenkin kaikki sujui juuri niinkuin oppikirjoissa; tytöt nukkuivat yön hyvin ja herättiin aamulla tekemään Otolle aamupalaa ja leipomaan kakkua. Otto nukkui pitkään ja herätettiin hänet tyttöjen kanssa kun kaikki oli valmista ja Tipa sai ojentaa isilleen itse tekemänsä hienon taulun.

Tiaran piirtämässä taulussa on meidän koko perhe ja isi vielä kahteen kertaan piirrettynä koska isi on paras. Taulua piirtäessään Tiara totesi että ”Tästä minä tykkään, isistä!” ja se oli kyllä niin ihanasti sanottu että se piti kirjoittaa tauluun ylös! Otto tykkäsi lahjastaan kovasti ja Tiara oli niin ylpeänä! Mä askartelin Otsukalle tuon superhienon piparin jossa tekstin perässä hengaava epämääräinen pläntti yrittää esittää sydäntä.

Aamiaiseksi me nautiskeltiin (taas) banaanilettuja, joiden ohjetta multa kyseltiinkin ja mä ajattelin että jaan oman erittäin yksinkertaisen versioni teille kaikille: Tuon ylimmässä kuvassa näkyvän lettupinon saa aikaiseksi kolmella reilunkokoisella banaanilla ja neljällä munalla.  Mä en laita koskaan banaanilettutaikinaan mitään sokeria tai muutakaan makeutusta, mun mielestä banskun oma aromi riittää makeutukseksi oikein hyvin (varsinkin kun letun kuorruttaa vaahterasiirapilla). Mä oon huomannut lukuisien yritysten jälkeen että letut pysyy parhaiten kasassa kun ne pitää maltillisen kokoisina eikä lähde tavoittelemaan mitään koko pannunpohjan halkaisijaltaan olevia jättilettuja. Pienempää on helpompi hallita, ainakin mun poropeukaloilla.

Lettujen ja vaahterasiirapin kaverina oli mansikoita ja maailman parasta God Morgon -appelsiinimehua, sekä tietysti lauantaina leivottuja pipareita ja torttuja. Otolla on tasan kaksi aamupalavaihtoehtoa mitä hän kykenee aamulla syömään ja nää banaaniletut vaikka sitten siirapilla kyllästettynä on se huomattavasti terveellisempi versio kun vertaa siihen toiseen vaihtoehtoon eli pekoniin ja muniin.

Mä halusin eilen pukea tytöille nätit mekot kun niille tulee niin harvoin tarvetta että harmittaa roikottaa niitä vaan kaapissa ja isänpäivä on mun mielestä oikein hyvä syy mekolle vaikka oltaisiinkin ihan vian oman perheen kesken. Laitoin sitten itsekin tuon keltaisen Zaran suosikkimekkoni, piristämään syystalven pimeyttä kirkkaalla värillään! Vaalensin juurikasvun pois viime viikolla ja nyt on hiuksissakin paljon freesimpi olo, muussa tukassa pidin väriä viisi minuuttia niin että kastelin tukan ensin ja se riitti kirkastamaan onneksi jo pahoin kellastuneen kuontaloni eivätkä hiukset kärsineet kun vaikutusaika oli niin lyhyt.

Mä en ehkä kestä miten söpöt tytöt ja miten söpö Otto mulla on! Yhdessä ne on vielä söpömpiä, mulla meinas kyynel vierähtää poskelle kun otin noita yhteiskuvia Otosta ja muksuista ja ajattelin että noi kolme söppänää on mun. Viime isänpäivänä me vasta toivottiin että raskaus sujuu hyvin ja me saadaan toinenkin terve tyttö ja nyt Zelda jo istuu pontevana isänsä sylissä. Ja voi miten Tiara onkaan kasvanut, noista kuvistakin huomaa että meillä asuu pieni kaksivuotias leidi nykyään, eikä mikään taapero enää.

Illalla nautiskeltiin vielä lasagnetteillallisen jälkeen maailman parasta mutakakkua vaniljajäätelön ja mansikoiden kera, ja sitä tarjoillaan tänään mun äidillekin joka tänään saapuu meille auttamaan muutamaksi päiväksi kun mulla on niin paljon hääjuttuja, duunijuttuja ja menoja tällä viikolla. Keskiviikkona on ihan huippu yhteistyöjuttu josta lisää myöhemmin ja lauantaina Indiedays Inspiration Day jonne suuntaan moikkaamaan ihania blogikavereita ympäri Suomen!

Huh, tulipas pitkä postaus noiden kuvien takia, toivottavasti tykkäsitte! Mä alan nyt hoitamaan vielä vähän hääjuttuja ja vastailen myöhemmin illalla kommentteihinkin. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille♥

PS: Käykää osallistumassa vielä Stilissiman vapaavalintaisen Vanhojentanssipuvun arvontaan jos ette ole käyneet! Stilissimalla on nyt myös uudet mielettömän hienot nettisivut joista unelmapukujen selaaminen onnistuu kätevästi.

Eilinen lauantai oli ihana päivä, sillä eilen joulun tuoksu valtasi meidän kodin ja saatiin vedellä navat täyteen herkkuja hyvässä seurassa. Mutta jo ennen kuin herkut olivat valmiita, oli fiilis mitä parhain kun sain viettää ihanan aamupalahetken ilopilleri-Zeldan kanssa. Tiara söi oman aamiaisensa heti herättyään kun oli kuulemma niin kova nälkä mutta Zelda, meidän pieni aamu-uninen pallero heräsi vasta puoli yhdeksän aikoihin aamupuurolle ja oli niin iloista neitiä että!

Aamupalan jälkeen meidän ihana naapurin Oona tuli meille torttutaikinan kanssa (piparitaikina oli mun vastuulla) ja sitten huomattiinkin että olin fiksuna tyttönä ajatuksissani ostanut itsekin torttutaikinaa piparitaikinan sijaan. Ei siinä auttanut kuin lähteä käymään kaupassa koska ehdottomasti haluttiin myös pipareita! Me kipiteltiin kauppaan ja vähän myöhässä, mulle perinteiseen tapaan pienten kommervenkkien kautta päästiin viimeinkin leipomaan.

Näin vuoden ensimmäisissä joululeivonnaisissa mä turvaudun aina kaupan taikinoihin, mutta ennen joulua aion kyllä pyöräyttää mummon herkku torttureseptillä ihan aitoja omatekoisia torttujakin. Siinä on vain niin kova homma että ihan suosiolla säästän sen ekstraspesiaaliksi herkuksi ihan sinne jouluaaton tienoille. Tiara oli ihana pikku apulainen ja taikinan napostelun lomassa sai leivottua hienoja poropipareita. Oli ihanaa kun vihdoinkin Tiara on jo niin iso että hänetkin sai kunnolla mukaan joululeivontaan! Zelda nukkui koko aamupäivän ja oli mukavaa touhuta niin että Tiara sai kaiken huomion itselleen.

Pipareista tuli kaunokaisia, tortuista ei niinkään vaikka kovasti yritettiinkin. Mutta ei mulla ainakaan eka torttusatsi koskaan ole niin priimaa, eikä tarvitsekaan. Se on se maku! Herkuteltiin glögillä ja leivonnaisilla ähkyyn asti. Oli pakko nostaa piparilautanen ylös työtasolle tuosta ruokapöydältä kun olin tarpeeksi monta kertaa kuullut Tiaran suusta että ”Katso äiti, taas nappasin yhden piparin, nam!”.

Lopuksi vielä kuva meidän ihanasta neiti kaksivuotiaasta, joka niiin reippaasti piirsi isille hienon kortin ja toisenkin vähän isomman kuvan, joka me laitettiin Otolle kehyksiin. Otto sai jo aiemmin partakoneen isänpäivälahjaksi joten nyt tänään me annetaan ”vain” itsetehtyjä ihanuuksia, mitkä on kyllä niitä merkityksellisimpiä lahjoja jos multa kysytään. On mieletöntä nähdä se ilo ja onni oman lapsen silmissä kun hän saa askarrella isilleen lahjaa! Nyt mä alan leipomaan mutakakkua ja paistamaan banaanilettuja Otolle aamiaiseksi niin hän saa herätä herkulliseen tuoksuun isänpäivän aamunaan.

Ihanaa isänpäivää teille kaikille! Toivottavasti teillä on ollut yhtä huippu viikonloppu kuin meillä!

Mä oon koittanut nyt pitää kameran tiukasti kaulassa aina niinä päivän valoisina hetkinä kun on mahdollisuus ottaa kuvia, ja yllättäen kuvia on kertynytkin tältä viikolta aikamoisen pläjäyksen verran. Koska mulla on usein paljon tekstiä, mä ajattelin tällä kertaa antaa kuville pääosan, joskus näinkin päin. Alkuviikko meillä siis kului sairastellen, mutta loppuviikosta ollaan nautittu niin ulkoilusta kuin hyvästä seurastakin.

Tiaran Mini Rodinin pandahaalari pääsi tositoimiin hiekassa ja mudassa ja selvitytyi erinomaisesti, kotiin tullessa haalari oli ihan puhdas nimittäin. Hanskat olisi saaneet Tiaralla olla paremmat, mutta ei tajuttu kirjastoreissulle ottaa kunnon hanskoja kun piipahdettin puistossa ihan ex tempore. Mutta ensi reissulle sitten, eipä se haitannut että lapaset menivät vähän likaisiksi, kaksivuotiaita ei pahemmin lika tunnu muutenkaan häiritsevän!

Zelda-neiti heräsi iloisena päiväuniltaan rattaista, kuten aina, ja vietiin tytsy keinumaan pitkästä aikaa. Olihan se keinuminen ihan hurjan jännittävää pienen puolivuotiaan mielestä! Zelda tuijotteli sinisillä silmillään kohti taivasta ja mölisi tyytyväisenä♥

Mä annoin Tiaralle hurjat vauhdit ja neiti kiljui innoissaan, Zelda sai vähän maltillisemmat vauhdit mutta keinun kyydissä tuuli sen verran että iso kyynel vierähti murusen poskelle. Raukka näyttää niin surulliselta allaolevassa kuvassa vaikka on juuri nauttinut elämänsä vauhdikkaimmasta ja iloisimmasta keinuhetkestä!

Eilen meillä oli kylässä Tiaran kummitäti Nona ja meidän naapurin Oona kun vihdoin oltiin sen verran terveitä että joku uskaltautui tulemaan meille. Oli ihanaa nähdä ystäviä pitkästä aikaa, täällä kotona flunssan kourissa meinasi jo tulla lievästi sanottuna tylsää. Onneksi flunssa on kaikilla muilla jo helpottanut paitsi mulla, musta tuntuu että poskionteloissa ei ole kaikki nyt ihan kuosissaan. Mutta yritän hautoa niitä lämpimällä ja niistää (naminami) paljon niin josko se tästä helpottaisi.

Kun pyydän Tiaraa hymyilemään kauniisti kameralle, saan maailman aidoimman ja iloisimman ihanan irvistyksen♥

Eilen jaoinkin jo blogin FB-sivuilla kuvan Zeldasta seisomassa Tiaran pöytää vasten. Zelda ei kuitenkaan siis nouse vielä yksin seisomaan vaan tarvitsee apua, mutta tomerana tyttönä pysyttelee kyllä seisoma-asennossa vaikka viisikin minuuttia jos sille päälle sattuu. Zelda myös pitää vain toisella kädellä kiinni, niinkuin allaolevassa kuvassakin näkyy niin neiti tavoittelee Tiaran kynää toisella kädellään ja rennosti nojailee pöytää vasten. Zelda on niin ponteva ja jäntevä, pyrkinyt seisomaan nelikuukautisesta asti ja nykyään ei muuta tekisikään enää. Mä veikkaan että Zeldalle riittää ryömimiseksi tuo peruuttelu ja kieriminen ja hän siirtyy suoraan joko konttaamaan tai seisomaan. Jännä nähdä osunko oikeaan!

Huh, sellainen kuvapläjäys! Huomenna Oona tulee meille uudelleen ja meillä on luvassa vuoden ensimmäiset torttu- ja piparitalkoot, aivan ihanaa. Joulusoittolista Spotifyssa odottelee korkkaamista, marmeladit on valmiina kaapissa ja en malta odottaa että se ihana piparin ja torttutaikinan tuoksu leviää meidän kämppään. Tervetuloa Joulu! Taisinpas vahingossa kaivaa tänään jouluvalojakin esiin, ja jouluverhot, jouluastiapyyhkeet, joulupussilakanat ja jouluiset peltipurkit leivonnaisia varten. Olen aika varma että tämän viikonlopun aikana joulu valtaa meidän kodin oikein kunnolla, ja se jouluvaltaus jatkuukin sitten loppiaiseen asti kokoajan pahentuen. Jes!

Mä voisin nyt käpertyä tuonne Oton kainaloon katselemaan Breaking Badia, mutta haluan toivottaa ihanaa viikonloppua teille kaikille♥♥
PS: Käykää ihanat vielä äänestämässä mun blogia Indiedays Inspiration Awardseissa inspiroivimmaksi Lifestyle -blogiksi jos ette vielä ole käyneet, sillä äänestysaikaa on enää tämä viikonloppu! Mä olen kyllä erittäin kovassa seurassa tuossa kilpailussa, mutta toivottavasti muutama ääni vielä liikenisi mullekin niin ei tarvitsisi ainakaan rökäletappiota ottaa, haha! Ja edelleen muistuttelen että äänestäneiden kesken arvotaan lippuja tuonne Inspiration Awards -gaalaan!