Ensimmäinen kerhopäivä

21.08.2014

Tänään oli sitten se koko kesän odotettu ensimmäinen kerhopäivä. Hoidettiin aamulla aamutoimet yhdessä, ennenkuin Otto kävi viemässä innostuneen neidin kerhoon, ja minä lähdin työasioille. Aamulla vielä kerrattiin yhdessä, mitä kerhossa tapahtuu, ja neiti lähti oikein hyvillä mielin matkaan. Koko aamun tarkkailin jännittyneenä puhelinta, josko sieltä soitettaisiin ja käskettäisiin tulla hakemaan etukäteen tai jotain muuta. Ei siksi ettenkö olisi uskonut että Tipa pärjää, mutta tiedätte varmaan, että ensimmäinen päivä jännittää aina. Olin innokkaana hakemassa neitiä jo varttia ennen kerhon loppumista, siinä seisoskelin yksinäni pitkän tovin, ennenkuin muut vanhemmat, ja lopulta myös pienet kerholaiset tulivat viimein retkeltään.

Retkeltä palasi hurjan iloinen, innostunut ja mutainen esikoinen, juuri niinkuin pitikin. Maassa oli möyritty, uusia kavereita saatu, joidenkin nimet olivat jo jääneet mieleen, ja käpyjä oli kerätty ainakin sata. Kerhonohjaajat olivat ihania, molemmat kertoivat pyytämättä kattavasti miten päivä oli kenenkin osalta sujunut, ja jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Päivä oli kuulemma sujunut oikein kivasti, erittäin puheliaasti kuten yleensä, ja ei ollut kertaakaan tullut paha mieli mistään. Omien sanojensa mukaan hän odottaa jo innolla seuraavaa kerhopäivää, joka tosin on vasta ensi viikolla.

IMG_2681IMG_2685Kerhoon lähdettiin vaatteet oikeinpäin, takaisin tullessa oli housut takin päällä, haha. Toimii se noinkin!

Mua itseä jännitti varmaan enemmän kuin Tiaraa, pitäisi ottaa hänestä mallia. Kun muut vanhemmat tulivat hakupaikalle odottelemaan, he kerääntyivät rinkiin parin metrin päähän musta ja juttelivat keskenään. Mä seisoin sivummalla itsekseni, mikä tuntui aika hölmöltä. Olin juuri ollut aamun pressissä, jossa juttelin ummet ja lammet varmaan kymmenen ihmisen kanssa, joita en ollut tavannut koskaan ennen, eikä mua silloin jännittänyt tippaakaan. Vanhempien kesken tilanne on kuitenkin vähän toinen, silloin mä olen ensisijaisesti äiti. Ja nuorena äitinä en sovi ehkä heti mukaan joukkoon, kun en edusta yleisesti hyväksyttyä 30v +/-2v äitiä.

En tiedä, voin vain arvailla syitä miksi päädyin seisomaan yksin ja vain hymyilemään kohteliaasti toisten jutuille kaukaa. Ehkä muut tunsivat jo entuudestaan, tai ehkä näytin pelottavalta tai pöntöltä, ei voi tietää. Toivottavasti syksyn edetessä mäkin saan edes moikkaustuttuja toisista vanhemmista, se olisi kivaa! Tärkeintä on kuitenkin että Tipalla on kavereita, hänhän se siellä kerhossa käy enkä minä. 😀

IMG_2690-1 IMG_2711Pikkuinen kuumepotilas voi tänään jo vähän paremmin kuin eilen, mutta aika itkuista ja väsynyttä on meininki ollut tänäänkin. Toivottavasti helpottaa viikonloppua kohden, niin päästäisiin edes piipahtamaan Zeldan kummisedän läksiäisjuhlissa tyttöjen kanssa, ennenkuin tämä lähtee vaihto-oppilaaksi toiseen maahan pitkäksi aikaa. Huominen päivä levätään ihan kotosalla, ettei olo mene pahemmaksi. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Miten muilla on sujunut kerhon tai päiväkodin aloitukset tänä vuonna? Jännittikö teitä muitakin vanhempia kovasti? Oletteko nuoret äidit koskaan kokeneet jotenkin erilaista kohtelua siksi, että olette nuorempia äitejä kuin muut?


55 Responses to “Ensimmäinen kerhopäivä”

  1. Heini sanoo:

    Ihana Tipa! Kiva kuulla, että kerhon aloitus meni hyvin 🙂

    Mä oon nyt 26v, esikoisen syntyessä olin 22v ja silloin kyllä oli vähän ulkopuolinen olo perhekerhoissa. Siihen aikaan muut äidit oli lähes poikkeuksetta melkein 30v tai enemmän ja ne nuoremmat oli jossain piilossa. Nyt sitten en enää niinkää koe itseäni ulkopuoliseksi, mutta oon vaan semmonen hömelö hissukka, että välillä on vaikea päästä juttuun muiden äitien tai isien kanssa. Se riippuu niin päivästä ja siitä, että miten kerholle sattuu tulemaan. Jos tulee niin, että paikalla on vasta pari muuta vanhempaa, juttelun aloitus on jotenkin helpompaa. Jos taas tupa on jo täysi, niin en välttämättä edes kauheasti yritä tunkea juttuun mukaan vaan odottelevan vaan. Mulla on siis aika paljon myös itsestä kiinni… Nyt onneksi olen kuitenkin saanut niitä moikkaustuttuja ja myös jotain ihan kunnon kerhokavereita 🙂 Kyllä säkin takuulla saat!

    • Iina sanoo:

      Tipa on ihana <3

      Kuulostaa tutulta! Mä oon kans sellanen että pienessä porukassa uskallan jutella helpommin kuin täydessä tuvassa 😀 IHanaa että olet saanut paljon kavereita jo! Mulla ehkä haastetta tuottaa se, että nähdään aina vaan viedessä ja hakiessa muiden vanhempien kanssa, eikä silleen vietetä aikaa yhdessä pidempään 🙂 Mut toivottavasti just moikkaustuttuja ainakin! Kivaa syksyä teille<3

  2. jonu sanoo:

    Meillä alkoi tänä syksynä päiväkoti ja minua jännitti aivan kauheasti, samaan aikaan myös todella haikea olo, kun 2,5 vuotta ollu kotona lapsen kanssa ja nyt hän meneekin tarhaan. Olen kyllä onnellinen siitä että olen samassa päiväkodissa töissä missä lapseni on, tosin en tarhan puolella vaan keittiössä. Ei tarvitse olla niin pitkää aikaa erossa kun vain se työpäiväni pituus.

  3. st.brigitten sanoo:

    Mä en oo koskaan kokenut, että mua pidettäisiin jotenkin erilaisena äitinä tai ajateltaisiin mun ikää. Johtunee varmaan siitä, että näytän varmaan vanhemmalta äidiltä haha. Onko muuten mahdollista että sama järjestäjä järjestää myös perhekerhoa, ja muut äidit olisivat sitä kautta tuttuja? Meillä nimittäin perhekerho ja päiväkerho on samassa ja tietty me perhekerhossa käyvät äidit tunnetaan toisemme etukäteen 🙂

    Meillä tuo reilu 4,5v aloitti kerhon nyt maanantaina. Huomenna olis taas. Mua jännitti tosi paljon, hän kun viime vuonna kävi kans pari kertaa, mutta ei viihtynyt… Nyt viihtyi ja innolla menossa huomenna. Täällä ei alle 3-vuotiaana pääse kerhoon. Aloittaako Tiara jonkun harrastuksen lisäksi? Muistan, että puhuit jostain tanssista tms. Meillä esikoinen aloitti 2,5v:na yleisliikkarin. Sen jälkeen on ollut futiksessa (jatkaa edelleen), voimistelussa ½vuotta, luistelussa ½vuotta ja nyt sunnuntaina aloittaa sit baletin. Keskimmäinen on nyt sen 2,5v ja aloittaa temppujumpan ens ma! 🙂 Vitsi syksy on ihanaa, muistan itekki lapsena ku oli ihana jatkaa koulua ja harrastuksia syksysin <3

    • Iina sanoo:

      Ei oo tässä kerhossa samat järjestäjät kun perhekerhossa, mutta tätä samaa kerhoa on kyllä järjestetty jo aiemminkin! Että sitä kautta varmaan ovat tuttuja 🙂

      Kiva että teidän esikoinen viihtyi uudella yrittämällä paremmin kerhossa! Täällä pääsee 2,5-vuotiaasta eteenpäin kerhoon onneksi jo, ja Tiarakin täyttää kuitenkin jo alle kuukauden päästä sen kolme :)! Me mietittiin joo sitä tanssia, mutta päätettiin että tää ulkoilmakerho riittää nyt tälle syksylle, ja katotaan ensin miten siellä sujuu. Kevääksi voidaan sitten miettiä jo harrastustakin, mutta ei oteta liikaa uusia juttuja yhdellä kertaa. Harrastukset on kyllä kivoja, ja odotan innolla että meidänkin tytöt alkavat harrastaa! Syksy on kyllä ihana aika<3 Mahtavaa syksyistä viikkoa teille!

  4. Sara sanoo:

    Mä yhdyn ihan tohon, että itse kykkii sen muutaman metrin päässä muista. Mä olen huomannut kyllä, että esim puistossa oon selkeästi nuorimpia äitejä, toisinaan varmasti nuorin. Muut pölöttelee ringissä ja jakelee kahvikutsuja. Ite istun hiekkiksen reunalla ja tuijotan mykkänä hiekkakakkuja tekevää esikoista ja heijaan toisella kädellä vaunuja. Kai mäkin sitten näytän jotenkin pelottavalta kun kukaan ei lähesty. Esikoisella alkaa myös kerho vajaa parin viikon päästä ja toivottavasti se sentään otettaisiin leikkeihin mukaan vaikka ei osaa vielä sanoa juuri mitään. Saa nähdä kuinka eristäytyneeksi tunnen itteni muiden kerhoäitien keskellä. Harmittaa jotenkin kun itelläni ei muutenkaan juuri mammakavereita ole ja aika yksinäistähän se loppupeleissä on :/

    • Iina sanoo:

      Voi että, tuli suru sun puolesta! <3 Mä oon tutustunut hirveen moniin toisiin äiteihin eri FB-äitiryhmissä, ja sitä kautta saanut sitten äitiseuraa. Ei voi kuin suositella! Facebookissa on ihanan helppo tutustua ihmisiin 🙂 Toivottavasti kerhonaloitus sujuu teillä hyvin, ja toivottavasti saat äitiystäviä<3 Tsemppiä ja ihanaa syksyä teille!

  5. Petra sanoo:

    Meijän 2v11kk (syyskuussa 3v) aloitti kunnolla päiväkodin nyt maanantaina ja voi että mua jännitti miten ne ohjaajat ottaa mut ja tytön vastaan koska oon niin nuori äiti vielä 🙂 Pelotti hirveesti jos tyttö oliski jäänyt hirveesti itkemään ja hoitajat tympeitä, mutta onneksi molemmat hoitajat on ihan supermukavia ja tyttö puki tossut jalkaan, halas ja sano ”heippa, nähdään iltapäivällä” Hyvin alko, oon tosi ylpee tytöstäni ja itestäni etten hirveesti stressaamaan joutunut :)!

  6. M sanoo:

    Mun kohta 2v lapsi on käynyt keväästä asti puistotädin hoivissa leikkimässä pari kertaa viikossa. Muutama vanhempi tervehtii, moni ei katso edes päin. Itse yritän aina saada katsekontaktia ja sanoa heipat, koska noh, onhan se nyt normaalia käytöstä ja kohteliasta… Taidan olla ainoa alle 25v äiti ja vieläpä ikäisekseni nuoren näköinen, kun muut ovat selvästi noin kolmekymppisiä tai yli. Välillä mietin, että pitävätköhän noi muut minua jonain vastuuttomana teiniäitinä, mutta ehkä ne eivät tervehdi muidenkaan lasten vanhempia. 😀 Tiedä häntä.

    Positiivisena juttuna täytyy sanoa, että taannoin tutustuin leikkipuistossa täysin samanhenkiseen ja aivan ihanaan äitiin, joka paljastui yli kolmekymppiseksi. Kemioiden mätsääminen ei taida katsoa ikää ystävyyssuhteissakaan. 😉 Mutta joo, kieltämättä on ulkopuolinen olo muiden vanhempien joukossa ja vähän ahdistaa jo etukäteen kaiken maailman vanhempainillat sun muut, joita sitten joskus on tiedossa.

    • Iina sanoo:

      Se on hyvä että itse kuitenkin moikkaa ja on kohtelias, vaikka ei saisikaan heti vastakaikua. On tärkeää että antaa itsestään ystävällisen kuvan, ehkä myöhemmin joku sitten uskaltautuu kuitenkin moikkaamaan tai jutustelemaan :)! Ihana että oot tutustunut toiseen samanhenkiseen äitiin! Oon samaa mieltä että ei se ikä merkkaa sinänsä, vaan samanhenkisyys. Mutta on ehkä helpompaa löytää se samanhenkinen ihminen pienemmässä porukassa, kuin sitten just isossa kerholaisten vanhempien porukassa 😀

  7. Hanna sanoo:

    Ihanalta kuulostaa! Mene ihmeessä avoimeen perhekerhoon tyttöjen kanssa niin saatte kavereita kaikille!

    • Iina sanoo:

      Kiitos 🙂 Ollaan me sellaisessa käyty, ja on meillä paljon kavereita sekä lapsilla että mulla, nyt oli lähinnä kyse vaan muihin kerholaisten vanhempiin tutustumisesta :)!

  8. emppu sanoo:

    Hymyilin tuolle, kun yksin olit kerhon pihalla. En siksi, että on kiva olla yksin vaan kerrankin tunsin olevani samanlainen jonkun suositun ihmisen kanssa. Olen kuvitellut että olet niin sosiaalinen. Yleensä bloggaajat vaikuttaa niin täydellisiltä 🙂 ja kadehdin teitä kauniita äitejä joilla on paljon äitikavereita. Itse olen monesti lenkkarit jalassa puistossa ja luen lehteä yksikseni kun en uskalla mennä muille äideille juttelemaan kun en ymmärrä esim.merkkivaatteistä mitään.

    • Iina sanoo:

      Haha 😀 Kyllä mä olen sosiaalinen ja mulla on paljon kavereita, mutta ei se tarkoita etten mäkin voisi mennä lukkoon uudessa tilanteessa! En usko että kukaan ihminen, bloggaaja tai ei, voi olla täydellinen 🙂 Tsemppiä, toivottavasti löydät samanhenkisiä äitikavereita! Ja ei varmaan moni muukaan ole kiinnostunut merkkivaatteista, ne jotka ovat pitävät niistä vaan yleensä kovaa meteliä, (kuten minä täällä, heh) ja siksi saa kuvan että ne ovat jotenkin yleinen juttu 😀

  9. Sara sanoo:

    Mulle käy muiden vanhempien keskellä monesti samalla tavalla eli jään itse vaan seisoskelemaan pönttönä sivuun, kun muilla tuntuu olevan jo valmiiksi yhteiset jutut. Kiva seisoskella puistossa itekseen, kun muilla on omat suljetut piirit. 😀 Ja vaikka jonkunlaista keskustelua yleensä väkisinkin syntyy, niin iällä on varmasti kuitenkin aika suuri merkitys siinä saako niistä ihmisistä sitten edes puistotuttuja, joiden kanssa vois sopia milloin esimerkiksi nähdään puistossa seuraavan kerran jne.

  10. Heyni sanoo:

    Meilläkin neiti 2v aloitti tänä syksynä oman kerhonsa, joka on kerran viikossa 2 tuntia kerrallaan. Kerhopaikka oli meille ennestään tuttu, käytiin siellä viime kaudella perhekahviloissa, joten ohjaajatkin olivat jo tuttuja, eikä mun tai tytön tarvinnut jännittää ollenkaan 🙂
    Mä en ole kohdannut erilaista kohtelua vain siksi, että oon nuorempi kuin muut. Seurakunnan kerhossa tietyt ihmiset ei ehkä niin tule juttelemaan, mutta mitäpä siitä, siellä on niin paljon ihmisiä ettei kaikkien kanssa edes kerkeisi jutella, vaikka haluaisi. Perhekahviloissa kaikki on tosi kivoja ja ystävällisiä ja kesällä sovittiin monet piknikit uimarannalle erään äidin toimesta, joka on vähän vanhempana vasta saanut lapsia (n. 40v) ja hän oli ensimmäisenä pyytämässä mua mukaan 😀
    Ainoon kerran, kun joku on jotenkin mun ikääni reagoinut, oli sairaalassa tytön syntymän jälkeen. Mun huonekaveri vaihtui, kun tyttö oli 3vrk. Uusi huonekaveri tuli esittelemään itsensä ja kysyi ”missäs sun vauva on, onko se tuolla hoitajien kanssa?” vähän sellaiseen sävyyn, etten osaisi lastani hoitaa, koska satun olemaan nuori. Onneksi pystyin vastaamaan, että tyttö on teho- ja tarkkailuosaston puolella, mutta pääsee toivottavasti sieltä pian pois. Siinä vaiheessa huonekaverin ilme muuttui täysin, eikä enää meinannut saada sanaa suustaan.

    • Iina sanoo:

      Kiva että oli tuttu kerho eikä tarvinnut jännittää! 🙂 Hienoa että et ole törmännyt erilaiseen kohteluun, paitsi tuo huonekaverin kysely oli kyllä vähän tympeää! Hyvä että sait sanottua miten asia on, niin hänkin ehkä ymmärsi vähän miettiä ennakkoluulojaan..

  11. jensku sanoo:

    Mä muistan myös tuon ”pelon” ja jännityksen olla se nuori muiden kolmekymppisten kerhoäitien joukossa, varsinkin kun meidän kerhossa moni perhe tuntee toisensa hyvin entuudstaan ja mä olin ihan uusi porukassa. Nopeasti se juttu kuitenkin alkaa luistamaan, varmasti sullakin 🙂

  12. e sanoo:

    Mä olin esikoisen vauva aikana 21v ja silloin tuntui kyllä kieltämättä aika ulkopuoliselta mammakerhoissa sun muissa. Nyt kun on toinen vauva ja ikää 25v niin sovin jo ihan hyvin joukkoon, vaikka vieläkin taidan kyllä olla nuorin äiti tuossa lähikerhossa

  13. Yksi äideistä sanoo:

    Nyt on pakko kommentoida, jota en normaalisti koskaan tee. Eli olen yksi niistä tämänpäiväisistä vanhemmista ja ilahduin, kun näin sut siellä tänään! Suurin osa meistä vanhemmista tuntee toisensa entuudestaan, koska lapsemme ovat olleet samaisessa kerhossa tämän vuoden alusta (osa jo viime syksystä) lähtien. Ja kyllä, olisin halunnut tulla moikkaamaan sua, mutta sitten jumitinkin juttelemaan tuttujen vanhempien kanssa. Tuntuisi vähän perverssiltä olla vähintäänkin moikkaamatta sua (toki kuuluu myös normaaleihin käytöstapoihin), koska sun blogiasi aktiivisesti luen 🙂 Yritinkin ystävällisesti vilkuilla suhun päin, kun siellä kauempana seisoit. Ja älä huoli, et näyttänyt hölmöltä tai mitään muutakaan sellaista! Ja mitä tuohon ikäasiaan tulee, niin mä juurikin tällaisena 30+ äitinä koen nuoremmat äidin varsin virkistävinä 🙂 Tämä on myöskin yksi syy, jonka vuoksi muutenkin niin kivaa blogiasi luen. Mutta siis, ensi viikolla kohdataan taas!

    • Iina sanoo:

      Hei kiva että tulit kommentoimaan, tuli hyvä mieli! Ja kiitos sun kauniista sanoista :)! Haha, hauskaa että tunsitte kaikki entuudestaan, tai nyt toi ainakin vähän helpotusta siihen että en koe että itse olisin ollut jotenkin pöllön näköinen 😀 Huomenna taas kerhoon, ehkä me sitten moikataan! 🙂

  14. Hanna sanoo:

    Kaikissa kerhoissa, joissa oon käyny, on otettu aina uusi lämmöllä vastaan. Itse sain ekan 23, tokan 26, kolmannen 31v. Mielestäni ikä ei erota äitejä, ne vaan helpommin juttelee, jotka tuntee toisensa…

  15. hulamaja sanoo:

    Ihanan reipas Tipa! 🙂 meillä vanhempi poika aloitti nyt eskarin, ja kyllähän se tuntui jännittävän vaikka paikka onkin sama tuttu päiväkoti missä pojat ovat olleet jo yli 1,5vuotta 🙂 hyvin on lähtenyt menemään onneksi ja jännitys on laantunut.

    Ite en oo hirveästi ikään katsonut, eikä mun mielestä muut ole ”arastellut” mun nuorta ikää (25v, lapset 6v ja joulukuussa 5v), vaan aika hyvin on aina juttu luistanut puistoissa, perhekerhoissa ym kaikenikäisten äitien kanssa. Ja jos onkin tullut tilanne että olisin kokenut ulkopuolisuutta, olen johonkin väliin saattanut kommentoida toisten keskustelua ja päästä siten mukaan juttuun. Lapset on kuitenkin se asia, mikä äitejä yhdistää iästä riippumatta 🙂

    Kivaa viikonloppua teidän perheelle!:) me lähdetään illalla täältä Oulusta kohti Helsinkiä junalla, ja huomenna oisi tarkoitus osallistua cheekin stadionkonserttiin 🙂 lapset pääsee mummin turvalliseen hoitoon.:)

    • Iina sanoo:

      Kiva että teillä lähti eskari hyvin käyntiin jännityksestä huolimatta! 🙂 Ja kiva kuulla että sulla on hyvin sujunut aina tutustuminen iästä huolimatta, pitää ottaa susta mallia! 🙂 Voi vitsi, toivottavasti oli huikea Cheekin konsertti, olisin halunnut sinne itsekin mutta ei ollut mahdollista 🙁 😀

      • hulamaja sanoo:

        Keikka oli aivan loistava, muutamat kyyneleet siinä sai kyllä herkistyksissään vuodattaa :,) oon kuunnellut cheekkiä aivan hänen alkutaipaleeltaan asti, niin tuntuu tosi hienolle hänen saavutukset ja menestys.:)

        Koetin Helsingissä kierrellessämme bongailla oisko sua sattumoisin jossain näkynyt, ja olitkin sit kirjoittanut postauksen että olit käynyt keskustassa pyörähtämässä, potentiaalia siis ois kyllä ollut törmätäkin.:D kierreltiin nimittäin aamuseitsemästä iltaseitsemään pitkin kaupunkia, katseltiin maisemia ratikasta ja käytiin pitelee sadetta leffateatterissa… Ihanaa kiireetöntä aikaa yhdessä rakkaan kanssa 🙂 kaksi peräkkäistä yötä junassa otti kyllä koville, oli ihana kellahtaa sunnuntaina omaan sänkyyn.:D

        Ihanaa elokuun loppua teille, oli ihana lukea uudesta postauksesta toisen kerhopäivän ”aikuistilanne” olleen jo erilainen! 🙂

  16. Hannah sanoo:

    Kaikissa kerhoissa, joissa oon käyny, on otettu aina uusi lämmöllä vastaan. Itse sain ekan 23, tokan 26, kolmannen 31v. Mielestäni ikä ei erota äitejä, ne vaan helpommin juttelee, jotka tuntee toisensa…

  17. lare sanoo:

    Meillä päiväköti lähti hyvin käyntiin, sillä poitsu onkin jo kolmatta vuotta siellä. Ja itse olin 21 kun vein pojan hoitoon ekaa kertaa, joten todellakin on ollut ulkopuolinen olo joskus. Et oo yksin! 🙂

  18. Sanna sanoo:

    Vaikka olen 25-vuotias (lapsen synnyttyä 24), ja ns. ”parhaassa lapsentekoiässä”, ei kukaan muu pienen lapsen äiti tunnu olevan saman ikäinen. Kaikissa kerhoissa äidit melkein poikkeuksetta ovat yli 30-vuotiaita. Ei se itseäni häiritse, sillä paremmin yleensä juttu luistaa minua vanhempien kuin nuorempien kanssa, mutta häiritseekö se sitten sellaista, joka on 10 vuotta minua vanhempi? Tiedä häntä. Oon muutenkin sosiaalisissa tilanteissa yleensä todella kömpelö, vaikka olenkin melko sosiaalinen ja small-talk tarvittaessa luistaa. Luonteeltani oon kuitenkin vähän syrjäänvetäytyvä, mikä liian usein hankaloittaa uusia tilanteita

    • Iina sanoo:

      Nää on hankalia juttuja, kun sitä aina vaan seisoskelee ja miettii että mitähän ne muut miettii 😀 Pitäisi vaan meidän itsekin rohkaistua just puhumaan enemmän ja tutustumaan sellaisissakin tilanteissa, joissa vähän jännittää. Ihanaa syksyä sinulle ja perheellesi!<3

  19. Anmari sanoo:

    Mua on aina katsottu oudosti ja mä oon aina ollut se joka seisoo hieman syrjemmässä muista vanhemmista. Aluksi mä luulin sen johtuvan siitä kun sain esikoiseni 16vuotiaana, silloin ymmärsinkin sen oikein hyvin jo ulkonäkönikin kannalta : D mutta vieläkin edelleen vanhempana ja mielestäni ihan normaalilta kahden lapsen äidiltä näyttävänä jään usein sinne sivummalle kuuntelemaan muiden vanhempien juttuja. Aika hölmöä, koska eihän me nuoret olla sen kummempia kun nekään ja osataan varmasti jutella ihan samoista jutuista kun nekin. Tai en tiedä johtuisiko se juurikin siitä, että ne kuvittelee ettei meillä nuorilla ole mitään yhteistä niiden juttuihin nähden : D pöh!

    • Iina sanoo:

      No niinpä, ei ollakaan! 😀 En tiedä, ehkä me kaikki vaan kuvitellaan kaikenlaista liikaa, kun keskitytään pähkäilemään että mitä muut miettii sen sijaan että mentäis juttelemaan ja kysymään :D!

  20. Elisabet sanoo:

    Ihanan reipas Tiara! Varmasti tekee hyvää käydä kerhoilemassa. 🙂 Saa uusia kavereita ja kivoja kokemuksia. Paranemisia Zeldalle, kyllä se siitä helpottaa. <3 Mä olen myös nuori äiti, mutta en niinkään ole mitään erilaista kohtelua saanut. Toki se, että jotenkin on vaikeampi aloittaa keskustelua vähän vanhemman äidin kanssa. Eikä he oikeastaan tulekkaan juttelemaan. Kyllä mä silti itse pyrin avoimesti olemaan kaikkien kanssa ja juttelenkin oikein mielelläni, oli ikä mikä vaan! 🙂 Ehkä nää vanhemmat äidit kokee myös, ettei meidän nuorempien kanssa oo niin helppo alottaa jutustelua?

    • Iina sanoo:

      No niin tekee varmasti!<3 Kiitos paranamistoivotuksista, onneksi tauti meni nopeasti ohi, vaikka rankka olikin. Kiva kuulla että et ole saanut erilaista kohtelua! Mäkin tykkään jutella kaikille, oon oikea papupata, pitäisi vaan rohkaistua sanomaan itse useammin ne ensimmäiset sanat eikä odottaa että joku muu tekee sen! 😀

  21. Tiina sanoo:

    Meille tyttö aloitti tällä viikolla kahdessa kerhossa 🙂 Ma ja pe on seurakunnan kerho ja ti metsäpainotteinen kerho, jossa siis liikutaan paljon luonnossa. Seurakunnan kerhossa en ollut lainkaan mukana ensimmäiselläkään kerralla (vein siis vain tytön sinne ja kävin hakemassa pois) ja hyvin oli mennyt. Tänään onkin sitten vuorossa taas se sama kerho. Tiistain kerhossa olin ekalla kerralla mukana ja se oli oikein mukavaa päästä näkemään ne toimintatavat. Minun tyttö on ihan kohta 3-vuotias ja oli viime syyskuusta tämän vuoden kesäkuuhun asti päiväkodissa, joten ei suoraan kotoa lähtenyt kerhoon, vaan välissä oli muutakin hoitojaksoa jo. Siksi kerhon aloittaminen ei ollut ihan niin suuri jännityksen paikka kummallekaan meistä. Ja tyttö on koko tämän viikon joka päivä hihkunut haluavansa taas kerhoon 😀

    Itse olin viime syyskuusta kesäkuuhun asti seurakunnalla töissä juurikin kerho-ohjaajana, joten seurakunnan päiväkerhojen toimintatavat ovat oikein tuttuja ja kyseisen kerhon ohjaajatkin tunnen hyvin työn kautta 🙂 Senkin takia pystyin rennoin mielin asennoitumaan kerhon alkamiseen. Mukavaa, että sellaisia järjestetään, että pääsee nämä pikkuiset tutustumaan uusiin kavereihin ja toimimaan ryhmässä. Meidänkään tytöllä kun ei ole sisaruksia, on sitten kaverit hirmu tärkeä juttu elämässä.

    • Iina sanoo:

      Kiva kuulla ihan kerho-ohjaajan näkökulmaa näihin juttuihin! Kerhot ovat kyllä huippukeksintö kotihoidossa oleville lapsille, juurikin sosiaalisten ja ryhmässätoimimistaitojen kartuttamiseen, ja uusiin kavereihin tutustumiseen 🙂 Ihanaa kerhosyksyä teidän perheelle<3

  22. maumau sanoo:

    Kiva kun sujui! 🙂 Ja hei, ei ne housut väärinpäin ole, ne vaan on vaihettu toisinpäin suojaamaan myös takkia. Olen lastentarhanopettaja ja meidän päiväkodissa puetaan aina noinpäin kurakeleillä kun piha on mutainen. Ei se ehkä niin sievältä näytä, mutta neiti itsehän on sievä kuin mikä. 🙂 mukavaa viikonloppua!

  23. Linkku sanoo:

    Voi miten ihana innokkaan kuulonen Tiara! 😀 pienistä asioista lapset iloitsee.

    Ikävää jos susta tuntui hankalalta mennä juttelemaan muille vanhemmille 🙁 toivon kauheesti sun puolesta että saisit sieltä kumminkin joitakin tuttuja!

    • Iina sanoo:

      No niinpä<3 Lapset on parhaita! Ja toivotaan, enköhän mä saa kunhan en enää jää tuppisuuna itse seisoskelemaan 😀 Oli muutenkin orpo oli kun ei ollut lapsia siinä, kun Tipaa vasta odottelin kerhosta ja Zelda oli kipeänä kotona Oton kanssa. Lasten kanssa on helpompi tutustua 😀

  24. Äitilandia sanoo:

    Ihana oot Iina kaikkine ajatuksinesi 😀
    Ja ihana reipas pikkukerholainen siellä ollut, meillä myös alkoi kerho tällä viikolla mutta päiväkotihistorian omaaville natiaisilleni ei tuo tainnut juurikaan missään tuntua/näkyä 😀 tykkäsivät kyllä, mutta ehkä suurimmat ahaa-ihmetykset jäi kokematta..

    Mä pysähdyin oikein ajattelemaan tota nuoren äidin asemaa ja sekä omaa että muiden mahdollisia ennakkoluuloja äitipiireissä jne.
    Mä oon kanssa nuori äiti (19v kun toi nyt 5v syntyi) mutta mä oon varmaan mennyt jotku laput silmillä eteenpäin aina. Riehunu vaan hullunu puistossa lasten kanssa että mua on varmaan luultu niiden isosiskoksi tai sit mä vaan yksinkertaisesti oon niin rupsahtanut tapaus ettei kukaan edes märissä päiväunissaankaan arvais mun oikeaa ikää 😀 heh..
    Mä luulen että kolmen lapsen myötä mä vaan oon niin äiti ja siihen myös liikaa jumahtanut etten ees tajua aatella mitä muut musta aattelee. Kunhan hiihtelen sobeoissani ja tukka viidettä päivää samalla nutturalla imetysliivien läpät auki yrittäen epätoivoisesti pysyä näiden kolmen mini-ihmishirviön perässä :’D

    Mutta anyway, ole vain oma ihana itsesi ja ole itsestäsi sekä saavutuksistasi rohkeasti ylpeä! Sulla on siihen paljon aihetta ♥

    • Iina sanoo:

      Hahah voi ihana Helena :D<3 Kiitos paljon sun kauniista sanoista, jälleen kerran! Kiitos kun jaksat aina tulla ja piristää<3

      Sulla on niin mahtava asenne kaikkeen, niin äitiyteen kuin kaikkeen muuhunkin että ei voi kuin ihailla 🙂 Senkun hiihtelet menemään vaan, se toimii! :D<3

  25. Petra sanoo:

    hmmm no mä sain pojan ollessani 17v. ja kyllä on monissa paikoissa katsottu kummeksuvasti, ja esim. raskausaikana jouduttiin sossuja näkeen ihan vaan siksi, että olin alaikäinen, mutta huomasivat pian ettei syytä huoleen ole. mutta päiväkotia/kerhoahan sä kysyit! 😀 Eli perhekahvilan tyyppisessä paikassa aika harva katsoi oudosti ja moni tuli juttelemaan, lopulta harva edes uskoi minua niin nuoreksi 😀 Päiväkoti meillä alkoi 11.8 elikkä kaksiviikkoa siiten, poika nyt 2v.
    Mua jännitti ihan hirvittävästi, kaikki. Mietin kaikkea ihan hölmöjäkin juttuja, kuten ´´hitto jos ne pistää pojalle väärät vaipat jalkaan!” tai ´´auttaako ne varmasti syömisessä jo toinen laiskottelee itsesyömisessä” joo tiedän, hölmöä. Ja lopulta päätinkin helpottaa omaa oloa niin, että en mieti ja panikoi etukäteen ja onhan mulla suu millä sanoa ja kysyä jos/kun jotain tulee eteen.

    No eka tarhapäivä poika jäi niiin innoissaain tarhaan, minä pidin itteni kasassa siihin asti, että tarhan ovi sulkeutui ja sitten tulikin itku 😀
    Siitä asti ollaa ´´erottu” molemmat hyvillä mielin ja kaikki päivät muutenkin mennyt oikein hyvin 🙂 Kurjaltahan se edelleen tuntuu, mutta siihin oloon vaan tottuu. Vaikka tiedän, että toinen nauttii siellä olosta ja sil on kaikki hyvin, niin jotenkin sitä vaan haluisi pitää oman pienen itsellään <3

    Yksi vanhempi hoitaja siellä puhuu välillä vähän niin, niinkuin olisin jotenkin tyhmempi/tietämättömämpi koska olen nuorempi, mutta olen kyllä antanut ilmi, että olen oikein fiksu äiti ja osaan käyttää omaakin päätäni. Muut hoitajat ei ole ollut milläskään ja kolme heistä on itsekin aika nuoria 🙂

    Mainio tuo housut takin päällä -kuva! 😀 ♥

    • Iina sanoo:

      Voi että miten kurjalta kuulostaa toi, millasta kaikkea ootte läikäyneet nuoren iän vuoksi. Ymmärtäähän sen toisaalta, että halutaan tukea ja varmistella, mutta toisaalta taas ymmärtää ehdottomasti sen että voi tuntua kyttäykseltä ja luottamuspulalta. Mutta ihanaa hei että tarha on lähtenyt hyvin käyntiin pikkuhaikeudesta huolimatta!<3 Sulla on hyvä meininki, jatka samaan malliin! 🙂 ihania syksypäiviä teille!

  26. Isabella sanoo:

    Hei tuli mieleen että miten menee se teidän juttu että Otto puhuisi lapsille ruotsia ja sinä suomea?

  27. jenna sanoo:

    Tuli vaan mieleen, että missä alueella asutte Helsinkiä? Ymmärrän jos et halua kertoa mutta ois kuitenki kiva jos sanoisit! 🙂
    Milloin tulee jatkoa kysymyspostauksiin?

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.