Kun raskaustesti näytti positiivista

24.08.2016

Kesäkuun 18. päivä mä tein aamulla tärisevin käsin raskaustestin. Mä heräsin ihan superaikaisin, koska en meinannut saada nukuttua kun olin niin kovasti odottanut että voin tehdä testin. En halunnut tehdä sitä liian aikaisin etten pettyisi turhaan negatiivisesta testituloksesta, mutta toisaalta olin jo hurjan malttamaton ja halusin vaan tietää. Aiemmat kaksi raskautta olivat molemmat alkaneet ensimmäisestä kierrosta, joten nyt kun yritystä oli jo hetki takana niin alkoi tuntua että tapahtuuko sitä ikinä. Pelkäsin joutuvani pettymään taas ja olin jo valmistautunut yhteen viivaan.

Seitsemän aikaan lauantaiaamuna olin yksin hereillä ja kastoin tikun pissaan. Ja odotin. Ja odotin. Näytti siltä että testiin jää vain yksi viiva, kun tuijotin sitä ensimmäisen minuutin ajan. Sitten masentuneena tuijotin hetken muualle, ja käänsin katseeni varmistuakseni pettymyksestä. Ja kun mä katsoin tikkua uudelleen: mitä ihmettä, siinä olikin kaksi viivaa ihan selvästi eikä edes mitään haamua! Mä tuijotin testiä vaikka kuinka kauan yksin siellä vessassa, ja sitten menin herättämään Ottoa, lauantaiaamuna ennen kello kahdeksaa. Herra oli juuri edellisiltana palannut jälleen rankalta työmatkalta Tukholmasta, ja oli kovasti unen tarpeessa. Mutta kun en vaan voinut odottaa ja pysyä nahoissani.

”Otto katso, siinä on kaksi viivaa! Meille tulee vauva!”. Unenpöpperöinen mieheni oli maailman suloisin kaapatessaan mut kainaloonsa. Siinä me myhäiltiin tyytyväisenä ja mietittiin että voiko se oikeasti olla totta. Ja halattiin ja pussailtiin ja se oli maailman parasta ikinä. Otto oli ihan uninen mutta ei tullut uni kuitenkaan enää mun uutisen jälkeen. Se fiilis, ”me tiedetään jotain mitä te ette ja se on aika iso juttu” on ekaksi ihan maailman kutkuttavin ja ihanin. Toki viikkojen jälkeen salailu muuttuu hankalammaksi ja raskaammaksi, mutta silloin ihan alussa se on vaan parasta. Siitä se raskaanaolevan hehku varmasti tulee, kun hymyilyttää kokoajan se oma ihana pieni salaisuus mitä kukaan muu ei tiedä. (Eikä raskausoireet ole vielä alkaneet).

Lapset olivat erittäin tyytyväisiä kun sekä isi että äiti olivat jo aikaisin aamusta hereillä ennen heitä ja vielä viikonloppuna. Siitä me sitten lähdettiin ihan casuaalisti Ikeaan ostoksille heti sen auettua aamulla. Lapset menivät lapsiparkkiin ensimmäistä kertaa, kun olivat sitä miljoona kertaa pyytäneet ja me ei oltu raaskittu aiemmin jättää. Me mentiin kahdestaan ostoksille pyörimään, ja olo oli sellainen vastarakastunut perhoset liihottelee mahanpohjassa ja elämä on ihanaa ja vaaleanpunaista. En varmaan lakannut hymyilemästä kertaakaan sen päivän aikana. Eikä Ottokaan.

Jotenkin tämä kerta tuntui niin eriltä kuin aiemmat. Ehkä se johtui siitä että Ottokin oli kotona kun tein testin, ja eniten siitä että me oltiin odotettu ja mietitty ja haaveiltu niin pitkään. Vaikka loppujenlopuksi ei ehditty yrittää muutamaa kuukautta pidempään, oltiin kuitenkin sitä ennen jo haaveiltu ja pohdittu vuoden verran. Ne muutamat kuukaudet tuntuivat elämääkin pidemmiltä ja turhauttavammilta, ja helpotus oli suuri kun vihdoin jotain tapahtui. Se ensimmäinen päivä meni pelkässä onnellisuuskuplassa. Ostettiin vielä Clearblue-testi varmistuaksemme tuloksesta, mua kun jäi häiritsemään että viiva oli selkeydestään huolimatta aavistuksen haaleampi kuin Tipan tai Zeldan raskausaikana.

Onneksi myös kuvissa näkyvä Clearblue näytti, 2-3 viikkoa raskaana, ja saatoin vihdoin uskoa sen olevan totta ihan oikeasti. Kuten sanottua, eka päivä meni silkassa onnellisuuskuplassa. Sen jälkeen alkoi pelottaa ja jännittää että pysyykö se pieni matkassa vai ei, mutta eka päivänä mä soin itselleni sen ajatuksen ”meille tulee vauva”. Vasta sen jälkeen aloin jarruttelemaan itseäni ja päätin että en ajattele vielä yhtään mitään vaan odotan rauhassa eteenpäin. Otto oli ainakin omien kokemusteni mukaan samalla linjalla. Ensimmäisenä päivänä me fiilisteltiin, suunniteltiin yhteistä perhevapaata, haaveiltiin siitä miten vauva nukkuisi jomman kumman mahan päällä ja tuhisisi ja mietittiin lasten mentyä nukkumaan, että miten me oikein kerrotaan heille ja mitähän he sanovat.

Alusta asti oli selvää että lapsille ei sanota mitään ennenkuin pahin riskiaika on ohitse, ja siksi ensimmäiset pari viikkoa tämä oli tosiaankin ihan vain meidän kahden salaisuus. Ensimmäisenä kerrottiin molempien vanhemmille jo reilusti ennen ultraa, ja sekin jännitti mutta onneksi meidän uutiset saivat iloisen ja meidän puolesta onnellisen vastaanoton, ja jälkikäteen ajateltuna en edes tiedä miksi jännitin. Kaikki ovat olleet meidän puolesta hurjan onnellisia, ja se on tietenkin aivan ihanaa.

Mä halusin ottaa nämä kuvat, jotta muistettaisiin ikuisesti tuo ihana päivä ja miltä me näytettiin ja miten onnellisia me oltiin. Ainakin mä näen näissä kuvissa sen kaiken onnen jota me sinä päivänä koettiin ja koetaan vieläkin. Se oli ihan mieletön päivä ja mieletön alku tälle ihanalle matkalle kohti ensi kevättä. Pelkäsin otettuani nämä kuvat, että en koskaan pääse näyttämään niitä kenellekään, että joskus ne ovat liian kipeitä katsottavaksi, että kaikki ei menisikään hyvin. Mutta otin sen riskin, sillä halusin sen ihanan muiston. Ja tässä mä nyt jaan ne teidän kanssa, edelleen kutkuttavan jännittyneesti odottavana. Parasta on kuitenkin jakaa tämä raskaus Oton kanssa jo kolmatta kertaa, hän on maailman paras tuki ja turva mulle.


No Responses to “Kun raskaustesti näytti positiivista”

  1. Susanna sanoo:

    Ah, te ootte niin onnellisen näkösiä ettei mitään järkeä, ihanaa <3 vaikka itellä on tollaiset asiat vielä kaukana tulevaisuudessa edessä, on näitä postauksia ollut ihan parasta lukea, niistä huokuu onnellisuus ja into, elämän ilo. Ootan joka päivä tosi innoissani sun postausta, koska tiedän että sieltä tulee aina jotain tosi kiinnostavaa! Varsinkin nyt ylppäreihin päntätessä nää postaukset on oikein päivän piristyksiä 🙂 Onnea ja kaikkea hyvää jatkoraskauteen, täällä ollaan menossa mukana!

  2. Sanna sanoo:

    Nää raskauspostaukset on kyllä niin mun lemppareita tällä hetkellä! Muistuu ihan mieleen 2.6., kun itse tein elämäni ensimmäisen positiivisen testin. Meni myös hetki ennen kuin toinen viiva ilmestyi (oli vähän kökkö testi), mutta selvästi sen sitten näki <3.

    Mä oon haaveillu äitiydestä jo aivan teini-ikäisestä. Taisin olla 14 silloin, kun vauvakuume iski kunnolla ja siitä lähtien pysyny matkassa. Tätä sun blogiakin aloin lukea vähän ennen Tiaran syntymää, koska kahlasin kaikki vauvablogit silloin läpi. 😀 Nyt on siis ihanaa, kun vihdoin se kauan odotettu oma lapsi on tulossa ja yk2 tärppäsi. Pelkäsin siis kovasti, että jos ei lapsia jostain syystä saakaan tms.

    • Tiikeri sanoo:

      Mulla ihan sama tarina!! Teinistä asti haaveillu lapsesta ja sillon Iinan blogin löysin, kun ahmin kaikkia mammablogeja. Nyt onnellisena elämäntilanteeseen sopiva aika ja (myös) yk 2 vauva sai alun, plussan pissin heinäkuun lopulla eli LA on huhtikuussa. :–)

      Ja tosiaan Iina ja Otto näytätte niin onnellisilta kuvissa! Ihanat 🙂

  3. Eveliina sanoo:

    Hei! Ihan pakko kommentoida ensimmäistä kertaa ikinä: mulla meni kylmät väreet koko ajan tekstiä lukiessa. Olette ihan mieletön perhe ja mikä onnellisuus teistä välittyy! Onnea odotukseen ja kaikkea hyvää teidän elämään <3

  4. M sanoo:

    Voih, saisipa itsekin jo kokea tän hetken.. viime joulukuusta asti yritetty, eikä vieläkään :/ alkaa epätoivo iskeä pikkuhiljaa..

    • M sanoo:

      Vauvvaa(ensimmäistä) yriteltii parivuotta ja nyt viimein raskaana 🙂 toivoa ei saa menettää! ❤️

    • Roosa sanoo:

      Tsemppiä yritykseen! Oletkin varmaan tietoinen asiasta, mutta vuoden yrittämisen jälkeen kannattaa käydä gynellä tarkistuttamassa, että asiat on kunnossa ja kertoa yrityksestä. Ja jos ikää on jo enemmän, kannattaa lääkärille hakeutua paljon aiemmin. Pidän teille peukkuja! 🙂

  5. PiPa sanoo:

    Kyllä se ”onni”huokuu noista kuvista . Mummina olen ilolla seurannut sun blogiasi. Miettinyt sitä kuinka kypsiä vanhempia olette, Sinä ja Otto. Olette tooosi nuoria ja teillä on jo kaksi lasta ja kolmas on tulossa. Kuinka toivoisinkaan kaikille nuorille äideille ja iseille onnea perheenperustamisessa. Siinä te olette onnistunut. Eikä ikä katso sitä.
    Ihania odotuksia:))

  6. Just sanoo:

    ”Pidemmän aikaa” eli pari kuukautta? Ärsyttää tommonen että on niin suurta pettymystä kun kaksi lasta tullut ekalla ja jos kolmas ei tuu ekalla yrityksellä niin voi masennus. Et tiedä mitä se oikea tuska on, kun yritystä on takana melkein 2 vuotta tai enemmän. Sori mut huoh.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Täytyy kyllä puolustuksekseni sanoa että kirjoitin että ”yritystä oli hetki takana” enkä missään vaiheessa puhunut että pidemmän aikaa tai varsinkaan tuskasta tai masennuksesta. Ei me sellaista koettukaan. Se on ihan totta että mulla ei varmasti ole mitään käryä siitä millaista on oikeasti yrittää ja pettyä pitkään, voin vain kuvitella. Mutta kenenkään toisen kokemuksia ei pidä silti tuomita tai vähätellä vain siksi että itsellä on mennyt eri tavalla. Voimia sinne.

      • Sama särähti sanoo:

        Sama särähti mullakin korvaan. Noi on arkoja ja herkkiä juttuja yllättävän monelle, siksi kannattaa olla niiden kanssa tarkkana. Vaikka uskonkin, ettet sillä mitään oahaa tarkoittanut kenellekään.

        Itse ollaan esikoista odoteltu vuosi ja kakkosta neljä vuotta. (Ja sen odottamisen tuskan takia meille ei enempää lapsia tulekaan.)

    • Taina sanoo:

      Täytyy muistaa, että pettymys on aina pettymys sille henkilölle, joka sen kokee. Toisen tunteita ei koskaan saisi vähätellä/arvostella oli yrittämistä takana kuukausi tai vuosia.
      Jos tästä postauksesta nousee ärsytys, syynä mahdollisesti juurikin omat pettymykset asian tiimoilta. Aihe on herkkä.
      Olemme myös mieheni kanssa yrittäneet lasta reilu 2 vuotta ja hoidot eivät ole tuottaneet tulosta. Pystyn silti iloitsemaan muiden puolesta, ei se minulta ole pois.
      Ihmiset jotka tulevat nopeasti raskaaksi eivät varmaankaan pysty kuin kuvittelemaan miten raskasta on yrittää vuosia, kuten Iina kirjoittikin.
      Mutta muistan itsekin pettymyksen, kun yrittämisen alussa testi oli negatiivinen. Se pettymys vain oli erilaista, kuin nyt.
      Tsemppiä yritykseen sinulle ja muille 🙂

    • Satu sanoo:

      Ihan samaa oli pakko tulla kommentoimaan. Miten edes kehtaat kirjoittaa tuolla tavalla, kun olet saanut kaksi lasta laakista ja joutunut ”yrittämään” kolmatta pari kuukautta. Voi jösses. T: kohta kaksi vuotta yritystä takana, taidan jäädä lapsettomaksi

      • Iina Hyttinen sanoo:

        Se mitä sinä olet omassa elämässäsi kokenut ei tarkoita etteikö minulla olisi oikeus omiin kokemuksiini ja tuntemuksiini. En missään vaiheessa tekstiä ole sanallakaan sanonut että meillä olisi ollut jotenkin erityisen hankalaa saada tämä lapsi, olen kirjoittanut vain siitä että häntä kovasti odotettiin ja siitä kuinka jo muutaman kuukauden (ja sitä edeltäneen vuoden jona asiasta haaveiltiin ja keskuteltiin) aikana odotukset kerkesi kasvaa suuriksi. Tottakai tiedän kuinka onnekkaita olemme, kun näinkin helposti tämä kävi. En ole valittanut tai surkutellut että meillä olisi ollut jotenkin tosi vaikeaa. Musta se on aika surullista että omien kokemusten takia täytyy toisia syyllistää. Voimia sinne.

        • Ano sanoo:

          Itse olemme yrittäneet lasta 1,5 v. eikä vieläkään olla lasta saamassa. Silti mulla ei tulisi ikinä mieleenkään tulla lyttäämään Iinaa näillä kommenteilla mitä jotkut täällä kirjoittaa. Tuska ja syyllistäminen itseä kohtaan on täälläkin kova, mutta en tule sitä tänne purkamaan. Nyt puhutaan kauniista ja onnellisesta asiasta, jonka jotkut yrittää täällä pilata. Niinkuin ylempänä on monesti kirjoittu, toisen tuskan vähätteleminen on todella lapsellista. Mua loukkaa noi teidän kommentit, olette säälittäviä ihmisiä.

          Teistä katkerista ihmisistä oikein huokuu tänne ruudun taakse kateellisuus, syyllisyys, raivo. Purkakaa se jossain muualla kun täällä.

          PS. Sori meni tunteisiin.

  7. Heini sanoo:

    Moi Iina! Löysin sun blogin mutsison blogin kautta ja rakastuin tähän heti, eli sait uuden vakkarilukijan. Oon lukenu koko blogin läpi (ei siinä menny kun vajaa 2 viikkoa.. hyvää saikkutekemistä :D) kirjoitat niin ihanasti perheestäsi ja itsestäsi.. Teijän tytöt on niin sulosia ja niin ootte kyllä sinä ja Ottokin 🙂 Kaikkea hyvää teille ja onnea raskauteen!

    <3

  8. Laura sanoo:

    Olette ihanan onnellisen näköisiä! ❤ Me yritimme vuoden ja 11.6 tein positiivisen testin❤

  9. millamainen sanoo:

    Ihanan onnellisilta kyllä näytätte!

    Mä tein positiivisen raskaustestin perjantaina 11.3. Saman viikon maanantaina olin palauttanut graduni, joten aikamoisen isoja asioita käsittelin alkuun! 😀 Mä tein aamulla testin yksin vessassa. Tärisin ja panikoin, kunnes rohkaistuin mennä herättämään avomiehen. Avomies tokaisi raskaustestin nähtyään unenpöpperöisenä ”Okei! Meille tulee vauva.” Mulla meni varmaan muutama viikko, että sain uutisen sulateltua. Kokoajan olin onnellinen, mutta koska vauva ilmoitti tulostaan aikaisemmin kuin olin suunnitellut, piti ajatusta opiskelijaelämän vaihtumisesta työelämän sijaan äitiyteen sulatella. Mies oli alusta lähtien ihan sujut asiasta ja tosi onnellinen! 🙂 Mä luulen, että ensimmäistä lasta varten pitää aina vähän sulatella ja käydä ajatustyötä, koska elämä muuttuu niin merkittävästi. Varsinkin näin äidin näkökulmasta. Seuraavien lapsien saaminen onkin varmaan helpompaa, kun äitinä oleminen on jo muodostunut osaksi omaa identiteettiä.

  10. Itku silmässä sanoo:

    Itku silmässä, osittain onnesta teidän puolesta, osittain siitä, että me ollaan yritetty vauvaa puolitoista vuotta. Onnea teille kuitenkin täydestä sydämestäni! <3

  11. Kyssäri sanoo:

    Tätä on varmaan ennenkin kyselty, mutta itellä ei oo tullu vastaan. Eli miten uskallatte (myös muut suositut bloggarit) ostaa raskaustestejä? Eikö yhtään pelota että kaupantäti tai-setä tietää keitä olette ja heti täyttyy palstat huhuista? 😀

  12. Ida sanoo:

    Olette niin ihania :)<3 En nyt osaa oikein muuta sanoa.:D Paljon hyvää mieltä, onnea ja lämpöä syksyyn!

  13. Amanda sanoo:

    Onnea teille tulevasta perheenlisäyksestä! Mä itsekin toivoin lisää lapsia ja halusin mennä naimisiin mun entisen miehen kanssa, mutta meillä ei mennyt kaikki niin.. Meille tuli ero, kun meidän lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen ja lapsella todettiin myös samoihin aikoihin vakava sairaus.

  14. grrtt sanoo:

    toivon että tuo tunne koetaan vielä meilläkin<3 3 vuotta yritystä takana..

  15. T sanoo:

    Onnea! Olette ihana pari 🙂

  16. mau sanoo:

    Voi että 🙂 Ootte niin ihania! Itse tein ilmeisesti samoihin aikoihin myös plussatestin, mutta ehdin iloita siitä vain kaksi päivää, kun se jo menikin kesken. Nyt viimein on ilmestynyt se plussa testiin taas, mutta tällä kertaa on vaikea antaa itselleen lupaa iloita, kun viimeksi jo ehti käymään läpi niin monenlaisia tunteita siinä parin päivän aikana. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin nyt hyvin, ja on niin kiva seurata raskausjuttuja sun blogista myös, kun tällä kertaa ne koskee itseä myös!

  17. Roosa sanoo:

    Onnea vielä plussasta! Nega tuntuu kyllä aina niin pahalta, vaikka testin tekisikin vain ”varmuuden vuoksi”. Meillä on ei-niin-hampaat-irvessä -yrittämistä takana 3 vuotta ja testiin en ole saanut kuin yhden haamuplussan, joka vaihtui negaksi parin päivän päästä. Tässä kun elämäntilanne muuttuu mun valmistumisen myötä ihan oikeasti vauvalle valmiiksi vauvakuume varmaan nousee sadalla asteella 😀

  18. Laura sanoo:

    Tuli itku silmään, kun luin tämän… olen todella onnellinen teidän puolesta <3 Samalla tulee väkisinkin mieleen, että saanko itse kokea tuota onnea koskaan. Yritystä on takana jo kaksi vuotta ja viime aikoina on alkanut ahdistaa aikalailla. Vuoden päästä täytän 30 v. joten ei tässä enää edes ole mikään ihan nuori tyttönen.

    Mutta kaikkea hyvää teille ja onnellista odotusta! 🙂

    -Laura-

  19. Maija sanoo:

    Onni näkyy kuvistanne! Ehkä myös se, että herätit Oton kesken unien 😉 !
    Itselläni on raskauksia alkanut enemmän kuin sitten on hyvin päättynyt ja siksi alkuraskautta varjostaa aina suuri huoli. Hassua kuitenkin, miten tekstiäsi lukiessani tajusin, että ihan samalla tavalla nyt viimeisimmälläkin kerralla myös itselleni ne kaksi viivaa tikussa saivat ensin noin päiväksi aikaan sen älyttömän vaaleanpunaisen onnellisuusryöpyn! Huoli tuli sitten vasta hetken päästä ja helpottaa nyt kun vesseli jo potkii mahassa.

    Olen onnellinen teidän puolesta että olette kolmesti saaneet kokea tuon onnen että kaikki on hyvin!

  20. Janna sanoo:

    Itse koin joulukuussa keskeytyneen keskenmenon, jonka jälkeen tyhjennys lääkkeet pistivät kierron täysin sekaisin. Jokainen joka kovasti toivoo perheenlisäystä tietää miltä se pettymys tuntuu kun menkat alkavatkin. Toukokuun lopulla kovasti olin huomaavinani erillaisia nippailuja ja vihlaisuja mitä kahtena kertana aikaisemminkin olin tuntenut ennen positiivista testiä, en vain uskaltanut yhtään edes toivoa että testi näyttäisi plussaa. Päivän pähkäilyn jälkeen laitoin esikoisen pyörän kyytiin ja poljin reilu 10 kilometriä apteekkin hakemaan digitestiä. Illalla esikoisen mentyä nukkumaan en enää malttanut odottaa aamuun vaan tein testin itsekseni vessassa, hetken päästä ruudussa näkyi raskaana 2-3 viikkoa. Sitä ilon kyynelten määrää!! Vähän myöhemmin tökkäsin testin miehen käteen, joka vain hymyili loppu illan.

  21. Taru sanoo:

    Paljon onnea koko perheelle ❤ niin ihania uutisia aina tämmöiset ja tuntuu että nyt jotenkin taas erityisen paljon kuulee vauvauutisia

  22. Selina sanoo:

    Niin ihania kuvia! Voi että! <3 Onnea vielä tätäkin kautta!

    Meillä taitaa tosiaan olla lasketut hyvin lähekkäin, vaikka itse tein testin muutamaa viikkoa aiemmin kuin sinä. 🙂 Kaikkea hyvää raskauteesi ja jään innolla seuraamaan raskauspostauksia, kun en itse pahoinvoinnilta niitä kykene vielä tekemään, vaikka haluja olisi! Teen sitten kunnon pläjäyksen, kun kykenen! 😀

  23. Jenisei sanoo:

    Oih, onnea teille ilouutisesta ja toivottavasti kaikki menee hyvin. <3
    Olen välillä käynyt lukemassa perheenne kuulumisia (seurailen monia perheblogeja silloin kun muistan) ja näin teidät livenäkin Kampissa jossain kirpparitapahtumassa joskus puoli vuotta sitten (taisin ostaa harmaat talvirukkaset). 🙂

    Mutta en pystynyt tätä kommenttia ihan heti kirjoittamaan vaan muutaman päivän viiveellä. Meillä on 2-vuotias ihana tyttö, jolle toivomme sisarusta. Me myös teimme raskaustestin (tosin heinäkuussa). Maalisvauva piti olla.... Mutta meni pari viikkoa sitten kesken, ja asian kanssa selvästikin vielä kipuilen, kun tämän tekstin lukeminen sai itselleni kyyneleet aikaan. :'( Mutta kyllä se tästä.... Kun lääkäri näyttää vihreää valoa (viikon päästä ehkä jo?) niin lähdemme uuteen yritykseen. Mutta tämä oli lähinnä ehkä nyt tsemppiviestinä kaikille saman kokeneille. Elämä jatkuu...

    Vielä kerran, toivon että kaikki menee teillä hyvin, ja toivotan ihanaa perheonnea (ja jaksamista tähän lapsiperherumbaan). 😉

  24. Elina sanoo:

    Oi miten ihanaa lukea onnen hetkistänne raskauden alkutaipaleelta. Näytätte niin onnellisilta noissa kuvissakin. Varsinainen syy kommentointiini on se, että olet, Iina kehittynyt todella paljon kirjoittajana näiden blogivuosien aikana! Ihan hurja muutos tekstissäsi verratessa muutaman vuoden takaisiin kirjoituksiisi, ja siis hyvään suuntaan. Kirjoitat niin luontevasti mutta kuitenkin hyvää kieltä, mielenkiintoisesti ja oma persoonasi välittyy tekstiesi kautta. Et ole sellainen sanaseppo tai kielellä kikkailija kuin Otto (joka onkin jo saanut kehuja teksteistään paljon), vaan sulla on ihan oma tyylisi kirjoittaa. Jatka samaan malliin!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.