Äitienpäivänä

10.05.2015

Tänään on mun neljäs oikea äitienpäivä, viides jos raskausajan äitienpäivä lasketaan mukaan. Jokainen äitienpäivä tähän mennessä on ollut täydellinen, omalla tavallaan. Raskausajan äitienpäivältä muistan vieläkin Oton vatkaamassa käsin ärräpäiden saattelemana kermavaahtoa kakkuun jonka raskaushimoissani halusin tehdä. Siinä kesti kauan, se oli ehkä hölmöin juttu ikinä, mutta Otto teki sen silti, koska Otto on Otto.

Toisena äitienpäivänäni mä sain herätä siihen, että äiti ja Otto olivat yhdessä ostaneet mulle mun ensimmäisen äitienpäivälaukun täysin mun siitä mitään tietämättä, tästä syntyi siis tämä meidän äitienpäivälaukkuperinne. Muistan kuinka Otto nosti meidän rakkaan esikoisen sänkyyn ja yhdessä ihmeteltiin mun pinkkiä laukkua, Tiara taisi sitä maistellakin. Muistan siltä äitienpäivältä myös meidän ravintolareissun, vauva-Tiaran joka hauskuutti puolta ravintolaa iloisella hölpötyksellään, ja mun ja Oton pehmolelusodan illalla kotona. Pehmolelusodan jonka seurauksena meidän telkkariin tuli naarmu, mutta joka sai meidät nauramaan vedet silmissä varmaan puoli tuntia.

Mun kolmantena äitienpäivänä Zelda oli vain muutaman viikon ikäinen vastasyntynyt pieni. Me vietettiin sitä äitienpäivää vauvantuoksuisissa tunnelmissa, rakkaudesta pakahtuen. Meillä oli kaksi pientä yhteistä täydellistä tytärtä, Otolla isyysloma ja maailman paras fiilis. Taisin saada aamupalan sänkyyn, ja Otto kokkasi mulle herkkuja. Silloin taidettiin olla niin vauva-arjen lumoissa, että mulla ei siksi oikeasti ole siltä päivältä juuri muita muistikuvia kuin se miten järjettömän onnellisia me oltiin juuri silloin, ja taidettiinpa olla myös vähän väsyneitäkin.

Neljäs äitienpäivä viime vuonna sujui kotona ja ulkoillen. Muistan kuinka Zelda oli juuri oppinut nukkumaan täysiä öitä Tiaran kanssa yhteisessä lastenhuoneessa, ja aloin vihdoin herätä horroksesta jonka 20 minuutin pätkissä nukuttu vuosi oli aiheuttanut. Aurinko paistoi, kirsikkapuut kukkivat ja meillä oli ihana, rento päivä jona sain nukkua pitkään ja ottaa rennosti yhdessä.

Tänä vuonna meidän ei ollut tarkoitus olla koko päivää kotona. Meidän piti lähteä keskustaan äitienpäivälounaalle, kävellä Kaivopuistossa ja näyttää lapsille mun vanhoja huudeja, se olisi ollut ihanaa. Mutta nyt kävi toisin. Mä jouduin lepäämään, koska tällä viikolla tehdystä lääkärintutkimuksesta aiheutui yllättäen jonkinverran jälkioireita, ja sain ohjeeksi levätä ja liikkua mahdollisimman vähän. Mä olen voinut kuitenkin ihan hyvin, ja siksi lepääminen auringon paistaessa täysillä ulkona on tuntunut sanoinkuvailemattoman turhauttavalta.

Silti tämäkin äitienpäivä on ollut täydellinen. Iso kiitos siitä kuuluu Otolle, joka on kertaakaan valittamatta ottanut vetovastuun koko viikonlopuksi, ja vaikka takana on ollut rankka työviikko, hän jaksoi vielä tänäänkin järjestää mulle yllätyksiä ja teki tästä äitienpäivästä yhdessä lasten kanssa niin täydellisen ihanan kuin näissä olosuhteissa oli mahdollista.

Iso kiitos kuuluu myös meidän lapsille. Heidän kanssa ei voi vaan pysähtyä harmittelemaan, eikä edes halua. Parasta äitiydessä on se, että saa olla joka päivä noiden kahden rakkaan tytön kanssa. ”Äiti, rakastan sua aina vaikka joskus temppuilenkin. Rakastan sua ainakin 25!” ”Äiti on tentan akah! Tänään on Iina-päivä” (äiti on Zeldan rakas).

Mä vaadin äitinä itseltäni paljon, ja joskus on kova paikka joutua myöntämään että en ehkä aina kykenekään tekemään ihan sitä kaikkea mitä haluaisin. Mutta äitinä pitää olla myös armollinen itselleen, sen mä olen näiden vuosien aikana oppinut. Onneksi ei tarvitse kuin katsoa ulkoa posket punaisina isin kanssa tulevia lapsia jotka kiljuvat yhteen ääneen mitä kaikkea ovat tehneet, ja tajuan että ne kyllä pärjää ihan hyvin. Se riittää, että tekee sen mihin itse pystyy.

Äitiys on ihanaa, rakkaudentäyteistä, kiireistä, hauskaa ja joskus myös hermoja raastavaa. En vaihtaisi päivääkään pois, koska näiden pienten tyyppien kanssa jokainen päivä on seikkailu, tapahtui mitä tapahtui. Jokainen päivä, jonka saan viettää lasten ja Oton kanssa on täydellinen päivä, koska me ollaan yhdessä. Yhdessä me ollaan vahvoja ja selvitään mistä tahansa.

Me kuvattiin tämäkin äitienpäivä videolle perinteen mukaisesti, ja kunhan saan videot järjestykseen on luvassa äitienpäivä videoina -postaus, jossa lisää siitä mitä me tänään oikein tehtiin. Kommelluksia on ainakin riittänyt, me kun saadaan kotonakin aikaiseksi hömpötystä jos jonkinlaista. Toinen perinne, eli äitienpäivälaukku luvassa huomenna blogin puolella, musta tuntuisi nimittäin jotenkin väärältä kirjoittaa pohdiskeleva postaus ja koristella se laukun kuvilla. Laukun lisäksi sain lapsilta maailman hienoimmat päiväkodissa itsetehdyt lahjat.

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, erityisesti omalle äidilleni Annelle <3

 


3 Responses to “Äitienpäivänä”

  1. Tiia sanoo:

    Niin ihana teksti, tää saa kyllä odottamaan sitä kun saa itsekin tuntea sen peräänkuulutetun äitiyden onnen. Teidän perhe vaikuttaa kerta kaikkiaan upealta <3

  2. Juulia sanoo:

    Ihanat itse tehdyt lahjat olet saanut 🙂
    Ikävää, ettei äitienpäivä mennytkään niinkuin olitte suunnitelleet. Mutta tuo sun asenne on aivan mahtava! Et tunnu lannistuvan mistään ja se on ihan mieletöntä!
    Videoita odotellessa 🙂

  3. Elina sanoo:

    Ihana postaus – sai mutkin, kakskytvee opiskelijan vauvakuumeen taas heräilemään!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.