Kirjallisten vastausten kolmas osa tulee tässä! Vielä on jäljellä sitten neljäs osa näitä, ja loput tulevat videomuodossa, koska kysymysten kysyjät olivat niin toivoneet.

Kuinka pitkä olet? Oon miettiny tosi kauan, että kuinka pitkiä sä ja Otto olette. Oletko tyytyväinen pituuteesi? Mä olen 167cm pitkä ja Otto on n. 180cm pitkä. Olen ihan tyytyväinen mun pituuteen, joskus nuorempana haaveilin mallinurasta ja silloin tietenkin kirosin puuttuvia viittä senttiä. Nykyään olen jo niin vanha että ei tarvitse mallinurista paljoa haaveilla, niin pituuskin on juuri sopiva.

Mitkä ovat arjessa huonoimpia asioita mielestäsi? Arjen huonoin asia on ehkä se edestakaisin rumbaaminen koti-päiväkoti-työpaikka-ruokakauppa-keskusta -välillä. Toisaalta joskus ne metro-/bussimatkat voi olla joko pieniä lepohetkiä päivän aikana kun syventyy kirjan lukemiseen, tai sitten lapsilta tulee niin hauskoja juttuja bussissa että siinäkin rentoutuu. Eilen ostettu auto tuo vähän helpotusta tähän, mutta toisaalta taas ei kuitenkaan kuljeta niitä työmatkoja autolla, niin kyllä sitä rumbaamistakin edelleen riittää. Toinen inhottava asia (milloin tahansa) on jos joku perheestä on kipeänä, koska se sekoittaa koko arjen, ja mulla ei työt häviä mihinkään vaikka minä tai lapset oltaisiinkin kipeänä, ne vaan sitten kasautuvat.

Mikä on sun motto? Onni on tässä ja nyt.

Mikä ois semmonen dream come true city jossa tahtoisit vierailla? Niitä riittää, mutta ainakin New York ja Tokio.

Minkä eksoottisen eläimen ottaisit lemmikiksi jos ois pakko valita? Jos ne olisivat eläiminä lemmikiksi soveltuvia eikä siitä aiheutuisi niille minkäänlaista kärsimystä, ja voisin suorittaa valinnan pelkästään söpöön ulkonäköön perustuen, niin varmaan apina, sellainen keisaritamariini. Ne on pieniä ja söpöjä.

Oisitko mielummin päivän villasukka vai pipo? entä virtahepo vai muurahainen? Loistava kysymys tää eka! Oisin mieluummin pipo, koska likainen tukka on kivempi ajatus kuin hikinen jalka. Ja virtahepo olisin mieluusti ja lekottelisin jossain lammessa.

Haluaisin tietää, millainen päivärytmi teillä on niin arkena kun vapaapäivinä? 🙂 Arkisin me herätään siinä 7-8 maissa, mennään päiväkodille joskus ysiltä, ja kympiltä mä oon töissä. Lapset haen joskus neljän maissa, tai Otto hakee jos mulla menee töissä myöhempään, ja sitten tullaan kotiin laittamaan ruokaa ja syödään yleensä 17-18 aikaan. Leikitään, käydään ehkä puistossa tai kävelyllä, ja kasilta lapset menee nukkumaan. Mun vapaapäivinä me nukutaan niin myöhään kuin nukuttaa, 9-10 asti, sitten syödään rauhassa aamupalaa ja ulkoillaan. Lounas on yleensä yhden aikoihin joko kotona tai jossain muualla. Zelda lepäilee vielä lounaan jälkeen yleensä pienet päiväunet, ja sillä aikaa mä teen töitä (=blogihommia) ja isompi neiti piirtelee tai lukee kirjoja tai pelaa ipadilla. Illat menevät samalla tavalla kuin arkipäivinäkin. Viikonloppuisin me ei olla rytmeistä kovinkaan tarkkoja, eikä meillä ole mitään samaa kaavaa jolla viikonloput toistuisivat. Nukkumaan lapset menevät kuitenkin aina viimeistään ysiltä, oli päivän sisältö mitä hyvänsä.

Mikä piirre ärsyttää Otossa eniten? Entä mikä hyvä piirre hänellä on mutta sinulta puuttuu? Onpas hankala kysymys! Ei mua ärsytä Otossa mikään kovinkaan paljoa, kun ei tule nyt mieleen. No okei, ehkä se että jos Otto herää aamulla aikaisin niin se on ihan väsynyt koko loppupäivän. Siksi herään aina mieluummin itse lasten kanssa, koska mulle se ei aiheuta mitään väsymystä ja saadaan enemmän aikaiseksi päivän aikana kun kumpikaan ei ole väsynyt.

Miten vauvakuumeesta pääsee yli? Miten olet itse päässyt? Mietin vain, kun minulla se on jatkunut jo lähes puoli vuotta jokapäiväisenä. Etsin tietoa lapsista, vauvoista, nimistä ja luen perheblogeja. Silti poikaystäväni ja minun opiskelut ovat vasta siinä vaiheessa, että muutamaan vuoteen ei voitaisi lapsia hankkia. Mahtaako blogisi seuraaminen vain pahentaa sitä? Mä pääsin vauvakuumeesta kaksi kertaa yli kun saatiin meidän vauvat, heh! No ei, kai se vaan laimenee ajan mittaan? En mä osaa neuvoa mitään hyvää keinoa siihen. Ja mä en osaa ajatella omia lapsiani enää yhtään vauvoina, niin tuntuu hassulta ajatella että mun blogi pahentaisi vauvakuumetta, mutta toisaalta, vauvojahan hekin ovat joskus olleet. Vauvakuume on pirulainen, ei se ainakaan mulla lähtenyt mihinkään, mutta ehkä se ajatus helpottaa että joskus voi vielä kuitenkin saada vauvan, eikä sitä tarvitse kokonaan sulkea pois, niinkuin teillä?

Mitä huonoja puolia lapsen saamisessa on? Riippuu vähän mitä ajattelee huonona asiana, ja mitä ajattelee vain erilaisena elämäntilanteena johon sopeutuu ja josta oppii pitämään. Lasten kanssa saa nukkua vähemmän, ehtii tehdä omia juttuja vähemmän ja on vähemmän aikaa parisuhteelle, mutta se kaikki hyvä mitä vanhemmuudesta saa voittaa kyllä noiden asioiden vähenemisen mennen tullen.

Haaveiletteko lemmikeistä? Aiotteko ottaa sen koiran, jos niin millon ja millasen? 😀 Haaveillaan kyllä edelleenkin, mutta juuri kun oltiin ajateltu että voisi olla hyvä hetki koiralle, tulikin pari muuttujaa ja mä aloitin päivätyön ja lapset päiväkodin. Juuri nyt me ei pystyttäisi olemaan koiralle niin hyviä omistajia kuin koira ansaitsee, koska on niin paljon rumbaamista, ollaan paljon pois kotoa ja ei ole aikaa jokapäiväisille pitkille lenkeille.

Asuvatko isovanhemmat lähellä? Mun äiti asuu kaukana Oulussa ja Oton isä asuu PK-seudulla eli lähellä.

Onko lapsilla harrastuksia? Ei vielä, juuri tässä ollaan mietitty syksyksi erilaisia vaihtoehtoja.

Ovatko tytöt perusluonteelta kovin kilttejä kuten vaikuttaa? 🙂 Hyväsydämisiä ja hyväkäytöksisiä, mutta ihan tavallisia lapsia silti. Kyllä meilläkin uhmataan ja kinastellaan barbien kengistä.

Mitä ajattelet tupakoivista vanhemmista? Entä raskaana tupakoinnista? Tupakoivista vanhemmista en ajattele mitään niin kauan kuin se tupakointi ei tapahdu lasten läheisyydessä. Raskaana tupakointi on lapsen hyvinvoinnin vaarantamista, ja sitä en voisi ikinä itse tehdä, enkä ole tehnyt.

Onko lapsiluku teillä täynnä, vai voisiko olla mahdollista, että joskus tulisi vielä lisää lapsia? Haluaisitko seuraavaksi lapseksi tytön vai pojan? Mä olen vasta 23 ja Otto 25, että iän puolesta kaikki on ainakin mahdollista vielä melkein 20:n vuoden ajan. Juuri nyt on hyvä näin, katsellaan sitä tulevaisuudessa sitten.

Osaisitko kuvitella et hankkisitte vielä joskus iltatähden esim. 10 vuoden päästä? 😀 Mahdollisesti. Sitä ei voi vielä tietää.

Mikä on sun lempparijäätelö? ja lempparisuklaa? Lempparijäätelö on Ben & Jerry’s cookie dough ja lempparisuklaa on Cloettan sellanen keltanen pikkusuklaalevy.

Sulta on varmaan kysytty tätä useamminkin, mutta eikö sulla yhtään mietitytä laittaa lastesi kuvia nimineen nettiin? Entä jos he vanhempana ovatkin jyrkästi sitä vastaan, mutta olet tehnyt sen jo? Tai jakaa esim. lasten kasvutietoja yms. Henk. Kohtaisia asioita? Mitä jos he pahastuvat tästä vanhempana? ”Eikö sulla yhtään mietitytä”, veikkaan että jokainen blogia kirjoittava vanhempi on näitä asioita miettinyt, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Kasvutietoja tai muita henkilökohtaisia asioita en ole jakanut lapsista yli vuoteen, koska halusin rajoittaa ne vauvavuosiin. Vauvat ovat vielä aika persoonattomia, ja vauvan kasvutiedoista ja taidoista keskustellaan muutenkin paljon. Nyt kun tytöt ovat jo 2- ja melkein 4-vuotiaita, ei tulisi mieleenkään enää jaella mitään painoja tai muita täällä. Jos lapset pahastuvat, heillä on siihen täysi oikeus, koska minä tämän valinnan olen heidän puolestaan tehnyt. Sen näkee tulevaisuudessa, miten kaikkien maailman perhebloggaajien lapset tähän valintaan suhtautuvat.

Mäkin oon miettinyt, et mistä toi blogin nimi on saanut alkunsa? Blogin nimi tulee LMFAO:n biisin sanoista, ja mä en edelleenkään tiedä miksi juuri se on valikoitunut blogin nimeksi. Joskus, jo kauan ennen blogin perustamista, mä päätin että jos alan kirjoittaa joskus blogia, tulee blogin nimeksi But I’m a human not a sandwich.

Onko lasten ikäero mielestäsi hyvä? Heillähän on aika pieni ikäero, joten kerro parhaat ja huonommat puolet siitä? Lasten 1,5v ikäero on loistava, he ovat hyviä ystäviä toisilleen, pystyvät käyttämään paljon samoja vaatteita ja ovat hirmuisen läheisiä. Hyviä puolia siis juurikin läheinen sisarussuhde, se että kaikki oli Zeldan vauva-aikana tuoreessa muistissa Tiaran vauva-ajalta,  ja muutenkin oikeastaan kaikki. Zeldan vauvavuosi oli rankka, mutta se oli rankka vain koska emme saaneet nukkua juuri ollenkaan, tämä ei siis liity ikäeroon millään tavalla.

Mitä piirteitä arvostat ystävissä? Entäpä kumppanissa? Luotettavuutta, sitä että voi puhua kaikesta ja sitä että voi viettää aikaa rennosti juuri omana itsenä, eikä tarvitse pingottaa. Arvostan sitä että ystävä pysyy rinnalla aina, vaikka elämäntilanteet eivät kohtaisikaan, ja on kiinnostunut kaikesta mitä mun elämässä tapahtuu, eikä vain siitä koska pääsen seuraavan kerran tekemään jotain ilman lapsia. Yritän tietysti olla myös itse ystävänä samanlainen mun maailman parhaille ystäville, meitä ei ole erottanut edes satojen kilometrien välimatkat. Kumppanissa arvostan tietenkin myös noita samoja asioita, mutta sen lisäksi läsnäoloa arjessa, sitä että on arjessa se toinen puoli jonka kanssa voi jakaa ihan jokaikisen asian, ilot ja surut, lasten hauskat heitot ja uhmat, flunssat ja ruuanlaiton. Mulle Otto on ihan oikeasti mun toinen puoli, eikä tässä maailmassa ole yhtäkään asiaa jota en voisi Otolle kertoa, tai päivää jota en haluaisi Oton kanssa  viettää.

Mikä olisi Otolta sellainen asia/sellaisia asioita mitä et voisi hyväksyä ja päätyisit eroon? Mun tai lasten fyysinen satuttaminen on ajatuksena niin hirveä että sellaista en ikinä voisi antaa kenellekään anteeksi. Onneksi ei ole siitä pelkoa. Eikä mikään henkinenkään satuttaminen kovin mukava ajatus ole mutta sitä on vaikeampi määritellä, että missä raja kulkee.

Miltä tyttöjen hoidon aloitus tuntui alkuun ja miltä se tuntuu nyt? Hyvältä se on tuntunut kokoajan, tietenkin jännittää että miten sujuu taas sitten kun hoito alkaa kuuden viikon tauon jälkeen. Uskoisin kuitenkin ettei mitään ongelmia tule, ja tytöt ainakin juttelevat innoissaan päiväkotikavereistaan ja siitä mitä sitten loman jälkeen tekevät päiväkodissa.

Mitä kouluja olet käynyt? Ja haluaisitko vielä käydä jotain koulu(j)a? Olen käynyt peruskoulun ja lukion josta valmistuin ylioppilaaksi, ja sen jälkeen kävin vajaan vuoden ajan ruotsinkielistä parturi-kampaajalinjaa ammattikoulussa. Haluaisin kyllä opiskella vielä markkinointia ammattikorkeassa tai yliopistossa, mutta juuri nyt se tuntuu liian raskaalta ajatukselta tämän kaiken päälle, ja unelmieni töitä en missään nimessä aio lopettaa koulun takia.

Haave ammattisi lapsena? Mä olin 7v kun keksin että haluan olla muotisuunnittelija. Ahmin järkälemäisiä kirjoja muodin historiasta ja vielä tänäkin päivänä minä vuonna ilmestyi Christian Diorin New look. Vielä ala-asteella suunnitelmissa siinsi sellainen Balmainin tai Proenza Schoulerin tasoinen oikea muotitalo mun nimissä, mutta siinä vaiheessa kun käsityötunneilla ymmärsin että ompelu ei ole ollenkaan mun juttu mä hautasin tämän suureellisen haaveen. Olen aina kuitenkin halunnut työskennellä jollain tasolla muodin parissa, ja blogin myötä nimenomaan markkinointi on valikoitunut oikeaksi lähestymistavaksi mulle.

Jos saisit olla kuukauden ajan joku julkisuuden henkilö, kuka olisit, ja miksi? Apua, vitsi mikä kysymys! Olisi aika siistiä olla kuukauden ajan vaikka Kendall Jenner ja päästä näkemään muotimaailmaa sitä kautta.

Millainen olisi unelmiesi koti? (oma/vuokra, omakotitalo, kerrostalo, rivari, kuinka iso, missä jne.) Unelmien koti olisi mielellään omistusasunto, vähintään 5h+keittiö, sauna ja parveke tai kattoterassi Helsingin keskustassa. Iso ja sellainen missä on paljon isoja ikkunoita, mä rakastan valoa ja valoisassa kodissa bloggaaminenkin on helpompaa, hihi!

Huh miten pitkä postaus, olen yllättynyt jos joku jaksoi lukea näin pitkälle! Näihin kysymyksiin on niin parasta vastata, kun saa oikeasti miettiä kaikkea sellaista mitä ei aina tule edes ajatelleeksi. Huomenna luvassa postausta tämän päivän huipusta Lintsi-reissusta. Ihanaa iltaa kaikille ja kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille <3

Alkuviikko on kulunut töiden parissa, mutta tänään lähdin vähän aiemmin ja me repäistiin ja käytiin ostamassa auto ja turvaistuimet lapsille. Ollaan harkittu tätä autoasiaa niin pitkään ja nyt sitten sattui sopiva kohdalle ja ajateltiin että miksipä ei. Otto koeajoi auton ja tehtiin kaupat, ja käytiin sitten samantien ostamassa lapsille Lastentarvikkeesta vielä turvaistuimet, kun eihän meillä sellaisiakaan tietenkään ollut. Nyt on jotenkin tosi hassu fiilis, meillä on oikeasti auto, ja ei enää tarvitse raahata ruokakasseja bussilla tai kävellen rattaiden kanssa kotiin viikonloppuisin. Sen kun vaan hurautetaan autolla kauppaan ja takaisin. Ihan uskomatonta! Ja ah mä pääsen vihdoin Ikeaan, se on kutkuttava ajatus.

Joillekin auto on ihan sellainen perusjuttu joka vaan kuuluu olla, mutta meille tämä tuntuu ihan mielettömältä luksukselta. Ei aiota jatkossakaan kulkea esimerkiksi työmatkoja autolla, koska julkiset kulkee niin hyvin mutta juuri kauppareissuja ja erityistilanteita varten auto on kyllä ihan huippu juttu. Ja nyt on Oulussa käyminenkin helpompaa, kun voi ajaa sinne omalla autolla. Huomenna Otto kuitenkin käy viemässä mut aamulla tyttöjen kanssa autolla töihin, pakkohan se on kerran kokeilla sellaista ylellisyyttäkin edes kerran.

Muuta ihmeellistä meidän alkuviikkoon ei olekaan mahtunut, ihan sitä perus loma-arkea. Eilen illalla käytiin kauniissa ilta-auringossa tyttöjen kanssa leikkimässä rannalla. Napattiin saippuakuplapyssyt mukaan ja tytöt kiljuen kastelivat varpaansa meriveteen ja tekivät hulluna kuplia. Siinä rannalla eilen, lasten ja Oton iloisia kasvoja katsoessa mut valtasi onnen tunne, ei ensimmäistä eikä varmasti viimeistä kertaa. Miten onnekas mä olenkaan kun saan elää mun elämää juuri noiden tyyppien kanssa, joita rakastan enemmän kuin mitään muuta.

Heidän kanssaan kaikki tuntuu paremmalta, ja he tekevät musta paremman ihmisen. Heidän kanssaan ilo on suurempaa, ja suru pienempää. Ja kun sanon että ilo on suurempaa, mä todella tarkoitan sitä. Jos joku olisi kuunnellut meidän hehkutusta tästä autoasiasta tänään, sillä olisi varmaan tullut meidän höpötykset jo korvista ulos. Musta siinä ei ole mitään vikaa että on pikkujutuistakin ihan fiiliksissä, sehän vaan tekee elämästä hauskempaa ja rikkaampaa.

Mä liikun nyt sohvalla metrin vasemmalle, suoraan Oton kainaloon joka kuopuksemme mukaan on ”hikinen ja tahmainen”, ja me aletaan katsomaan jälleen House of Cardsia. Hitsi että on muuten koukuttava sarja, ei voi muuta sanoa! Onneksi tajuttiin alkaa katsomaan sitä vasta nyt, koska nyt meillä on vielä huuuurjan monta jaksoa jäljellä Netflixissä ennenkuin kaikki on katsottu. Ihanaa tiistai-iltaa kaikille, olette parhaita!

Tuli pieni reissutauko tässä viikon arkiruuille, muttaa nyt taas jatkuu ja ensi viikolla koittaakin sitten se arkeenpaluu, ja pitää ihan oikeasti tehdä taas supernopeita ja helppoja reseptejä. Tällä viikolla luvassa on meidän pitkäaikainen lemppari, joka ei ehkä ole niin kesäinen ja raikas, mutta kylmälle sadepäivälle se on ihan täydellinen sapuska, ja toimii hyvin silloinkin jos haluaa vaan nopeasti jotain sapuskaa että pääsee takaisin ulos nauttimaan auringosta. Nopeudessa ja helppoudessa tämä pesee melkeinpä kaikki muut, sillä valmistukseen menee tasan se aika mikä pastalla kestää kiehua..

Pastaa tulee aika iso annos tällä ohjeella. Savupororouheen hinta huitelee jossain viiden euron tienoilla per 150g pussi, ja siksi yhdistän pastaan myös kinkkusuikaleita. Pussillinen pororouhetta antaa makua enemmän kuin tarpeeksi kinkun seassa, enkä halua maksaa 15:sta euroa pelkästä pororouheesta ihan tavalliseen arkiruokaan. Siksi siis tällainen yhdistelmä, joka mun mielestä on herkullinen.

Savuporo-kinkkupasta

300g pastaa

150g Kotasavu Poron kylmäsavurouhe

1ps kinkkusuikaleita

1 prk ruokakermaa

1-2 kevätsipulia tai punasipulia

1 valkosipulin kynsi

1rs savuporosulatejuustoa

mustapippuria

(grana padanoa tai muuta juustoa tarjoiluun)

Laita pastavesi kiehumaan. Pilko sillä aikaa sipulit sopivan kokoiseksi. Kun pasta on keittymässä, kuullota sipulit nopeasti pannulla. Lisää pororouhe ja kinkkusuikaleet ja paista ihan minuutti. Kaada sekaan ruokakerma ja lisää purkillinen sulatejuustoa. Rouhi päälle mustapippuria ja tarjoile kastike pastan sekä grana padanon tai muun pastajuuston kanssa.

Toivottavasti maistuu herkulta jos uskaltaudutte kokeilemaan! Kivaa päivää kaikille!

Mustaa, valkoista ja beigeä. Siinä on varmasti mun käytetyin väriyhdistelmä pukeutumisessa, koska se vaan toimii aina. Rakastan kirkkaitakin värejä ja kuvioita, mutta yksinkertainen asu noista kolmesta väristä yhdistettynä on sellainen jonka vedän päälleni kun tuntuu että mikään muu ei näytä hyvältä. Ne on mun turvavärit, ja varmaan aika monen muunkin. Onneksi nykyään on olemassa tällaisia ”luottovaatteita”, jotan hyötyä siitä on ollut että olen tehnyt itselleni listan vaatteista joita oikeasti tarvitsen, ja ostostellut sen mukaan viimeiset pari vuotta, ellei joitakin heräteostoksia ja reissutuliaisia lasketa. On paljon helpompaa kun ei perusarjessa tarvitse yleensä koskaan tuskailla että ”ei ole mitään päällepantavaa”, vaan yleensä löytyy aina edes jotain missä on hyvä olla ja lähteä ovesta ulos.

Trenssitakki on ollut varmaan mun eniten käytetty vaate moneen vuoteen. Se on muuntautumiskykyinen, ja sopii niin arkeen kuin juhlaan ja menee hyvin tosi rennoissakin asuissa sellaisena ryhdistäjänä. Ohut trenssi ei yksinään ole kovin lämmin, joten se on kesätakiksi juuri sopiva. Keväällä ja syksyllä se toimii lämpimien neuleiden kanssa mukavasti.  Mun äidillä oli nuorena, joskus 80-luvulla melkein samanlainen trenssi kuin tämä mun, mutta vaaleanharmaa. Mä aina ihailin sitä äidin nuoruuskuvista teininä, ja toivoin että liehuvat ja ohuet trenssit tulisivat muotiin niiden jäykkien ja kovien kaksirivisten trenssien tilalle. Ihanaa kun toive toteutui, toivottavasti tämä muoti kestää pitkään.

Kesällä on ihanaa käyttää hameita, kun ei tarvitse mitään sukkahousuja sinne alle. Mä en tykkää sukkahousuista yhtään, kun jotenkin ne ei ole koskaan niin kivat. Mustien sukkahousujen kanssa musta hame hukkuu niihin, läpikuultavat mustat ei ole yhtään mun tyyliä ja ihonväriset vielä vähemmän. Kuviosukkahousut oli ihan kivoja joskus nuorempana, mutta nekään eivät enää oikein istu mun tyyliin. Siksi mä kuljenkin talvella suurimmaksi osaksi farkuissa ja muissa housuissa, ja jätän hameet kesään.

Takki H&M / Toppi BikBok / Hame Sheinside* / Kengät Sheinside* / Kello Marc by Marc Jacobs* / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kaulakoru Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Tämä asu on kuvattu muutama päivä sitten kirjastoreissulla, jolloin näytti että on ihan pilvistä, ja jätin tietenkin arskat kotiin. Yhtäkkiä aurinko sitten ilmestyikin esiin, juuri kun oltiin kuvaamassa, ja siinä sai siristellä silmiä ihan urakalla, siksi ei ole yhtään kuvaa jossa a)katsoisin kameraan tai b)jossa mulla on fiksu ilme.

Beige-musta-valko, hot or not?

 

Lapset saivat ekan oman telttansa tänä viikonloppuna, kun Tigerista löytyi ihana vaaleansinivalkoraidallinen pyöreä teltta. Mä halusin aina pienenä oman pikku teltan, mutta meillä ei ollut tilaa sille kun pienessä ruoholahtelaiskaksiossa asuttiin, ja nyt onkin ihana kun voi tarjota sen teltan kuitenkin omille lapsille ja nähdä miten he tykkäävät. Ei sillä että meilläkään sitä ylimääräistä tilaa enää kauheasti olisi, neljä henkeä täyttää sen 74m2 kuitenkin aika nopeasti, ja välillä (lue: kokoajan) tuntuu että tila loppuu kesken. Järjellä kuitenkin tiedän että meillä on ihan tarpeeksi neliöitä meidän tarpeisiin tällä hetkellä, ne vaan pitäisi järjestellä paremmin ja keksiä paremmat säilytysratkaisut.

Onneksi puolet vuodesta lasitettu parveke on niin lämmin että siitä saa yhden ison huoneen lisää, ja sinne me nytkin laitettiin teltta pystyyn. Lapset rakastavat olla parvekkeella, ja siellä on ihanan valoisaa. Laitettiin telttaan vähän tyynyjä  lapsille, ja he ovat leikkineet siellä jäätelökioskia, pizzeriaa, barbielinnaa ja prinsessoja koko viikonlopun. Molemmat neidit mahtuvat sinne hyvin ja kaikki tavaratkin vielä. Tuleepahan vähemmän sotkua tänne muun kodin puolelle kun he leikkivät siellä, niin se luo vähän tilan tuntua.

Mä tykkään tuosta vaaleansinisestä teltasta, kun se on jotenkin ihanan raikas ja iloinen. Ja ihan huippua miten paljon riemua yhdestä teltasta saa aikaiseksi. Lapsilla on uskomaton taito nauttia pienistä asioista. Teltasta on nähty jo untakin, ja sinne mennään ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Kai se on lapselle iso juttu kun on joku ihan oma paikka, joka on vain lapsille suunniteltu, oman huoneen lisäksi siis. Jos meillä olisi oma piha, olisi ihana laittaa lapsille leikkimökkiä, mutta koska meillä ei ole niin tuo teltta on loistoratkaisu, ja uskon että se ilahduttaa tyttöjä vielä monta vuotta.

Otolla on vielä viikko lomaa jäljellä, minkä jälkeen meillä alkaa taas kunnon arki. Lapset tosin jatkavat päiväkodissa vasta kolmen viikon kuluttua, joten ne kaksi ekaa arkiviikkoa tulevat olemaan aikamoista sumplimista, mutta eiköhän me hyvin selvitä. Alkava viimeinen Oton lomaviikko tulee olemaan ihana, suunnitelmissa on lintsireissua ja sitten loppuviikosta ne meidän ystävien häät joita juhlitaan Suomenlinnassa. Noita ennen mulla on kuitenkin muutama työpäivä, tänään siis aikaisin nukkumaan. Ensi viikolla luvassa päivän asua, viikon arkiruokaa ja vastauksia teidän kysymyksiin, sekä tietenkin kuulumisia ja kuvia lintsiltä, häistä ja muualta.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille <3