5x DIY Halloween-asut perheelle

21.10.2020

Halloween-asut ovat olleet jo kovassa mietinnässä kuluneina viikkoina ja ensi viikolla onkin jo niiden aika. Meillä ei ole suunnitelmissa osallistua mihinkään Halloween-juhliin tänä vuonna, mutta aiotaan varmasti viettää juhlaa kotona perheen kesken. Rakastan suunnitella erilaisia teemoja ja teema-asuja ja nautin kovasti myös maskeerauksesta, vaikka en siinä mikään ammattilainen olekaan. Siksi me varmasti pukeudutaan tänäkin halloweenina, vaikka oltaisiin ihan vain kotona.

Mulle on tärkeää, että kun pukee näin isoa perhettä naamiaisasuihin, iso osa niistä asusteista olisi jo valmiiksi kotoa löytyvistä tarvikkeista toteutettavissa. Vaikka meille on vuosien varrella kertynyt myös iso läjä ihan oikeita naamiaisasuja, pyritään hyödyntämään tällaisissa koko perheen teema-asuissa jo olemassaolevia juttuja, ettei yhden päivän vuoksi osteta viiden ihmisen vaatteita ja asusteita. Tässä tuleekin muutama asuidea, joita ollaan vuosien varrella toteutettu ilman sen suurempia investointeja:

1. Addams Family

Oikeasti tekisi mieli pukeutua vaan Addams Familyksi joka vuosi, sillä nämä olivat ehkä hauskimmat asut, joita meillä on koskaan vielä tähän mennessä ollut. Oli niin super hauskaa pukeutua Addams Familyksi ja kaikki muut jutut paitsi mun musta peruukki löytyivät meiltä jo valmiina. Pääset alkuperäiseen postaukseen TÄSTÄ.

2. Perinteiset noidat, lepakot ja muut

Näihin löytyy aika helposti asusteita kaupasta, tai miksei vaikkapa huovasta ja mustasta hiuspannasta voi askarrella itsekin noidan hattua. Tämä oli se halloween, kun olin raskaana ja meillä oli muutto kesken, joten panostuskin oli sen mukainen! Lapsia ilahduttaa jo sekin, että saa vähän pukeutua arjesta poikkeavasti, eikä aina ole pakko vetää maskeerausta ihan täysillä.

3. Sushi (perhehän voi pukeutua sushibuffaksi tai soijapulloksi, wasabiksi, inkivääriksi ja sushiksi)

Tein itse viime vuonna sushi-asun taaperolle dagiksen naamiaisiin. Tämä oli kyllä ihan mun ultimate lemppari ikinä! Niin helppo toteuttaa ihan ilman ompelukonetta pyyhkeistä, narusta ja mustasta kankaasta. Se on ehkä tylsä jos koko perhe pukeutuu samaan asuun, mutta mites vaikka Sushibuffa tai sitten sushi ja tykötarpeet, kuten wasabi? Aika helppo pukeutua esim. kokonaan vihreäksi, tai sitten soijapulloksi mustilla vaatteilla ja DIY-etiketillä. Alkuperäinen postaus löytyy TÄÄLTÄ.

4. Peura

Tämä peura-asun idea löytyi vuosia sitten Pinterestistä ja se on aika helppo toteuttaa kasvomaaleilla tai jopa ihan meikeillä. Musta eyeliner, aurinkopuuteri ja valkoinen kasvomaali vievät jo pitkälle tämän asun kanssa ja sitten vaan ruskeat vaatteet päälle. Silloin peuran sarvia ei saanut oikein mistään, mutta nykyisin niitäkin myydään monissa kaupoissa tähän aikaan vuodesta. Alkuperäinen postaus peura-asusta löytyy TÄÄLTÄ.

5. Kissa tai leopardi

Kissan asu on helpoin halloween-asu ikinä. Mustat vaatteet, kasvomaalit mustalla eyelinerilla tai kasvomaalilla ja mustat korvat. Korvat voi helposti tehdä pahvista tai huovasta ja mustasta hiuspannasta (ja niitä myydään joka kaupassa). Leopardi on aavistuksen haastavampi kissaeläin, mutta onnistuu sekin melko helposti. Kaikilla leo-kuosin faneilla löytyy varmaan jotain leopardikuosista kotoa ja nuo leopardin läiskät saa myös tehtyä tosi helposti mustalla eyelinerilla tai kasvomaalilla. Alkuperäinen postaus asuista löytyy TÄÄLTÄ.

Meidän tämän vuoden asut on jo päätetty ja näytän ne sitten halloweenina! Addams Familya on kyllä tosi vaikea yrittää ylittää, se oli vaan niin huippu. Mutta on niitä paljon muitakin hauskoja ideoita, jotka odottavat vielä toteuttamistaan. Pinterestin ihmeellisestä maailmasta löydän itse aina parhaat ja helpoimmat ideat, sekä vinkit asujen toteuttamiseen helposti. Miten musta muuten tuntuu, että aina syksyllä ja talvella hölötän Pinterestistä kaikissa inspiraatipostauksissa, ja sitten aina kesäksi unohdan koko appin. Muita samaistujia, jotka pinnailevat kaikkea mahdollista tähän aikaan vuodessa ja kesällä unohtavat koko paikan?


Suuri maalaus olohuoneen seinälle

06.07.2020

Muistatteko, kun kerroin, että aion itse maalata suuren maalauksen meidän olohuoneen seinälle? Siitä on jo aikaa, kun asiasta jossain mainitsin, mutta vasta nyt löytyi sopiva rako tällaiselle puuhalle, kun edessä oli kokonaan vapaa sateinen viikonloppu. Meillä on olohuoneessa ollut valmiit kiinnikkeet kahdelle todella suurelle taululle valmiina ja ajateltiinkin, että akustiikan (ja toki sisustuksen) vuoksi olisi kiva kiinnittää niihin molempiin jotain ihanaa. 

Lauantaina päätettiin extempore lähteä sitten ostamaan suurta maalauspohjaa, jollaisia tiesin Espoon Ainoan Sostrene Grenessa olevan. Mulle on tullut viime päivinä tosi paljon kysymyksiä meidän maalaustarvikkeista Instagramin puolella ja ne on siis kaikki ostettu sieltä. Siellä on hyvä valikoima maalaustarvikkeita, maaleja, siveltimiä ja erikokoisia maalauspohjia. Suosin itse maalustarvikeostoksissa kivijalkamyymälää, koska yleensä silloin kun inspiraatio iskee, on maalaamaan päästävä heti.

Sieltä tosiaan löytyi 120×150 kokoinen maalauspohja, joka ostettiin muiden maalaustarvikkeiden ja lehtikultahippujen lisäksi. Käveltiin parkkihalliin meidän autolle ja alettiin lastaamaan maalauspohjaa kyytiin. No eihän se hitto vieköön mahtunut. Yritettiin niin takaluukusta kuin ovistakin, kaikki penkit kaadettuna. Se jäi muutamasta sentistä kiinni, eikä vaan siis kertakaikkiaan mahtunut. Minä siis nappasin valtavan maalauspohjan kainaloon ja matkustin julkisilla Tapiolasta kotiin sen kanssa. 

Helsingin puolella vielä kävelin sitten useamman kilometrin vesisateessa ja kovassa tuulessa ja meinasin lähteä lentoon – en kestä. Otto tuli lasten kanssa kävellen puolimatkaan mua vastaan ja otti maalauspohjan kannettavakseen. Jos ei muuta, niin oli ainakin loistavaa käsivarsitreeniä tuon maalauspohjan kantaminen ja tuulta vastaan taisteleminen. Välillä tuntui, että maalauspohja oli kuin purje, sillä tuuli tuuppi mua tiellä ihan minne sattui. Mutta päästiin kuin päästiinkin ehjänä perille, niin minä kuin maalauspohjakin. Nyt mua naurattaa joka kerta kun katson sitä, kun muistan miten rakkaudella mä matkasin sen kanssa. Keräsin kyllä ihania hymyjä ihmisiltä kun toikkaroin ison maalauspohjan kanssa ja mulle avattiin matkalla oviakin täysin pyytämättä. Tuli hyvä mieli ja kiittelin kovasti. 

Kotona levittäydyin maalauspohjan ja maalien kanssa eteisen lattialle ja maalasin loppuillan. Lapset maalasivat omia maalauksiaan mun vieressä kodinhoitohuoneessa. Vitsit se oli rentouttavaa, uppoutua vaan maalaamiseen ja värien sekoitteluun. Nautittiin siitä kaikki ihan täysillä. Maalasin vielä muutaman tunnin lasten mentyä nukkumaan ja sitten jätin maalauksen hautumaan yön ajaksi.

Jatkoin maalauksen viimeistelyä vielä sunnuntaina, kun olin keksinyt mitä halusin vielä sille tehdä. Värit maalaukseen valikoituivat meidän sisustuksesta ja mun lempiväreistä: harmaata, valkoista, kultaa ja vaaleanpunaista. Kultalehdet olivat ihan mieletön lisä siihen, niistä tuli juuri sellaista ilmettä kuin halusinkin. Mä rakastan sitä, miten maalatessa voi vaan kokeilla kaikkea, eikä ole olemassa oikeaa tai väärää. 

Tänään nostimme maalauksen olohuoneeseen sille kuuluvalle paikalle. Tai siis romanttisesti näin ajattelimme tekevämme, kunnes huomasimme, että vanhat kiinnikkeet ovat muutamalla sentillä väärässä kohdassa. Taas kaikki oli muutamasta sentistä kiinni tämän saman maalauspohjan kanssa. Se todella tahtoi meidän näkevän vaivaa eteensä. Ja mehän nähtiin. Otto porasi uudet reiät ja viimein meidän olohuoneessa oli suuri maalaus paikoillaan. Mä tykkään siitä, vaikka se onkin omatekemä ja omia teoksiaan kohtaan tulee usein oltua kriittinen. Tätäkin tuijottelin ja tarkastelin armottomasti niin monta kertaa ja mietin, mitä se vielä kaipaa ja lisäsin pieniä yksityiskohtia. Mutta fakta on se, että kun musta viimein tuntui siltä, että se ei kaivannut enää mitään, se oli valmis.

Ja siinä se nyt on, meidän olkkarin seinällä, korkealla viemässä katsetta ylemmäs. Se toi ihanasti väriä meidän muuten niin vaaleaan olohuoneeseen. Tykkään. Ihaninta oli kuulla lasten mielipiteitä taulusta ja siitä, mitä siinä tapahtuu heidän mielestään. Tällä hetkellä tuntuu, että taulu on juuri sellainen kuin halusinkin ja se saa olla tuossa kaikessa rauhassa. Voihan olla, että joskus se menee vaihtoon tai sitten voi olla, että siitä tulee sellainen esine, jota tuijottelen vielä mummonakin, ei voi tietää vielä. 

Mutta mikä tärkeintä: sen tekeminen oli hauskaa, rentouttavaa, ihanaa ja se vei mut kunnolla takaisin maalaamisen pariin. Rakas harrastus, joka unohtui aivan liian moneksi vuodeksi. Tänä vuonna olen saanut sen takaisin. Ja kuinka paljon nautinkaan siitä, kun saan vaan maalata ja antaa ajatusten lentää. Lapsena ja teininä maalasin ja piirsin lähes joka ikinen päivä. Hiilikynillä, öljyväreillä, kuivapastelleilla, akryyliväreillä, akvarellikynillä. Nyt olen löytänyt takaisin akryylivärien ja vesivärien pariin, enkä enää halua unohtaa niitä.

Tykkäättekö te maalata tai piirtää?