Siisteimmät tyypit

22.06.2015

Oli ihanaa viettää koko juhannus yhdessä lasten kanssa, meillä on ollut niin hauskaa. Ihan parasta on myös että heillä on nyt kesäloma ja meininki on paljon letkeämpää ilman tarharumbaamisia joka aamu ja iltapäivä.  Rento kesäfiilis on vallannut meidän koko perheen ja viime päivinä ollaan naurettu varmaan enemmän kuin kevään viimeisinä viikkoina yhteensä, siis ihan kokoajan.

Äitiydessä kaikki on siistiä, mutta yksi lempparijutuista on se miten paljon lasten kanssa voi jutella ja keskustella ja höpöttää ja vitsailla. Joskus lapsilla vaan välähtää niin tilanteseen sopivasti ihan vahingossa, ja toisinaan he oivaltavat niin hienoja juttuja ettei olisi osannut odottaakaan. En pysty valitsemaan tahattoman tilannekomiikan ja nasevien huomautusten väliltä, kummat ovat hauskempia, mutta ihanaa että molempia tulee, koska lasten huumori on parasta. Mä en koskaan ole ollut mikään vitsikirjojen tai viihdesivustojen ystävä, eikä mun puhelimesta löydy tallennettuna ainoatakaan meemiä tai reaktiokuvaa. En tiedä olenko pudonnut nykyajan huumorin kelkasta vai mikä mua vaivaa, mutta lasten jutuille mä olen nauranut aina.

Muistan kun olin vielä aika pieni, niin pieni ettei meillä ollut omaa tietokonetta. Äiti joskus tulosti töistä sellaisia Lasten suusta-kiertoviestejä mun luettavaksi ja niille mä nauroin ihan hulluna. Edelleenkin eniten mua naurattaa lasten jutut (ja yksi ihan loistava YouTubevideo heliumröyhtäyksestä). Lapset on vaan ihan huippuja, loistavaa seuraa ja heiltä voi myös oppia paljon.

”En voi nukkua kun minun jawka muwisee!” Onhan se vaikeaa nukkua kun jalka murisee!

”Minä owen pikkutyyppi, Tiawa on tyyppi, tinä owet iso tyyppi, Isi on iwo tyyppi ja mummu ja Awmas on minityyppejä”. Tyyppejä ollaan kaikki selkeästi, ja mummu ja koira menevät samaan kastiin.

”Minä aion nähdä tänä yönä vain tosi kivoja vaaleanpunaisia unia prinsessoista ja minun Frozen-synttäreistä”. Aika hyvä että illalla voi vain päättää noin. Mä olen ihan satavarma että aamulla esikoinen kertoo prinsessaunistaan ummet ja lammet, koska lapsena voi oikeasti vaan päättää näkevänsä kivoja unia.

”Minä owen Niisku-Myy, äiti on Nipsu-pappa, iwi on Muumimamma, Tiava on Taikuri ja mummu on Muumi-mewivohvo” ”Ei mummu oo merirosvo!” ”Niin. Te on vaan Ouvuwwa”. Näin kuului eräänä iltana lasten intensiivinen väittely. Ilmeisesti oululaiset ovat merirosvoja?

”Mutta minun Minni-juhwissa pitää owwa myös ötökkä”. Kuopus suunnittelee jo ensi huhtikuussa siintäviä syntymäpäiväjuhliaan esikoisen lähestyvien synttäreiden myötä, ja niissä pitää kuulemma Minni-teeman lisäksi olla myös ötökkä. Lisäinformaatiota liittyen ötökkään odotan innolla.

”Mene suihkuun hiki-isi!” kehotti esikoinen isäänsä tänään.

”Aai äiti tinä owet iso apina!” sanoi kuopus kerran ja antoi ison halin minulle.

Hauskojen juttujen lisäksi lapset ovat maailman hellyyttävimpiä kysymyksineen, rakkaudentunnustuksineen ja ihanine ajatuksineen. He rakastavat olla kainalossa höpöttelemässä, ja mä rakastan pitää heitä kainalossa. Haaveilen päivästä, jolloin voisi vain makoilla sohvalla lapset kainalossa koko päivän, ja höpötellä ja syödä vaahtokarkkeja. Eihän ne naperot siinä koko päivää pysy vaikka vaahtokarkkivarasto olisi ehtymätön, mutta onneksi on niitä pieniä ihania hetkiä jolloin höpötellä ennenkuin he kirmaavat takaisin mielikuvituksellisiin leikkeihinsä.

Äitiys on ihanaa, ja lapset siisteimpiä tyyppejä.

Mitkä on teidän lasten parhaita lasten suusta -juttuja?


18 Responses to “Siisteimmät tyypit”

  1. Helena sanoo:

    Meillä 2v leikki farmiduploilla joista löytyy eläinten ja palikoiden lisäksi mies ja poika ukot, jotka ristittiin ”titiksi ja taattoliksi” (isi ja Anton). Hetken aikaa poika kaiveli vielä että missä äiti, kunnes otti lehmän käteen ja huudahti kovaan ääneen ”TÄÄLLÄ ÄITI!!” lasten jutut on kyllä parhaita ja niitä jaksaa aina kuunnella.
    Yks päivä lenkillä pidin kädestä kiinni liukkaalla kalliolla ja kiitoksena tuli iloisesti ”tiitoi! Tiitoi kun tinä auttatit minua!” ☺️❤️

  2. Netat sanoo:

    Ihanat tytöt teillä 🙂 omia lapsia ei vielä ole mutta 4v kummipoika selitti yhtenä päivänä avaruudesta kaiken mitä oli jostain kirjasta oppinut. Totesi sitten kuitenkin lopuksi että ”en minä sittenkään mene avaruuteen isona astronautiksi kun silloin minä olen varmaan jonkun lapsen isi ja sitten minun tulisi sitä lasta ikävä” sulatti kyllä koko suvun sydämet tuo kommentti 🙂

  3. E sanoo:

    Aikoinaan (lapsettomana siis) ajattelin, että tällaiset tekstit on överiliioiteltuja ja pintaa siloittelevia. Että ei kukaan voi olla oikeasti jatkuvassa hurmoksessa lapsesta ja onko sillä enää muuta elämääkään? Naureskelin, että ei musta sellasta höpönlöpön lässynlää -mutsia tule.

    Jaa eikö muka? Allekirjoitan todella ison osan postauksistasi, tuon saman jokapäiväisen onnen- ja kiitollisuudentunteen, sen äärettömän rakkauden ja aina yhtä hämmästyttävän faktan: tämä lapsi todella on minun lapseni. Ihan minun synnyttämäni ja tullut jäädäkseen. Se iskee jokaisena ppäivänä, se tajuton rakkausfiilis ja aito onni olla just tässä elämässä, just tän naisen housuissa, ton lapsen äitinä.

    Tällä tekstillä ei ollut muuta pointtia kuin kertoa että vaikka ennen skeptisesti selailin tällaisia tekstejä, ovat ne nykyään minulle siirappisuuden sijasta ”vertaistukea”. Ihanaa, että joku muu(kin) uskaltaa sanoa nauttivansa täysin siemauksin äitiydestä ja elämästä lasten kanssa, pelkäämättä joutumaan silmien pyörittelyn kohteeksi (uskokaa tai älkää; tuotakin on nähty, jos innoissani totean esimerkiksi ”ihan uskomatonta että mallioppiminen on totta!!! Se matkii mua KOKO AJAN!!! *sydänsilmäemoji*) ja aidosti tarttuu hetkeen ja antaa sen onnen olla läsnä. Me luomme onnemme.

    Kiitos blogistasi, teksteistäsi ja elämänasenteestasi. Ihanaa kesää ja lomailua perheellenne!

  4. Jenni sanoo:

    Hellyyttäviä kyllä noi lasten suusta tulleet jutut! 😀 haha! Ja aivan megasulosia nää tän postauksen kuvat! 🙂 <3

  5. sokea sanoo:

    Hahhah, ajattelin tuota yhtä yhteiskuvaa pienenä katseltuani facessa, että jopas on äidille jo nuorena kertynyt suupieleen tosi syviä juonteita…:D Lähempää nähtyäni totesin niiden ryppyjen olleen harmittomia Zeldan hiuksia :DD

  6. Kia sanoo:

    Niin ihania kuvia, että en kestä!! <3

  7. elsi sanoo:

    Ooi miten ihania kuvia<3

  8. Linkku sanoo:

    Eikä miten ihana postaus!! Tuli kyllä ääneen naurahdeltua noille kommenteille 😀 tästä myös huokuu se kuinka ihana ja rakastava äiti olet ja osaat nauttia kaikista pienistä iloista lasten kanssa 🙂

    Meidän äiti on kirjoittanut monia meidän lapsuudentöksäytyksiä ylös ja ne on kyllä hauskoja 😀 muistan eräästä lukeneeni, sellaisesta jossa mä olin ilmeisesti about viisivuotias ja sisko sitten siinä tapauksessa 2 – 3 -vuotias. Olin todennut heittäväni siskon päälle punaista ja sinistä, jolloin siskosta tulisi ”viuletti”. Siihen sisko oli tomerana tokaissut: ”NYT TULI MITTA TÄYTEEN!” :’D

  9. Mertsi sanoo:

    Lasten suusta tulee totuus, mutta usein myös parhaat jutut. 😀 Ihania tyttöjä! Olisi kiva, jos tekisit jonkun videon ihan vaan tytöistä. Niiden touhuista ja höpötyksistä. Muistan aina ihailleeni, kuinka hienosti Tiara osasi puhua pienenä, olisi hauskaa kuulla Zeldaakin joskus. Vai oletko tehnyt tässäkin tietoisen päätöksen, että jätät nämä vähemmälle? (:

  10. lillamy sanoo:

    Niin ihanaa <3

  11. 101Dalmatialaista sanoo:

    Ihana postaus!! Todella söpöjä kuvia ja niin hauskat jutut teidän lapsilla 😀 Se juhannuksen (?) hattu-asu oli muuten ihan täydellinen, tosi upealta näytit 🙂

  12. mandi sanoo:

    Haha, kolmen superihanan muksun mutsina kuulee päivittäin mitä hauskempia juttuja 🙂
    Ei nyt edes tule mieleen montaa, mutta tässä muutamia.
    * Mummo oli sanonut pojalle että taivaan isä ottaa ruuan pois, kun et ollenkaan keskity syömään. Niinpä poika tästä (näsä)viisastuneena tuumasi isälle, kun isä pelasi ruokapöydässä Ipadilla; taivaan isä ottaa sulta 3G-verkon pois kun pelaat ruokapöydässä!
    * Lapset luuli pitkään että poikavauvat tulee isin mahasta ja tyttövauvat äidin mahasta 😀
    *Poika näki kaupungilla tytön ja pojan pussailevan. Katsoi heitä pitkään ja tuhahti: Mitä nuo tulee tänne parittelemaan 😀
    *Meidän pienin, 3 v. on melko rohkea tyyppi. Oltiin kaupungilla katsomassa jotain esitystä, ja meidän edessä seisoi tosi pelottavan näköinen humalainen tyyppi. Poika karjaisi tyypin korvan, että ”väisty siitä! minä en näe mittään!” oli mulla hieman posket punaisena ja jalat tutisi 🙂
    *Yhtenä iltana, kun isi peitteli pienintä yöunille, poika tuumas silmät kiinni ihan pokkana ”hyvää yötä pentu!” ja päästi röhönaurut päälle 😀
    Olishan näitä vaikka kuinka.. toki itseä nämä naurattaa eniten kun näkee tilanteen.

  13. tipi sanoo:

    Nauroin tolle ötökälle niin paljon 😀 lapset on ihania!

  14. Annina sanoo:

    Aivan mielettömän suloisia kuvia! Kyyneleet silmissä katselin ja luin 🙂
    Meillä pojan mielestä äiti on usein ”makaroonimiäs” <3

  15. hahaha parhaita! ♥
    Mä niiiiiin paljon odotan, että oma poika avaisi vihdoin ja viimein sanaisen arkkunsa ja saisi kuunnella maailman mahtavimpia letkautuksia joka päivä! (Kevin on elokuussa jo 3v. mutta puhe on vielä yksittäisiä sanoja suurimmaksi osaksi, joitain kahden sanan lauseita ja ihan vaan pari kolmen sanan lausetta tulee. Mutta kun sitä kehitystä on kokoaika edes pienissä määrin tapahtunut, osaa nauttia jotenkin siitäkin, että tämä osaa jo edes sanoa mitä haluaa syödä, tehdä, onko jano, pissahätä jne. joten ihan parasta on se, kun on joku aihe mistä poika pystyy yksittäisillä sanoilla kertomaan jotain; esim. eilen mulle selvisi, että muumien mörkö on iso ja murisee ja se on vähän pelottava koska se tulee kotiin (–> selvitin, että ei kyllä tule kun se on vain muumeissa) mutta silti se on kuulemma paras ! 😀 )
    Onkin ihan huippua opiskella lastenohjaajaksi ja päästä kuuntelemaan aina eri-ikäisten lasten juttuja töihin, ja vuoden päästä saankin kuunnella niitä sitten joka päivä, mahtavaa! =)
    Mulle on töistä jäänyt mieleen pari huvittavaa juttua: Joulu oli lähestymässä, mutta en aikuisena sitä niinkään ajatellut kiskoessani aamulla kirkkaan punaista puseroa päälleni, töisää poika 5v. tuumaa ´´vautsi, sä oot jo ihan jouluisissa!” -aijaa, mistäs sä sillälailla päättelit? ´´no kun sä olet aivan punaisissa, joulu on punainen!” 😀
    Ja sitten isompia lapsia, olin ekalla luokalla harkassa, siellä sitten pojat oli välitunnilla keksinyt läträtä koiran kakalla yhden varaston seinää, poikia puhutellessa toinen toteaa: ´´mutta enhän minä mitään tehnyt, näytin vaan tolle mallia että miten se pitää tehdä!” niin tuota… 😀
    Ainiin! Sitte vielä yksi n. 3-vuotias viime harkassa: katseltiin muumien kuvia seinällä ja tämä lapsi osasi hienosti nimetä kaikki hahmot ja käytiin sitten hyvin avartava keskustelu:
    lapsi: ´´minä olen käynyt muumien kotona”
    minä: ´´ai olet vai? Muumimaailmassa muumitalossa vai?”
    lapsi: ´´joo, just siellä”
    minä: ´´voi kuinka kivaa! Minäkin haluaisin päästä sinne!”
    lapsi katsoo minua kulmat kurtussa, huokaisee syvään ja sanoo napakasti ´´et sä voi, sä olet ihan liian vanha!” Hmmm.. niin minähän olen vasta 20 ja kuvittelin olevani nuori 😉 lapset on niin ♥

  16. neito sanoo:

    Meillä 3,5 vee ollessaan yökylässä mummin ja vaarin luona, kysyi herättyään, että kuka täällä yöllä murisi? Oikeasti vaari oli kuorsannut yöllä…

  17. anna sanoo:

    aaw, ihania juttuja ja kuvia. Naureskelin muidenkin kommenteille. Lapsilla on kyllä niin parhaat jutut! 🙂 uusin juttu, joka meillä kuultiin, oli se kun tyttö tokaisi pari päivää sitten nähdessään tv:ssä jonkin Englannin entisaikojen kuninkaan (hiukset olivat valkoiset ja kiharaiset): ”onko toi Jeesus?”

  18. Enni sanoo:

    Nauroin ääneen näille 😀 Zeldan jutut etenkin, hauskaa kun hänkin on alkanut puhua enemmän! Naurattaa myös se Zeldan hokema ”hawuan vettä” josta kirjoitit johonkin postaukseen 😀 tuli mieleen kun luki näitä 😀 sun postaukset saa aina hymyn huulille 🙂

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.