Ajeltiin eilen Oton pikkuserkun luokse Espooseen grillailemaan ja viettämään ihanan kesäistä sunnuntaita. Pakattiin mukaan kassillinen grillattavaa ja suunnattiin nauttimaan kivasta seurasta ja hyvästä ruuasta. Tytöt pääsivät leikkimään ihanan pikkupikkuserkkunsa kanssa ja laitettiin pihalle vielä prinsessateltta pystyyn jossa he saivat leikkiä kaikki kolme. Oli niin ihana seurata tyttöjen touhuja, he leikkivät jo kaikki yhdessä niin hienosti kun porukan nuorimmainenkin on jo kaksivuotias.
Tiara luki niin hienosti molemmille tytöille satukirjaa ja esitteli eläimiä eläinkirjasta. Tuntuu hullulta että he ovat niin isoja jo kaikki kolme, ja siinä vaan touhusivat keskenään ja me aikuiset hengailtiin patiolla ja syötiin vielä vähän lisää grilliruokaa. Nämä oli meidän ekat kunnon grillailut tänä kesänä, meidän omaa sähkögrilliä kun en laske ihan kunnon grilliksi.
Viihdyttiin pihalla monta tuntia auringonpaisteessa, ja suunnattiin kotiin vasta joskus seiskan jälkeen illalla. Tytöt menivät normaaliaikaan sänkyyn mutta nukahtivat vasta joskus vähän ennen kymmentä, taisivat olla vähän ylikierroksilla toiminnantäyteisen iltapäivän ja illan jälkeen. Oli kyllä niin kivaa, ihanaa kun voi vaan hengailla rennosti ja höpöttää. Ja niin kaunista, mä olen aivan rakastunut tuohon valkoiseen syreenipuuhun ja vehreään pihaan. Kyllä Suomen kesä on kaunis, ja tähän asti on ollut jopa aika lämminkin, kop kop!
Iso osa meidän kavereista ja Oton sukulaisista asuu Espoossa tai Kauniaisissa, ja välillä tulee mietittyä että mitä jos itsekin muuttaisi sinnepäin. Olisi oma piha ja tilaa ja ehkä se kunnon grillikin. Mutta samaan aikaan mä haaveilen aina muutosta takaisin omille kotikulmilleni Etelä-Helsinkiin, Ullanlinnaan tai Eiraan. Sinne missä vain taivas on rajana ja kaikki lähellä. Ihanat pikkukahvilat, nukketeatteri Sampo, ihanat leikkipuistot ja pienet putiikit, sekä tietysti työpaikat. Tämä on meidän ikuisuusdilemma. Varmaan siksi me edelleenkin asutaan täällä nykyisellä alueella, joka ei kuulu kumpaankaan näistä. Ehkä molemmat pelkäävät, että jos valitaan toinen näistä ääripäistä, niin toinen olisikin tyytymätön. Nykytilanne on hyvä kompromissi.
Loppujenlopuksi mulle on kuitenkin tärkeintä, että saan vaan olla oman perheen kanssa, ihan sama oliko se sitten keskustassa, Espoossa vai Äkäslompololla. Uskon että mihin ikinä elämä meidät tulevaisuudessa kuljettaakaan, mä olen onnellinen jos vaan saadaan olla yhdessä kaikki terveenä. Ajatuksilla on aina hauska leikitellä, että mitä jos muuttaisi sinne ja mitä jos muuttaisi tänne. Luulen kuitenkin että se lopullinen päätös me saadaan helpostikin tehtyä sitten kun ollaan joskus valmiita luopumaan tästä ihanasta asunnosta, johon me ollaan rakennettu koko meidän elämä ja joka siksi tuntuu niin rakkaalta.
Tänään me ollaan pyöritty tyttöjen kanssa päiväkodin jälkeen juurikin Etelä-Helsingissä, minkä takia se mulla olikin mielessä. Tässä näki juuri näiden kahden alueen kontrastin peräkkäisinä päivinä. Eilen huokailtiin grillin, rauhan ja seuran ansiosta siellä Espoossa ja tänään ajeltiin pitkin ihania Eiran ja Kaivopuiston katuja ja käveltiin Munkkisaaressa ihastelemassa upeaa maisemaa ja nauttimassa keskustan sykkeestä. Molempina iltoina tytöt sanoivat että oli ihan parasta. Ehkä se päätös sieltä vielä joskus tulee, mutta nyt on hyvä näin.
Oletteko te muuttaneet Helsingistä Espooseen tai toisinpäin? Onko muutos tuntunut suurelta?
Lompolosta kotoisin olevana on kyllä pakko korjata, *Äkäslompolossa! 😀
Olen nykyään kaupunkilaistunut (asun Tampereella jo viidettä vuotta) ja voin todellakin samaistua tuohon ajatukseen, että toisaalta haluaisi asua kaupungin sykkeessä missä kaikki palvelut on lähellä mutta taas toisaalta siellä, missä on paljon tilaa ja rauhallisempaa. Odotan nyt esikoistani ja asia tuntuu olevan mielen päällä jatkuvasti.
Ihania kuvia tässä postauksessa! Olette kaunis perhe <3
Apua äkäslompololla kuulostaa samalle kun sanois kempeleellä 😀 heh
Olen huono kommentoimaan blogeihin tai ylipäätään minnekkään. Nyt on kuitenkin pakko laittaa. Näytätte tossa kuvassa oton kanssa niin onnellisilta! Ja lapset myös, teillä on kyllä ihana perhe! Ja ihanaa miten avoimesti kirjoitat tänne, vaikka tietysti jätät joitain asioita kirjoittamatta, mutta silti ihanaa että uskallat ja voitkin näin avoimesti jakaa elämääsi. Näin lukijana ei jää sellaista oloa että luen vain jotain tekstiä, vaan oikeasti teidän elämästä iloineen ja suruineen. Jatka samaa rataa! 🙂
Mä oon asunut aina maksimissaan 4km keskustasta, ja se, kun faija kerto että muutetaan Metsälään (mistä en ollut ikinä kuullukaan vaikka Käpylän vieressä tää onkin :D) niin olin ihan hysteerinen ja itkin että ei varmasti. faijakin on kyllä nyt sitä mieltä, että ehkä vois vaan siirtyä takas keskustaan… Tää on ihana ja kaunis paikka, eikä junalla mee kun 7min stadiin, mutta silti kyllä kaipaa/kaipasin sitä et kaikki on niin lähellä ja aina voi kävellä. Tää kyllä jakaa ihmiset, koska osalle on ok et kestää bussilla 30min steissille, ja mulle se on aivan liikaa. Ikävä sitä elämää, joka vaan harvoin pysähtyy etelä-stadissa.
Muutettiin keskustasta kahden alle 3-v lapsen kanssa vähän sivummalle, spårakiskojen ulottuville kuitenkin vielä. Mutta ei ollut hyvä ratkaisu. Kaipaan takaisin keskustaan joka päivä, vaikka lapset täällä hyvin viihtyvätkin. Ihmiset eli siis äidit joiden kanssa hengailin joka päivä, oli enemmän mun tyylisiä ja rakastin sitä, että kaikki oli kävelymatkan päässä. Jouluna käytiin extempore katsomassa Aleksanterin jouluvaloja ja Stockan ikkunaa, kesällä pyöräiltiin Hietsuun tai Kaivopuistoon, lautalla Suomenlinnaan ja vierestä sai thaimaalaista ruokaa, raakakakkuja ja ihania erikoiskahveja. Nyt elämme enemmän potkupyöräillen pitkin rantaa, juosten metsätietä ja hyppien narua pihan muiden lasten kanssa. Kyllähän täältäkin keskustaan 20 minuutissa pääsee, mutta ei se sama asia ole kuin keskustassa asuminen. Joskus vielä muutetaan takaisin, kunhan lapset vähän tästä kasvaa!!
Olen niin sanotusti ihan maalta kotoisin, mutta asunut helsingissäkin jo kymmenen vuotta.
Asuin ensin töölössä, sitten meilahdessa ja nyt vähän kauempana lähiössä, missä on hyvät lenkkipolut ja luonto lähellä,mutta monipuoliset yhteydet keskustaan.
Siltikin juuri äsken sain itseni kiinni katselemasta asuntoja vähän lähempää keskustaa, vaikka olen tyytyväinen nykyiseenkin sijaintiin. Ja viime viikolla taas katselin asuntoja kirkkonummelta 🙂
Molempi parempi, mutta en tiedä kumpi paras.
Asuin vuoden Vantaalla Myyrmäessä ja tuntui ihan kamalalta joka aamuinen junamatka Helsinkiin. Nyt asun taas ihanassa Vuosaaressa ja Vuosaaren tyttönä voin sanoa, että kyllä täälläkin on mahdollisuus omaan pihaan ja grilliin 😉 teillähän on täällä aurinkolahdessa ihanat rannat ja Uutela ihan toisella puolella kanavaa! tosin kaverit jos asuu Espoossa ja pelkkä nepalilainen ei riitä kivijalka kahvilaksi niin sit vähän vaikee päätös miettii missä on paras olla. 😀
Useimmitenhan se taitaa mennä niin päin, että lasten synnyttyä muutetaan sinne Espooseen.. Niin mekin teimme, enemmän tilaa perheelle samalla rahalla (tai riippuu tietty alueesta), kerrostalosta rivariin/omakotitaloon jne. mutta sitten alkoi tökkiä se peruskaavan mukaan eläminen… Mietittyämme, mitä oikeasti elämältä haluamme, pakkasimmekin aika nopeasti lapset ja kamppeet ja muutimme ulkomaille kun työtilaisuus tarjoutui. Täälläkin meillä on kyllä oma piha ja asumme kaupungin laitamilla, ja elämä on ihanan helppoa ja rauhallista. Lasten kanssa koen rauhallisen ympäristön tärkeäksi ihan kokonaisvaltaisen onnellisuuden kannalta, siksi antaisin teinä ääneni vaikka sille tylsälle Espoolle. 😀
Mä oon alakouluikäsenä muuttanut Itä-Helsingistä Espooseen ja mulle ainakin se oli ihan paras juttu ikinä! Muutettiin omakotitaloalueelle ja oli ihan huippua kun oli jo pikkutyttönä helppo liikkua itekseen kavereiden kanssa, kun ei ollut isoja autoteitä yms! Espoossa oli myös jotenkin helpompi nimenomaan viettää aikaa kavereiden kanssa, tai ainakin sillon pienenä tuntu että niitä tuli hirveä määrä lisää muuton jälkeen 😀 vaikka synnyin ja asuin pitkään Helsingissä, oon sydämeltä täysin ylpeä espoolainen!
Heh, me ei ihan sieltä päin olla, mut samoissa pohdinnoissa elellään: Enemmän maalle vai enemmän kaupunkiin. Nyt ollaan tietämättömyyden vuoksi parkeerattu välimaastoon ja tässä nyt on oltu jo pari vuotta. Ehkä joskus sitten eteenpäin, kun tiedetään. Hahaa.
Hyvä aihe! Usein pyörii itselläkin mielessä. Olen asunut 50% lapsuudestani ja nuoruuteni aivan täyslandella, ja kesät on juostu paljain varpain niin pellossa kuin vanhassa navettarakennuksessakin, välillä omista puskista vähän marjoja napostellen. Nyt toista kesää kaupungissa viettävänä täytyy sanoa, että kyllä molemmissa on omat hyvät puolensa. Hyvistä muistoista huolimatta voin kyllä varmuudella sanoa, takaisin noihin maisemiin en tule enää asettumaan. Silti jonkin oudon asenteen on tuo lande-elämä jättänyt pysyvästi, sillä haluan tarjota mahdollisille tuleville lapsilleni jotakin samaa, mitä omassa lapsuudessani oli. Päällimmäisinä juttuina ehkä tietynlainen elämän kiireettömyys ja ”oma rauha” (tai ainakin edes se oma piha). Ehkä tärkeintä itselleni kuitenkin olisi, että lapset saisivat käydä ainakin koko peruskoulunsa samalla alueella. Muistan kuinka rankkaa itselleni oli se, kun muutimme ennen ensimmäisen luokkani alkua kaupungista maalle. Se pelko kouluun mennessä, kun sieltä ei tuntenut ketään! Voin vain kuvitella, miten inhottavalta muutto olisi tuntunut siinä vaiheessa, jos olisin ollut tarpeeksi vanha ymmärtääkseen tilanteen pysyvyyden (sniff kaverit. Ehkä nykyään ei olis enää niin rankkaa, koska some yms?). Nyt aikuisiällä osaan kuitenkin iloita tästä maaseutuvaiheesta elämässäni, sillä se opetti paljon sellaisia arvoja ja taitoja, mitä omat vanhempani tuskin olisivat edes tajunneet opettaa.
Mutta sitten kaupunkielämä… oi liikenneyhteydet, palvelut ja kaikki mahdollisuudet! Näiden juttujen tuoma vapaus on aivan omaa luokkaansa verrattuna maaseudun vapauteen. Luulempa, että kompromissiratkaisu tässä taloudessa tulee olemaan jokin Helsingin ”lähiö” (ehkä 50km säteellä Helsingistä) sitten, kun aika on kypsä. Toivottavasti saatte aikaan kaikkia miellyttävän kompromissin! 🙂
Sulla täytyy olla tosi hyvä palkka jos osa-aikatyöllä olisi mahdollista ostaa oma piha Espoosta, Granista puhumattakaan!
Mä teen kahta työtä, joista päätoiminen työni on tämä blogi ja se on ihan kokopäivätyö, ja toinen työni on osa-aikatyö Jevelon sisällöntuottajana ja yhteisöspesialistina, sekin tosin nykyään melkein kokopäivätyö kun sitä neljä päivää viikossa teen. Ja meidän perheessä on onneksi myös kaksi työssäkäyvää aikuista. Ollaan kyllä ihan tietoisia vallitsevasta hintatasosta, eikä ne Espoo ja Grani nyt Helsingin kantakaupunkia kalliimpia todellakaan ole. 🙂
Mä taas erehdyin muuttamaan pariksi vuodeksi Kamppiin aivan hietsun juurelle, eli paperilla aivan täydellinen paikka, mutta käytännössä ei sitten sopinutkaan mulle yhtään. Alkoi ahdistaa kun ei päässyt lenkille metsään, kun ulos astuessa vastassa olikin pelkkää asfalttia ja talojen seinää ja keskustassa kaikki oli aina niin kiireistä. Ehkä mä olen vähän tällänen luonnonlapsi kuitenkin, vaikka kehä ykkösen sisäpuolella koko elämäni oonkin asunut 😀 Nyt palasin maitojunalla takaisin tänne länsi-helsinkiin ihan keskuspuiston juureen enkä vois olla onnellisempi 🙂 Toivottavasti tekin löydätte jonkun kaikkia miellyttävän ratkaisun asumiseen!
Mulla on kokemusta vain Espoossa asumisesta, kun tänne synnyin ja täällä olen koko elämäni elänyt. Joskus 18-vuotiaana mietin, että olispa kiva päästä Stadiin ja oikein jonnekin keskustaan, mutta nyt en kyllä enää kovin helpolla sinne muuttaisi. Espoo on vain niin ihanan rauhallinen, vaikka palvelut ovatkin lähellä ja en koe, että täältä puuttuu juuri mitään. Koen myös että jos perhettä joskus mulle suodaan niin ehdottomasti tahdon asua silloinkin Espoossa. Täällä on niin ihanan turvallisia ja viihtyisiä kaupunginosia, että olisi varmasti lapsillekin oikein sopiva paikka asua. Luontoa on lähellä ja Espookin kehittyy kovaa vauhtia, kun tulee metrokin, vaikka en vielä ihan olekaan varma mitä mieltä siitä olen! 😀
Ajan kanssa löydätte varmasti jonkin ratkaisun, mitä turhaan kiirehtimään jos nykyinen asuinpaikka tuntuu tässä vaiheessa elämää hyvältä. 🙂
Ihana postaus! 🙂 ehdottomasti kokeilemaan uutta ja nokka kohti espoota!:) lapset varmasti nauttis kun sais ”vapaammin” telmiä omalla pihalla. Eikä tarvitsisi pelätä isoa liikennettäkään. Ja aina pääsee takaisin jos ei tunnukkaan omalta 🙂
Voi Espoo. Itse asun Helsingissä kantakaupungin alueella ja ystävätkin Helsingissä. Yksi porukastamme muutti miehen perässä Espooseen ja pakkoa sanoa, että muutos on suuri. Espooseen täytyy kuitenkin aina erikseen lähteä eikä sieltä extempore lähdetäkään noin vain esim. piknikille Kaivariin tai vastaavaa 🙁
Toki riippuu ihan siitä mitä haluatte. Eirastahan ei mitään pihallista rivaria normi-ihmisen budjetilla saa eikä sellaista taida ollakaan, mutta onhan se nyt aivan eri asia kuin hienoinkin alue Espoosta. Muutos Itä-Helsinkiin on kuitenkin suuri. Toivottavasti löydätte kuitekin unelmakotinne oli se sitten mistä hyvänsä! 🙂
No se on ihan totta, sitä juuri mietin Espoossa. Toki meillä on auto, ja sen kanssa on ihan iisi lähteä mihin tahansa, ja nytkin asutaan Helsingin mittapuulla kaukana keskustasta. Länsimetro tavallaan ainakin mulle tuo Espoota huomattavasti lähemmäksi Helsinkiä, mutta en tiedä onko se tarpeeksi. 😀 Ja joo Eirassa ei juurikaan rivareita ole enkä sellaista sieltä havittelekaan, kerrostalokämppä kelpaisi kyllä. Se mua juuri naurattaa miten ääripäät viehättävät, Eirasta kerrostalokämppä jossa ei luultavasti olisi edes parveketta vs. oma piha Espoosta 😀 Itä-Helsinki on laaja käsite, meidän alueella on melkein pelkästään omistusasuntoja ja paljon vehreää luontoa ja hiekkarantaa, koen meidän asuinalueen aika samantyyppisenä kuin esim. Ruoholahden jossa asuin lapsuuteni. Merenrantaa ja paljon uusia kerrostaloja (no Ruoholahti oli uusi mun lapsuudessa) 😀 Mutta toki Itä on kaukana keskustasta, ihan yhtä kaukana kuin osa Espoon asuinalueista. 😀 toivotaan joo! Kiitos <3
Moikka,
särähti korvaan tuo piknikille Kaivariin 😀 Espoolaisena voin kertoa, että täällä on aivan ihania puistoja ja merenrantaa mihin voi lähteä piknikille 🙂
Itse keskustelun aiheeseen ei sitten taas ole niin vahvaa mielipidettä, sillä molemmissa on omat hyvät puolensa. Espookin on niin erilaista eripuolille (vrt. esim Länsiväylän varsi ja junaradan varsi)