Kirjoittelin jo aiemmin varsinaiseen ulkoiluun tarkoitetuista vaatteista, mutta nyt ajattelin ottaa vielä lähikuviin meidän tyttöjen kaupunkikuteet, ja niihin, sekä kaikkiin muhinkin lasten vaatteisiin liittyvän ilmiön: sukupuolen määrittämisen pukeutumisen perusteella. Kun pieni lapsi puetaan ulkovaatteisiin, ne vähäisetkin hiukset peittyvät pipon alle, ja vaatteiden malli on melkeinpä sama kaikilla, ainakin niissä varsinaiseen ulkoiluun tarkoitetuissa vaatteissa. Pelivaraa jää juuri ja juuri värien verran, että lapsen sukupuolen voi vielä jotenkuten päätellä. Niin, miksi se sukupuoli pitää päätellä juuri vaatteista (tai päätellä ylipäätään)? Eikö olisi vaikka helpompi kysyä lapsen nimeä, jolloin yleensä se sukupuolikin selviää ihan luonnollisesti ja kohteliaasti.
Kaikkien ei tarvitse mahtua siihen samaan tytöille pinkkiä ja perhosia, pojille autoja ja sinistä -muottiin. Meillä vaatteissa isompi saa jo itse vaikuttaa etenkin väreihin, minä varmistan sen että vaate on tarkoituksenmukainen ja laadukas. Nuorempi menee vielä äidin mieltymysten mukaan, mutta tietenkin otan huomioon sen että kyseessä on erittäin liikkuvainen pikkutyyppi, joka ei paljoa perusta kiipeilyä hidastavista helmoista tai liian kireistä pöksyistä.
Pipo Zara / Takki Kappahl / Housut Zara / Kengät Zara
Mitä vanhemmaksi lapset tulevat, sitä enemmän he saavat päättää vaatteistaan itse. Tällä hetkellä lopulliset päätökset teen kuitenkin minä, ja tykkään valita tytöille värejä laidasta laitaan, hauskoja kuoseja ja ajankohtaisia malleja. Mun silmääni siinä ei ole mitään epäselvää, mitä sukupuolta lapsemme edustavat, tietenkään. Mutta joskus meidänkin tyttöjä on luultu pojiksi. Uskokaa tai älkää, tätä on tapahtunut jopa Molon silmiäsärkevän neonpinkkiin haalariin pukeutuneelle Tiaralle.
Mulla ei ole mitään tarvetta julistaa että meidän lapset ovat tyttöjä, eikä liioin olla määrittelemättä heidän sukupuoltaan. Tytöttely ei haittaa, kun se osuu oikeaan. Se ei tietenkään haittaa jos joku ei määrittele sukupuolta puhuessaan ollenkaan. Mutta se, että lapsia itseään hämmennetään puhuttelemalla vääräksi sukupuoleksi, on hassua. Jos ei ole 100% varma siitä, mitä sukupuolta lapsi edustaa, miksi heittää arvaus ilmaan?
Tyttöjen vaatteita ei ole valittu sen perusteella, että he varmasti näyttäisivät tytöiltä. Ne on valittu siksi, että ne ovat mielestämme näyttäneet kivalta, ja vaikuttaneet laadukkaalta/tarpeelliselta/hauskalta etc. Pääosin ostan vaatteet tyttöjen osastolta, tai sellaisina, että sopivat molemmille sukupuolille ihan yhtä hyvin (esim. Mini Rodini). Joskus kuitenkin löydän poikienkin puolelta jotain kivaa, enkä silloin epäröi valita sitä vain siksi että se on poikien puolelta. En loukkaannu siitä jos joku luulee lapsiamme pojiksi, en tietenkään. Mutta ihmettelen, mistä tämä tarve päätellä toisen sukupuoli kumpuaa aikuisilla ihmisillä niin vahvana? Mitä väliä sillä on?
Pipo Zara / Takki Zara / Farkut Primark / Kengät Zara
Mä itse en ole mitenkään erityisesti sukupuolineutraalin kasvatuksen kannalla, en tosin sitä vastaankaan. Meillä lelut ja värit valitaan lapsen mieltymyksen, ei sukupuolen tai sukupuolettomuuden perusteella. En mitenkään tyrkytä barbeja, enkä kiellä autoja tai muitakaan poikien leluiksi miellettyjä leluja. Molemmilla leikitään into piukassa, sulassa sovussa junaradan, duplojen, nukkejen ja pehmolelujen kanssa. Välillä yhdessä ja välillä erikseen. Tytöt, tai ainakin Tiara, tietävät olevansa tyttöjä, ja tietävät kyllä kuka kaveri on tyttö ja kuka on poika, mutta kaikkien kanssa leikitään ihan samalla tavalla.
Jos meidän lapset haluavat pukea glitterperhosia päälleen, niin saavat ihan vapaasti, ei mulla ole mitään valittamista. Ihan yhtälailla he saavat pukeutua myös traktorikuosiin jos se tuntuu heistä kivalta. Tytöillä on aikamoiset prinsessanimet, mutta en mä kauhistuisi jos he löytäisivät itsestään vähemmän prinsessamaisen tyypin, ja haluaisivat käyttää vaikka toista, vähemmän prinsessamaista, nimeään kutsumanimenä.
Mulle itselleni tämän tekstin pointti on se, että nykyajan lapset ovat paremmassa tilanteessa, kuin yksikään aiempi sukupolvi. On vapaus olla juuri sellainen kuin itse haluaa, ja valita oma tyyli sen mukaan. Miksi emme tukisi tätä vapautta, ja lopettaisi turhan sukupuolistereotypisoinnin? Yhteiskunta on avoimempi ja suvaitsevampi kuin koskaan ennen, vaikka parannettavaa toki löytyy vieläkin. Mä aion rohkaista lapsiani pukeutumaan ja ilmaisemaan itseään rohkeasti, omalla tyylillään, millainen se sitten ikinä tuleekaan olemaan. Ja joskus kun joku täti tulee taas pojittelemaan, aion casuaalisti kysäistä, mikä tarve on määritellä se sukupuoli, ja miten sukupuoli vaikuttaa hänen mielikuvaansa lapsistani. Niin kerta!
Toim. huom. molempien tyttöjen vaatteet kuvissa pipoja lukuunottamatta tyttöjen osastoilta ostettu.
Onko teidän lapsianne luultu vastakkaisen sukupuolen edustajiksi? Millä perusteella valitsette lastenne vaatteet? Onko teille tärkeää, että lapsesta näkyy ulospäin, kumpaa sukupuolta hän edustaa? Kannatatteko sukupuolineutraalia kasvatusta? Ostatteko te lapsillenne vaatteita vastakkaisen sukupuolen vaateosastoilta?
Voi että Tipa on kyllä kasvanut ja hänestä on tullut jo ihan ison tytön näköinen :)! Mun mielestä molemmat lapset näyttävät ihan tytöiltä ja samaa mieltä olen siitä, että miksi määritellä se sukupuoli vaatteiden perusteella. Haha, itse olin varmaan 6v asti aivan pojan näköinen, enkä yhtään ihmettele, kun monet luulivat mua pojaksi :’D Siinä sitten vilauttelin todistaakseni että olen tyttö 😀 Onneksi asia korjaatui vanhemmiten 😀
No eikö ookin<3 Iso tyttö jo! Se on vaan jotenkin niin turhaa päätellä vaatteiden perusteella, kun nykyaikana niin moni pukee lapset jotenkin muuten kuin pinkkiin ja siniseen 😀 Muakin on luultu lapsena pojaksi, rakastin mun vihreitä dinosaurus-collegeita vähän liikaa :D:D
Kivasti kirjoitettu 🙂 Olin ehkä 13 vuotias kun minua luultiin lääkärissä pojaksi. Hoitaja tuli jotain siihen tekemään ja puhutteli pojaksi, se otti koville siinä iässä. Minulla oli silloin vieläpä päällä laskettelutyylinen talvitakki, jollainen samanlainen oli yhdellä kouluni pojalla. Kun tuolle pojalle ilmestyi minun jälkeeni sama takki, oli vanhemmilla suuri työ vakuuttaa minut että voin hyvin käyttää takkia. Se ei ole poikien, vaan molemmat voivat käyttää. Se oli viimeinen kerta kun takkia käytin, harmi.
Kiitos paljon<3 Ompa inhottavaa! Siis juuri tuollaisen takia mun mielestä se sukupuolen päättely ulkonäön perusteella (jos ei ole varma) pitäisi lopettaa todellakin, kun on ihan yhtä helppoa kysäistä vaikka sitä nimeä ja päätellä siitä!
Meidän Joelia on luultu tytöksi vaikka hänellä oli body jossa luki ”I’m a little boy”. tiedä sitten mistä sukupuoliarvailijat repii noita juttuja, menee ehkä samaan kastiin kuin neonpinkkiin haalariin pukeutunut Tiara. 😮
Mä puen kyllä pojat poikamaisiksi mutten näe sitä mitenkään tietoisena valintana korostaa heidän sukupuoltaan, en vältä tiettyjä värjeä tai kuoseja ja olen joskus tainnut ostaa vaatteita myös tyttöjen puolelta. Oudompana pidän sellaisia (ehkä harvoja) tapauksia jotka pukevat poikansa pinkkiin glitteriperhosmekkoihin vaan näyttääkseen ja todistaakseen ettei vaatteet määrittele sukupuolta. Eri asia sitten sellaiset joiden vaatteiden valintaperusteet on jotain muuta. En myöskään kannata sukupuolineutraalia kasvatusta, koska jokaisella on oma sukupuolensa eikä sitä voi kasvatuksella muuttaa.
Hahah joo menee samaan kastiin pinkin haalarin kanssa 😀 Jotenkin tuntuu niin oudolta, että miten joku voi sellaisissa kamppeissa luulla vääräksi sukupuoleksi 😀
Mä olen samoilla linjoilla sun kanssa, musta on väärin pukea poikaa ihan selvästi tytöksi tai toisinpäin, ellei se tapahdu lapsen omasta halusta, milloin se on tietysti ihan ok 🙂
Meidän poika näyttää naamasta niin pojalta, ettei kukaan ole tainnut koskaan erehtyä ja on se kyllä aika äijän kokoinenkin. Pienempänä käytin lähes pelkästään sukupuolineutraaleja vaatteita, mutta nykyään aika pitkälti ostan ns. poikamaisia tai sitten niitä tyttöjen osaston suht neutraaleja. Lempparivärejä on musta, valkoinen, harmaa, punainen ja keltainen. Mitään vaaleansinistä tai jotain Cars-aiheista ei mun lapsillani nähdä niin kauan kuin mä saan valita vaatteet. 😀 Tärkeintä tietenkin on mukavuus ja esim. sukkapöksyt on pojillakin oikein kelpo kotivaate. Pakko kyllä myöntää, että just ostin mustat pillifarkut Conssien kaveriksi, mutta ihan vaan tietty satunnaiseen kaupunkikäyttöön. Oli niiiin söpöt!
Meidän poika leikkii eniten keittiövälineillä ja legoilla, en ole tuputtanut mitään vaan valitkoon itse mielenkiintonsa kohteet. Ennen pikkusiskon tai -veljen syntymää meinasin hommata nuken, niin tyyppi voi treenailla vauvanhoitoa. 🙂 Ärsytti muuten parturissa, kun leikattiin pojan kiharat pois niin parturi koko ajan hoki että ”no nyt on pojan näköinen!”, ihan kuin pidempi tukka automaattisesti tarkoittaisi sitä, että lapsi näyttää tytöltä. Mun mielestä poika oli niiiin suloinen tapaus kiharoilla, mutta olihan ne vähän kyllä epäsiistin näköiset ja hapsottivat joka suuntaan, joten päätettiin leikkauttaa.
Voi ihana, meilläkin on mustat pillit ostoslistalla, conssitkin ehkä! 😀 Mä unohdin keittiövälineet kokonaan, ne on hitti meilläkin kun neidit yhdessä kokkailee toisilleen 😀 Toi nukkeidea on hyvä, meillä ainakin Tipa harjoitteli just hoitamaan nukkevauvaa ennen Zeldan syntymää! 🙂 Ja hei toi on tosi ärsyttävää että ”No nyt on pojan näköinen”, ihan kun ei ois llut kiharoillakin! Hyviä vointeja sinne ja ihanaa viikonloppua<3
Mun pikkuveli leikki nukeilla ja imetti sen Peppi nukkea 😀 söpöä mut ei uskois siitä mopo/auto/traktori miehestä enää semmosta 😮
Hahah ihana pikkuveli sulla 😀
Hyviä pointteja Iina! Tuli tästä postauksesta mieleen kun meidän viestinnän proffa esitti yhden kurssin alussa kysymyksen että mikä on se asia, mitä ensimmäisenä katsoo uudessa ihmisessä. Ja niin hullua kuin se onkin, niin ei, se ei ole silmät nenä tai muu, vaan nimenomaan sukupuoli! ihan siis aikuisillakin, ja näinhän se tosiaan on kun asiaa tarkemmin miettii. Ja sehän se vasta hämmentävän olon aiheuttaa jos ei aikuisesta esimerkiksi saa selville onko se mies vai nainen.
Ja toisaalta onkohan tällä jotain tekemistä senkin kanssa kun lapsi syntyy niin ekanahan sitä kerrotaan että tyttö/poika tuli 🙂 tällä on varmaan joku hieno kulttuurihistoriallinen tausta, ja ois ihan mielenkiintosta tietää mitä psykologista ton takana on!
mutta kuten sanoitkin, niin ajat muuttuu ja jospa tästä joskus päästäisiin 😉
Kiitos paljon! 🙂 Hyvä pointti! Se on varmasti ihan totta, että siihenhän sitä kiinnittää ensimmäisenä huomion. Silti musta on hassua, että lasten kuullen möläytellään, jos ei olla varmoja! Kyllä sitä sukupuolta tulee toki itsekin katsottua ensimmäisenä, mutta en mene koskaan möläyttelemään kenellekään! 😀 Toivottavasti ajat muuttuisi sen verran tosiaan että se kulttuuri loppuisi, että pitää heti ensimmäisenä sanoa tytöksi tai pojaksi, meni se oikein tai ei 🙂 Ois kivempi kun keskittyisi siihen tyyppiin, eikä siihen sukupuoleen! 😀
Mä vedän aina ihan kauheet kierrokset, jos joku alkaa lätistä ihan vakavissaan siitä, miten jotain vaatetta ei voi käyttää tytöillä/pojilla tai miten jotkut harrastukset ovat varattu toiselle sukupuolelle tai pahinta kyllä, jotkin käyttäytymismallit tms. ovat sukupuolisidonnaisia. Suurimman osan ajasta pidän siis suuni kiinni ja vaihdan keskusteluaihetta, ettei mua pidetä ihan pimeenä. 😀
Mut vitsi Tipa on ihanan näköinen noissa kuvissa, mainio pikkuilmestys!
http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2012/07/26/onko-se-poika-vai-tytto/
Haha 😀 no joo, tollanen on kyllä niin typerää että ei muakaan paljoa naurata! 😀 Tipa on ihana pikku tyylineiti<3 😀 Käyn lukasemassa!
Tiara näyttää just ja tasan siltä että joku on kutistanut Oton.
Hahah 😀 On niissä kyllä samaa näköä 😀
Mä ostan tytölle (kohta 2½v) aika paljon vaaleanpunaista ja tyttömäisiä vaatteita, koska ne on mun mielestä söpöjä ja ajattelen asian niin, että on kovin lyhyt aika, kun mä saan päättää lapseni vaatteista ja sen aikaa mä sitten puen lapseni vaikka päästä varpaisiin pinkkiin, jos siltä tuntuu. Kunhan tyttö kasvaa ja osaa ilmaista mielipiteensä esim. vaateostoksilla, saa hän itse päättää millaisiin vaatteisiin pukeutuu, vaikka tummansiniseen, jos se vaikuttaa kivalta.
Sukupuolineutraalia kasvatusta mä en oikein ymmärrä, koska onhan nyt jokaisella ihan fyysiset todisteet siitä, onko tyttö vai poika. Tietenkään ei tarvitse rajata asioita vain tyttöjen tai poikien jutuiksi, kaikki voivat tehdä kaikkea, mutta ei sitä sukupuolta tarvitse väkisin piilottaa.
Reilu vuosi sitten oltiin Egyptissä ja vaikka puin tytön vaaleanpunaiseen mekkoon, tulivat silti kauppiaat kyselemään, onko hän poika. Mä olin ihan ihmeissäni, kunnes eräs paikallinen selitti, että siellä on tapana laittaa kaikille tyttövauvoille korvakorut melkein heti syntymän jälkeen. Mun selitys siitä, että Suomessa korvikset laitetaan vasta sitten kun lapsi itse haluaa, ei oikein vakuuttanut Egyptiläisiä ja niimpä Helmi oli sitten viikon ajan poika, jolle mä puin mekkoja 😀
Se on ihan totta että se aika jonka vanhempi saa päättää lapsensa pukeutumisesta on tosi lyhyt 😀 Mäkin nautin siitä että saan vielä päättää vaatteista! Mun mielestä tärkeintä on just se että lapsi saa tehdä mitä tahansa sukupuolestaan riippumatta, eikä niin että jalkapallo on pojille ja baletti tytöille 🙂
Hassua tuo teidän Egyptin kokemus! 😀 Mutta ainakin ihan ymmärrettävä selitys kerrankin sille, miksi mekkoon puettua luullaan pojaksi, Suomessa ei koskaan saa mitään selitystä 😀
”Onko teidän lapsianne luultu vastakkaisen sukupuolen edustajiksi? Millä perusteella valitsette lastenne vaatteet? Onko teille tärkeää, että lapsesta näkyy ulospäin, kumpaa sukupuolta hän edustaa? Kannatatteko sukupuolineutraalia kasvatusta? Ostatteko te lapsillenne vaatteita vastakkaisen sukupuolen vaateosastoilta?”
Ei ole vielä lapsia mutta masussa kasvaa, vastaan nykyisten tuntemusten perusteella 🙂 Minä en vielä tiedä kumpi täältä vatsasta tulee aikanaan, tyttö vai poika. Mutta vaatteita olen jo katsellut. Neutraaleita, mitkä sopii tytölle ja pojalle. Onhan selkeitä tyttö- ja poikavaatteita, mutta esim. ostin viidakkokuosisen bodyn mikä sopii molemmille, ja kyllä kaikki värit minusta käy kummallekin tytölle ja pojalle. Samoin ajattelen että jos meilläkin tulisi tyttö ja hän haluaisi pukeutua vain pinkkiin glitteriin niin siitä vaan, jos taas haluaisi sinistä ja vihreää traktori/dinosauruskuosia niin sekin onnistuu muitta mutkitta. Kunhan vaatteet on suht laadukkaita ja tarkoitukseensa sopivia.
Ja sukupuolineutraali kasvatus.. No, jostain kuulin että jossain, Ruotsissa kai, on vanhempia jotka eivät edes kerro lapsille ovatko nämä tyttöjä vai poikia ja nämä lapset käyvät päiväkodissa jossa heitä puhutellaan ”pikku ystäviksi” tms sukupuolineutraaliuden takia. Minusta tuo on ihan hullua. Tottakai tytön pitää tietää että hän on tyttö ja pojan että hän on poika. Ei siinä sukupuolen tietämisessä ole mitään pahaa. Mutta en pakottaisi esim. pukeutumisessa tai leluissa ”tyttöjen” tai ”Poikien” juttujen pariin. Leikin pienenä barbeilla, junaradoilla, prätkähiiri-figuureilla ja kauko-ohjattavilla autoilla, mikä nyt tuntui kivalta milloinkin 🙂 Samaa aion omille lapsille, lelut menee sen mukaan mihin lapsi tykästyy.
Kiva että olet jo miettinyt kaikkea, vaikka vauva vasta masussa onkin 🙂 Mä olen samaa mieltä, että sukupuolineutraalit päiväkodit ym. menevät ihan yli, ei tosiaan sukupuolensa tietämisessä ole mitään pahaa 🙂 Mutta just se, että ei ole mitään tyttöjen tai poikien juttuja, vaan kaikki voivat tehdä kaikkea! Mäkin leikin pienenä Prätkähiirillä!! 😀 Ihanaa raskausaikaa sinulle<3
Itselläni on 8 viikkoinen pieni tyttö vauva.
Tytöllä oli päällä keltainen body jossa taisi olla pieni apinan kuva, päässä oli keltainen tyttöjen aurinkohattu rusetilla. Eräs nainen tuli kehumaan kuinka kaunis poikani on. Ystävällisesti sanoin lapseni olevan tyttö, nainen järkyttyi ja kysyi miten tytöllä voi olla noin poikamainen vaate päällä. Olin niin hämmentynyt etten osannut edes sanoa mitään. 😀
En pue tyttöäni vain vaaleanpunaiseen tai vain tyttöjen vaatteisiin, ostan omasta mielestäni kivoja vaatteita, mutta en selvästi ns. poikien vaatteisiinkaan. Kunhan kasvaa saa myös itse valita. 🙂
En myöskään tahdo kasvattaa sukupuoli neutraalisti, tyttö saa tietää olevansa tyttö, mutta en halua myöskään tyrkyttää barbeja ja pinkkiä väriä, kaikella saa leikkiä ja värit saa itse valita kun se aika koittaa. 🙂
Voi paljon onnea pikkuisesta<3 Sun periaatteet kuulostavat samansuuntaisilta kuin itsellänikin on :)!
Voi, mitä tyylilyylejä nämä neidit onkaan 🙂
Mullahan ei siis ole lapsia, mutta oon muodostanut mielipiteeni kyllä tästäkin aiheesta ja mä oon sitä mieltä, että lastenvaatteissa tärkeintä on ehdottomasti mukavuus ja lisänä sitten tietty se, että ne miellyttää vanhemman silmää tai lapsen silmää (sitten kun lapsi itse ymmärtää niiden päälle). Ehkä joku pojan pukeminen kokonaan pinkkiin väkisin on aika överi ja halventavaakin, mutta jos se on lapselle okei, niin mikäpä siinä 🙂
Ihminen on ehkä vaan sellainen, että lähes väkisin toisen ihmisen havaittuaan mieleen tunkee ajatus ”tyttö vai poika?”. Mutta en siltikään ymmärrä sitä määrittelyä tai ainakaan sitä, että pitää ääneen ihmetellä, että ”onkos tämä nyt tyttö vai poika?” Ehkä on hyvä oppia kohtaamaan ihmisiä ihan vaan ihmisinä.
Tietenkin lapsen kuulu saada tietää onko hän itse tyttö vai poika ja niin ettei ihan yli mene se sukupuolineutraali kasvatus, mutta kyllä vähän rajoja voi rikkoa. Lapsen kiinnostuksen ehdoilla on hyvä mennä, silloin on varmasti oikeilla raiteilla. 🙂
Ja en titenkään ole mikään asiantuntija aiheessa, mutta näin ainakin itse omia lapsiani kasvattaisin! Ja sanon vielä, että teillä vaikuttaa olevan kyllä upeat kasvatusmetodit. Olen varmaan sanonutkin sen jo, mutta pakko vaan vielä sanoa, että respect 🙂
Tulin ajatelleeksi, että tuota sukupuolikysymystä kysytään varmasti paljon kielissä, joissa yksikön kolmannen persoonan pronomineja on kaksi (han/hon, he/she yms) ihan vaan, että arkipäiväinen ihmisestä puhuminen onnistuu. Tiedä sitten, jos se on aikoja sitten rantautunut Suomeen esim. Ruotsista ja/tai Venäjältä ja muokkautunut meidän malliimme. Ja onhan se sukupuoli aika määrittävä ominaisuus, itsekin puhun puolitutuille hoitolapsistani tyttönä ja poikana, koska iän käyttäminen määritteenä olisi monimutkaisempaa eikä nimiä jaksa avata aina jokaiselle uudelleen, tyttö ja poika kun toimivat niin hyvin. 😉
Mä oon tosi samoilla linjoilla sun kanssa näistä asioista 🙂 Munkin mielestä ihmiset olisi hyvä kohdata ihan vaan ihmisinä, eikä ääneen pohtia että kumman sukupuolen kanssa sitä nyt ollaan tekemisissä. Se yleensä tulee aika nopeasti esille ilman sitä suoraa kysymystäkin, jos ei ole varma 😀 Kiitos hurjan paljon sun kauniista sanoista<3 Ja ihanaa syksyä!
Essi, varmasti tuo liittyy asiaan myös! Onneksi meillä ei Suomessa ole eritelty kolmatta persoonamuotoa 😀
Meillä pojalla on luonnonkiharat hiukset, ja ne on annettu kasvaa yli ”poikamallin” hiusten. Näyttää tosin suht lyhyiltä kun menee kiharalle. Musta ne on niin ihanat! Mutta monet kerrat on luultu tytöksi, kritisoitu miksi en leikkaa pojalle oikeita poikien hiuksia. Jopa oma äitini kehotti minua tekemään niin!
Voi jos meidän lapsilla olisi kiharat, niin kyllä kasvattaisin minäkin sukupuolesta riippumatta 😀
Meillä kun esikoinen oli pieni niin kaupassa vanha rouva luuli häntä tytöksi,päällä oli tummansininen haalari missä oli auton kuva edessä 😀 sanoinkin hänelle että pieni poika tässä on,vartin päästä nähtiin sama nainen kassalla niin hän sanoi ”hei hei kaunis pikku tyttö” 😀 tais olla huono muisti.. 😀 mut samalla tavalla mäkin lapsille katon vaatteita,laatu ratkaisee ja mukavuus! Meiltä löytyy autopaito sekä pinkkejä kauluspaitoja 😀 niin ja sultakin ostin silloin kirpparilta vauvanvaatteita 🙂
Haha voieii 😀 Mun on vaan niin hankala käsittää, että miksi joku luulee vääräksi sukupuoleksi silloinkin kun vaatteista jo ihan selvästi näkee kumpi on kyseessä 😀 Laatu ja mukavuus on kaikkein tärkeintä! Toivottavasti vaatteet on olleet hyviä käytössä 😉
Mää luulen, että siksi pitää tietää sukupuoli, että osaa kohdella toista sen sukupuolen mukaisesti. Tuo ajatus nousi ekana mieleen! Miehiä ja naisia kohdellaan eri lailla, riippuen kohtelijan taustasta yms.
Ite kyllä ostan itelle miesten puoleltaki vaatteita, jos ne on sellaisia, mistä tykkään.
Tuon juuri mä haluaisin muuttaa, että kohdellaan erilailla sukupuolesta riippuen :/
Ihan tässä muutaman viikon sisällä halusin laittaa pojalleni pompulan päähän, hänellä kun päälaella olevat hiukset ovat sen verta pitkät. Kauppaan mennessä samantien tuli joku nainen kehumaan miten ihana tyttö minulla on. Kiitin vain, eikä se mua nyt mitenkään haitannut. Vaatteet ostan poikien tai tyttöjen osastolta, kunhan silmää miellyttää. En silti mekkoa tai esim. kokonaan vaaleanpunaista asua pojalleni pukisi. Kasvatan poikani poikana, mutta jos hän haluaa leikkiä nukeilla/barbeilla tai tehdä ihan oikeastaan mitä vaan ”tyttömäistä”, hän saa sen tehdä. 🙂
http://hennaana.blogspot.fi
Mun mielestä se on vähän pönttöä että heti luullaan tytöksi jos on ponnari päässä, onhan niitä monia aikuisiakin miehiä jotka pitävät tukkaa ponnarilla, eikä heitä luulla naisiksi 😀
Ai vitsi että Tiara on niin tyylikäs. 😀 Ihana. <3
Hahah hän on<3 😀
Mun pojalla on sama Kappahlin takki kuin Zeldalla kuvassa! Tykkään pukea poikaa ns. tyttöväreihin kuten punaiseen keltaiseen, koska ne sopivat pojalleni hyvin. Harvemmin tulee kuitenkaan ostettua tyttöjen puolelta mitään, koska usein leikkaukset voivat olla vähän tyttömäisiä. Mutta mun mielestä on hienoa, että vaatteita ostetaan yli sukupuolirajojen.
Ihanat tytöt sulla iina. Tykkään sun tyylistä pukea tyttöjä todella paljon 🙂
Se on ihana takki, ja tosi neutraali! Sopii hyvin kummalle vaan 🙂 Kiitos hurjan paljon kauniista sanoista ja ihanaa syksyä<3
Mä ostan meidän neidille paljon tyttömäistä vaatetta, ja tulevalle poikavauvalle poika värisiä vaatteita. Sellaisia, ettei kenellekään jää epäselväksi kumpaa sukupuolta lapsemme on. Mutta mikään kiihkoilija en ole. Tyttö kantoi päällään viime talven molon unisex haalaria, tosin päässään oli punainen talvihattu. 🙂
Eipä siinä mitään vikaa ole, kunhan ei rajoita lapsen omia mieltymyksiä sitten vanhempana siksi että ei itse ole sinut neutraalimman pukeutumisen kanssa :)!
Minulla on poika ja puen kyllä hänet ns.poikien vaatteisiin. En oikein käsitä miksi en pukisi, ei tulisi mieleen laittaa pinkkiä mekkoa päälle! Hän on vasta alla vuoden, joten saaan vielä valita vaatteet 🙂 en tykkää ollenkaan hahmo-tai auto,traktori vaatteista. Poikamme vaatteet ovat melko neutraaleja tummansinistä, valkoista, ruskeaa, mustaa.. En oikein käsitä nykyisin tätä sukupuolineutraali-hössötystä, me kuitenkin olemme tyttöjä, poikia, naisia ja miehiä.. En tarkoita, että ihmisiä todellakaan tulisi kohdella jotenkin eritavalla sukupuolesta riippuen!
Tokihan vanhemmat saavat pukea lapsensa miten haluavat! Mä oon samaa mieltä, että ihmisiä ei saisi kohdella eri tavalla sukupuolesta riippuen 🙂
Mää mietin tätä samaa just vajaa viikko sitte ku parin päivän sisään ensin pizzeriassa joku vanhempi mies alkoi vilkuttelee meiän 1,5v tytölle ja vähän aikaa juteltuaan sanoi jotenkin tyyliin ”mitäs poika, näyttää ainakin pojalta”. Menin ihan lukkoon, että mitä tuommoisessa tilanteessa voi edes vastata koska se ei ollu kysymys, tokaisu vaan. Vaatteetki tytöllä oli punaista , valkoista ja pinkkiä muistaakseni.
Sitte seuraavana päivänä meille tuli kahville isäni melko uus tuttava, jolle meiän lapsesta ei ilmeisesti oltu puhuttu yhtään mitään koska hän viittasi tyttöön pariinkin kertaan poikana ennen kuin kukaan tajusi korjata. Nytkään vaatteet ei edes olleet kovin neutraalit tai poikamaiset.
En ymmärrä sitä, että sukupuolta pitää arvailla tai tuoda esiin. No okei itse saatan välillä ulkona ollessamme sanoa jos tyttö osoittaa jotain lasta tai aikuista, että siellä on tyttö, siellä on poika tai siellä on nainen (en myöskään ymmärrä sitä, että kaikki vieraat naiset on tätejä, mutta se nyt on asia erikseen), mutta välillä siellä on lapsi tai naapuri tms.
Vaatteista sen verran, että meilläkin tytöllä on paljon turkooseja ja vihreitä vaatteita vaikkei ne leikkaikseltaankaan ois tyttömäisiä. Myönnän, että välillä itseäkin häiritsee jos tyttö näyttää liikaa pojalta vaatteiden perusteella, mutta sitten laitan sinisen paidan kanssa pinkit housut ja sillä selvä. Jos joku luulee meiän tyttöä pojaksi ni mua ei haittaa kunhan ihmiset eivät sitä huutele niin paljon, että tyttö itse luulee olevansa poika.
Ja meillä leikitään prätkähiirillä ja autoilla nukke- ja pehmoleikkien välissä 🙂
Mun on pakko kommentoida tohon tätiasiaan sen verran, että itseäni ottaa suuresti päähän se, että mua selvästi vanhemmat, etenkin naiset, sanoo mua tädiksi lapsilleen. En edes varsinaisesti tiedä midtä se ketutus johtuu, mutta onpahan ärsyttävää! Eno siis ole vielä yhdenkään lapsen täti, enkä koe olevani 22 vuotiaana edes vielä täti-iässä.
täytyy tähän kommentoida, että minuakin ärsytti sama asia suunnattomasti ennen kuin sain lapsen. Ja nykyään kuitenkin sanon itsekin kaikkia naisia helpommin ”tädeiksi” kuin vaikka naisiksi tai sitten äideiksi 🙂 välillä kyllä koitan puhua naisesta, mutta esim kirjastossa on niin helpoa sanoa tädiksi sitä virkailijaa, kun kirjastovirkailija tai nainen kuulostaisi niin töksähtävältä. Olen itsekin tosiaan ollut kirjastossa töissä ja siellä aina ärsytti, kun usein sanottiin tädiksi. 🙂 mikähän voisi olla tilalle sellainen vähemmän ärsyttävä sana..
Mä olin 17-vuotiaana pienessä vaayekaupassa töissä, jossa sitten eräs isä kävi tyttärensä kanssa. Tyttö katseli huiveja ja kun ei saanut niitä viikattua takaisin pinoon, niin isä sanoi: ”anna ne vaan tädille” ja sitten vasta ilmeisesti katsoi mua, kun ilme oli vähän jännittävä ja tytölleenkin sopersi: ”eikun siis tytölle tai myyjälle…” ja äkkiä pois paikalta 😀 Mua vaan nauratti.
Omalle lapselleni mä puhun ihan pojista/miehistä, en sedistä. Naisista tulee kyllä helpommin sanottua täti tai tyttö kuin nainen, en tiedä onko nainen sitten jotenkin hankalampi sana?
”En ymmärrä sitä, että sukupuolta pitää arvailla tai tuoda esiin. No okei itse saatan välillä ulkona ollessamme sanoa jos tyttö osoittaa jotain lasta tai aikuista, että siellä on tyttö, siellä on poika tai siellä on nainen (en myöskään ymmärrä sitä, että kaikki vieraat naiset on tätejä, mutta se nyt on asia erikseen), mutta välillä siellä on lapsi tai naapuri tms.”
Juurikin näin, kyllä mäkin saatan puhua tyttönä tai poikana lapsille jostain toisesta lapsesta tms. mutta en koskaan silloin jos en ole ihan sataprosenttisen varma että olen oikeassa 😀 Silloin sanon vaan että kaveri tai lapsi 🙂
Mä en koskaan kutsu ketään nuoria naisia tädeiksi tai miehiä sediksi, meillä tätejä ovat vain vanhemmat rouvashenkilöt, ja ne jotka itse itseään kutsuvat tädiksi 🙂
Itselläni ei ole lapsia eikä lähipiirissä juurikaan pieniä lapsia, mutta blogissa esiintyvistä kuvista ei aina saa tarkkaan selvää onko Zelda tai Tiara poika vai tyttö.. Molemmilla on vielä sellaiset kasvonpiirteet ja tietyt vaatteet, että menis kummasta vain. Onhan pojilla pitkiä tukkia ja jos ei osta sukupuoleen viittavia vaatteita niin ei kyllä minusta voi loukkaantua, jos joku sanookin tyttöö pojaksi ja sitten vain pitää kertoa hänen olleen väärässä. Itseäni on pikkulapsi sanonut sedäksi vielä n. 20 vuotiaana, joten eipä se sukupuoli-ihmettely oo aina niin ikään sidottua 😀
Tänkin kirjotuksen kuvista voisi luulla tyttöjä pojiksi, jos en tietäisi 🙂
Tässäpä ei nyt ollutkaan kyse siitä, mitä luulee vaatteiden perusteella, vaan siitä, tarvitseeko sitä omaa luuloaan ihmetellä lapsen kuullen 🙂 Minun mielestäni ei tarvitse.
Oon tässä suunnitellut kirjoittavani aivan samasta aiheesta, sen verran paljon tämä aihe pyörinyt mielessä viime aikoina! Mulla on poikavauva ja oon sitä mieltä, että tytöille on Suomen kaupoissa tarjolla paljon kivempia vaatteita ja paljon enemmän.. En oo koskaan ymmärtänyt mistä tämä johtuu. Ne peruspoikavärit eli kirkas sininen ja kirkas vihreä ei vaan kuulu mun suosikkeihin, joitain poikkeuksia lukuunottamatta. Mä tykkään paljon enemmän tummansinisestä, tummanvihreästä ja sitten ihan valkoisesta, beigestä ja harmaasta. Tykkään ostaa pojalle neutraalin värisiä vaatteita ja mulla onkin paljon vaatteita mitkä menisi molemmille sukupuolille. Veikkaan että jos mulla olisi tyttö niin myös hänelle ostelisin pääosin noita neutraaleja värejä. Lastani ei ole tytöksi luultu, koska kasvonpiirteet on aika poikamaiset mutta oon kyllä kuullut että jotkut hänen vaatteistaan olisi tyttömäisiä. Esimerkkinä eläinkuosit, jotkut mieltävät leopardikuosin tyttöjen jutuksi vaikka mun mielestä se menee ihan kummalle vaan! Niinpä meillä pukeudutaan myös leopardiin 🙂 Suurimman osan vaatteista ostan kyllä poikien puolelta, vaikka Lindexiltä mukaan on lähtenyt vaatteita myös tyttöjen puolelta. Oon sitä mieltä, että lapset on lapsia, miksi heitä pitää niin kovasti luokitella tyttö- tai poikamaisiksi? Lapseni ollessa vanhempi, saa hän tietysti itse vaikuttaa vaatteisiinsa ja valita niitä sinisiä autopaitoja jos haluaa. Vaaleanpunaiset värit sekä rusetit ja röyhelöt jätän pojalle ostamatta, mutta muuten en jaksa olla niin tarkka noissa jutuissa, olkoon muut mitä mieltä vaan 🙂
P.S. Tuo Zeldan vihreä takki on aivan ihana!
Kiitoksia paljon<3 Meillä kuulostaa olevan aika samantyylinen suhtautuminen tähän asiaan! Tosin itse olen välillä aivan ihastuksissa myös kirkkaista väreistä, mutta se ei nyt ollut se pointti 😀 Ja munkin mielestä eläinkuosit sopivat myös pojalle, on Otollakin käärmeennahkalippis ja leoparditeepaita, eikä kukaan silti luule sitä tytöksi vaikka pään päällä komeilee vielä pikkumyynuttura ;D
Kylläpäs tästä aiheesta nyt jokainen bloggari kirjoittaa samaan aikaan.
Tuskin ne tytöttelijät tai pojittelijat haluaa sen kummemmin kenenkään lapsia määritellä, se on vain puhekielen tapa puhutella lapsia. Ihan kuten aikuisia kutsutaan naisiksi tai miehiksi, tädeiksi tai sediksi. Kannattaako siitä nyt itseensä ottaa, nykyään pitäisi varoa kaikkea, kun aina joku loukkaantuu jostakin ilmaisusta.
Olikohan tää kommentti jollekin toiselle niistä bloggareista tarkoitettu, kun itse en ainakaan huomaa kirjoittaneeni loukkaantumisesta mitään? :O
Juuri eilen meidän tyttöä kutsuttiin pikkumieheksi. Kaikki vaatteet olivat tyttöjen osastolta hankittu, mutta värimaailma suurimmaksi osaksi harmaata ja sinistä, pienin pinkein yksityiskohdin. En loukkaantunut, huvitti vain 🙂 Puen tyttöä vähän kaikenlaisiin väreihin ja tyyleihin, mikä nyt omaa silmää miellyttää. Joskus korostetun tyttömäisesti, joskus neutraalisti, joskus jopa hieman poikamaisesti. Lempivärini on sininen, joten toki puen sitä tytöllekin. Tytöllä itsellään ei vielä mielipidettä vaatteisiinsa ole. Minusta on älytöntä korostaa lapsen sukupuolta joka käänteessä muille. Muiden suhtautuminen lapseen pitäisi olla sama, on kyseessä sitten tyttö tai poika. Toki jos tykkää pukea lasta korostetun tyttömäisesti, niin ei siinä mitään vikaa ole. Mutta jos ei tykkää, kuten minä en aina tykkää, niin ei siinäkään vikaa pitäisi olla. Vanhoille ihmisille tuntuu tuo sukupuoli olevan tärkeää tietää ja näyttää, nuoremmat ihmiset ovat vähän vähemmän mustavalkoisia asian suhteen.
Mä olen niin samaa mieltä sun kanssa! 🙂 Suhtautumisen pitäisi olla sama, sukupuolesta huolimatta! Toivottavasti vuosien kuluessa asiat muuttuvat yhä enemmän siihen suuntaan 🙂
Jos joskus saan lapsia, aion ostaa vaatteet sen perusteella, mitkä näyttävät hyvältä, ovat laadukkaita ja tuntuvat hyvältä päällä (mikäli sen pystyn itse arvioimaan). Saattaa olla, että niitä värejä, joista en itse tykkää, tulee luonnostaan vähän välteltyä. Mun mielestä pienellä lapsella ei tarvi näkyä ulospäin kumpaa sukupuolta edustaa. Lapsi päättäköön sitten vanhemmalla iällä sen miten feminiiniseltä tai maskuliiniselta tahtoo näyttää, mitkä kuosit ja värit ovat kivoja. Mielipiteeni sukupuolineutraalista kasvatuksesta on aika neutraali. Minulle on ok, jos se on jonkun muun kasvatustapa, mutta itse en välttämättä täysin sukupuolineutraalille kasvatuslinjalle lähtisi. Esimerkiksi tytölle ostaisin sekä hameita/mekkoja että housuja, en vain housuja ja pojalle tuskin tulisi noita hameita/mekkoja ostettua, ellei hän itse niin toivoisi.
Samoilla linjoilla sinunkin kanssa 🙂 Ihan hyvin voi pukea lapsiaan omien mieltymystensä mukaan, kunhan antaa lapsen sopivan ikäisenä päättää itse omasta pukeutumisestaan ja siitä kuinka feminiininen tai maskuliininen haluaa olla 🙂
Minun kohta puolivuotiasta tyttöä luullaan lähes aina pojaksi ihan sama mitä päällä on. Raukka on niin isänsä näköinen 😛
Itse tykkään ostella pienelle vaatteita sen mukaan mitkä näyttävät kivoilta ja ovat todennäköisesti toimivat käytössä.
Haha voi toista :D<3 Samoilla periaatteilla ostetaan mekin vaatteita!
Tää oli hyvä teksti! Itseäni vaan alkoi hymyilyttämään kohta ”Eikö olisi vaikka helpompi kysyä lapsen nimeä, jolloin yleensä se sukupuolikin selviää ihan luonnollisesti ja kohteliaasti.” Useinhan se saattaa olla juuri se nimi, josta ei itsessään selviä lapsen sukupuoli. Mulla on tulossa omaan nimiaiheiseen blogiini piakkoin juttua nimitrendeistä, ja tulevaisuuden nimisuuntauksien kohdalla yhtenä trendinä on juuri sukupuolineutraalit nimet. Ainakin itse nimifriikkinä olen huomannut, että ne ovat nykyisin entistä suositumpia. Itseäni tämä ei haittaa, eikä se ole minulta mitenkään pois, jos joku haluaa antaa lapselleen nimen, josta sukupuoli ei suoraan selviä. Välillä vaan tulee itsellä hieman hassu olo, kun kuulee puhuttavan esimerkiksi Kuurasta ja Ilosta, ja automaattisesti muodostaa mielessään jonkinlaisen kuvan kyseisestä henkilöstä, mutta sitten selviääkin ettei mielikuva vastaa todellisuutta ainakaan sukupuolen osalta… 🙂
No se on kyllä hyvä pointti nykyaikana, kun sukupuolineutraalit luonto- ja muut nimet yleistyvät :D! Mäkin oon tosi kiinnostunut nimistä, pakko käydä kurkkimassa sun blogia :)!!
No mutta sinähän nimenomaan kasvatat lapsiasi sukupuolisensitiiviesti tämän kuvauksen perusteella! Eihän se tarkoita barbien kieltämistä tytöiltä, vaan sitä että aikuiset kiinnittävät huomiota omaan käytökseensä ja pyrkivät siihen, etteivät suhtaudu lapseen stereotyyppisten roolien mukaisesti. Ei tyttöjen tarvitse muuttua pojiksi tai toisin päin, mutta tytötkin saavat riehua ja pojatkin saavat olla hoivaavia.
Kun päiväkodeissa oli pilottikampanja sukupuolisensitiivisyyteen liityen, huomio kiinnittyi eniten siihen, miten aikuiset työntekijät suhtautuivat lapsiin. Päiväkodin arkea videoitiin, sitä analysoitiin ja sen pohjalta pyrittiin kehittymään. Tutkimuksessa huomattiin esimerkiksi, että tyttöjä käytettiin enemmän aikuisten ”apulaisina” erilaisten esineiden viemisessä ja tuomisessa ja pojat saivat enemmän huomiota ohjatussa toiminnassa. Täällä on lisää juttua tuosta tutkimuksesta: http://www.naisunioni.fi/doc/esite_tasa-arvo.syksy_2013.pdf
Kuulostaa kuitenkin siltä, että Tiara ja Zelda saavat olla juuri sellaisia kuin ovat <3
Se on ihan totta, sukupuoliSENSITIIVISESTI nimenomaan, mutta sukupuoliNEUTRAALISTI en missään nimessä :D! Sukupuolisensitiivisyys on hyvä asia, ja juuri sillä periaatteella haluan kasvattaa, mitään ei kielletä tai tyrkytetä sukupuolen vuoksi, mutta omaa sukupuolta ei kuitenkaaan peitellä 🙂 Sitä mä vain haluan että lapset saavat toteuttaa itseään juuri niinkuin hyvältä tuntuu! Kiitos mielenkiintoisesta linkistä, täytyy ehdottomasti käydä lukemassa 🙂
Mä mietin tässä pari päivää sitten IHAN samaa! Harmittelin mielessäni, kun toppavaatteiden värit eivät oikein iske ja että ”ainoa väri mikä sopii jo olemassa oleviin asusteisiin ja josta huomaa että neiti E on tyttö” ja samassa oikein säpsähdin ja mietin että niin, miksi ihmeessä siitä tarvitsisi nähdä, että se on juuri tyttö? Ja sen jälkeen tulikin ekana mieleen Tiaran pukeutuminen, joka on mun mielestä aivan huippu! 🙂 Ihanaa, että tyttöjäkin uskalletaan pukea kovemmalla asenteella 🙂
Hahah voi sua :DD <3 Kiitos paljon<3 Mä tykkään pukea tyttöjä samalla mentaliteetilla kuin itseäni, tosin pidän mielessä just sen että vaatteet on kuitenkin ikään sopivia, ja ennenkaikkea mukavia, omasta mukavuudesta ei niin väliksi, kuten hirvittävät rakot Berliinin reissussa osoittivat :—-D
Kyllä, Kiira on joidenkin ihmisten silmissä poika aika useastikin. Ostamme lapsellemme vaatteita josta itse pidämme. Emme välitä juuri ollenkaan väristä, kuvioista tai miltä osastolta vaatteet ovat ostettu. Sori, valehtelin. En osta Kiiralle vaaleanpunaista mallistoa. En siedä vaaleanpunaista. Sen minun vanhemmat tietävät ja silti he vasta ostivat pinkkiä vaatteita tytölle, aivan liikaa. Apua!
Kun ostamme Kiiralle vaatteita emme katso (niinkuin jo mainitsinkin) mille sukupolvelle vaate on tarkoitettu. Kysymme häneltä jos hän pitää siitä sekä otamme huomioon jos hän pystyy kunnolla leikkimään tietyssä vaatekappaleessa. En ymmärrä sitä pointtia, miksi kaupoissa on tight farkkuja. Eihän lapset voi niillä kunnolla kiivetä ja juosta? Tästä nimenomaan raivostuin vanhemmilleni. Joo, he kyllä pahastuivat.
Kannatan sukupuolineutraalista kasvatusta. Yritän parhaani antaa lapsellemme monta vaihtoehtoa. Hän leikkii mieluiten autoilla, mutta Kiira on alkanut enemmän hoitamaan nukkeaansa. Vältän myös sanoa että ”katso pojat pelaavat jalkapalloa”, joten hän ei luulisi että tämä urheilu olisi juuri pojille tarkoitettu.
Jes, nyt sänkyä petämään. Mummolassa ollaan tämän viikonlopun (jos ei pidempää). Luoja auta minua, ettei Kiiralle enään pinkkiä vaatteita tuoda 😀 Haluan monivärisen vaatekaapin lapsellemme. Miksi ihmiset eivät hyväksy ostamaan lapsellemme ”poikien”vaatteita??
P.s mieheni mummo sanoi ” ettehän voi pukea pojallenne (sukupuolea ei tietty ennen synnytystä) vaaleanpunaista bodyä?”. Sanoin että kyllä puen, vaatehan se on.
Se vaaleanpunainen Pikku-Myy body taitaa olla ainut pinkki jonka olen itse ostanut. Kaverini pakoitti.. hänen lempivärinsä.
Meillä kuulostaa olevan tosi samanlaiset periaatteet lasten vaatetuksen suhteen 🙂 Pääosassa lapsen mukavuus, ja se että lapsi itse tykkää vaatteista 🙂 Mun mielestä on ehdottoman tärkeää opettaa juuri se, että ei ole poikien juttuja ja tyttöjen juttuja, vaan kaikki voivat tehdä kaikkea 🙂 Ihanaa alkanutta syksyä teille<3 PS: Mä en inhoa pinkkiä, mutta sitä ei vaan tule ikinä ostettua kun on niin paljon kaikkia muita kivoja värejä 😀
Minulla ei vielä lapsia ole, mutta todennäköisesti tulen pukemaan mahdolliset lapseni suunnilleen sukupuolen mukaisesti, mutta ei niin että poika puettaisiin vain siniseen ja tyttö vain punaiseen, sillä onneksi on olemassa myös sinisiä tyttöjen vaatteita ja punaisia poikien vaatteita 🙂 Jossain määrin aion kyllä luultavasti käyttää myös sukupuolineutraaleja vaatteita, mutta en pidä sitä mitenkään pahana asiana että sukupuolen pystyy päättelemään lapsen vaatetuksesta, minusta on turha yrittää ”piilottaa” sukupuolta sillä ei se mihinkään kuitenkaan katoa. Mutta, jos poikani tahtoo vaaleanpunaisen paidan tai tyttöni dinosauruskuvaisen paidan niin kyllä sen voisin ostaa! Ja samoin antaisin leikkiä mitä tahansa leikkejä mistä tykkäisivät, ei pelkästään niitä ”oman sukupuolen leikkejä”. En siis pyri olemaan täysin sukupuolineutraali. Mutta kannustaisin lasta olemaan sellainen kuin itse haluaa olla, millainen se sitten onkaan 🙂
Teillä on kyllä tyylikkäät ja söpöt tytöt! 😀
Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Nykyään itseäni jo vähän ärsyttää vanhemmat, jotka ihan provotakseen pukevat lapsiansa vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin ja kehuskelevat sillä, mikä minusta vie jo pointin asialta. Eikö kuitenkin tarkoituksena ole juuri se, että sukupuolella ei ole väliä.
Mä olen samaa mieltä, että ei ole mitään järkeä tarkoituksella piilotella sukupuolta, en mäkään niin tee mitenkään tarkoituksenmukaisesti 🙂 Ei siinä mitään pahaa ole että sukupuolen pystyy päättelemään, se ei ollenkaan ollut mun pointti, lähinnä halusin vain juuri tuoda esille sitä, että on hölmöä möläytellä lasten itsensä kuullen 😀 Kiitos paljon<3 Ja ehdottomasti tärkeintä on se että lapsi saa olla oma itsensä!
Mun poikaa luullaan ihan koko ajan tytöksi, vaikka puen hänet omasta mielestä enemmän poikamaisesti, en siksi, että ne on poikien vaatteita, vaan siksi, että ne näyttää kivoilta. Suurin syy on varmaan hänen isot siniset silmät ja olkapäille ulottuvat korkkiruuvikiharat :D. Kun joku sanoo, että onpas suloinen tyttö ni hymyilen vaan nätisti ja kiitän, ihan sama, kun hän ei sitä vielä ainakaan itse ymmärrä 🙂 sun tytöillä on kauniita vaatteita 🙂
Voi ihanat kiharat<3 Mä en kans leikkais kyllä lyhyeksi, oli ne pojalla tai tytöllä, kiharoissa on vaa jotain niin valloittavaa :D! Kiitos hurjasti<3
Meiän tytöillä on ollut syntymästä asti niin paljon tukkaa, että koskaan ei oo luultu pojaksi, vaikka välillä heillä on ”poikamaisempia” vaatteita. Myönnän, että tietoisesti vauvaa puen enemmän tyttömäisempiin vaatteisiin, mutta vaille 5v esikoistyttö on jo niin tietoinen omasta tyylistään, että hän valitsee itse vaatteensa. Välillä hänellä on prinsessapäiviä ja välillä urheilullisempia päiviä. Saa pukea päällensä ihan mitä haluaa, niin kauan kuin on säänmukaista ja lapselle sopivaa 🙂 Mitään ”pikkuaikuisvaatteita” ei meille osteta (esmes jotkut mikroshortsit, todella minihame tai jotkut supertiukat farkut tms). 2,5v poika on niin futisfani, että käyttäis pelkästään futisvaatteita, mutta on joskus vetänyt päällensä kyllä siskon hameenkin!
Mä tykkään itse pikkuaikuistyylistä, jos sen toteuttaa tyylikkäästi, eikä niin että laittaa lapselle jotain aikuisilla seksikkäinä pidettyjä vaatteita, kuten just mainitsemasi mikroshortsit esim. 🙂 Musta on kiva pukea tytöille kaupunkireissulle nahkatakki, superstretchfarkut ja joku nätti paita esim. Meidän tytöt käyttävät farkuista vain superstretch-farkkuja, niinkuin mäkin. Ne kun ovat tiukkuudestaan huolimatta yhtä mukavia kuin leggingssit :)! Ulkoiluun, kerhoiluun ja leikkimiseen vaatteita valitessa mä laitan etusijalle aina vaan mukavuuden, ja ei ole niin väliä sopivatko paita ja housut yhteen. Kaupungille lähtiessä on hauska vähän panostaa, ja pukeutua itse tyttöjen kanssa samaan tyyliin, mukavuudesta tinkimättä 😀
Voi ku Zelda on sulosen näkönen erityisesti siinä alimmassa kuvassa, jossa hän istuu 🙂 Ja Tiara näyttää ihan rokkarilta nois kuteissa 😀 Mun mielestä on muuten kiva, että vaatteita valitessa kiinnität huomiota lapsen luonteeseen ja liikkuvuuteen. Mä oon ymmärtänyt, että Zelda on huomattavasti kiipeilevämpi kuin Tiara, jolloin automaattisesti kaikki Tiaran vanhat vaatteet ei välttämättä sovikaan Zeldan menoihin. Hienoa, että huomioit näitä asioita etkä yritä tunkee lapsia tietynlaiseen muottiin vaatteiden ja lelujen perusteella!
Mulla ei siis lapsia ole, mutta kerran oltiin siskon ja meidän serkun kanssa ulkona. Meidän serkulla oli just nimenomaan joku pinkki haalari päällä ja joku vanha mummo tuli raivoamaan mun siskolle siitä, kun nuoret hommaavat lapsia ja kaiken lisäksi pukevat vielä pojat pinkkeihin haalareihin. Itse kun olen aika tiukkasanainen suustani, jos sille päälle satun, niin tokaisin rouvalle, että ei aina niitä arvauksia, loukkauksia ja solvauksia tarvi huudella, kun on/voi olla väärässä. Rouva suuttui mulle, kun menin sen ääneen sanomaan…
Mutta jos mä joskus omia lapsia saan niin ehdottomasti ostan niille vaatteita, jotka miellyttävät mun omaa silmään. Paitsi tietenkin lapsen kasvaessa saa itse vaikuttaa, aivan kuten teilläkin 🙂 Samalla tavalla mä itselleni ostan vaatteita: mikä miellyttää silmään. Ei mua kiinnosta, että onko se tyttöjen vai poikien puolelta, kuhan se sopii mulle ja on mun mielestä kivan näköinen! Just eilen pohdin, että syksy on tulossa ja tarvis takkia ostaa… Mitä luultavammin mä bongailen sen jostain miesten osastolta…. Dressmannilla katottiin yks päivä pitkään, kun poikaystävän kanssa kateltiin kauluspaitoja ja se olinkin sitten minä, joka niitä paitoja rupes sovittelee 😀 Oli myyjillä näkemisen arvoiset ilmeet!
Ihana kommentti sinulta! Kiitos paljon kauniista sanoista<3 Mulle on ehdottoman tärkeää se, että vaatteet sopivat juuri sen tyypin tarpeisiin kuka niitä käyttää. Zelda ei ole ainakaan vielä mikään mekoissa keikistelijä vaan juurikin menevä ja kokoajan koheltava neiti, joten mekko puetaan päälle aika harvoin. Tunikat menee kyllä, kunhan eivät ole liian pitkiä 😀 Tipa taas rakastaa prinsessamekkoja, ja koheltaa harvoin 😀
Hyvä kun sanoit ääneen sille rouvalle, voikun mäkin uskaltaisin aina sanoa :D!! Sulla on hyvät periaatteet ja oot rohkea tyyppi, jatka samaan malliin! Mahtavaa syksyä sulle ja poikaystävällesi<3
Niin ja meillä lapset leikkivät kaikki kaikella 🙂
Se on hyvä :)!
Minua on melko pitkällekin varhais-nuoruuteen luultu pojaksi, johtuen ehkä pituudesta ja ruumiinrakenteestani yleensä, mutta aika pitkään pukeuduin isoveljen vanhoihin vaatteisiin omasta vapaasta tahdostani. Ehkä sitä ajattelee että tytöt harvemmin käyttävät Lassi&Leevi-paitoja tai pitävät lippalakkia nurinperin lippa takaraivolla. Vanhemmat kyllä aina korjasivat tuntemattomien arvailut, mutta ehkä jotain pientä on minulla jäänyt hampaankoloon. Vaikka nykyään jää tuskin epäselväksi muille kumpaa sukupuolta edustan, haluan jotenkin alleviivata pukeutumisella olevani nainen. Siksi välillä kun heitän ison t-paidan ja vetäisen conssit jalkaan mietin onko ok lähteä näin tuntemattomien keskelle, ettei vaan jäisi arvailujen varaan että mikäs omituinen otus tuo on.
Tosin loppujen lopuksi kyse on siitä, miten vanhemmat kasvattavat ja tukevat lapsen/nuoren identiteetin kehitystä ja kehittymistä. Voihan ällösöpöön prinsessamekkoon puettu tyttö kasvattuaan naiseksi ottaa tietoisesti pukeutumistyylinsä miesten maailmasta ja kiinnostua muutenkin ns. miesten jutuista.
…Josta mulle tuli vielä sellainenkin pieni kipuilu mieleen etten siedä sitä, että mies kantaa aina raskaat kamat tai ajaa autolla koska miehet tekee niin. Multa löytyy ruista ranteesta ja ajokorttikin, joten hoidan itse hommani, stn! 😉
Hyvän aiheen olet nostanut esille, eikä koske välttämättä pelkästään perheellisiä, vaan meillä lapsettomillakin löytyy näkökulmaa asiaan 🙂
Kiitos paljon!! 🙂 Kyllä tämä on tärkeä aihe, ja musta on kiva että myös lapsettomilla on asiaan sanottavaa, kaikenlaiset näkökulmat ja mielipiteet ovat tervetulleita! 🙂
Mua luultiin aina pikkulapsena pojaksi, kun tykkäsin vihreistä dinosaurusvaatteista 😀 Nykyään taas mun tyyli on tosi naisellinen, ja tykkään korostaa naiseuttani vaatteilla! Niin sitä vaan tyyli muuttuu 🙂 hienoa on se, että saa pukeutua juuri niinkuin itse haluaa ja tuoda pukeutumisellaan esille niitä asioita mitä pitää tärkeänä 🙂 Ihanaa syksyä sinulle<3
Jälleen todella hyvä kirjoitus!
Jos en ole varma lapsen sukupuolesta vaikka puistossa, kysyn ennemmin nimeä, kuin ´´onko tyttö?” aijaa eivai..
Kerran kassajonossa yksi papparainen alkoi suoraan puhuttelemaan meidän lasta, että ´´onpas pojalla hienot kengät” Hymyilin vain, sillä osui oikeaan, mutta hetken päästä paappa kääntyi uudelleen ja totesi ´´vai onko se tyttö, en minä tiedä” mietin mielessäni, että etpäs voikkaan niin tietää, mutta vastasin sitten vain, että kyllä meni ensin ihan oikein.
Vaatteista, niin en mä ajattele vaatetta ostettaessa, että ´´eikai Keviniä tässä vaatteessa luulla tytöksi” jos vaate on kiva, ostan sen. Koko pinkkiin en ehkä lähtisi pukemaan, tai prinsessa mekkoihin, tai laittaisi hiuspantaa (vaikka kovin mieli tekisi – ne on niiiin söpöjä!), mutta kyllä meillä on ollut esim kirkkaan pinkki T-paita normi farkkujen kanssa käytössä.
Saan usein sanoa miehelle asiasta, että ei tarvitse kategorioida, kun olen ostanut vaikkapa vaalean mintun väriset farkkulegginsit ja tämä tulee vinkumaan, niin, että myös poika kuulee, kuinka olen mennyt ostamaan TYTTÖJEN housut pojalle.. Onneksi poika ollut vielä niin pieni tuolloin, ettei tajunnut, varuiksi piti kuitenkin selittää perään, että isi vitsailee, ei ole tyttöjen housut vaan lasten housut 😀
Tai se, kuinka joku katsoo lapsen sukupuolta esim. vaunujen perusteella. Kyllä voi poikavauvaakin työnnellä pinkeissä vaunuissa, mistäs kukaan sitä tietää, jos kyseisellä vauvalla on isosisko, jolle vaunut on ostettu!
Olen just samoilla linjoilla sun kanssa! 🙂 Hyvä että olet sanonut miehellesikin asiasta. Kyllä mä sen ymmärrän että jotkut kokevat edelleen sukupuoliroolit vahvana, ja haluaisivat pitää vanhentuneista käsityksistä kiinni, mutta tosiaan lapsen kuullen ei kyllä ole kiva jos sanoo, että lapselle ei siirry ne käsitykset. Ja tosiaan miksi ei voisi olla pojallakin vaaleanpunaiset vaunut! Toivottavasti yhteiskunta jatkaa kehitystään suvaitsevampaan suuntaan, ja saadaan vielä joskus nähdä, miten niitä pidetään outoina, jotka pitävät väkisin kiinni sukupuolirooleista ja jaottelevat asioita tyttöjen ja poikien jutuiksi. Kivaa syksyä sulle!
Heh, kävipäs hauskasti, joten oli pakko tulla lisäämään tämä tähän samalla kun kurkkasin ootko vastannu, eli:
juuri, kun olin kommentoinut tähän, palasin lukaisemaan oman blogin kommentteja ja mitä mä luen:
´´Miksi kevinillä on tyttöjen paita/mekko ensimmäisessä kuvassa?:o”
Mielenkiintoinen kommentti sinänsä, että tuossa kyseisessä kuvassa pojallani on päällään lyhyt MUSTA haalari, jossa on valkoisia norsun, seepran ja kiraffin kuvia 😀
”Sukupuolineutraalia kasvatusta mä en oikein ymmärrä, koska onhan nyt jokaisella ihan fyysiset todisteet siitä, onko tyttö vai poika.”
Biologinen sukupuoli ei aina vastaa kylläkään henkilön omaa kokemusta sukupuolesta. Lisäksi sukupuolielimet voivat olla myös jonkun muun näköiset kuin peruspenis tai -vagina. Mielestäni pikkulapsi voi olla huoletta ihan lapsi vaan, ja isompana itse määritellä tai olla määrittelemättä laisinkaan onko tyttö,poika, ei kumpikaan tai jotain siltä väliltä. Pelkät genitaalit kun kertovat ihmisestä ja hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan tai sukupuolestaan lopulta aika vähän.
Vauvan pukeminen esim. Hello Kitty-kuosiin tai pinkkiin on mielestäni ihan OK, oli kyseessä sitten tyttö- tai poikavauva. Mini-ihmisen vaatevalinnat kun ovat auttamatta vanhempien vastuulla. Pikkupoika saa halutessaan pukeutua mekkoon, mutta vanhemmat eivät saa pukea poikaa väkisin mekkoon jos tämä ei halua. Toki sekin on kulttuurisesti määriteltyä että mekko on tyttöjen vaate, eikä kaikissa kulttuureissa edes näin ole…
(Saivartelu on mukavaa :D)
Sä olet tismalleen oikeassa ja oon sun kanssa samaa mieltä 🙂 Musta on hienoa että yhä useammin ihmiset uskaltavat olla juuri sitä sukupuolta, miltä itsestä tuntuu, eikä niin että antavat fyysisen sukupuolen ja ulkopuolisten paineiden määrittää, mitä uskaltavat olla, ja kärsivät siksi koko elämänsä. Toivottavasti yhteiskunta jatkaa kehitystään suvaitsevampaan suuntaan 🙂 Ihanaa syksyä sinulle!
Olen lukenut tätä postausta jo pariin otteeseen. Musta tuntuu, että en ole edes varsinaisesti ajatellut koko asiaa sen kummemmin kuin vasta nyt tytön kasvettua.. Mielestäni jokainen saa olla se IHMINEN, joka on. Siis että ei sitä voi vaatteilla muuttaa tai sillä, että millä leluilla antaa leikkiä tai millä ei. Tytölle on vauvasta asti puettu juuri sellaisia vaatteita, mistä olen tykännyt tai myöhemmin mistä tyttö on tykännyt. Olen muutamaan otteeseen ostanut poikien osastolta vaatteita ja yhden kevään tytöllä oli myös Molon musta haalari. Ja pari kertaa tyttöä on luultu pojaksi. Myös autoilla on leikitty siinä kuin nukeillakin. Olen kyllä huomannut, että mieluummin tyttö leikkii nukeilla kuin autoilla, mutta en ole koskaan esim. sanonut, että ”tytöt leikkii vain nukeilla” tai vastaavaa. Pidän kyllä tytöillä vaaleanpunaisesta, mutta se ei ole mikään itseisarvo, käytänhän itsekin nykyään(kin) vaikkapa sinisiä vaatteita. Sukupuolineutraalisti en kasvata kuitenkaan, se olisi mielestäni jotenkin outoa.