Meillä oli kivoja suunnitelmia äitienpäiväksi, yhteistä aamupalaa ja lasten kanssa ulkoilemista ja Oton kokkaamaa herkkupäivällistä, mutta eilen illalla mullekin iski sitten raju vatsatauti ja edes vesi alkoi pysymään sisällä vasta aamuyöstä. Olo on hurjan voimaton vielä ja ei oikein tule äitienpäivätohinoista mitään, mutta sitten taas toisaalta olen saanut ihan maailman parhaita äitienpäivälahjoja ja kortteja lapsilta ja ainoa asia mikä mua harmittaa on se että en voi hukuttaa noita molempia mukuloita pusuihin ja haleihin ettei nuorempi nappaisi multa tätä tautia jota hänellä ei vielä ole ollut.

Äitiys on hienointa mitä mä olen koskaan saanut kokea. Äitinä mä tunnen olevani omassa roolissani. Kun juoksen lasten kanssa pihalla puhaltamassa saippuakuplia tai luen tytöille satukirjaa tai leivon heidän kanssaan pullaa tai silitän tukkaa tai lasken heidän kanssaan liukumäestä, mä olen minä. Lapset kainalossa omassa kodissa Oton kanssa mä tunnen oloni hyväksi, turvalliseksi ja kotoisaksi. 

Lapset on armollisia, heitäkin harmittaa että nyt ei voinut antaa haleja tai märkiä pusuja, mutta he ymmärtävät. ”Äiti huomenna kun sinä olet terve niin halitaan ja pussaillaan koko päivä!” Voin kertoa että en ole hetkeen odottanut mitään niin paljon kuin sitä. Olen kyllä lähettänyt molemmille haleja ja pusuja Oton kautta.

Esikoinen oli kirjoittanut tekemäänsä korttiin että ”Äiti on rakas ja sen kans voi leikkiä ja se on minun kaveri. Rakas äiti. Tiaralta.” Se sai kyyneleet silmäkulmaan, sillä tiesin että hän kirjoitti sen suoraan sydämestä, näin hän tuntee minusta. Kuopus sanoi että ”Sitten kun äiti on terve niin leivotaan äidille kakku. Suklaakakku. Koska minä ja äiti tykätään suklaasta, ja koska minä rakastan äitiä. Ja äitienpäivänä pitää olla äitien kakkua”. Aika ihania äidin pieniä<3

Meidän arjessa rakkaus on läsnä jokaisessa hetkessä, ja koen sen olevan suurin onnistumiseni äitinä ja toki myös Oton onnistuminen isänä. Eväät rakastamiseen mä sain omalta maailman rakkaimmalta äidiltäni, joka on vieläkin apuna ja tukena aina vaikka mitä tapahtuisi. Ihailen omaa äitiäni eniten maailmassa, sillä hän on kaikista kohtaamistaan vaikeuksista huolimatta säilyttänyt oman positiivisen asenteensa. Ja vaikka hän on käynyt läpi mitä, hän on aina jakanut rakkautta ympärilleen ja huolehtinut muista parhaansa mukaan. Hän ei koskaan ole unohtanut sanoa mulle että rakastaa mua.

Mä olen kiitollinen siitä kaikesta mitä äitiys on tuonut mun elämään, ja mitä se tuo siihen joka päivä. Vaikka tämä äitienpäivä meni vähän plörinäksi näin paremman ilmaisun puuttuessa, olen hurjan onnellinen jokaisesta päivästä jona saan kunnian kutsua itseäni noiden kahden maailman mahtavimman tytön äidiksi. He rakastavat mua, olin sitten laittautuneena ottamassa asukuvia tai oksennustaudin jälkeen tukka likaisena yöpaidassa.

Tänään ympyrä sulkeutuu, viisi vuotta sitten äitienpäivänä 8.5.2011 mä aloitin tämän blogin kirjoittamisen. Siinä missä tänään jäävät pois perinteiset äitienpäivävideot, en myöskään pysty tänään mihinkään kunnon synttärikatsaukseen. Mutta 5v ei ole mikään ihan pieni juttu, ja ensi viikolla on luvassa synttärihöpötyksiä ja katsausta menneisiin viiteen vuoteen. Äitienpäivävideon puuttumisen lupaan korvata Mallorcavideolla!

Vielä kerran aivan ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja kiitoksia teille kaikille jotka mun höpötyksiä täällä luette päivästä ja vuodesta toiseen <3