Heräsin: Seitsemältä ihan itse, ja jo ennen kuopusta. Hän nukkui viime yönä juuri elämänsä kolmannen täysin kokonaisen yön ilman yhtään herätyksiä. Olo oli aamulla levännyt, kun olin jopa mennyt ajoissa nukkumaan. Näin myös yöllä unta, mikä oli hämmentävää. Jostain syystä mä en nää koskaan unia yöimetyksen aikana, ehkä nukun vain niin kevyesti silloin. En siis ole nähnyt mitään unia melkein vuoteen. Nyt kun en enää imetä yöaikaan, olen nähnyt jo kahtena yönä jännittävää unta parin viikon sisään! Niin hassua ja outoa samaan aikaan.

Puuhasin lasten kanssa: Tämä on ollut oikea lasten lauantai – käytiin ensin tsekkaamassa Suomen suurinta Legonäyttelyä johon meidät kutsuttiin, sitten syötiin lasten valitsemaa ruokaa lounaaksi ravintolassa, ja sitten mentiin Duudsonit Activity Parkiin riehumaan moneksi tunniksi (liput saimme samalla kun menimme katsomaan legonäyttelyä). Oli ihanaa vaan keskittyä lapsiin täysillä, pomppia ja juosta ja kiipeillä ja touhuta puistossa ilman kiirettä.

Matkustin: Autolla matkustettiin Espooseen, sillä näyttely ja sisäleikkipuisto sijaitsivat siellä Isossa Omenassa. Päivän jälkeen kaikki kolme tyttöä vetelivät sikeitä takapenkillä, ja me päätettiin Oton kanssa pitää viikon tokat ”treffit” sillä aikaa kun lapset saivat kunnon päikkärit. Ajeltiin siis toisin sanoen paljon pidempää reittiä kotiin, käytiin ihastelemassa Kantakaupungin katuja, Kaivopuiston rantaa ja Pohjoisrantaa ja kauniin talvisia maisemia. Oli ihanaa vaan ajella ja höpötellä, ja takapenkiltä kuului tasainen tuhina koko sen ajan. Parisuhdeaikaa pitää napata sieltä mistä sitä saa!

Söin lounaaksi: Pasta Carbonaraa, sillä lapset halusivat syödä tänään lounaaksi pastaa. Oli kyllä hyvää, vaikka itse olisin halunnut mennä japanilaiseen ravintolaan ja syödä Donburia. Mutta ehtiihän sitä, tänään mentiin lasten ehdoilla.

Kuuntelin Spotifysta: Ed Sheeranin ja Eminemin Holy Riveriä. Olen päättänyt mielivaltaisesti että seuraava reissu jonka tulen Oton kanssa kahdestaan tekemään, sisältää Ed Sheeranin keikan jossain päin maailmaa. En tiedä meneekö siihen vuosi vai vuosia mutta joskus, joskus on pakko päästä. Kuunneltiin myös siivotessa Justin Timberlaken uutta levyä, siis damn  että oon onnellinen että se jäbyli on tehnyt uutta musiikkia! Teinivuosieni suurin ihastus ja hemmetin lahjakas muusikko.

Kokkasin illalliseksi: Kinkkukiusausta, lasten toiveesta sekin. Aika kinkku päivä, siksi mua naurattikin tuo lasten lounasvalinta, kun he olivat jo aiemmin kauppalistaa tehdessäni saaneet esittää ruokatoiveen lauantaille, ja he toivoivat kinkkukiusausta. Tänään syötiin siis possua kahdella aterialla, vaan eipä se mitään haittaa. Huomenna syödään lohta.

Katsoin telkkarista: Putousta lasten kanssa. Lasten toivelauantai päättyi heidän tän hetken lemppariohjelmaansa eli Putoukseen, jonka jälkeen he menivät nukkumaan ”yökylään” eli vaihtoivat ylä- ja alasänkyä päittäin. Tämä Putous-kausi on ainakin tähän asti ollut mustakin tosi hauska, ja ollaan innolla katsottu sitä lasten kanssa. He alkavat olla sen ikäisiä että saavat siitä jotain jo irtikin, aiemmin ei kiinnostanut niin paljoa. Nyt he fanittavat hahmoja ihan täysillä, keskimmäisen lemppari on pirullisen pureva Ansa Kynttilä, ja esikoinen tykkää Amaryllis Yamamotosta, ovathan he Pokemon-faneja molemmat. Tanhupallo on kyllä best mun mielestä.

Otto kokkaa meille iltaherkuksi: Toast Skagenia pitkästä aikaa, namnamnam!! TÄLLÄ reseptillä.

Nauroin: Kun kuopus kaatoi nokkamukistaan vettä lautaselle, ja yritti sen jälkeen hörppiä sitä lautaselta kuin koira. Häntä nauratti itseäänkin kyllä ihan huolella.

Tänään on ollut ihana lauantai, loistava päätös tälle viikolle, joka on sisältänyt sekä ihania hetkiä että paljon velvollisuuksia. Kotimatkalla kuulin vielä radiosta Jay-Z:n ja Alicia Keysin Empire State of Mindin, joka on ollut teinistä asti mun voimabiisi. Kun mä kuulen sen, mä tiedän että vaikka mitä hyvää ja ihanaa on tulossa. Ihan sama vaikka olisi aivan hömppää!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Ajeltiin eilen Oton pikkuserkun luokse Espooseen grillailemaan ja viettämään ihanan kesäistä sunnuntaita. Pakattiin mukaan kassillinen grillattavaa ja suunnattiin nauttimaan kivasta seurasta ja hyvästä ruuasta. Tytöt pääsivät leikkimään ihanan pikkupikkuserkkunsa kanssa ja laitettiin pihalle vielä prinsessateltta pystyyn jossa he saivat leikkiä kaikki kolme. Oli niin ihana seurata tyttöjen touhuja,  he leikkivät jo kaikki yhdessä niin hienosti kun porukan nuorimmainenkin on jo kaksivuotias.

Tiara luki niin hienosti molemmille tytöille satukirjaa ja esitteli eläimiä eläinkirjasta. Tuntuu hullulta että he ovat niin isoja jo kaikki kolme, ja siinä vaan touhusivat keskenään ja me aikuiset hengailtiin patiolla ja syötiin vielä vähän lisää grilliruokaa. Nämä oli meidän ekat kunnon grillailut tänä kesänä, meidän omaa sähkögrilliä kun en laske ihan kunnon grilliksi.

Viihdyttiin pihalla monta tuntia auringonpaisteessa, ja suunnattiin kotiin vasta joskus seiskan jälkeen illalla. Tytöt menivät normaaliaikaan sänkyyn mutta nukahtivat vasta joskus vähän ennen kymmentä, taisivat olla vähän ylikierroksilla toiminnantäyteisen iltapäivän ja illan jälkeen. Oli kyllä niin kivaa, ihanaa kun voi vaan hengailla rennosti ja höpöttää. Ja niin kaunista, mä olen aivan rakastunut tuohon valkoiseen syreenipuuhun ja vehreään pihaan. Kyllä Suomen kesä on kaunis, ja tähän asti on ollut jopa aika lämminkin, kop kop!

Iso osa meidän kavereista ja Oton sukulaisista asuu Espoossa tai Kauniaisissa, ja välillä tulee mietittyä että mitä jos itsekin muuttaisi sinnepäin. Olisi oma piha ja tilaa ja ehkä se kunnon grillikin. Mutta samaan aikaan mä haaveilen aina muutosta takaisin omille kotikulmilleni Etelä-Helsinkiin, Ullanlinnaan tai Eiraan. Sinne missä vain taivas on rajana ja kaikki lähellä. Ihanat pikkukahvilat, nukketeatteri Sampo, ihanat leikkipuistot ja pienet putiikit, sekä tietysti työpaikat. Tämä on meidän ikuisuusdilemma. Varmaan siksi me edelleenkin asutaan täällä nykyisellä alueella, joka ei kuulu kumpaankaan näistä. Ehkä molemmat pelkäävät, että jos valitaan toinen näistä ääripäistä, niin toinen olisikin tyytymätön. Nykytilanne on hyvä kompromissi.

Loppujenlopuksi mulle on kuitenkin tärkeintä, että saan vaan olla oman perheen kanssa, ihan sama oliko se sitten keskustassa, Espoossa vai Äkäslompololla. Uskon että mihin ikinä elämä meidät tulevaisuudessa kuljettaakaan, mä olen onnellinen jos vaan saadaan olla yhdessä kaikki terveenä. Ajatuksilla on aina hauska leikitellä, että mitä jos muuttaisi sinne ja mitä jos muuttaisi tänne. Luulen kuitenkin että se lopullinen päätös me saadaan helpostikin tehtyä sitten kun ollaan joskus valmiita luopumaan tästä ihanasta asunnosta, johon me ollaan rakennettu koko meidän elämä ja joka siksi tuntuu niin rakkaalta.

Tänään me ollaan pyöritty tyttöjen kanssa päiväkodin jälkeen juurikin Etelä-Helsingissä, minkä takia se mulla olikin mielessä. Tässä näki juuri näiden kahden alueen kontrastin peräkkäisinä päivinä. Eilen huokailtiin grillin, rauhan ja seuran ansiosta siellä Espoossa ja tänään ajeltiin pitkin ihania Eiran ja Kaivopuiston katuja ja käveltiin Munkkisaaressa ihastelemassa upeaa maisemaa ja nauttimassa keskustan sykkeestä. Molempina iltoina tytöt sanoivat että oli ihan parasta. Ehkä se päätös sieltä vielä joskus tulee, mutta nyt on hyvä näin.

Oletteko te muuttaneet Helsingistä Espooseen tai toisinpäin? Onko muutos tuntunut suurelta?