Puolitoistavuotias

14.10.2014

Puolitoista vuotta on kulunut siitä päivästä kun meidän kuopus syntyi huhtikuisena lauantain ja sunnuntain välisenä yönä yllättäen. Miten kummassa siitä voi  olla jo puolitoista vuotta? Tämä aika tuntuu menneen vielä paljon nopeammin, kuin 1,5 vuotta ennen Zeldan syntymää, vaikka kai se aika silloinkin kului ihan yhtä nopeasti. Muutaman viikon kuluttua meidän perhe on täysin uudessa elämänvaiheessa, sillä silloin meidän perheessä ei ensimmäistä kertaa ole yhtäkään alle 1,5-vuotiasta sitten Tiaran syntymän. Meidän perhe ei ole enää vauvaperhe.

IMG_8320Miksi 1,5 vuotta on sitten merkittävä ikä? Mä sanoisin että siksi, koska 1-vuotiaan ja 1,5-vuotiaan taidoissa on ihan mieletön ero. 1-vuotias on vielä vauva, ihan täysi vauva. Ei ehkä sylivauva, mutta vauva kuitenkin, vaikka sanoja osaisikin tai kävelisi. 1,5-vuotias ymmärtää jo asioita. Häneltä voi kysyä asioita, antaa ohjeita ja pyytää viemään sukat pyykkikoriin. 1,5-vuotias leikkii nätisti, pitkiäkin aikoja isosiskon kanssa ja jaksaa jo vähän keskittyä.

IMG_83371,5 vuotta on aivan loistava ikä. Silloin ei ole vielä uhmaa tai esiuhmaa, on vain aurinkoisesti hymyilevä pikkutyyppi joka jaksaa aina yrittää uudestaan. Silloin suurin osa hampaista on jo tullut, yöt sujuvat kivasti, ruoka maistuu ja kokoajan opitaan uutta ja innostutaan. 1,5-vuotiaalla on jo hauskoja juttuja ja omia höpsötyksiä joille nauraa. 1,5-vuotias haluaa soittaa puhelimella mummulle ja huutaa ”HETÄTYYYYY!” täysillä, että mummu varmasti herää. Hän haluaa pukeutua äidin takkiin, vaikka hupun ja kauluksen välistä jää vain nenänpää näkyviin. Ei se mitään, takin sisällä on mukavaa!

IMG_83421,5-vuotias tietää itse milloin on jano, nälkä tai väsy, ja osaa pyytää mitä milloinkin tarvitsee. Hän roikkuu lavuaarin edessä huutamassa ”ANO!” niin kauan että äiti tai isosisko tulee antamaan vettä. Ja trust me, hän ehtii sanoa ano ainakin kymmenen kertaa sinä aikana kun nousen ylös tuolilta, lattialta tai mistä milloinkin, otan mukin ja täytän sen vedellä. Hän hakee pehmolelun ja sanoo ”ukkuu!” kun väsyttää, yleensä kello 12 päivällä ja kello 19 illalla. Hän sanoo ”paita päähän!” kun hän haluaa laittaa paidan päälle, ja laittaa itse kengät jalkaan.

IMG_8357”Ukkuu!” kuulemma.

Puolitoista vuotta on hyvä ikä, ja loistava ikäero. Meidän lapsilla on ikäeroa puolitoista vuotta ja pari viikkoa päälle. Vuosi sitten tähän aikaan, olin sitä mieltä että ikäero on hyvä. Vaikka arki oli rankkaa kaksivuotiaan ja puolivuotiaan yökukkujan kanssa, kaikki meni vielä samalla rutiinilla kuin ekalla kerralla, ja me selvittiin. Tässähän me ollaan. Nyt mä olen kuitenkin sitä mieltä että puolitoista vuotta on loistava ikäero. Meidän lapset ovat toistensa parhaita kavereita, he ikävöivät toisiaan vaikka toinen olisi vain päikkäreillä. He tekevät melkein kaiken yhdessä, viihdyttävät toisiaan, lukevat, piirtävät ja käyvät yhdessä suihkussa leikkimässä kumiankoilla.

IMG_8372Usein kauhistellaan pientä ikäeroa, tai ihmetellään että miksi on niin kiire saada lapset peräkanaa. Tämän kolmen vuoden jälkeen mä en näe siinä mitään kauheaa, vaan ainoastaan hyviä puolia. Kuten aina sanon kun joku kysyy, ensimmäinen vuosi oli rankka, sen myönnän ehdottomasti. Mutta ensimmäisen vuoden jälkeen mun mielestä kahden kanssa on ollut helpompaa kuin yhden, niin mä sen näen. Tietenkin perheet ovat erilaisia, toisilla ei ole rankkaa edes ensimmäisenä vuonna, ja toisilla on rankkaa ensimmäiset viisi vuotta. Meilläkin on varmasti vielä rankkaa, joskus, ehkä huomenna, ehkä sitten kun tytöt ovat teini-iässä, tai ehkä huomisesta teini-ikään asti. Silti, mä näen että tämä ikäero on meidän perheelle se kaikkein paras.

IMG_8354Mä tiedän että se uhma tai tahtoikä, on sieltä vielä tulossa. Viitteitä siitä on jo ehkä havaittavissa, ja odotankin sitä. Nuorimmaisemme omaa himpun verran tulisemman luonteen kuin esikoinen, ja tahtoiästä voi tulla mielenkiintoista. Nyt me kuitenkin nautitaan tästä seesteisestä elämänvaiheesta, kun kenenkään maidot eivät lennä seinään (paitsi vahingossa), ulkovaatteiden pukeminen on hauskaa ja yleisin vastaus kysymyksiin on ”JOOOOO!!!!!” hyvin innostuneella äänensävyllä.

Millaisia ikäeroja teidän lapsilla on? Mikä on hassuin sana joita lapsenne ovat osanneet 1,5-vuotiaana? Oletteko kohdanneet kauhistelua tai jyrkkiä mielipiteitä pienistä ikäeroista?


35 Responses to “Puolitoistavuotias”

  1. Avatar juhuu sanoo:

    Mun 1v oppi enolta sanomaan kakkapää mistä on nyt tullut sitte kiva laulu.. :D

  2. Avatar Jarno sanoo:

    Herranen aika, toi aika vaan menee niin nopeaa. Sitä kyllä aina päivittelee itekki, että mihin se aika menee. Mun on pian nähtävä teidät ja päästä tutustumaan Zeldaan, ja Tiaraan!
    Olis niin huippua nähdä miten Tiarakin on kasvanu ja oppinu vielä enemmän kaikkea, mitä kesällä. Silloinkin olin melkee suu auki, että miten voi olla noin tomera ja oppivainen! ♥
    Voi, ettäää mie en malta oottaa!

    • Iina Iina sanoo:

      No sanopa muuta <3 :D Aika menee ihan hullun nopeaa! Öäää toivottavasti nähdään pian, kova ikävä sua, ja tytöillä kans!<3

  3. Avatar L sanoo:

    Minulla ja siskollani on 1v 5kk ikäeroa ja näen itsekkin asiassa vain hyviä puolia. Olemme toistemme parhaat ystävät. Pienenä leikimme yhdessä ja sisko opetti uusia juttuja. Nyt vanhempana (minä 20, sisko täytti juuri 22) niin jaamme elämän ilot ja surut. Lisäksi poikaystävistämme on tullut hyvät kaverit ja käymme yhdessä esimerkiksi baarissa. Koen, että meillä on enemmän yhteistä. Vanhetessa ikäero ”pienenee” entisestään. Elämme samoja elämänvaiheita. Meillä on toisissamme mahtava tuki ja uskon, että Zelda ja Tiarakin ovat vanhempana vielä läheisempiä kuin nyt.

    • Iina Iina sanoo:

      Kuulostaa aivan ihanalta, juuri sellaiselta sisarussuhteelta jonka toivon meidän tytöille :)! <3 Ihanaa että teillä on toisenne!!

  4. Avatar Mymmyryy sanoo:

    Meillä tulee ikäeroksi lapsille aika tasan 2 vuotta. Masuasukin laskettu aika on 3 päivää esikoisen synttäreiden jälkeen, että saa nähdä miten käy.

    Ihanaa lukea tällainen postaus, kun itselle on tullut lievä pelkotila miten selviydyn sitten kahden kanssa. Vaikka meidän esikoinen on niin ihana ja rauhallinen tapaus ollutkin.

    • Iina Iina sanoo:

      Aika hyvin ajoitettu, saapa nähdä tuleeko sisaruksille sama synttäripäivä!! :D Kiva että tykkäsit! Meillä esikoinen on myös ihana ja rauhallinen, kuopuskin on ihana vaikka ei aina niin rauhallinen. Aina ei ole helppoa, mutta tää on ehdottomasti silti ihan parasta! :D

  5. Avatar st.brigitten sanoo:

    Meiän esikoisella ja toisella lapsella on ikäeroa 2v1kk, toisella ja kolmannella 2v2kk. Lapset ovat tulleet kun on tullakseen eli ikäeroon emme ole itse vaikuttaneet. Mun mielestä ollut kiva ikäero, isompi ollut jo pois vaipoista ja osaa puhua vauvan syntyessä ja silti ovat hyviä kaveruksia :) Ja munkin mielestä kolmen kanssa on yleensä helpompaa kuin yhden: kun vauva kätyää ja mun on pakko vaikka mennä vessaan niin aina jompi kumpi isommista on viihdyttämässä vauvaa sen ajan :D

    Meiän kaveripiirissä on niin pieniä ikäeroja lapsilla, että tää meiän lasten 2v ikäero ei oo mikään ihmettelyn aihe :)

    Meiän esikoinen sanoi 1,5-vuotiaana hämähäkkiä ’häppi’ ja lauloi ’häpyhäpyhäppi’ (hämähämähäkki) :D

    • Iina Iina sanoo:

      Hahaa kätevää kun on kolme ja viihdyttäjiä vauvalle riittää! :D Meilläkin Tiara onneksi osasi puhua jo tosi hyvin silloin kun Zelda syntyi, se helpotti arkea. Vaipat oli vielä käytössä, mutta siinä ne menivät samalla kuin nuoremmallakin, ja jäivät sitten onneksi aika nopeasti jo pois :) Ihana häpyhäpyhäppi :DD en kestä!!

  6. Avatar janina sanoo:

    Itselläni ja veljelläni on n.1v 1kk ikäeroa, ja haluan ehdottomasti mahdolliset omat lapset lyhyellä ikäerolla! Olemme olleet aina tukena ja ystävinä toisillemme, veljen kanssa on itketty ja naurettu, meillä on ollut yhteiset salaisuudet ja mahtavat leikit. Nykyään, kun olemme 21- ja 20-vuotiaita, viestittelemme päivittäin, käymme toistemme luona usein kylässä (veli asuu kyllä vielä kotona), shoppaillaan, käydään salilla, lenkillä… Tiedän, että minulla on aina ja ikuisesti hyvä ystävä, jolle voin kaikesta puhua, ja jolla on yhtä mahtava huumorintaju :D Uskallan väittää, että meillä on ihan eri luokan ”connection”, mitä esimerkiksi monilla ystävilläni heidän sisaruksiinsa, joilla on suurempi ikäero.

    • Iina Iina sanoo:

      Ihana kuulla miten läheisiä olette! Juuri tuollaista sisarussuhdetta toivon meidänkin tytöille :) Sisarukset ovat varmasti mahtava rikkaus ja olen onnellinen että meidän tytöt pääsevät kokemaan sen kaikessa ihanuudessaan :)

  7. Avatar Noora sanoo:

    Meillä tulee tosiaan lapsille 1v 9kk ikäeroa. Vähemmänkin olisi voinut, mutta sektiohaavan takia en uskaltanut heti tulla raskaaksi ja juuri ennen tätä nykyistä raskautta tuli vielä varhainen keskenmenokin. Toivottavasti näistä kahdesta tulee toisilleen korvaamattomat! :)

    Meidän melkein 1,5v. ei sano vielä sanaakaan ja aionkin kysyä neuvolassa, että pitääkö jo huolestua. Ymmärtää kyllä kaiken ja osaa tehdä vaikeitakin hommia. Esim. poika vie pyydettäessä pyykit koneeseen, laittaa koneeseen virrat ja tehopesuohjelman päälle (kuten mäkin aina) ja käynnistää ohjelman. :D Jos sille uskaltaisi antaa pesuaineet käteen niin saisin varmasti puhdasta pyykkiä päivittäin. Kaipa ne sanatkin sieltä vielä tulee, toivottavasti. :)

    • Iina Iina sanoo:

      Uskon kyllä että teidän lapsista tulee toisilleen korvaamattomat, eipä siinä niin suurta eroa ole onko lapsilla 1,5v vai 2v ikäeroa! :) En usko että teillä on mitään syytä huoleen jos kerran puheenymmärrys on noin hyvä. Toisilla ei vaan ole kiire itse sanoa mitään jos tulee muutenkin ymmärretyksi :)!

  8. Avatar Sara sanoo:

    Meijän muksuilla on ikäeroa 1v9kk joka on mun mielestä mahtavaa. Nyt jo huomaa vaikka Enni täyttääkin vasta 8kk, että niistä alkaa olla enemmän ja enemmän seuraa toisilleen. Toki rankkaa on välillä, mutta pätkääkään en kadu, että lapset on pienellä ikäerolla!
    Sun tekstin luettuna tajusin juuri, että mun vajaa 2,5v ei ole koskaan sanonut jos janottaa. Ei siinä, kun tuo ei osaa edes puhua vielä muuta kun tavuja. Mutta koskaan ei ole sanonut tai ilmaissut nälkä/janoa tms. Helpottaisi kyllä kummasti.

    • Iina Iina sanoo:

      Pieni ikäero voi kyllä olla rankka, tiedän tasan mistä puhut! :D Mutta tosiaan munkin mielestä kaikki hyvät puolet voittavat sen rankkuuden vähintään 100-0! :D

      Se on kyllä kätevää kun toinen osaa itse kertoa jos tarvitsee jotain! Äkkiäkös sen oppii :)!

  9. Avatar hulamaja sanoo:

    Meidän pojilla on ikäeroa 1v 3,5kk, ja se on ihan loistava ikäero mun mielestä! :) Ovat kuin paita ja peppu, vaikka toki kinastelujakin välillä tulee. Nyt pojat on reilu 6v ja kohta 5v. Rankkaa kyllä oli, esikoisen osalta mun synnytyksen jälkeisen masennuksen takia, ja toisen osalta sitten yöheräilyjen vuoksi (jotka jatkui 1,5 – 2 -vuotiaaksi saakka).. Mutta mitään en kyllä vaihtais :)

    • Iina Iina sanoo:

      Teillä on vielä vähän pienempi ikäero sitten kuin meidän neideillä! Olet selvinnyt vaikeista jutuista, mutta ihanaa että kuitenkin päällimmäisenä on hyvä fiilis ja onni läheisestä sisarussuhteesta :)!

  10. Avatar E sanoo:

    Pieniä ikäeroja kauhistellaan tällä hetkellä, sillä teoria varhaisen vuorovaikutuksen tärkeydestä on muodissa. Puhutaan vauvan ja vanhemman symbioottisesta suhteesta, kenguruhoidoista, pitkästä imetyksestä ja lapsen tarpeesta olla oman maailmankaikkeutensa aurinkona (huomion keskipisteenä) mahdollisimman pitkään. Syntyvä sisarus vie esikoiselta leijonan osan tästä kaikesta, eikä kuopuskaan saa täyttä huomiota kun sitä vaatii myös se toinen vielä pikkuinen. Varhaisen vuorovaikutuksen teorian mukaan ideaali sisarusten ikäero on kolme, jopa neljä vuotta.

    Todellisuudessa on olemassa myös muita teorioita, mutta niistä ei vain juuri nyt olla yhtä innoissaan kuin varhaisesta vuorovaikutuksesta. Puhutaan lähikehityksen vyöhykkeestä. Kaksi hieman eri ikäistä ja erilaisia taitoja osaavaa pikkuista pystyy yhdessä asioihin, joita kumpikaan ei vielä osaisi yksin. Lapset opettavat siis toinen toisiaan ja kehittyvät taidoissa sekä tietysti sosiaalisuudessa nopealla tahdilla. Lapset saavat oivalluksia ja heidän puuhiaan on ilo seurata. Osa teoreetikoista uskoo radikaalisti jopa siihen, että lapset eivät kasva ja sosiaalistu suhteessa vanhempiinsa ja aikuisten antamiin esimerkkeihin, vaan suhteessa ikätovereihinsa ja toisiin lapsiin (vanhempiin sisaruksiin). Näin lapsen arvot ja normit kehittyisivät ensisijaisesti lapsiryhmässä, missä he tavallaan kasvattavat toinen toisiaan. Vanhempien tärkein kasvatustehtävä olisi siis tämän teorian mukaan ohjata lasta vertaistensa pariin ja rajata lapsen ystävyyssuhteita.

    • Iina Iina sanoo:

      Sulla oli tosi mielenkiintoisia pointteja! :) Mä oon lukenut paljon varhaisesta vuorovaikutuksesta ja kiintymyssuhteen kehityksestä, ja kieltämättä Zeldan vauva-aikana etenkin otin kovasti paineita siitä, että pystyisin edelleen tarjoamaan kummallekin juuri sitä mitä he tarvitsevat, ja mahdollisimman paljon läheisyyttä. Mulla oli paljon Zelda kantorepussa, jolloin hän sai olla lähellä mua, ja Tiaralla oli seuraa. Se oli kyllä arjen pelastus! :)

      En usko että on olemassa yhtä ainoaa oikeaa teoriaa näihinkään asioihin, kaikki on perhe- ja tilannekohtaista! ”lapset eivät kasva ja sosiaalistu suhteessa vanhempiinsa ja aikuisten antamiin esimerkkeihin, vaan suhteessa ikätovereihinsa ja toisiin lapsiin (vanhempiin sisaruksiin). Näin lapsen arvot ja normit kehittyisivät ensisijaisesti lapsiryhmässä, missä he tavallaan kasvattavat toinen toisiaan. Vanhempien tärkein kasvatustehtävä olisi siis tämän teorian mukaan ohjata lasta vertaistensa pariin ja rajata lapsen ystävyyssuhteita.” tuo oli tosi hyvä huomio, ja vaikka olen itse ajatellut myös osittain jotain tämän suuntaista, en ole näihin tutkimuksiin törmännyt vielä lueskellessani. Joten kiitos paljon myös tästä! Herätti paljon ajatuksia :)!

  11. Avatar eea sanoo:

    Meidän pojilla on minuutin ikäero ;) He ovat nyt 4,5 kk ja innolla odotan tulevaa. Mahtavaa nähdä heidän kasvavan yhdessä.

    • Iina Iina sanoo:

      Haha ;D Siinä voidaan jo puhua pienestä ikäerosta ;) Heistä tulee varmasti superläheisiä :)

  12. Avatar Pirita sanoo:

    Ihana postaus! Mä siirrynkin nyt ihan täysiä odottamaan tuota 1,5v. ikää, kuulostaa sen verran ”helpolta” verrattuna tähän 1v :) Vaikka mun mielestä tämäkin voittaa kyllä vauvavuoden mennen tullen. Mä taidan olla niitä äitejä, jotka vaan on enemmän ”kotonaan” taaperon, kuin vauvan kanssa, vaikka RRRRakastankin pikkuvauvoja. Niinku.. hetkellisesti syliteltävänä tms. :)

    Meille ei ole näillä näkymin tarkoitus tulla toista lasta, mutta olen jättänyt pienen harkinnanvaran siihen, että sitten kun N on reippaasti vanhempi, eli jotain 4-5v. Toki, silloin itse alan olla jo tuhottoman vanha, mutta vielä siinä iän puolesta juuri ja juuri ehtisi. Nyt on hyvä näin. Ehkä meidän perheeseen on tarkoitettu vain yksi lapsi <3

    Halauksin,
    Pirita
    http://www.aurinkoisiaaamuja.blogspot.fi

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos paljon, ihanaa että tykkäsit :)! Pikkuvauvat ovat kyllä niin suloisia ja ihania pieniä tuhisevia syliteltäviä<3 Mutta taaperon kanssa kaikesta saa niin eri tavalla jo irti kaikkea (olipa tyhmästi sanottu :D), mutta siis kun taaperot just osaavat kertoa ja tehdä jo niin paljon kaikkea, ja heihin pääsee tutustumaan niin paljon enemmän kuin pieneen vauvaan! :)

      Mä olen itse ainoa lapsi ja en mä koe siitä mitenkään kärsineeni, oikeasti olen tajunnut sisarussuhteen mahdollisen ihanuuden vasta meidän omien palleroisten myötä :D Ainoana lapsena olemisessakin on paaaaljon hyviä puolia! :)

      Halauksia takaisin!

  13. Avatar Tupu sanoo:

    Mulla ja mun pikkusiskolla on ikäeroa 5v 10kk, ja me ollaan kyllä todella läheisiä ystäviä, vaikka ei ollakaan ihan samanikäisiä. Kaikki aina kauhistelee, että onpa iso ikäero ja eikö ollut lapsena ikävää kun ei ollu toisista seuraa, mutta mä en ole koskaan kokenut sitä ongelmana. Lapsena piti ystävystyä pihapiriin muiden lasten kanssa kun siskosta ei ollut vielä leikkikaveriksi. Se varmaankin on yksi syy, minkä takia on oppinut todella sosiaaliseksi ja sopeutuvaiseksi erilaisissa tilanteissa. En kuitenkaan sano, että iso ikäero ois ainut oikea tapa mun mielestä, kaikkihan sitä ei pääse edes itse valitsemaan, milloin lapsia saa :) Halusin vaan tuoda esille, että ei se pieni ikäero ole ainut tae läheisille väleille, että ei huoli niille, joilla suunnitelmat pitkittyvät.

    • Iina Iina sanoo:

      Mä osaan kyllä samaistua hyvin tuohon, että piti ystävystyä paljon itse ja oppia eri tavalla sosiaaliseksi ja sopeutuvaiseksi, kuin jos olisi ollut samanikäinen sisarus, kun itse olen ainut lapsi :) Siinäkin on hyvät puolensa! ihanaa että tekin olette läheisiä! Ei mulla ollut myöskään mikään tarkoitus sanoa, että iso ikäero tarkoittaisi automaattisesti sitä että ei voi olla läheisiä sisarussuhteita, en suinkaan! Mulla kuitenkin on tähän aiheeseen vain meidän oma tilanne jota tarkastella, ja näen tässä vain hyviä puolia, se ei tarkoita kuitenkaan että hyviä puolia ei olisi muissa tilanteissa! :)

  14. Anteeks, mä hihittelen täällä, kun nää lapset on vaan NIIIIIN erilaisia :D

    ´´1,5-vuotias leikkii nätisti, pitkiäkin aikoja isosiskon kanssa ja jaksaa jo vähän keskittyä.” -joo ei meidän 2v poika vieläkään leiki keskimittaisiakaan aikoja itsekseen ja keskittyminen on aivan vieras käsite :D

    ´´Silloin ei ole vielä uhmaa tai esiuhmaa, on vain aurinkoisesti hymyilevä pikkutyyppi joka jaksaa aina yrittää uudestaan.” – nojuu ei. Meidän ensimmäinen uhmakausi alkoi melko pian 1v. synttäreiden jälkeen (tätä ihmetteli neuvolakin kuinka raju uhma oli..) ja ei, tämä samainen kaks vee ei vieläkään oikein omaa pitkää pinnaa, jotta jaksaisi yrittää jotain asiaa uudelleen ilman kiukkua :D

    Niin ja hampaat.. Tällä puuttuu vieläkin 4 hammasta, ensimmäinen kun puhkesi vasta 1v.3kk iässä

    Ja ei, älä ymmärrä väärin – tiedän, ettet oleta että kaikki puolitoistavuotiaat on tuollaisia, vaan kerroit vain millainen Zelda on :) Mua vaan silti niin huvittaa, kun luen tälläistä oikein seesteistä postausta taaperosta ja samaan aikaan täällä raikaa kunnon raivo huuto kun äidin sukka ei tahdo asettua omaan jalkaan :’D

    Meillä ei ole kun tää yks vintiö, koska mun oli pakko palata koulunpenkille, koska paikkaa säilytettiin mulle vain tää kaksi vuotta, muuten olisi tahdottu toinen pienelle ikäerolle :)
    Ja mielestäni jokaisen oma asia millaiset ikäerot haluaa, ihan niinkuin sekin, montako lasta haluaa!

    • Iina Iina sanoo:

      Hahah :D Se on kyllä niin hassua miten erilaisia lapset voivat olla :D Mutta uskon että meilläkin se uhma tulee jo pian kylään, lapset vaan reagoivat kaikkeen ja kehittyvät niin eri tahtiin. Sitten kun meillä uhmataan niin teillä voi olla se seesteinen vaihe meneillään ;)! Se on ihan totta että on todellakin jokaisen oma asia lasten ikäerot, eipä siihen pitäisi kenelläkään olla mitään nokan koputtamista! :D

  15. Avatar anna sanoo:

    Itse haaveilen toisesta lapsesta vielä. Terveysongelmat ovat estäneet sen, että tosita lasta ei vielä ole. Olen ajatellut että se tulee, jos on tullakseen ja jos tuun tarpeeksi terveeksi :) ikäeroa kyllä tulisi n.6-7 vuotta. Itse olin alunperin ajatellut, että sellainen 3-4 vuoden ikäero olisi hyvä. En tiedä olisinko jaksanut terveenäkään aikaisemmin, että olisi ollut kaksi lasta pienellä ikäerolla siis.. Mutta ihmiset on niin erilaisia. Kiva lukea pienen ikäeron plussista ja hyvistä puolista!

    • Iina Iina sanoo:

      Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia, ja mä oon varma että kaikissa ikäeroissa on ne omat hyvät ja huonot puolensa, ihan niinkuin kaikessa muussakin :)! Toivottavasti tulet terveeksi, tsemppiä! <3

  16. Avatar HelKaMa sanoo:

    Minä aina haaveilin että tekisin (jep jep..) lapset pienellä ikäerolla… Tokalle annettiin lupa tulla kun esikko oli vajaa puol vuotta (sektiolla syntyi niin ei ihan heti uskaltanu), mutta ikäeroksi tulikin sitten 3 v 4 kk. Oli niin raastavaa kun esikko täytti 1 v ja kaikki alko kysellä että millos toisen teette, ja kun se täytti kaks niin kaikki oli että kyllä kannattais tehhä toinen, oli kuulemma niin törkeetä lasta kohtaan kun ei sisaruksia saa… joopa, tehtäis jos osattais, mutta lopulta onneksi SAATIIN (!!!) toinen pienellä hormonaalisella avustuksella. Oltiin onnekkaita ja saatiin kolmonen helposti ja tokan ja kolmosen ikäeroksi tuli 1 v 10 kk. Sekä pitkän että lyhyehkön ikäeron kokeneena sanoisin että puolensa ja puolensa molemmissa :)

    • Iina Iina sanoo:

      Voiei, tuo on kyllä asia jota en vaan voi ymmärtää. Että joku toinen moralisoi perheen omista valinnoista tai vielä pahempaa – tilanteesta jolle perhe ei voi mitään vaikka haluaisi! Eihän nuo asiat kuulu ulkopuolisille pätkän vertaa! Ihanaa että saitte kuitenkin vielä kaksi ihanaa lasta, vaikka se ei ollutkaan niin itsestäänselvää. Mä oon myös sitä mieltä että jokaisessa ikäerossa on varmasti ne omat hyvät ja huonot puolensa, vaikka tietysti on kokemusta vain omasta näkökulmasta :D

  17. Avatar annakarin sanoo:

    Meidän tytöillä on ikäeroa vähän vajaa 2 vuotta – tarkemmin siis 1 vuotta ja 11 kuukautta. Mä elän juurikin nyt (toivottavasti nyt, enkä myöhemmin!) sitä raskainta vaihetta, kun toisella on uhma ja toinen taas tarvitsee syliä ja paijausta vuorokauden ympäri. Enkä silti ole katunut. Mä niiiin odotan sitä aikaa, kun he leikkivät, touhuavat ja ehkä välillä riitelevätkin keskenään. Jotenkin kaikkien plussien ja miinusten (ja niitä on muuten epätoivon hetkillä listattu) jälkeen olen sitä mieltä, että pieni ikäero on hyvä ikäero. Pidätän oikeuden vaihtaa mielipidettä. :–)

    Onnea 1,5-vuotiaalle! :-)

    • Iina Iina sanoo:

      Kiitos onnitteluista<3 Pieni ikäero on hyvä ikäero, niin on varmasti suurikin, kummassakin puolensa! :D Mäkin pidätän oikeuden vaihtaa mielipidettä, hahaa :D tsemppiä arkeen, kyllä se vielä helpottaa!

  18. Avatar A sanoo:

    Kommentoin ekaa kertaa enempi anonyymisti, mutta kyllähän sä sähköpostista näet, että kuka oon. :D Mutta siksi näin, että puhun muitakin koskettavista henkilökohtaisista asioista kuin vain omistani.

    Mulla ja veljellä on 5v ikäeroa. Monesti kauhistellaan, että eikö se ole tosi paljon, miten te tuutte toimeen, teettekö mitään muuta kuin tappelette. Mulla on monia kavereita, joilla on sisarusten kanssa suunnilleen sama ikäero ja he sanovat tappelevansa jatkuvasti. Mä en ole kuitenkaan ikinä tapellut veljeni kanssa (sen kummemmin, mitä nyt pikkukinasteluja) ja ollaan aina tultu tosi loistavasti juttuun, parhaita kavereita.

    Kaikkein järkyttävintä on musta se miten sairaalassa reagoitiin, kun äiti oli synnyttämässä mun veljeä. Kun ikäeroa on se 5v, niin joku sairaanhoitaja/kätilö oli sanonut, että eikö toi oo aika paljon, että lapsillekin olis varmaan parempi, jos olisi vähemmän ikäeroa ja tulisivat varmaan paremmin toimeenkin. No eipä tämä sairaanhoitaja tiennyt, että takana on vuosien taistelu lapsettomuuden ja keskenmenojen kanssa. Tosi surullista, että sanotaan noin ajattelemattomasti hetken mielijohteesta, kun ei yhtään tiedetä taustoista. :(

Kommentoi