Harrastus alle 3-vuotiaalle?

21.01.2016

Meidän neiti 2v9kk aloitti isosiskonsa jalanjäljissä tanssiharrastuksen viime viikolla. Kuopus käy samalla tunnilla missä Tiara aloitti viime syksynä, ja me ollaan tietenkin ihan haljeta ylpeydestä kun katsotaan miten molemmat viilettävät menemään ja pitävät hauskaa, miten innoissaan he ovat tunneilla. Tässä vaiheessa on tärkeintä, että harrastus on mukava, innostava ja sitä harrastaessa on hauskaa. Tavoitteellinen harrastaminen on okei heti jos jompikumpi lapsista itse innostuu siitä, mutta en aio tuputtaa mitään väkisin, koskaan.

Me ollaan harrastushistorioinemme aivan toistemme ääripäitä Oton kanssa, mulla on ollut enimmillään kolmena päivänä viikossa harrastuksia: kaksi tanssituntia ja yksi taidekoulutunti, ja Otto taas treenasi tavoitteellisesti kahta eri urheilulajia vuoden ympäri viikon jokaisena päivänä, melkein kaikki viikonloput kisa- ja treenireissuilla matkustellen ympäri Suomea ja ympäri Eurooppaa. Molemmilla on omasta harrastushistoriastaan vain hyviä muistoja, vaikka erilaisia ollaankin oltu. Erilaisuudesta huolimatta ollaan tästä asiasta, onneksi, tosi samoilla linjoilla: Lapset itse saavat päättää mitä harrastavat, mutta yksi liikunnallinen harrastus olisi hyvä olla jo pienestä asti. Ei tarvitse olla tosissaan tai kilpailla missään jos ei halua, mutta kunhan on joku missä saa vähän riehua ja pitää hauskaa, se riittää.

Jos lapset itse innostuvat jostain enemmän, niin me tuetaan täysillä. Jos jompikumpi haluaa aloittaa vaikkapa ratsastuksen, lentopallon tai jääkiekon ja alkaa harrastaa niitä täysillä, tai haluaa ottaa lisää tanssitunteja niin se ei tosiaankaan ole mikään ongelma. Sitä en kuitenkaan halua että he joutuvat koskaan ottamaan liikaa paineita, varsinkaan vielä kovin pienenä, harrastuksista. Enkä myöskään halua  että kouluiässä harrastuskertoja on liikaa, ja lapsi uupuu harrastuksen ja koulutyön määrästä. Harrastaminen on ok niin kauan kun lapsi itse jaksaa ja nauttii siitä.

Liikunnallisten harrastusten lisäksi kuvioihin voi hyvin astua musiikki, taidekoulu tai jokin muu taiteellisempi juttu myöhemmin, ja silloin pitää varsinkin pitää huolta siitä että lepoon, leikkiin ja vapaaseen olemiseen jää aikaa kaiken muun lisäksi. Onneksi tässä on vielä muutamia vuosia aikaa ennenkuin pitää oikeasti näitä asioita miettiä. Ja voihan se olla että meidän lapset keskittyvät ihan muihin juttuihin, ja jatkavat tanssia muuten vain aikuisikään asti sen kummempaa harrastuksia miettimättä. Ei voi tietää.

Haluan tehdä selväksi molemmille neideille sen, että jos he keksivät jonkin harrastuksen jota haluavat kokeilla, ei tarvitse kuin pyytää niin se järjestyy (ellei kyseessä ole jotain aivan utopistista kuten laskuvarjohyppyä tai laitesukellusta viisivuotiaana). Ja haluan tehdä selväksi myös, että harrastaessa on lupa kokeilla ja olla tykkäämättä, epäonnistua, kokeilla uudestaan ja vaihtaa mielipidettä.

Juuri nyt Showtanssi tuntuu olevan molempien mieleen. Siellä on kivoja koreografioita, välillä tuttuja biisejä Frozenista ja Risto Räppääjästä kaiken muun kivan musiikin lisäksi. Mukavia kavereita, kiva ope ja hauskoja harjoituksia. Ja jokaisen tunnin jälkeen äidit ja isit saavat tulla katsomaan lopputanssin, mikä on ihan parasta. Tunnin jälkeen saa raikuvat aplodit ja juosta oman vanhemman turvalliseen syliin. Mitä muuta voisi enempää toivoakaan?

Alle kolmivuotiaan harrastuksista vielä sen verran, että ihan hyvin voi kokeilla jos tuntuu että oma lapsi saattaisi jaksaa jo keskittyä, ja etenkin jos hän on vaikka isosisaruksen mukana tutustunut jo vähän johonkin harrastukseen. Tämä meidän tyttöjen tanssitunti on oikeasti 3-4-vuotiaiden tunti, mutta me kysyttiin erikseen että voisiko kuopus aloittaa jo nyt heti tammikuussa kun hän niin kovasti halusi. Vastaukseksi saimme että mikään ei estä kokeilemasta joko se sujuisi, ja sehän sujui. Varmasti myös se että on ollut päiväkodissa, ja tottunut myös tekemään asioita vanhemmista erossa vaikuttaa siihen että kuopuskin hymy korvissa vaan kiljaisee heippa, vilkuttaa ja lähtee reippaasti tanssimaan eikä meitä kaipaile ollenkaan tunnina aikana.

Mitä teidän lapset harrastavat? Kuinka usein? Missä iässä harrastu(k)s(et) on aloitettu?


18 Responses to “Harrastus alle 3-vuotiaalle?”

  1. Kivoja ajatuksia sulla harrastamista ja kiva, että Zeldakin tykästyi tanssista! :) Itse olen vähän samaa mieltä, että jotain on kiva harrastaa kunhan se tosiaan menee lapsen ehdoilla. Itse lapsena kokeilin varmaan kaikkea mitä pikkuisella paikkakunnalla oli tarjota ja lopulta löytyi ne omat lajit. Samoin ajattelin antaa oman lapseni kokeilla itseään kiinnostavia juttuja sitten kun sen aika tulee. :)

  2. Avatar maria sanoo:

    Mulla ei ole lapsia joten tohon lasten harrastamiseen en osaa mitään oikein sanoa, mutta joka päivä luen tätä blogia niin ajattelin nyt jättää ensimmäisen kommenttini tänne.. :) Ensinäkin haluan sanoa että tää sun blogi on noussut nopeasti omaksi lemppariksi. Oma elämäni on aivan päinvastainen mitä teidän, mutta siitä huolimatta tykkään tästä blogista ihan hurjan paljon. En itse halua lapsia, mutta silti hymy korvissa luen juttuja teidän suloisista lapsista. Ja lapsista puheenollen Tiara ja Zelda niin kivat nimet! Ja vaikken ”tunnen” teidät vain tämän blogin kautta niin uskon että nimet sopii lapsille heidän luonteensakin puolesta, jotenkin Zelda vaan on ihan Zelda.. Hassu selittää mutta ehkä tajusit mitä meinaan.. :) Vähän sama juttu kuin jotkut vanhemmat sanoo että ”meidän lapsi näyttää ihan Ainolta” Heh.. Mutta joo :) Vaikutatte niin ihanilta ihmisiltä joten varmasti tulen jatkossakin seurailemaan teidän elämää tämän blogin välityksellä. Tämän blogin lukemisesta tulee yksinkertaisesi vaan niin kiva fiilis itsellekin.. Kiitos! :)<3
    T.Maria

  3. Avatar Jelena sanoo:

    Ihanaa, että annatte lapsille mahdollisuuden kokeilla ja harrastaa! Itse pienenä olisin kovasti halunnut harrastaa ties mitä kaikkea tanssista lasketteluun, mutta en saanut kokeilla koskaan mitään :( Mulla kyllä on osteoporoosi, että se on varmasti vaikuttanut osittain näihin vaarallisimpiin harrastusideoihin! Mutta oon edelleen katkera, etten saanut tanssia tai pelata futista. Kuulemma harrastuksesta piti olla jotain oikeeta hyötyä…

    Paljon tytöillä on pituuseroa? Näyttävät jotenkin niin samanmittaisilta muutaman sentin heitolla. Tosin noissa kuvissa tytöillä toki on eri asennot ja Zelda on hieman edessä päin niin ei välttämättä ole kovin totuudenmukainen päätelmä :D

  4. Avatar emma sanoo:

    Ompas Zelda kasvanut isoksi tytöksi :)
    Suosittelet lapsia kokeilemaan eri harrastuksia, mutta miten suhtaudut jos lapsesi haluaisi harrastaa vaikka jääkiekkoa ja maksaisitte puolen vuoden jääkiekosta 500€, lapsesi haluaisi kuukauden jälkeen lopettaa, mitä mieltä olisit? :)

  5. Avatar Mymmyryy sanoo:

    Kuulostaa mukavalta harrastukselta :)

    Nykyään on iso miinus se, että moni harrastus maksaa älyttömän paljon. Pienituloisilla ei todellakaan ole varaa kustantaa edes yhdelle lapselle mitään harrastuksia :/

  6. Avatar noora sanoo:

    voi vitsi, onpa zeldasta tullut iso, ilmeikäs tyttö! ja ihan hirmusöpöjä kuvia molemmista tytöistä :)

  7. Avatar Kaisu sanoo:

    Meillä neiti kokeili satujumppaa viime vuonna mutta ei halunnut käydä kuin muutaman kerran ja ei pakotettu jatkamaan tietenkään kun ei halunnut ja oli silloin vasta reilu 3v. Halusi itse kyllä mennä alussa sinne mutta muutaman kerran jälkeen ei.
    Isoveli kohta 6v oli viime kesänä uimakoulussa ja nyt alkoi sitten uimakouluun joka on tämän kevään. Tykkää kovasti! Isoveli myös laskettelee, oppi tosi nopeaa viime keväänä laskettelu open kanssa. Nyt käydään yhdessä mäessä ja ens viikolla taidetaan lähteä kokeilemaan laskettelukoulua. Olen luvannut että kun isoveli osaa mennä myös hississä niin sit pääsee pikkusisko opettelemaan.
    Neidin kanssa lähdetään heppailemaan tämän kevään aikana. Talutusratsastusta missä harjoitellaan alkeita. Katsotaan tuleeko heppa tyttöä :)

  8. Avatar Siistiä! sanoo:

    Kivalta kuulostaa teidän tyttöjen harrastus! Ja söpöä, että he harrastavat yhdessä:) olisi kivaa nähdä vaikka joku pieni videonpätkä noiden teidän söpöläisten tanssista!

  9. Avatar Sannak sanoo:

    Lapsia ei ole, mutta itse olen äärettömän kiitollinen, että vanhempani ovat jaksaneet viedä harrastuksiin ja antaneet kokeilla kaikkea mistä olen ollut kiinnostunut!

    Olen harrastanut nuorena jumppaa sitten kesäisin yleisurheilukoulua ja jalkapallokoulua. Sitten kokeilin pesiskerhoa. Sen jälkeen halusin suorittaa uimatitteleitä kuten uimamaisterin.. sain myös olla kuorossa vuoden ja pianotunneilla kävin 2vuotta..
    Hiihtoa olen harrastanut nuoresta ja se sitten vaihtui salibandyyn, jonka aloitin 9vuotiaana. Salibandya vanhempani ovatkin tukeneet sitten todella hyvin.

    Meillä perheessä isosisko kokeili paria lajia, mutta ei kiinnostunut oikein mistään ja sekin oli ok. Minä taas olin lähes joka ilta jossain harrastuksissa ja kaipasinkin kovaa menoa ja tekemistä joten se oli taas minulle sopivaa.

    Ihania ajatuksia sinulla lasten harrastamisesta!

  10. Avatar AA sanoo:

    Mulla ei ole lapsia, mutta kerron itsestäni kun tuli tytöistä minä mieleen kun olin pieni. Aloitin baletin 4-vuotiaana, en muista oliko omasta tahdostani vai halusiko äitini minut tunnille. No jatkoin balettia sitten seuraavat 7vuotta. Treenit oli useita kertoja viikossa mutta nautin siitä, aikaa ei ollut paljon kavereille koska tanssi ja koulu olivat listan kärjessä (omasta tahdostani) Aloitin tuon 7 vuoden jälkeen showtanssin + pari muuta tuntia ja harrastan edelleen tanssia useita kertoja viikossa. Joillekkin tanssi nappaa, toivottavasti nappaa teidän ihanille tytsyille koska tanssi on todella antoisa harrastus. <3

    t. 15vuotta tanssinut

  11. Avatar Sarkku K sanoo:

    Tuttavalla on hyvä periaate, että lapsella pitää olla sekä taiteellinen että liikunnallinen harrastus. Koitan itsekin soveltaa tuota omiin lapsiini. Ihanaa, että pääsitte tuonne tanssikouluun. Täällä eri tanssikursseilla on kans tuo 3-v ikärajana, ja kun erikseen myös kysyin pääsisikö 2,5-v ryhmään niin johonkin täytyy kuulemma raja vetää. Käydään sitten muskarissa nyt tänä keväänä (vauvankin otin nyt mukaan) ja uimassahan pyrimme myös käymään myös viikottain.

  12. Avatar M. sanoo:

    Tosi järkeviä ajatuksia sulla tästä aiheesta!:) mulla ei ole lapsia, mutta työskentelen lasten parissa. On karua nähdä miten paljon jotkut vanhemmat tai joidenkin liikunnallisten lajien ohjaajat lapsilta vaativat. Näin lapsetkin alkavat vaatia itseltään paljon. Yksi tyttö on ihan väsynyt ja ei jaksa enää liikkua muuten, sillä joka päivä on luistelutreenit tai niiden oheiset. Kysyin tytöltä, että koska ehdit leikkiä. Ei kuulemma leiki muuten kuin eskarissa, mutta toisaalta on siellä niin väsynyt että ei oikein jaksa leikkiä. Ja kauhea paineet on että oppii tekemään lutzin kun toiset jo osaa ja kotona painostetaan. Tuollaista en toivois kenellekään lapselle. Mutta ilahduttavaa että näihin asioihin suhtaudutaan myös toisella tavalla ja osataan myös mennä lapsen ehdoilla!:)

  13. Avatar MinervaM sanoo:

    Itse ajattelen samallalailla lasten harrastamisesta. Jos joskus lapsia saan toivon kyllä että he harrastavat jotain mutta itse saavat sen sano mitä. Toivotaan ettei siinä vaiheessa raha olisi este iosa harrastuksista kun on todella kalliita ainakin jos alkaa kilpailemaan..
    Minä olen vain pari kautta ollut lapsena pianokoulussa, siinä minun harrastukset.
    Mieheni taas on harrastanut omasta mielestäni kaikkea maan ja taivaan välillä liikunnassa siis. Lähes kaikkiin on kyllästynyt pian, ainoastaan tanssi oli useita vuosia mukana, joka tapauksessa hänellä on todella hyvä kehonhallinta ja muutenkin liikunnallinen ja oppii uusia asioita nopeasti vaikka ei enää vuosiin ole mitään harrastanutkaan. Itse taas olen aika kömpelö ja en mitenkään liikunnallinen, vaikka lapsena toki tykkäsin liikkua kuten varmaan kaikki lapset.

  14. Avatar Vilma sanoo:

    Meidän poika aloitti telinevoimistelujumpan ollessaan 1v10kk. Jumppa kestää aina 40 minuuttia ja vanhempi kulkee lapsen mukana auttamassa. Toisaalta tuntuu että poika oli todella nuori aloittaessaan, eihän hän edes osannut puhua vielä. Mut sit taas kun poika on kotihoidossa, oli toi jumppa hyvä tapa nähdä muitakin lapsia ja toisaalta pojasta huomasi jo tuossa vaiheessa, että hän on hyvin liikunnallinen ja olisi hyvä päästä purkamaan kiipeilyhaluja.
    Miehen kanssa me ollaan molemmat musikaalisia, joten on tavallaan hassua että meidän lapselle tässä vaiheessa ainakin liikunnallinen harrastus tuntuu paljon luontevammalta. Mutta myös hyvä, koska olis ihan mahtavaa jos liikunnasta tulis pojalle luonnollinen osa elämää, itsellä näin kun ei tosiaankaan ole. :D
    Alle 3-vuotiaan ei missään nimessä mun mielestä ole pakko harrastaa yhtään mitään, mutta jos kiinnostusta lapsen suunnasta löytyy niin miksipä ei? :)

  15. Avatar noora sanoo:

    Omia lapsia ei vielä ole, mutta vastaan omasta puolestani. Itse olisin halunnut harrastaa kaikenlaista aina taitoluisteluista ratsastukseen, mutta mitään ”unelmalajia” en päässyt edes aloittamaan. Ongelmana oli rahatilanne ja harrastuksiin kulkeminen, kun asuimme maalla ja vain toinen vanhemmistani ajoi autoa. Piti siis tyytyä kotikunnan vähäisiin harrastusmahdollisuuksiin. :D Olin pienestä asti todella heppahullu ja kyllä harmitti valtavasti, kun en koskaan päässyt harrastamaan ratsastusta. Onneksi kotikunnassa järjestettiin muutaman vuoden ajan ponikerhoa, jossa sai mm. harjata poneja, taluttaa niitä ja käydä kärryajeluilla. <3

    Sen olen omista kokemuksistani oppinut, että jos joskus saan lapsia, he saavat kyllä ehdottomasti harrastata mitä haluavat (mahdollisuuksien puitteissa toki). Mitään en aio tuputtaa, mutta jos jokin laji kiinnostaa, sitä saa ehdottomasti mennä kokeilemaan. :)

  16. Avatar Toad sanoo:

    Ihanaa miten lempeästi suhtaudut tyttöjen harrastamiseen :) Itse soitin pianoa ja muutenkin harrastin musiikkia koko lapsuusikäni, aloitin siinä Tiaran ikäisenä täysin omasta tahdosta. Muistan miettineeni usein lapsenakin jo, miten erilaista elämäni olisi, jos en eläisi musiikin keskellä. Olin hurjan kiitollinen vanhemmille, että tukivat minua haaveissani, sillä musiikkimaailma oli niin erilainen kuin esimerkiksi kouluympyrät. Sitä tunsi kuuluvansa johonkin erityiseen ja osaavansa muutakin kuin perusjuttuja elämässä :) ja se onkin musta parasta harrastuksessa. Että se tuo elämään jotakin erityistä iloa ja maustetta.

    Ihanaa kevättä!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.