Enää viikko niin kuopus täyttää kolme, ja synttärivalmistelut käyvät kuumina. Ollaan käyty ostoksilla ja koristelut alkavat olla selvillä. Asusta on vielä vähän epäselvyyttä, ja tarjoilutkin on vähän kysymysmerkki kakkua lukuunottamatta, mutta onneksi on vielä se viikko. Kuopuksella on mielessään erittäin mahtipontinen kakku, ja mua vähän jännittää että mitä siitä tulee kun minä lähden sitä toteuttamaan. Ainakin siitä tulee luultavasti hauskan näköinen jos ei muuta. Jos on jotain lifehackseja siihen miten toteuttaa iso kerroskakku mahdollisimman helposti niin olen erittäin kiinnostunut kuulemaan!

Jali ja Suklaatehdas -teemaan sopivasti me ollaan hankittu kaikkea vähän kaikissa väreissä, mahdollisimman kirkkaita värejä ja näyttäviä juttuja. Synttäreille on tulossa ainakin ilmapallojäätelöitä, viirejä, tupsuviirinauhaa, jättimäisiä koristetikkareita kartongista ja paljon muuta. Tätä teemaa on ollut niin hauska miettiä ja parasta on ollut ottaa synttärisankari itse mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon: hän on valinnut itse servietit, tupsuviirit ja ilmapallojen värit. Pinterestin ihmeellinen maailma on toiminut suurena innoittajana, sieltä löytyvät aina parhaat juhlavinkit ja kuvat ja ohjeet.

Wonka-suklaata me käydään hakemassa Behnfords’ilta (kiitos vinkistä sinulle ihana blogini lukija!!), ja pöytää koristamaan pitäisi hommata vielä vähän ruohomattoa. Sitä löytyy varmaankin jostain ihan perus rautakaupasta tai muualta. Musta tuntuu että joka vuosi synttäreiden järjestämisestä tulee kivempaa ja kivempaa, kun muksutkin tajuavat enemmän ja enemmän ja heille saa keksiä kaikkea hauskaa aktiviteettia. Synttäreille on tulossa ainakin ongintaa niinkuin mun omilla lapsuuden synttäreillä oli, sekä pari muuta leikkiä, kuten pään kiinnitystä mustikkapalloon, ja muksujakin on tulossa paikalle enemmän kuin koskaan aiemmin. Luulen että Zeldalle tulee huiput juhlat!

Mä olen niin innoissani etten malttaisi enää odottaa, mutta ehkä ihan hyvä kuitenkin että on vielä hetki aikaa valmistella ja tehdä kevätsiivousta. Parveke pitää ainakin laittaa talven jäljiltä kuntoon ennen juhlia ja siinä on hommaa.

Tänään on mun ja tyttöjen vapaapäivä, ja aiotaan ottaa siitä kaikki ilo irti! Täällä öllötellään yökkärit päällä, syötiin aamupalaa sohvalla makoillen ja suunnitelmissa ei ole mitään sen ihmeempää. Saa nähdä mitä keksitään.

Ihanaa perjantaita kaikille <3 HEI ja jakakaa ihmeessä jos on jotain vinkkejä helpoista (teemaan sopivista?) synttäritarjoiluista!

Näin arvuutteli esikoisemme multa eilen illalla, kun leikimme arvoitusleikkiä. ”No sehän on tietysti isi”, vastasin hänelle. Eilen illalla kun raahauduin tavallista pidemmän työpäivän jälkeen ruuhkametrolla kotiin, mua odotti höyryävä juurivalmistettu sitruunaruoho-chilinuudeliwokki, keltainen ihana krysanteemi ja levyllinen mun lempparisuklaata.

Otto, mitä ihmettä mä olen tehnyt ansaitakseni noin ihanan miehen? En todellakaan tiedä. Ruuan jälkeen se siivosi keittiön, maalasi vielä kertaalleen ruokapöytään viimeisen maalikerroksen ja luki sen jälkeen lapsille kirjoja. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä, hän on lasten kanssa tanssissa. Minä jäin tänään yksin kotiin että ehdin hoitaa rästihommia sillä aikaa kun tytöt tanssivat, ja että voin illalla tyttöjen mentyä nukkumaan vähän itsekin rentoutua, katsoa vaikka vähän telkkaria. Tämä viikko on ollut hullu, me ollaan julkaistu android-versio meidän sovelluksesta ja olen järjestänyt elämäni ensimmäisen pressiaamiaisen, mikä oli mahtava ja opettavainen kokemus. Oli hauskaa olla pressitilaisuuden toisella puolella kerrankin.

Mä olen vaan niin kiitollinen tästä kaikesta, vaikka juuri nyt mua väsyttääkin. Olen kiitollinen upeista uusista tyypeistä joihin olen jälleen saanut tutustua, haasteista joihin olen saanut tarttua töissä, siitä että sain tänään pitää työhaastattelun harjoittelijalle, olen kiitollinen siitä että mulla on noin ihana mies ja kiitollinen siitä että mulla on noin rakkaat ja ihanat lapset. Olen kiitollinen siitä, että tänään mun puhelimen sääsovellus on näyttänyt että ulkona on 12 astetta lämmintä, vaikka se luuleekin mun olevan aina Suomenlinnassa vaikka en ole.

Lapset, he ovat mun elämän tärkeimpiä pieniä napoja. Mä olen niin kiitollinen siitä että mulla on heidät ja että mulla on Otto. He ovat ne tyypit joiden elämästä mä haluan tehdä niin siistiä kuin ikinä osaan ja kykenen. He ovat ne joille en koskaan halua tuottaa pettymystä, ne joille en halua sanoa ei jos ei ole pakko. He ovat ne, joiden takia mä olen valmis tekemään aina tuhat kertaa enemmän. Ne jotka tekevät musta paremman ihmisen ja saavat mut olemaan hyvällä tuulella silloinkin kun mikään muu ei anna syytä siihen.  Ne joiden kanssa haluan juhlia jokaista hienoa hetkeä, ja jotka lohduttavat silloin kun päivä ei ole ollut paras mahdollinen.

”Mikä on rakas ja pieni ja saa aina äidin hyvälle tuulelle?” kysyin minä puolestani esikoiselta. ”Minä ja Zelda!” tuli vastaus kuin apteekin hyllyltä. Kyllä nuo kolme taitavat tietää mitä mulle merkitsevät, eikä ole mitään ihanampaa kuin se että on kolme tyyppiä jotka joka ikinen päivä kertovat rakastavansa, monta kertaa, ja joille saan itse kertoa saman.

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin ja Vaasan Kotiuunin kampanjassa, jossa pääsin testaamaan uusia Kotiuunin taikinoita. Meidän lapset kiljuivat riemusta, kun kerroin että he pääsevät leipomaan kanssani itse patonkia, minä en nimittäin ole mikään varsinainen jauhopeukalo yleensä, ja hiivataikinat olen jättänyt kokonaan jonkun toisen keittiöön tähän asti. Kotiuunin uudet pakastetaikinat ovat kuitenkin sen verran iisi vaihtoehto, että jopa minä voitin pelkoni hiivaleipomuksia kuten pullaa ja leipää kohtaan: niitä taikinoita käyttäessä kun voi skipata kokonaan sen ”mulla on sormet, pöytä, seinät ja vaatteet ihan taikinassa eikä tää lähde millään pois” -vaiheen. Näin ollen oli oikein nautinnollista ottaa lapset mukaan, kun ei tarvinnut miettiä sitä puolta yhtään.

Taikinalevyt sulivat puolessa tunnissa, ja sen jälkeen päästiinkin jo tositoimiin, ilman kaulinta tai muitakaan apuvälineitä. Lapset auttoivat mua venyttämään taikinalevyjä vähän pidemmiksi ja leveämmiksi, ripoteltiin murskatut pähkinät ja kuivatut, sokeroimattomalla ananasmehulla makeutetut kuivatut karpalot levyjen päälle, ja sen jälkeen kiepautettiin ne patongeiksi. Esikoinen pyöräytti toisen patongin ihan kokonaan itse, ja uunia lukuunottamatta hän osasi siis tehdä tämän reseptin alusta loppuun asti aivan omin päin. Onko tarpeeksi helppoa? Musta ainakin, sillä kaiken lisäksi me leivottiin ihan tavallisena arki-iltana töiden ja päiväkodin jälkeen, eikä se tuntunut ollenkaan ylivoimaiselta.

Mun mielestä on tärkeää ottaa lapset mukaan keittiöön, mutta aina ei vaan jaksa tai ehdi. Välillä leivon heidän kanssaan pitkän kaavan mukaan ja he saavat osallistua kaikkeen jauhopussien etsimisestä viimeistelyyn ja koristeluun, mutta silloin kun ei ehdi tai jaksa, on tällaiset valmistaikinat aika hyvä vaihtoehto. Ne nimittäin tekevät siitä lasten mukaan ottamisesta hyvin helppoa, kaikissa tilanteissa ja aikatauluissa. Sotku on minimaalinen, ja hauska maksimaalinen, kun saa keskittyä ainoastaan niihin kivoimpiin osuuksiin: täyttämiseen, muotoiluun ja koristeluun.

Cashew-karpalopatongit 2kpl

1 pkt Vaasan Kotiuunin vaaleaa leipätaikinaa

50g kuivattuja karpaloita

70g naturel cashew pähkinöitä

tilkka vettä

Venytä taikinalevyt n. 30cm mittaisiksi ja vähän leveämmiksi. Murskaa pähkinät muruksi. Ripottele taikinalevyille pähkinämurua ja karpaloita oman maun mukaan. Meillä lapset ripottelivat oikein runsaasti, niin että herkkuja kuumia pähkinöitä ja karpaloita tippui leivän sisältä lautaselle paljon. Voit myös painella niitä vähän enemmän taikinan sekaan, mikäli haluat että ne varmasti pysyvät siellä. Kieritä levyt kulmasta kohti toista kulmaa patongiksi, ja halutettasi kiepauta vielä pari kertaa vähän tiukemmaksi pötköksi. Anna kohota 20min liinan alla lämpimässä paikassa. Kostuta muutamalla pisaralla vettä, koristele pähkinämurulla ja paista 200:ssa asteessa uunin keskitasolla n. 15min ja nauti voin tai omien herkkuleivänpäällisten kanssa.

LUKIJAKILPAILU:

Koska mä olen testannut vain leipätaikinaa, ja haluan testata myös pullataikinaa, te saatte ehdottaa mitä mä leipoisin pullataikinasta! Reseptivaihtoehdot löytyvät helppoina video-ohjeina Vaasan Kotiuunin youtubekanavalta, ja te saatte ehdottaa suosikkianne niistä. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan belgialaiset vohveliraudat, jotka ovat samanlaiset kuin Vaasanin pullavohveli-videossa näkyvät vohveliraudat. Osallistu arvontaan kommentoimalla suosikkireseptisi, ja jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa 12.4. klo 22.00 asti. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti hänen ilmoittamaansa sähköpostiosoitteeseen. Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät täältä.

Mä odotan innolla mitä me päästään seuraavaksi leipomaan tyttöjen kanssa, sillä otan heidät ehdottomasti mukaan myös ensi kerralla, meillä oli ihan superhauskaa! Ihanaa päivää kaikille <3

Muistatteko kun sanoin heti hiukset värjättyäni, että harmittaa kun joudun hautaamaan mun punaisen Rebecca Minkoffin Mini Loven kaapin perälle koska se ei sovi yhteen violetin kanssa? Mä muistan. Se oli hätiköityä ajattelua, tottumattomuutta ja epävarmuutta, sillä kyllähän hitsi vieköön violetin ja punaisenkin voi saada toimimaan. Se on mun lempilaukku ikinä, ja haluan käyttää sitä. En mä voi pelkän tukan värin takia sitä jättää käyttämättä!

Kaksi räikeää väriä yhdistyvät parhaiten toisiinsa, kun niiden kanssa yhdistelee jotain ei niin räikeää. Valkoista, beigeä, vaaleaa. Ja laukku jotenkin sopi paremmin tukkaan, kun laukun kanssa punaista oli myös huulipuna. Jotenkin mun mielestä ne toimivat, vaikka aluksi olin epäileväinen. Mutta kyllähän punaista ja violettia on monissa vaatteissakin ja kuoseissa yhtäaikaa, kyllä ne voivat toimia yhdessä. Ei pastellivioletin tukan tarvitse tarkoittaa vaan mustaa, harmaata ja valkoista niinkuin aluksi pelkäsin. Sitä voi yhdistellä eri vaatteisiin ihan yhtä helposti kuin ruskeaa tai vaaleaakin tukkaa.

Joillekin riittää se että väriä löytyy tukasta, mutta mulle näköjään ei. Liian rajoittavaa, kun olen tällainen vaatekameleontti: toisena päivänä tennareissa, revityissä mustissa housuissa ja bomberissa, toisena kauluspaidassa ja klassisessa trenssissä. Musta ei koskaan tule hienoa naista jolla on aina klassisen tyylikkäät vaatteet, eikä musta koskaan tule sitä coolia tyyppiä jolla on aina uusimmat trendit päällä. Mä olen jotain siltä väliltä, höystettynä satunnaisella verkkarihengailulla, liian lyhyillä hameilla ja liian rennoilla asuilla.

Takki H&M / Paita H&M / Housut ZARA / Kengät Primark / Kello Tommy Hilfiger* / Rannekoru Tommy Hilfiger* / Korvakorut Marc by Marc Jacobs / Laukku Rebecca Minkoff / *saatu blogin kautta.

Olipa ihanaa kääriytyä beigeen trenssiin pitkästä aikaa, olen kaivannut sitä koko talven kun se on roikkunut vaaterekillä, ja on ollut liian kylmää pukea sitä päälle. Se on kaikessa klassisuudessaan vaan niin ihana, ja täydellinen työvaate. Sen kanssa on helppoa pukea myös mekkoja, ja pitäisikin taas käyttää enemmän mekkoja nyt kun ilmat tästä lämpenevät entisestään. Mun suurin ongelma on vaan sukkahousut! Siis ennen käytin ihan tyytyväisenä mustia sukkahousuja mutta ne on alkaneet tuntua tunkkaiselta. Ihonväriset sukkahousut taas ovat aina olleetkin tunkkaiset. Ainoat hyvältä tuntuvat vaihtoehdot ovat ylipolvensukat ja paljaat sääret mutta ne saavat kyllä odottaa sitä että säät ovat +15 astetta. Mistä mä löytäisin kivat sukkahousut jotka ei olisi tunkkaiset tai mauttomat?

Asu hot or not? Mitä mieltä olette punaisen ja violetin yhdistelmästä tässä asussa?

Ihanaa tiistaita kaikille <3

Oulussa pääsin  vielä ottamaan asukuvat talvimaisemissa. Lunta oli ihan si-ka-na, ja oli niin hassua mennä sinne kun Helsingissä on jo pitkään ollut niin lumetonta. Lumesta huolimatta ilma oli jo keväisen lämmin, viitisen astetta plussan puolella, ja kun autolla liikuttiin niin en viitsinyt ihan topata itseäni ettei tule kuuma. Puin päälle neuleen joka on alelöytö H&M:n Mid Season Salesta, hintaa neuleelle jäi kymmenen euroa. Mä katselin tätä raidallista neuletta jo joskus talvella, mutta päädyin silloin ostamaan poolokauluksisen neuleen tämän sijaan. Nyt kevään korvalla raidat ja poolokauluksettomuus tuntuivat raikkaalta ja ihanalta, ja ostin sen vihdoin omakseni.

On ollut tosi kovassa käytössä, tosin myös pesty monta kertaa sillä olen onnistunut joka kerta sotkemaan sen PAHASTI heti pesun jälkeisellä käyttökerralla. Ekaksi sotkin sen soijalla kun nostin kalan marinoitumasta ja jotenkin se lipsahti mun käsistä ja loiskahti soijakulhoon takaisin–> kaikki soijat mun päälle, nami. Vielä kalanhajulla höystettynä.

Tokalla kerralla makoilin Oulussa sohvalla ja söin lasten suklaamunan jämiä, ja onnistuin sitten jotenkin murustamaan ja/tai sulattamaan suklaata neuleen olkapäälle klöntin. Ai että mä olen lahjakas. Mutta ehkä ensi kerralla sitten voisin onnistua pitämään sen puhtaana pidempään kuin yhden päivän?! Onko teillä tuollaisia ”epäonnen” vaatteita jotka vaan aina onnistutte sotkemaan kerta toisensa jälkeen, vaikka muuten olisitte suhteellisen siistejä?

Takki ZARA / Neule H&M / Farkut Bershka / Kengät ZARA / Laukku Marc by Marc Jacobs

Pitkän tukan myötä olen rakastunut perusponnariin uudelleen, ja se onkin varmaan mun yleisin kampaus tällä hetkellä. Jotenkin tulee vaan niin raikas olo kun vetäisee hiukset pois naamalta, ja onhan se myös ihanan helppoa kun ne ei roiku siinä tiellä. Ponnari pysyy hyvänä koko päivän jos sen laittaa aamulla hyvin ja lookin lisäksi pysyy myös skarppi fiilis, kunhan ei ole ponnari liian kireällä! Mulla harvemmin on, ennemminkin liian löysällä, hah. Ja näissä kuvissa tukka oli kaiken lisäksi vielä ihan takussa, kun mielessä oli Oulussa ihan muut asiat kuin tukan laittaminen. Töihin en ehkä ihan näin peikkoponnarilla lähtisi.

Mä ajattelin muuten tehdä tällä viikolla vähän useamman asupostauksen, sillä ne on viimeaikoina jääneet tosi vähälle ja ihan turhaan! Kaivelin viikonloppuna kaikki mun kevättakit kaappien kätköistä tämän bomberin seuraksi, enkä malta odottaa että pääsen käyttämään muitakin. Hassua että nyt Oulussakin pääsee jo kuulemma pyöräilemään sulalla tiellä, vaikka näissä kuvissa oli vielä näin paljon lunta!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3