Huh. Viimeiset neljä viikkoa ovat olleet äärimmäisen kiireisiä ja voimat ovat lopussa. Kiire sinällään vielä menee, etenkin kun kyseessä on sellainen mukava ja positiivinen kiire, pääsee tekemään hauskoja asioita ja tapaamaan mahtavia tyyppejä. Mutta kiireen lisäksi meillä on ollut kuukausi täynnä vastoinkäymisiä, ja välillä on tehnyt mieli vaan luovuttaa. En mä mikään luovuttajatyyppi ole, en tosiaankaan, mutta etenkin tällä viikolla kaikki on tuntunut olevan niin liikaa.

Tänä syksynä ollaan koko perhe sairasteltu jatkuvasti, enemmän kuin koskaan ennen, ja tuntuu että tämä loputon sairastelukierre vaan jatkuu ja jatkuu. Aina kun yksi parantuu, on seuraavalla jo kurkku kipeänä. Viime viikolla molemmat neidit saivat vuorotellen keuhkoputkentulehdusdiagnoosin, josta onneksi selvittiin jo muuten, mutta yskä on jäänyt lääkkeistä huolimatta, ja yöt tuppaavat edelleen olemaan katkonaisia kun raukat eivät saa nukuttua yskän takia. Sairastelu on raskasta ja väsyttävää, tottakai olen onnellinen että meidän sairasteluista ollaan selvitty vain antibiooteilla, mutta olisi ihanaa kun olisi tässä välissä edes yksi viikko kun kukaan ei tarvitse kertaakaan kuumelääkettä tai lämmintä juotavaa siksi että kurkkuun sattuu.

Työjuttujen kanssa mulla on ollut hurja kiire ja stressi, niin paljon tapahtuu kokoajan. Se on hassua, miten vähän näistä kiireistä sinne ruudun toiselle puolelle välittyy. Omaa instagramia selatessa siellä näkyy kivaa pientä brunssia, ystävien tapaamista, lasten leikkejä ja hienoja tilaisuuksia. Ruudun tällä puolella arkea ovat kuitenkin loputtomat tietokoneen ääressä vietetyt myöhäiset tunnit, puhelut, stressi ja alati kasvava to do -lista. Laivareissu kahdenkesken Oton kanssa rentoutti ja repäisi hetkeksi irti arjesta, mutta ei se kyllä valitettavasti nostanut energiatasoja pysyvästi taivaisiin, nuutuneita tässä ollaan edelleen.

Ollaan nähty kavereitakin aina kun on ehditty, mutta siinä kohtaa tietää olevansa liian väsynyt, kun treffien jälkeen murehtii muistiko edes sanoa heippa lähtiessä. Muistin kuulemma sanoa. Mutta kokoajan on sellainen fiilis että jotain hurjan tärkeää on unohtunut, ja takaraivossa raksuttaa jatkuvasti mitä pitäisi olla tehtynä jo toissapäivänä ja mitä menoja on edessä. Kun on kiire, tuntuu tekevän jatkuvasti yhtäaikaa montaa asiaa, ja silti tuntuu että mitään ei saa valmiiksi.

Tämän viikon kruunasivat ensin ikävät uutiset lähipiiristä, ja sitten isovanhemman joutuminen sairaalaan. Onneksi jälkimmäinen osoittautui helposti hoidettavaksi ja vaarattomaksi jutuksi, mutta pahempi vaihtoehto oli lääkäreiden mukaan olemassa, ja sen murehtiminen meinasi viedä järjen. Onneksi saimme huokaista edes tässä asiassa helpotuksesta. Tänään on kuitenkin hyvä päivä, sillä tänään on edessä vielä koko viikonloppu, perheen kesken, k-o-t-o-n-a. Me ei mennä mihinkään, kauppareissukin hoidettiin jo tänään, jotta huomenna ja sunnuntaina voidaan vain olla, ja käydä lasten kanssa pihalla tai lähimetsässä pyörimässä.

Eiköhän tämä stressi ja kiirekin tästä helpota pikkuhiljaa, viimeistään jouluna rauhoitutaan oikein urakalla kun Otolla on kahden viikon joululoma. Sinne asti pitäisi jaksaa puurtaa, ja kyllä me vielä jaksetaan. Kunnon yöunet, menojen karsiminen minimiin ja pipon löysääminen vaikka sitten pakolla auttavat varmasti edes vähän. Nyt mä lähden ainakin saunaan, laitan kasvonaamion naamaan ja juon ison lasillisen jäävettä, mikäs sen parempaa!

OOTD / Takki Sheinside* / Paita Zara / Neule Zara / Housut Dr. Denim / Huivi Monki* / Kengät H&M / Laukku Coach / *saatu blogin kautta.

Mä arastelen kirjoittaa blogiin väsymyksestä tai kiireestä, koska haluan ehdottomasti pitää tämän positiivisena paikkana! Nyt kuitenkin tuntui vaan siltä, että tämä kirjoitus on ainoa mitä voin juuri nyt kirjoittaa, kaikki muu olisi tuntunut väärältä. Ihan positiivisena mä edelleen täällä olen, välillä on vaan hyvä purkaa tunteita ylös, silloin niistä on helpompi päästää irti ja edes yrittää rentoutua.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille<3

Millaisia tapoja lapset omaksuvatkaan ympäriltään? Sitä olen miettinyt paljon viimeaikoina. Esikoinen on siinä iässä, että seuraa hyvin tarkkaan mitä vanhemmat, kaverit, sukulaiset ja muut, ihan vieraatkin ihmiset puuhaavat. Monet asiat tarttuvat hänelle, hyvin nopeastikin, ja jopa kadulla kuullut sanat jäävät mieleen, ja nousevat joskus puheenaiheeksi. ”Äiti mitä tarkoittaa poliittinen?” ”Miksi tuo nainen istuu tuossa maassa?” ”Tuo setä ei puhu suomea, mitä kieltä se puhuu?”

Normaalit käytöstavat ovat sääntö, eivät poikkeus, ja yleisesti ottaen kolmevuotiaan voi jo odottaa käyttäytyvän hyvin. Kolmevuotias osaa jo kuunnella hiljaa pyydettäessä, istuu paikoillaan julkisissa liikennevälineissä ja pysyy vanhemman vierellä ulkona käveltäessä, ellei erikseen ole lupaa lähteä juoksemaan ja pyörimään vapaasti. Toki näitä asioita edelleen harjoitellaan myös kolmevuotiaan kanssa, mutta enemmän muistutellaan nuorempaa, ja oletetaan, yleensä hyvällä menestyksellä, isomman osaavan nämä asiat jo ihan itse.

Meillä kolmevuotias taitaa olla ainakin ruokapöytäpoliisi, ”Zelda ei saa puhua ruoka suussa!”. Hän ottaa myös säännöt kirjaimellisesti, kengillä ei mennä olkkariin, joten heti kun tullaan ovesta, hän istuu kuin tatti eteisen oven edessä, riisuu kengät, ja päästää sitten vasta muun perheen sisälle vaunuineen ja ostoksineen. Siinä saa olla itsekin tarkkana, että noudattaa kaikkia omia sääntöjään (ihan kuin niitä olisi jotenkin kauheasti, hah).

Mutta tosiaan se ei kyllä jää huomaamatta, jos äiti vaikka epähuomiossa seisoo sohvalla, että saa verhoa korjattua. ”Miksi sinä saat seisoa sohvalla mutta me ei?”. Kaksinaismoralismia en halua harrastaa, haluan olla oikeudenmukainen lapsia kohtaan aina. Tuollaisissa tilanteissa yleensä pyydän anteeksi, ja sanon että olin vähän höpsö kun unohdin, ettei niin saa tehdä. Onneksi se on tähän asti riittänyt vastaukseksi.

Kyselyikä on loistava ikä, ja kysymyksiin saa vastata hengästyttävällä tahdilla pitkin päivää. Kysymyksiin vastailulle hauskaa vastapainoa onkin huomata, millaisia asioita lapsi kopioi meiltä vanhemmilta, tai muilta aikuisilta. On ihmeellistä saada nähdä, millaisista asioista lapsi kiinnostuu ja mitä ihailee, ja mistä taas ei niin kovin tykkää. Toisaalta se on myös pelottavaa, suurensuuri vastuu. Pitää olla lapsen ihailun arvoinen, ja pitää käyttäytyä itse niin, ettei haittaa jos lapsi matkii. Pitää muistaa, että joka sekunti lapsi huomaa kaiken mitä teet, ja aina taustalla pitää pitää mielessä se, mitä asioita haluaa tai ei halua lapsen oppivan.

Esikoinen on innostunut (muumi)teen juonnista, kun tarjosin sitä hänelle hunajan kanssa flunssan aikaan tässä syksyllä. Hänen suurin toiveensa, on saada kävellä teemukin kanssa. Koska äitikin kuulemma aina kävelee kahvimukin kanssa, pitää hänenkin saada kävellä teemukin kanssa. Lapselle se on ihan sama onko kyseessä take away -kahvi keskustassa, vai muumitee posliinimukista ja kävely olkkarin ja eteisen väliä.

Teen juominen on pieni murto-osa niistä asioista, jotka hänen mielestään ovat siistejä, ja toteuttamisen arvoisia. Hän haaveilee korkokengistä, sipulin pilkkomisesta ja vessanpesusta. Hän poseeraa innoissaan, ja haluaa ottaa asukuvia. Voin nähdä poseerauksista, että muutaman kerran on tullut katsottua, miten isi ottaa äidistä asukuvia.

Mä en ole koskaan nipottanut näissä asioissa. Vaikka yritänkin kovasti muistaa olla hyvä esimerkki, niinkuin varmasti suurin osa vanhemmista, joskus lipsahtaa se kirosana tai tulee kiivettyä sinne sohvalle seisomaan. Silloin sopivaa on myöntää virheensä, ja todeta että joo, ei sen ihan näin kuulu mennä. Ja silloin kun lapsi tekee jotain pönttöä, jonka tekemisen oppimisesta selkeästi saa syyttää vain itseään, pitää muistaa olla armollinen lapselle, samalla  kun muistuttaa että niin ei saa tehdä.

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän hän huomaa, ja sitä suuremmaksi kasvaa myös vanhemman vastuu. Mä en halua omalla toiminnallani aiheuttaa lapselle paineita. Vältän oman ulkonäköni arvostelua, enkä tietenkään arvostele toistenkaan ulkonäköä. Yritän välttää niitä kirosanoja, ja antaa paljon positiivista huomiota niin lapsille kuin kaikille muillekin. Toivoisin että meidän lapset oppivat olemaan kohteliaita, ja huomaamaan hyviä asioita toisissa, ja jopa sanomaan ne ääneen. Ihaninta musta oli, kun laivalla Tiara sanoi ihan vasta tapaamalleen ihmiselle, että hänellä on ihanat kengät. Mun mielestä myös se on vahvuutta ja itsevarmuutta, että osaa ja haluaa huomata hyviä asioita toisissa ihmisissä, ja osaa iloita toisten puolesta.

Millaisia tapoja teidän lapsenne ovat oppineet teiltä tai muilta? Mitä ette haluaisi missään nimessä oman lapsen oppivan? Muistatteko omasta lapsuudesta, mitä ihailitte vanhemmissanne tai vaikkapa sisaruksissanne?

Mä rakastan askartelua ja väkertelyä, mutta olen siinä nykyään äärimmäisen laiska. En jaksa ryhtyä mihinkään liian sotkuiseen tai liian aikaa vievään, enkä varsinkaan sellaiseen jonka valmistumista joutuu odottamaan pitkiä aikoja. Siksi hihkuinkin riemusta, kun löysin Tigerista 3:n euron rullan liitutaulutarraa, 45x150cm kokoisen palan. Päätin että ostan tarraa, ja päällystän sillä meidän ruokailunurkkauksen magneettitaulun monikäyttöisemmäksi, ja paremmin sisustukseen sopivaksi. Tarran mukana tuli myös kolme liitua, jotka oli pakattu kätevästi rullan sisälle.

Aikaa tähän meni yhteensä noin kymmenisen minuuttia, nautiskelin samalla aamukahvia ja selostin lapsille mitä ihmettä oikein puuhasin. Tarra meni aika helposti oikealle paikalleen, vaikka vähän piti silotella kuplia, ja oikeaan reunaan jäikin yksi kupla, joka ei onneksi mun maailmaa kaada kun sen huomaa vain tietystä kulmasta, haha! Aloin siis rullaamaan tarraa suoraan rullasta tauluun, ja kun olin saanut sen ison osan kiinni, leikkasin tarran sopivan kokoiseksi ja silottelin sivut niin hyvin kuin osasin.

Nyt magneettitauluun voi myös piirtää, ja musta väri sopii kivasti sisustukseen, kun harmaa jo hieman kyllästytti. Tarraahan voi toki liimata myös suoraan seinään, mutta meidän seiniin eivät nuo halvemmat yksilöt tartu, kun on niin röpelöinen pinta (kokeiltu on Tigerin puhekupla-liitutaulutarroilla). Ainoastaan se Ferm Livingin This Month -tarra on pysynyt koko tämän kaksi vuotta, mutta sitä kiinnitettiinkin syvällä hartaudella varmaan puolitoista tuntia jokaista kuplaa siloitellen ja samalla hiuksia halkoen.

Ajattelin käyttää tarran jämäpalan meidän lastenhuoneen Lack-pöytään, jossa aiemmin olivat kiinni ne mainitsemani puhekupla-liitutaulutarrat. Ne olivat menneet parin vuoden aikana jo niin epäsiistiksi, että revittiin ne yksi ilta lasten kanssa irti ja seuraavaksi tosiaan liimaan tuota jämäpalaa siihen vaan yhtenäiseksi suorakulmion muotoiseksi pinnaksi. Saahan tuosta tarrasta tehtyä vaikka mitä muutakin! Sillä voisi vaikka päällystää Expedit-hyllyn kaapin ovet ja kirjoittaa niihin mitä ne sisältävät, tai mitä muuta tahansa. Monikäyttöinen, helppo ja edullinen juttu jolla voi piristää sisustusta!

Mitä kaikkea liitutaulutarrasta voisi keksiä? Onko teillä helppoja DIY-vinkkejä, joita kiireinen ja laiska-askartelijakin voisi toteuttaa? 😀

Palataan vielä hetkeksi viikonlopun tunnelmiin, kunnes blogi pysyttelee ihan Suomen maan kamaralla ainakin loppuvuoden. Eilen keskityin vähän enemmän itse laivaan ja sen tarjontaan, tänään vuorossa niitä muita tunnelmia viikonlopulta.

Tukholmassa pyörimistä tosiaan siivittivät lasten kyselyt laivalle palaamisesta, mutta oli meillä silti oikein mukava päivä länsinaapurin pääkaupungissa. Edellisviikonloppuna oltiin shoppailtu ihan tarpeeksi meidän aikuisten tarpeisiin, ja lauantain reissu aloitettiinkin käymällä BR-lelukaupassa Gallerianissa. Gallerianin BR on kyllä jotain aivan erilaista kuin Suomen vastaavat, iso, tilava ja hyvin järjestelty. Kassoja on useampi, ja valikoimat kattavat. Ainakin tuo Itiksen BR tuppaa olemaan aivan täyteen ahdettu, pieni ja sotkuinen, ja vain yhdellä kassalla varustettu.

Koska joulu on tulossa pian ja silloin saa lahjoja, me sovittiin lasten kanssa että he saavat valita tällä kertaa vain yhdet pienet jutut mukaansa. Zelda halusi pienen sementtiauton, ja Tiara halusi Disneyn Palace Pets -pandan. Lisäksi ostettiin kolme Littlest Petshop -hahmoa, ja harjoitussaksia Tiaralle, joilla voi siis leikata ainoastaan paperia. Tytöt olivat oikein tyytyväisiä saamisiinsa, ja siinä lelukauppaa rauhassa tutkiessa saimme lapsilta aika selkeät joululahjatoiveetkin selville, niistä lisää joulukalenterissa.

Pyörittiin Gallerianissa aamun ensimmäiset pari tuntia, minkä jälkeen lähdettiin katsomaan Åhlensin joulukoristetarjontaa. Sieltä tytöt saivat valita mukaansa yhdet haluamansa koristeet oman huoneensa joulukuuseen. Tiara valitsi ihanan, yllättäen pinkin, robotin ja Zelda halusi ehdottomasti pienen punaisen auton. Tyttöjen joulukuusesta taitaa tänä vuonna tulla aikamoisen blingbling, ja ilon ja värien täyteinen, juuri niinkuin pitääkin.

Loppuiltapäivä me kierreltiin kävelemässä ja nauttimassa auringosta, käytiin kurkkaamassa kuninkaanlinnaa ja vanhaa kaupunkia pitkästä aikaa, niissä ei olekaan tullut käytyä vuosikausiin kun shoppailu on aina vetänyt pidemmän korren lyhyillä reissuilla. Seuraavalla kerralla olisi kiva viettää Tukholmassa vähän pidempi aika, vaikka muutama päivä, ja käydä lasten kanssa katsomassa Skansen, Junibacken, Wasa-museo ja muut oman lapsuuden suosikit.

Sain reissun aikana tavata paljon kivoja, uusia ja ennestään tuttuja kollegoita, ja viettää enemmän aikaa Magicpoksin Majn kanssa, johon tutustuin viimekevään minimuotikirppiksellä. Meidän Tiara ihastui ikihyviksi diskokaveriinsa Rebekkaan, ja Zeldakin yritti pysyä isompien perässä! Meillä taas oli Majn kanssa oikein mukavaa perjantaina, kun miehet menivät lasten kanssa nukkumaan ja me käytiin lasillisella Atlantiksessa.

Meidän ”rauhallisen” kahdenkeskisen juttutuokion aikana saatiin mm. banaani lahjaksi, ja eräs herra kutsui meitä ”vanhemmiksi naisiksi” vaikka oli itse samanikäinen kuin minä! En kestä, niin hauska ilta! Oli vähän surkuhupaisaa  kerta toisensa jälkeen toistella että joo kiitos me nyt haluttaisiin vain rauhassa jutella kahdestaan, kun joku yritti istua pöytään. Mutta kieltämättä ihan imartelevaa, paitsi se ”vanhemmat naiset” -osuus, joko me muka näytetään vanhalta, hahah! Kiitos Maj ihanasta seurasta!

Nyt taitaa olla aika sanoa Tukholmalle vähäksi aikaa heipat, vaikka se ihana kaupunki onkin, ja keskittyä ihan vaan Helsinkiin. Ihanaa olla kotona taas, ja ihanaa kun kiireet alkavat parin viikon päästä ehkä vähän jo helpottaa. Ensi viikonloppu tekee varmaan paljon, kun saadaan vain olla kotona, eikä tarvitse lähteä minnekään ensimmäistä kertaa kuukauteen.

Kirjoittelin perjantaina itseasiassa postausta kuluneiden viikkojen tunnelmista, mutta en jostain syystä vaan sitten halunnutkaan sitä julkaista. Tiivistettynä niin, että kiirettä on piisannut, vastoinkäymisiä sitäkin enemmän, ja hieman väsyttää. Mutta fiilis on kuitenkin hyvä ja odottava, ehkä mä avaudun vielä enemmän teille kunhan saan rauhassa miettiä sanojani!

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Kävi hauska sattuma näiden laivareissujen kanssa: juuri samana päivänä, kun olin varannut minulle ja Otolle kahdenkeskisen reissun Tukholmaan, saimme kutsun Silja Linen perhebloggariristeilylle uudelle Silja Symphonylle. Siten siis päädyimme matkustamaan laivalla kohti Tukholmaa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Mutta oikeastaan tämä meni aika kivasti näin, ei tullut huono omatunto omasta risteilystä, kun tiesi että lapsetkin pääsevät seuraavana viikonloppuna pallomereen ja muumidiskoon.

Vierailimme lasten kanssa uudella Silja Symphonylla tutustumassa heti remontin valmistumisen jälkeen muutama viikko sitten, mutta oli kyllä hauska päästä ihan kunnolla risteilemään nyt. Meillä oli pari pientä bloggaajakokoontumista koko viikonlopun aikana, muuten sai oleilla ihan vapaasti oman perheen tai tuttavaperheiden kesken. Otsikoin viimeksi parin tunnin ravintola-siljaland -testivierailun jälkeen postaukseni otsikolla Lapsiperheiden unelmalaiva. Se piti kyllä aikalailla paikkansa, mitä suurimmissa määrin.

Meidän lapset ihastuivat tokalla vierailulla uuteen 5. kannen Silja Landiin niin paljon, että he eivät muumidiskon lisäksi halunneet muuta tehdäkään koko vierailulla, kuin olla siellä. Tukholmassa toinen kysyi vähät väliä ”Koska mennään laivalle että pääsen pallomereen?”, jota toinen säesti toistamalla ”Mereen!” ja lisäämällä ”Tihkooon!”. Saatiin me onneksi muutakin tehtyä Tukholmassa, kuin vakuuteltua että kyllä sinne pallomereen vielä päästään, mutta siitä lisää erillisessä postauksessa, haha! Tiara oli onnensa kukkuloilla kun pääsi tanssimaan vähän vanhemman Rebekan kanssa diskossa, ja sai vielä valotikunkin.

Ehkä laiva on jopa liian mukava lapsille, jos niin voi edes sanoa. Kyllä me aikuisetkin toki viihdyttiin. Me käytiiin testaamassa myös Silja Landin uusi Spice Ice -jäätelöbaari, ja hyvää oli jätski! Saatiin vaan Oton kanssa syödä tyttöjenkin annokset, kun ei keskittyminen riittänyt jäätelöstä nauttimiseen ensimmäistä lusikallista enempää, kun vieressä houkutteli pallomeri liukumäkineen. Ei se haittaa, enemmän jätskiä meille!

Ruoka oli jälleen todella hyvää ravintola Sushi&Co:ssa, kuten ensimmäisellä maistiaiskerralla, ja Buffet ei ollut yhtään huonompi Symphonylla kuin viime viikonloppuna Serenadellakaan. Otto ei kauheasti ekan illan sushista innostunut, mutta mulle se on taas ihan ykkösherkkuja, eikä haitannut ollenkaan että ekana iltana illallinen oli Sushi&Co:ssa. Erikoisaamiaiset ravintola Tavolatassa antoivat hyvät startit molempiin päiviin, ja selvisin jopa eilisestä ilman päikkäreitä, toisin kuin risteilyiden jälkeisistä päivistä yleensä.

Me nukuttiin yömme 11. kannen DeLuxe-hytissä, johon saimme Tiaralle lisävuoteen nojatuolista, sekä Zeldalle matkasängyn ihanilla prinsessalakanoilla. Hytti oli hulppean tilava verrattuna viime viikonlopun perus promenadeen, ja mahduttiin oikein mukavasti sinne koko perhe. Promenadehytti menee kahdenkesken oikein hyvin, mutta neljästään isompi on mukavampi. Meidän käytävä oli suhteellisen rauhallinen vaikka olikin viikonloppu, ja nukuttiin kumpikin yö siis ihan mukavasti.

Risteilyn tarjosi Silja Line.

Ihan huippu reissu kyllä kertakaikkiaan, mutta nyt on pakko pitää pieni tauko tästä risteilemisestä. Kolme risteilyä vuoden aikana ei ole paljon, mutta kaksi viikon sisään tuntuu jo vähän. Nyt kaipaan sellaista rauhallista viikonloppua kotona lasten kanssa, kokkaillen, ulkoillen ja siivoten. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille<3